Omaa yrittäjyyspolkua etsimässä

Käsillä tekeminen on ollut luontainen osa elämääni jo hyvin pienestä pitäen. Perheeni ja sukuni ovat arvostaneet aina käsillä tekemistä ja monella onkin vuosien saatossa kertynyt taitoja työstää itse mieluisempina kokemiaan materiaaleja. Olen itsekin kokeillut vuosien saatossa monenlaista, tutuksi ovat tulleet niin öljy-, akryyli- kuin akvarellimaalauskin. Silkkiä ja posliiniakin olen maalannut sekä tehnyt keramiikkatöitä. Pohjoisen käsityöt ovat myös tuttuja, nahkasta olen valmistanut kahvipusseja, rumpuja, suola- ja sokeripusseja ja karvalakkeja, kinttaita, Lapin huiveja ja luuhkia. Perusneulomiset ja ompelut onnistuvat myöskin. Valokuvaus on kiinnostanut myös jo vuosien ajan ja keskittynyt lähinnä poronhoidon kuvaamiseen. Olen kokeillut myös hopea- ja luutöiden tekemistä ja monenlaiset askartelumateriaalitkin ovat tuttuja. Useita vuosia sitten kiinnostukseni heräsi voimakkaasti korttiaskarteluun. Sen ohessa olen tehnyt myös skräppäystä ja tutustunut mm. journaling:iin ja atc-korttien tekemiseen. Omimmaksi olen kuitenkin kokenut korttien ja erilaisten rasioiden teon.

Korttien tekeminen on pitkälti askartelua ja monesti arkikielessä puhutaankin korttiaskartelusta. Moni ei kuitenkaan tiedä, että korttiaskartelussa voi hyödyntää useita erilaisia tekniikoita ja efektiaineita. Minulle mieluisinta on ollut ns. leimasintekniikka, jossa hyödynnetään kortteja tehdessä eri kuvittajien tekemiä leimasimia. Kuva leimataan paperille ja leimasinkuvat väritetään itselle mieluisalla tekniikalla – minulle ominta on mustevärien käyttö mutta paljon käytetään myös erilaisia tussejakin. Korttien tekeminen vaatii paljon sommittelua ja erilaisten koristeiden yhteensovittamista sekä eri materiaalien ja tarvikkeiden tuntemusta.

Koen, että jokainen kortti on omanlaisensa taideteos ja kortteja tehdessä kokonaisuuden sekä värien harmonia sekä korttien kauneus on itselleni tärkeää. Useimmat korttini sisältävät paljon pikkutarkkoja yksityiskohtia ja ovat runsaita. Ajan myötä olen siirtynyt myös pelkistetympään ilmaisuun ja sen puolen kehittäminen ilmaisussa kiinnostaa minua. Olen hyödyntänyt myös luontovalokuviani korteissani jonkin verran ja pohtinut, pitäisikö minun alkaa enemmänkin kehittämään kortteilua siinä määrin että siitä saisi sivutuloja. Monesti minulta kysytään kortteja erilaisiin elämäntapahtumiin, kuten esimerkiksi onnittelukortteja. Toisaalta pohdin, söisikö kaupallistaminen luovuutta ja alkaisiko tekeminen tuntua pakolta.

En ole aiemmin ajatellut käsillä tekemistä vakavammin tulonlähteenä vaan enemmänkin voimakkaana harrastuneisuutena. Olen tehnyt tekemisen ilosta ja luovuuden purkautumisen pakosta. Tekemiäni tuotteita olen myynyt pienimuotoisesti pienissä myyjäisissä, tapahtumissa ja kiinnostuneille ostajille, jotka ovat kyselleet niiden perään. Päivät ovat kuluneet työskennellessä matkailun parissa ja siinä sivussa erilaiset matkamuistot, design-tuotteet ja erilaiset käsityötuotteet ovat aina kiinnostaneet. Joskus olen ohimennen pohtinut, pitäisikö itsekin alkaa panostamaan enemmältikin omaan tuotantoonkin kaupallisella tasolla. Ideoita ainakin tuntuu riittävän. Monesti asia on jäänyt kuitenkin arjen jalkoihin ja varsinkin nuorempana niin moni asia tuntui kiinnostavalta kokeilla. Itselle mieluisin tekeminen on nyt iän myötä selkiytynyt paremmin. Olen kaivannut lisätietoa käsityöyrittäjyydestä liiketaloudellisesta näkökulmasta – miten tuotteet kannattaisi hinnoitella, millaisia jakelukanavia on käytettävissä, olisiko parempi olla sivutoiminen käsityöläinen vai kannattaako kokopäivätoimisuus, millaista on olla kaupallinen käsityöläinen jne. Lapista käsin-koulutus vaikutti erinomaiselta tilaisuudelta saada vastauksia näihin kysymyksiin erityisesti vertaistuen vuoksi ja toivottavasti koulutuspolkuni myötä itselleni selkiytyy minkä verran ja miten haluan jatkossa panostaa käsityöyrittäjyyteen. Ehkäpä minulla on joskus oma käsityöyritys – sillä välin annan luovuuteni pulppuilla vapaasti itseni ja muiden iloksi!

