Pohjoisen puolesta

 

Katariina Imporanta. Kuva: Jani Kärppä / Kota Collective

Kun Helsinkiin parikymppisenä muuttaneena jouduin ostamaan puolukkapiirakkani marjat lähikaupan pakastealtaasta, tajusin asuneeni koko elämäni lähiruoka-aarreaitan äärellä. Kotona marjat haettiin aina pakasteesta, itse pyydetyn kalan ja naapureilta ostetun riistalihan vierestä. Tuo pieni hetki oli ensimmäinen ymmärrys pohjoisen hyvistä ominaisuuksista ja lukemattomista mahdollisuuksista.

Vaikka vannoin koko nuoruuteni lähteväni mahdollisimman kauas kotiseudultani Kemijärveltä, päädyin lopulta vain parin “etelän vuoden” jälkeen Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan opiskelemaan, 100 kilometrin päähän kotipaikastani.

En ole katunut valintaani. Koen, että elämänlaatu on pohjoisessa juuri oikeanlaista minulle: hitaampaa, luonnonläheisempää, herkempää ja juurevampaa. Rakastan pohjoista.

Ajauduin valmistuttuani designin pariin työskentelemään oman yritykseni, Mielandin kautta, jossa meitä työskenteli neljä ihmistä pohjoisia kantaaottavia vaatteita valmistavan brändin parissa. Mieland lähti luovalle tauolle 2011, ja sen jälkeen työelämä on vienyt minut rakentamaan pohjoisia brändejä, konsepteja, sisältöjä ja markkinointikokonaisuuksia eri luovan alan toimistoihin ja markkinointiorganisaatioihin, mikä on ollut erittäin palkitsevaa.

Tälläkin hetkellä työskentelen pohjoisen brändäämisen parissa kahdessa työssäni suunnittelija-strategina Kota Collectivella ja viestintäpäällikkönä Taiteilijayhdistys Hiljaisuudessa. Pohjoisen mahdollisuudet näyttäytyvät päivä päivältä vain runsaammilta!

Katariina Imporanta, Kota Collective, Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry

Rehellistä tarinaa vuodesta 1976

Suomalaisuuden yksi vahvimmista piirteistä on umpirehellisyys. Kun suomalaista tervehditään kansainvälisesti tiedustelemalla vointia, niin suomalainen paukauttaa suodattamatta sen hetkisen terveydentilansa tai fiiliksensä. Ja sepä vasta häkellyttää kohteliaan tervehtijän.

Myös minusta löytyy aimo annos tätä kansallista luonteenpiirrettä. Vauvana, ennen kuin osasin puhua, viestitti kasvoni jokaisen mielentilani, ja kun viimein opin puhumaan, piti vanhempieni opetella valikoimaan sanansa. Tapanani oli toistaa kuulemani seuraavalle vastaantulijalle.

Lapsuuteni ja nuoruuteni kuluivat suhteellisen kivuttomasti suorapuheisesta luonteesta huolimatta, mutta työelämään astuessani olin pakotettu filtteröimään puheitani. Ja se ei ollut helppoa. Paha puhua pyöreitä, jos naamasta paistaa kulmikkuus.

Ei umpirehellisyys ole kuitenkaan pelkästään huono asia. Todellisen mielipiteen ilmaisevana ihmisenä olen luonut monta kestävää ystävyyssuhdetta, ja samalla rehellisyydellä uskon pärjänneeni myös yrityselämässä. On helppoa olla ihmisen kanssa, kun ei tarvitse arvailla mielenliikkeitä.

Siksipä ei ole yllätys, että olen valinnut rehellisyyden liiketoimintani ytimeksi. Autan yrityksiä luomaan brändinsä ja suunnittelemaan markkinointinsa nojaten tosiasiallisiin asioihin. Mikä voikaan olla uskottavampi tapa esitellä suomalaista yritystä kuin aito ja rehellinen tarina?

Elina Tellervo Stoor aka Stooriteller

iLme innorooms

Lapista käsin täydennyskoulutus on käynnistynyt!

 

Lauantaiaamuna starttasimme auton Rovaniemeltä, ja kyydissämme oli neljä hanketyöntekijää, neljä kassillista iltapalaa ja kaksi muuttolaatikollista oppimateriaaleja. Pyhällä meitä odotti vajaan parinkymmenen täydennyskoulutusopiskelijan joukko, ja Lapista käsin -aloitusseminaari.

Kuva 1. Majoituimme Keropirtillä, ja siellä myös vietimme lauantai-illan yhdessä opiskelijoiden kanssa verkostoitumisen, iltapalan ja saunomisen merkeissä.

Lauantain ohjelma alkoi yhteisellä lounaalla, jonka jälkeen siirryimme päivän teemoihin ensin käymällä läpi hanketta ja sen tavoitteita, sekä esittelemällä oppimateriaalin. Opiskelijat pääsivät myös varaamaan oman blogivuoronsa: heidän esittelynsä pääset tulevaisuudessa lukemaan nettisivujemme Yritysesittelyitä -välilehden alta.

