Digimuutos onnistuu parhaiten yhdessä. Sosiaali- ja terveysalan lähiesihenkilöt tarvitsevat verkostoja ja vertaistukea, jotta digitalisaation tuomat muutokset onnistuvat. Kun esihenkilöt jakavat kokemuksia ja tukevat toisiaan, muutos muuttuu teknologiaprojektista ihmislähtöiseksi prosessiksi, joka voi lisätä sitoutumista ja vähentää vastarintaa.

Digimuutos muuttaa sote-alaa – esihenkilöt avainasemassa

Digitalisaatio tarjoaa muun muassa monia mahdollisuuksia vastata sote-alan erilaisiin haasteisiin kuten palvelujärjestelmän tehostamiseen (Kirkonpelto & Tepponen 2025). Teknologian nopea kehitys vaikuttaa paitsi työn luonteeseen myös edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintatapojen uudistamista, tehtävien uudelleen tarkastelua sekä osaamisen ja kyvykkyyksien vahvistamista. Digimuutos haastaakin ikääntyneiden palvelut ja johtamisen. (STM 2023.)

Digimuutosprosessien eteneminen ikääntyneiden palveluissa on pitkälti organisaatioiden lähiesihenkilöiden hartioilla ja etenemisen edistyminen on riippuvaista heidän satsaamisestaan siihen (Vainio 2024). Lähijohtaja on keskeisessä asemassa, sillä esihenkilöiden suhtautuminen ja sitoutuminen digipalveluiden hyödyntämiseen ratkaisee ennen kaikkea sen, kuinka saumattomasti ne vakiintuvat osaksi arjen toimintaa. (Kirkonpelto & Tepponen 2025.) Digimuutoksessa onkin kyse organisaatiokulttuurin muutoksesta, jonka tarve voi syntyä organisaatioiden sisäisistä tai ulkoa käsin tulevista tarpeista.  Esihenkilöiden osaamisella on ratkaiseva merkitys siihen, miten muutoksia pystytään viemään tehokkaasti organisaatiossa läpi sekä saamaan niistä todellisia hyötyjä. (Pirinen 2023.) Tärkeää on löytää erilaisia keinoja lähiesihenkilöiden tukemiseen.

Vertaistuen merkitys digimuutoksessa ikääntyneiden palveluissa

Tieto ikääntyneiden palvelujen lähiesihenkilöiden kokemuksista digimuutoksesta on viimeaikaisten tutkimusten myötä lisääntynyt. Esimerkiksi lähiesihenkilön oman osaamisen kehittymisessä pidetään tärkeänä erityisesti lähiesihenkilökollegalta saatua tukea (Vainio 2024). Esihenkilöiden kokemus on ollut, että vertaisryhmä on ainoa paikka, jossa osallistujat saavat tilaisuuden jakaa kokemuksiaan esihenkilötyöhön liittyvistä hankalista asioista (Bergendahl 2022, Nikander, Friman & Lahdenperä 2022). Lähiesihenkilö saa arvokasta tukea vertaisiltaan keskusteluissa. Digimuutosprosessi jäsentyy ja ymmärrys prosessista kasvaa vuorovaikutuksessa sosiaalisissa tilanteissa (Vainio 2024).

Digimuutos onnistuu parhaiten, kun se nähdään organisaatiossa yhteisenä prosessina, jossa muutoksen suunnitteluun ja toteutukseen osallistutaan aktiivisesti. Vertaistuki vahvistaa tätä prosessia, koska se luo turvallisen tilan jakaa kokemuksia, oppia toisilta ja ratkoa haasteita yhdessä. Kun kollegat tukevat toisiaan, digimuutoksesta tulee vähemmän teknologialähtöinen ja enemmän ihmislähtöinen, mikä lisää sitoutumista ja vähentää muutosvastarintaa. (Larjovuori, Ligthart, Heikkilä-Tammi, Keränen, Brodi, Laakkonen, Mäkiniemi 2020.)

Vertaistuki lähiesihenkilön voimavarana

Verkostojen tarjoama tuki on esihenkilöille tärkeää, mutta verkostojen rakentaminen voidaan kokea haastavaksi. Esihenkilöiltä edellytetään vahvaa vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista (Manninen 2019) sekä uskallusta verkostoitua. Vertaistuki on yksi merkittävä osa johtajien tukiverkkoa, se tarjoaa mahdollisuuksia kokemusten jakamiseen sekä tuen saamiseen samassa tilanteessa olevilta esihenkilöiltä. Systemaattisen ja suunnitellun vertaistuen ajatellaan edistävän esihenkilön työssä jaksamista (Siltakoski & Uusitalo 2024.) Tarpeellista on luoda säännöllisiä ja laajuudeltaan erilaisin kokoonpanoin toteutettuja vertaistuellisia keskustelun paikkoja tiedon ja kokemusten jakamiseksi.

Digiliideritoiminta GeroDigiLead-hankkeessa

GeroDigiLead-hankkeen DigiLiideritoiminta on pyrkinyt vastaamaan lähiesihenkilöiden tuen tarpeeseen tuoden vertaistuellisen kokemusten jakamisen paikan sekä tarjonnut tutkitun tiedon esihenkilöiden työn tueksi digimuutoksen kontekstiin. Digimuutoksen johtaminen ei ole yksilölaji. Lähiesihenkilöt tarvitsevat työnsä tueksi vertaistukea ja kokemuksen jakamisen paikkoja. Vaikka johtamistyötä toteutetaan itsenäisesti, ovat vertaistuki ja verkostomainen työskentely tärkeitä.

DigiLiideritoiminnan tavoitteena on vahvistaa lähiesihenkilöiden valmiuksia edistää digitaalisten menetelmien ja työvälineiden hyödyntämistä organisaatioissa ja työyhteisöissä sekä tukea lähijohtajien muutosvalmiuksia digitalisoituvassa vanhustyössä oppimisen myönteisen työyhteisön ja toimintakulttuurin rakentumiseksi. DigiLiideritoiminnassa työskentely on kokemuksellisuutta ja vertaistukea hyödyntävää toimintaa, jossa etsitään ratkaisuja omien työyksiköiden digimuutosprosessien haasteellisten tilanteiden ratkaisemiseen.

Hankkeen videoblogi-sarjan kolmannessa osassa, Digiliideritoiminnalla tukea digimuutosprosessien johtamiseen keskustellaan GeroDigiLead- hankkeessa kehitetystä DigiLiideri-toimintamallista, joka tukee vanhustyön lähijohtajien digimuutosprosessien johtamista etenkin henkilöstöjohtamisen näkökulmasta.

Katso kolmas videoblogi ja ota askel kohti digitaalisesti vahvempaa ikääntyneiden palvelua!  Linkki videoblogiin Digiliideritoiminnalla tukea digimuutosprosessien johtamiseen.

Mikä GeroDigiLead?

Videoblogisarja on tuotettu vuosina 2024–2025 osana GeroDigiLead-hanketta. GeroDigiLead on Lapin yliopiston koordinoima hanke, joka toteutetaan Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston monialaisena ja –ammatillisena yhteistyönä ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen tavoitteena on tukea vanhustyön lähiesihenkilöiden osaamisen johtamista ja muutosjohtamisen valmiuksia kuntoutumista edistävässä toiminnassa, sekä kehittää lähiesihenkilöiden osaamista työntekijöiden digitaitojen systemaattisessa kehittämisessä sekä yhteisöllisyyden ja oppimisilmapiirin parantamisessa. Tämän myötä tavoitellaan vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvoinnin paranemista ja henkilöstön parempaa saatavuutta ja pysyvyyttä.

Sini-Tuulia Nissinen, asiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Maarit Väärälä, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. & Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Työterveyslaitos. Viitattu 22.9.2025. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143939/TTL-978-952-261-997-%206.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Bergendahl, S. 2022. Esihenkilöiden vertaisryhmämentoroinnin käsikirja. HAMK. Viitattu 3.11.2025 https://issuu.com/hamkuas/docs/hamk_bergendahl_esihenkiloiden_vertaisryhmamentoro   

Kirkonpelto, T-M. & Tepponen, M. 2025. Digitalisaatio muuttaa sote-alaa: Pysyykö digiosaaminen vauhdissa mukana? Sosiaali- ja terveysministeriö. 25.2.2025.  Viitattu 18.11.2025. Digitalisaatio muuttaa sote-alaa: Pysyykö digiosaaminen vauhdissa mukana?  – Sosiaali- ja terveysministeriö

Larjovuori, R-L. Ligthart, R., Heikkilä-Tammi, K., Keränen K., Brodi, L., Laakkonen, T., Mäkiniemi, J-P. (2020) Digimuutos tehdään yhdessä. Tampereen yliopisto, Laurea ammattikorkeakoulu, Business Finland, Usco. Viitattu 14.11.2025. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/313005/Digimuutos%20tehdaan%20yhdessa.pdf?sequence=2

Manninen, M. 2019. Lähijohtajien työhyvinvointi digitalisoituvassa sairaalamaailmassa. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 3.11.2025. https://erepo.uef.fi/bitstreams/321c4f50-c3f4-43b4-82ac-3ccb76e803a4/download.

Nikander, L. Friman, M. & Lahdenperä, J. 2022. Esihenkilöiden ammatillisen kasvun tukeminen vertaisryhmämentoroinnin avulla. Tutkimushankkeen loppuraportti. HAMK. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022091420158

Pirinen, H. 2023. Esihenkilö muutoksen johtajana. Alma Talent. E-kirja.

Siltakoski, S. & Uusitalo, J. Sosiaali-ja terveysalan esihenkilöiden kokemuksia vertaistuesta. 2024. Viitattu 3.11.2025 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/877142/Siltakoski_Saara.pdf?sequence=2

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi : Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Viitattu 3.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6

Tikkanen, H., Ligthart, R., Salmi, A., & Ahonen, O. (2024). Palveluekosysteemin yhteisluominen tukemaan digitalisaatiota terveydenhuollossa ja hyvinvoinnissa. Finnish Journal of EHealth and EWelfare , 16 (1), 49–61. Viitattu 14.11.2025 https://doi.org/10.23996/fjhw.141071

Vainio, H. 2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon vanhuspalveluiden lähijohtajien kokemuksia digimuutosprosessin johtamisesta. Lapin yliopisto. Viitattu 3.10.2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061754134.

Digitalisaatio muuttaa organisaatioiden toimintakulttuuria ja ajattelumallia (Valtioneuvosto 2022). Tarvitaan laajaa ja moninaista näkökulmaa työelämässä tarvittavista digitaidoista, jotta henkilöstön aktiivinen digitoimijuus toteutuu. Digiosaamisen kehittäminen ja siihen liittyvä muutosprosessi vaatii riittävästi aikaa ja esihenkilöltä lisäksi taitoa viedä prosessia eteenpäin. Taitava esihenkilö luo työyhteisöön toimivia oppimisen ja palautteenannon sekä digituen käytäntöjä, millä hän tukee työntekijöittensä digitoimijuutta. (Alasoini, Ala-Laurinaho, Känsälä, Saari & Seppänen 2022.)

