Syksyn mittaan olen saanut reissata eri kohteissa ARCTISEN-hankkeen puitteissa. Kohteet ovat olleet minulle uusia ja olen saanut vapaasti heittäytyä matkailijan asemaan, vaikka työmatkoista onkin ollut kyse. Matkojen aikana olen myös istunut useasti kaksi eri hattua päässä, tarkastellen asioita molempien hankkeiden kautta tutkaillen matkalla kohtaamiani käsitöitä, matkamuistoja ja yrityksiä sekä niiden tarinoita. Tarinankerrontaa olemmekin tämän syksyn aikana läpikäyneet Lapista käsin –koulutuksessamme ja toivottavasti tämä teksti toimiikin hyvänä inspiraationa monelle.
Vieraillessani Färsaarilla, huomioni kiinnittyi heti hotellihuoneen kylpyhuoneessa olevaan saippuaan. Saippua oli pienessä kulhossa pienen lappusen kera kertoen tarinaa saippuan valmistusaineista ja -menetelmistä sekä samalla myös lampaan rasvan historiasta färsaarelaisessa elämässä. Saippua ei tarinan myötä ollutkaan perinteinen hotellisaippua (joita myös kerätään matkamuistoiksi!) vaan se kertoo färsaarelaisista perinteistä antaen samalla paljon tietoa matkailijalle. Näitä samoja saippuoita oli myynnissä myös hotellin aulassa sekä muualla kaupungissa.
Nähtävästi kyseinen yritys on ottanut tarinankerronnan haltuun, sillä törmäsin toisessa kaupassa saman yrittäjän tekemiin pannunalusiin, joissa oli myös oikein houkutteleva tarina. Pyörittelin pannunalusta useampaan kertaan kädessäni, mutta en silti ostanut. Nyt ehkä hiukan harmittaa, joten tuote teki minuun aika suuren vaikutuksen ja muistijäljen!
Grönlannista löysin hiukan erilaisia esimerkkejä. Ensinnäkin, olen aina ollut turkiksia vastaan ja hylkeennahka on kuulunut näihin. Mutta, koska grönlantilaiset saivat minut vakuuttuneeksi hylkeennahan vastuullisesta pyynnistä, en voinut olla ostamatta tuotetta.
Mukaansa sai sertifikaatin, jossa hylkeennahan historiasta, sen eettisyydestä ja vaikutuksesta grönlantilaiseen yhteisöön. Quiviut-niminen luksustuotteita sekä myskihärän villasta että hylkeennahasta tekevä yritys järjestää myös erilaisia työpajoja, joissa pääsee kokeilemaan myskihärän villan keräämistä, kehräystä ja siitä neulomista. Nämä ovatkin melkoisia luksuspalveluita matkailijoille.
Toinen grönlantilainen, ehkä hiukan perinteisemmän tuotteen tarina on pienenpieni t-paidan mukana tuleva lappunen, jossa annetaan samalla tietoa jääkarhujen pennusta. Paita ei siis ollut vain pelkkä paita vaan siinä oli mukana myös pieni tarina, josta onkin sitten ollut iloa kotona. Saimme tästä paljon lisää tietoa jääkarhujen pennuista, tietoa, joka muuten olisi jäänyt saavuttamatta (aina ei jaksa guuglettaa). Tällä tavoin myös yksinkertaisen tuotteen mukana voi jakaa tietoa paikallisuudesta ja kulttuurista!
Tässä oli muutama hyviä, ellei jopa loistavia esimerkkejä tarinoiden käyttämisestä tuotteissa ja palveluissa. En väitä, että kaikki färsaarelaiset tai grönlantilaiset olisivat tässä mestareita, sillä ”huonojakin” esimerkkejä löytyi. Färsaarilla ihailin pitkään yhtä erikoisesta materiaalista tehtyä sormusta, mutta koska tuotteessa tai sen vieressä ei ollut mitään mainintaa mistä se oli tehty, en ostanut sitä. Tämäkin olisi korjattu esimerkiksi pienellä lappusella tuotteen vieressä. Monessa kaupassa tuotteen mukaan sujautetaan pieni tarina kassalla, mutta joidenkin kohdalla se saattaa olla siinä vaiheessa myöhäistä, sillä ostopäätös tehdään jo paljon aiemmin. Tarinoilla on siis väliä – lyhyilläkin! Tarinat selkeästi edesauttavat matkailijaa (ja paikallisia) tekemään ostopäätöksiä ja myös houkuttelevat ostamaan erilaisia tuotteita.
Outi
Ps. Vaikka koen itseni lankahulluksi, silti himppasen vajaa 80 euroa 50g lankakerästä saivat minut nikottelemaan ja langat jäivät hyllyyn (myskihärän villaa, lue lisää valmistusprosessista täältä). Sekin nyt harmittaa..