Kuva 2. Katariina Imporanta, käsityömatkailun mahdollisuudet Lapin matkailubisneksessä ja pohjoisen brändin rakentaminen.

Lauantain asiantuntijapuheenvuorossa kuulimme Katariina Imporantaa (Taiteilijayhdistys Hiljaisuus Ry, Kota Collective Ltd), joka kävi läpi käsityömatkailun mahdollisuuksia ja pohjoisen brändin rakentamista. Asiantuntijapuheenvuoron jälkeen hankkeemme tarjosi vielä iltapalaa, verkostoitumistehtäviä, ulkosaunan ja tulistelua kodalla Keropirtillä. Pitkä ja intensiivinen päivä päättyi kymmenen maissa illalla, ja seuraavana aamuna palasimme Luontokeskus Naavaan jatkamaan seminaaria.

Toinen päivä käynnistyi Piian vetämällä aamujumpalla, jonka jälkeen siirryimme jälleen asiantuntijapuheenvuoroihin. Outi Kugapi ja Maria Huhmarniemi avasivat muun muassa käsityömatkailun- ja luovan matkailun käsitteitä, sekä taiteen ja käsityön merkitystä matkailuympäristössä. Päivän viimeisenä puhujana kuultiin Lapin Kasvuverkosto -hankkeen Kati Vehmasta, joka puhui verkostojen merkityksestä mikroyrittäjille. Kaikkien asiantuntijaosuuksien yhteyteen oli sisällytetty myös yhteistä keskustelua ja tehtäviä liittyen käsiteltävään aiheeseen.

Kuva 3. Outi Kugapi perehdytti kuulijat käsityömatkailun käsitteisiin ja kategorioihin.

Kuva 4. Maria Huhmarniemi puhui taiteesta ja käsityöstä matkailuympäristössä ja avasi käsityöläisen, muotoilijan ja taiteilijan roolia luovan matkailun tekemisessä.

Seminaari päättyi sunnuntaina yhteiseen lounaaseen, jonka jälkeen osallistujat pääsivät lähtemään kotimatkalle. Seuraavan kerran tapaamme marraskuussa Torniossa, jossa kokoontumisen teemana on tarinallistaminen. Päivä tulee rakentumaan sekä asiantuntijaluennoista että yhteisestä työpajaosuudesta.

Vuosi on nyt startattu, ja ympäri Lappia taidetaan tällä hetkellä suunnitella omaa käsityömatkailuprojektia. Odotamme innolla jatkoa!

t. Piia, Outi, Laura ja Linda

Lapin matkailuparlamentti 26.-27.9.2019

Kuva 1. Näkymä Torandan rannasta.

Lapin matkailuparlamentti järjestettiin tänä vuonna 26.-27.9.2019 Torniossa, Toranda Eventsin tiloissa. Hanketiimistä paikalle matkasivat Piia ja Laura.

Torstaipäivän teemat liikkuivat matkailun strategisen suunnittelun ja kesämatkailun ympärillä. Puheenvuoroissa käsiteltiin muun muassa niin Visit Finlandin strategisia linjauksia, Kristian Sievers ja Satu Luiro esittelivät Lapin matkailustrategiaa vuosille 2020-2023, Tornion kaupunginjohtaja Timo Nousiainen Tornion matkailun masterplania, Jesse Ketonen kävi läpi Lapin kesän markkinointia, ja päivä päättyi Helsinki Design Breweryn ja Ivana Helsingin Pirjo Suhosen puheenvuoroon brändin rakentamisesta ja luovuudesta liiketoiminnassa. Päivän aikana palkittiin myös vuoden lappilainen matkailuteko, ja palkinto meni tänä vuonna Finavialle. Palkinnon kriteerinä painotettiin tänä vuonna erityisesti Lapin saavutettavuuden vahvistamista. Kunniamaininnan sai Janne Honkanen Luxury Action Oy:sta ansiokkaan luksusmatkailutuotteen kehittämisestä.

 

Kuva 2. Miika Hast ja POW, protectourwinters.fi

Perjantaina keskityttiin kestävään matkailuun ja saavutettavuuteen. Päivän avasi Miikka Hast Protect Our Winters -järjestöstä aiheenaan ”Ilmastonmuutos ja matkailu: Minkä pitää muuttua?”. Kristiina Hietasaari esitteli Visit Finlandin Sustainable Travel Finland -ohjelman, Juho Kähkönen puhui matkailun ilmastoresilienssistä, Henri Arponen kertoi hiilijalanjäljen pienentämisestä Pallas-Ylläs –tunturin kansallispuistossa, ja Harrinivan toimitusjohtaja Niina Pietikäinen vastuullisuuden eteen jo tehdyistä teoista sekä niiden kommunikoimisesta asiakkaille ja Lapin vastuullisen matkailun verkostosta. Saavutettavuus-teeman alla Maria Hakkarainen Open Arctic MaaS -hankkeesta puhui liikkumisen palveluiden edistämisestä Pohjois-Suomessa. Matkahuollon toimitusjohtaja Janne Jakola avasi digitalisaation mahdollistamaa palvelun kehittämistä ja joustavien matkaketjujen syntymistä, ja Vanessa Lehtinen VR:ltä puolestaan raideliikenteen tilannetta tällä hetkellä.