Digirohkeus tuo uskallusta ja innostusta kehittämiseen

Digirohkeus voidaan määritellä arkipäivän uskallukseksi ja luottamukseksi ottaa turvallisesti käyttöön uusia tai muuttuneita digitaalisia laitteita ja palveluita sekä kehittyä niiden käytössä (Digi- ja väestötietovirasto 2022). Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että digirohkea lähiesihenkilö uskaltaa kokeilla ja kehittää digitaalisia ratkaisuja yhdessä henkilöstönsä kanssa, vaikka tiedossa olisi, ettei kaikki ole heti selvää tai valmista. Digirohkea esihenkilö ei itse ole tekninen asiantuntija, mutta hän toimii mahdollistajana: hänen asenteensa ja toimintansa ovat sellaista, että työyhteisössä digiasiat otetaan puheeksi, hän rohkaisee kokeilemaan uutta sekä kuuntelee työntekijöidensä kokemuksia digivälineistä ja ottaa ne vakavasti. Esihenkilö tunnistaa digimuutoksen vaikutukset työhön ja auttaa löytämään ratkaisuja. Hän näkee digitalisaation tarpeellisena muutoksena eikä pelkkänä pakkona. Esihenkilö vahvistaa rohkeasti ammattilaisten digitoimijuutta ja luo edellytyksiä mielekkäälle ja asiakaslähtöiselle työlle muuttuvassa toimintaympäristössä.

Jatkuvasti etenevä digitalisaatio muuttaa työn tekemisen tapoja ja työkulttuuria, mikä vaikuttaa suoraan työn mielekkyyteen, sujuvuuteen ja asiakastyön laatuun. Työntekijältä vaaditaan hyvien teknisten digitaitojen lisäksi muita erilaisia valmiuksia muutokseen, jotta hän ja koko työyhteisö pystyy aidosti hyötymään digitalisaatiosta (Alasoini ym. 2022). Lähiesihenkilön tulisi ymmärtää ilmiö laajemmin ja nähdä siihen liittyvä työntekijän digitoimijuus. Digirohkea esihenkilö toimii henkilöstönsä tukijana, mahdollistajana ja suunnannäyttäjänä. Hän auttaa rakentamaan työyhteisöön ilmapiiriä, jossa digitoimijuus vahvistuu eli työntekijä voi käyttää digivälineitä tarkoituksenmukaisesti, osaavasti ja vaikuttavasti. (Koivisto 2023.)

Digijohtaminen vaatii ymmärrystä työn kontekstista

Digijohtaminen edellyttää digitoimijuuden ymmärrystä. Terveydenhuollon digitalisoituva työ haastaa esihenkilöitä tarkastelemaan henkilöstönsä digitoimijuutta – eli ammattilaisen kykyä selviytyä, säädellä ja ohjata digivälineiden käyttöä omassa työssään. Digitoimijuus ei synny pelkästä digiosaamisesta, vaan sen rakentuminen edellyttää myös ammatillisten tavoitteiden ja työn kontekstin syvällistä ymmärrystä. Esihenkilön tehtävänä on tunnistaa, miten digivälineet tukevat tai rajoittavat työn mielekkyyttä ja laatua, ja miten ne vaikuttavat ammattilaisen toimijuuteen. (Koivisto 2023.)  Onkin tärkeää nähdä digitoimijuus osana laajempaa johtamistyötä sekä oivaltaa, että työvälineitä ja työkäytäntöjä voidaan muokata työn tavoitteita tukeviksi digitaalisuutta hyödyntäen kuntoutumista edistävässä toiminnassa ikääntyneiden palveluissa.

Verkkokoulutuksella tukea digijohtamisosaamisen kehittämiseen

GeroDigiLead-hankkeessa toteutettu Vanhustyön digimuutosprosessien johtaminen kuntoutumista edistävässä toiminnassa -verkkokoulutus (3 op) vahvisti osaamista digimuutosprosessien johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen sekä rohkaisivat ottamaan käyttöön uudenlaisia toimintamalleja (Arolaakso, Konola, Lotvonen & Kerätär 2025). Verkkokoulutukseen osallistuneen mukaan koulutuksen tärkeää antia oli muun muassa koulutuksesta saatu digirohkeus ja innostus kehittämistyöhön (Mäkelä 2025).

Verkkokoulutuksella tukea digijohtamisosaamisen kehittämiseen -videoblogissa kuullaan GeroDigiLead-hankkeen tuottamasta verkkokoulutuksesta sekä sen pilotoinnista. Lisäksi verkkokoulutukseen osallistunut kertoo kokemuksistaan koulutuksesta.

Katso videoblogisarjan toinen osa. Linkki videoblogiin https://www.youtube.com/watch?v=1B6OS-OZ1u0  

Mikä GeroDigiLead?

Videoblogisarja on tuotettu vuosina 2024–2025 osana GeroDigiLead-hanketta. GeroDigiLead on Lapin yliopiston koordinoima hanke, joka toteutetaan Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston monialaisena ja –ammatillisena yhteistyönä ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen tavoitteena on tukea vanhustyön lähiesihenkilöiden osaamisen johtamista ja muutosjohtamisen valmiuksia kuntoutumista edistävässä toiminnassa, sekä kehittää lähiesihenkilöiden osaamista työntekijöiden digitaitojen systemaattisessa kehittämisessä sekä yhteisöllisyyden ja oppimisilmapiirin parantamisessa. Tämän myötä tavoitellaan vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvoinnin paranemista ja henkilöstön parempaa saatavuutta ja pysyvyyttä.

Sini-Tuulia Nissinen, asiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Maarit Väärälä, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. & Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143939/TTL-978-952-261-997-%206.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Arolaakso, S., Konola, B., Lotvonen, S. & Kerätär, E. (2025). Innostusta digitaalisen kuntoutumista edistävän toiminnan johtamiseen vanhustyössä.  Vanhustyön uudelleen muotoilu -blogi.

Digi- ja väestötietovirasto 2022. Digityön kehittämisen ja verkostotyön sanasto. Digituen kehittämisen ja verkostotyön sanasto | Yhteentoimivuusalusta. 

Koivisto, T. 2023. Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3102-3

Mäkelä Piia 2025. Lapin hyvinvointialue. Projektipäällikkö. Haastattelu Verkkokoulutuksella tukea digijohtamisosaamisen kehittämiseen -videoblogissa toukokuussa 2025. https://www.youtube.com/watch?v=1B6OS-OZ1u0

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2023. Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Verkkojulkaisu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-088-0

Valtioneuvosto 2022. Valtioneuvoston selonteko: Suomen digitaalinen kompassi. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:65. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164429/VN_2022_65.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Viimeaikainen tutkimustyö tuo esiin arvokkaita näkökulmia ikääntyneiden palvelujen lähijohtajien roolista toimintakulttuurin muutoksessa. Digitaalinen toimintakulttuuri on vahvistunut sosiaali- ja terveydenhuollossa, erityisesti hyvinvointialueiden käynnistymisen myötä. Tämä muutos näkyy konkreettisesti ikääntyneiden palveluiden arjessa, jossa asiakkaiden tarpeet ja henkilöstön toiveet ohjaavat kehittämistä. (Vainio 2024.) 

Digijohtaminen käytännössä – arviointia ja oivalluksia 

Digijohtaminen ei ole pelkkää teknologian hallintaa – se on ihmisten, prosessien ja muutoksen johtamista digitaalisessa ympäristössä. Johtaminen on keskeisessä asemassa digitaalisten sote-palvelujen kehittämisessä. Digitaalisten palvelujen käyttöönotto muuttaa työprosesseja ja vaatii johdolta koulutusta, tukea, resursseja ja aikaa, jotta henkilöstö pysyy motivoituneena ja muutos sujuu. (Forss 2024, 38.) Jotta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut voivat vastata tulevaisuuden haasteisiin, on johtamisen kehittäminen sekä lähijohtamisen tukeminen keskeistä. (Räsänen, Jaatinen & Mäkelä 2025, 155).

Henkilöstölle ja sote-palveluiden asiakkaille digipalveluiden muutokset merkitsevät tarvetta opetella käyttämään uusia työkaluja. Onkin oleellista miettiä, miten uudet työkalut ja palveluprosessit sovitetaan siten, että ne tukevat ammattilaisten työtä mutta myös palvelukokonaisuuksia. (Tepponen, Ahonen & Turja 2024, 26). Vaikka digitaalisuus nähdään työyhteisöissä osana tulevaisuutta, on tärkeää ymmärtää, missä henkilöstö tällä hetkellä menee digiosaamisen suhteen.

Työväline henkilöstön digiosaamisen arviointiin

GeroDigiLead-hanke on pyrkinyt vastaamaan henkilöstön digiosaamisen arviointitarpeeseen kehittämällä johtamisen tueksi erityisesti ikääntyneiden palveluiden arkeen räätälöity työvälineen. Työväline pohjautuu DigComp-viitekehykseen, joka perustuu elinikäisen oppimisen avaintaitoihin (Joint Research Centre 2025). Työvälinettä, joka on kyselylomake, voi hyödyntää osaamisen kuvaamiseen, asenteiden kartoittamiseen, koulutustarpeiden selvittämiseen ja työntekijöiden kehittämisideoiden kuulemiseen. Työväline auttaa selvittämään, millaisia digitaalisia järjestelmiä, ohjelmistoja ja sovelluksia työssä käytetään, ja millaisia asenteita ja osaamista niihin liittyy. Lisäksi se tuo esiin tarpeet digituelle ja digikoulutukselle.

Työväline julkaistaan GeroDigiLead- hankkeen nettisivuilla syksyn 2025 aikana. Se tarjoaa lähijohtajille uuden mahdollisuuden tukea henkilöstöä ja kehittää digiosaamista suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti.

Videoblogisarja tukemassa digitaalista muutosta

Hyvät käytänteet eivät synny hetkessä, vaan onnistuminen vaatii yhteistä ymmärrystä digimuutoksen tavoitteista, selkeitä rooleja ja vastuuta muutoksen toteuttamisessa sekä jatkuvaa oppimista ja reflektiota.  Digimuutoksen johtaminen ei ole vain teknistä taitoa – se on muutosta toimintakulttuurissa ja palveluprosesseissa. (Tepponen, Ahonen & Turja, 2024. 26). Ja kuten hyvä johtaminen yleensä, se alkaa ymmärryksestä, kuuntelusta ja rohkeudesta kokeilla uutta. 

GeroDigiLead-hankeessa tuotettu videoblogisarja tarjoaa ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa kuntoutumista edistävien digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton johtamisesta ikääntyneiden palveluiden organisaatioissa. Videoblogisarjan tavoitteena on tarjota konkreettisia suosituksia ja hyviä käytänteitä kaikille ikääntyneiden palveluiden johtajille ja esihenkilöille sekä aiheesta kiinnostuneelle. Sarja tukee lähijohtajien digimuutosjohtamisen osaamista ja vahvistaa valmiuksia hyödyntää digitaalisia ratkaisuja kuntoutumista edistävässä toiminnassa. Lisäksi videoblogit voivat edistää yhteisöllisyyttä ja oppimisilmapiiriä organisaatioissa sekä lisätä työhyvinvointia. 

