Valmistelut ovat siis kuumimmillaan: SPR:n pakolaistelttaa varten silitetään verhoja, taiwanilaiset vaihto-opiskelijat etsivät omaan moniaistiseen tilaansa lyhtyjä; entä mistä metsätilaan sopiva puu – sen unohdin viikonloppuna hakea. Ranskan opettaja huikkaa, että vihreät verhot sopivat tämän päivän ranskanopetuksen tunnelmaan, koska tänään moniaistisessa tilassa matkataan Pariisin sijaan Senegaliin. Mutta kuka hakikaan kankaita vietäväksi Lumon kirjastoon huomisen “Korso nuorten näkökulmasta ” -tilaan?
Miksi ihmeessä näin digiaikana verhojen ripustamista, känkkyräisten oksien, karheiden kivien metsästystä ja teen tuoksuttelua? Miten sitä viitsii kerta toisensa jälkeen etsiä kauneinta maisemaa, mukaansatempaavinta musiikkia tai sopivinta sisustusta? Ideoida, pohtia, etsiä ja sovitella?
