Inari handicrafts

My name is Anne and I have a one woman’s company in Inari, Inari handicrafts.

Under the Finnish flag I design and make by knitting and weaving woollen, silk-woollen and linen shawls. My history started already in childhood and I have inherited weaving from my mother and other handicraft enthusiasm from my father.

But that is history, now to this date.

 

Today I finally started to build my third looms upstairs. I bought the looms in flea market in Inari and had them restored for few years just to be sure I needed them. Meanwhile I had two looms built and working.

My husband has a funny way to keep me on the ground by for example saying: ”You already have two looms. I don’t see two you so how are you going to survive with one more?”

But I love to try and love to imagine and innovate. It might be colours, size, patterns, whatever. Sometimes I wish I had a weaver who would make my designs real and I could use all time innovating.

So now when I go to upstairs at home, I must choose whether I want to weave red woollen shawl…

…or red silk shawl…

…or perhaps try something quite different with the third looms.

I also know how to use a knitting machine. So, sometimes there are four me: the traditional woollen weaver, the silk weaver, the one in between and then the person arguing with the machine. By the way, it is sometimes saving to be able to blame the machine for the mistakes 🙂

 

This year I almost had an opportunity to travel with other handicrafters to Ireland. But now because of this Korona epidemic, the journey was cancelled. It is funny how much this epidemic mirrors to normal lives. I had four work trips cancelled, few meetings are kept with teems/skype or else. And all, who has a possibility to work at home should be doing so.

I am waiting for next year’s happenings and I would like to participate in a fair in Switzerland in February 2020.

The reason I wanted to participate this Handmade in Lapland -project was the belief in the value of handicrafts now and in the future. For me to be able to show how things are done, how patterns come out and how colours go together is very rewarding.

But now back to orange colours and weaving.

 

Visit the webpage: www.inaristop.fi

Facebook: Inari handicrafts

Instagram: Inarihandicrafts

Ateljee Lumimetsä, rakkaudesta pohjoiseen luontoon ja maaseutuun

 

Arktista kauneutta

 

Olen Hanna Posio, kuvataiteilija ja kuvittaja. Valmistan kuvia useilla eri tekniikoilla.

Taidetuotantoni halusin laittaa yrittäjyyden raameihin joitakin vuosia sitten. Syntyi Ateljee Lumimetsä, mikä kertoo kotini ja ateljeeni sijainnista lumisen metsän keskellä Posion Maaninkavaarassa. Maaseutumiljöö on erityisen lähellä sydäntäni.

Tuotan kuvia originaaliteoksiksi ja osa siirtyy ”jatkojalostukseen” erilaisiksi sisustustuotteiksi. Juuri tällä hetkellä tekemiseni keskiössä ovat akvarellimaalaus ja taidegrafiikka. Tekniikat vaihtuvat ja tuovat myös osaltaan vaihtelua taidetyöskentelyyn.

Akvarelli on tekniikaltaan nopea, tosin sitä voi työstää myös hitaasti ja kerroksittain. Akvarelli mahdollistaa raikkaan ja lennokkaan jäljen, ja sen piirteisiin kuuluvat puhtaat värit ja tekniikan keveys. Akvarelli tarvitsee aika vähän työvälineitä, laadukas sivellin ja värit sekä hyvä paperi riittävät.

Taidegrafiikassa olen ihastunut erityisesti syväpainografiikkaan ja puupiirrokseen. Syväpainografiikassa kuva syövytetään kuparilaatalle. Kuvan tekeminen on monivaiheinen prosessi, joka tarvitsee tarkan suunnitelman. Käytän mieluimmin etsaus-akvatinta -tekniikkaa.

Puupiirros taas on kohopainotekniikka, missä vaaleat alueet työstetään pois ja väri telataan koholla olevaan pintaan. Puupiirroksen vahva käsityömainen tekniikka on mielestäni erityisen kiehtovaa. Puupiirrospohjana käytän koivuvaneria.

 

Omassa työskentelyssäni taide ja käsityö sulautuvat osin toisiinsa. Rakastan eri tekniikoita, ja opiskelen ja syvennän niitä koko ajan lisää. Kuvien tuottaminen on matka, missä ei voi tulla koskaan valmiiksi. Voi vain kulkea eteenpäin, ja joskus kuljeskella vähän risuisia sivupolkujakin pitkin…

 

Lue lisää:

Nettisivut: www.lumimetsa.fi

Seuraa myös Instagram: Lumimetsa

Haaveena harrastuksen kehittäminen yrittäjyyden suuntaan

Olemme Irina Salomaa ja Sirpa Tanhua Ivalosta. Harrastamme neulekoneneulontaa erilaisista villalangoista. Olemme kehitelleet kääntöpipon ja huivin, värileikiksi kaamokseen.