Kaksi päivää olivat hengästyttävän täynnä mielenkiintoisia puheenvuoroja, erityisesti kestävän matkailun teemat olivat kiinnostavia. Alussa mainittu Lapin matkailustrategia on parhaillaan kommentointivaiheessa, linkin takaa pääset tutustumaan siihen: http://www.lappi.fi/c/document_library/get_file?folderId=16886&name=DLFE-35026.pdf .

Verkostoitumisen lisäksi yhdistimme reissuun tapaamisia tulevien täydennyskoulutusjaksojen asiantuntijoiden kanssa, heistä lisää myöhemmin. Seuraavaksi koko tiimimme reissaa Pyhälle jo tulevaksi viikonlopuksi, jossa odottaa täydennyskoulutuksen aloitusseminaari!

Lapista käsin mukana Mikroyrittäjyyden Pohjoisessa työpajassa 19.-20.9.2019

 

Lapista käsin -hanke on mukana Rovaniemellä järjestettävässä Mikroyrittäjyyden Pohjoisessa työpajassa, joka kokoaa yhteen kasvuhaluisia mikroyrityksiä, yrittäjiä ja erilaisia sidosryhmiä. Järjestettävän tapahtuman tarkoituksena on tarjota mikroyrityksille yhteistyö- ja verkostoitumisfoorumi sekä uusia ideoita kasvuun ja kasvun rahoittamiseen. Torstaina pikatreffi-konseptilla toteutettava Micromatch maksimoi uusien yhteistyötahojen määrän. Perjantaina kuulemme myös elämänmakuisia, koskettavia, ja informoivia tarinoita, miten muut mikroyrittäjät ovat jo kasvunsa rahoittaneet ja toteuttaneet. Paikalla on sekä rahoituksen ja että kannattavuuden asiantuntijoita tarjoamassa apuaan yrittäjille.

Paikkana on Rovaniemen uuden uutukainen tapahtumatila ja teemana kannattavuuden ja rahoituksen teemat. Tervetuloa verkostoitumaan ja tekemään uusia kasvun avauksia!

Ilmoittaudu tästä linkistä ennen 11.9.! Lisätietoja Microentren sivuilta.

 

Syksy saapuu…

Tervetuloa syksy! Vaikka elokuuta vielä muutama viikko onkin jäljellä, täällä Napapiirin korkeudella olemme päässeet nauttimaan jo pimenevistä illoista ja syksyisestä sateen ropinasta. Mutta antaa sataa! Lapista käsin -projektitiimimme on kokonaisuudessaan palaillut kesälomiltaan, ja olemme olleet viime viikot ahkerassa työntouhussa täydennyskoulutuksen valmisteluissa: oppimateriaalit valmistuvat hyvää vauhtia, asiantuntijoita kiinnitetään eri koulutuskokonaisuuksiin, ja koulutuspaikkoja lyödään lukkoon. Olemme tarjoamassa teille lähes koko Lapin kattavaa koulutuskokonaisuutta, jonka eri osioihin on aina mahdollista osallistua myös etäyhteyksien avulla.

Oppimateriaalien työstöä toimistolla: ideointia ja olemassaolevien, toimivien opusten benchmarkausta!

Nettisivuiltamme löydät jo täydennyskoulutuksen rungon, josta käy ilmi, että ensimmäisen kerran tapaamme lokakuun alussa. Kokoonnumme silloin Pyhälle, ja viivymme yhden yön tunturimaisemissa, tutustumme täydennyskoulutuksen osallistujiin, käymme läpi koulutuksen tavoitteita ja lähdemme työskentelemään yhdessä ensimmäisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi ohjelmassa on muutama asiantuntijapuheenvuoro.

Hakuaikaa on jäljellä enää viikko: meillä on jo hyvä määrä osallistujia kasassa, mutta vielä mahtuu muutama opiskelija mukaan. Palauta meille motivaatiokirje ja hakemuksesi 26.8. (ensi viikon maanantai) mennessä, ohjeet löytyvät täältä. Koulutukseen valituille ilmoitetaan syyskuun alussa, samalla sovitaan myös aika henkilökohtaisen opintosuunnitelman tekoon.