 

Auringonpaistetta ja inspiraatiota kaikille,

Tanja Pyhäjärvi, Lokka (Sodankylä)

Lapinkettu – vanerikoruja ja taidetuotteita

Olen Saana Lapinkangas, nuori yrittäjä Rovaniemeltä. Alunperin olen Oulusta, mutta muutin Lappiin pari vuotta sitten opintojen perässä. Yritykseni Lapinkettu valmistaa vanerikoruja ja taidetuotteita. Pitkän matkan kulkenut Lapinkettu toimiikin nykyään eräänlaisena luovuuden ja uusien ajatusten kanavana, jonka avulla voin tuoda esiin muutoin pöytälaatikossa pysyvät teokseni ja taitoni.

Opiskelen juuri Lapin yliopistossa graafista suunnittelua, mutta aiemmalta kouluukseltani olen puuartesaani. Opintojeni aikana rakastuin puuhun materiaalina ja halusin käyttää kaiken ylimääräisen materiaalin johonkin. Valmistin paljon erilaisia pienesineitä, joita myin pari kertaa vuodessa koulun myyjäisissä. Tuotteiden suosio yllätti, ja rohkaisi kokeilemaan siipiä myös yrittäjänä. Perustinkin toiminimen valmistumisen jälkeen vuonna 2016 ja sillä tiellä olen edelleen.

Kolmen vuoden aikana yritys on muuttunut paljon. Aiemmin valmistin kaikki tuotteet itse verstaallani, mutta hiljalleen valikoima muuttui enemmän muotoilun puolelle ja työskentelyä siirtyi alihankkijoille. Myös taidetuotteet ja polttokaiverrus tulivat mukaan toimintaan, ja ovatkin nykyään iso osa yritystä.

Valmistan kaikki tuotteet kotonani Rovaniemellä. Alihankkijoina käytän vain kotimaisia tekijöitä, esimerkiksi korujen laserleikkaus tehdään Kuopiossa kahden muotoilijan yrityksessä. Minulle on tärkeintä tuotteiden kestävyys ja niiden ajaton henki, malli joka ei mene muodista vaan pitää arvonsa. Haluan myös tuoda tuotteissa esiin omaa rakkauttani Pohjoisen luontoa ja elämäntyyliä kohtaan.

Kuksat ovat suosituin materiaali kaiverrukselle. Valmiit aihiot tulevat minulle Keski-Suomesta, jonka jälkeen suunnittelen niihin kuvat ja kaiverran ne käsityönä. Polttokaiverruksessa puun pintaa kirjaimellisesti poltetaan kuumalla kolvilla, ja palaneet kohdat muodostavat kuvapinnan. Valmistan sekä oman tuotantoni malleja, että tilaustöitä asiakkaiden toivomilla kuvilla. Suosituimpia ovat koirat ja luontoaiheet, mutta tasapainona olen tehnyt myös useita moottoripyöriä ja koristekirjailuja.

 

Saana Lapinkangas

 

Tutustu lisää:

www.lapinkettu.fi

Facebook: Lapinkettu

Instagram: @lapinkettu

 

 

 

Ajatuksia arktisen muotoiluyrittäjyyden alkumetreiltä

 

Työtäni on aina vienyt eteenpäin uteliaisuus, kehittymisenhalu ja yrittäjähenkinen suhtautuminen omaan tekemiseen. Vei kuitenkin aikaa ennen kuin perustin ihka oman yritykseni. Suomen Yrittäjien järjestämän koulutuksen pitchauskilpailun voittaminen innoitti viimein täyttelemään perustamislomakkeet puolitoista vuotta sitten. Yritykseni toiminta on vielä alussa, mutta alkumatka on ollut inspiroivaa ja opettavaa. Tärkeintä minulle on kehittää omaa osaamistani suunnittelijana ja yrittäjänä.