Meille neulekoneella tekeminen on koukuttavaa. Se voi olla nopeaa: jokaisella kelkan vetasulla saa valmiiksi kerroksen silmukoita. Kappale kasvaa silmissä, lanka juoksee ja kelkka rahisee neuloja vasten. Flow! Tätä haluan tehdä. Muuta maailmaa ei olekaan. Kaksinkertaisia pipoja ihanista langoista paikallisilta neulojilta!

 

Neulekoneella tekeminen on myös opettavaista: teknisten taitojen oppimista ja ymmärtämistä, miksi jokin lanka ei neuloudu niinkuin toinen lanka. Eniten olemme oppineet itsestämme: haluamme neuloa vain sellaisista langoista, jotka tuntuvat iholla pehmeiltä ja hyviltä: villa, merino, alpakka…

 

Pipo valikoitui arkisen funktionsa takia: sitä täällä tarvii kesät talvet. Kun on kääntöpipo, niin saa samassa pipossa kaksi vaihtoehtoa. Se jos mikä on kaamosterapiaa, kun ei tarvi koko talvia pitää samaa pipoa!

 

Pipoterveisin Sirpa ja Irina

 

Ps. Pipokuvia lisäillään instaan @salomailla

Käsityömatkailupalvelujen tuotteistaminen

Lapista käsin -hankkeen vuosi 2020 on lähtenyt tehokkaasti liikkeelle tuotteistamisen teemoissa. 23.1.2020 kokoonnuimme Lapin yliopistolle kuulemaan yliopistonlehtori, dosentti José-Carlos García-Rosellia, joka luennoi meille ennakoivasta palvelumuotoilusta matkailun kentällä. Oppeja päästiin soveltamaan heti käytännössä, sillä omaa palvelua lähdettiin kehittämään pohtimalla asiakasprofiileja ja service blueprintiä. Opiskelijat saivat täytettäväkseen myös käsityömatkailupalvelun tuotteistamistyöpohjan, jonka avulla jatkaa oman projektinsa eteenpäin viemistä.

Kuva 1. José-Carlos García-Rosell luennoimassa tuotteistamistyöpajassa.

Tammikuun päivän lisäksi Piia, Outi ja Laura reissasivat helmikuussa Inariin vetämään saman  tuotteistamistyöpajaosuuden kuin Rovaniemellä. Tarinallistamistyöpajan tapaan myös tähän päivään osallistui täydennyskoulutusohjelmamme opiskelijoiden lisäksi Saamelaisalueen koulutuskeskuksen matkailu- ja käsityöopiskelijoita.

Kuva 2. Inarin tuotteistamistyöpaja pidettiin Saamelaisalueen koulutuskeskuksen Lassinkodalla upena, aurinkoisena helmikuun päivänä.

Tuotteistamispäivien opit siirtyvät käytäntöön heti, sillä opiskelijamme keskittyvät seuraavaksi suunnittelemaan ja toteuttamaan omien käsityömatkailupalvelujensa testausta. Lapista käsin -hanke mahdollistaa useamman testaustyöpajan tänä keväänä: tilaisuuksia, joissa opiskelijat voivat testata palvelunsa toimintaa matkailuympäristöissä sekä esimerkiksi esitellä tarinoitaan ja tuotteitaan kansainväliselle konferenssiyleisölle. Seuraa sosiaalisen median kanaviamme, lisätietoa näistä pajoista on tulossa pian!

Kammigalleria – sarvipaja Lemmenjoella

Kotini on Lemmenjoen Kuivajärvellä porotilalla, jonne rakensin oman sarvityöpajani jo vuonna 1994. Kotamallinen käsityö- ja taidepaja Kammigalleria syntyi 2008 tarpeesta esitellä tuotantoani matkailijoille, asummehan Lemmenjoen kansallispuiston tuntumassa.