GeroDigiLead-hankkeen ensimmäisessä videoblogissa Digijohtamisosaamisen arviointi ja hyvät käytänteet tarkastellaan lähijohtajien kokemuksia digimuutosprosessista, heidän osaamistaan sen johtamisessa sekä koettua tuen tarvetta digimuutoksessa.  Lisäksi videolla tutustutaan digiosaamisen arvioimisen työkaluun.  

Videoblogit – tehokas tiedonvälitystapa

Tiedon hakeminen ja löytäminen sekä uusimman tiedon seuraaminen voi olla haastavaa, kun työarki on täynnä palavereita, päätöksentekoa ja jatkuvaa aikataulujen yhteensovittamista. Videoblogit tiivistävät oleellisen tiedon visuaalisesti ja selkeästi. Ne eivät vaadi pitkien raporttien lukemista tai erillisten dokumenttien selaamista – riittää, että katsoo videoblogin, jossa kerrotaan aiheen keskeinen sisältö tiivistetysti. Videon voi katsoa missä ja milloin tahansa: työmatkalla, tauolla tai vaikka ennen kokousta.

Digijohtamisosaamisen arviointi ja hyvät käytänteet videoblogi tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten lähijohtajat kokevat digimuutoksen arjessaan ja millaista tukea he tarvitsevat sen onnistuneeseen johtamiseen. Lisäksi videoblogi esittelee hankkeessa kehitetyn arviointityökalun, jonka avulla voidaan kuvata henkilöstön digitaalisen osaamisen tasoa sekä tunnistaa koulutustarpeita.   Videoblogi voi toimia esimerkiksi erinomaisena starttina niille, jotka haluavat kehittää omaa tai organisaationsa digitaalisen osaamisen tasoa.  

Katso ensimmäinen videoblogi ja ota askel kohti digitaalisesti vahvempaa ikääntyneiden palvelua!  Linkki videoblogiin https://www.youtube.com/watch?v=6N3-q6l1pFc

Mikä GeroDigiLead?

Videoblogisarja on tuotettu vuosina 2024–2025 osana GeroDigiLead-hanketta. GeroDigiLead on Lapin yliopiston koordinoima hanke, joka toteutetaan Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston monialaisena ja –ammatillisena yhteistyönä ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen tavoitteena on tukea vanhustyön lähiesihenkilöiden osaamisen johtamista ja muutosjohtamisen valmiuksia kuntoutumista edistävässä toiminnassa, sekä kehittää lähiesihenkilöiden osaamista työntekijöiden digitaitojen systemaattisessa kehittämisessä sekä yhteisöllisyyden ja oppimisilmapiirin parantamisessa. Tämän myötä tavoitellaan vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvoinnin paranemista ja henkilöstön parempaa saatavuutta ja pysyvyyttä.

Sini-Tuulia Nissinen, asiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Maarit Väärälä, tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Forss, S. (toim.) 4/2024. Yleisopas digitaalisten palveluiden kehittämiseen. versio 1.1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041015971. Viitattu 25.8.2025.

Joint Research Centre 2025. Digital Competence Framework for Citizens (DigComp). Digital Competence Framework for Citizens (DigComp) – European Commission Viitattu 28.8.2025.

Räsänen, R., Jaatinen, K. & Mäkelä, T. 2025. Hyvinvointialueiden säästötoimet kohdistuvat välijohtoon – Kapenivatko ”leveät hartiat” jo liikaa. Gerontologia 39 (2) 2025.

Tepponen, M., Ahonen, O., Turja, T. 2024. Käsikirja. Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Sosiaali-ja terveysministeriön julkaisuja. 2024:37. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2. Viitattu 25.8.2025.

Vainio, H. 2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon vanhuspalveluiden lähijohtajien kokemuksia digimuutosprosessin johtamisesta. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061754134. Viitattu 28.8.2025.

Johdanto

Geronomikoulutusta toteuttaa kuusi ammattikorkeakoulua Suomessa; Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu, Karelia-ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Kaikki ammattikorkeakoulut toteuttavat koulutusta yhteisten kompetenssien eli osaamisvaatimusten pohjalta (Suomen Geronomiliitto 2025). Geronomi AMK kompetenssit – Suomen Geronomiliitto on päivitetty ammattikorkeakoulujen yhteistyössä viimeksi vuonna 2024. Korkeakoulut ovat muodostaneet Ikäosaamisverkoston ja verkosto on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoituksen hanketta varten, jolla tavoitellaan geronomiopiskelijoiden joustavien siirtymien ja korkeakoulujen opetusyhteistyön lisäämistä (2025 – 2027). Geronomiopiskelijoiden osaamiseen laatua korkeakoulujen valtakunnallisella yhteistyöllä -hanketta (GEROS) koordinoi Karelia-ammattikorkeakoulu.

Yhtenä GEROS-hankkeen tavoitteena on määrittää geronomin ydinosaaminen ydinainesanalyysin avulla. Ydinainesanalyysi on menetelmä, jolla selvitetään koulutuksessa opetettavaa sisältöä ja rakennetta sekä määritetään ne tiedot ja taidot, jotka ovat oppimisen kannalta keskeisiä. Analyysi etenee aineiston luokittelun kautta ydinaineksen (must to know) määrittelyyn ja edelleen täydentävän tiedon (should to know) ja erityistiedon (nice to know) määrittämiseen. Täydentävä ja erityistieto täydentää ydinaineksen tuottamaa osaamista, mutta ei yleensä ole välttämätöntä perusasioiden omaksumisessa. Ydinainesanalyysin kautta varmistetaan, että kaikki koulutuksen suorittaneet hallitsevat ydinaineksen, joka on välttämätöntä tulevan osaamisen saavuttamisen kannalta. (lähde tekoälyä hyödyntäen /Jaakkola, E. & Karjalainen, A. Oulun yliopiston opetussuunnitelmien kehittämistyön ohjeistusta. Ydinainesanalyysi ja kuormittavuuslaskenta. Oulun yliopisto.)

GEROS -hankkeessa toteutettu ydinainesanalyysi

GEROS-hankkeessa Lapin ammattikorkeakoulu ja Seinäjoen Ammattikorkeakoulu ovat päävastuussa ydinainesanalyysin toteuttamisesta osana hankkeen toista työpakettia (TP2) yhdessä muiden korkeakoulujen kanssa. Ydinainesanalyysia on toteutettu kevään 2025 aikana. Jokaisen ammattikorkeakoulun tehtävänä on ollut tarkastella omaa opetussuunnitelmaa (OPS) ja tunnistaa sieltä keskeisimpiä sisältöjä eli ydinainesosaamista. Tämän jälkeen korkeakoulukohtainen geronomikoulutuksen ydinainesanalyysi yhdistettiin ja luokiteltiin teemoihin.  Yhdistelyssä ja teemoittelussa hyödynnettiin tekoälyä ja sen myötä muodostettiin ensimmäinen synteesi. Tämän yhteisen tarkastelun perusteella keskeisiksi aihealueiksi tunnistettiin muun muassa toimintakyvyn arviointi ja tukeminen, palveluohjaus, muistityö, johtaminen ja kehittäminen, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä gerontologinen hoitotyö. Näiden lisäksi nostettiin esiin useita koko koulutusta läpileikkaavia teemoja, kuten eettisyys, gerontologinen asiantuntemus, voimavaralähtöinen ajattelu, ikäystävällisyys, verkostomainen ja monialainen työskentely sekä kestävä kehitys.

Ydinainesanalyysin lisäksi geronomikoulutuksen keskeisiä sisältöjä tarkasteltiin kompetensseittain ja laadittiin kysely valmistuneille geronomeille. Kyselyn avulla kerätään tietoa siitä, miten hyvin nämä tärkeiksi tunnistetut osa-alueet näkyvät käytännön työelämässä ja millaista ikääntymiseen liittyvää osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Kyselyn tulokset analysoidaan ja tuloksien perusteella täydennetään ja kehitetään korkeakoulujen opintosuunnitelmiin perustuvaa ydinainesanalyysia.

Ydinosaamisen saavuttamisen analyysissä tarkastellaan lisäksi pedagogisia keinoja, joilla ydinosaaminen parhaiten saavutetaan. Ydinainesanalyysin tulokset, sekä kyselyistä saadut tulokset raportoidaan ja laaditaan suositus ydinosaamisen saavuttamiseksi. Tavoitteena on lisäksi luoda suunnitelmaa ristiinopiskelun toteuttamisesta geronomiopintojen alkuvaiheessa.

Lopuksi

Ydinainesanalyysi luo pohjaa hankkeen seuraaville toimenpiteille (TP3 ja TP4), joiden tavoitteena on luoda yhteisesti geronomitutkintoon kuuluvia opintoja, sekä määrittää kunkin korkeakoulun profilaatio geronomikoulutuksen toteuttamisessa.

Yhtenäisesti määritetty geronomikoulutuksen ydinaines ja sen pohjalta luodut yhteiset opinnot tarjoavat opiskelijoille joustavampia mahdollisuuksia sujuviin siirtymiin ammattikorkeakoulusta toiseen, sekä opintojen suorittamiseen esimerkiksi tilanteissa, joissa opiskelija syystä tai toisesta ei pysty suorittamaan opintoja omassa ammattikorkeakoulussaan. Tällöin hän voisi suorittaa puuttuvat opinnot toisessa ammattikorkeakoulussa ja valmistua tavoiteaikataulussaan. Yhteiset opinnot tulee tarjolle verkkototeutuksina. Työpaketin odotettuna tuloksena syntyy yhtenäinen näkemys siitä, kuinka geronomin kompetenssit saavutetaan tutkinnoissa opiskeltavan ydinaineksen myötä. Näin ollen pitkällä aikavälillä geronomitutkinnon ydinaines on jatkossa samanlaista eri ammattikorkeakouluissa ja ristiinopiskelu ammattikorkeakoulujen välillä sujuu joustavasti. Yhtenä hankkeen päätavoitteista on myös lisätä geronomitutkinnon tunnettavuutta ja näkyvyyttä sekä vahvistaa työelämäyhteistyötä. Tämän hankkeen myötä on mahdollista myös tunnistaa ja hyödyntää entistä paremmin geronomin osaamista erilaisissa sosiaali- ja terveysalan tehtävissä.

