Äkkilähtö työhyvinvoinnin tulevaisuuteen-seminaarin helmiä

Lokakuinen torstain iltapäivä oli täynnä digiajan työhyvinvoinnin sanomaa, kun otimme kollektiivisen äkkilähdön kohti työhyvinvoinnin tulevaisuutta hankkeemme loppuseminaarissa.  Iltapäivän ohjelma oli rakennettu huomioiden jokaisen omat mahdollisuudet muokata omaa työhyvinvointiaan yksilöllisin ratkaisuin sekä toimintakulttuuria yhdessä kehittämällä. Kolmen asiantuntijapuheenvuoron kautta saimme lisää ymmärrystä niin oman vireystilan säätelystä, työpäivän ja työkäytäntöjen yhteisestä muotoilemisesta kuin organisaatioiden johtamisessa onnistumisesta työn murroksessa. Lopuksi esittelimme hankkeessa tehtyä kehittämistä sekä uunituoreen sähköisen työkirjan, joka löytyy myös blogin “Materiaalia”-välilehdeltä.

Mitä tarttui työhyvinvoinnin matkalaukkuun seminaarista? Ainakin hetkiä hengittämiselle, kykyä empatiaan sekä työssä tylsistymiseen puuttumista palautetta antamalla sekä yhteisöohjautuvuutta kehittämällä.

Hanna Markuksela on tuhansia asiakkaita valmentanut, usean tutkinnon hioma psykologi, psykoterapeutti, ravintovalmentaja ja tietokirjailija. Työssään hän on syventynyt esimerkiksi stressinhallin, vireystilan säätelyn, kehomieliyhteyden, suorituskyvyn ylläpitämisen sekä mittaamisen tematiikkaan. Palautumista ja kestävää hyvinvointia käsittelevässä puheenvuorossaan hän nosti esiin vireystilan oikea-aikaisen säätelyn merkityksen palautumiselle. Meidän tulee huomioida kehomme ehdot ja tukea palautumistamme jo työpäivän aikana.

Hanna opastikin meitä hengittämään, sillä pitkitetty uloshengitys rauhoittaa hermostoamme, vähentää kierroksilla käyvää olotilaa ja virkistää. Hengitysharjoitusten rutiininomaiseen toteuttamisen Hanna vinkkasi esimerkiksi biisilistan tekemistä. Lisäksi hän toi esiin liikkeen merkityksen stressin purkajana ja stressihormonien tason laskemisessa.

Liike, pienissäkin annoksissa, purkaa kehosta stressihormoneja ja edistää työpäivän aikaista palautumista.

Kolmas keskeinen viesti oli Hannan mukaan toistot ja ”kurinalainen muistuttelu” ottaa itselle hyvää tekevät asiat, kuten tauot ja rauhoittuminen, omiin käsiimme ja osaksi työpäiviä. Taukojen laittaminen kalenteriin ja niistä kiinni pitäminen auttavat nopeuttamaan palautumista työpäivän jälkeen ja energiaa jää muullekin tekemiselle. Hanna muistutti, että sanomalla ei, sanomme kyllä jollekin mitä tarvitsemme. Lisää vinkkejä palautumiseen ja vireystilan säätelyyn kannattaa kurkata Hannan kirjasta Suorituskyvyn salaisuus..

Workday Designersilla työskentelevä Paula Helle on arvostettu organisaatioiden kehittäjä sekä muutosten, henkilöstön kehittämisen ja viestinnän asiantuntija. Hänellä on laaja ymmärrys työelämän ja organisaatioiden murroksen aiheuttamista erilaisista tarpeista ja työkaluista sekä muotoiluajattelun hyödyntämisestä työelämän kehittämisessä. Näistä kokemuksista ammentaen Paula valotti meille, miten voimme yhteisesti kehittää muutoksen tilassa olevaa työelämää ja hyödyntää enemmän inhimillisiä vahvuuksiamme työn tekemisessä.