Suurin intohimoni ovat elektroniset tekstiilit eli e-tekstiilit. Opettelin itse niiden tekemisen seitsemisen vuotta sitten ja sittemmin olen niitä opettanut ja tutkinut. Olen kehittänyt oppimateriaalia ja kurssitoimintaa niihin liittyen ja uskon, että kysyntä tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Tarjoan koulutuksia, joissa tehdään mm. arktisuudesta inspiroitunut, valaiseva sisustuskori (ks. video alla). Sen tekeminen on ollut mieluinen kokemus osallistuneille ja samalla tutuksi on tullut virtapiirin ompelu kankaalle (ks. kuva 1). Haluan osaltani olla madaltamassa teknologiaoppimisen kynnystä sillä tulevaisuuden teknologia ei saa vain ympäröidä meitä, vaan sitä tulee oppia hallitsemaan!

 

Kuva 1. E-tekstiilien työpajoissa valmistuu erilaisia interaktiivisia koreja.

Lähdin Lapista käsin -hankkeeseen kehittämään myös muita palvelutoiminta- ja tuoteideoitani. Suunnittelin Lappiin matkustaville lapsille tekstiilimateriaalista tuotteita ”Arctic Design Toys”-työnimellä kulkevassa konseptissa. Se sisältää tekstiilimateriaalista tehtyjä tuotteita, joissa on hyödynnetty digitaalista kankaalle tulostamista eli digiprinttausta ja joissa näkyy lappilainen ja arktinen inspiraatio (Kuva 2). Ne ovat tarkoitettu matkamuistoiksi ja tuliaisiksi lapsille. Konsepti sisältää myös työpajoja lapsiperheille, joissa voi tehdä itselleen perinteisellä neulahuovutusmenetelmällä pieniä huopahahmoja muistoksi tai vaikka tuliaisiksi. Koulutuksen myötä olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja verkostoituminen on avannut minulle erilaisia kehittämismahdollisuuksia. Niitä tulen aktiivisesti hyödyntämään tämän vallitsevan poikkeusajan päätyttyä.

Kuva 2. Led-valaistun automaton ensimmäinen prototyyppi. Kuva Päivi Ojala, 2018.

Olen valmistunut taiteen maisteriksi ja työskennellyt Pohjoismaiden suurimmassa vaatetusteollisuuden yrityksessä lastenvaatteiden suunnittelun parissa. Sen jälkeen olen toiminut viimeiset kymmenen vuotta Lapin yliopistossa opettajana ja tutkijana. Eritysosaamiseni on ehdottomasti muotoilun ja teknologian rajapinnassa sillä työnkuvaani suunnitteluteknologian yliopisto-opettajana kuuluu monenlaisten teknologioiden hallinta. Asuminen Etelä-Suomessa ja matkustelu ovat tuoneet minulle lähemmäksi lappilaisen ainutlaatuisen viehättävyyden: meidän tavallisiksi mieltämien juttujen avautuminen tänne matkaaville arktisena eksotiikkana. Minulle se näyttäytyy hiljaisuutena, yksinkertaisuutena, harmoniana ja luovuutta ruokkivana tylsyytenä sekä pieninä pilkahduksina hangella tai kukkina metsässä. Arktinen luonto on inspiraation lähde ja sen äärelle on mielenkiintoista pysähtyä kaikkina vuodenaikoina. Minulla on paljon ideoita liittyen luovien alojen yritystoimintaan ja paikallisuuden hyödyntämiseen. Osallistuminen Lapista käsin -hankkeeseen on ollut erittäin palkitsevaa sillä ideat ovat kehittyneet ja ajatukset ovat konkretisoituneet – yrittäjyyskoulutuksien avulla unelmista voi tulla totta!

 

Emmi Harjuniemi

 

Lue lisää:

Elektronisista tekstiileistä: etekstiilit.com

Emmin portfoliosta: emmiharjuniemi.com

Instagram: @emmiharjuniemi

Julia Allemann – LAURI Guest house

Olen Julia Allemann, nuori saamelainen yrittäjä. Muutin Venäjältä Suomeen seitsemän vuotta sitten. Perheeni on lähtöisin Vienanmereltä, jossa he asuivat hyvin pienessä kylässä, mutta josta heidät pakotettiin muuttamaan isompaan kaupunkiin. Itse olen kasvanut isossa kaupungissa. Osa perinteistä katosi kaupunkiin muuton seurauksena, mutta olen silti lapsuudesta lähtien seurannut läheltä, kuinka isoäitini ja äitini tekivät perinteisiä vaatteita, kenkiä ja koruja.

