Kun kuulin Lapista käsin -hankkeesta ja sen tavoitteista, saada käsityöyrittäjiä kehittämään tuotteita ja verkostoja matkailualan tarpeisiin, kiinnostukseni heräsi heti. Olen ollut noin 8 vuotta matkailualan opettajana innostamassa ja tukemassa opiskelijoita yhdistämään heidän eri osaamisiaan. Nimittäin meillä saamelaisalueella ja pohjoisessa ylipäätään elanto muodostuu usein useammasta eri osasesta; perinteisistä elinkeinoista, mutta yhä useammin myös matkailualan töistä. Lisäksi monet matkailijat ovat kiinnostuneita erilaisista työpajoista, joissa he itse voivat valmistaa pienimuotoisia matkamuistoja mukaansa paikallisista raaka-aineista. Jos tällaisia työpajoja olisi tarjolla ja kysyntä ja tarjonta löytäisivät toisensa, edistäisi se samalla kestävän kehityksen mukaista matkailua.
Satun itsekin olemaan innokas käsitöiden harrastaja, viimeisimpänä innostuksena villahuivit, kivenhionta ja erilaiset sarvi-, luu- ja kopara- eli poron tai hirven kynsityöt, kuten hirven kynnestä tehdyt korvakorut – ja ai niin – makrameetyöt, yhdistettynä riekon sulkiin. Huh, siinäpä talven illat ovatkin kuluneet! 😊 Monet Lapissa käyttävät käsitöissään porosta saatavia materiaaleja, mutta itselleni toinen läheinen eläin on hirvi. Joskin se on vähän erilaista materiaalia työstettävänä kuin poro, mutta siitä saatavien materiaalien hankinta on minulle helpompaa ja myös mielekästä perheemme ruoanhankinnan vuoksi. Perheemme metsästää, kalastaa ja keräilee, syömme runsaasti riistaa ja paikallista kalaa aina, kun sitä on saatavilla.
Olen toiminut matkailualan töissä lähes koko ikäni ja sisäinen yrittäjyys on aina ollut minulle kaikissa toimissani tärkeää. Viime vuosien aikana olen löytänyt itseni yhä useammin jälleen vapaa-aikana erilaisten luovien alojen, kuten esimerkiksi käsitöiden ja musiikin parista. Käsitöiden tekeminen tuntuu meditatiiviselta ja syventää sisäistä hyvän olon tunnetta. Uskon, että kaikki luova tekeminen on meille ihmisille hyväksi ja edistää sisäistä kehitystä, toki itse teknisten käsityötaitojen lisäksi. Hulluutta tai ei, sen ilon kokeminen ja näkeminen, joka tuotteen saajalle syntyy, tuo omaankin sydämeen onnen läikähdyksen. Toivon, että siihen, mitä olen käsilläni työstänyt, on tarttunut edes osa siitä rakkaudesta ja kunnioituksesta, jota tunnen pohjoista koti- ja synnyinseutuani, sen luonnon olomuotoja, värejä ja pohjoisen alueen kanssaihmisiä kohtaan. Luonto antaa meille niin paljon ja ilman sitä emme voi elää täällä.
Jo pidempään olen pohtinut pienimuotoisen yritystoiminnan aloittamista ja siinä matkailun ja käsitöiden yhdistämistä. Ehkä tänä vuonna voin sen toteuttamisen aloittaa. Esimerkinomaisesti voin nyt peilata opiskelijoiden kysymyksiä itseeni: Miten hinnoitella? Tarvitaanko verkkokauppaa? Mitä muuta tarvitsee huomioida? Onneksi ratkaisut tuntuvat syntyvän suhteellisen helposti ja suunnittelu tuntuu innostavalta.
Matka on ollut tähän asti mielenkiintoinen. Olen pohtinut monia asioita, työstänyt tuotteitani ja opetellut käsittelemään materiaaleja alusta asti hirven kynnestä sarviin. Olen myös pohtinut erilaisia työpajamahdollisuuksia matkailijoille ja todennäköisesti työpajoissa käytettävät materiaalit tulevat olemaan eri kokoonpanoilla poron tai hirven kynsi, poron nahka eli sisna, hirven sarvi, hirven luu, lintujen sulat (riekko ym.) ja kalannahka. Näissä eri materiaaleissa tulee pohtia kuitenkin tarkoin materiaalien saatavuutta ja riittävyyttä. Kaikkia näitä materiaaleja ei noin vain joka puolella ole helposti saatavilla ja niiden alkutyöstämiseen menee myös hyvä tovi aikaa. Itselleni on tärkeää, että eri materiaalit on käsitelty ja hankittu ympäristöystävällisesti ja siten, että materiaalin ominaisuudet pysyvät hyvänä. Usein nämä materiaalit olisivat muuten vain niin kutsuttua sivutuotetta, useimmin jopa jätettä, ja siksi niiden jatkokäsittely tuntuukin niin mielekkäältä. Näin vegaanisuuden nostaessa päätään näinä aikoina Suomessa uskon vahvasti kasvisruoan lisäksi myös eri alueiden muuhun lähiruokaan, kuten riistan ja kalojen kestävään käyttöön. On hienoa, että voimme työstää näistä kestävän kehityksen mukaisista materiaaleista upeita tuotteita ihmisten käyttöön!
Paljon on vielä edessä. Tiedän kuitenkin, millaisia tuotteita suunnilleen haluaisin valmistaa jatkossa ja aihioita syntyy koko ajan. Työskentelen hyvin intuitiivisesti suunnitellen, kokeillen ja toteuttaen hetkessä, yhdistellen ja leikitellen. Villahuivien mallit suunnittelen itse ja niiden värit saan luonnosta. Viime syksynä syntyi mustikansinisiä kaamoshuiveja ja nyt kaamoksen lopussa alkoi syntyä luonnonvalkoisia talvihuiveja, joissa auringon paluu näkyi punaisen eri sävyinä. Kevään edetessä on tulossa turkoosin, ehkä vihreän sävyisiä huiveja, talven etenemisen ja kevään koittamisen myötä.
Toivon, että saan esitellä tuotteitani lisää tulevaisuudessa. Ken tietää, mitä tästä kaikesta vielä syntyykään!
Ihanaa talven jatkoa kaikille lumiselta Akujärveltä Inarista,
– Minna-Carita