Lähteet

Jaakkola, E. & Karjalainen, A. Oulun yliopiston opetussuunnitelmien kehittämistyön ohjeistusta. Ydinainesanalyysi ja kuormittavuuslaskenta. Oulun yliopisto. http://users.utu.fi/laeflu/peda/workshop.htm

Suomen Geronomiliitto 2025. Geronomi AMK kompetenssit. Viitattu 4.8.2025 https://www.suomengeronomiliitto.fi/geronomi-amk/geronomi-amk-kompetenssit/

Kuva: Pixabayn kuvituskuva

Hanketta rahoittaa:

Kirjoittajat

Sari Arolaakso, erityisasiantuntija, Lapin AMK
Tanja Marjanen-Korkala, lehtori, Lapin AMK
Katri Turunen, yamk-yliopettaja, SEAMK
Maria Valli, projektipäällikkö, GEROS-hanke, SEAMK
Sekä muut GEROS-hankkeen toimijat

Kirjoittajat työskentelevät asiantuntijoina GEROS- Geronomiopiskelijoiden osaamiseen laatua korkeakoulujen valtakunnallisella yhteistyöllä-hankkeessa.

Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Ennakoi-hankkeessa (Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa 1.5.2023-30.4.2026) on tarkoituksena kehittää ikäihmisten kotona asumista tukevia ennakoivia toimintamalleja hyödyntäen erilaisia digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja.  

Hankkeen pilottialueena on ollut Lapin hyvinvointialueen Lounaisen Lapin palvelualue ja pilottikuntina Kemi, Tervola ja Tornio. Pilotoitavia ja edelleen kehitettäviä ennakoivan toiminnan malleja ovat olleet HEKO (Hyvinvointia edistävät kotikäynnit), IkäTerve- ja Kunto65- tarkastukset sekä Tornion Etsivän seniorityön malli. Hanke on puolivälissä ja pilotoinnit ennakoivan toimintamallin kehittämiseksi on toteutettu. Hanketta rahoittaa Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahasta.

Pilottien toteutukseen on osallistunut useita Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoita geronomi-, fysioterapian ja hoitotyön koulutuksista. Seuraavassa kaksi opiskelijaa kertoo kokemuksistaan hankkeessa toimimisesta.  

Roosa, fysioterapeuttiopiskelija:   

Olen tällä hetkellä kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja aloitin Ennakoi-hankkeen parissa 2. opiskeluvuoden keväällä 2024. Suoritin hankkeessa geriatrisen fysioterapian harjoittelun ja olin myöhemmin myös lyhyessä työsuhteessa hankkeessa. Tällöin pääsin monipuolisesti tutustumaan hanketyöhön. Olen osallistunut HEKO-käynneille Kemissä ja Tervolassa, Kunto65-pilottiin Kemissä sekä Tornion pilotin teemapäiviin, jotka toteutettiin yhteistyössä kuntoutuspalveluja tarjoavan Saarenvireen kanssa. Lisäksi olen tutustunut erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin ja jonkin verran tehnyt myös hallinnollisia töitä. Hankkeessa työskentely on vaatinut tiimityöskentelytaitoja, sillä hankkeessa on työskennellyt useita asiantuntijoita sosiaali- ja terveys-, sekä tekniikan alalta.  Oman työn itsenäistä johtamista ja ajanhallintaa se on vaatinut myös.   

Ennakoi-hankkeessa olen saanut todella paljon osaamista liittyen ikääntyneen tasapainon hallintaan ja sen arviointiin. Olen oppinut, että seisoma-asennon säilyttäminen vaatii useiden erilaisten strategioiden ja kehon osien toimintaa, joista tärkeimmät ovat näkökyky, sisäkorvan tasapainoelin ja tasapainoreseptorit joka puolella kehoamme. Näiden kaikkien huomioiminen vaatii monipuolista tasapainoharjoittelua. Myös lihasvoimalla on merkittävä osuus tasapainon hallinnassa. Seuraavassa tarkastelen hankkeessa saamaani kokemusta ja osaamista fysioterapeutin ydinosaamisten näkökulmasta.  

Tutkimis- ja arviointiosaaminen: Olen oppinut arvioimaan tasapainoa erilaisten testien, kuten SPPB (Short Physical Performance Battery), avulla ja myös silmämääräisesti sekä erilaisten teknologisten ratkaisujen avulla.  SPPB-testissä arvioidaan tasapainoa kolmessa eri asennossa, kävelynopeutta ja tuolista seisomaannousua. Se ei ole niin tarkka menetelmä kuin teknologiset ratkaisut, mutta hyvä ja luotettavaksi todettu sekä aina mukana kulkeva tapa arvioida toimintakykyä.   

Teknologiaosaaminen: Hankkeessa käytettävät tasapainonmittauslaitteet ovat tulleet tutuiksi ja olen oppinut niitä hyödyntämään asiakkaiden toimintakyvyn arvioinnissa. Ennakoi-hankkeen kotikäynneillä mukana kulkenut kolikon kokoinen AinoneBalance-sensori on laite, joka kiinnitetään asiakkaan rintakehälle sykevyöllä. Se mittaa sitä, kuinka suuria korjausliikkeitä tapahtuu tasapainoa ylläpitäessä erilaisissa asennoissa ja tilanteissa. Sensori on yhdistetty tabletissa olevaan sovellukseen, josta tuloksia voidaan tarkastella.   

IBalance laitetta olen käyttänyt Kunto65-pilotin yhteydessä Kemin kampuksen Hyvinvointipysäkillä. Se perustuu hyvin samoihin asioihin kuin AinoneBalance, mutta on suurempi kooltaan. Kehon huojuntaa eli korjausliikkeitä mitataan voimalevyn avulla. Tuloksista olen oppinut tulkitsemaan muun muassa sitä, kuinka suurta on huojunnan pituus ja kuinka se korreloi kaatumisriskin kanssa. Myös näkökyvyn merkitys seisoma-asennon ylläpitämiseen on huomattava ja sekin on tuloksista tulkittavissa.   

Ohjaus- ja neuvontaosaaminen: Asiakkaan ohjaamiseen on tullut paljon varmuutta. Olen oppinut ohjaamaan muun muassa harjoitteluohjeita paljon selkeämmin kuin ennen hankkeessa harjoittelua ja työskentelyä. Olen oppinut, että eri ihmiset tarvitsevat erilaista ohjausta ja toiset enemmän tsemppausta ja rohkaisua kuin toiset. Myös erilaisten testien ja mittauksien yhteydessä tuntuu siltä, että ohjeistukseni tulevat helpommin ymmärretyksi. Olen oppinut perustelemaan asiakkaille, miksi erilaisiamittauksia tehdään ja miksi harjoittelua tarvitaan, vaikka mitään ongelmaa tasapainon suhteen asiakas ei kokisikaan. Moni oli silti lopettanut esimerkiksi pyöräilyn tai metsässä kulkemisen, kun se on alkanut tuntua epävarmalta. Kyse on nimenomaan ennaltaehkäisystä ja siitä, että jokainen voisi mahdollisimman pitkään pysyä aktiivisena ja omatoimisena.   

Terapiaosaaminen: Asiakkaat saivat tasapainon mittauksien jälkeen ohjeita siihen, miten tasapainoa voisi parantaa. Osalla harjoittelutaustaa oli paljon ja osalla taas ei ollenkaan. Moni heistä, joka koki tasapainonsa olevan “tosi hyvä”, kohtasikin haasteita tasapainon mittauksessa. Lihaskunto- ja tasapainoharjoitteilla tasapainon huononemista ja siten kaatumista pystyy kuitenkin ennaltaehkäisemään. Tasapaino on myös kiitollinen harjoitettava, sillä se paranee harjoittelemalla melko nopeastikin.   

Eettinen osaaminen: Hankkeen toiminnassa ja etenkin kotikäyntien yhteydessä on entisestään korostunut se, että ihminen todellakin on biopsykososiaalinen kokonaisuus. Asiakkaan voimavarat on otettava huomioon jo käyntien suunnittelussa ja usein lennostakin pitää uskaltaa tehdä erilaisia ratkaisuja, jos vaikuttaa siltä, että asiakkaan tilanne sitä vaatii. Jokainen asiakas on saanut osallistua hankkeeseen ja tutkimukseen omien voimavarojensa mukaan. Välillä on tullut vastaan raskaitakin elämäntilanteita, kuten vakava sairastuminen, mielenterveyden haasteet tai vaikea kotitilanne. Tällöin asiakkaan kokonaiskuormitus saattaa olla liian suuri esimerkiksi tutkimuksen vaatimalle harjoittelumäärälle tai ylipäätään elämässä on silloin liikaa asioita. Yhdessä asiakkaiden kanssa on näissä tapauksissa sovittu sopiva osallistumistapa. Pääsääntöisesti jokainen on kuitenkin halunnut osallistua jollakin tavalla, mikä on tietysti hyvä juttu!   

Hankkeen käynnit toteutettiin niille 75-vuotiaille, jotka eivät vielä ole minkään palvelun, kuten kotihoidon piirissä. Useampi sellainen tapaus tuli esille, että tukea arkeen todellakin kaivattiin, mutta sitä ei oltu osattu tai uskallettu hakea. Myös huolta esimerkiksi omasta muistista tai läheisen terveydestä esiintyi. Tällöin oli hienoa, että käyntejä tuli yhteensä kolme ja näihin asioihin pystyi paremmin tarttumaan asiakkaan tullessa tutummaksi. Kun työparinani oli geronomiopiskelija Karoliina, saimme vielä tukea toinen toisiltamme ja pystyimme yhdessä ohjaamaan asiakasta paremmin. Tervolassa sai tarvittaessa nopeasti yhteyden myös palveluntarpeenarviointiin ja sitä kautta apua asiakkaalle.   

Kaiken kaikkiaan harjoittelu ja työskentely Ennakoi-hankkeen parissa on ollut todella antoisaa ja ikääntyneiden kanssa työskentelystäkin tuli aiempaa monipuolisempi kuva. Ammatti-identiteetti on vahvistunut opintojen ja hankkeessa työskentelyn aikana ja on ollut mukavaa osallistua oman työn suunnitteluun sekä itsenäisesti, että työparini Karoliinan sekä tietysti hankkeen työntekijöiden kanssa. Huomasin miettiväni Tervolan HEKO-käyntien aikana kotiin ajaessani, että olisipa huomenna taas Tervola-päivä. Vaikka tällaisessa hankkeessa työskentely ei olekaan sitä perinteistä fysioterapeutin työtä, pääsin silti harjoittamaan ammatillista osaamistani monella eri osa-alueella ja tämäkin vahvisti sitä, että todellakin olen valinnut oikean ammatin. Ehdottomasti suosittelen muillekin opiskelijoille hyppäämistä mukaan hanketoimintaan, jos sellainen mahdollisuus tulee!  

Karoliina, geronomiopiskelija:  

Olen toisen vuoden geronomi -opiskelija. Aloitin hankkeen parissa ensimmäisen vuoden opintojeni aikana. Hankkeessa olen saanut kerättyä itselleni opintopisteitä vapaavalintaisiin opintoihini.  

Olen päässyt toteuttamaan Ennakoi -hankkeen kotikäyntejä 75-vuotiaitten kotona yhdessä fysioterapeuttiopiskelijan kanssa Kemissä sekä Tervolassa. Käyntejä teimme yhdestä kolmeen per asiakas.  