Pohjoisen lapsena näen maailman kauneuden kylmän ja mystisen kautta. Yritän elää ekologisesti ja nauttia elämästä luontoa kunnioittavasti. Lempivuodenaikani on talvi, jolloin rakastan piirtää ja ommella. Rakastan poron nahan työstämistä ja saamelaisten korujen, laukkujen ja vaatteiden tekemistä, joiden tekotavat olen oppinut isoäidiltäni.

Olen saanut taiteiden koulutuksen ja kunnioitan saamelaiskäsitöiden vanhoja perinteitä. Haluan, että tuotteissani on saamelaista symboliikkaa tai että ne mukailevat saamelaista taidekulttuuria – sekä perinteisinä että nykyaikaisina tulkintoina.

Perustin kolme vuotta sitten yhdessä yhtiökumppaneideni kanssa LAURIn, joka toimii käsityökauppana, verstaana ja hotellina. LAURIn yrityshistoria on ainutlaatuinen ja alallaan Lapin pitkäikäisin. Se sijaitsee kauniissa 1800-luvun hirsitalossa Rovaniemen kaupungin keskustassa. Myymälässä on myynnissä upeita käsitöitä ja mahdollisuus myös kurkistaa käsityöpajojen saloihin.

Minä keskityn yrityksessä käsityötuotteiden tuotteistamiseen ja teen saamelaisia koruja ja laukkuja nahasta ja villasta. Yrityksessämme työskentelee myös mestari, hänen kanssaan kehitämme uusia koruja ja tuotteita poronsarvesta ja Lapin puusta. Teemme läheistä yhteistyötä myös muiden Lapissa toimivien käsityöläisten kanssa. Olen myös pitänyt lyhyitä käsityökursseja, työpajoja matkailijoille, mutta sitä minun tulisi vielä hiukan kehittää. Se olisi uudenlainen palvelu matkailumarkkinoille ja olenkin huomannut asiakkaiden olevan kiinnostuneita tällaisista palveluista.

 

Tervetuloa kylään!

 

Julia Allemann – LAURI Guest house

 

Facebook: LAURI Guest House, Handicraft shop & Atelier

Instagram: laurirovaniemi

Lapista käsin -hankkeen kuulumisia poikkeusolojen keskeltä

Jo useamman viikon ajan olemme kaikki eläneet hyvin erilaista arkea. Myös Lapista käsin -hankkeen toimintaan parhaillaan käynnissä oleva, koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on vaikuttanut. Keväälle suunnitellut testaustyöpajatilaisuudet, lähiopetuspäivät, osa lähiopetusjaksojen sisällöistä sekä kesäkuun alussa suunnitteilla ollut opintomatka Tanskaan ovat siirtyneet tulevaisuuteen. Hanketiimimme on myös jakaantunut tekemään työtä koteihinsa, ja tasapainoilevat oman työn, lasten etäkoulujen, -eskareiden ja -päiväkotien kanssa, kuten niin moni muu. Yrittäjinä toimivat opiskelijamme olivat ilmoittautuneet useille kevään messuille, jotka ovat nyt peruuntuneet. Tämä on tarkoittanut toimeentulon kannalta isoja muutoksia ja huolia hyvin monelle meidän yrittäjistä. Osa opiskelijoista on ollut aloittamassa omaa yritystä, ja tämä aika on vaikuttanut siihen, että yritystoiminnan aloittaminen huolestuttaa entistä enemmän, ja oman yrityksen perustaminen siirtyy tulevaisuuteen.  

Vaikka tilanne näyttää monilla toimialoilla nyt varsin synkältä, olemme hanketiimin kanssa erityisen ylpeitä siitä, miten upea opiskelijaporukkamme on suhtautunut muuttuneisiin olosuhteisiin. Tilanne on nähty mahdollisuutena kehittää omaa toimintaa, tehdä tuotantoa varastoon ja pohtia oman yrityksen kulmakiviä uudelleen. Verkkokaupan perustaminen on aloitettu, jo valmista verkkokauppaa viilattu, on osallistuttu näytteilleasettajana virtuaalisiin kässämessuihin netissä, terävöitetty somemarkkinointia, ja tekaistu peruuntuneiden testaustyöpajojen tilalle jopa Youtube-video, jonka avulla kuka tahansa pääsee opiskelemaan korvakorujen valmistusta. Uskomatonta joustavuutta, notkeutta toimia ja nopeaa reagointia yrittäjiltä!