 

 

Poronsarvi käsityömateriaalina oli minun suosikkini jo opiskellessani Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa saamenkäsitöitä.  Mieluiten valmistan yksilöllisiä koruja ja taidetta, mutta teen myös perinnekäsitöitä ja puukkojakin. Aiheet töihini kumpuavat omasta lähiympäristöstäni, pohjoisesta luonnosta, revontulista, ornamentiikasta sekä perinteestä ja yhdistän ne nykyaikaan.

 

 

Mielestäni poronsarvi on kuin Lapin kaunis jalokivi. Kaikkein paras koruaines on hirvaan jättösarvet, joita jokainen voi löytää kulkiessaan luonnossa. Hirvaan sarvi on tiivistä ainesta, josta syntyy kestävimmät tuotteet.  Poronsarvi käsityömateriaalina on lämmin ja kaunis materiaali, sarven muoto ja sen luontaiset värisävyt määräävät lähes aina lopullisen muodon tuotteilleni. Jokainen koru ja esine ovatkin ainutlaatuisia yksilöitä.  Nautin tunteesta, kun näen miten poronsarvi, sisna ja koivun juuripahka taipuvat käsissäni monenlaisiksi esineiksi aina pienistä koruista suurempiin taideteoksiin. Käsityömateriaalia Lemmenjoella riittää, sillä poronhoito on edelleen tärkeä elinkeino perheellemme ja koko kylälle.

 

 

Kaamosaikana en juurikaan jouda touhuilemaan pajalla, nyt aikaani  talvisin ovat vieneet opiskelut Lapin yliopiston teollisen muotoilun opinnoissa. Vuoden alusta sainkin kandidaatin paperit käsiini ja nyt jatkan maisterin opintoja. Loppukeväästä aina kesää kohti on alettava valmistamaan tuotteita Kammigallerian kesämyyntiä varten.

Harrastan myös valokuvausta ja Pohjois-Lapin Kameraseuran valokuvausretkillä olen saanut oppia uusia valokuvaustekniikoita.  Porot ja luonto ovat kohteina minun kestosuosikkeja ja yritänkin aina löytää valokuvaukseen omaa näkökulmaa.

Kammigalleriassa esittelen tuotteideni ohella poron elämää ja perinnekäsitöitä sekä myös eri alkuperäiskansojen veistostaidetta, joita olen matkoillani kerännyt.  Kammigalleriassa on myös mahdollisuus osallistua sarvityöpajaan, jossa matkailija voi valmistaa oman muiston matkasta.

 

Kikka Laakso

Itseni ja työpajan kehittäminen, Handicraft workshops

Tässä työssä olen yhdistänyt kaksi tekemääni asiaa; työpajatuotteet, poronnahka, poronluukorut ja kukat.

Olen kotoisin ranualaisesta perheestä, jossa on totuttu tekemään käsillä töitä. Isäni oli erittäin
taitava puukäsityöntekijä, hän entisöi erilaisia tuotteita ja hänen käsissään syntyi mm. huonekaluja.
Äitini puolestaan teki mm. kansallispukuja, joihin hän teki myös itse kankaat. Olenkin sieltä saanut vahvana perintönä käsillä tekemisen taidon. Itsellä käsitöiden tekeminen alkoi vaateompelulla, tein
itselleni vaatteita ja myöhemmin ompelin ja kudoin myös omille lapsilleni. Seuraavassa vaiheessa
tein käsitöitä sitten kukkien parissa, opiskelin floristiksi ja tämä vaihe on elämässäni onkin kestänyt n.
25 vuotta. Olen aina yrittänyt ja halunnut käyttää luonnonmateriaaleja floristisissa töissäni ja nyt haluan
toteuttaa sitä myös työpajoissani.

 

Villa Havula – Puutarhurin Maja

 

Aloin kokopäiväiseksi yrittäjäksi muutama vuosi sitten. Aloitin majoitustoiminnalla ja nyt olen
tehnyt Ranuan eläinpuiston kanssa yhteistyössä käsityöpajoja muutaman vuoden. Ja kun kuulin tästä Lapista käsin -koulutuksesta, ajattelin, että jos sitä voisi hyödyntää tässä käsityöpajan kehittämisessä.

 

Handicraft workshops

 

Työpajassa teemme turistien kanssa esivalmistelemistani tuotteista mm. nahkapussukan, laukun tai
korun, eli pienen matkamuiston, jonka hän saa mukaansa. Nautin todella, kun näen heidän onnellisen
ja iloisen ilmeensä, kun he ovat itse tehneet ja viimeistelleet oman matkamuistonsa.