 

Innokkaana uuteen syksyyn,

Laura, Outi ja Piia

 

Matkailupalvelujen tutkimuksellinen kehittäminen hankkeiden tukemana

Hankkeessamme on koko kevään ja alkukesän ajan suunniteltu Lapista käsin -täydennyskoulutusohjelmaa, joka alkaa syksyllä 2019. Suunnitelmamme perusta on se, että kurssit integroituvat toisiinsa osallistujia konkreettisesti hyödyttäen siten, että osallistujat saavat tukea oman matkailutuotteen tai -palvelun kehittämiseen. Tuotteita ja -palveluja tullaan myös demonstroimaan ja arvioimaan koulutuksen aikana. Lapin yliopiston asiantuntijat ja tutkijat tukevat tätä tuotteistamista ja palvelumuotoilua koko koulutusohjelman ajan. Myös asiakaslähtöistä kehittämistä ei olla unohdettu. Hanke on kartoittanut matkailijoiden toiveita käsityömatkailusta koko hankkeen ajan kyselyn muodossa ja kyselyjen tulokset esitellään osallistujille koulutusohjelman käynnistyessä.

Ilmoittautumisaika on menossa parhaillaan – lue lisää täydennyskoulutusohjelmasta täältä sekä ilmoittaudu tästä linkistä.

Lapista käsin -hanke tukee myös tutkimuksellista kehittämistä, joka toteutuu tässä hankkeessa suunnittelun, pilotoinnin, reflektoinnin ja uudelleen suunnittelun sykleissä toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksellinen kehittäminen onkin pitkäjänteistä työtä. Yliopistossa se mahdollistuu hankkeiden jatkaessa toisiaan: esiselvitys- ja jatkohankkeet tukevat hankkeiden tulosten vaikuttavuutta ja tutkimuksen integroitumista kehittämistyöhön. Myös rinnakkaisuus tukee hankkeiden vaikuttavuutta ja ne voidaan nähdä laajan kehittämistavoitteen sisäisiksi ja samanaikaisiksi sykleiksi.

 

TaPaMa-hanke kohdentaa huomion taideperustaisiin palveluihin

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa on juuri käynnistynyt EAKR-rahoitteinen TaPaMa – Taideperustaisia palveluita matkailuun -hanke (2019–2021). Se lanseerattiin kesäkuun alussa Arktisen taiteen huippukokouksessa avoimessa työpajassa, jossa kansainväliset taide-, kulttuuri- ja matkailualan toimijat ideoivat uudenlaisia matkailupalveluja ja taiteilijoiden muuttuvaa työnkuvaa matkailusektorilla. Lapin liitto on myöntänyt hankkeelle EARK-tuen.

Kun Lapista käsin -hanke keskittyy käsityömatkailuun, TaPaMan keskiössä ovat ainakin kuvataide ja esittävät taiteet. Lisäksi TaPaMassa kehitetään välittäjäorganisaatioiden, kuten taiteilijaseurojen, taidemuseoiden ja -gallerioiden, toimintatapoja ja yhteistyötä matkailusektorin kanssa. Eri alojen taiteilijoita palkataan työskentelemään tiimeissä yliopiston asiantuntijoiden ja galleriasektorin edustajien kanssa, haku avautuu syksyllä 2019. Tiimien tehtävänä on kehittää, pilotoida ja mallintaa taideperustaisia matkailupalveluita ja niiden välittämistä asiakaslähtöisesti.

 

Kulttuurisensitiivistä matkailua Arktisella alueella

Lapin yliopiston matkailututkimuksen koordinoima Northern Periphery and Arctic -ohjelman rahoittama ARCTISEN-hanke (2018–2021) puolestaan keskittyy kehittämään luonnon- ja kulttuuriresursseihin pohjautuvia matkailutuotteita ja -palveluita ja tukeekin hyvin Lapista käsin -hankkeen tavoitteita ja toimenpiteitä. Kulttuurisensitiivisyys on ARCTISEN-hankkeen kantava teema. Kulttuurisensitiivisyys nähdään matkailuna, joka pohjautuu luottamukseen ja arvostukseen – niin matkailijoita kuin paikallisia kulttuureja kohtaan. Voidaankin nähdä, että käsitöihin painottuvat matkailupalvelut kuuluvat juuri kulttuurisensitiivisyyden keskiöön, edustavathan ne paikallista kulttuuria parhaalla mahdollisella tavalla ja edistävät luottamusta ja arvostusta molemminpuolisesti.

 Hankkeen partnerit tulevat Ruotsista, Norjasta, Kanadasta, Tanskasta ja Grönlannista. Yhteistyötahoihin kuuluu myös World Indigenous Tourism Alliance, jonka päätoimipaikka on Uudessa-Seelannissa. Hanke on osa Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutissa (MTI) lanseerattua Matkailun hallitun kasvun tutkimusohjelmaa. Hankkeen aikana toteutetaan benchmark-matkoja, jotka edistävät hyvien käytänteiden siirtymistä, toisilta oppimista ja yhteistyöverkostojen luomista. Molempien hankkeiden avulla luodut verkostot toimivatkin toisilleen tukevina elementteinä ja mahdollistavat myös kansainvälisen yhteystyön lisääntymistä.