Myös ryhmän yhteishenki tuntuu fyysisen etäisyyden myötä vain kasvaneen. Poikkeusolot ovat vaikuttaneet yhteisöllisyyden kasvuun opiskelijoiden kesken voimakkaasti: WhatsAppissa jaetaan vinkkejä sekä arjen sujumiseen kuin erilaisiin omaa osaamista lisääviin webinaareihin, kokemuksia niin toimivista verkkokauppa-alustoista kuin nettimessuistakin, kannustetaan ja tuetaan toisia.

Myös me hanketiiminä olemme pyrkineet olemaan yhtä nopeita reagoimaan tilanteeseen. Olemme tarjonneet sitä apua, mitä meidän opiskelijat ja yrittäjät kaipaavat juuri tähän hetkeen. Olemme tarjonneet ohjausta, koonneet yhteen luovan alan tukitoimia ja erilaisia yritystukia, joiden haut ovat alkaneet tai juuri alkamassa, keränneet ajankohtaisia lukuvinkkejä, sekä organisoimme osan, tässä hetkessä tärkeimmän opetuksen verkossa toteutettavaksi. Onneksi hankkeemme lähtökohtana on jo alusta alkaen ollut mahdollistaa opiskelut verkon kautta, sillä opiskelijamme sijoittuvat akselille Kemi-Nuorgam. Työkalupakistamme löytyy siis jo valmiiksi hyvä valikoima verkkotyökaluja niin etäopetuksen toteuttamiseen kuin tehtävien palautukseen ja ohjaukseen. Lähipäivien siirto verkkoon tarkoittaa kuitenkin myös meille muutamiin uusiin työkaluihin tutustumista sekä innovatiivisten opetusmenetelmien kehittelyä.

Osa kevään lähijaksojen opetuksista toteutetaan etäopetuksena, mutta osa siirretään myöhempään ajankohtaan, jotta myös kasvokkainen tapaaminen ja verkostoituminen jatkuu sekä opiskelijoiden että meidän välillämme. Koska poikkeustilan kestosta ei ole tietoa, kehitimme vielä opiskelijoiden päiväkahvit tukemaan verkostoitumista ja opiskelijoiden jaksamista poikkeusoloissa. Arvoimme jokaiselle opiskelijalle parin, jonka kanssa voi sopia kahdenkeskisestä etäkahvitteluhetkestä, jonka aikana voi kertoa oman koulutusprojektin etenemisestä sekä oman yritystoiminnan vaiheista. Halutessaan etäkahvitteluhetkellä voi myös sparrata testaustyöpajaideoita parin kanssa sekä jakaa ajatuksia koronan tuomista haasteista omassa yritystoiminnassa, keinoista selvitä poikkeusajan keskellä, sekä ihan vain jutustella kuulumisia. Viime viikolla pidimme ensimmäisen koko ryhmälle avoimen aamukahvi-Skypen. Olipa mukava kuulla teidän kuulumisianne ja nähdä vilaus arjestanne! Ja mitä kaikkea upeaa tämä kahvihetki poikikaan! Näistä kuulette varmasti myöhemmin sivuillamme lisää.

Kuten moni matkailualan toimija on jo julkisuudessa kertonut, Lappi tulee olemaan upea matkakohde vielä pandemian jälkeenkin. Olemme hyvin toiveikkaita sen suhteen, että täältä löytyy myös laadukkaita käsityömatkailutuotteita, kunhan saamme jälleen vastaanottaa matkailijoita. Teemme ainakin kaikki parhaamme sen eteen!

Voimia kaikille näihin poikkeusoloihin! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Lapista käsin -tiimi: Piia, Outi, Laura ja Linda

Postauksen kuvituskuvat Lauran kuvapäiväkirjasta sosiaalisen eristäytymisen ajalta: Kotitoimistoa on piristetty vaihtuvin kukkasin, työpäivä päätetty ladulle kevätauringon helottaessa, viikonloppuisin retkeilty ja tehty mitäpä muutakaan kuin käsitöitä!

Metsän Lumo – tuohikoruja Kemistä

Olen korutaiteilija Aino Ylifrantti ja syntyisin pienestä maalaiskylästä n. 40 km Rovaniemeltä Kemin suuntaan. Sain asua lapsuuden turvallisessa maalaistalossa ja hoidimme kokoperheen voimin karjaa ja teimme maatalon töitä. Isä rakensi kaiken itse; talon ja navetan ja äiti kutoi sukkia ja lapasia, joten jo pienestä opin, että itse voi tehdä aika paljon kaikenlaista.