Yhteiskunta- ja verkosto-osaaminen: Hankkeen aikana olen saanut paljon kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä ja siitä, mikä merkitys sillä on työntekijälle ja myös asiakkaalle. Moniammatillisessa yhteistyössä oppii paljon toiselta ammattilaiselta ja tietää, että voi turvautua myös toisen osaamiseen, eikä kaikkea tarvitse osata itse.  

Ohjausosaaminen: Ensimmäisellä ja kolmannella käynnillä tehtiin asiakkaalle haastattelu, jossa kartoitettiin tämänhetkistä elämäntilannetta, sosiaalista verkostoa ja koettua terveyttä. Haastattelun aikana pääsin sisälle ikääntyneen arkeen ja siinä tapahtuneisiin merkittäviin asioihin. Haastattelussa esiin nousseisiin, mieltä painaviin asioihin yritettiin löytää ratkaisukeinoja esimerkiksi silloin, kun asiakas kertoi kokevansa yksinäisyyttä tai meille nousi hänestä sellainen huoli. Keskustelun avulla yritettiin löytää asiakkaan elämässä jo olevista ihmissuhteista sellaisia, joita hän voisi vahvistaa. Pohdittiin myös yhdessä, löytyisikö jostain sellaista harrastusta tai kerhoa, missä asiakas voisi mahdollisesti käydä ja löytää sieltä seuraa. Huoli saattoi nousta myös liikkumisen vähyydestä tai ruokailutottumuksista ja silloin yhdessä mietittiin, mistä puutteet johtuvat ja miten niitä voisi korjata.  Keskustelut ikääntyneiden kanssa antoivat paljon arvokasta tietoa asiakkaan ohjaamiseen pohjaksi.  Ohjausosaamisen näkökulmasta hankkeessa toimiminen antoi osaamista siihen, kuinka toimia ennakoivasti ja ennaltaehkäisevästi vanhustyön periaatteiden mukaisesti sekä edistää toiminnassaan ikäihmisen terveyttä ja hyvinvointia itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. 

Arviointiosaaminen: Ensimmäisellä ja kolmannella käynnillä asiakkaan kotona toteutimme heille SPPB testin, joka on fyysisen suorituskyvyn testi. Lisäksi mittasimme Ainone Balance laitteella asiakkaiden asentohuojuntaa. Mittauksessa täytyi olla tietyissä asennoissa silmät kiinni 10 sekuntia. Silmät kiinni- mittaus oli melkein kaikille haastavampaa ja huojumista tuli tällöin yleensä huomattavasti enemmän kuin silmät auki mittauksessa.   

Toisella asiakaskäynnillä osa asiakkaista sai kahden kuukauden ajaksi käyttöönsä YetiHome laitteen. Laitteella harjoitetaan tasapainoa pelillisten ratkaisujen avulla. Ohjeistimme asiakasta laitteen käytössä. YetiHome on samantyylinen älylaite kuin tabletti, mutta suurempi kooltaan ja seisoo omalla jalustimella.  Hankkeen aikana olen huomannut, että vaikka ikääntynyt osaisi jo käyttää älylaitteita, he usein silti tarvitsevat uuden oppimiseen enemmän toistoja. Asiakkaat, jotka saivat kokeiluun YetiHome laitteen, olisivat hyötyneet todennäköisesti neljännestäkin käynnistä, jolloin laitteen käyttöä olisi voinut vielä tarvittaessa kerrata.  

Ensimmäisellä ja kolmannella käynnillä käytimme teknologisena ratkaisuna myös haastattelun yhteydessä haastattelulomakkeen mobiiliversiota. Mobiiliversion käyttäminen oli mutkatonta, mutta sen käyttö oli haastavaa yhtä aikaa paperisen lomakkeen kanssa. Asiakkaan kanssa keskustelu oli sujuvampaa ja helpompaa kun käytti vain toista haastattelulomaketta. Mobiiliversion käyttämisessä oli plussaa se, että siinä oli sekuntikello SBBP- testiä varten ja tulokset tallentuivat versioon suoraan. 

Osana geronomin arviointiosaamista on apuvälineiden tarpeen arviointi ja käytön ohjaaminen. Keskustelimme asiakkaiden kanssa turvallisuudesta ja alkavan talven liukkaudesta. Monilla oli jo käytössä sauvat ulkona liikkumisen tukena liukkaalla, mutta keskustelimme myös kenkänastojen käytöstä. Yövalojen käyttö pimeän aikaan nousi myös keskusteluun Ainone Balancen mittauksien yhteydessä, sillä silmät kiinni mittauksen aikana moni huomasi, kuinka paljon näkeminen vaikuttaa tasapainon ylläpitämiseen.

Hankkeeseen osallistuminen on lisännyt ymmärrystäni ennakoivan toiminnan merkityksestä ikääntyneen toimintakyvyn tukena. Hankkeeseen osallistuneet 75-vuotiaat olivat toimintakyvyltään hyvin erilaisia. Ihmisen fyysinen aktiivisuus arjessa korostui mielestäni hankkeeseen osallistuneiden keskuudessa. Fyysisesti aktiiviset olivat monista sairauksistakin huolimatta “paremmassa” kunnossa kun ei aktiiviset. Myös sosiaalisten suhteiden merkitys näkyy mielestäni hankkeeseen osallistuneiden keskuudessa. Vähemmän aktiiviset kokevat yksinäisyyttä ja kaipaavat sosiaalisia suhteita.  

Gerontologinen johtamis- ja kehittämisosaaminen: Osana geronomin kyseistä kompetenssia on vanhuspalveluiden kehittäminen. Palveluiden kehittämisen tärkeys korostuu, kun viettää aikaa ja kuuntelee ikääntyneitä. En palveluita itse osaa kyllä vielä kehittää, mutta kehittämisen lähtökohdille ja tarpeelle hanke on luonut ymmärrystä.  

Hankkeeseen osallistuminen on ollut kaiken kaikkiaan minulle varsinkin näin alanvaihtajana opettavainen kokemus. Suositellen lämpimästi muillekin opiskelijoille hankkeisiin osallistumista, jos semmoiseen on mahdollisuus.  

Roosa Rytky, fysioterapiopiskelija, Lapin AMK

Karoliina Nikula, geronomiopiskelija Lapin AMK

Anne Rautio, fysioterapian lehtori, Lapin AMK

Johdanto

Uudessa iäkkäiden ihmisten palvelujen laatusuosituksessa nostetaan esiin ennaltaehkäisy ja kuntoutustarpeen arviointi sekä ikääntyneiden osallisuuden vahvistaminen kuntoutustarpeen tunnistamisessa. Lisäksi suosituksessa korostetaan, että kuntoutustarpeen arviointi ja tarpeellinen kuntoutumisen tuki on turvattava kaikissa toimintaympäristöissä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 35-36). Nykytilanne erityisesti ympärivuorokautisissa palveluissa on kuitenkin varsin huolestuttava, sillä Edgren ym. (2024) havaitsivat, että vain noin puolet (51 %) ympärivuorokautisen asumispalvelun asiakkaista osallistui oman palvelutarpeen arviointinsa tekemiseen.

Väestöennusteen mukaan yli 75-vuotiaiden kansalaisten määrä lisääntyy 78 % vuodesta 2025 vuoteen 2070 (Tilastokeskus). Väestön ikääntymisen myötä riski toimintakyvyn heikkenemiselle lisääntyy (Lotvonen ym. 2017). Ennaltaehkäisevillä toimintakykyä ylläpitävillä ja edistävillä toimilla sekä oikea-aikaisella kuntoutuksella voidaan vähentää toimintakyvyn heikkenemisen aiheuttamia rajoitteita yksilön arjessa (Chou ym. 2012; Lotvonen ym. 2017) sekä tukea itsenäistä ja aktiivista vanhuutta.

Iäkkäät ovat hyvin heterogeeninen ryhmä ja näin myös heidän kuntoutustarpeensa ovat moninaisia. Iäkkäiden toimintakykyä uhkaavat aistien heikentyminen, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, COPD, diabetes, masennus ja muistisairaudet (WHO 2024). Näistä etenkin muistisairauksien määrän ennustetaan lisääntyvän merkittävästi tulevaisuudessa (Livingston ym. 2024). Suomessa on diagnosoitu muistisairaus arviolta yli 150 000 henkilöllä ja vuosittainen sairastuvuus on lähes 23 000, joista reilut 8 000 on työikäisiä (Roitto ym. 2024; Muistiliitto 2024). Etenevät muistisairaudet ovat yksi merkittävä haaste niin yksilöllisesti, kansanterveydellisesti kuin taloudellisestikin tarkasteltuna, mutta sairauden riskitekijöihin vaikuttaviin syihin panostamalla sairauden ilmaantuvuuteen on mahdollista vaikuttaa (Roitto ym. 2024). Erityisesti elinympäristö vaikuttaa siihen, miten ja missä laajuudessa iäkäs kokee toimintarajoitteensa, sairautensa tai vammaisuutensa (WHO 2011). Monitieteistä ja -näkökulmaista tutkimusta tarvitaan, jotta pystytään hyödyntämään vaikuttavaa ja oikein suunnattua hoitoa ja kuntoutusta ikääntyvän väestön toimintakyvyn turvaamiseksi.

Gerontologisen kuntoutuksen tutkimuksen nykytilanne

Tällä hetkellä käynnissä oleva näkökulman muutos lääketieteellisestä ja sairausperusteisesta ajattelusta toimintakyvyn ja osallisuuden sekä ennaltaehkäisyn tarkasteluun haastaa myös tutkijoita tarkastelemaan kuntoutusta uudella tavalla (Salminen ym. 2022). Miten voidaan osoittaa kuntoutuksen vaikuttavuutta silloin, kun se keskittyy ennaltaehkäisyyn ja toimintakyvyn heikkenemisen hidastamiseen tai estämiseen? Gerontologinen kuntoutus ja sen tutkiminen vaatiikin hyvin monialaista näkökulmaa, jossa pystytään huomioimaan koko elämänkirjo samanaikaisesti. Tähän ohjaa myös Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumin (KunFo) laatimat kuntoutuksen tutkimuksen toimenpidesuositukset, joissa kannustetaan luomaan kuntoutuksen ja kuntoutumisen ilmiöitä laaja-alaisesti tarkastelevia monitieteisiä tutkimusasetelmia sekä suosimaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa (Melkas ym. 2023, 116).

