Hoivakotien ympäristötekijöiden huomioon ottamisen merkitys

Erilaisilla ympäristötekijöillä keskeinen merkitys tuettaessa eri ympäristöissä asuvien hyvinvointia. Tästä syystä myös hoivan erilaisissa ympäristöissä on tärkeää tarkastella, miten ympäristötekijöillä voidaan tukea yksilön toimintakykyä ja hyvinvointia. Olennaista tässä on ymmärtää se, että yksilön ja ympäristön välinen suhde on kaksisuuntainen prosessi. Ympäristö vaikuttaa suoraan yksilön hyvinvointiin, mutta yksilöllä itsellään tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on mahdollisuus ja kyky vaikuttaa ympäristöönsä muokkaamalla sitä sopivammaksi.

Toinen asia, miksi on tärkeää tarkastella hoitoympäristöä liittyy siihen, että tunteet ja käyttäytyminen syntyvät tilanteiden ja ympäristön tulkinnoista. Esimerkiksi muistisairailla henkilöillä elinympäristö muovaa käytösoireita ja voi pahimmillaan pahentaa niitä. Heillä on erityinen herkkyys ympäristön ärsykkeille ja jo pienillekin muutoksille. Erityisen tärkeää on muistaa se, että muistisairas henkilö reagoi ympäristön myönteisiin ja kielteisiin ärsykkeisiin vielä sairauden vaikeassa vaiheessakin. Sekä yli- että alistimulaatiolla on molemmilla kielteisiä vaikutuksia muistisairaan henkilön ympäristökokemuksiin ja sitä kautta käyttäytymiseen. Alistimuloiva ympäristö voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ympäristössä on liian vähän toimintamahdollisuuksia, jolloin voi esiintyä haastavaa käyttäytymistä. Liialliset ärsykkeet puolestaan liittyvät esimerkiksi siihen, että tilassa on liikaa erilaisia ääniärsykkeitä, jotka aiheuttavat turvattomuutta.

Muistiystävällisen fyysisen ympäristön tunnusmerkkejä ovat esteettömyys ja turvallisuus, visuaalinen hallittavuus, tuttuus ja kodikkuus, auditiivinen hallittavuus ja ympäristön tarkoituksenmukaisuus. Työhyve -hankkeessa muutamien yksiköiden kanssa etsitään hankkeen edetessä yhdessä ratkaisuja näihin ominaispiirteisiin vastaamiseksi. Kiinnittämällä huomiota edellä mainittuihin tekijöihin voidaan vähentää esimerkiksi erilaisia haasteellisen käyttäytymisen muotoja tukea itsenäistä toimintaa, ja sitä kautta välillisesti tukea myös henkilökunnan työhyvinvointia.

Satu Elo
TtT, dosentti, yliopettaja
Lapin ammattikorkeakoulu