Save the Date: Lapista käsin -loppuseminaari

Vuonna 2018 käynnistynyt hankkeemme lähestyy loppuaan tänä keväänä. Useamman vuoden kestänyt hanketiimin ja upeiden opiskelijoidemme työ ansaitsee tilaisuuden esittäytyä yleisölle. Järjestämme loppuseminaarin 19.5.2021, varaa päivä jo nyt kalenteriisi! Lisätietoa tapahtumasta on tulossa kevään kuluessa!

Mitä on pohjoinen tieto, kenelle se kuuluu ja kuinka sitä voi omaksua ja jakaa?

Teksti: Maria Huhmarniemi

Taiteeseen, käsityöhön ja matkailuun liittyy monenlaista muunkinlaista tietoa kuin tutkimustietoa. Tunnistamme hiljaisen tiedon, joka välittyy muun muassa taitoina ja kulttuurina. Alkuperäiskansojen tiedon ajatellaan usein kulkevan sukupolvilta toisille. Paikallinen tieto on yleensä ekokulttuureihin liittyvää: paikallisen tiedon haltija osaa esimerkiksi kerätä alueellaan värjäyskasveja ja jatkaa alueellista käsityöperinnettä.

Pohjoisen tiedon käsitteellä määritellään tietämisen tapaa, johon liittyy niin hiljaista tietoa kuin ekokulttuurista tietoa. Tämä pohjoinen tieto, kuten kaikki muukin tieto on muuttuvaa: täsmentyvää, laajenevaa ja joskus myös perinteiden mukana katoavaa. Tieto muuttuu ekokulttuurin muuttuessa. Ennen pohjoinen tieto saattoi tarkoittaa esimerkiksi tuohen käyttöä tarve-esineisiin. Nyt tiedonhaltija voi taitaa tuohitöitä koruiksi, koristeiksi, taiteeksi ja käsityömatkailupalveluiksi. Jos talvikalastuskulttuuri vaihtuu avantouinniksi, tieto kohvasta, jään paksuudesta ja kipristelevistä sormista on edelleen paikallista elettyä tietoa.

Pohjoisen ekokulttuurin voi oppia elämällä vuorovaikutuksessa paikallisyhteisön ja luonnon kanssa. Pohjoisen tiedon haltijat voivat siis olla muualta tulleita: eteläsuomalaisia ja ulkomaalaistaustaisia. Pohjoisen tiedon palasia voidaan myös pyrkiä jakamaan matkailijoiden kanssa. Silloin matkailija oppii jotakin olennaista matkakohteestaan Lapissa.

Matkailun, kuten myös taidekasvatuksen, kontekstissa pyritään revitalisoimaan perinteitä ja jatkamaan pohjoista tietämisen tapaa. Revitalisaatio ei tarkoita menneeseen pysähtymistä vaan perinteiden välittymistä osaksi nykykulttuurin muotoja ja nyky-yhteiskunnan tarpeita. Siten matkailupalvelujen kehittäminen on yksi foorumi pohjoisen ekokulttuurin revitalisaatioon.

 

Timo Jokela, 30 vuoden kävely Varangerfjordissa, 2018, installaatio: löydetyt objektit, korkki ja muovi (600 × 60 × 30 cm). Teoksen aihepiiri viittaa kalastuselinkeinon murrokseen Norjassa. Näyttelykuva: Kaisa-Reetta Seppänen. Kuvat yksityiskohdista: Timo Jokela

 

Timo Jokelan kanssa kirjoittamani artikkeli pohjoisesta tiedosta on juuri julkaistu Arctic Yearbook 2020 verkkokirjassa. Tarkastelemme artikkelissa pohjoisen tiedon luonnetta sekä merkitystä paikallisidentiteetille ja kulttuuriselle resilienssille, eli sopeutumiskyvylle muuttuvaan ympäristöön ja yhteiskuntaan. Aktiivinen oman kulttuurin tekijyys, tunne osallisuudesta, kulttuurinen ylpeys ja vahva alueellinen identiteetti tukevat kulttuurista resilienssiä, mikä puolestaan tukee yksilöitä ja yhteisöjä kohtaamaan Arktisen alueen nopeita muutoksia. Artikkelin keskustelu kiinnittyy paitsi kestävän matkailun kehittämiseen myös taidekasvatukseen ja arktiseen taiteeseen. Yksi johtopäätöksistä on, että käsin tekemisen, revitalisaation ja pohjoisen paikallisuuden teemat ovat tärkeitä taiteilijakoulutuksessa Lapissa. Nämä teemat ovat olleet läsnä myös Lapista käsin -koulutuksessa syntyneissä tuotteissa ja palveluissa.

