Käsillä tekeminen on ollut luontainen osa elämääni jo hyvin pienestä pitäen. Perheeni ja sukuni ovat arvostaneet aina käsillä tekemistä ja monella onkin vuosien saatossa kertynyt taitoja työstää itse mieluisempina kokemiaan materiaaleja. Olen itsekin kokeillut vuosien saatossa monenlaista, tutuksi ovat tulleet niin öljy-, akryyli- kuin akvarellimaalauskin. Silkkiä ja posliiniakin olen maalannut sekä tehnyt keramiikkatöitä. Pohjoisen käsityöt ovat myös tuttuja, nahkasta olen valmistanut kahvipusseja, rumpuja, suola- ja sokeripusseja ja karvalakkeja, kinttaita, Lapin huiveja ja luuhkia. Perusneulomiset ja ompelut onnistuvat myöskin. Valokuvaus on kiinnostanut myös jo vuosien ajan ja keskittynyt lähinnä poronhoidon kuvaamiseen. Olen kokeillut myös hopea- ja luutöiden tekemistä ja monenlaiset askartelumateriaalitkin ovat tuttuja. Useita vuosia sitten kiinnostukseni heräsi voimakkaasti korttiaskarteluun. Sen ohessa olen tehnyt myös skräppäystä ja tutustunut mm. journaling:iin ja atc-korttien tekemiseen. Omimmaksi olen kuitenkin kokenut korttien ja erilaisten rasioiden teon.
Korttien tekeminen on pitkälti askartelua ja monesti arkikielessä puhutaankin korttiaskartelusta. Moni ei kuitenkaan tiedä, että korttiaskartelussa voi hyödyntää useita erilaisia tekniikoita ja efektiaineita. Minulle mieluisinta on ollut ns. leimasintekniikka, jossa hyödynnetään kortteja tehdessä eri kuvittajien tekemiä leimasimia. Kuva leimataan paperille ja leimasinkuvat väritetään itselle mieluisalla tekniikalla – minulle ominta on mustevärien käyttö mutta paljon käytetään myös erilaisia tussejakin. Korttien tekeminen vaatii paljon sommittelua ja erilaisten koristeiden yhteensovittamista sekä eri materiaalien ja tarvikkeiden tuntemusta.
Koen, että jokainen kortti on omanlaisensa taideteos ja kortteja tehdessä kokonaisuuden sekä värien harmonia sekä korttien kauneus on itselleni tärkeää. Useimmat korttini sisältävät paljon pikkutarkkoja yksityiskohtia ja ovat runsaita. Ajan myötä olen siirtynyt myös pelkistetympään ilmaisuun ja sen puolen kehittäminen ilmaisussa kiinnostaa minua. Olen hyödyntänyt myös luontovalokuviani korteissani jonkin verran ja pohtinut, pitäisikö minun alkaa enemmänkin kehittämään kortteilua siinä määrin että siitä saisi sivutuloja. Monesti minulta kysytään kortteja erilaisiin elämäntapahtumiin, kuten esimerkiksi onnittelukortteja. Toisaalta pohdin, söisikö kaupallistaminen luovuutta ja alkaisiko tekeminen tuntua pakolta.
En ole aiemmin ajatellut käsillä tekemistä vakavammin tulonlähteenä vaan enemmänkin voimakkaana harrastuneisuutena. Olen tehnyt tekemisen ilosta ja luovuuden purkautumisen pakosta. Tekemiäni tuotteita olen myynyt pienimuotoisesti pienissä myyjäisissä, tapahtumissa ja kiinnostuneille ostajille, jotka ovat kyselleet niiden perään. Päivät ovat kuluneet työskennellessä matkailun parissa ja siinä sivussa erilaiset matkamuistot, design-tuotteet ja erilaiset käsityötuotteet ovat aina kiinnostaneet. Joskus olen ohimennen pohtinut, pitäisikö itsekin alkaa panostamaan enemmältikin omaan tuotantoonkin kaupallisella tasolla. Ideoita ainakin tuntuu riittävän. Monesti asia on jäänyt kuitenkin arjen jalkoihin ja varsinkin nuorempana niin moni asia tuntui kiinnostavalta kokeilla. Itselle mieluisin tekeminen on nyt iän myötä selkiytynyt paremmin. Olen kaivannut lisätietoa käsityöyrittäjyydestä liiketaloudellisesta näkökulmasta – miten tuotteet kannattaisi hinnoitella, millaisia jakelukanavia on käytettävissä, olisiko parempi olla sivutoiminen käsityöläinen vai kannattaako kokopäivätoimisuus, millaista on olla kaupallinen käsityöläinen jne. Lapista käsin-koulutus vaikutti erinomaiselta tilaisuudelta saada vastauksia näihin kysymyksiin erityisesti vertaistuen vuoksi ja toivottavasti koulutuspolkuni myötä itselleni selkiytyy minkä verran ja miten haluan jatkossa panostaa käsityöyrittäjyyteen. Ehkäpä minulla on joskus oma käsityöyritys – sillä välin annan luovuuteni pulppuilla vapaasti itseni ja muiden iloksi!
Auringonpaistetta ja inspiraatiota kaikille,
Tanja Pyhäjärvi, Lokka (Sodankylä)