Luonto tuli minulle hyvin tärkeäksi jo lapsuudessa. Kuljin usein kotipihani vieressä virtaavan Kemijoen rannalla. Istuskelin isoimmilla rantakivillä ja tuijotin hiljalleen lainehtivaa vettä. Aika pysähtyi, kuin olisin kellunut kiven mukana virran juoksussa. Vastarannalla siinsivät Vammavaaran loivat rinteet kirkasta taivasta vasten.

Olen tuon lapsuuden turvasataman saattelemana uskaltautunut elämän seikkailuun ja utelias luonteeni on vienyt minua moniin eri paikkoihin asumaan. Pääsääntöisesti olen tehnyt terveydenhoitajan/ sairaanhoitajan töitä, mutta myös luonnonläheiset hoidot ovat kiinnostaneet minua. Tampereella ollessani yritykseni nimi oli Äitimaa, jossa tein turve-, aromaterapia-, ayurveda, – sekä Reikihoitoja.

Vaiheikkaan ja antoisan hoitajatyöurani aikana aloin kuitenkin tuntea itseni väsyneeksi työssäni. Väsymys hämmensi minua, koska olin pienestä pitäen halunnut tulla hoitajaksi ja auttaa ihmisiä. Halusin elämääni enemmän luovuutta. Lopulta annoin itselleni luvan heittäytyä tuntemattomaan ja löysin itseni Limingan taidekoulusta, jossa opiskelin vuoden kuvataidelinjalla. Sain tuon vuoden aikana kerätä voimiani ja mietin, mitä tulevaisuudella on minulle annettavaa. Luonnon inspiroimana kirjoittamani runot kokosin kirjaksi ja Sydänpilvi julkaistiin 2017.

 

 

Ajatus tehdä koruja tuohesta syntyi, kun opiskelin Kajaanissa luonnontuotealan ammattitutkintoa 2018. Siellä sain ensikosketuksen tuoheen materiaalina, josta voi tehdä monenlaista käsityötä. Tuohta on käytetty jo tuhansien vuosien ajan esimerkiksi astioiden, korujen, kenkien ja jopa vaatteiden valmistukseen. Huomasin miten mukavaa tuohta oli käsitellä ja miten pehmeältä se tuntui käsissä. Tuohi materiaalina on myös jännittävän arvauksellinen, koskaan ei voi tietää, minkä värisiä tuohen eri kerrokset ovat, tai minkälaista luonnon omaa kuviota kaarna pitää sisällään.

 

 

Aloin hakemaan kirjoista tietoa siitä, miten tuohta solmitaan. Koulussa punoimme koreja, mutta minä halusin tehdä ruusuja. Opin sen vihdoin pitkän ja sinnikkään yrittämisen ja erehdyksen kautta ja siitä lähti ideoiminen myös koruihin. Yhdestä solmusta alkoi muodostua monenlaista korua ja ideoin ja suunnittelen koko ajan uudenlaisia koruja. Käytän koruissani myös suomalaista poronnahkaa ja puuhelmet antavat väriä koruilleni.

 

 

Halusin antaa koruilleni nimeksi Metsän Lumo. Se kertoo siitä, miten puhdas luonto meillä täällä Suomessa vielä on ja miten arvokas luonto on meille kohdata ja kokea.  Haluan näin myös pitää yllä tätä vanhaa perinnettä ja jakaa sitä niin suomalaisille kuin turisteillekin korujeni myötä.

 

 

Valmistan koruja kotonani Kemissä. Koruissani käytän suomalaista tuohta ja kasviparkittua poronnahkaa. Korun osat ovat nikkelittömät. Poronnahka tulee ruokatalouden sivutuotantona ja hankin sen pääsääntöisesti paikalliselta yrittäjältä Keminmaasta.

Toivon tulevaisuudessa voivani myydä koruja nettikaupan kautta, sekä pitää työpajoja turisteille ja matkailijoille täällä niin täällä Kemissä kuin myös lähiympäristössä.

 

Aino Ylifrantti

 

Tässä vielä Ainon kirjoittama “Taru tuohesta”:

Oikku Design – oman polun etsintää

Olen useasti lukenut kuinka yritykset ovat aloittaneet taipaleensa autotallista tai keittiön pöydältä. En olisi ikinä uskonut, että niin kävisi myös omalle kohdalleni. Oma yritykseni sai alkunsa myös keittiön pöydältä ja ensimmäiset korut myytiin työkavereille.