 

 

Julkaistu englanninkielinen artikkeli

Huhmarniemi, M. & Jokela, T. (2020). Arctic art and material culture of Arctic: Northern knowledge and cultural resilience. Teoksessa L. Heininen; H. Exner-Pirot & J. Barnes (toim.), Arctic Yearbook 2020: Climate Change and the Arctic: Global Origins, Regional Responsibilities? Akureyri, Iceland: Arctic Portal.

 

Käsityöpalveluiden testaamista

Lapista käsin -hankkeen täydennyskoulutusohjelmaan kuuluu pakollisena opintojaksona oman käsityömatkailutuotteen/palvelun testaustyöpajan toteuttaminen. Oman palveluidean kehittämisessä vain taivas on ollut rajana ja tämä onkin auttanut opiskelijoitamme kehittelemään uudenlaisia matkailupalveluita, kuten esimerkiksi tarjoamaan mahdollisuutta tehdä oma koru, sormus, maalaus jne. yhdessä matkailijoiden kanssa. Olemmekin kannustaneet opiskelijoitamme testaamaan omia palveluideoitaan matalalla kynnyksellä sillä testaustyöpajat antavat heille mahdollisuuden kokeilla jotain uutta ja erilaista ja samalla saada omasta projektistaan palautetta testausryhmäläisiltä.

Tässä maailmantilanteessa olemme kuitenkin joutuneet hiukan muuttamaan suunnitelmia alkuperäisestä ja matkailijoiden sijaan osa opiskelijoistamme on käyttänyt testiryhmänä kavereita, tuttuja, sukulaisia ja niin edelleen. Olemme myös tarjonneet opiskelijoillemme mahdollisuuksia testaukseen erilaisten tilaisuuksien yhteydessä, turvallisuustekijät huomioiden. Pidimme esimerkiksi testaustyöpajoja Levin taiteidenyössä. Lisäksi pääsimme pitämään muutaman testaustyöpajan Rovaniemellä Lapin taiteilijaseuran kuvataideviikkojen aikana kauppakeskus Revontulessa.

Kevään ja syksyn aikana opiskelijat ovat ahkerasti testanneet omia palveluideoitaan, osa jopa kahdesti. On ollut ilahduttavaa seurata opiskelijoiden kehitystä ja ideoiden muokkautumista. Palautteet ovat selkeästi auttaneet opiskelijoita omien palveluideoiden kehittämisessä ja kannustaneet jatkamaan työtä eteenpäin. Tärkeintä ei ole ollut testaajien määrä vaan testauksesta ja siihen valmistautumisesta saatu kokemus. Moni onkin sanonut jälkikäteen, että testauksesta on saanut positiivista intoa tarjota palveluita myös tulevaisuudessa eri kanavien kautta.

Joten, jos saat kutsun tulla testaamaan uusia käsityöaiheisia matkailupalveluita, ota kutsu vastaan! Siitä on molemminpuolista iloa – saat itse olla testiryhmäläisenä testaamassa uusia palveluita, kokeilla uusia tekniikoita, jutella mukavia käsitöistä ja eri tavoista tehdä, mutta myös antaa palvelun tekijälle arvokasta palautetta ja kokemusta palvelusta.

Tässä koosteita muutamista jo suoritetuista testaustyöpajoista. Kiitämme kuvissa olevia opiskelijoitamme Kikka Laakso / Kammigalleria, Minna Kovero / Ooza Design, Sirpa Tanhua, Elina Huttunen ja Svitlana Pesonen sekä myös jo muita palveluitaan testanneita opiskelijoitamme mahtavista työpajoista ja rohkeasta mielestä!

Syksyn kuulumisia

Kevään etäkoulutusten ja peruttujen tapahtumien jälkeen hankkeellamme on ollut oikein mukava, vilkas alkusyksy. Koronatilanne salli sen, että kokoonnuimme 11.-13.9.2020 Leville myynnin ja markkinoinnin koulutuspäiville. Osa opiskelijoista osallistui viikonloppuun etänä, ja paikanpäälläkin oli vajaa kymmenkunta henkeä. Viikonloppu piti sisällään niin opiskelijoiden välistä verkostoitumista, asiantuntijapuheenvuoroja kuin testaustyöpajojakin.

Perjantaina saavuimme Levilehtoon alkuillasta ja vietimme mukavan illan keskustellen, saunoen ja opiskelijoiden projekteja läpikäyden. Lauantaiaamu starttasi Lapuan Kankureiden markkinointijohtaja Jaana Hjeltin puheenvuorolla: Jaana vei meidät Lapuan Kankureiden tarinan kautta päivän teemaan ja kertoi yrityksen pitkäjänteisestä kehittämis-, vastuullisuus- ja brändityöstä. Jaanan jälkeen ääneen pääsi toimitusjohtaja Heidi Seikkula Aurora Estatesta joka iloksemme pääsi paikan päälle kertomaan niin boutique-hotellin tarinaa kuin heidän tekemästään myynti- ja markkinointityöstä.