 

Edeltäviä kehittämisen syklejä Lapin yliopistossa

Lapin yliopistossa on toteutettu useita kehittämishankkeita, jotka ovat pohjustaneet nyt käynnissä olevia hankkeita. Näitä ovat taiteiden tiedekunnassa muun muassa Soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelma, Arctic Arts and Design -maisteriohjelmahanke ja Ympäristötaidetta Lapin matkailualueille -hanke. MTI on puolestaan tehnyt työtä vastuullisen matkailun ja kulttuurien kehittämisen eteen runsaastikin, mutta varsinaisesti käsityömatkailu on otettu keskiöön vasta Lapista käsin -hankkeen myötä. Käsityöt ovat tulleet esille monessa hankkeessa sivujuonena, esimerkiksi Hyvinvointimatkailun ja sen osaamisen edistäminen eurooppalaisena yhteistyönä (ESR) ja Mistä on lappilainen vieraanvaraisuus tehty (ESR) -hankkeissa.

ESR-rahoitteisessa Soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmassa (2017–2019) koulutus on sisältänyt soveltavan taiteen, palvelumuotoilun, valokuvauksen ja tutkimuksen opintoja sekä siinä on tuotettu ideoita luonto- ja taidevalokuvauksen soveltamiseen matkailupalveluiksi. Jo vakiintuneiden matkailupalveluiden, kuten revontuli ja karhukoju-valokuvauksen lisäksi koulutusohjelman työpajat sisälsivät luovaa luontovalokuvausta. Hankkeen tuloksia esittelevä näyttely esitetään Galleria Kakslauttasessa Saariselällä heinä-elokuussa 2019.

Taiteiden tiedekunnan kansainvälinen maisteriohjelma Arctic Art and Design (2016–2018) käynnistettiin ESR-rahoitteisessa hankkeessa, johon tuen myönsi Lapin ELY-keskus. Maisteriohjelman sisältönä on soveltava kuvataide ja palvelumuotoilu. Opintoihin liittyy työelämälähtöinen projekti- ja tutkimusopintojen kokonaisuus, jonka osa opiskelijoista on suorittanut matkailusektoriin liittyen. Maisteriohjelmaan on vuotuinen sisäänotto, joten opintoprojektit jatkuvat edelleen.

Ympäristötaidetta matkailun alueille (2016–2018) oli puolestaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan ja Lapin taiteilijaseuran EAKR-rahoitteinen yhteistyöhanke, jossa tavoitteena oli tukea matkailuympäristöjen kehittämistä ympäristötaiteen keinoin. Hankkeessa pyrittiin tukemaan matkailualan yrityksiä ympäristötaiteen hyödyntämisessä ja tuottamaan tietoa taiteen ja matkailun yhteistoiminnan tavoista ja tulosten arvioinnissa todettiinkin erilaisten yhteistoiminnan tapojen tuottavan erilaista taiteen paikkasidonnaisuutta. Paikkasidonnaisuus määriteltiin matkailuympäristöjen taiteen laatutekijäksi, kun taiteella halutaan välittää ja jopa uudistaa paikallista kulttuuriperintöä.

Hankkeet taide- ja käsityöperustaisten matkailupalvelujen kehittämisrattaina

 

Tutkimustyön mielekkyys kehittämishankkeissa

Kehittämishankkeiden rinnakkaisuus ja jatkuvuus tukevat hankerahoitetun tutkimustyön mielekkyyttä yliopistoissa. Kyse ei ole lyhytkestoisesta kehittämistyöstä eikä toisista hankkeista tai muusta tutkimuksesta irrallisista projekteista vaan pitkäjänteisyys tarjoaa oivan lähtökohdan kehittämistyön jatkokäyttöön tutkimuksissa. Näin aineisto pystytään hyödyntämään monipuolisesti sekä useita henkilöitä ja organisaatiota hyödyntävällä tavalla. Tutkimustyö mahdollistaa myös tiedon laajemman leviämisen sekä hyvien käytänteiden oppimisen myös kansainvälisesti, sillä tutkimustuloksia julkaistaan paitsi alueellisilla foorumeilla myös kansainvälisessä tiedemaailmassa, ja työtä tehdään vuorovaikutuksessa kansainvälisten vertaistutkijoiden kanssa.

