Olen korutaiteilija Aino Ylifrantti ja syntyisin pienestä maalaiskylästä n. 40 km Rovaniemeltä Kemin suuntaan. Sain asua lapsuuden turvallisessa maalaistalossa ja hoidimme kokoperheen voimin karjaa ja teimme maatalon töitä. Isä rakensi kaiken itse; talon ja navetan ja äiti kutoi sukkia ja lapasia, joten jo pienestä opin, että itse voi tehdä aika paljon kaikenlaista.
Luonto tuli minulle hyvin tärkeäksi jo lapsuudessa. Kuljin usein kotipihani vieressä virtaavan Kemijoen rannalla. Istuskelin isoimmilla rantakivillä ja tuijotin hiljalleen lainehtivaa vettä. Aika pysähtyi, kuin olisin kellunut kiven mukana virran juoksussa. Vastarannalla siinsivät Vammavaaran loivat rinteet kirkasta taivasta vasten.
Olen tuon lapsuuden turvasataman saattelemana uskaltautunut elämän seikkailuun ja utelias luonteeni on vienyt minua moniin eri paikkoihin asumaan. Pääsääntöisesti olen tehnyt terveydenhoitajan/ sairaanhoitajan töitä, mutta myös luonnonläheiset hoidot ovat kiinnostaneet minua. Tampereella ollessani yritykseni nimi oli Äitimaa, jossa tein turve-, aromaterapia-, ayurveda, – sekä Reikihoitoja.
Vaiheikkaan ja antoisan hoitajatyöurani aikana aloin kuitenkin tuntea itseni väsyneeksi työssäni. Väsymys hämmensi minua, koska olin pienestä pitäen halunnut tulla hoitajaksi ja auttaa ihmisiä. Halusin elämääni enemmän luovuutta. Lopulta annoin itselleni luvan heittäytyä tuntemattomaan ja löysin itseni Limingan taidekoulusta, jossa opiskelin vuoden kuvataidelinjalla. Sain tuon vuoden aikana kerätä voimiani ja mietin, mitä tulevaisuudella on minulle annettavaa. Luonnon inspiroimana kirjoittamani runot kokosin kirjaksi ja Sydänpilvi julkaistiin 2017.
Ajatus tehdä koruja tuohesta syntyi, kun opiskelin Kajaanissa luonnontuotealan ammattitutkintoa 2018. Siellä sain ensikosketuksen tuoheen materiaalina, josta voi tehdä monenlaista käsityötä. Tuohta on käytetty jo tuhansien vuosien ajan esimerkiksi astioiden, korujen, kenkien ja jopa vaatteiden valmistukseen. Huomasin miten mukavaa tuohta oli käsitellä ja miten pehmeältä se tuntui käsissä. Tuohi materiaalina on myös jännittävän arvauksellinen, koskaan ei voi tietää, minkä värisiä tuohen eri kerrokset ovat, tai minkälaista luonnon omaa kuviota kaarna pitää sisällään.
Aloin hakemaan kirjoista tietoa siitä, miten tuohta solmitaan. Koulussa punoimme koreja, mutta minä halusin tehdä ruusuja. Opin sen vihdoin pitkän ja sinnikkään yrittämisen ja erehdyksen kautta ja siitä lähti ideoiminen myös koruihin. Yhdestä solmusta alkoi muodostua monenlaista korua ja ideoin ja suunnittelen koko ajan uudenlaisia koruja. Käytän koruissani myös suomalaista poronnahkaa ja puuhelmet antavat väriä koruilleni.
Halusin antaa koruilleni nimeksi Metsän Lumo. Se kertoo siitä, miten puhdas luonto meillä täällä Suomessa vielä on ja miten arvokas luonto on meille kohdata ja kokea. Haluan näin myös pitää yllä tätä vanhaa perinnettä ja jakaa sitä niin suomalaisille kuin turisteillekin korujeni myötä.
Valmistan koruja kotonani Kemissä. Koruissani käytän suomalaista tuohta ja kasviparkittua poronnahkaa. Korun osat ovat nikkelittömät. Poronnahka tulee ruokatalouden sivutuotantona ja hankin sen pääsääntöisesti paikalliselta yrittäjältä Keminmaasta.
Toivon tulevaisuudessa voivani myydä koruja nettikaupan kautta, sekä pitää työpajoja turisteille ja matkailijoille täällä niin täällä Kemissä kuin myös lähiympäristössä.
Aino Ylifrantti
Tässä vielä Ainon kirjoittama “Taru tuohesta”:
[pdf-embedder url=”https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lapistakasin/files/2020/04/taru-tuohesta.pdf” title=”taru tuohesta”]
