Mitä on pohjoinen tieto, kenelle se kuuluu ja kuinka sitä voi omaksua ja jakaa?

Teksti: Maria Huhmarniemi

Taiteeseen, käsityöhön ja matkailuun liittyy monenlaista muunkinlaista tietoa kuin tutkimustietoa. Tunnistamme hiljaisen tiedon, joka välittyy muun muassa taitoina ja kulttuurina. Alkuperäiskansojen tiedon ajatellaan usein kulkevan sukupolvilta toisille. Paikallinen tieto on yleensä ekokulttuureihin liittyvää: paikallisen tiedon haltija osaa esimerkiksi kerätä alueellaan värjäyskasveja ja jatkaa alueellista käsityöperinnettä.

Pohjoisen tiedon käsitteellä määritellään tietämisen tapaa, johon liittyy niin hiljaista tietoa kuin ekokulttuurista tietoa. Tämä pohjoinen tieto, kuten kaikki muukin tieto on muuttuvaa: täsmentyvää, laajenevaa ja joskus myös perinteiden mukana katoavaa. Tieto muuttuu ekokulttuurin muuttuessa. Ennen pohjoinen tieto saattoi tarkoittaa esimerkiksi tuohen käyttöä tarve-esineisiin. Nyt tiedonhaltija voi taitaa tuohitöitä koruiksi, koristeiksi, taiteeksi ja käsityömatkailupalveluiksi. Jos talvikalastuskulttuuri vaihtuu avantouinniksi, tieto kohvasta, jään paksuudesta ja kipristelevistä sormista on edelleen paikallista elettyä tietoa.

Pohjoisen ekokulttuurin voi oppia elämällä vuorovaikutuksessa paikallisyhteisön ja luonnon kanssa. Pohjoisen tiedon haltijat voivat siis olla muualta tulleita: eteläsuomalaisia ja ulkomaalaistaustaisia. Pohjoisen tiedon palasia voidaan myös pyrkiä jakamaan matkailijoiden kanssa. Silloin matkailija oppii jotakin olennaista matkakohteestaan Lapissa.

Matkailun, kuten myös taidekasvatuksen, kontekstissa pyritään revitalisoimaan perinteitä ja jatkamaan pohjoista tietämisen tapaa. Revitalisaatio ei tarkoita menneeseen pysähtymistä vaan perinteiden välittymistä osaksi nykykulttuurin muotoja ja nyky-yhteiskunnan tarpeita. Siten matkailupalvelujen kehittäminen on yksi foorumi pohjoisen ekokulttuurin revitalisaatioon.

 

Timo Jokela, 30 vuoden kävely Varangerfjordissa, 2018, installaatio: löydetyt objektit, korkki ja muovi (600 × 60 × 30 cm). Teoksen aihepiiri viittaa kalastuselinkeinon murrokseen Norjassa. Näyttelykuva: Kaisa-Reetta Seppänen. Kuvat yksityiskohdista: Timo Jokela

 

Timo Jokelan kanssa kirjoittamani artikkeli pohjoisesta tiedosta on juuri julkaistu Arctic Yearbook 2020 verkkokirjassa. Tarkastelemme artikkelissa pohjoisen tiedon luonnetta sekä merkitystä paikallisidentiteetille ja kulttuuriselle resilienssille, eli sopeutumiskyvylle muuttuvaan ympäristöön ja yhteiskuntaan. Aktiivinen oman kulttuurin tekijyys, tunne osallisuudesta, kulttuurinen ylpeys ja vahva alueellinen identiteetti tukevat kulttuurista resilienssiä, mikä puolestaan tukee yksilöitä ja yhteisöjä kohtaamaan Arktisen alueen nopeita muutoksia. Artikkelin keskustelu kiinnittyy paitsi kestävän matkailun kehittämiseen myös taidekasvatukseen ja arktiseen taiteeseen. Yksi johtopäätöksistä on, että käsin tekemisen, revitalisaation ja pohjoisen paikallisuuden teemat ovat tärkeitä taiteilijakoulutuksessa Lapissa. Nämä teemat ovat olleet läsnä myös Lapista käsin -koulutuksessa syntyneissä tuotteissa ja palveluissa.

 

 

Julkaistu englanninkielinen artikkeli

Huhmarniemi, M. & Jokela, T. (2020). Arctic art and material culture of Arctic: Northern knowledge and cultural resilience. Teoksessa L. Heininen; H. Exner-Pirot & J. Barnes (toim.), Arctic Yearbook 2020: Climate Change and the Arctic: Global Origins, Regional Responsibilities? Akureyri, Iceland: Arctic Portal.