Kuva 1. Lapuan Kankureiden Jaana Hjelt. (Kuva: Lapuan Kankurit)

Kuva 2. Aurora Estaten Sirly Ylläsjärvi ja Heidi Seikkula. (Kuva: Aurora Estate)

Lounastauon jälkeen perehdyttiin erilaisiin alustoihin: Taina Peltonen esitteli Doerzin toimintaa, ja omat opiskelijamme Julia Allemann ja Annika Lompolo kertoivat omiin kokemuksiinsa pohjautuen Airbnb Experiencestä ja Bokunista, sekä sosiaalisen median käytöstä myynnin ja markkinoinnin tukena. Lauantaipäivä piti sisällään myös testaustyöpajoja: opiskelijamme Kikka, Minna ja Svitlana valtasivat työpajoineen Cafe Zeron terassin iltapäiväksi. Testaustyöpajat jatkuivat lokakuun puolella Rovaniemellä Lapin taiteilijaseuran näyttelytilassa kauppakeskus Revontulessa, näistä kuulette lisää omassa postauksessaan!

Kuva 3. Julia Allemann ja Annika Lompolo valmistautumassa omiin puheenvuoroihinsa Levilehdossa.

Kuva 4. Testaustyöpajat Levin taiteiden yössä.

Sunnuntaiaamuun meidät herättelivät Armi Jokitalo Jokitilalta sekä Irene Kangasniemi omilla inspiraatiopuheenvuoroillaan: oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan niin aloittelevan yrittäjän kehittämisprosessia kuin kuulla pitkän linjan käsityömatkailun tekijän kokemuksista vuosien varrelta. Puheenvuorojen jälkeen opiskelijat saivat myyntiin ja markkinointiin liittyvät tehtävät, ja lounaan jälkeen suuntasimme vierailulle Mummola Travelsille Kittilän Kaukoseen.

Kuva 5. Armi Jokitalo / Jokitila (Kuva: Armi Jokitalo)

Kuva 6. Irene ja Ari Kangasniemi. (Kuva: Irene Kangasniemi)

Mummola Travelsin Paula ja koko muu väki otti meidät lämpimästi vastaan, ja saimme kuulla heidän kokemuksiaan matkailupalvelun kehittämisestä ja toteuttamisesta valtavan tunnelmallisessa hirsituvassa mehun ja omenapiirakan äärellä, sekä kurkistamaan majoitustiloihin. Suurkiitokset kaikille viikonloppuun osallistuneille!

Kuva 7. Mummola Travelsin tunnelmallisissa tiloissa vierailulla.

Kevään alihankinta-, hinnoittelu- ja rahoituskokonaisuutta täydentämään saimme vielä oman luennon hinnoitteluun ja talouden hallintaan Lovi Oy:n toimitusjohtaja Mikko Pasolta 6.10.2020. Koronatilanne oli jo muutaman viikon aikana muuttunut niin, että tämä koulutus toteutettiin etänä: saimme kyllä Mikon vieraaksemme Rovaniemelle, mutta kaikki opiskelijat olivat etäyhteyksien päässä. Mikon johdolla perehdyimme niin tuotteen katelaskentaan kuin tuloslaskelmaan yrittäjän työkaluna, ja tämä kokonaisuus täydensi erinomaisesti keväällä opiskeltuja asioita.

Kuva 8. Mikko Paso Lovi Oy:ltä pitämässä hinnoittelukoulutusta opiskelijoillemme.

Tällä hetkellä opiskelijamme viimeistelevät omia projektejaan ja palauttavat viimeisiä tehtäviä, sekä toteuttavat testaustyöpajoja pienille ryhmille ja läheisilleen. Hanketiimi puolestaan on aloittanut muun työn ohella hankejulkaisun työstämisen, siitä lisää tuonnempana enemmän! Ihanaa loppusyksyä,

Lapista käsin -tiimi

Lapin luova ydin matkailun vetovoimaksi

 

Lapista käsin -hanke käynnistyi keväällä 2019 palvelumuotoilutyöpajoilla sekä käsityöläisten ja matkailuyrittäjien haastatteluilla. Sekä pajoissa että haastatteluissa kartoitimme toiveita ja tarpeita täydennyskoulutukseen.

Työpajoissa ja haastatteluissa ilmeni, että käsityöläiset pitävät ansaintakeinojensa monimuotoistamista välttämättömänä. Tähän asti huomio on ollut käsityötuotteiden suunnittelussa ja valmistamisessa. Matkailun avulla asiakaskuntaa pyritään laajentamaan, ja tuotteita voidaan markkinoida matkamuistoina. Toimintaan liittyy kuitenkin useita haasteita: monet matkailijat haluavat ostaa hyvin edullisia tuotteita, jolloin käsityön myynnillä on vaikea tehdä tiliä. Lisäksi monet käsityöläiset ovat identiteetiltään pikemminkin elämäntapayrittäjiä, mikroyrittäjiä ja taiteilijoita, jotka priorisoivat luovan työn tekemisen matkamuistojen massatuottamisen edelle.

