Tee työhyvinvointeko – syö hyvä lounas!

Lounaaksi leipä ja jogurttipurkki, kuppi kahvia ja ei kun istumaan Teams-junaan! Tai tarkemmin ajateltuna, ei kannattaisi. Pysyäksemme vireessä ja hyvinvoivina tarvitsemme riittävästi laadukasta ja ravitsevaa ruokaa, painottaa ruoan ja ruokapedagogiikan asiantuntija Kati Pohjanmaa. Etätyössä se vaatii enemmän suunnitelmallisuutta, mutta palvelee parhaimmillaan rauhallisena, nautinnollisena taukona työpäivän ohessa. Työkulttuurissamme on luonteva asia rauhoittaa aikaa lounaalle, sillä joukkoruokailu on keskeinen osa suomalaista ruokakulttuuria. Miksi siis jättää tauko käyttämättä? 

Laadukas ruokailu onnistuu etätyössä, kun maltat käyttää sen valmisteluun ja siitä nauttimiseen aikaa!

Naposteleeko?

Finravinto 2017 -tutkimuksessa ilmeni, että suomalaiset aikuiset saavat päivän energiatarpeestaan vain noin ¼ lounaalta kun sen pitäisi olla ⅓. Liian vähäinen energiansaanti voi johtaa napostelukulttuuriin. Napostelu tuo ruokavalioon runsaasti sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa ja usein myös ylimääräistä ja turhaa lisäenergiaa. 

Kierre on valmis esimerkiksi näin: kevyt aamiainen, aamupäiväkahvin kanssa välipalakeksi. Lounaalla ei olekaan kovin nälkä, joten vatsa täytetään kevyellä salaatilla. Iltapäiväkahvin aikaan vatsa kurnii, joten sen kanssa maistuu hyvin korvapuusti. Korvapuusti ja kahvi pitävätkin nälkää poissa niin, että päivällisaikaan ei olekaan taas kovin nälkä, joten päivälliseksi riittää lautasellinen kevyttä keittoa. Illalla television äärellä iskee jälleen huutava nälkä, ja lautasella useampi voileipä teen kanssa. Seuraavana päivänä sama uudestaan – tästä on kyse napostelukulttuurissa. Vähille jäävät hyvät ravintoaineet, joten tilanteeseen on hyvä puuttua.

Löytyyhän lounas kalenteristasi?

Päiväkodeissa, kouluissa, varuskunnissa ja monissa paikoissa lounaalle on varattu aika. Usein se on valitettavan lyhyt ja itse ruokailemiseen jää vähän aikaa ruokaa jonottaessa. Etätyössä jonotuksesta ei tarvitse kärsiä ja  mikäli kotona ruoan on valmistanut etukäteen on aika tarttua hetkeen. Jäljelle jäävä aika kannattakin käyttää rauhalliseen ruokailuun.

Monilla työpaikoilla on edelleen kulttuurina, että yhteistä lounasaikaa ei ole. Tällöin on vaarana, että työpäivän täyttää kokous- ja työputki, jossa ei ole mahdollisuutta lounaan nauttimiseen kiireettä. Tampereen yliopistossa tehtiin vuonna 2016 professori Ulla Kinnusen johdolla tutkimus, jonka mukaan säännöllinen lounastauko auttaa palautumaan työn kuormituksesta jo työpäivän aikana. Lounastauon aikainen palautuminen on puolestaan yhteydessä vähäisempään uupumusasteiseen väsymykseen. Tehokkaimmillaan lounastauko on silloin, kun työntekijä saa itse päättää, missä ja millä tavalla sen viettää. Myös etätyöaikana on syytä sopia, että lounasajat rauhoitetaan palavereilta. 

Suunnitelmallisuudella sekä kokeilemalla voi löytää itselleen parhaimmat ateriarytmit ja ruokamäärät.

Lounaan vaikutus uneen

Ruoka ja juoma vaikuttavat suuresti ihmisen vireystilaan ja uneen. Molemmat vaikuttavat energiatasapainoon ja sitä kautta myös painoon ja yleiseen hyvinvointiin. Jotkut ruoka-aineet lisäävät uneliaisuutta ja toiset piristävät niin, että nukkuminen on vaikeaa. On usein syytä välttää suurten hiilihydraatti- ja rasva-annosten syömistä lounaalla. Lounaan jälkeinen väsymys saattaa johtaa liialliseen kahvin tai muiden kofeiinipitoisten ruokien juontiin iltapäivällä ja illalla, mikä puolestaan saattaa vaikeuttaa nukahtamista ja heikentää unen laatua. Suunnitelmallisuudella sekä kokeilemalla voi löytää itselleen parhaimmat ateriarytmit ja ruokamäärät.

Säännöllinen ruokailurytmi, terveellinen ja monipuolinen lounas ovat tärkeitä asioita työntekijän hyvinvoinnille ja työteholle. Ennakoimalla ja ruokasuunnittelua tukemalla myös vältytään pidemmän aikavälin haitallisilta vaikutuksilta, kuten ylipaino ja kohonneiden kolesteroliarvojen vaikutuksilta. Lounastaukomahdollisuudesta huolehtimalla pidetään huolta työntekijöiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. 

Ota siis huomioon nämä:

  1. Työt tulee olla organisoitu siten, että työaikainen ruokailu on mahdollista sopivaan aikaan esimerkiksi varaamalla kalentereihin päivittäin klo 11-13 lounasaika ja rauhoittamalla aika palavereilta.
  2. Lounastauon aikana on mahdollisuus poistua työpaikalta. Etätöissä ruokailuun voi yhdistää palauttavan kävelyn tai lepohetken.
  3. Työpaikan ruokailutiloissa tulee olla riittävän iso jääkaappi eväitä varten, mikroaaltouuni ruokien lämmittämistä varten sekä puhtaita ruokailuastioita riittävästi.
  4. Tarjolla tulee aina olla puhdasta ja raikasta vettä. Varaa vesipullo myös etätyöpisteellesi.
  5. Tarjolla voi olla mahdollisuuksien mukaan myös välipalahedelmiä. Vältä ostamasta kotiin herkkuvälipaloja ja helpota kiusauksista erossa pysymistä.
  6. Ennakoi etätyöpäivät valmistamalla jääkaappiin tai pakastimeen ruokaa valmiiksi. Varaa riittävästi kasvikunnan tuotteita saataville.
  7. Muistele lautasmallia ja toteuta sitä ruokailussasi.
  8. Vinkki tyky-toimintaan: työntekijöitä tuetaan mm. kurssittamalla ruokakursseilla terveellisen lounaan valmistamisen helppouteen ja saloihin. 

