”A health technology is the application of organized knowledge and skills in the form of devices, medicines, vaccines, procedures and systems developed to solve a health problem and improve quality of lives” (WHO 2018).

Mikä lasketaan terveysongelmaksi? Mikä on tarpeeksi elämänlaadun parantamista?

Ihmisen omat kokemukset sekä hänen arvonsa ja asenteensa vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee terveytensä. Tärkeää terveyden kannalta on tunne siitä, että pystyy huolehtimaan itsestään ja mahdollisuus päättää teoistaan. (Segar, Guérin, Phillips & Fortier 2016, 98; Hofgastein 2011; Huttunen 2015.)

Alkuun pelottelen sinua, arvoisa lukija, kertomalla ilman lähdemerkintöjä ja omin sanoin

”KOLME TOTUUTTA”:

1. Hyvinvointi on yksilöllinen kokemus

2. Hyvinvointia EI voi edistää teknologian avulla

3. Hyvinvointia voi vain heikentää teknologian avulla

Muistakaa, totuuksia ei ole olemassa, ei suuntaan tai toiseen. Asioita voi vain tutkia mahdollisimman monesta näkökulmasta ja todeta, että jokin asia on todella lähellä jotain ollakseen näin. Joten et voi tyrmätä lauseita väärinä totuuksina. Niiden vastakohdatkaan eivät totuuksia ole.

Ota ajatukset vastaan, tunnustele ja maistele niitä ennen kuin kokonaan tyrmäät. Tämän lukeminen ei tapa sinua, paitsi jos ajat samalla autoa.

Jokainen tulkinta tarvitsee vastatulkinnan. Haastan hyvinvointiteknologian kurssin olemassaolon tämän tekstin verran. Lähdetkö pelaamaan kanssani ajatusleikkiä, joka saattaa muuttaa näkemystäsi ympärillä olevasta maailmasta tai sitten vastareaktion takia vahvistaa jo olemassa olevaa näkemystäsi entisestään?

Missä menee hyvinvoinnin edistämisen raja, jolloin hyvinvoinnin edistäminen muuttuu pahoinvoinniksi?

Kun homo sapiens otti ensiaskeliaan 300 000 vuotta sitten, hän heräsi aamulla auringonnousun aikaan. Hän lähti keräämään ja metsästämään ruokaa. Saalis oli aina arvoitus, joskus ei saalista tullut lainkaan. Tähän meni aikaa päivästä n. 2-4 tuntia. Tämän jälkeen syötiin, naitiin ja nautittiin toisten seurasta. Nuotiolla kerrottiin tarinoita, tanssittiin ja leikittiin. Ei tuoleja, vaan kyykkyjä ja liikettä. Auringon laskun jälkeen mentiin nukkumaan. Paikkaa jouduttiin vaihtamaan usein kasvillisuuden muutoksen, petojen ja saaliseläinten siirtymisen takia. Ihminen liikkui terveytensä kannalta riittävästi ja luonnostaan.

Itseasiassa tutkimuksien mukaan ihmiset olivat tuohon aikaan järkyttävän kovassa fyysisessä kunnossa. Jos jokin vakava sairaus tai loukkaantuminen iski, hän kuoli. Ihminen kuoli todennäköisesti viimeistään keskimäärin 50-vuotiaana. Lapsikuolleisuus oli suuri. Ihminen ei tiennyt olevansa terve, koska sellaista sanaa ei ollut, eikä hän voinut verrata omaa elämäänsä mihinkään muuhun yhteisön elämään, koska ei siitä tiennyt.

Kun herään aamulla, minut herättää herätyskello (teknologia). Syön aamupalan lämmittämällä puuron mikrossa (teknologia). Lähden töihin ja teen töitä 8 tuntia. Saan työstä palkkaa, jolla käyn kaupasta ostamassa ruokaa. Saan ostettua lähes aina sitä ruokaa mitä haluan. Menen liikkumaan kuntosalille (teknologia), ja älysykemittari (teknologia) kertoo minulle, olenko liikkunut terveyteni kannalta tarpeeksi (Miten muuten jokin sykemittari voi tietää milloin olen terve, jos terveys on yksilöllinen tunne?). Kuntosali, mahdollinen ohjaus ja älysykemittari maksavat rahaa, jonka eteen olen tehnyt töitä 8 tuntia päivässä.

Lopulta pääsen kotiin, mahdollisesti pidän yhteyttä kavereihin ja luen tarinoita ”somettamalla” (teknologia) ja katson jonkun elokuvan netflixistä (teknologia) saadakseni tarinanjanoni sammutettua ennen nukkumaanmenoa. Näihin kaikkiin olen käyttänyt töistä saamaani rahaa. Nukahdan elokuvan aikana paljon auringonlaskun jälkeen.