Iäkkäiden ihmisten kuntoutus, eli toimintakyvyn ja aktiivisen elämän ylläpitämiseen ja edistämiseen tähtäävä suunnitelmallinen toiminta, jää usein huomiotta ja jopa 86 % kotihoidon asiakkaista ei saa tarvitsemaansa kuntoutusta (Edgren ym. 2024). Määrä on erittäin huolestuttava. Tämän lisäksi kotihoidon palvelujen ulkopuolella asuu suuri määrä iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat kaikkien palvelujen, myös kuntoutuspalvelujen, ulkopuolella. Näistä iäkkäistä ihmisistä suurin osa elää täysin tavallista aikuisen ihmisen elämää ilman suurempia toimintakyvyn rajoitteita tai vaikeuksia, mutta siitä huolimatta he hyötyisivät toimintakyvyn edistämisestä sekä aktiivista elämää tukevista ennaltaehkäisevistä toimista. Sen lisäksi, että kuntoutusvaje ikääntyvien ihmisten palveluissa on selkeästi osoitettavissa, myös ikääntyneiden kuntoutukseen keskittyvää tutkimusta tehdään Suomessa verrattain vähän (Melkas ym. 2023, 113).  

Korkea ikä on monien sairauksien riskitekijä, mutta ei automaattisesti tarkoita sairautta tai toimintakyvyn heikkenemistä. Tuoreet tutkimustulokset osoittavat, että yli 75-vuotiailla suomalaisilla on vähemmän masennusoireita, parempi maksimaalinen fyysinen suorituskyky sekä parempi kognitiivinen toimintakyky verrattuna aiempiin ikäkohortteihin (Koivunen ym. 2021; Munukka ym. 2021; Kekäläinen ym. 2024). Myös ennaltaehkäisyyn liittyen on saatu uutta tutkimusnäyttöä muun muassa havaitsemalla, että elintapaohjauksella voidaan vähentää gerastenian eli vanhuuden haurastumisen ensimmäisiä merkkejä (Kyrönlahti ym. 2024; Saarela ym. 2025).

Gerontologisen kuntoutuksen tutkimukseen panostamalla pystytäänkin tunnistamaan niitä mekanismeja, joilla voidaan tukea toimintakykyistä ja hyvää vanhenemista. Erityisen tärkeää on rakentaa monitieteisiä ja monialaisia tutkimusasetelmia, mikä ei aina kuitenkaan ole välttämättä helppoa. Tässä yhteistyössä kuntoutuksen verkostot voivat kuitenkin tarjota erinomaisia mahdollisuuksia ja foorumeita tutkimuksen kehittämiseksi ja laajojen monitieteisten asetelmien luomiseksi.

Korkeakoulut tiivistävät yhteistyötä yhteisessä kuntoutuksen verkostossa

Suomessa on rakentunut ammattikorkeakoulujen Osaamista kuntoutukseen (OsKu) -verkosto ja yliopistojen Monitietieteinen kuntoutuksen verkosto (MOKUVE) (Lällä ym. 2023). Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat päättäneet tiivistää yhteistyötä kuntoutuksen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisessä perustamalla yhteisen Finnish Universities Network for Rehabilitation (FiRe) -verkoston. FiRe-verkostossa yhdistyy OsKu -verkostosta tuleva vahva osaamisen ja jatkuvan oppimisen kehittäminen sekä MOKUVE-verkoston kuntoutuksen tutkimuksen kehittäminen ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus.

MOKUVE-verkostossa perustettu tohtorityöryhmä jatkaa toimintaansa FiRe-verkostossa. Tohtorityöryhmä edistää kuntoutuksen tohtorikoulutusta ja tukee eri yliopistoissa väitöstutkimusta tekeviä tutkijoita ja heidän ohjaajiaan. Alkuvuodesta 2024 tohtorityöryhmä toteutti sähköisen kyselyn, jolla kartoitettiin kuntoutuksen väitöskirjatutkimuksen nykytilaa. Kyselyyn saatiin yhteensä 72 vastausta. Vastaajista 79 % (n=57) oli väitöskirjatutkijoita ja 20 % (n=14) oli väitöskirjaohjaajia. Eniten vastaajia väitöskirjatutkijoista oli Jyväskylän ja Tampereen yliopistosta, mutta kaikkineen kahdeksasta eri yliopistosta oli vastaajia. Lisäksi aiemmin tehdyn selvityksen mukaan on havaittu, että kuntoutukseen liittyvää väitöstutkimusta tehdään hyvin monen eri tiedekunnan alla aina terveystieteistä, valtiotieteisiin ja tekniikkaan (OKM & STM 2021). Kyselyyn vastanneista työpaikan ilmoitti 37 vastaajaa, joista suurin osa työskenteli muualla kuin yliopistoissa. Tämä saattaakin heijastella nykytilannetta, jossa väitöskirjatutkijoiden paikkoja on niukasti ja väitöstutkimusta tehdään oman työn ohella tai osana jonkin muun organisaation kuin yliopistojen tutkimustoimintaa.

Kyselyn perusteella ikääntyvien henkilöiden kuntoutuksen tutkimus oli toiseksi yleisin väitöstutkimuksen kohderyhmä työikäisten kuntoutuksen jälkeen. Käynnissä oli 22 väitöstutkimusta, joissa tutkitaan ikääntyvien henkilöiden kuntoutusta eri näkökulmista. Osana tohtorityöryhmän toimintaa on perustettu syksyn 2024 aikana väitöskirjatutkijoiden teemaryhmät, joista yhdessä keskitytään ikääntyvien henkilöiden kuntoutuksen tutkimukseen. Teemaryhmän tavoitteena on tukea väitöskirjatutkijoiden verkostoitumista ja tukea väitöskirjaprosessia etenkin yliopistoyhteisöjen tai tutkimusryhmien ulkopuolella väitöstutkimusta tekeville. Teemaryhmät eivät kuitenkaan korvaa laadukasta väitöskirjaohjausta ja ohjaajien tukea, mutta saattavat auttaa antamalla vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. FiRe-verkosto järjestäytyy alkuvuoden 2025 aikana, jonka jälkeen yhteistyötä lähdetään rakentamaan yhdessä myös gerontologisen tutkimuksen ja koulutuksen teemoihin liittyen. Mukaan verkoston toimintaan ja tapahtumiin ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet. Verkosto on myös mielellään mukana uusissa yhteistyöavauksissa. Lisätietoja verkoston toiminnasta, työryhmistä ja tapahtumista löytyy verkkosivuilta www.tulevaisuudenkuntoutus.fi/Fire.

Merja Rantakokko, TtT, apulaisprofessori,Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta ja Gerontologian tutkimuskeskus (GEREC), ja Keski-Suomen hyvinvointialue.

Heidi Siira, TtT, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden  tutkimusyksikkö, GeroNursing Centre

Kaisa Lällä, FM, TtM, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kuntoutus- ja sosiaalialan instituutti

Lähteet:

Chou, C., Hwang, C. & Wu, Y. (2012). Effects of exercise on physical function, daily living activities and quality of life in frail older adults a meta-analysis. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation, 93(2), 237–244. Doi:0.1016/j.apmr.2011.08.042. 

Edgren, J., Penttinen, L., Mäkelä, M., Asikainen, J., Gerasin, A., & Havulinna, S. (2021). Ikääntyneen asiakkaan kuntoutumisen voimavarat jäävät usein hyödyntämättä. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-703-6.

Gutenbrunner C, Stievano A, Nugraha B, Stewart D, Catton H. (2022). Nursing – a core element of rehabilitation. Int Nurs Rev. 69(1):13-19. doi: 10.1111/inr.12661.

Kekäläinen, T., Koivunen, K., Pynnönen, K., Portegijs, E., & Taina Rantanen (2024). Cohort Differences in Depressive Symptoms and Life Satisfaction in 75- and 80-Year-Olds: A Comparison of Two Cohorts 28 Years Apart. Journal of aging and health, 36(1-2), 3–13. https://doi.org/10.1177/08982643231164739.

Koivunen, K., Sillanpää, E., Munukka, M., Portegijs, E., & Rantanen, T. (2021). Cohort Differences in Maximal Physical Performance: A Comparison of 75- and 80-Year-Old Men and Women Born 28 Years Apart. The journals of gerontology. Series A, Biological sciences and medical sciences, 76(7), 1251–1259. https://doi.org/10.1093/gerona/glaa224.

Kyrönlahti, S., Lehtisalo, J., Ngandu, T., Kivipelto, M., Strandberg, T., Antikainen, R., Laatikainen, T., Soininen, H., Tuomilehto, J., Havulinna, S., & Kulmala, J. (2024). Cognition, Depression, Pain, and Exercise Motives as Predictors of Longitudinal Profiles of Physical Activity During a Seven-Year Follow-Up Among Older Adults. Scandinavian journal of medicine & science in sports, 34(12), e14777. https://doi.org/10.1111/sms.14777.

Livingston, G. ym. (2024). Dementia prevention, intervention, and care: 2024 report of the Lancet standing Commission. The Lancet, 404(10452): 572 – 628.

Lotvonen, S., Kyngäs, H., Bloigu, R., & Elo, S. (2018). Palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden mitattu ja itsearvioitu fyysinen toimintakyky 3 ja 12 kuukautta muuton jälkeen. Hoitotiede, 30(1), 27–40. https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/36732/isbn978-952-62-2296-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Lällä, K., Niskanen, E., Rantakokko, M., Sakari, R., Vuoskoski, P., & Hautala, A. (2023). Yliopistojen monitieteisen kuntoutuksen verkosto (MOKUVE) vahvistaa kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä. Kuntoutus. 46(2), 53-57. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.130992

Melkas S., Heinon, A., Hiekkala, S., Karhula, M., Kuitunen, S., Nenonen, M., Pekkonen, M., Rantakokko, M., Saltychev M., Seppänen-Järvelä, R., Shemeikka, R., & Stenberg, J-H. (2023). Ehdotus kuntoutuksen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiostrategiaksi. Teoksessa: Salminen, A-L. & Töytäri, A. (toim.) Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus : Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64, 104-128. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-898-7.  

Munukka, M., Koivunen, K., von Bonsdorff, M., Sipilä, S., Portegijs, E., Ruoppila, I., & Rantanen, T. (2021). Birth cohort differences in cognitive performance in 75- and 80-year-olds: a comparison of two cohorts over 28 years. Aging clinical and experimental research, 33(1), 57–65. https://doi.org/10.1007/s40520-020-01702-0.

OKM & STM (2021). Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi. Kuntoutuksen tutkimuksen tilannekuva. Väliraportti. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/90d774f1-6f16-4b5f-881b-709dac418d75/93a6ae82-41b7-4e1f-af5a-a8a22fb4c5f7/RAPORTTI_20220119055024.pdf.  

Roitto, H-M., Lindell, E., Koskinen, S., Sarnola, K., Koponen, P. & Ngandu, T. (2024). Diagnosoitujen muistisairauksien ilmaantuvuus ja esiintyvyys Suomessa vuosina 2016-2021. Duodecim 140, 411-419. https://www.duodecimlehti.fi/duo18137.

Salminen, A-L., Järvikoski, A., & Härkäpää, K. (2022). Teoriat, viitekehykset ja mallit kuntoutusta ohjaamassa. Teoksessa: Autti-Rämö, I., Melkas, S., Rajavaara, M., Salminen, A., Aalto, A., Seppälä, O., . . . Teperi, A. (2022). Kuntoutuminen (2., uudistettu painos.). Kustannus Oy Duodecim.