Blogikirjoituksen asiantuntijana on toiminut Kati Pohjanmaa, KM, kotitalousopettaja, ruoan ja ruokapedagogiikan asiantuntija. Kati kouluttaa syömään hyvin ja monipuolisesti mm käytännönläheisillä ruokakursseilla.
Lisätietoja www.katipohjanmaa.fi

Lähteet:

https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/terveyden-edistaminen-tyopaikalla/elintavat-ja-tyohyvinvointi/

https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/teemajutut/ravitsemus-terveys/aivoystavallinen-ruokavalio-tukee-tyoikaisten-vireytta-ja-hyvinvointia/

https://stm.fi/documents/1271139/1420943/SELV1011_Joukkoruokailu.pdf/9c027baa-df7c-4be3-ab5c-f5ce4c32b8c9

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence

https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus–ja-ruokasuositukset/ 

https://yle.fi/uutiset/3-9114595

https://www.terveyskyla.fi/naistalo/lis%C3%A4%C3%A4ntymisterveys/elintavoista-apua-hedelm%C3%A4llisyyteen/uni/liikunnan-ja-ravitsemuksen-vaikutus-unettomuuteen

Äkkilähtö työhyvinvoinnin tulevaisuuteen-seminaarin helmiä

Lokakuinen torstain iltapäivä oli täynnä digiajan työhyvinvoinnin sanomaa, kun otimme kollektiivisen äkkilähdön kohti työhyvinvoinnin tulevaisuutta hankkeemme loppuseminaarissa.  Iltapäivän ohjelma oli rakennettu huomioiden jokaisen omat mahdollisuudet muokata omaa työhyvinvointiaan yksilöllisin ratkaisuin sekä toimintakulttuuria yhdessä kehittämällä. Kolmen asiantuntijapuheenvuoron kautta saimme lisää ymmärrystä niin oman vireystilan säätelystä, työpäivän ja työkäytäntöjen yhteisestä muotoilemisesta kuin organisaatioiden johtamisessa onnistumisesta työn murroksessa. Lopuksi esittelimme hankkeessa tehtyä kehittämistä sekä uunituoreen sähköisen työkirjan, joka löytyy myös blogin “Materiaalia”-välilehdeltä.

Mitä tarttui työhyvinvoinnin matkalaukkuun seminaarista? Ainakin hetkiä hengittämiselle, kykyä empatiaan sekä työssä tylsistymiseen puuttumista palautetta antamalla sekä yhteisöohjautuvuutta kehittämällä.

Hanna Markuksela on tuhansia asiakkaita valmentanut, usean tutkinnon hioma psykologi, psykoterapeutti, ravintovalmentaja ja tietokirjailija. Työssään hän on syventynyt esimerkiksi stressinhallin, vireystilan säätelyn, kehomieliyhteyden, suorituskyvyn ylläpitämisen sekä mittaamisen tematiikkaan. Palautumista ja kestävää hyvinvointia käsittelevässä puheenvuorossaan hän nosti esiin vireystilan oikea-aikaisen säätelyn merkityksen palautumiselle. Meidän tulee huomioida kehomme ehdot ja tukea palautumistamme jo työpäivän aikana.

Hanna opastikin meitä hengittämään, sillä pitkitetty uloshengitys rauhoittaa hermostoamme, vähentää kierroksilla käyvää olotilaa ja virkistää. Hengitysharjoitusten rutiininomaiseen toteuttamisen Hanna vinkkasi esimerkiksi biisilistan tekemistä. Lisäksi hän toi esiin liikkeen merkityksen stressin purkajana ja stressihormonien tason laskemisessa.

Liike, pienissäkin annoksissa, purkaa kehosta stressihormoneja ja edistää työpäivän aikaista palautumista.

Kolmas keskeinen viesti oli Hannan mukaan toistot ja ”kurinalainen muistuttelu” ottaa itselle hyvää tekevät asiat, kuten tauot ja rauhoittuminen, omiin käsiimme ja osaksi työpäiviä. Taukojen laittaminen kalenteriin ja niistä kiinni pitäminen auttavat nopeuttamaan palautumista työpäivän jälkeen ja energiaa jää muullekin tekemiselle. Hanna muistutti, että sanomalla ei, sanomme kyllä jollekin mitä tarvitsemme. Lisää vinkkejä palautumiseen ja vireystilan säätelyyn kannattaa kurkata Hannan kirjasta Suorituskyvyn salaisuus..

Workday Designersilla työskentelevä Paula Helle on arvostettu organisaatioiden kehittäjä sekä muutosten, henkilöstön kehittämisen ja viestinnän asiantuntija. Hänellä on laaja ymmärrys työelämän ja organisaatioiden murroksen aiheuttamista erilaisista tarpeista ja työkaluista sekä muotoiluajattelun hyödyntämisestä työelämän kehittämisessä. Näistä kokemuksista ammentaen Paula valotti meille, miten voimme yhteisesti kehittää muutoksen tilassa olevaa työelämää ja hyödyntää enemmän inhimillisiä vahvuuksiamme työn tekemisessä.

Jokaisen tulee tässä ajassa kehittää työtapojaan siltä osin kuin ne ovat hänen käsissään, sillä työhyvinvointi on jokaisen asia. Paulan oma työhyvinvointiteko on suunnitella työn tekemisen tavat ja päivien rytmi työtehtävien, tavoitteiden ja jaksamisen mukaan. Siis luopua joustamattomista rutiineista, ja hyödyntää enemmän työn tarpeista ja muuttuvista olosuhteista nousevia ratkaisuja.

Haasteena on, että emme aina itsekään ymmärrä tarpeitamme ja muutostarpeet piiloutuvat toistensa taakse. Vaaditaan rohkeutta pysähtyä ja ihmetellä, missä mennään ja mitä voitaisiin kokeilla tehdä toisin. Koska ei ole olemassa helppoa yksi sopii kaikille – mallia työhyvinvoinnin kehittämiseen, jokaisessa työpaikassa täytyy tehdä arjen tutkimusta. Täytyy pysähtyä ja asettua toisten asemaan, määritellä, ideoida, kokeilla ja toteuttaa.

Tutki, ideoi, kokeile, arvioi – ota muutos haltuun ketterästi!

Paulan mukaan kannattaa valita ratkottavaksi asioita, joilla on isoin merkitys. Ideoinnissa kannattaa käyttää luovuutta ja rohkeutta: Entä jos kaikki olisikin hetken mahdollista? Kun havainnoista on päästy toteuttamisen ideoihin, niistä tehdään ketteriä kokeiluja, jotka voidaan sopia määräajoiksi voimaan. Ideat ovat harvoin valmiita sellaisenaan, joten on syytä mitata kokeilujen vaikuttavuutta.  Uuteen totuttelu myös vaatii sisukkuutta ja määrätietoisuutta. Rohkaise osallisia sitoutumaan määräaikaan ja vie muutokset sisukkaasti maaliin. Lisää ideoita ja ajatuksia työelämän muotoilusta löytyy Workday Designersien Future Proof-podcastista https://www.podplay.com/fi-fi/podcasts/future-proof-44508

Kolmas asiantuntijapuhujamme Tiina Heusala on työhyvinvoinnin kehittämisen ammattilainen, joka on kokenut työyhteisöjen ja muutosjohtamisen kouluttaja. Työskennellessään Työterveyslaitoksella kehittämispäällikkönä ja Pohjois-Suomen aluevastaavana hän valmentaa ja konsultoi työpaikkoja työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämisen, johtamisen ja muutosjohtamisen teemoista.

Tiina toi seminaarimme havaintoja keskeisistä digitalisoituneen työelämän trendeistä sekä koronaepidemian aiheuttaman etätyösiirtymän vaikutuksista ”Miten Suomi voi?”- tutkimuksen pohjalta. Keskeisenä muutoksena työn tekemisen tapojen nykyisyydestä on työn vahvempi irtoaminen aika- ja paikkasidonnaisuudesta. Hajautuneen työskentelyn lisääntymisestä huolimatta, yhteisöllisyys ja esihenkilön tuki koetaan tärkeämmäksi kuin koskaan.