Aineistosta nousi esiin useita mahdollisia keinoja käsityöläisten tukemiseen. Lisäksi käsityöläisten keskinäiselle yhteistyölle sekä käsityöläisten ja matkailualan toimijoiden verkostoitumiselle nähtiin tarve. Muun muassa oaikallisen lappilaisen käsityön ja käsityöpalvelun tuotemerkillä voisi edistää myyntiä. Tarvetta on myös sellaisille toimintaympäristöille, joissa työpajatoimintaa voisi tarjota palveluna: esimerkiksi käsityöläiskollektiivin yhteinen tila kaupungin keskustassa voisi ratkaista tilatarpeen, toisaalta tila voisi sijaita myös jonkun matkailuyrityksen yhteydessä. Erilaiset toimintaympäristöt ja tilat määrittävät mahdollisen toiminnan luonnetta. Käsityöläisillä on kiinnostusta sekä pienimuotoiseen kohtaamiseen että matkailijaryhmien ohjaamiseen.

Olemme julkaisseet kartoituksen tuloksia kansainvälisessä pohjoismaisessa kirjassa, joka käsittelee matkailua työllistävänä alana. Kirja on kirjoitettu ennen koronapandemiaa. Oletamme kuitenkin, että käsityömatkailun merkitys matkailualan osana sekä käsityöläisten työllistäjänä jatkaa kasvuaan pandemian väistyessä. Tiivistimme kartoituksen tulokset seuraavaan kuvaan.

Kuva: Käsityömatkailun kehittämisen luova ydin ja tukiranteet. Kaavio on suomennettu ja täydennetty artikkelissa julkaistuun kaavioon perustuen (Kugapi, Huhmarniemi & Laivamaa, 2020).

 

 

Lähde:

Kugapi, O., Huhmarniemi, M. & Laivamaa, L. (2020). A Potential treasure for tourism: Crafts as employment and a cultural experience service in the Nordic North. Teoksessa A. Walmsley, K. Åberg, P. Blinnikka & G.T.  Jóhannesson (toim.), Tourism Employment in Nordic countries: Trends, practices, and opportunities (pp. 77–99). Palgrave Macmillan. Doi: 10.1007/978-3-030-47813-1

Kohti omannäköistä elämää

Olen Elina Huttunen. Olen valmistunut Lapin yliopistosta Taiteiden tiedekunnasta taiteen maisteriksi vaatetuspuolelta ja tehnyt lisäksi erilliset opettajan pedagogiset opinnot. Muutin valmistumiseni jälkeen Länsi-Lappiin Muonioon. Lasten syntymän jälkeen opetin Muonion peruskoulussa ja lukiossa kuvataidetta ja käsitöitä viisi vuotta. Työkokemus opettajana oli erittäin opettavainen ja antoisa. Tuona aikana pitkäaikainen unelma omasta tuotemerkistä ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan.

Minulla on ollut yli kymmenen vuotta idea poron- ja hirvennahkaisista asusteista, lähinnä laukuista. Sain idean jo opiskeluaikoina ja siitä asti ajatus on kummitellut mielessäni. Olen itse kaivannut vastuullisesti tuotettua kestävää nahkalaukkua, koska en halua hankkia nahkalaukkua, joka on tuotettu tehotuotetusta nahasta. Kankaiset laukut taas eivät ole välttämättä kovin pitkäikäisiä ja sen vuoksi nahkalaukku on ympäristöystävällisempi tuote, koska hyvin hoidettuna sen elinikä on pidempi. Kankaan tuottaminen kuluttaa paljon resursseja, mutta esimerkiksi poron- ja hirvennahkaa päätyy vuosittain paljon haaskioon, minkä vuoksi sen hyödyntäminen on järkevää. Suomalainen poron- ja hirvennahka ekologista ja eettistä nahkaa, koska eläin on saanut elää vapaana puhtaassa luonnossa.

Olen opetellut hiljalleen itsenäisesti nahan ompelemista ja työstämistä. Olen käynyt neljänä kesänä myös kouluttautumassa nahkatyökurssilla Eestin Taideakatemian opettajan, eestiläisen nahkataiteilijan opissa. Nahan työstäminen on vienyt minut mukanaan. On ihanaa opetella kuvioimaan ja värjäämään nahan pintaa. Rakastan nahan tuoksua ja minusta on kiehtovaa miettiä miten ja missä eläin on kulkenut.