Jokaisen tulee tässä ajassa kehittää työtapojaan siltä osin kuin ne ovat hänen käsissään, sillä työhyvinvointi on jokaisen asia. Paulan oma työhyvinvointiteko on suunnitella työn tekemisen tavat ja päivien rytmi työtehtävien, tavoitteiden ja jaksamisen mukaan. Siis luopua joustamattomista rutiineista, ja hyödyntää enemmän työn tarpeista ja muuttuvista olosuhteista nousevia ratkaisuja.

Haasteena on, että emme aina itsekään ymmärrä tarpeitamme ja muutostarpeet piiloutuvat toistensa taakse. Vaaditaan rohkeutta pysähtyä ja ihmetellä, missä mennään ja mitä voitaisiin kokeilla tehdä toisin. Koska ei ole olemassa helppoa yksi sopii kaikille – mallia työhyvinvoinnin kehittämiseen, jokaisessa työpaikassa täytyy tehdä arjen tutkimusta. Täytyy pysähtyä ja asettua toisten asemaan, määritellä, ideoida, kokeilla ja toteuttaa.

Tutki, ideoi, kokeile, arvioi – ota muutos haltuun ketterästi!

Paulan mukaan kannattaa valita ratkottavaksi asioita, joilla on isoin merkitys. Ideoinnissa kannattaa käyttää luovuutta ja rohkeutta: Entä jos kaikki olisikin hetken mahdollista? Kun havainnoista on päästy toteuttamisen ideoihin, niistä tehdään ketteriä kokeiluja, jotka voidaan sopia määräajoiksi voimaan. Ideat ovat harvoin valmiita sellaisenaan, joten on syytä mitata kokeilujen vaikuttavuutta.  Uuteen totuttelu myös vaatii sisukkuutta ja määrätietoisuutta. Rohkaise osallisia sitoutumaan määräaikaan ja vie muutokset sisukkaasti maaliin. Lisää ideoita ja ajatuksia työelämän muotoilusta löytyy Workday Designersien Future Proof-podcastista https://www.podplay.com/fi-fi/podcasts/future-proof-44508

Kolmas asiantuntijapuhujamme Tiina Heusala on työhyvinvoinnin kehittämisen ammattilainen, joka on kokenut työyhteisöjen ja muutosjohtamisen kouluttaja. Työskennellessään Työterveyslaitoksella kehittämispäällikkönä ja Pohjois-Suomen aluevastaavana hän valmentaa ja konsultoi työpaikkoja työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämisen, johtamisen ja muutosjohtamisen teemoista.

Tiina toi seminaarimme havaintoja keskeisistä digitalisoituneen työelämän trendeistä sekä koronaepidemian aiheuttaman etätyösiirtymän vaikutuksista ”Miten Suomi voi?”- tutkimuksen pohjalta. Keskeisenä muutoksena työn tekemisen tapojen nykyisyydestä on työn vahvempi irtoaminen aika- ja paikkasidonnaisuudesta. Hajautuneen työskentelyn lisääntymisestä huolimatta, yhteisöllisyys ja esihenkilön tuki koetaan tärkeämmäksi kuin koskaan.

Kiinnostavana havaintona oli, että koettu työssä tylsistymisen määrä on kasvanut viimeinen puolentoista vuoden aikana. Samalla johtajat itse kokevat, että vahvan organisaatiokulttuurin ylläpitäminen haastavaa hajaantuneen työyhteisön johtamisessa. Uuden normaalin ja työyhteisökohtaisten ratkaisujen etsimisessä myös Tiina nosti esiin kokeilujen merkityksen. Johtaminen on entistä enemmän valmentavaa ja työntekijöiden itseohjautuvuuden tukemisen rinnalle tarvitaan yhteisöohjautuvuutta: tiimien tukemista itselleen parhaimpien työtapojen omaksumisessa. Lisäksi korostuu vastavuoroisen positiivisen palautteen antamisen tärkeys työn merkityksen rakentajana, sekä matalan kynnysten vuorovaikutuspaikkojen luominen ja ylläpitäminen etäisyyksistä huolimatta.