Saarela, L., Lehtisalo, J., Ngandu, T., Kyrönlahti, S., Havulinna, S., Strandberg, T., Levälahti, E., Antikainen, R., Soininen, H., Tuomilehto, J., Laatikainen, T., Kivipelto, M., & Kulmala, J. (2025). Effects of multidomain lifestyle intervention on frailty among older men and women – a secondary analysis of a randomized clinical trial. Annals of medicine, 57(1), 2446699. https://doi.org/10.1080/07853890.2024.2446699.

Sosiaali- ja terveysministeriö, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, & Suomen Kuntaliitto. (2024). Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5436-6.

Tilastokeskus (n.d). https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaenn/statfin_vaenn_pxt_128t.px/table/tableViewLayout1/.

World Health Organization. (2011). World report on disability. https://www.who.int/publications/i/item/9789241564182.

Digitaalisten ja teknologisten ratkaisujen hyödyntäminen ikäihmisten kuntoutumista edistävässä toiminnassa lisääntyy koko ajan. Tarvitaan osaamista digimuutosprosessin johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen sekä rohkeutta ottaa käyttöön uudenlaisia toimintamalleja. GeroDigiLead –hankkeessa tuotettu verkkokoulutus vahvistaa tätä osaamista ja innostaa lähiesihenlilöitä kehittämistyöhön.

Johdanto

Vanhuspalvelulaissa, palveluiden laatusuosituksessa sekä ikääntyneiden palveluita linjaavissa strategioissa nostetaan esille aktiivinen ja toimintakykyinen ikääntyminen sekä  digitalisaation ja teknologian hyödyntämisen iäkkäiden toimintakyvyn edistämisessä (STM 2024, STM 2020, Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn… 980/2012).  Aktiivista ja toimintakykyistä ikääntymistä tuetaan kuntoutumista edistävällä toiminnalla, joka perustuu monialaiseen toimintakyvyn arviointiin ja yksilöllisiin kuntoutumista tukeviin tavoitteisiin sekä tavoitteiden mukaiseen suunnitelmaan ja toiminnan toteuttamiseen. Kuntoutumista edistävällä toiminnalla tuetaan ja edistetään iäkkään liikuntakykyä ja omatoimisuutta päivittäisissä toiminnoissa. (Siira ym 2021.) Kuntoutumista edistävän toiminnan toteuttaminen edellyttää monialaista osaamista toimintakyvystä, toimintakyvyn arvioinnista ja toimintakykyä tukevista menetelmistä. Lisäksi on tärkeää osata hyödyntää  digitaalisiaja teknologisia ratkaisuja  kuntoutumista edistävän toiminnan toteuttamisessa, koska niiden käyttö lisääntyy koko ajan.  Osaamisen lisäksi kuntoutumista edistävän toiminnan toteuttamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä, kokemusta ja luovuutta. (Elo, Eloranta ja Katajapuu 2022.)

Kuntoutumista edistävä toiminta tulee olla koko työyhteisön yhteinen tapa toteuttaa hoiva- ja hoitotyötä (Siira ym 2021, Stenman 2020).  Esihenkilöllä on tärkeä rooli työyhteisön kuntouttavan toiminnan kehittämisessä  ja johtamisessa sekä digitalisaation hyödyntämisessä sen tukena.  Esihenkilöillä tulee olla osaamista iäkkäiden kuntouttavasta toiminnasta ja sen toteutuksessa hyödynnettävistä digitaalista sovelluksista, jotta he voivat tuloksellisesti johtaa työyhteisönsä kuntoutumista edistävä toimintaa.  Esihenkilöllä on tärkeää olla myös uskallusta kokeilla, kehittää ja johtaa uusia toimintatapoja. Esihenkilöiden asenteet ja taidot heijastuvat muuhun henkilöstöön, ja on tärkeää, että he työyhteisössä toimivat esimerkkeinä uusien digitaalisten sovellusten, teknologioiden ja iäkkäiden kuntoutumista edistävien toimintatapojen käyttöönotossa. (Kulmala 2017.)

Esihenkilöiden ja hoitohenkilöstön täydennyskouluttaminen kuntoutumista edistävään toimintaan on tärkeää, jotta heillä on tarvittava tieto, asenne, taito ja tuki toteuttaa ikääntyneiden kuntoutumista edistävää toimintaa laadukkaasti (Metzelthin ym. 2017). Aikaisempi tutkimus osoittaa  myös, että sosiaali- ja terveysalan henkilöstön täydennyskoulutus lisää iäkkäiden toimintakyvyn tukemiseen tähtäävän kuntoutumista edistävän hoitotyön vaikuttavuutta  iäkkäiden toimintakyyn ja itsenäisyyteen.  ( Hattori ym. 2019, Langeland ym. 2019). Digitalisaation uudistusten johtaminen edellyttää  myös esihenkilöiden osaamisen ja johtamisen kehittämistä, jolloin painopisteenä tulee olla  moniammatillista yhteistyötä tukeva muutosjohtaminen. (STM 2016). Esihenkilön omalla esimerkillä, työtavoilla ja asenteilla on vaikutusta työyhteisön yhteisiin toimintatapohin, kuten digitaalisen kuntoutumista edistävän toiminnan toteutumiseen. Esihenkilön on hyvä pysähtyä miettimään uskallustaan kokeilla, kehittää ja johtaa uusia toimintatapoja. Yksi tärkeimmistä kuntoutumista edistävän toiminnan kehittämisen keinoista on osallistava ja hyväksi koettu johtajuus. (Kulmala 2017.)  Low ym. (2018) tutkivat kuntoutumista edistävän hoitotyön toimintamallin juurruttamista iäkkäiden asumispalveluiden henkilöstön työmentelmäksi, ja havaitsivat, että  mikäli esihenkilö ei  aktiivisesti motivoinut henkilökuntaa ja johtanut juurruttamista  kuntoutumista edistävän toiminnan  toteutuminen ”pysähtyi”. Esihenkilön roolimalli koettiin yhtenä tärkeimmistä tekijöistä  myös  muutosvastarinnan hallinnassa. (Low ym. 2018.)

Kansallisen ikäohjelman vaikuttavuustavoitteseen on kirjattu, että älykkäät teknologiat tukevat iäkkäiden itsenäistä suoriutumista ja että teknologiaa, tekoälyä ja robotiikkaa hyödynnetään iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä hoidon tukena (Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030). Potentiaalistaan huolimatta digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja käytetään toistaiseksi vielä kovin vähän (KATI-ohjelma) ja siksi tarvitaan lisää osaamista sekä kuntoutumista tukevaan toimintaan että teknologian hyödyntämiseen liittyen. GeroDigiLead –hankkeessa tätä pyritään vahvistamaan lähiesihenkilöille suunnatulla “Vanhustyön digimuutosprosessien johtaminen kuntoutumista edistävässä toiminnassa” (3 op) –verkkokoulutuksella. 

Verkkokoulutuksen toteuttaminen GeroDigiLead-hankkeessa

GeroDigiLead –hankkeen yhtenä tarkoituksena oli järjestää verkkokoulutus Laphan ja Pohteen vanhustyön lähiesihenkilöille. Verkkokoulutuksen ensimmäinen toteutus järjestettiin lokakuussa 2024. Sen markkinointi aloitettiin 2024 keväällä jakamalla verkkokoulutuksen mainosta hankkeen sosiaalisen median kanavilla. Syksyllä markkinointia tehostettiin ja mahdollisia osallistujia lähestyttiin niin sähköpostitse, kuin heidän esihenkilöidenkin kautta. Tiettyjen avainhenkilöiden tavoitteleminen tuottikin tulosta, ja hankkeen mainos saatiin muun muassa Pohteen intranetiin. Tämän myötä aloimme saada lisää osallistujia. Hankkeen mainonnassa toimi myös niin sanottu puskaradio ja kiinnostuneiden määrä lisääntyi. Verkkokoulutukseen päätettiin rekrytoida mukaan myös Lapin ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijoita sekä Oulun yliopiston terveystieteiden opiskelijoita, jolloin ilmoittautumisissa nähtiin varsinainen piikki ja ilmoittautuneiden määrässä alettiin lähestyä hankkeen asettamaa tavoitemäärää.

Verkkokoulutus koostui kirjallisesta kurssimateriaalista ja kolmesta asiantuntija alustuksia sisältävästä webinaarista. Verkkokoulutus luotiin Moodle-verkkoalustalle, joka oli kaikille verkkokoulutuksen kehittäjille entuudestaan tuttu. Oulun yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun projektihenkilöstön yhteisen sisällön kehittämisen jälkeen, Oulun yliopiston projektihenkilöstö oli vastuussa koulutuksen läpiviemisestä ja kurssilaisten tuutoroinnista, sekä webinaarien järjestämisestä. Webinaarien aiheet perustuivat verkkokoulutuksen teemoihin. Ensimmäisessä webinaarissa aiheena oli digitalisaatio vanhustyössä, toisessa digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen kuntoutumista edistävässä toiminnassa ja kolmannessa muutosjohtaminen. Jokainen webinaari sisälsi kolme esitystä kyseisen webinaarin aihealueen asiantuntijoilta. Webinaarit pidettiin Teamissa ja ne kestivät 1,5 tuntia. Ne nauhoitettiin, jolloin myös he, jotka eivät webinaariin päässeet, pystyivät myöhemmin katsomaan ne tallenteelta. Verkkokoulutus kesti kaksi kuukautta ja webinaarit pidettiin tämän ajanjakson alussa, puolivälissä ja lopussa.

Palautetta verkkokoulutuksesta kerättiin Webropol-kyselyn avulla. Valtaosa koki, että oppimateriaalia oli riittävästi ja se tuki oppimista. Enemmistön mielestä koulutus innosti kehittämään ja jalkauttamaan digitaalista kuntoutumista edistävää toimintaa työyksikössään. Yli puolet kokivat koulutuksen jälkeen olonsa innostuneeksi, uutta oppineeksi ja vanhaa kerranneeksi. Melkein puolelle vastaajista koulutus oli myös herättänyt inspiraatiota ja uusia ideoita. Melkein kaikkien palautteeseen vastanneiden mielestä Moodlen käyttö oli ollut helppoa ja tehtävien tekemiseen oli annettu riittävästi aikaa. Kirjallisista kehittämisehdotuksista käy ilmi, että jatkokoulutusta aiheesta kaivataan ja vielä syvällisempää uppoutumista esimerkiksi johtamiseen. Myöskin webinaarien aikataulu koettiin tiukaksi. Toimivaa verkkokoulutuksessa puolestaan oli selkeys, aiheiden rajaus sekä havainnoillistavat tehtävät. Yhteydenpito yhteyshenkilöiden kanssa koettiin luontevaksi ja helpoksi. 88,2 % palautekyselyyn vastanneista suosittelisivat koulutusta muille vanhustyön lähiesihenkilöille.