Ihminen ei liiku arjessa terveytensä kannalta riittävästi, jolloin hän joutuu käyttämään vapaa-aikaansa liikkumiseen pysyäkseen kunnossa. Tämä vaatii suurimmalta osalta henkisiä ponnisteluja, koska ajatus on mieletön. Lääketeknologian kehittyessä elämme keskimäärin n. 80-vuotiaiksi. Lapsikuolleisuus on pieni länsimaissa. Elän siis pitkään, teen yli puolet elämästäni töitä rahan eteen, jolla maksan ravintoni, vapaa-ajan liikunnan ja viihdykkeet. Miten maailman menoon olisi vaikuttanut se, että olisin kuollutkin jo synnytyksessä, jos se olisi ihan normaalia?

Onko elämän pidentäminen hyvinvoinnin edistämistä?

 Minun täytyy tavoitella jotain muuta, koska näen ympärilläni yhä paremmassa kunnossa olevia ihmisiä. Olen koko ikäni imenyt ympäristöstäni malleja, joiden mukaan minun tulisi elää, jotta olisin onnellinen. Tällä hetkellä en tunne, että olisin tarpeeksi terve, koska voisin huomenna olla vielä terveempi ja onnellisempi. Vaikka teknologia on kehittänyt elinajanodotteeni yhä korkeammaksi, voin kuolla edelleen huomenna. Silloin ei ajatuksellani omasta hyvinvoinnista ole mitään merkitystä.

Onko elämän helpottaminen hyvinvoinnin edistämistä?

Jos elämäni on nyt helpompaa, kun minun ei tarvitse fyysisesti ponnistella hengissä pysymisen eteen, olenko hyvinvoiva myöhemmin? Tiedän mitä tehdä kehollani. Se kertoo sen minulle, jos olen valmis kuuntelemaan.

Oletko vielä mukana? Palaa takaisin alkuun minun ”KOLMEN TOTUUDEN” luokse ja toista lauseet mielessäsi. Jos et vieläkään ymmärtänyt pointtiani, lue koko teksti uudestaan. Muistele kaikkia tähän kurssiin tekemiäsi tekstejä, tunteja mitä olet kurssiin käyttänyt. Tunne miten se kaikki työ valuu tämän blogitekstin mukana alas viemäriin, sinne missä krokotiilit asustavat.

Lähteitä:

Harari, Y. 2016. Sapiens – Ihmisen lyhyt historia. Ruotsi: Bazar.

Harari, Y. 2017. Homo Deus – A Brief History of Tomorrow. Lontoo: Vintage.

Hofgastein, B. 2011. Designing the road to better health and well-being in Eu-ro-pe. 14th European Health Forum Gastein. Viitattu 3.11.2017 osoitteessa: http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/152184/RD_Dastein_speech_wellbeing_07Oct.pdf

Huttunen, J. 2015. Mitä terveys on? Duodecim. Viitattu 3.11.2017 osoitteessa: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00903

Segar, M., Guérin, E., Phillips, E. & Fortier, M. 2016. From a vital sign to vitality: Selling exercise so patients want to buy it. Translational Journal of the Ame-rican College of Sports Medicine Vol. 1 Number 11 September 1, 97-102.

WHO. 2018. What is a health technology? Viitattu 12.8.2018 osoitteessa: http://www.who.int/health-technology-assessment/about/healthtechnology/en/

Harjoitellessani kuntosalillamme, en voinut olla ihmettelemättä salin seinälle pystytettyä valkoista noin 2,5m pitkää laatikkoa. Siinä on kaksi suurta näyttöä ja merkitty alue edessä. Siinä lukee kissan kokoisin kirjaimin iWall. Perinteisen kuntoilun nimeen vannova mieleni ei voi ymmärtää, että nytkö ne virtuaalipelit alkavat vallata minunkin työpaikkaani? Eikö ihmisiä todellakaan saada ilman näyttöä liikkumaan? Päätin haastaa oman ajatusmaailmani ja kokeilla tätä ihmelaitetta.