 

Nahka on aivan omanlainen materiaali. Poronnahka on ihanan pehmeää ja muokkautuvaa. Pidän erityisesti nahan kuvioimisesta ja värjäämisestä. Nahka tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia erilaisiin tuotteisiin ja taiteeseen.

 

Viime vuosina halu kulkea kohti omia unelmiani ja kohti sellaista, joka kutsuu minua aidosti on vahvistunut entisestään. Viime syksynä lähdin hiljalleen viemään eteenpäin ideaani omasta tuotemerkistä. Visio omasta yrityksestä on mielessäni kirkkaana, ainoastaan keinot päästä omaan visioon ja tavoitteeseen vaativat aikaa kirkastua ja polun löytäminen kohti omaa unelmaa näyttää ottavan aikaa.

 

Kypsyttelen hiljalleen ideoita ja vien pienin askelin eteenpäin pohjatyötä yrityksen ja oman tuotemerkin kanssa.

Välillä koen turhaantumista, kun asiat eivät etene niin nopeasti, kuin olen alun perin ajatellut. Silloin, kun tulee vastoinkäymisiä, mietin mistä löydän taas voimaa jaksaa uskoa omaan juttuun. Aina silloin tällöin minut valtaa tunne, että asiat etenevät etanan vauhtia ja mieli toivoisi kaiken etenevän nopeammin. Kuluneen vuoden aikana olen halunnut ottaa aikaa myös itseni hoitamiseen ja tästä upeasta pohjoisen luonnosta nauttimiseen. Koen, että luovuus syntyy hiljaisuudesta ja rauhasta. Luonto on minulle inspiraation ja voimaantumisen lähde, joten haen innoitusta luonnossa kulkemisesta. Olen elänyt lapsuuteni luonnon ja taiteen ympäröimänä. Isäni oli taidemaalari, joka ikuisti teoksissaan luontoa; merta ja tunturimaisemaa. Pääsin isäni mukana upeisiin paikkoihin merenrantaan ja Lappiin. Kipinä Lappiin muuttamisesta syntyi jo tuolloin. Koen, että kuljen nyt kohti omannäköistä elämääni, jossa yhdistyy luonnosta nauttiminen ja luonnon kunnioitus sekä käsillä tekeminen ja luominen.

 

Yrityksen perustamisen aika ei ole ihan vielä, mutta jatkan nahan työstämisen opettelua, kehittelen laukkumalleja ja ehkä eräänä päivänä huomaan, että työ kantaa tulosta. Vielä tässä vaiheessa olen keskittynyt taidekäsityön puolelle painottuviin uniikkeihin tuotteisiin, joiden valmistaminen vie paljon aikaa. Tulevaisuudessa tarkoitukseni on kehittää myös tuotteita, jotka valmistuvat nopeammin ja joita voi valmistaa sarjoissa.

 

Käsityömatkailutuotteen kehittäminen mahdollistaisi nahan työstämisen opettamisen myös eteenpäin, joten voi olla, että tulen tulevaisuudessa toteuttamaan Lapista käsin -hankkeen aikana ideoimani käsityömatkailupalvelutuotteen.

 

Odotan innolla tulevaa ja mitä kaikkea tämä matka, jolle olen lähtenyt vielä mahdollistaa.

 

Kesä tuli viimeinkin myös tänne Lappiin, joten hyvää kesää kaikille!

Toivottaa: Elina

Voit seurata minua instagramissa @handmade_elina_huttunen

Omaa yrittäjyyspolkua etsimässä

Käsillä tekeminen on ollut luontainen osa elämääni jo hyvin pienestä pitäen. Perheeni ja sukuni ovat arvostaneet aina käsillä tekemistä ja monella onkin vuosien saatossa kertynyt taitoja työstää itse mieluisempina kokemiaan materiaaleja. Olen itsekin kokeillut vuosien saatossa monenlaista, tutuksi ovat tulleet niin öljy-, akryyli- kuin akvarellimaalauskin. Silkkiä ja posliiniakin olen maalannut sekä tehnyt keramiikkatöitä. Pohjoisen käsityöt ovat myös tuttuja, nahkasta olen valmistanut kahvipusseja, rumpuja, suola- ja sokeripusseja ja karvalakkeja, kinttaita, Lapin huiveja ja luuhkia. Perusneulomiset ja ompelut onnistuvat myöskin. Valokuvaus on kiinnostanut myös jo vuosien ajan ja keskittynyt lähinnä poronhoidon kuvaamiseen. Olen kokeillut myös hopea- ja luutöiden tekemistä ja monenlaiset askartelumateriaalitkin ovat tuttuja. Useita vuosia sitten kiinnostukseni heräsi voimakkaasti korttiaskarteluun. Sen ohessa olen tehnyt myös skräppäystä ja tutustunut mm. journaling:iin ja atc-korttien tekemiseen. Omimmaksi olen kuitenkin kokenut korttien ja erilaisten rasioiden teon.