Kiinnostavana havaintona oli, että koettu työssä tylsistymisen määrä on kasvanut viimeinen puolentoista vuoden aikana. Samalla johtajat itse kokevat, että vahvan organisaatiokulttuurin ylläpitäminen haastavaa hajaantuneen työyhteisön johtamisessa. Uuden normaalin ja työyhteisökohtaisten ratkaisujen etsimisessä myös Tiina nosti esiin kokeilujen merkityksen. Johtaminen on entistä enemmän valmentavaa ja työntekijöiden itseohjautuvuuden tukemisen rinnalle tarvitaan yhteisöohjautuvuutta: tiimien tukemista itselleen parhaimpien työtapojen omaksumisessa. Lisäksi korostuu vastavuoroisen positiivisen palautteen antamisen tärkeys työn merkityksen rakentajana, sekä matalan kynnysten vuorovaikutuspaikkojen luominen ja ylläpitäminen etäisyyksistä huolimatta.

Seminaaripuheenvuorojen perusteella oli ilo huomata, että olemme digiajan työhyvinvoinnin kehittämisessä osanneet huomioida yhteisöllisen kehittämisen tärkeyttä. Esimerkiksi organisaatiokohtaiset kehittämistyöpajat olivat oiva tilaisuus pysähtyä yhteisen tärkeän teeman pariin pohtimaan uusia toimintatapoja ja -kokeiluja työn arkeen. Työpajamallimme on esitelty Digiajan työhyvinvoinnin työkirjassa Pelisääntöjen muotoilusta kertovassa luvussa. Kaiken kaikkiaan seminaari antoi paljon ajattelun eväitä työhyvinvoinnin yhä tiedostavampaan ja osallistavampaan lähestymiseen, oli kyse sitten rauhallisesta hengittämisestä tai työkaverin asemaan asettumisesta.

Hankkeessa tehtyyn kehittämiseen voit tutustua syvemmin Preziin kootussa esityksessä: Digiajan työhyvinvointi päätösseminaari by Krista Kohtakangas on Prezi Next

Miten onnistua työhyvinvoinnin mittaamisessa?

Työhyvinvointiin liittyvät kyselyt ja kartoitukset ovat arkipäivää monissa organisaatiossa. Kyselyiden ja kartoitusten avulla pyritään saamaan käsitystä työntekijöiden jaksamisesta, työn mitoituksesta ja ilmapiiriin liittyvistä havainnoista. Usein työhyvinvointikyselyt ovat vielä harvoin toistuvia, omaan arvioon perustuvia katsauksia nykyiseen tilanteeseen. Tulosten käsittely ja sen aikaansaamat todelliset muutokset jäävät usein näkymättömiin, mikä voi heikentää tehtyjen selvitysten tehoa.

Mittaus- ja terveysteknologian kehittyminen ja arkipäiväistyminen on yksi keino tuoda organisaatioihin ajantasaista ja objektiiviseen mittaukseen perustuvaa tietoa työntekijöiden jaksamisesta. 

“Hyvinvointiteknologia tuo uusia mahdollisuuksia yksilöllisen työhyvinvoinnin kehittämiseen. Vastuuta kehittämisestä ei voida kuitenkaan ulkoistaa työntekijälle, vaan kyse on sekä työyhteisön että työntekijän yhteistyöstä. Työnantajan kannattaa selvittää millaisia mittareita on saatavilla ja tarjota työntekijöille käyttöön työkaluja, jotka motivoivat toivottuun muutokseen”, toteaa Moodmetricillä asiakkuusjohtajana toimiva Henna Salonius. Henna valmisteleekin parhaillaan väitöskirjaa ihon sähkönjohtavuuden pitkäaikaismittauksista osana työuupumuksen tunnistamista ja ennaltaehkäisyä Tampereen yliopistossa.

Oli työhyvinvoinnin seuraamisen välineenä sitten kysely tai fysiologinen mittaus, sen on syytä olla tarkoituksenmukaista. Lisäksi kuilua havaittujen kehittämiskohteiden ja niihin reagoinnin välillä lienee joka tapauksessa syytä pienentää. Seuraavassa on koottu Hennan vinkkejä työhyvinvoinnin mittaamisessa onnistumiseen. 

Mitä et voi mitata, sitä et voi johtaa

Työhyvinvointi erityisesti digiajassa on hyvin monitahoinen ja toisinaan vaikeasti mitattavissa. Digiajan työhyvinvointia kuvaa ennen kaikkea onnistunut psyykkisen kuormituksen säätely, johon liittyy esimerkiksi kyky keskittyä, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä kehon ja mielen terveys. Sairauspoissaolojen seuranta kertoo kyllä pitkällä aikavälillä kuormituksen säätelyn onnistumisesta, mutta parempi olisi, jos löydetään mittarit, jotka kertovat onnistuneesta työhyvinvoinnin ylläpitämisestä ja edistämisestä. Toisinaan työntekijät itse eivät välttämättä ole parhaita informaation lähteitä. Joskus voi olla hyvä kysyä perheeltä, miten siellä kotona jaksellaan työpäivien jälkeen. Hyvin valittujen mittareiden avulla organisaatio saa tietoa, kuinka kestävällä pohjalla suorituskyky on. 

Mittaaminen on parhaimmillaan työtä tutkivan otteen edistämistä

Työpaikat ja työtehtävät ovat erilaisia, joten kaikille sopivaa mittaussapluunaa on vaikea löytää. Erilaisia mittareita hyödyntämällä voidaan kuitenkin omaksua tutkiva ja työtä kehittävä ote, jossa mittaamisen avulla voidaan löytää kehittämiskohteet ja parhaimmillaan ne ohjaavat toimintaa haluttuun suuntaan. Mittareiden tarjoaminen myös työntekijöiden oman työn tuunaamiseen on hyvä keino. Esimerkiksi fysiologisilla mittauksilla työntekijä voi selvittää millainen työskentely-ympäristö tukee omaa suoriutumista parhaiten. Kaikkia ei avokonttori häiritse, mutta joillekin työskentely omassa rauhassa voi olla ainoa keino keskittyä.

Mitataan vain asioita, joiden kehittämiseen ollaan myös valmiita laittamaan resursseja

Mittaamiseen saatetaan lähteä mielenkiintoisen mittarin löydyttyä kovalla innolla ja palautetta odotetaan kuumeisesti. On kuitenkin mitattavien näkökulmasta äärimmäisen epämotivoivaa, jos mittauksesta saatuja tietoja ei hyödynnetä tai käytetä päätöksenteon tukena. Jos mikään ei muutu mittauksen jälkeen, kasvaa riski sille että työntekijät eivät halua enää osallistua mittauksiin tai suhtautuvat niihin välinpitämättömästi. Aina kyse ei ole siitä, etteikö mittaustietoja olisi käytetty päätöksenteon tukena. Joskus saattaa käydä niin, että toimenpiteistä viestiminen henkilöstölle on jäänyt tekemättä.

Työ alkaa vasta mittaamisen jälkeen

Varsinainen työ alkaa vasta tulosten vahvistuttua, sillä pelkän raportin takia mittauksia ei kannata tehdä. Kehityskohteiden löydyttyä on viestittävä henkilöstölle mitä tullaan tekemään ja miten onnistumista arvioidaan. Ja tosiaan, käärittävä ne hihat ja toteuttaa havaitut muutostarpeet. 

Kirjoituksessa on haastateltu asiantuntijana Moodmetricin asiakkuusjohtajaa, psykologian väitöskirjatutkija Henna Saloniusta (BBA, HM). Henna on aiemmin työskennellyt tutkijana tietotyön tuottavuuden ja hyvinvoinnin teemojen parissa Tampereen yliopistossa.

Paketoidaanko lahjojen lisäksi ripaus työhyvinvointia?