Seminaaripuheenvuorojen perusteella oli ilo huomata, että olemme digiajan työhyvinvoinnin kehittämisessä osanneet huomioida yhteisöllisen kehittämisen tärkeyttä. Esimerkiksi organisaatiokohtaiset kehittämistyöpajat olivat oiva tilaisuus pysähtyä yhteisen tärkeän teeman pariin pohtimaan uusia toimintatapoja ja -kokeiluja työn arkeen. Työpajamallimme on esitelty Digiajan työhyvinvoinnin työkirjassa Pelisääntöjen muotoilusta kertovassa luvussa. Kaiken kaikkiaan seminaari antoi paljon ajattelun eväitä työhyvinvoinnin yhä tiedostavampaan ja osallistavampaan lähestymiseen, oli kyse sitten rauhallisesta hengittämisestä tai työkaverin asemaan asettumisesta.

Hankkeessa tehtyyn kehittämiseen voit tutustua syvemmin Preziin kootussa esityksessä: Digiajan työhyvinvointi päätösseminaari by Krista Kohtakangas on Prezi Next

Miten onnistua työhyvinvoinnin mittaamisessa?

Työhyvinvointiin liittyvät kyselyt ja kartoitukset ovat arkipäivää monissa organisaatiossa. Kyselyiden ja kartoitusten avulla pyritään saamaan käsitystä työntekijöiden jaksamisesta, työn mitoituksesta ja ilmapiiriin liittyvistä havainnoista. Usein työhyvinvointikyselyt ovat vielä harvoin toistuvia, omaan arvioon perustuvia katsauksia nykyiseen tilanteeseen. Tulosten käsittely ja sen aikaansaamat todelliset muutokset jäävät usein näkymättömiin, mikä voi heikentää tehtyjen selvitysten tehoa.

Mittaus- ja terveysteknologian kehittyminen ja arkipäiväistyminen on yksi keino tuoda organisaatioihin ajantasaista ja objektiiviseen mittaukseen perustuvaa tietoa työntekijöiden jaksamisesta. 

“Hyvinvointiteknologia tuo uusia mahdollisuuksia yksilöllisen työhyvinvoinnin kehittämiseen. Vastuuta kehittämisestä ei voida kuitenkaan ulkoistaa työntekijälle, vaan kyse on sekä työyhteisön että työntekijän yhteistyöstä. Työnantajan kannattaa selvittää millaisia mittareita on saatavilla ja tarjota työntekijöille käyttöön työkaluja, jotka motivoivat toivottuun muutokseen”, toteaa Moodmetricillä asiakkuusjohtajana toimiva Henna Salonius. Henna valmisteleekin parhaillaan väitöskirjaa ihon sähkönjohtavuuden pitkäaikaismittauksista osana työuupumuksen tunnistamista ja ennaltaehkäisyä Tampereen yliopistossa.

Oli työhyvinvoinnin seuraamisen välineenä sitten kysely tai fysiologinen mittaus, sen on syytä olla tarkoituksenmukaista. Lisäksi kuilua havaittujen kehittämiskohteiden ja niihin reagoinnin välillä lienee joka tapauksessa syytä pienentää. Seuraavassa on koottu Hennan vinkkejä työhyvinvoinnin mittaamisessa onnistumiseen. 

