Author: willevil

ONKO IHMINEN TYHMÄ?

Ihminen on edennyt evoluutiossa todella pitkälle. Se ei ole sattumaa, vaan se johtuu siitä että ihmisellä on suuret aivot. Ihminen ei pärjää painissa karhulle, mutta on menestyksekkäästi kehittänyt apuvälineitä tehdäkseen karhusta vaarattoman itsellensä. Kehittymistä on auttanut myös se että ihminen oppii kokemistaan asioista ja huomaa mikä asia on hänelle hyvä ja mikä huono. Jos käden polttaa kuumaan uuninpeltiin, se on osa oppimista. Jos sen käden polttaa siihen levyyn uudestaan ja uudestaan se on jo tyhmyyttä.

Kärpässienen syöminen ei tee hyvää ihmiselle. Kaikki meistä eivät ole kokeilleet, mutta lähes kaikki sen tietävät. Se on ominaisuus joka on myös vienyt ihmistä lajina eteenpäin.  Voimme oppia asioita vaikkemme koe niitä itse.

Jos haluamme laadukkaan vähävikaisen auton ja perehdymme asiaa, me tuskin ostamme Dodge Caliberia. Se kun jo lyhyellä tutkiskelulla osoittautuu melko epävarmaksi kulkineeksi. Tämä ei niinkään ole evoluution aikaansaama ominaisuus vaan nykyaikaista tiedon käyttöä. Tietoa on nimittäin nykyään saatavilla lähes rajattomasti. Toki samaan asiaan tämä liittyy. Olemme oppineet välttämään meille todennäköisesti huonoja vaihtoehtoja kaikilla elämämme osa-alueilla.

Osa meistä on jopa niin käytännöllisiä että osaa perustaa elämässä pärjäämisen todennäköisyyksiin. Kotikadulla voi kulkea reippain askelin, mutta koirapuistossa tai lehmien laitumella pitää olla tarkempana. Paskaan voi astua jo kotipihalla mutta todennäköisyys siihen on suurempi tietyissä paikoissa.

Rikosten ehkäisyssä todennäköisyyksistä taas ei saa edes puhua. Jos toimisimme kuten parempaa elämänlaatua tavoitteleva maalaisjärkemme sanoo, lopettaisimme rikoksissa yliedustettuna olevan aineksen haalimisen ympäristöömme ja minimoisimme turvallisuustilanteen huonontumisen. Sen sijaan että yrittäisimme estää rikollista ainesta kansoittamasta maatamme, me jopa kriminalisoimme toimet joiden tarkoitus on suojella yhteisöämme kulttuuriimme soputumattomien henkilöiden invaasiolta.

Suvaitsevaisuus on jyrännyt tasa-arvon.

LUKEMINEN KANNATTAA AINA, DORKA ! ! !

Olen aina ollut kova lukemaan. Kuulostaa kliseeltä, mutta lukeminen tekee ihmisestä viisaamman. Se sivistää tarjoamalla kappalekaupalla faktoja ympäröivästä maailmasta, ja kehittää mielikuvitusta ja aivojen toimintaa tuomalla mitä ihmeellisimpiä fiktioita mielikuvitusta ruokkimaan. Usein sosiaalisesti kyvykkäät ihmiset ovat niitä jotka lukevat kirjoja. Syy vai seuraus, en tiedä. Tai onko asia lopulta edes näin, mutta olen asiaa pohtinut ja empiiristen tutkimusten pohjalta olen siihen päätynyt. Tässä tapauksessa sosiaalisuus tarkoittaa sitä että on kykenevä keskustelamaan asioista laaja-alaisesti.

Omien hatarien havaintojeni perusteella lukeminen on myös vähentynyt merkittävästi. Nykyään saa tabletin tai puhelimen mukaan sänkyyn joten sitä kirjaa ei tule otettua käpälään niin helposti. Tästä olen kärsinyt itsekin. Olen pahimman kategorian puhelinriippuvainen ja siitä syystä myös itselläni on kirjojen lukeminen jäänyt vähemmälle viime vuosina. Haen edelleen kirjastosta kolme tai neljä kirjaa kuukaudessa niin kuin ennenkin, mutta nyt huomaan palauttavani ison osan kirjoita lukemattomana takaisin kirjastoon. Tai sitten näpsäytän kuukausi toisensa jälkeen niihin muutamaan kirjaan lisää laina-aikaa… Puhelimella tietysti.