Korttien tekeminen on pitkälti askartelua ja monesti arkikielessä puhutaankin korttiaskartelusta. Moni ei kuitenkaan tiedä, että korttiaskartelussa voi hyödyntää useita erilaisia tekniikoita ja efektiaineita. Minulle mieluisinta on ollut ns. leimasintekniikka, jossa hyödynnetään kortteja tehdessä eri kuvittajien tekemiä leimasimia. Kuva leimataan paperille ja leimasinkuvat väritetään itselle mieluisalla tekniikalla – minulle ominta on mustevärien käyttö mutta paljon käytetään myös erilaisia tussejakin. Korttien tekeminen vaatii paljon sommittelua ja erilaisten koristeiden yhteensovittamista sekä eri materiaalien ja tarvikkeiden tuntemusta.

Koen, että jokainen kortti on omanlaisensa taideteos ja kortteja tehdessä kokonaisuuden sekä värien harmonia sekä korttien kauneus on itselleni tärkeää. Useimmat korttini sisältävät paljon pikkutarkkoja yksityiskohtia ja ovat runsaita. Ajan myötä olen siirtynyt myös pelkistetympään ilmaisuun ja sen puolen kehittäminen ilmaisussa kiinnostaa minua. Olen hyödyntänyt myös luontovalokuviani korteissani jonkin verran ja pohtinut, pitäisikö minun alkaa enemmänkin kehittämään kortteilua siinä määrin että siitä saisi sivutuloja. Monesti minulta kysytään kortteja erilaisiin elämäntapahtumiin, kuten esimerkiksi onnittelukortteja. Toisaalta pohdin, söisikö kaupallistaminen luovuutta ja alkaisiko tekeminen tuntua pakolta.

En ole aiemmin ajatellut käsillä tekemistä vakavammin tulonlähteenä vaan enemmänkin voimakkaana harrastuneisuutena. Olen tehnyt tekemisen ilosta ja luovuuden purkautumisen pakosta. Tekemiäni tuotteita olen myynyt pienimuotoisesti pienissä myyjäisissä, tapahtumissa ja kiinnostuneille ostajille, jotka ovat kyselleet niiden perään. Päivät ovat kuluneet työskennellessä matkailun parissa ja siinä sivussa erilaiset matkamuistot, design-tuotteet ja erilaiset käsityötuotteet ovat aina kiinnostaneet. Joskus olen ohimennen pohtinut, pitäisikö itsekin alkaa panostamaan enemmältikin omaan tuotantoonkin kaupallisella tasolla. Ideoita ainakin tuntuu riittävän. Monesti asia on jäänyt kuitenkin arjen jalkoihin ja varsinkin nuorempana niin moni asia tuntui kiinnostavalta kokeilla. Itselle mieluisin tekeminen on nyt iän myötä selkiytynyt paremmin. Olen kaivannut lisätietoa käsityöyrittäjyydestä liiketaloudellisesta näkökulmasta – miten tuotteet kannattaisi hinnoitella, millaisia jakelukanavia on käytettävissä, olisiko parempi olla sivutoiminen käsityöläinen vai kannattaako kokopäivätoimisuus, millaista on olla kaupallinen käsityöläinen jne. Lapista käsin-koulutus vaikutti erinomaiselta tilaisuudelta saada vastauksia näihin kysymyksiin erityisesti vertaistuen vuoksi ja toivottavasti koulutuspolkuni myötä itselleni selkiytyy minkä verran ja miten haluan jatkossa panostaa käsityöyrittäjyyteen. Ehkäpä minulla on joskus oma käsityöyritys – sillä välin annan luovuuteni pulppuilla vapaasti itseni ja muiden iloksi!

 

Auringonpaistetta ja inspiraatiota kaikille,

Tanja Pyhäjärvi, Lokka (Sodankylä)

Lapinkettu – vanerikoruja ja taidetuotteita

Olen Saana Lapinkangas, nuori yrittäjä Rovaniemeltä. Alunperin olen Oulusta, mutta muutin Lappiin pari vuotta sitten opintojen perässä. Yritykseni Lapinkettu valmistaa vanerikoruja ja taidetuotteita. Pitkän matkan kulkenut Lapinkettu toimiikin nykyään eräänlaisena luovuuden ja uusien ajatusten kanavana, jonka avulla voin tuoda esiin muutoin pöytälaatikossa pysyvät teokseni ja taitoni.