Materiaaleina käytämme poronnahkaa, poronluuta/sarvia, poronkarvaa ja puuta.

Työpajat järjesteään Ranuan Eläinpuiston kodassa, jossa tunnelma on pimeään talvisaikaan turisteille
mieleenpainuva ja elämyksellinen kokemus.

Työpajan kehittyessä olen huomannut kasvua myös itsessäni. Olen oppinut kommunikoimaan
erinlaisten ihmisten kanssa ja mikä tärkeintä, englanninkielentaitoni on huomattavasti parantunut,
sillä suurin osa asiakkaistani ei puhu suomea. Varmuutta on tullut lisää ja pidän tästä työstäni
todella paljon ja haluankin kehittää ja viedä sitä eteenpäin kaikin tavoin.

 

Kukka- ja käsityöputiikki

 

Liikkeessäni myyn paikallisten käsityöntekijöiden tekemiä tuotteita, myös hyvinvointituotteita.
Haluaisin myös kehittää paikallisten tuotteiden myyntiä ja tunnettavuutta myös matkailijoille. Olen
myös suunnitellut tekeväni itse tietynlaisia käsitöitä myyntiin. Ideoita ja ajatuksia on kunhan niiden
toteuttamiseen löytyy sopiva aika ja mahdollisuus.

Tätä työtä haluan tehdä ja kehittää.

– Paula

Instagram: Kukka_ja_käsityöputiikki_ranua
Facebook: Kukka- ja käsityöputiikki Ranua  sekä Villa Havula – puutarhurinmaja

Luovuutta ja liiketoimintaa yhdistämässä – ammattiopettajan hyppy toiselle ammattialalle

 

Kun kuulin Lapista käsin -hankkeesta ja sen tavoitteista, saada käsityöyrittäjiä kehittämään tuotteita ja verkostoja matkailualan tarpeisiin, kiinnostukseni heräsi heti. Olen ollut noin 8 vuotta matkailualan opettajana innostamassa ja tukemassa opiskelijoita yhdistämään heidän eri osaamisiaan. Nimittäin meillä saamelaisalueella ja pohjoisessa ylipäätään elanto muodostuu usein useammasta eri osasesta; perinteisistä elinkeinoista, mutta yhä useammin myös matkailualan töistä. Lisäksi monet matkailijat ovat kiinnostuneita erilaisista työpajoista, joissa he itse voivat valmistaa pienimuotoisia matkamuistoja mukaansa paikallisista raaka-aineista. Jos tällaisia työpajoja olisi tarjolla ja kysyntä ja tarjonta löytäisivät toisensa, edistäisi se samalla kestävän kehityksen mukaista matkailua.

Satun itsekin olemaan innokas käsitöiden harrastaja, viimeisimpänä innostuksena villahuivit, kivenhionta ja erilaiset sarvi-, luu- ja kopara- eli poron tai hirven kynsityöt, kuten hirven kynnestä tehdyt korvakorut – ja ai niin – makrameetyöt, yhdistettynä riekon sulkiin. Huh, siinäpä talven illat ovatkin kuluneet! 😊 Monet Lapissa käyttävät käsitöissään porosta saatavia materiaaleja, mutta itselleni toinen läheinen eläin on hirvi. Joskin se on vähän erilaista materiaalia työstettävänä kuin poro, mutta siitä saatavien materiaalien hankinta on minulle helpompaa ja myös mielekästä perheemme ruoanhankinnan vuoksi. Perheemme metsästää, kalastaa ja keräilee, syömme runsaasti riistaa ja paikallista kalaa aina, kun sitä on saatavilla.

 

 

Olen toiminut matkailualan töissä lähes koko ikäni ja sisäinen yrittäjyys on aina ollut minulle kaikissa toimissani tärkeää. Viime vuosien aikana olen löytänyt itseni yhä useammin jälleen vapaa-aikana erilaisten luovien alojen, kuten esimerkiksi käsitöiden ja musiikin parista. Käsitöiden tekeminen tuntuu meditatiiviselta ja syventää sisäistä hyvän olon tunnetta. Uskon, että kaikki luova tekeminen on meille ihmisille hyväksi ja edistää sisäistä kehitystä, toki itse teknisten käsityötaitojen lisäksi. Hulluutta tai ei, sen ilon kokeminen ja näkeminen, joka tuotteen saajalle syntyy, tuo omaankin sydämeen onnen läikähdyksen. Toivon, että siihen, mitä olen käsilläni työstänyt, on tarttunut edes osa siitä rakkaudesta ja kunnioituksesta, jota tunnen pohjoista koti- ja synnyinseutuani, sen luonnon olomuotoja, värejä ja pohjoisen alueen kanssaihmisiä kohtaan. Luonto antaa meille niin paljon ja ilman sitä emme voi elää täällä.