Kulunut vuosi on ravistellut työelämää ja sen toimijoita kokonaisvaltaisesti. Nyt jos koskaan on tullut selkeästi näkyviin se inhimillinen kokonaisuus, jonka tuomme mukanamme työpaikoille – tai jätämme tuomatta, mikäli etätyökäytäntö on voimassa. 

Työ on valunut vahvemmin kotiin, joten sen rajaaminen ja omasta palautumisesta huolehtiminen korostuvat entisestään. Työergonomia on toivottavasti jo löytänyt tiensä niiden työntekijöiden kotiin, joilla kotitoimiston virkaa on toimittanut saunanlaude tai keittiönpöydän rauhaton nurkkaus.

Työn käytännön sujuvuuden lisäksi terveys ja hyvinvointi ovat nousseet merkittävään rooliin poikkeuksellisessa tilanteessa. Oma ja toisten terveenä pysyminen voi huolestuttaa ja tehdä läheisyyden kokemisen haastavaksi.  Monissa keskusteluissa käy ilmi kaipuu siihen aikaan, kun työkaverin kanssa oli huoletonta vaihtaa kuulumisia ja kokea me-henkeä työpaikan kahvihuoneessa maskittomana ja silmämääräistä korostetummalla etäisyydellä.

Osassa työpaikoista digiloikka on ollut valtava ja kuoppainen, toisissa se taas on vauhdittanut moderniin ja joustavaan työskentelytapaan siirtymistä. Jokaisessa työyhteisössä on omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat työskentelyn sujuvuuteen ja työssä jaksamiseen myös aikoina, jolloin etätyö ei perustu omaan valintaan. Siksi myös digiajan työhyvinvoinnin näkökulmasta on syytä tarjota monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja ja vertaisten kokemuksia hyvistä käytännöistä, joita erilaisissa työyhteisöissä voidaan testata sekä muokata omannäköisiksi toimintatavoiksi. 

Olemme ilolla seuranneet sitä nokkeluutta, joka on löytänyt tiensä työyhteisöjen yhteisöllisyyden ja työn merkityksellisyyden tunteen vahvistamiseen. Etäkahvit ja -lounastelut, verkon välityksellä tapahtuvat pikkujoulut ja työntekijöiden kotiin lähetetyt pienet muistamiset ovat esimerkkejä niistä monista konteista, joiden avulla työntekijöitä yksilöinä ja ryhmänä voidaan huomioida. Lisäksi teknologia mahdollistaa monella tapaa joustavan yhteydepidon, kunhan työrauhan pelisäännöistä on päästy yhdessä keskustelemaan. Lisäksi Työterveyslaitoksen teettämän “Miten Suomi voi?” tutkimuksen perusteella työuupumus on kääntynyt hienoiseen laskuun. Tutkija Janne Kaltiaisen mukaan työssä jaksamista tuetaankin parhaiten huolehtimalla yhteisöllisyydestä ja reilusta kohtelusta myös etätyössä.

Yli puolivuotisen kokeilun ja tekemisen kautta on löydetty toimivia tapoja sekä pystytty itse työntekijöinä pohtimaan, miten oma työ tulee parhaiten tehdyksi. Digiajan työhyvinvointi-hankkeen työpajoissa olemme asiantuntijoiden avulla käsitelleet muun muassa kognitiivisen ergonomian tukemista tauottamalla työtä ja palaverisumaa sekä kuuntelemalla omaa kehon vireystilaa. Liike on lääke monellakin tapaa. Kun kotitoimistolla tulee vähemmän siirtymiä, on hyvä muistuttaa, että mielialaa ja jaksamista pystyy tukemaan pienilläkin aktiivisuutta sisältävillä tauoilla. Fyysinen aktiivisuus on myös tutkitusti yhteydessä matalampaan stressitasoon.

Hankkeen merkeissä jatkamme osallistujaorganisaatioidemme kanssa digiajan työhyvinvoinnin teemoihin pureutumista työpaikkakohtaisten kehittämistehtävien, digisovellusten ja -palveluiden testaamisen sekä asiantuntijavetoisten työpajojen keinoin. Tulosten pariin pääsemme toivottavasti syksyyn mennessä työkirjan valmistuessa, luvassa on myös lokakuulle ajoittuva loppuseminaari. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata sivuamme, jonne kootaan linkkejä ajankohtaisista koulutuksista ja uutisista. 

Näillä sanoin toivotamme kaikille palauttavaa ja hyvinvoivaa joulunaikaa sekä vuodenvaihdetta! Muistathan siis paketoida itsellesi voimavaroja ja hyvinvointia tulevaan vuoteen!

Teknoimua löytyy, mutta yhteisten digityön pelisääntöjen kehittämistä tarvitaan – havaintoja organisaatioiden digityöhyvinvoinnin tilasta

Kaksi miestä työssä tietokoneiden ääressä.Poikkeuksellisesta keväästä huolimatta Digiajan työhyvinvointi -hankkeen kehittämiskokonaisuus käynnistyi organisaatioille toteutetuilla sähköisillä alkukartoituskyselyillä. Kyselyssä kartoitettiin organisaatioiden digitalisaation tilaa, kuormitus- ja voimavaratekijöitä sekä johtamisen ja työyhteisön näkökulmia digiajan työhyvinvointiin.

Kyselyt toteutettiin helmikuun ja huhtikuun 2020 välisenä aikana yhteensä 14 organisaatioille, joista kahdessa kysely ajoittui koronaepidemian aiheuttamiin poikkeusoloihin. Kaiken kaikkiaan kyselyyn saatiin 1023 vastausta, joista kuntavastaajien osuus oli lähes 70 % sekä yritysten (8, joista 1 yhdistys) ja koulutusorganisaatioiden (2) osuus oli suunnilleen 15 % kummallakin.

Pääosin vastaajat kokivat oman digihyvinvointinsa hyväksi (33 % vastaajista). Enemmistöllä työnkuva oli kahden edeltävän vuoden aikana muuttunut digitalisoitumisen myötä jonkin verran (n. 55 %) ja työn määrä oli kasvanut (47,5 %). Päätetyöskentelyn normalisoitumisesta kertonee myös se, että yli 39 % kertoi työskentelevänsä tietokoneen tai älylaitteen ääressä keskimäärin 6-8 tuntia työpäivän aikana.

Kyky rajoittaa digityön kuormitusta vahvasti jakautunutta

Suurin osa vastaajista koki olevansa tavoitettavissa monen kanavan kautta (n. 80 % samaa mieltä). Myönteisinä tuloksina havaittiin, että digitalisoitumista pidettiin tarpeellisena työn kehittymiselle, työskentelytapojen nähtiin monipuolistuneen ja innostusta löytyi teknologian käyttöön. Sen sijaan kokemukset teknologian aiheuttaman kuormituksen lisääntymisestä sekä omista kyvyistä rajoittaa kuormitusta jakautuivat vahvasti ääripäihin. Lisäksi varsin moni koki, ettei työpaikalla ole riittävästi huomioitu työhön keskittymisen mahdollistavia tiloja.

Koska aineisto kerättiin pääosin ennen laaja-alaista etätyöhön siirtymistä, säännöllistä etätyötä tekevien tai etätyön luontevaksi toimintatavaksi työyhteisössään kokevien osuudet jäivät tuloksissa hyvin pieneksi. Jos kysely toteutettaisiin nyt, tulokset olisivat etätyön osalta mahdollisesti hieman erilaiset.