Henkilökunnan perehdytyksessä kerrottiin iWallin sopivan erinomaisesti alkulämmittelyksi. Astun seinän eteen ja se alkaa pitää elektronista meteliä. Näyttö menee ilmeisesti pelitilaan, kun laahustan merkitylle alueelle. Pelejä näyttäisi olevan 5, joista valitsen pelin nimeltä Parkour. Se kuulosti peleistä tutuimmalta nimeltä ja olen aina ihaillut Youtubesta henkeä salpaavia parkour-videoita. Seison metrin päässä ruudusta ja kaikki valinnat suoritetaan ohjatusti kehon liikkeellä. Saan pelin ensimmäisen tason käyntiin ja olen virtuaalimaailmassa. Pelissä en ohjaa ketään hahmoa ulkoisesti (kuten Supermario yms. kyllä te kasarin lapset tiedätte), vaan näen virtuaalihahmoni silmien kautta. Maailma johon astun, näyttää tulevaisuuden kaupungilta. Liikun sen katoilla. Peli sijoittuu ilmeisesti yöaikaan, koska taivas on pimeä. Erilaiset nuolen muotoisiksi muokatut valot katoilla ja kaiteilla ohjaavat minun matkaani kohti maalia. Virtuaalihahmoni uskoo kehonliikkeitäni. Jos hyppään, hahmo hyppää, jos juoksen paikallani, hahmoni liikkuu nopeammin, jos menen matalaksi, hahmonikin menee. Kaupungin katoilla poukkoileva rata sisältää isoja yliluonnollisia hyppyjä ja esteiden alituksia. Eli jos hyppään ilmaan, hahmoni hyppää paljon pitemmälle ja korkeammalle. Virtuaalipelissä saan siis suuremmat voimat, mitä minulla todellisuudessa onkaan.

10 minuuttia tahkottuani eri tasoja, kehoni on lämmin ja hiki virtaa poskellani. Katson ympärilleni ja jotenkin minua hieman hävettää. En tiedä millaiselta näytin tai millaista ääntä pidin pelatessani yksin, mutta tämä peli keskellä toiminnallista kuntosalia herättää varmasti hämmennystä aikuisissa ihmisissä. Olisinko uskaltanut pelata tätä peliä toisella kuntosalilla? Täällä on helppo kokeilla, koska olen täällä töissä ja minulla on perusteluna hyvinvointiteknologian kurssin tehtävä. Mutta totta tosiaan, iWall teki sen mitä oli tarkoituskin, se toimi erinomaisena alkulämmittelynä. 10 minuuttia kului paljon nopeammin kuin perus kuntopyörällä pyöräily. Minulla oli oikeasti hauskaa. Edelleen jostain syystä pääni sanoo, ettei tämä ole oikeaa harjoittelua. Tämä on keinotekoista harjoittelua. Olen tässä mielessä perinteiden vanki. Tunnen kuitenkin tämän kokeilun myötä olevani ehkä lähempänä jotain oivallusta.

Mikä on iWallin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rooli nyt ja tulevaisuudessa? Mikä sai viime kesänä monet liikkumattomat liikkumaan? Pokemon Go. Ihmiset lähtivät sankoin joukoin metsästämään pokemoneja jalan ympäri Suomea. Pokemonit ovat virtuaalihahmoja, keksittyjä, mielikuvituksen tuotetta ja silti ihmiset metsästivät niitä. Miksi ihmeessä? Eikö todellisuus anna meille tarpeeksi? Herättikö iWall minussa jonkin lapsuuden mielikuvitusseikkailun, jossa kuvittelin ojan yli hypätessäni hyppääväni pilvenpiirtäjän katolta toiselle kuin hämähäkkimies? Ehkä liikunnan ei pitäisi olla niin totista mitä se minulle on pitkään ollut? Miksi en voisi sarjojen ja toistojen sijaan liikkua leikkien?

Liikunnan pitäisi perustua koulussa leikkiin, koska se on kouluaineista alastomin. Jos olet matematiikan kokeessa huono, kukaan muu ei tiedä sitä kuin sinä ja opettaja. Jos hyppäät pituutta yhtä paljon kuin luokan parhaat takaperin, kaikki näkevät sen. Olet huono kaikkien silmissä. Virtuaalimaailmassa pystyt tekemään asioita, mihin et ehkä pystyisi koskaan oikeassa elämässä. iWallin edessä hyppäät juuri helsingin sanomien verran, mutta näytöllä ja virtuaalimaailmassa hyppäät kymmeniä metrejä. Liikkumattomuus aiheuttaa terveysriskejä ja nostaa yhteiskuntamme terveydenhuoltokuluja. Tarvitsemme siis kaiken mahdollisen avun liikkumattomien liikuttamiseen. Kumpi motivoi jatkamaan hyppimistä, todellisuus vai illuusio?

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

https://iwall.fitness/hanki-iwall