Mitä et voi mitata, sitä et voi johtaa

Työhyvinvointi erityisesti digiajassa on hyvin monitahoinen ja toisinaan vaikeasti mitattavissa. Digiajan työhyvinvointia kuvaa ennen kaikkea onnistunut psyykkisen kuormituksen säätely, johon liittyy esimerkiksi kyky keskittyä, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä kehon ja mielen terveys. Sairauspoissaolojen seuranta kertoo kyllä pitkällä aikavälillä kuormituksen säätelyn onnistumisesta, mutta parempi olisi, jos löydetään mittarit, jotka kertovat onnistuneesta työhyvinvoinnin ylläpitämisestä ja edistämisestä. Toisinaan työntekijät itse eivät välttämättä ole parhaita informaation lähteitä. Joskus voi olla hyvä kysyä perheeltä, miten siellä kotona jaksellaan työpäivien jälkeen. Hyvin valittujen mittareiden avulla organisaatio saa tietoa, kuinka kestävällä pohjalla suorituskyky on. 

Mittaaminen on parhaimmillaan työtä tutkivan otteen edistämistä

Työpaikat ja työtehtävät ovat erilaisia, joten kaikille sopivaa mittaussapluunaa on vaikea löytää. Erilaisia mittareita hyödyntämällä voidaan kuitenkin omaksua tutkiva ja työtä kehittävä ote, jossa mittaamisen avulla voidaan löytää kehittämiskohteet ja parhaimmillaan ne ohjaavat toimintaa haluttuun suuntaan. Mittareiden tarjoaminen myös työntekijöiden oman työn tuunaamiseen on hyvä keino. Esimerkiksi fysiologisilla mittauksilla työntekijä voi selvittää millainen työskentely-ympäristö tukee omaa suoriutumista parhaiten. Kaikkia ei avokonttori häiritse, mutta joillekin työskentely omassa rauhassa voi olla ainoa keino keskittyä.

Mitataan vain asioita, joiden kehittämiseen ollaan myös valmiita laittamaan resursseja

Mittaamiseen saatetaan lähteä mielenkiintoisen mittarin löydyttyä kovalla innolla ja palautetta odotetaan kuumeisesti. On kuitenkin mitattavien näkökulmasta äärimmäisen epämotivoivaa, jos mittauksesta saatuja tietoja ei hyödynnetä tai käytetä päätöksenteon tukena. Jos mikään ei muutu mittauksen jälkeen, kasvaa riski sille että työntekijät eivät halua enää osallistua mittauksiin tai suhtautuvat niihin välinpitämättömästi. Aina kyse ei ole siitä, etteikö mittaustietoja olisi käytetty päätöksenteon tukena. Joskus saattaa käydä niin, että toimenpiteistä viestiminen henkilöstölle on jäänyt tekemättä.

Työ alkaa vasta mittaamisen jälkeen

Varsinainen työ alkaa vasta tulosten vahvistuttua, sillä pelkän raportin takia mittauksia ei kannata tehdä. Kehityskohteiden löydyttyä on viestittävä henkilöstölle mitä tullaan tekemään ja miten onnistumista arvioidaan. Ja tosiaan, käärittävä ne hihat ja toteuttaa havaitut muutostarpeet. 

Kirjoituksessa on haastateltu asiantuntijana Moodmetricin asiakkuusjohtajaa, psykologian väitöskirjatutkija Henna Saloniusta (BBA, HM). Henna on aiemmin työskennellyt tutkijana tietotyön tuottavuuden ja hyvinvoinnin teemojen parissa Tampereen yliopistossa.

Paketoidaanko lahjojen lisäksi ripaus työhyvinvointia?

Kulunut vuosi on ravistellut työelämää ja sen toimijoita kokonaisvaltaisesti. Nyt jos koskaan on tullut selkeästi näkyviin se inhimillinen kokonaisuus, jonka tuomme mukanamme työpaikoille – tai jätämme tuomatta, mikäli etätyökäytäntö on voimassa. 

Työ on valunut vahvemmin kotiin, joten sen rajaaminen ja omasta palautumisesta huolehtiminen korostuvat entisestään. Työergonomia on toivottavasti jo löytänyt tiensä niiden työntekijöiden kotiin, joilla kotitoimiston virkaa on toimittanut saunanlaude tai keittiönpöydän rauhaton nurkkaus.