 

 

 

Jo pidempään olen pohtinut pienimuotoisen yritystoiminnan aloittamista ja siinä matkailun ja käsitöiden yhdistämistä. Ehkä tänä vuonna voin sen toteuttamisen aloittaa. Esimerkinomaisesti voin nyt peilata opiskelijoiden kysymyksiä itseeni: Miten hinnoitella? Tarvitaanko verkkokauppaa? Mitä muuta tarvitsee huomioida? Onneksi ratkaisut tuntuvat syntyvän suhteellisen helposti ja suunnittelu tuntuu innostavalta.

Matka on ollut tähän asti mielenkiintoinen. Olen pohtinut monia asioita, työstänyt tuotteitani ja opetellut käsittelemään materiaaleja alusta asti hirven kynnestä sarviin. Olen myös pohtinut erilaisia työpajamahdollisuuksia matkailijoille ja todennäköisesti työpajoissa käytettävät materiaalit tulevat olemaan eri kokoonpanoilla poron tai hirven kynsi, poron nahka eli sisna, hirven sarvi, hirven luu, lintujen sulat (riekko ym.) ja kalannahka. Näissä eri materiaaleissa tulee pohtia kuitenkin tarkoin materiaalien saatavuutta ja riittävyyttä. Kaikkia näitä materiaaleja ei noin vain joka puolella ole helposti saatavilla ja niiden alkutyöstämiseen menee myös hyvä tovi aikaa. Itselleni on tärkeää, että eri materiaalit on käsitelty ja hankittu ympäristöystävällisesti ja siten, että materiaalin ominaisuudet pysyvät hyvänä. Usein nämä materiaalit olisivat muuten vain niin kutsuttua sivutuotetta, useimmin jopa jätettä, ja siksi niiden jatkokäsittely tuntuukin niin mielekkäältä. Näin vegaanisuuden nostaessa päätään näinä aikoina Suomessa uskon vahvasti kasvisruoan lisäksi myös eri alueiden muuhun lähiruokaan, kuten riistan ja kalojen kestävään käyttöön. On hienoa, että voimme työstää näistä kestävän kehityksen mukaisista materiaaleista upeita tuotteita ihmisten käyttöön!

Paljon on vielä edessä. Tiedän kuitenkin, millaisia tuotteita suunnilleen haluaisin valmistaa jatkossa ja aihioita syntyy koko ajan. Työskentelen hyvin intuitiivisesti suunnitellen, kokeillen ja toteuttaen hetkessä, yhdistellen ja leikitellen. Villahuivien mallit suunnittelen itse ja niiden värit saan luonnosta. Viime syksynä syntyi mustikansinisiä kaamoshuiveja ja nyt kaamoksen lopussa alkoi syntyä luonnonvalkoisia talvihuiveja, joissa auringon paluu näkyi punaisen eri sävyinä. Kevään edetessä on tulossa turkoosin, ehkä vihreän sävyisiä huiveja, talven etenemisen ja kevään koittamisen myötä.

 

Toivon, että saan esitellä tuotteitani lisää tulevaisuudessa. Ken tietää, mitä tästä kaikesta vielä syntyykään!

 

Ihanaa talven jatkoa kaikille lumiselta Akujärveltä Inarista,

 

– Minna-Carita

OOOZAdesign – voimakoruja intuition vahvistamiseen

Usein ihmettelen, mitä kaikkea sana oooza tarkoittaakaan minulle, ja mitä haluan kertoa
sillä muille. Minulle OOOZAdesign ei ole vain tuotemerkki. Se on keino tuoda maailmaan
kaipaamiani asioita, ja tämän kautta luoda hyvinvointia lisääviä verkkoja. Oooza on minulle
voimautumiskeino, ja toivon, että se olisi sitä myös heille, joita muotokieli ja kertomukset
koskettavat.