Olen alun perin kokoisin Posiolta, jossa sain asua kauniin Riisitunturin kansallispuiston kupeessa. Luonto on ollut minulle aina tärkeässä asemassa: maaseudulla elämä on kietoutunut luonnon ympärille vuodenaikojen mukaan. Kun opiskelut ja myöhemmin työelämä vei kauas pääkaupunkiseudulle, huomasin kuinka tärkeä asema luonnolla on ollut elämässäni. Minulle lappilainen maisema osoittautui kaikkein rakkaimmaksi.

Kuva 1: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”

Opiskelut ja työelämään siirtyminen tuntui kuin junarataa olisi mennyt eteenpäin. Kaikkein parhaimmat tulokset sain, kun suistin junan radalta sivuraiteelle. Aloin kehittämään jotain omaa ja löysin itseni opiskelemasta yrittäjyyttä. Suoritin yrittäjyyden perusopinnot ja palasin siihen materiaaliin, jota olin työstänyt jo opiskeluaikoina: poronnahka.

Kuva 2: Poronnahka on upea silkkimäinen materiaali

Kaiken suunnittelun tärkein lähtökohta mielestäni on materiaali. Olen valmistunut alun perin vaatetussuunnittelijaksi, jossa materiaali on erittäin tärkeässä osassa. Oli se sitten silkki, neulos tai nahka, materiaalin pitää olla tärkeimmässä osassa ja myös tulla parhaalla mahdollisella tavalla esille. Mielestäni ei ole järkevää suunnitella tuotetta, joka hävittää materiaalin ominaisuudet. Tämän takia esimerkiksi Oikku-koruissa ei käytetä liimaa, koska liimaamalla häviää kaikki se poronnahalle ominainen tuntu. Korut pyritään muiltakin osin suunnittelemaan niin, että ne tuovat materiaalin pehmeyden ja keveyden esille.

Kuva 3: Oman yrityksen parissa voi kehittää koruntekotaitojen lisäksi myös valokuvaamista.

Olen toiminut oman yrityksen parissa nyt yli 1,5 vuotta. Oikku Design -korukokoelma koostuu tällä hetkellä poronnahkaisista korvakoruista ja kaulakoruista. Mallistoa on kehitetty pikkuhiljaa eteenpäin. Oman yrityksen pyörittämisen yhteydessä olen kehittänyt omia olemassa olevia taitoja ja oppinut todella paljon myös uusia. Samalla on oppinut tuntemaan myös itseään. Oma yritys on mahdollistanut myös sen, että olen voinut muuttaa takaisin Lappiin!

Lapista käsin -hankkeen puitteissa on tarkoituksena kehittää omaa yritystä edelleen eteenpäin. Saa nähdä mitä sitä tulevaisuudessa keksii! Tällä hetkellä materiaalina on poronnahka, mutta tulevaisuudessa se voi olla jotain muutakin!

Rakkaudella Rovaniemeltä,

Riikka Oikarainen

Tutustu lisää:

www.oikkudesign.fi

https://www.facebook.com/oikkudesign/

https://www.instagram.com/oikku_design/

Inari handicrafts

My name is Anne and I have a one woman’s company in Inari, Inari handicrafts.

Under the Finnish flag I design and make by knitting and weaving woollen, silk-woollen and linen shawls. My history started already in childhood and I have inherited weaving from my mother and other handicraft enthusiasm from my father.

But that is history, now to this date.

 

Today I finally started to build my third looms upstairs. I bought the looms in flea market in Inari and had them restored for few years just to be sure I needed them. Meanwhile I had two looms built and working.

My husband has a funny way to keep me on the ground by for example saying: “You already have two looms. I don’t see two you so how are you going to survive with one more?”

But I love to try and love to imagine and innovate. It might be colours, size, patterns, whatever. Sometimes I wish I had a weaver who would make my designs real and I could use all time innovating.

So now when I go to upstairs at home, I must choose whether I want to weave red woollen shawl…

…or red silk shawl…

…or perhaps try something quite different with the third looms.

I also know how to use a knitting machine. So, sometimes there are four me: the traditional woollen weaver, the silk weaver, the one in between and then the person arguing with the machine. By the way, it is sometimes saving to be able to blame the machine for the mistakes 🙂

 

This year I almost had an opportunity to travel with other handicrafters to Ireland. But now because of this Korona epidemic, the journey was cancelled. It is funny how much this epidemic mirrors to normal lives. I had four work trips cancelled, few meetings are kept with teems/skype or else. And all, who has a possibility to work at home should be doing so.