Työn käytännön sujuvuuden lisäksi terveys ja hyvinvointi ovat nousseet merkittävään rooliin poikkeuksellisessa tilanteessa. Oma ja toisten terveenä pysyminen voi huolestuttaa ja tehdä läheisyyden kokemisen haastavaksi.  Monissa keskusteluissa käy ilmi kaipuu siihen aikaan, kun työkaverin kanssa oli huoletonta vaihtaa kuulumisia ja kokea me-henkeä työpaikan kahvihuoneessa maskittomana ja silmämääräistä korostetummalla etäisyydellä.

Osassa työpaikoista digiloikka on ollut valtava ja kuoppainen, toisissa se taas on vauhdittanut moderniin ja joustavaan työskentelytapaan siirtymistä. Jokaisessa työyhteisössä on omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat työskentelyn sujuvuuteen ja työssä jaksamiseen myös aikoina, jolloin etätyö ei perustu omaan valintaan. Siksi myös digiajan työhyvinvoinnin näkökulmasta on syytä tarjota monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja ja vertaisten kokemuksia hyvistä käytännöistä, joita erilaisissa työyhteisöissä voidaan testata sekä muokata omannäköisiksi toimintatavoiksi. 

Olemme ilolla seuranneet sitä nokkeluutta, joka on löytänyt tiensä työyhteisöjen yhteisöllisyyden ja työn merkityksellisyyden tunteen vahvistamiseen. Etäkahvit ja -lounastelut, verkon välityksellä tapahtuvat pikkujoulut ja työntekijöiden kotiin lähetetyt pienet muistamiset ovat esimerkkejä niistä monista konteista, joiden avulla työntekijöitä yksilöinä ja ryhmänä voidaan huomioida. Lisäksi teknologia mahdollistaa monella tapaa joustavan yhteydepidon, kunhan työrauhan pelisäännöistä on päästy yhdessä keskustelemaan. Lisäksi Työterveyslaitoksen teettämän “Miten Suomi voi?” tutkimuksen perusteella työuupumus on kääntynyt hienoiseen laskuun. Tutkija Janne Kaltiaisen mukaan työssä jaksamista tuetaankin parhaiten huolehtimalla yhteisöllisyydestä ja reilusta kohtelusta myös etätyössä.

Yli puolivuotisen kokeilun ja tekemisen kautta on löydetty toimivia tapoja sekä pystytty itse työntekijöinä pohtimaan, miten oma työ tulee parhaiten tehdyksi. Digiajan työhyvinvointi-hankkeen työpajoissa olemme asiantuntijoiden avulla käsitelleet muun muassa kognitiivisen ergonomian tukemista tauottamalla työtä ja palaverisumaa sekä kuuntelemalla omaa kehon vireystilaa. Liike on lääke monellakin tapaa. Kun kotitoimistolla tulee vähemmän siirtymiä, on hyvä muistuttaa, että mielialaa ja jaksamista pystyy tukemaan pienilläkin aktiivisuutta sisältävillä tauoilla. Fyysinen aktiivisuus on myös tutkitusti yhteydessä matalampaan stressitasoon.

Hankkeen merkeissä jatkamme osallistujaorganisaatioidemme kanssa digiajan työhyvinvoinnin teemoihin pureutumista työpaikkakohtaisten kehittämistehtävien, digisovellusten ja -palveluiden testaamisen sekä asiantuntijavetoisten työpajojen keinoin. Tulosten pariin pääsemme toivottavasti syksyyn mennessä työkirjan valmistuessa, luvassa on myös lokakuulle ajoittuva loppuseminaari. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata sivuamme, jonne kootaan linkkejä ajankohtaisista koulutuksista ja uutisista. 

Näillä sanoin toivotamme kaikille palauttavaa ja hyvinvoivaa joulunaikaa sekä vuodenvaihdetta! Muistathan siis paketoida itsellesi voimavaroja ja hyvinvointia tulevaan vuoteen!