Ooozan syntyyn on vaikuttanut omiin juuriin tutustuminen ja esiäitien elämänarvoihin
herääminen. Siihen on vaikuttanut myös sirpaleinen olo, joka on pakottanut etsimään
jotain muuta. Apuna löytöretkelläni ovat olleet sekä unet ja kertomukset Karjalan
isomummostani että mielikuvitus, joka on nostanut minut suosta. Jollain tavalla nämä asiat
kiteytyvät ooozan ympärille. Kehittämäni oooza-termi on monimerkityksellinen ja siitä
löytyy jatkuvasti uusia puolia. Sanalla oooza viittaan ajatukseen onnesta, joka syntyy
yhteydestä intuitioon. Tällainen onnellisuus syntyy osallisuuden ja merkityksellisyyden
kokemuksista.

Oooza-sana pohjautuu Karjalan kielen onnea ja osaa tarkoittavaan sanaan oza, jonka
suomalais-ugrilainen kantasana on oca, ja jonka sukulaissana on pohjoissaamen oassi.
Ihmisen osa eli onni on nähty sekä kohtalonomaisena että vaikutuksenalaisena asiana. Siksi
oooza-sana tuntuukin hyvältä kuvaamaan onnellisuutta, joka perustuu osallisuuteen.
Oooza-sanan kaksi muuta O:ta tulevat sanoista orgaaninen ja ornamentaalinen. Orgaaninen
viittaa luontoon, maahan ja juurevuuteen. Ornamentaalisuus puolestaan viittaa flow’hun,
piilotajuntaan ja virtaavuuteen.

Oooza on oikeastaan onnea, joka syntyy osallisuudesta juurevaan virtaukseen, intuitioon.
Taustalla ovat kansanperinteemme kertomukset ja tapa nähdä onnen liittyvän luontoon.
Ihmisen luonto tunnetaan haltijasieluna, ihmisen hyvinvoinnin lähteenä. On koettu, että
ihminen voi rituaalien kautta vaikuttaa luontoonsa ja täten onneensa. Esimerkiksi loitsuilla
voidaan vahvistaa luonnetta, ja vahvan luonnon koetaan tuovan onnea. Sama ajatus piilee
myös onnenkoruissa, voimakoruissa. Ne voidaan kokea visuaalisina loitsuina, peileinä
omalle luonnolle ja sisäisille voimille.

Korujen luomisen tarve syntyy siis minussa syvällä. Se kietoutuu minun elämääni ja auttaa
minua oppimaan jotain oleellista maailmasta. OOOZAdesign mahdollistaa luomisen ja
ihmisten kohtaamisen. Ideat muuttuvat todellisiksi muodoiksi sekä koivuvanerin ja
lasihelmien että niobium- ja poronnahkaosien kautta. Materiaalit tuntuvat maagisilta, sillä
ne toistavat värejä niin moniulotteisesti. Taika piilee pienissä asioissa, kuten koivun
silkkimäisessä valonhehkussa ja lasihelmien luonnonpintoja jäljittelevässä
värikimmellyksessä.

Muodoista syntyy esimerkiksi onnenlintuja ja onnenkompasseja, muotoja, joissa moni
näkee hieman eri asioita. Mielikuvituslintukorussa on lintujen lisäksi nähty mm.
lohikäärmeitä, oravia, merihevosia ja muumihahmoja. Itselle se edustaa useimmiten
kukkilintua, Karjalan pyhää lintua, joskus pohjoista onnenlintua Kuukkelia. Onnenkompassi
on nähty mm. jumalattarena, päärynänä, kitarana ja kuutar-hahmona. Tausta-ajatuksena
Onnenkompassi-mallille on harmoninen virtaus: välkkyvien helmien energia ja sen liike
tasapainoisen nelijakoisen kuvion kautta. Koen Onnenkompassi-korun myös kompassina,
joka ohjaa kuuntelemaan esiäitiään ja navigoimaan sisäisessä metsässään.

Tervetuloa OOOZAdesignin matkaan 🙂

Minna Kovero
https://www.instagram.com/ooozadesign/
https://www.facebook.com/ooozadesign/

Kuvat: Minna Kovero, kuva Minnasta: Maija Tavastila

” Löydä itsesi, tunne Luontosi” – Luontosi korut syntyivät luontokaipuusta

 

”Mikä on se muotti johon sovittaudun, miten osaisin kertoa tarpeesta, jota koen ja jonka täytän tekemällä koruja?
Olen viimein löytämässä ymmärryksen.
Olen muotti.”