Helpottunut yhteydenpito ja tiedon löytäminen voimavarojen kärjessä –  keskeytyvä ja pirstaloitunut työskentely suurimpina kuormittajina

Digitalisaatio on selvityksemme ja tutkimustiedon valossa sujuvoittanut työprosesseja sekä parhaimmillaan lisännyt kokemusta työn mielekkyydestä. Kun toimme organisaatioille esille heillä hyvin toteutuvia hyvinvoinnin osa-alueita, muun muassa heidän aikaisempien vuosien panostukset työergonomiaan nousivat hyvin esiin.

Kannettavan tietokoneen näytöllä on kuvia kasvoista etäkokouksessa.

Kaikkien vastaajien osalta voimavarojen kärjessä oli sujuvoitunut tiedonvaihto niin yhteydenpidossa monipuolisten välineiden avulla kuin työssä tarvittavan tiedon saannissa. Myös ajan tasalla olevat laitteet ja järjestelmät nousivat kolmen kärkeen, vaikka digityöstä annettu kritiikki yleensä ensimmäisenä osuukin käytössä olevaan teknologiaan.

Vastaavasti kuormitustekijöiden osalta on nähtävissä tietointensiivisyyden kasvu eri aloilla, sillä kognitiiviseen kuormittumiseen viittaavat huomion hajaantuminen, jatkuvat keskeytykset sekä tiedon ja tehtävien lisääntynyt pirstaleisuus näkyivät kuormitus-tekijöiden kärjessä. Myös samanlaisina toistuvat työasennot viittaavat päätelaite-työskentelyn määrän ja työergonomian merkityksen kasvuun. Myönteisenä huomiona nostettakoon kuitenkin esiin varsin kohtuulliseksi jäänyt töiden valuminen vapaa-ajalle.

Digitalisoitumiselle vihreää valoa, kunhan säännöistä sovitaan

Tarkastelimme kyselyssä myös johtamisen ja työyhteisötason käytäntöjä, jotta pystyisimme tulevissa kehittämistoimissa erottamaan toisistaan yksilölliset työn tuunaamisen valikoimat sekä yhteisötasolla sovittavissa olevat ja laajemmin työn tekemisen tapoihin vaikuttavat käytännöt. Vastauksista oltiin eniten yksimielisiä siinä, että työn digitalisoitumiseen liittyvät päätökset ovat olleet organisaatio- ja strategiatasolla tarpeellisia.

Eniten kehittämispotentiaalia näyttää sen sijaan olevan digitalisoituvan työn työhyvinvointivaikutusten tunnistamisessa sekä yhteisten pelisääntöjen muotoilussa häiriöttömään työskentelyyn ja yhtenäiseen toimintakulttuuriin – esimerkiksi hallitsemalla organisaation laite- ja järjestelmäarkkitehtuuria kokonaisvaltaisemmin ja suunnitellummin (ote avoimesta vastauksesta). Myös paremmin resurssoidulle perehdyttämiselle koettiin tarvetta.

Kehittäminen jatkuu syksyn pajoissa

Ohessa esiteltyjen ja liitteenä olevaan raporttiin koostettujen tulosten lisäksi kartoituksen tuloksia käytiin läpi organisaatiokohtaisesti. Keskustelut valottivat laajemmin kyselyn tuloksista tehtyjen havaintojen taustaa. Keskustelujen tavoitteena oli antaa organisaatioille eväitä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamiseen sekä tarjota heille välineitä avata laajemmin keskustelua digiajan työhyvinvoinnista työntekijöidensä välillä.

Organisaatiokohtaisten alkuherättelyjen jälkeen käynnistyy varsinainen kehitystyö organisaatioiden yhteisissä vertaiskehittämisen työpajoissa tulevana syksynä. Työpajat on teemoiteltu kyselyjen pohjalta käsittelemään niin kognitiivista ergonomiaa, joustavia työkäytäntöjä ja etätyöskentelyä, työstä palautumista kuin digihyvinvoinnin johtamista. Kevään poikkeuksellinen tilanne tarjoaakin ensimmäiseen työpajaan keskusteluja hyvin ajankohtaisista ja omakohtaisista kokemuksista digitalisoituneesta työstä – sen havaituista haasteista ja mahdollisuuksista.

Voit tutustua tarkemmin koontiraporttiin alkukartoituskyselyn tuloksista tästä: [pdf-embedder url=”https://blogi.eoppimispalvelut.fi/digiajantyohyvinvointi/files/2020/06/Digiajantyöhyvinvointi_kooste_2020.pdf” title=”Digiajan työhyvinvoinnin alkukartoitus 2020″].

Ammattijärjestäjän vinkit etätyöpisteen järjestämiseen

Poikkeustilanteen myötä moni on siirtynyt etätyöskentelemään kotitoimistoihin.  Työympäristön muututtua sitä saattaa huomata ikävöivänsä oman työpisteensä selkeyttä, rauhallisuutta ja ergonomisia välineitä. Uusia toimintatapoja opetellessa olet saattanut törmätä videopalavereissa sotkuisen taustan tai ylimääräisten äänien aiheuttamaan nolostumisen tunteeseen. Voi olla myös haastavaa ylläpitää omaa keskittymiskykyä ja hyvää työasentoa työpisteen vaihdellessa sohvalta keittiönpöydän nurkkaukseen. Onneksi nämä asiat ovat usein otettavissa omaan hallintaamme.

Anna työflow’lle mahdollisuus – taltuta kaaos

Tutkimusten mukaan työflow ja luovuus kukoistavat parhaiten rauhallisessa ja selkeässä ympäristössä. Työympäristön viihtyisyyteen liittyvät riittävä valaistus ja työlle sopiva akustiikka, unohtamatta sisäilman ja työergonomian merkitystä. Ympäristö vaikuttaa myös mieleemme: ympäristömme sijaitsevat virikkeet tuottaa monenlaisia ärsykkeitä ja nämä ärsykkeet houkuttelevat meitä puoleensa. Sekavassa työtilassa koemme enemmän negatiivisia tunteita, koska tekemättömät työt, pyykkikasat tai kirppariromut työtilan nurkassa herättävät meissä negatiivisia ajatuksia ja mielleyhtymiä sekä vaikuttavat mielentilaamme ja työn laatuun. Ympäristön merkitys korostuu, jos ihminen oppii visuaalisesti eli on visuaalinen ihminen.

Työn sujuvuuden kannalta kannattaa siis tarkkaan valita, millaisiin asioihin mielensä ja ajatuksensa haluaa ohjata omassa työympäristössään. Nyt jos koskaan, on myös hyvä testata erilaisten ympäristötekijöiden vaikutusta omaan työtehoon ja kokeilla, millaisista tekijöistä syntyisi oma unelmien työympäristö. Kysyimme työtä ja työtiloja ammatikseen organisoivalta Henriikka Kivelältä vinkkejä, millaisilla yksinkertaisillakin muutoksilla pääsee alkuun oman työnsä järjestämisessä.

Pidä työpisteessä esillä vain työhön liittyviä tavaroita

Henriikan mukaan usein suurimmat ongelmat liittyvät ärsykkeiden ja työtehtävien paljouteen, niiden kanssa selviytymiseen sekä alipalautumisesta johtuvaan alisuoriutumiseen. Paljous tarkoittaa hänen mukaansa vaikeutta karsia ympäristöstämme ja työtehtävistä pois asioita, jotka eivät palvele meitä.