Opiskelen juuri Lapin yliopistossa graafista suunnittelua, mutta aiemmalta kouluukseltani olen puuartesaani. Opintojeni aikana rakastuin puuhun materiaalina ja halusin käyttää kaiken ylimääräisen materiaalin johonkin. Valmistin paljon erilaisia pienesineitä, joita myin pari kertaa vuodessa koulun myyjäisissä. Tuotteiden suosio yllätti, ja rohkaisi kokeilemaan siipiä myös yrittäjänä. Perustinkin toiminimen valmistumisen jälkeen vuonna 2016 ja sillä tiellä olen edelleen.

Kolmen vuoden aikana yritys on muuttunut paljon. Aiemmin valmistin kaikki tuotteet itse verstaallani, mutta hiljalleen valikoima muuttui enemmän muotoilun puolelle ja työskentelyä siirtyi alihankkijoille. Myös taidetuotteet ja polttokaiverrus tulivat mukaan toimintaan, ja ovatkin nykyään iso osa yritystä.

Valmistan kaikki tuotteet kotonani Rovaniemellä. Alihankkijoina käytän vain kotimaisia tekijöitä, esimerkiksi korujen laserleikkaus tehdään Kuopiossa kahden muotoilijan yrityksessä. Minulle on tärkeintä tuotteiden kestävyys ja niiden ajaton henki, malli joka ei mene muodista vaan pitää arvonsa. Haluan myös tuoda tuotteissa esiin omaa rakkauttani Pohjoisen luontoa ja elämäntyyliä kohtaan.

Kuksat ovat suosituin materiaali kaiverrukselle. Valmiit aihiot tulevat minulle Keski-Suomesta, jonka jälkeen suunnittelen niihin kuvat ja kaiverran ne käsityönä. Polttokaiverruksessa puun pintaa kirjaimellisesti poltetaan kuumalla kolvilla, ja palaneet kohdat muodostavat kuvapinnan. Valmistan sekä oman tuotantoni malleja, että tilaustöitä asiakkaiden toivomilla kuvilla. Suosituimpia ovat koirat ja luontoaiheet, mutta tasapainona olen tehnyt myös useita moottoripyöriä ja koristekirjailuja.

 

Saana Lapinkangas

 

Tutustu lisää:

www.lapinkettu.fi

Facebook: Lapinkettu

Instagram: @lapinkettu

 

 

 

Ajatuksia arktisen muotoiluyrittäjyyden alkumetreiltä

 

Työtäni on aina vienyt eteenpäin uteliaisuus, kehittymisenhalu ja yrittäjähenkinen suhtautuminen omaan tekemiseen. Vei kuitenkin aikaa ennen kuin perustin ihka oman yritykseni. Suomen Yrittäjien järjestämän koulutuksen pitchauskilpailun voittaminen innoitti viimein täyttelemään perustamislomakkeet puolitoista vuotta sitten. Yritykseni toiminta on vielä alussa, mutta alkumatka on ollut inspiroivaa ja opettavaa. Tärkeintä minulle on kehittää omaa osaamistani suunnittelijana ja yrittäjänä.

Suurin intohimoni ovat elektroniset tekstiilit eli e-tekstiilit. Opettelin itse niiden tekemisen seitsemisen vuotta sitten ja sittemmin olen niitä opettanut ja tutkinut. Olen kehittänyt oppimateriaalia ja kurssitoimintaa niihin liittyen ja uskon, että kysyntä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Tarjoan koulutuksia, joissa tehdään mm. arktisuudesta inspiroitunut, valaiseva sisustuskori (ks. video alla). Sen tekeminen on ollut mieluinen kokemus osallistuneille ja samalla tutuksi on tullut virtapiirin ompelu kankaalle (ks. kuva 1). Haluan osaltani olla madaltamassa teknologiaoppimisen kynnystä sillä tulevaisuuden teknologia ei saa vain ympäröidä meitä, vaan sitä tulee oppia hallitsemaan!

 

Kuva 1. E-tekstiilien työpajoissa valmistuu erilaisia interaktiivisia koreja.

Lähdin Lapista käsin -hankkeeseen kehittämään myös muita palvelutoiminta- ja tuoteideoitani. Suunnittelin Lappiin matkustaville lapsille tekstiilimateriaalista tuotteita ”Arctic Design Toys”-työnimellä kulkevassa konseptissa. Se sisältää tekstiilimateriaalista tehtyjä tuotteita, joissa on hyödynnetty digitaalista kankaalle tulostamista eli digiprinttausta ja joissa näkyy lappilainen ja arktinen inspiraatio (Kuva 2). Ne ovat tarkoitettu matkamuistoiksi ja tuliaisiksi lapsille. Konsepti sisältää myös työpajoja lapsiperheille, joissa voi tehdä itselleen perinteisellä neulahuovutusmenetelmällä pieniä huopahahmoja muistoksi tai vaikka tuliaisiksi. Koulutuksen myötä olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja verkostoituminen on avannut minulle erilaisia kehittämismahdollisuuksia. Niitä tulen aktiivisesti hyödyntämään tämän vallitsevan poikkeusajan päätyttyä.