 

YTM Outi Kugapi, projektisuunnittelija Lapista käsin -hankkeessa

Taiteen tohtori Maria Huhmarniemi, Lapista käsin -hankkeen asiantuntija

Kun harrastukset ja työ täydentävät toisiaan

Kesä 2019 oli täynnä muotoilijalle sopivia matkakohteita sekä työn että vapaa-ajan puolesta. Blogissa on ollut jo esillä tekemämme benchmarking-matka Savonlinnaan, Mikkeliin ja Fiskarsiin, mutta pääsin omalle luovalle matkalle myös vapaa-ajallani. Sain keväällä äitienpäivälahjaksi mieheltäni ja lapsiltani Anu Pentikin ja Riina Kittilän vetämän keramiikkakurssin, ja heinäkuun lopulla ajelin Posiolle viikonlopuksi.

Kuva 1. Helteinen Kitkajärven ranta majapaikassani Lomakeskus Himmerkissä.

Keramiikkakurssi kesti kolme päivää, perjantaista sunnuntaihin, ja kurssilla keskityttiin keramiikan kuvioimiseen eri tekniikoilla. Kurssilla oli yhteensä viisitoista osallistujaa eri puolilta Suomea, ja osaamisen taso vaihteli ammattilaiskeraamikoista minun kaltaiseeni keramiikkanoviisiin. Valmiin keramiikan kuvioinnin lisäksi pääsimme kokeilemaan myös saven muovailua ja engobe-tekniikkaa itse rakentamallemme pinnalle.

Kuva 2. Luonnos, ja juuri oikean vaalean pinkin värisävyn valintaa studioväreistä.

Käytössämme olivat tehtaan tilat, studiovärit ja laaja valikoima erilaisia Pentikin valikoimaan kuuluvia astioita, joille pääsimme tekemään kuviointia. Piirrän päivittäin, mutta löysin aivan uutta rentoutta tekemiseeni itselleni uusien tekniikoiden kautta. Tehtaalla urakoitujen päivien jälkeen kuljetin vielä majapaikkaani Lomakeskus Himmerkiin muutaman keskeneräisen lautasen, joita kuvioin yömyöhään Kitkajärven rannalle perustamassani työpisteessä, ja aamulla hiivin takaisin tehtaalle hyvissä ajoin ennen kurssin virallista alkamisaikaa. Kurssin loputtua polttouunia jäi odottamaan kymmenkunta erilaista uniikkia vatia, kulhoa ja lautasta, jotka toimitetaan lähimmälle Pentikille polton jälkeen. Maltan tuskin odottaa jälleennäkemistä!

Kuva 3. Keskittynyt keramiikkamatkailija yötöissä Kitkajärven rannalla.

Kuva 4. Kurssin aikana valmistuneita töitä matkalla polttoon.

Pentikin tehtaan tilat tarjosivat luontevan ympäristön kurssin pitämiselle, ja porukkamme mahtui loistavasti syömään ja kahvittelemaan tehtaan ruokasaliin. Kurssiin kuuluivat paitsi lounaat ja kahvit tehtaan ruokalassa, myös visiitti Pentik-kartanolle Timisjärvelle, jossa pääsimme kuulemaan Anun kertomia tarinoita talon vaiheista, nauttimaan kartanon nokkospiirakkaa ja vielä rantasaunan lempeisiin löylyihin. Timisjärven vesikin oli aivan linnunmaitoa!

Kuva 5. Timisjärven kaunista järvimaisemaa.

Ennen kurssille lähtöä lupauduin kirjoittamaan Lapista käsin -blogiimme kokemuksia “keramiikkamatkailijan” näkökulmasta, mutta täytyy tunnustaa: heti ensimmäisisistä pensselinvedoista lähtien tempauduin niin syvälle keramiikan maailmaan, että tuntui, että henki kulki kunnolla vasta maanantaina koti-Rovaniemellä.

Muutama päivä tämän elämysrikkaan viikonlopun jälkeen olen miettinyt sitä, mikä teki keramiikkareissustani niin suuren ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Listalle pääsevät ainakin helteinen Posio, kirkasvetiset järvet, ihanat kurssin vetäjämme Anu ja Riina, uuden oppiminen, Pentikin tuotannon vaiheisiin kurkistaminen, tekemisen ilo, taustatarinat Anu Pentikin uniikkikeramiikan takana, mukavat uudet tuttavuudet… kolmen lapsen äidille myös mahdollisuus uppoutua pelkästään omaan taiteelliseen tekemiseen kolmeksi päiväksi (ja kahdeksi yöksi…) oli suurta luksusta!

Kuva 6. Anu Pentik ja uniikkiteos appelsiineista Timisjärvellä.

Käsityömatkailijan ja yksittäisen käsityöyrittäjän näkökulmasta Pentik on suuri toimija, jonka tilat mahdollistavat hyvin monenlaista toimintaa isoillekin ryhmille. Kurssin jälkeen jäin pohtimaan, mikä voisi olla yksinyrittäjän tapa laajentaa toimintaansa matkailusektorille? Otatko pajaasi eksyvän vierailijan mukaan värjäämään lankoja luonnonväreillä tai viereesi kiinnittämään pihdeillä hopearenkaita lusikoihin? Tarjoatko tutulle matkanjärjestäjälle muutamaa kurssiajankohtaa vuodessa, jolloin keskityt opettamaan isommalle ryhmälle räsytyynynpäällisen kudontaa kangaspuilla? Vietkö väkeä kanssasi keräämään nokkosia, ja postitatko osallistujille myöhemmin itsepoimitun villiyrttituotteen? Tapoja on varmasti monia, jään innolla odottamaan mitä täydennyskoulutukseemme osallistuvat käsityöläiset vuoden kestävän koulutuksen aikana ehtivät kehittämään!