Työpisteen välittömään ympäristöön tulisi sijoittaa vain asioita, jotka tukevat työtä niin suorittamisen kuin mielen tasolla. Työtilassamme saisi olla vain työhön liittyviä ja työhön virittäviä tavaroita. Tavaroita on syytä ajatella huomiostamme kilpailevina visuaalisina ärsykkeinä, jolloin tavaraa täynnä oleva ympäristö myös viestittää, ettei ole syytä yrittääkään keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Henriikka neuvookin yksinkertaistamaan ja vähentämään ärsykkeitä työympäristössä. Työympäristön karsintaa voi tehdä samalla tavoin kuin kaapin karsintaa. Ensin tyhjennä tila kokonaan, sitten karsi pois ylimääräiset tavarat ja lopuksi järjestä paikoilleen jäljelle jääneet, työnteolle olennaisimmat asiat. Jos mahdollista, sijoita tekemättömät työt pois näkökentästä ja laita esille vain työn alla olevaa työtä koskevat asiat. Tämä vähentää tunnettasi siitä, että sinun pitäisi tehdä juuri sillä hetkellä jotain muuta tärkeämpää tai olla jossain muualla, jonkun toisen työn parissa.

Työskentelyn selkeyttä edistävän (etä)työympäristön pikavinkit:

  1. Pyhitä työlle oma alueensa kodin tiloista, jossa on esillä vain työhön liittyviä asioita.
  2. Kiinnitä huomiota työtilasi järjestykseen: edistääkö siinä olevat tavarat ammattimaista työskentelyä ja keskittymistä juuri käsillä olevaan tehtävään?
  3. Muista myös riittävä valaistus, hyvä työasento, akustiikka ja lämpötilan vaikutus – muutoin kaikki nämä varastavat osan keskittymiskyvystäsi.
  4. Pidä esillä vain meneillään olevaan työtehtävääsi liittyvää materiaalia kerrallaan.
  5. Järjestä muut tekemättömät työt esimerkiksi kalenteriin tai kanban-tauluun, jolloin ne ovat siellä saavutettavissa heti kun niitä tarvitset sekä ennen kaikkea järjestyksessä ja ylös kirjattuna.

Henriikka Kivelä (Organicer) on koulutettu ammattijärjestäjä, joka ainoana Suomessa on erikoistunut työ- ja yritysympäristöjen järjestämiseen. Häneltä on pian avautumassa verkkokursseja mm. oman etätyöympäristön järjestämiseen. Lisätietoja Henriikasta ja ammattijärjestäjän työstä löydät nettisivuilta www.organicer.fi

Yrittäjä, onko tärkein tuotannontekijäsi viritettynä digiaikaan?

Sähköisiä ajanvarausjärjestelmiä, sosiaalisen median tilejä ja markkinointikampanjoita, asiakasarvioiden ja -palautteiden seuraamista sekä toiminnan raportointia erilaisiin ohjelmistoihin – siitäkö on uusi yrittäjän arki tehty? Digitalisoitunut työelämä on muuttanut monia käytäntöjä ja pakottanut oppimaan uusia toiminnallisuuksia aina digimarkkinoinnista sisäiseen viestintään. Laitteisiin ja ohjelmistoihin kohdistuvat investoinnit ovat yhä suurempi kuluerä, mutta toisaalta tuovat myös uusia konkreettisia työvälineitä sekä parhaillaan edistävät yrityksen palveluiden tunnettavuutta ja myyntiä. Usein tässä kehitysvauhdissa unohtuu kuitenkin se tärkein tuotannontekijä: yrittäjä itse sekä hänen työntekijänsä.

Työhyvinvointiin panostaminen on tänä päivänä teema, josta on tullut osaavan ja motivoituneen työvoiman saamisen edellytys. Digitalisoituneen työelämän myötä yhä suurempi osa työnkuvista on muuttunut myös laitesidonnaisemmaksi ja tietointensiivisemmäksi kuin aikaisemmin. Joidenkin arvioiden mukaan aivotyöhon liittyvän kognitiivisen ergonomian haasteita esiintyisi jossain määrin jopa 70-90% työpaikoista. Mietipä itse: milloin olet viimeksi yrittänyt multitaskata eli tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa? Milloin olet viimeksi saanut tai pystynyt tekemään työtäsi täysin keskittyneenä, vapaana keskeytyksistä? Ja varmasti olet myös älylaitteidesi herra ja niiden käyttö on puhtaasti tarkoituksenmukaista?

Digitalisoituneen työn myötä myös työhyvinvoinnin sisällöt ja haasteet ovat monipuolistuneet, eikä niitä välttämättä osata tunnistaa työn arjessa. Seuraukset sen sijaan tuntuvat, näkyvät ja kuuluvat viimeistään tilikauden tuloksessa. Jo pelkkien keskeytysten rajoittaminen yleensä lisää tehollista työaikaa, kun aikaa ei mene fokuksen uudelleen hakemiseen. Ja tiesitkö, että niistä päivän aikana keskeytyneistä tehtävistä jää lopulta hoitamatta jopa 20%?

Digiajan työhyvinvoinnin haasteisiin voi olla vaikea tarttua, jos niistä ei olla tietoisia tai niiden tunnistamiseen käytetä aikaa. Usein kyse on vain pienen panostuksen vaativista ja hyvin käytännöllisistä työn järjestelyihin, työrkentelytapoihih, sisältöihin ja työyhteisön toimivuuteen liittyvistä asioista. Ylipäänsä jo työntekijän kokemus siitä, että hänen työhyvinvoinnista välitetään, parantaa työmotivaatiota ja tunnetta välitetyksi tulemisesta. Avoin keskustelu työn sujuvuudesta on erittäin tärkeää, kun hahmotetaan työhön ja jaksamiseen liittyviä ongelmia sekä etsitään yhdessä niihin ratkaisuja.

Miten teidän yrityksessänne? Onko digiajan tuomat haasteet työhyvinvoinnille jo tunnistettu ja ratkaistu? Jos ei, niin nyt on oivallinen tilaisuus saada ohjausta ja tukea yrityksenne digiajan työhyvinvoinnin parantamiseen! Vuoden 2020 alkupuolella käynnistyvässä kehittämiskokonaisuuden aikana saatte tärkeää tietoa siitä, miten digiaika haastaa työn tekemistä ja millä keinoin voitte ylläpitää työntekijöidenne hyvinvointia työssä. Ohjaamme myös paikan päällä teidän omalla työpaikallanne valitsemanne työhyvinvoinnin haasteen kehittämistyötä, joka samalla myös sujuvoittaa työn tekemisen tapoja. Jos kiinnostuit, niin lukaise täältä lisätietoja sekä ilmoittaudu mukaan!

Käynnistä uusi alkava vuosi omaan ja työntekijöidesi hyvinvointiin panostamalla!

 

Digiajan työhyvinvoinnin kehittämisessä kaikki ei sovi kaikille

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyn aikana keräsimme digiajan työhyvinvointia käsittelevällä kyselyllä aineistoa siitä, miten työn digitalisoituminen näkyy lappilaisen palkansaajan tai yrittäjän arjessa sekä millaisia työn voimavara- ja kuormitustekijöitä digiajan työhyvinvointiin liittyy. Saimme kyselyyn kaiken kaikkiaan 326 vastausta, joiden pohjalta muodostettiin viime viikon seminaarissamme julkaistu selvitys, “Lappilainen digiajan työhyvinvointi”.