-Katri Alatalo

 

 

 

Luontosi -koru

”Pala Sieluani jää tunturiin.
Kun palaan, muutun ehyeksi jälleen.
Ikäväni kätkeytyy sydämeni sopukkaan.
Annan arjen viedä.
Aavistus sinusta mukanani, koruna kuljet rinnallani.”

K.Alatalo design

 

 

Kuten edellä oleva teksti kertoo, Luontosi-korut syntyivät ikävästä. Kaipuu minussa synnytti jotain uutta, kun valoin äitini mailta keräämäni kanervat koruun. Korussa luonto oli vahvasti läsnä, se toimi ikään kuin linkkinä lähiöstä tunturiin. Luonto on tullut korujen myötä takaisin ja entistä vahvemmin elämääni. Olen palautellut mieleeni kasvien nimistöä, pysähtynyt kukkameren ääreen, haistanut kesän sekä katsonut ja ihmetellyt luontoa ja sen kauneutta.

Koruissa käytettävät kasvit kerään aina sallituilta paikoilta, emokasvia kunnioittaen. Keruustani ei jää jälkiä luontoon, vaan kerään pieniä määriä, useista kohteista. Kasvien kuivaus on vaatinut ja vaatii edelleen harjoittelua. Juuri kun luulen osaavani, iskee todellisuus. Pohjoisen kesä ei anna kovin montaa yritystä, vaan osalla kasveista kukinta-aika on lyhyt ja uuden yrityksen saat vasta seuraavana kesänä.

Käyttämäni hartsi on ympäristöystävällisempi valinta verrattuna perinteisiin epoksihartseihin. Osa hartsin raaka-aineista on korvattu uusiutuvilla kasvipohjaisilla materiaaleilla ja hartsin valmistuksessa aiheutuva hiilijalanjälki on jopa 50% normaalia pienempi.

En ole opiskellut alaa, vaan opetellut yrityksen ja erehdyksen kautta. Jokainen koru ei synny, vaan haastava tekniikka vaatii omansa.

Kasvien lisäksi käytän koruissani poronnahkaa, riekonsulkia sekä maalaan mehiläisvahaväreillä kuvioita, joista monet ovatkin löytäneet sielunmaisemansa. Kaikessa tekemisessäni pyrin täyttämään minulle asetettavat odotukset, kuitenkin omilla ehdoillani. Näin kävi myös vuonna 2018 kun Sari Helin tilasi minulta korut Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Musta riekonsulka yhdistettynä koivun tuoheen, ei kultaa, eikä timantteja, mutta sitäkin aidompi oli kokonaisuus, jonka sain toteuttaa nöyränä ja katsoa jälkeen ylpeänä. Kun tekee sydämellä, ei voi mennä pieleen.


Toimin ainakin toistaiseksi sivutoimisena yrittäjänä kokeiltuani täyspäiväisyyttä valokuvaajana 11-vuotta. Tuolloin luonnon kuvaaminen ja luonnossa olo oli osa minua. Mikä on sen ihanampaa kuin kävellä avojaloin nurmikolla, makoilla mättäällä tai pitkospuilla ja katsella taivasta? Kuulla järven aallot tai kosken kuohunnan? Tunnistan itsessäni kaipuun, tarpeen maadoittua. Keskellä talvea on työpöydälläni kesä, keräämäni kukat sekä muut kasvit hakevat muodon koruissani. Hiljennyn näiden pienien ihmeiden edessä. Hitaasti kerros kerrokselta valmistuu koru, jossa pala puhtainta Lappia on aina mukanasi.

Koru on tarina, se joksi se syntyi sekä se, joksi se käyttäjänsä matkassa muodostuu. Jokainen koru on paras versio itsestään, aivan kuten kantajansakin on. Yhtä uniikki, aina käyttäjänsä arvoinen.

 

Instagram @k.alatalo_design sekä @k.alatalo

Facebook @k.alatalo.design

Nettisivut luontosi.fi

 

Tuotteiden tarinoita matkoilta

Syksyn mittaan olen saanut reissata eri kohteissa ARCTISEN-hankkeen puitteissa. Kohteet ovat olleet minulle uusia ja olen saanut vapaasti heittäytyä matkailijan asemaan, vaikka työmatkoista onkin ollut kyse. Matkojen aikana olen myös istunut useasti kaksi eri hattua päässä, tarkastellen asioita molempien hankkeiden kautta tutkaillen matkalla kohtaamiani käsitöitä, matkamuistoja ja yrityksiä sekä niiden tarinoita. Tarinankerrontaa olemmekin tämän syksyn aikana läpikäyneet Lapista käsin –koulutuksessamme ja toivottavasti tämä teksti toimiikin hyvänä inspiraationa monelle.