I am waiting for next year’s happenings and I would like to participate in a fair in Switzerland in February 2020.

The reason I wanted to participate this Handmade in Lapland -project was the belief in the value of handicrafts now and in the future. For me to be able to show how things are done, how patterns come out and how colours go together is very rewarding.

But now back to orange colours and weaving.

 

Visit the webpage: www.inaristop.fi

Facebook: Inari handicrafts

Instagram: Inarihandicrafts

Ateljee Lumimetsä, rakkaudesta pohjoiseen luontoon ja maaseutuun

 

Arktista kauneutta

 

Olen Hanna Posio, kuvataiteilija ja kuvittaja. Valmistan kuvia useilla eri tekniikoilla.

Taidetuotantoni halusin laittaa yrittäjyyden raameihin joitakin vuosia sitten. Syntyi Ateljee Lumimetsä, mikä kertoo kotini ja ateljeeni sijainnista lumisen metsän keskellä Posion Maaninkavaarassa. Maaseutumiljöö on erityisen lähellä sydäntäni.

Tuotan kuvia originaaliteoksiksi ja osa siirtyy ”jatkojalostukseen” erilaisiksi sisustustuotteiksi. Juuri tällä hetkellä tekemiseni keskiössä ovat akvarellimaalaus ja taidegrafiikka. Tekniikat vaihtuvat ja tuovat myös osaltaan vaihtelua taidetyöskentelyyn.

Akvarelli on tekniikaltaan nopea, tosin sitä voi työstää myös hitaasti ja kerroksittain. Akvarelli mahdollistaa raikkaan ja lennokkaan jäljen, ja sen piirteisiin kuuluvat puhtaat värit ja tekniikan keveys. Akvarelli tarvitsee aika vähän työvälineitä, laadukas sivellin ja värit sekä hyvä paperi riittävät.

Taidegrafiikassa olen ihastunut erityisesti syväpainografiikkaan ja puupiirrokseen. Syväpainografiikassa kuva syövytetään kuparilaatalle. Kuvan tekeminen on monivaiheinen prosessi, joka tarvitsee tarkan suunnitelman. Käytän mieluimmin etsaus-akvatinta -tekniikkaa.

Puupiirros taas on kohopainotekniikka, missä vaaleat alueet työstetään pois ja väri telataan koholla olevaan pintaan. Puupiirroksen vahva käsityömainen tekniikka on mielestäni erityisen kiehtovaa. Puupiirrospohjana käytän koivuvaneria.

 

Omassa työskentelyssäni taide ja käsityö sulautuvat osin toisiinsa. Rakastan eri tekniikoita, ja opiskelen ja syvennän niitä koko ajan lisää. Kuvien tuottaminen on matka, missä ei voi tulla koskaan valmiiksi. Voi vain kulkea eteenpäin, ja joskus kuljeskella vähän risuisia sivupolkujakin pitkin…

 

Lue lisää:

Nettisivut: www.lumimetsa.fi

Seuraa myös Instagram: Lumimetsa

Haaveena harrastuksen kehittäminen yrittäjyyden suuntaan

Olemme Irina Salomaa ja Sirpa Tanhua Ivalosta. Harrastamme neulekoneneulontaa erilaisista villalangoista. Olemme kehitelleet kääntöpipon ja huivin, värileikiksi kaamokseen.

Meille neulekoneella tekeminen on koukuttavaa. Se voi olla nopeaa: jokaisella kelkan vetasulla saa valmiiksi kerroksen silmukoita. Kappale kasvaa silmissä, lanka juoksee ja kelkka rahisee neuloja vasten. Flow! Tätä haluan tehdä. Muuta maailmaa ei olekaan. Kaksinkertaisia pipoja ihanista langoista paikallisilta neulojilta!

 

Neulekoneella tekeminen on myös opettavaista: teknisten taitojen oppimista ja ymmärtämistä, miksi jokin lanka ei neuloudu niinkuin toinen lanka. Eniten olemme oppineet itsestämme: haluamme neuloa vain sellaisista langoista, jotka tuntuvat iholla pehmeiltä ja hyviltä: villa, merino, alpakka…

 

Pipo valikoitui arkisen funktionsa takia: sitä täällä tarvii kesät talvet. Kun on kääntöpipo, niin saa samassa pipossa kaksi vaihtoehtoa. Se jos mikä on kaamosterapiaa, kun ei tarvi koko talvia pitää samaa pipoa!

 

Pipoterveisin Sirpa ja Irina

 

Ps. Pipokuvia lisäillään instaan @salomailla