Kyselyn perusteella työn muutos on kiistatonta. Se on kuitenkin vaikuttanut eri vastaajaryhmiin eri tavalla. Erotimme aineistosta neljä eri vastaajaryhmää sen perusteella, miten he olivat arvioineet digitalisaation vaikuttaneen työhyvinvointiinsa, asteikolla yhdestä kymmeneen. Näistä isoin ryhmä oli “digihyvinvoivia“, jotka kokivat digitalisoituneen työn parantaneen työhyvinvointia ja enimmäkseen sujuvoittaneen omia työprosesseja (arvosana 8 tai enemmän). Tällä ryhmällä rutiininomainen työ oli vähentynyt eniten ja digivälineet olivat sujuvoittaneet viestintää ja yhdessä työskentelyä. Heillä oli kykyä säädellä omaa teknologian aiheuttamaa kuormitusta ja he olivat myös ottaneet käyttöön esimerkiksi meditaatiosovelluksia tai löytäneet muita työn aiheuttamaa kuormitusta vähentäviä keinoja oman työnsä säätelyyn. Toisaalta tässä ryhmässä koettiin eniten staattisen asennon aiheuttamaa väsymystä tai passiivisuutta.

”Digitaaliset ratkaisut helpottavat ja yksinkertaistavat työtäni. Tässä vaiheessa digitalisaatio lisää työtä, mutta luotan, että se myös vähentää joitakin työtehtäviä. … Työn tekeminen muuttuu, ja tätä uutta tapaa, josta ei vielä oikein tiedä, täytyy kokeilla ja opetella. ”

Toisen ryhmän nimesimme “kohtalaisen hyvinvoinnin ryhmäksi“, sillä he arvioivat digihyvinvointinsa arvosanalla 6 tai 7. Tämän ryhmän edustajat kokivat työnkuvansa  muuttuneen toiseksi eniten, ja työmäärässä oli hajontaa. He kertoivat erilaisten digitaalisten kanavien päivittämisen ja seuraamisen tulleen osaksi työtään. Tiedonkulun parantuminen oli tässä ryhmässä sekä voimavara että kuormitustekijä, sillä informaation määrän koettiin kasvaneen sekä hajaantuneen. Se näkyi myös ryhmän suurimmissa kuormitustekijöissä, joita olivat huomion jakaantuminen moneen eri asiaan, lisääntynyt pirstaleisuus sekä keskittymisongelmat. Myös vähentyneen yhteisöllisyyden koettiin vähentäneen työn mielekkyyttä.

“Digipalveluiden lisääntymisen myötä tulee myös näkyä monella eri kanavalla ja verkostoissa. Ei riitä, että pitää vain yhden sivuston ajan tasalla, vaan samalla pitää kommunikoida myös muiden kanavien kautta, jakaa tietoa tasapuolisesti siellä ja täällä … Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla myös aina läsnä kaikkialla eikä hengähdystaukoa saa, ellei sitä väkisin ota.”

Digineutraalien ryhmässä (arvosana 5) työ ei ollut vähentynyt yhtään, sillä digitalisoituminen oli osalla jopa lisännyt työvaiheita ja tarkistamisen tarvetta. Tässä ryhmässä laitteiden ja ohjelmistojen moninaisuus oli jo kuormittava tekijä, varsinkaan kun niitä ei koettu aina työn kannalta tarkoituksenmukaisiksi. Lisäksi he toivat esiin, että vaikka palvelut digitalisoituvat, kaikki asiakkaat eivät osaa tai halua käyttää niitä. Silloin asiakastyö hajaantuu sekä verkkoon että kasvokkaiseen työhön ja työaikaa kuluu neuvontatehtäviin. Tässä ryhmässä myös kuormitustekijät olivat edellisiä ryhmiä korkeammalla tasolla. Ryhmään kuuluvat toivat myös esille toiveensa osaamisen kehittämisen pitkäjänteisemmästä suunnittelusta sekä työergonomiaan panostamisesta. He myös korostivat, että oikea ratkaisu työn tehostamiseen ei ole lisätä teknologiaa ja vähentää työvoimaa.

“…Digitalisaatioon liittyy myös se kääntöpuoli, että asiantuntijoille siirretään digitalisaation myötä yhä enemmän työtehtäviä, jotka aikaisemmin ovat kuuluneet esimerkiksi assistenteille. Tämä vie todella paljon työaikaa “oikeilta töiltä”. Digitalisaatiota ei siis saisi käyttää liikaa säästöjen hakemiseen, sillä työmäärä ja siihen tarvittava aikamäärä ei vähene, vaikka henkilöstö vähenisikin.”

Selvityksen kannalta kiinnostavin ryhmä oli digihyvinvointinsa heikoksi arvioineet vastaajat, jotka olivat myös kriittisimpiä digitalisaatiota kohtaan. Osittain kriittisyys voi johtua siitä, että tässä ryhmässä koettiin eniten työmäärän lisääntyneen ja hallinnollisten töiden valuneen asiantuntijatehtäviin. He kuvasivat työn muuttuneen vahvasti laitesidonnaiseksi, jolloin (toistuvat) toimintahäiriöt viivästyttävät työtä tai keskeyttävät sen kokonaan. Tämän ryhmän vastaajat arvioivat myös oman kykynsä rajoittaa teknologian aiheuttamaa kuormitusta ja valmiutensa ottaa käyttöön uutta teknologiaa muita heikommaksi. Heillä oli selkeästi vähiten toteutuneita työn voimavaroja, jotka voisivat kumota työn kuormitustekijöitä. Lisäksi kokemus osaamisen riittämättömyydestä, tuen puutteesta sekä päällekkäisen tai yhteensopimattomien järjestelmien aiheuttamasta lisätyöstä oli muita ryhmiä suurempi.

Digitalisaatio on monimutkaistanut asioiden hoitoa ja pilkkonut yhdet asiat moniin pieniin, useita tahoja ja ihmisiä koskeviin järjestelmiin. Se on aiheuttanut teknologian käytön lisääntymistä ja erillisten tekniikkaratkaisujen käyttämistä aikaa vievällä tavalla. Asioiden tavoitettavuus ja hoidettavuus kätkeytyy erilaisten ja useiden järjestelmien taakse.”

Nämä kyselyn pohjalta tunnistamamme erilaiset digihyvinvointiryhmät tukevat näkökulmaa siitä, että digiajan työn ja työhyvinvoinnin ratkaisut ovat vahvasti sidoksissa työn prosesseihin ja tavoitteisiin. Vaikka emme selvityksessä suoranaisesti päässeetkään sen juurelle, millaiset tekijät ovat vastaajille ensisijaisia oman työn sujuvuuden kannalta, eroista hyvinvointiryhmien välillä voidaan tehdä kuitenkin varovaisia tulkintoja. Näitä ovat muun muassa työlle tarkoituksenmukaisten teknologisten ratkaisujen löytäminen, yhteisesti muotoillut toimintaohjeet, työtehtävän selkeys ja aikaresurssointi sekä toimintahäiriöihin varautuminen tukipalveluita kehittämällä. Näiden lisäksi myös digijohtamisen käytännöt, joustavan työn periaatteiden muotoilu sekä kognitiivisesta kuormituksesta palautuminen nousivat esiin.

Näihin ja muihin selvityksen kautta esiin nousseisiin kehittämistarpeisiin etenemme hankkeessa seuraavaksi, kun käynnistämme työhyvinvoinnin kehittämistyöpajat ensi vuonna. Mikäli koet, että teidän organisaatiollanne tai yrityksellä olisi nyt tuhannen taalan paikka lähteä kehittämään digiajan työhyvinvointia, katso täältä lisätiedot mukaan ilmoittautumisesta.