Elokuisin terveisin,

Laura

Psst… Täydennyskoulutukseemme on mahdollista hakea vielä tämän kuun loppuun asti, haku päättyy 26.8.2019. Toivottavasti tapaamme!

Kesäkohteena Kuopio

 

Vanhana kuopiolaisena olin innoissani saadessani tutustua Kuopioon matkailijana. Käytännön toteutus vaan hiukan ontui, sillä Kuopio ei antanut ihan parastaan. Syy ei ollut pelkästään säässä, joka oli ihastuttavan kesäinen (eli pilvistä, tuulista ja lämpömittari näytti +14) vaan Kuopion jatkuvassa remontoinnissa.

Maisema Puijon tornista

Ensimmäiseksi suuntasimme nenämme kohti Puijon tornia, jossa muistelin ainakin ennen olleen myynnissä myös paikallisia käsitöitä. Tänä kesänä torni ravintoloineen on remontissa, mutta onneksi alakerran puoti ja hissi palvelevat, joten pääsimme ihailemaan Kuopiota yläilmoista. Alakerran puodin valikoima oli valitettavasti muuttunut enemmän monikansallisemmaksi eikä paikallisuutta näkynyt muuta kuin tuotteissa näkyvissä Puijo-logoissa.

Puijolta laskeuduimme Kuopion keskustaan ja ajatuksena käydä Kuopion museossa, jonka museopuoti on aina tarjonnut monipuolisesti nähtävää ja ihailtavaa. Koska en ollut tehnyt työtäni tarpeeksi hyvin (toisin sanoen tarkistanut kohteiden aukioloa Internetistä), tuli yllätyksenä, että museo oli suljettu peruskorjauksen vuoksi vuoteen 2021 asti.

Huputettu Kuopion museo

 

Seuraavaksi ajattelimme suunnata Pikku-Pietarin Torikujalle, joka koostuu useasta eri puodista ja sieltä voi ostaa monenlaista tarviketta niin lahjaksi kuin käyttötuotteeksi. Harmiksemme sekin oli kiinni vieressä olevan remontin vuoksi.

Onneksi kuuluisa Kuopion Tori oli ennallaan torikauppiaineen sekä ihastuttava Kuopion Korttelimuseo, joka tarjoaa miellyttävän hengähdystauon keskellä kaupunkia kauniissa puutaloympäristössä. Korttelimuseossa pääsee tutustumaan erilaisten perheiden elämään 1800-luvulta aina 1930-luvulle saakka mm. käsityöläisen ja suutarin näkökulmasta. Lisäksi alueella on myös vanha apteekki, jossa aistit havainnoivat ensimmäisenä tuoksun – tuoksu ei ole kadonnut mihinkään viimeisen 15 vuoden aikana jolloin olen viimeksi Korttelimuseossa käynyt.

Räätälin tuvassa

Korttelimuseossa tarjottiin myös puuhaa lapsille. Ainakin oma kuusivuotiaani oli innoissaan kartasta!

 

Korttelimuseossa on tänä kesänä myös Kierrätystaidetyöpaja. Meidän tuurillamme sekin oli juuri suljettu (lounastauolla), kun me kolkuttelimme ovea.. Tämä osoitti hyvin reissumme koomisuuden.

Korttelimuseon kierrätyskorupaja

 

Kuopion visiitti muistutti minua siitä, että vaikka nähtävyydet ovatkin tuttuja, kannattaa silti tarkistaa etukäteen ovatko ne auki säästyäkseen turhilta pettymyksiltä. Tänä kesänä Kuopio ei kuitenkaan tarjonnut käsityömatkailijalle aivan sitä mitä olin lähtenyt hakemaan. No, ensi kesänä uudestaan!

 

Kesäterkuin,

 

Outi

Fiskarsin ruukkikylä

Kolmen päivän benchmarking-matkamme huipentui Fiskarsiin. Ruukkikylä on saanut Euroopan Unionin Culture Eden 2017 -palkinnon: Eden- European Destinations of Excellence on vuonna 2006 alkunsa saanut aloite jonka avulla pyritään edistämään  kehittämismalleja EU:ssa. Teemat vaihtuvat vuosittain, ja Fiskarsin voitto tuli teemalla Culture Tourism.

Kuva 1. Fiskarsin kauneutta iltakävelyllä.