 

Vieraillessani Färsaarilla, huomioni kiinnittyi heti hotellihuoneen kylpyhuoneessa olevaan saippuaan. Saippua oli pienessä kulhossa pienen lappusen kera kertoen tarinaa saippuan valmistusaineista ja -menetelmistä sekä samalla myös lampaan rasvan historiasta färsaarelaisessa elämässä. Saippua ei tarinan myötä ollutkaan perinteinen hotellisaippua (joita myös kerätään matkamuistoiksi!) vaan se kertoo färsaarelaisista perinteistä antaen samalla paljon tietoa matkailijalle. Näitä samoja saippuoita oli myynnissä myös hotellin aulassa sekä muualla kaupungissa.

 

Nähtävästi kyseinen yritys on ottanut tarinankerronnan haltuun, sillä törmäsin toisessa kaupassa saman yrittäjän tekemiin pannunalusiin, joissa oli myös oikein houkutteleva tarina. Pyörittelin pannunalusta useampaan kertaan kädessäni, mutta en silti ostanut. Nyt ehkä hiukan harmittaa, joten tuote teki minuun aika suuren vaikutuksen ja muistijäljen!

 

Grönlannista löysin hiukan erilaisia esimerkkejä. Ensinnäkin, olen aina ollut turkiksia vastaan ja hylkeennahka on kuulunut näihin. Mutta, koska grönlantilaiset saivat minut vakuuttuneeksi hylkeennahan vastuullisesta pyynnistä, en voinut olla ostamatta tuotetta.

Mukaansa sai sertifikaatin, jossa hylkeennahan historiasta, sen eettisyydestä ja vaikutuksesta grönlantilaiseen yhteisöön. Quiviut-niminen luksustuotteita sekä myskihärän villasta että hylkeennahasta tekevä yritys järjestää myös erilaisia työpajoja, joissa pääsee kokeilemaan myskihärän villan keräämistä, kehräystä ja siitä neulomista. Nämä ovatkin melkoisia luksuspalveluita matkailijoille.

 

Toinen grönlantilainen, ehkä hiukan perinteisemmän tuotteen tarina on pienenpieni t-paidan mukana tuleva lappunen, jossa annetaan samalla tietoa jääkarhujen pennusta. Paita ei siis ollut vain pelkkä paita vaan siinä oli mukana myös pieni tarina, josta onkin sitten ollut iloa kotona. Saimme tästä paljon lisää tietoa jääkarhujen pennuista, tietoa, joka muuten olisi jäänyt saavuttamatta (aina ei jaksa guuglettaa). Tällä tavoin myös yksinkertaisen tuotteen mukana voi jakaa tietoa paikallisuudesta ja kulttuurista!

 

Tässä oli muutama hyviä, ellei jopa loistavia esimerkkejä tarinoiden käyttämisestä tuotteissa ja palveluissa. En väitä, että kaikki färsaarelaiset tai grönlantilaiset olisivat tässä mestareita, sillä ”huonojakin” esimerkkejä löytyi. Färsaarilla ihailin pitkään yhtä erikoisesta materiaalista tehtyä sormusta, mutta koska tuotteessa tai sen vieressä ei ollut mitään mainintaa mistä se oli tehty, en ostanut sitä. Tämäkin olisi korjattu esimerkiksi pienellä lappusella tuotteen vieressä. Monessa kaupassa tuotteen mukaan sujautetaan pieni tarina kassalla, mutta joidenkin kohdalla se saattaa olla siinä vaiheessa myöhäistä, sillä ostopäätös tehdään jo paljon aiemmin. Tarinoilla on siis väliä – lyhyilläkin! Tarinat selkeästi edesauttavat matkailijaa (ja paikallisia) tekemään ostopäätöksiä ja myös houkuttelevat ostamaan erilaisia tuotteita.

 

Outi

 

Ps. Vaikka koen itseni lankahulluksi, silti himppasen vajaa 80 euroa 50g lankakerästä saivat minut nikottelemaan ja langat jäivät hyllyyn (myskihärän villaa, lue lisää valmistusprosessista täältä). Sekin nyt  harmittaa..