Työpaikoilla paljon käyttämätöntä potentiaalia työkyvyn ja palautumisen tukemisessa

Arvioiden mukaan ihminen viettää työpaikallaan keskimäärin 1600 tuntia vuodessa. Asiantuntijoiden mukaan työpaikoilla tulisi pohtia, mitä tapahtuu joka päivä työnteon arjessa ja miten työkykyä voidaan edistää päivittäisillä toiminnoilla. Käytännössä kuitenkin työkykyä edistävät toimenpiteet ovat usein hetkellisiä ja varsinaisesta työkontekstista irrallisia, kuten erilaiset virkistystoimintaan soveltuvat setelit tai työyhteisötapahtumat. Milloin olette viimeksi pohtineet yhdessä, altistaako työ teidän työpaikallanne huonoille valinnoille vai tukeeko se jaksamista ja palautumista?

Edellä mainitut havainnot tulivat esiin Näyttöön perustuvaa terveyden edistämistä työpaikalla (Promo@work) -tutkimushankkeen loppuseminaarissa, jossa julkaistiin terveyden edistämisen suositukset työpaikoille.  Hankkeessa on tehty laajaa tutkimuskatsausta sekä uusia kokeiluja liittyen työntekijöiden ja yrittäjien työhyvinvoinnin ja palautumisen edistämiseen.

Työkyvyn ja työstä palautuminen ovat taloudellisen menestymisen ytimessä, sillä ne selittävät työn tuloksellisuutta neljän edellisen viikon ajalta. Tutkija Dusan Simic Kölnin yliopistosta oli kehittämässä lomaketta, jonka avulla voi laskea työkykyä kehittävien interventioiden hyötyä suhteessa kustannuksiin. Mittareiksi valittiin kaksi keskeistä ja alojen välille soveltuvaa muuttujaa: poissaolot sekä vaihtuvuus. Haastateltuaan lukuisia taloustieteen asiantuntijoita, lopputuloksena oli minimissään ja varovaisimman arvion mukaan seuraava: työkykyyn panostaminen vähensi poissaoloihin liittyviä kustannuksia 25 % sekä uuden työntekijän etsimisestä koituvia kustannuksia 75-150%.

Asiantuntijoiden koostamat suositukset perustuvatkin vahvaan vaikutusten arviointiin ja mittaamiseen niin työhyvinvoinnin kuin tuottavuuden muutoksilla. Varsinainen kehittäminen lähtee aina nykytilanteen kartoituksesta: Millaisia kuormittavia tekijöitä työ sisältää ja miten niihin voidaan tarttua? Kuormittavia tilanteita ovat fyysisen kuormituksen lisäksi myös runsasta virkeyttä vaativat tehtävät, haastavia asiakastilanteita sisältävä työ, tai kiirettä ja monimutkaisia tilanteita sisältävä työ. Lisäksi kiire ja kasaantuvat tehtävät haastavat työkykyä. Heikko palautuminen johtaa myös helposti epäterveellisiin elämäntapoihin ja uusiin työterveysriskeihin.

Kehittämistä tulee lähestyä työn piirteistä käsin, sillä tietotyön tekijä tarvitsee taukoja kognitiivisen kuormansa käsittelyyn, kun taas ammattikuljettaja tarvitsee riittävän levon ja tauotuksen pysyäkseen tarkkaavaisena liikenteessä. Työkyvyn ja palautumisen edistäminen ovat yhtä lailla voimavarojen vahvistamista ja motivointia kuin haitallisten tekijöiden rajoittamista. Toimenpiteet voivat olla pieniäkin, sillä tutkimusten mukaan muun muassa työpäivään rakennettu huokoisuus – eli työpäivän aikaisen palautumisen mahdollisuus – edistää muuta palautumista parantamalla esimerkiksi yöunen laatua.

Promo@workin tulosten mukaan vaikuttava kehittäminen yhdistelee sekä yhdensuuntaisia että vuorovaikutuksellisia työkyvyn kehittämistoimia. Monesti yksilöön kohdistuvat pyrkimykset ovat hyvä alku, mutta pelkkä työterveyshoitajalla käynti 20 minuutin ajan kerran vuodessa harvoin motivoi pysyvään parannukseen. Tiedon jakamisen ja kouluttamisen lisäksi työkyvyn kehittämisen vaikuttavuutta lisäävät yhteisölliset toimet, kuten vaikkapa paremman unen puolesta toimiva vertaisryhmä, sekä palveluihin ja ympäristöön kohdistuvat toimet, joilla muokataan työpaikan ympäristöä työkykyä tukevaksi muun muassa helpottamalla parempien valintojen tekemistä. Työyhteisö ja johtaminen ovat merkittävässä roolissa, sillä parhaimmillaan ne edistävät muutokseen sitoutumista yhteisöllisen tuen, sinnikkyyden ja yhteisen suunnittelun kautta.

Mars matkalle – terveyden edistämisen suosituksissa esitellään monipuolisesti erilaisia työkykyä ylläpitäviä osa-alueita sekä malli työkyvyn edistämiselle koko työpaikalla. Sen ja monet muut teemakohtaiset vinkkilistat löydät täältä:

Mars matkalle – terveyden edistämisen suositukset työpaikoille

Olethan muuten jo vastannut kyselyymme digiajan työhyvinvoinnin kehittämisestä ja siihen liittyvistä voimavara- ja kuormitustekijöistä? Kyselyn tuloksia käytetään kehittämistoiminnan pohjana, jotta työpaikoilla ja yrityksissä pystytään huomioimaan digiajan erityispiirteet osana työkyvyn ylläpitoa ja kehittämistä.

Vastaa digiajan työhyvinvointi-kyselyyn ja voita kirjapalkinto!

Työ ja sen tekemisen tavat ovat kokeneet suuren muutoksen viime vuosikymmenien aikana. Samalla voimakas teknologian roolin korostuminen nykypäivän työssä on muuttanut työn voimavara- ja kuormitustekijöitä. Digiajan työhyvinvointi on jatkuvasti kehkeytyvä ja muotoutuva alue, jonka sisällöistä on vielä varsin niukasti tutkittua tietoa.

Nyt sinulla on erinomainen mahdollisuus kertoa meille, mitä sinun digiajan työhyvinvointisi pitää sisällään. Vastaamalla kyselyymme 13.9. mennessä, annat meille arvokasta ja käytännöllistä tietoa työn muutoksesta, työhyvinvoinnin voimavaroista ja haasteista sekä hyvinvointiteknologian hyödyntämisestä.

Kysely on kohdistettu kaikille Lapin alueella työskenteleville palkansaajille ja yrittäjille. Saadut tulokset liitetään osaksi syksyllä julkaistavaa selvitystä, jonka pohjalta sekä työntekijät, työnantajat että yrittäjät voivat paremmin tunnistaa ja huomioida digiajan vaikutuksen työhyvinvointiin.

Aikaa vastaamiseen kuluu noin 20 minuuttia. Vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan työhyvinvointiaiheinen kirjapalkinto.

Tästä linkistä https://link.webropolsurveys.com/S/E18E09CB25EED9F6 pääset suoraan kyselyyn. Kysely toimii myös älylaitteella.

Kyselyä saa myös jakaa ja välittää eteenpäin. Lisätietoja kyselystä saat hankkeen asiantuntijalta Krista Kohtakankaalta (krista.kohtakangas(at)ulapland.fi tai +358 40 484 4257).

Kiitos vastauksestasi!