Saavuimme perille Fiskarsiin illalla, ja ennen illallista ehdimme kiertää Yläruukin kulttuuripolun. Putiikit ja pajat olivat jo kiinni, mutta ilta-auringossa kylpevä kylänraitti ihastutti kauneudellaan. Seuraavan aamun aloitimme kirjoitustöillä majapaikassamme hotelli Tegelissä, ja heti kylän heräiltyä lähdimme kiertämään paja- ja putiikkitiloja. Ensimmäiseksi tutustuimme Takopajaan, ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanan seppämestari Upi Anttilan kanssa ja seuraamaan naulakon valmistusta: sepältä oli mahdollista varata etukäteen aika oman esineen tekemiselle. Takopajan lähistöllä sijaitsi Bianco Blu, Tarmo Maarasen luotsaama lasistudio, jossa kävijöillä on mahdollisuus myös osallistua oman lasiesineen puhalluskurssille. Erilaisia lasikursseja oli tarjolla niin päivävierailijoille kuin esimerkiksi polttariporukoille.

Kuva 2. Seppämestari Upi Anttila Takopajassaan.

Kylä oli täynnä pieniä putiikkeja, jotka kiersimme tunnollisesti läpi. Putiikkien valikoimissa oli niin paikallista käsityötä ja muotoilua kuin luonnon- ja ruokatuotteitakin. Mieleen jäivät erityisesti keskustelut suomalaisen tekstiilituotannon tilasta ihanan Vanja Sea & Friends -putiikin Rosan kanssa, sekä Onoma Shop, fiskarsilaisten käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan ONOMAn oma myymälä, jossa oli esillä laaja kattaus paikallisten tekijöiden taidonnäytteitä.

Kuva 3. Fiskarsissa työskentelevän Antrei Hartikaisen upeita töitä Onoma Shopissa.

Tutustuimme myös Fiskars Art & Design Biennaleen, joka järjestetään tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Nykytaidetta ja muotoilua yhdistävä festivaali jakaantui kolmeen eri tilaan ruukkikylän alueella: Makasiiniin, Kuparipajan Mustaan ja Valkoiseen Saliin sekä Puimalaan. Biennaalin taidekuraattorina on toiminut Jenni Nurmenniemi, muotoilunäyttelyn kuraattorina puolestaan Jasper Morrison. Kolmannen osan näyttelystä muodostaa jo aiemmin mainitun ONOMAn tuottama Tehdas – Fabrik – Factory -näyttelykokonaisuus, jonka kuraattorina puolestaan on toiminut Anniina Koivu. Esillä olleet taideteokset, esineet ja upeat näyttelytilat yhdessä muodostivat mieleenjäävän kokonaisuuden.

Kuvat 4. ja 5. Fiskars Art and Design Biennale.

Lounaan jälkeen lähdimme taivaltamaan kylän läpi kohti Karin Widnäsin vastikään avattua keramiikkamuseota kohti. Matkalla poikkesimme myös vanhaan navettaan rakennetussa Desicon kynttilätehtaassa, sekä kävelimme ihastuttavan puutarha Ruusupavun läpi. Saavuttuamme KWUM-museolle saimme ihastuksemme kuulla museoesittelyn Karin Widnäsiltä itseltään. Kaksikerroksinen museo salpasi hengityksen upealla puuarkkitehtuurillaan ja monipuolisella keramiikkanäyttelyllään.

Kuva 6. Desicon myymälän kynttilämeri.

Kuva 7. Karin Widnäsin museo.

Kuva 8. Hymy herkässä! Laura ja Piia pääsivät yhteiskuvaan Karin Widnäsin kanssa.

Historialliset rakennukset ja vanhat lehtipuut puuttuvat monin paikoin meiltä Lapista, mutta oppia voisimme ottaa esimerkiksi vahvasta ja suuresta osuuskunnasta, jonka kautta yksittäisten tekijöiden näkyvyys sekä kotimaassa että maailmalla on helpompaa taata, sekä esimerkiksi yhteisen toiminnan suunnittelu on tehokkaampaa. Kaikki kylän nähtävyydet oli paketoitu myös kauniiseen karttaan: Lapin käistyömatkailukohteet kattavan kartan suunnittelu nousi esille myös kevään työpajoissamme.

Kuva 9. Fiskarsin ruukkikylän karttaan oli selkeästi merkitty alueella sijaitsevat kohteet.

Benchmarking-reissu oli hyvä päättää Fiskarsiin, jossa matkailu pohjautuu kulttuurielämyksiin, taiteelle ja muotoilulle. Työpäivän jälkeen Laura pääsi vielä iltakahveille kylään kotiutuneille ystäville, joiden tekemiä tuotteita oli jo päivällä bongannut Onoma Shopista. Ei liene yllätys, että keskustelut jatkuivat päivän teemaan tiiviisti linkittyneinä!

Kesäterveisin,

Laura, Outi ja Piia