Käsityöfestaroimassa Helsingissä

Alkukeväästä Facebookin uutisvirtaan tupsahti tieto Helsingissä, Kaapelitehtaalla järjestettävistä kässäfestareista, jonka sivuille klikkailin innoissani. Tuolloin ei vielä varsinaisesti ollut tapahtumasta juuri mitään tiedotettavaa, mutta ennakkoaavistus oli jo, että tapahtumasta on tulossa erilainen kuin normaalit käsityömessut.

Kevään mittaan näytteilleasettajia ilmoiteltiin lähinnä facebookissa, ja tapahtuma sai myös omat nettisivut. Kässäfestarit alkoivat kuulostamaan sen verran mielenkiintoiselta tapahtumalta, että ne pääsivät myös osaksi omaa kalenteriani ja suunnittelin omat menoni niin että pääsin mukaan festaroimaan.

Ja olihan se varsin ihana tapahtuma!

Festivaalitunnelmaan pääsi heti lipun lunastettuaan, kun rannetta koristamaan sai ihka oikean festarirannekkeen (puuttui vaan se mutainen maasto, mutta ehkä parempi näin).

Festareilla osastot olivat jaettu hienosti osastottain, eli askartelutarvikkeet olivat kaikki yhdessä osassa hallia, lankatarvikkeet toisessa ja niin edelleen. Ensimmäisen tunnin käytin ihan vain tilojen tunnelmointiin, kiertelin eri kojuja ja tarkastelin valikoimaa. Valikoimaa olikin joka lähtöön, tarjolla oli nukkekotiin kalusteista kalligrafiakyniin ja virkkuukoukkuihin, jokaiselle varmasti jotakin.

Mutta silti, vaikka jokaiselle oli jotakin – olivat nämä festarit tehty hyvällä maulla. Tuotevalikoiman monipuolisuuteen oli panostettu sekä kiinnitetty huomiota siihen, että festarivieraat pääsevät itse tekemään, kokeilemaan ja kokemaan. Hyvin usealla kojulla sai nimittäin tehdä itse jotain, kokeilla uutta tekniikkaa tai tehdä itselleen pienen matkamuiston! Oli ryijynkokeilua, tilkkupiirustusta, huovutusneulalla huovutusta, ompelujätteen roskakorin tekemistä ja niin edelleen. Joissakin oli pieni pajamaksu ja joissakin toiminta oli ilmaista, joten toimintaan saattoi osallistua ihan oman mielenkiinnon ja budjetin mukaan. Kallein työpaja taisi olla nahkaisen korttikotelon ompelu, joka keräsi kuitenkin innokkaita osallistujia tekemään.

Itse osallistuin huovutuspajaan sekä ihanaisen  Molla Milssin ja Lankavan yhteiseen virkkauspajaan, jossa itselleen pääsi virkkaamaan Mollan opastuksessa jätskikassin. Siellähän olisi voinut istua vaikka koko päivän jo pelkän seuran perusteella, mutta valitettavasti aika tuli vastaan. Onneksi kassin sai sieltä tekeleenä mukaansa ja sen toteutus jatkuukin nyt sitten kotona.

Käsitöiden tekemisen lisäksi festaroijat pääsivät kuuntelemaan inspiroivia luentoja esimerkiksi ryijyistä, tuunauksesta, käsitöiden merkityksestä aivoille ja internetin käytöstä käsitöitä tukevana elementtinä. Olikin ihana välillä istahtaa penkille alas kuuntelemaan mielenkiintoisia puheenvuoroja ja nautiskella samalla myös kahviloiden antimista.

Ihana tapahtuma – suosittelen ehdottomasti tapahtumalle jatkoa sekä ensi vuonna myös muita osallistumaan! Ehkäpä muutkin käsityötapahtumat voisivat ottaa ideaa näistä kässäfestareista ja tarjota enemmän tekemistä pelkän hipellyksen lisäksi (kyllähän me kaikki tiedämme kuinka erilaisia käsityö- ja taidetuotteita tulee hipeltää ennen ostopäätöstä, vai mitä?).

Festarifiiliksin,

Outi Kugapi – käsityöaktiivi, projektisuunittelija, matkailututkija, väikkärin kutoja