Kuva 2. Led-valaistun automaton ensimmäinen prototyyppi. Kuva Päivi Ojala, 2018.

Olen valmistunut taiteen maisteriksi ja työskennellyt Pohjoismaiden suurimmassa vaatetusteollisuuden yrityksessä lastenvaatteiden suunnittelun parissa. Sen jälkeen olen toiminut viimeiset kymmenen vuotta Lapin yliopistossa opettajana ja tutkijana. Eritysosaamiseni on ehdottomasti muotoilun ja teknologian rajapinnassa sillä työnkuvaani suunnitteluteknologian yliopisto-opettajana kuuluu monenlaisten teknologioiden hallinta. Asuminen Etelä-Suomessa ja matkustelu ovat tuoneet minulle lähemmäksi lappilaisen ainutlaatuisen viehättävyyden: meidän tavallisiksi mieltämien juttujen avautuminen tänne matkaaville arktisena eksotiikkana. Minulle se näyttäytyy hiljaisuutena, yksinkertaisuutena, harmoniana ja luovuutta ruokkivana tylsyytenä sekä pieninä pilkahduksina hangella tai kukkina metsässä. Arktinen luonto on inspiraation lähde ja sen äärelle on mielenkiintoista pysähtyä kaikkina vuodenaikoina. Minulla on paljon ideoita liittyen luovien alojen yritystoimintaan ja paikallisuuden hyödyntämiseen. Osallistuminen Lapista käsin -hankkeeseen on ollut erittäin palkitsevaa sillä ideat ovat kehittyneet ja ajatukset ovat konkretisoituneet – yrittäjyyskoulutuksien avulla unelmista voi tulla totta!

 

Emmi Harjuniemi

 

Lue lisää:

Elektronisista tekstiileistä: etekstiilit.com

Emmin portfoliosta: emmiharjuniemi.com

Instagram: @emmiharjuniemi

Julia Allemann – LAURI Guest house

Olen Julia Allemann, nuori saamelainen yrittäjä. Muutin Venäjältä Suomeen seitsemän vuotta sitten. Perheeni on lähtöisin Vienanmereltä, jossa he asuivat hyvin pienessä kylässä, mutta josta heidät pakotettiin muuttamaan isompaan kaupunkiin. Itse olen kasvanut isossa kaupungissa. Osa perinteistä katosi kaupunkiin muuton seurauksena, mutta olen silti lapsuudesta lähtien seurannut läheltä, kuinka isoäitini ja äitini tekivät perinteisiä vaatteita, kenkiä ja koruja.

Pohjoisen lapsena näen maailman kauneuden kylmän ja mystisen kautta. Yritän elää ekologisesti ja nauttia elämästä luontoa kunnioittavasti. Lempivuodenaikani on talvi, jolloin rakastan piirtää ja ommella. Rakastan poron nahan työstämistä ja saamelaisten korujen, laukkujen ja vaatteiden tekemistä, joiden tekotavat olen oppinut isoäidiltäni.

Olen saanut taiteiden koulutuksen ja kunnioitan saamelaiskäsitöiden vanhoja perinteitä. Haluan, että tuotteissani on saamelaista symboliikkaa tai että ne mukailevat saamelaista taidekulttuuria – sekä perinteisinä että nykyaikaisina tulkintoina.

Perustin kolme vuotta sitten yhdessä yhtiökumppaneideni kanssa LAURIn, joka toimii käsityökauppana, verstaana ja hotellina. LAURIn yrityshistoria on ainutlaatuinen ja alallaan Lapin pitkäikäisin. Se sijaitsee kauniissa 1800-luvun hirsitalossa Rovaniemen kaupungin keskustassa. Myymälässä on myynnissä upeita käsitöitä ja mahdollisuus myös kurkistaa käsityöpajojen saloihin.

Minä keskityn yrityksessä käsityötuotteiden tuotteistamiseen ja teen saamelaisia koruja ja laukkuja nahasta ja villasta. Yrityksessämme työskentelee myös mestari, hänen kanssaan kehitämme uusia koruja ja tuotteita poronsarvesta ja Lapin puusta. Teemme läheistä yhteistyötä myös muiden Lapissa toimivien käsityöläisten kanssa. Olen myös pitänyt lyhyitä käsityökursseja, työpajoja matkailijoille, mutta sitä minun tulisi vielä hiukan kehittää. Se olisi uudenlainen palvelu matkailumarkkinoille ja olenkin huomannut asiakkaiden olevan kiinnostuneita tällaisista palveluista.

 

Tervetuloa kylään!

 

Julia Allemann – LAURI Guest house

 

Facebook: LAURI Guest House, Handicraft shop & Atelier

Instagram: laurirovaniemi