E-kirjojen olemassaolosta olen tiennyt pitkään. Ajatus kirjan lukemisesta puhelimella on kuitenkin tuntunut vastenmieliseltä. Maailma kuitenkin muuttuu. Juhannusta ennen Jani mainitsi ottaneensa puhelimeen E-kirjan ja lukevansa sitä hyvillä mielin. Hetken asiaa mietittyäni(Ja teleoperaattori Elisan tutustumistarjouksen nähtyäni) latasin puhelimeen E-kirja appsin. Ja jumalauta! Maailmani muuttui. Ensimmäinen kirja sattui olemaan vielä niin mielenkiintoinen että lukemista oli vaikea lopettaa. Mikä valtava henkinen voitto ja oikeutus puhelimen tuijottamiselle tunnista toiseen! Lukeminen on itseasiassa helpompaa kuin oikean kirjan lukeminen. Puhelin on pieni ja kevyt, ja sitä jaksaa kannatella puolinukuksissa kuolan jo valuessa poskia pitkin.

Eikä tämä ilotulitus vielä siihen lopu. Alkuun arvelin että pitää sitten ostella E-kirjoja erilaisista tarjolla olevista palveluista. Että hei hei kirjasta. Mutta mitä vielä. Kirjaston vaiettu salaisuus on näköjään asiallinen E-Kirjasto josta saa kirjastokortilla kirjautumalla lainata kirjoja aivan  kuin tavallisiakin kirjoja. Laina aika testaamassani tapauksessa on kaksi viikkoa ja tarjonta oli kohtalaisen hyvä. Joskus olen pohtinut kirjastojen tulevaisuutta, mutta tässä on selvästi yksi segmentti jossa tulevaisuus voi olla valoisa.

 

E-Kirjasto löytyy osoitteesta:     http://ekirjasto.kirjastot.fi/

Lukemiseen tarvittava ohjelma, tämä ainakin toimii:    http://www.bluefirereader.com/

Lukeminen kannattaa aina, vaikkei olisi dorkakaan

 

Ville

BLOGIN ALOITTAMISEN HAASTEELLISUUS

Olen Haaveillut blogin pitämisestä ja kirjoittamisen aloittamisesta jo pitkään. Oikeastaan ajattelen asiaa todella paljon. Melkein mikä tahansa itseäni koskettava uutinen saa minut ajattelemaan asiaa siltä kannalta että mitä kirjoittaisin kyseisestä asiasta jos kirjoittaisin blogia. Asia voi olla politiikkaan liittyvä uutinen tai joku hömppä-artikkeli pömppövatsan piilottamisesta. Aina mieleeni hiipii kuitenkin ajatus että mitä asiasta kertoisin jos kirjoittaisin blogia.

Kirjoittamisen aloittamista olen pantannut vuosia menestyksekkäästi jo ihan siihen vedoten etten tiedä miten asia tehdään teknisesti. Missä on blogin fyysinen koti ja miten se perustetaan, ja joukko muita määrittelemättömiä kysymyksiä. Olisihan asian voinut jostakin selvittää mutta olen kokenut turvallisemmaksi olla selvittämättä. Kai se on jonkinlainen ramppikuume. Ehkä kyse on siitä että haluan kirjoittaa, mutta haluanko että kukaan lukee?

Kaikki kuitenkin muuttui kun sain kevättalvella sähköpostiini ilmoituksen ”Minäkö Brändi” kesäkurssista. Kiinnostuin heti. Jo ensimmäisestä tunnista lähtien oli selvää että nyt olen oikeassa paikassa. Kati Koivunen kurssin pitäjänä näytti heti ensi metreiltä lähtien omalla esimerkillään mitä sosiaalinen media tänä päivänä on, tai voi parhaimmillaan olla. Harvoin opettajasta huokuu tuollainen innostus omaan alaan ja tekemiseen. Ja se into on tarttuvaa. Alkumetreillä podin melkein huonoa omatuntoa koska en ollut innostunut Instagrammista enkä ollut vähääkään kiinnostunut Twitterin laajasta uutisvirrasta.

Nyt jo pari viikkoa viisaampana koen että somettaa voi niin valtavan monella tavalla. Kati on antanut avaimet tekemiseen, ja ennen kaikkea pääsyn ryhmään josta löytyy uskomattoman paljon erilaisia sosiaalisen median taitajia. Hatunnosto siis sosiaaliselle medialle ja Facebookille, teidän kauttanne olen päässyt näkemään monia loistavia tyyppejä ryhmässämme. Sieltä, vertaistuesta ne lopulta kuitenkin löytyvät ratkaisut ja mallit omiin kompastuskiviin ja ongelmakohtiin.

Nähtäväksi jää kuinka paljon jaksan kirjoittaa. Ja kuinka paljon kukaan haluaa kirjoituksiani lukea. Vaikka olen tällainen vitun päivänsäde, niin uskokaa tai älkää, päälimäisenä ajatuksissani on kuitenkin yhteiskunnan epäkohdat. Tulette näkemään paljon marmatusta oikeuslaitoksen maalaisjärjelle käsittämättömistä tuomioista ja maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista. Pyrin pysymään totuudessa, mutta tiedeblogi tämä ei ole. Lähdeviitteitä voitte etsiä vaikka Pokemon pelistä….

Ville