“Kiitos. Erittäin hyvä kokonaisuus. Jatkokoulutusta odotellen..”

“Kiitos, että tällainen on järjestetty, ja että se on ilmainen. Mahdollistaa näin usealle osallistua. Aina oppii uutta tai muistaa jonkun uinuneen asian uudelleen. Ja se että inspiroituu jostain, on tosi jees!!”

“Hyvä koulutus ja nyt vain pitäisi asioita istuttaa käytäntöön.”

Lopuksi

Verkkokoulutuksen sisällöllinen kehittäminen toteutettiin Oulun yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun GeroDigiLead –hankkeen projektihenkilöstön monialaisena yhteistyönä. Sisällön tuottamisessa hyödynettiin molempien osatoteuttajien vahvuuksia. Oulun yliopiston Gero Nursing Centre (GNC) on tuottanut useita verkkokoulutuksia kuntoutumista edistävään toimintaan liittyvän osaamisen kehittämiseksi. Lapin ammattikorkeakoulu on puolestaan koordinoinut useita hankkeita, joissa on toteutettu pilotointeija digitaalisten ja teknologisten ratkaisujen hyödyntämiseksi ikäihmisten hoivassa ja kuntoutuksessa.   

Verkkokoulutuksen kehittäminen yhdessä oli positiivinen kokemus, koska jokainen tekijä toi koulutuksen sisältöön oman näkökulmansa. Aluksi ideoitiin keskustellen koulutuksen pääteemoja. Lopulta pääteemoiksi valittiin digitalisaatio vanhustyössä, kuntoutumista edistävä toiminta hyödyntäen digitaalisia ratkaisuja, tiedolla johtaminen ja muutosjohtaminen digitaalisessa kuntoutumista edistävässä toiminnassa sekä digitaalisen kuntoutumista edistävän toiminnan vakiinnuttaminen. Näiden teemojen alle alettiin kokoamaan koulutuksen sisältöjä kunkin tekijän osaamisen ja asiantuntijuuden pohjalta. Matkan varrella koulutuksen sisältöjä ja niiden paikkoja muokattiin yhteisten keskustelujen pohjalta kun verkkokoulutuksen kokonaisuus alkoi pikku hiljaa hahmottua. Verkkokoulutusta oli kokoamassa sekä kuntoutumista edistävän toiminnan, pedagogiiikan , että digitalisaation asiantuntijoita. Lopuksi verkkokoulutuksen kokonaisuutta tarkasteltiin yhdessä ja tehtiin tarvittavat muutokset.

Hankkeen tuloksista ja saaduista kokemuksista laaditaan suositukset videoblogisarjana (vlogi). Videoblogisarjan sisältö koostuu hankkeen toimenpiteistä saaduista kokemuksista ja osaamisen kehittymisestä kuntoutumista edistävään toimintaan liittyen. Videoblogit tuotetaan Vanhustyön uudelleen muotoilu –blogiin, joka on olemassa oleva ammattikorkeakoulun blogi vanhustyön hyvien käytäntöjen levittämiseen. Verkkokoulutuksesta ja siihen liittyvistä kokemuksista saa lisätietoa videoblogisarjan 2.vlogista.

Verkkokoulutuksen toinen ja viimeinen toteutus järjestetään 3.2.-31.3.2025. Kaikki Laphan ja Pohteen vanhustyön lähiesihenkilöt sekä Lapin AMKin geronomiopiskelijat ja Oulun yliopiston terveystieteiden opiskelijat ovat lämpimästi tervetulleita osallistumaan kevään koulutukseemme!

Voit ilmoittautua kevään verkkokoulutukseen tämän lomakkeen kautta: https://link.webropol.com/s/ilmoittautumislomake2025

Mikä GeroDigiLead?

GeroDigiLead on Lapin yliopiston koordinoima hanke, joka toteutetaan Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston monialaisena ja –ammatillisena yhteistyönä ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen tavoitteena on tukea vanhustyön lähiesihenkilöiden osaamisen johtamista ja muutosjohtamisen valmiuksia kuntoutumista edistävässä toiminnassa, sekä kehittää lähiesihenkilöiden osaamista työntekijöiden digitaitojen systemaattisessa kehittämisessä sekä yhteisöllisyyden ja oppimisilmapiirin parantamisessa. Tämän myötä tavoitellaan vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvoinnin paranemista ja henkilöstön parempaa saatavuutta ja pysyvyyttä.

Sari Arolaakso, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Biri Konola, tutkimusavustaja, Oulun yliopisto

Sinikka Lotvonen, tutkijatohtori, Oulun yliopisto

Elina Kerätär, TKI-asiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteitä:

Elo, M., Eloranta, S ja Katajapuu, N. 2022. Mikä on kuntouttavan työotteen jalansija ikäihmisten hoitotyössä? Gerontologia 2/2022.

Hattori, S, Yoshida T, Okumura Y, Kondo K. Effects of reablement on the independence of community dwelling older adults with mild disability: a randomized controlled trial. J. Environ. Res. Public Health 2019; 16 (20): 3954. https://doi.org/10.3390/ijerph16203954

Kulmala, J. (toim.) 2017. Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen.

Langeland E, Tuntland H, Folkestad B, Förland Ö, Jacobsen F, Kjeken I.  A multicenter investigation of reablement in Norway: a clinical controlled trial. BMC Geriatr 2019; 19:29. https://doi.org/10.1186/s12877-019-1038-x

Low L, Venkatesh S, Clemson L, Merom D, Casey A, Brodaty H. (2018). Feasibility of LifeFul, a relationship and reablement-focused culture change program in residential aged care. BMC Geriatr  31 (18):129. doi: 10.1186/s12877-018-0822-3

Metzelthin S, Ziljstra G, Rossum E, Man-van-Ginkel J, Resnick B, Lewin G, Parsons M, Kempen G. `Doing with…`rather than `doing for…`older adults: rationale and content of the `Stay Active at Home`proramme. Clin Rehabil 2017; 31(11): 1415–1430. https://doi.org/10.1177/0269215517698733

Siira, H., Lotvonen, S., Saarela, K. ja Kyngäs, H. 2021. Kuntouttava työote 2.0 – Terapeuttilähtöisyydestä hoitajakeskeiseen kuntoutumista edistävään hoitotyöhön. Gerontologia 1/2021.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset2025.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Stenman, P. 2020. Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana. University of Oulu 22.09.2020.

STM 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4.

STM 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030 : Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31.

Ennakoi-hankkeen tarkoituksena on kehittää ikäihmisten kotona asumista tukevia toimintamalleja hyödyntäen digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja. Lisäksi hankkeen toimilla edistetään ikäihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Hanke alkaa olla puolivälissä ja hankkeessa pilotoiduista toimintamalleista on saatu positiivisia kokemuksia.  

Johdanto

Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvat säästöpaineet uhkaavat vähentää ikäihmisille suunnattuja ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia toimia. Säästöpaineet kohdistuvat muun muassa matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen, toimivien kuntoutuspalveluiden sekä päivätoiminnan supistamiseen ja jopa lakkauttamiseen. Ennakoivien ja kuntouttavien toimien vaikuttavuuden ja kustannushyödyn osoittaminen on haasteellista lyhyellä aikavälillä, mutta hyötyä tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä ja ennakointitiedon keräämistä tule tehostaa ja ottaa käyttöön riittävän herkkiä mittareita. Jo nyt kerätään ennakointitietoa, mutta sitä ei hyödynnetä riittävästi toiminnan suunnittelussa, tavoitteiden asettamisessa ja oikeiden toimenpiteiden valinnassa.  

Matalankynnyksen kohtaamispaikat tarjoavat kävijöille neuvontaa ja ohjausta alueen tarjoamista palveluista, aktiviteetteja arkeen, mahdollisuuden keskustella itseä askarruttavista ja kiinnostavista asioista, mahdollisuuden kohdata muita alueen asukkaita sekä vinkkejä esimerkiksi ravitsemukseen, liikuntaan ja muistin kuntoutukseen (Torniotupa 2024, Ikäihmisten olohuone 2024). Sotejärjestämislaki (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021) velvoittaa hyvinvointialueita sekä kuntia yhteistyössä toteuttamaan alueen asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimia. Laki määrittää melko väljät raamit ja jättää tilaa alueellisille tarpeille toiminnan toteuttamisessa. Ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen velvoitetta täydentää lisäksi vanhuspalvelulaki (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980) sekä laatusuositus (Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027). Ikäihmisille on järjestettävä hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia neuvontapalveluita ja tarjottava terveystarkastuksia, vastaanottoja tai kotikäyntejä riskiryhmille. Onkin hyvä pohtia, mitä tarkoitetaan riskiryhmillä esimerkiksi liikkumisen ja liikkumisongelmien näkökulmasta. Liikkumisongelmat ovat yleensä ensimmäinen syy ulkopuolisen avun tarpeeseen ja hakeutumiseen sote-palveluiden piiriin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL 2024) toteuttaman kyselyn mukaan kuntien ja hyvinvointialueiden ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimien toteuttamiseen liittyvissä yhteistyöprosesseissa ja -rakenteissa on parannettavaa tai niitä ei ole olemassa lainkaan. Erilaisten ennaltaehkäisevien toimien ja kuntoutusmallien tavoitteena on arvioida toimintakykyä, tukea terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä kotona asumista. Mikäli näitä toimia supistetaan tai pahimmassa tapauksessa niitä ei ole lainkaan, heijastuvat vaikutukset vääjäämättä ikäihmisten hyvinvointiin ja terveyteen muun muassa yksinäisyyden lisääntymisenä, toimintakyvyn heikentymisemä ja yhteydenottoina akuutteihin sote-palveluihin. Tämä lisää entisestään sote-palveluihin kohdistuvaa kuormitusta ja hyvinvointialueiden kustannuksia.

Ennakoi, Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa -hankkeessa pyritään osoittamaan ennakoivien toimien vaikuttavuutta pilotoimalla ja edelleen kehittämällä jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä luomaan uusia avauksia monitoimijaiselle yhteistyölle. Lapin ammattikorkeakoulu toteuttaa hanketta yhteistyössä Lapin hyvinvointialueen (Laphan) kanssa ja hanketta rahoittaa Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahasta.

Ennakoi-hankkeen pilotit ennakoivan toiminnan kehittämiseksi

Hankkeen pilottialueena on Lounaisen Lapin palvelualue ja pilottikuntina Kemi, Tervola ja Tornio. Pilotoitavia ja edelleen kehitettäviä ennakoivan toiminnan malleja ovat HEKO, Hyvinvointia edistävät kotikäynnit, IkäTerve-tarkastukset, Kunto65-tapaamiset ja Tornion Etsivän seniorityön malli.

Kemissä on jo pitkään toteutettu oppilaitosyhteistyönä (Lapin AMK ja Lapha) IkäTerve-tarkastuksia 70 vuotta täyttäville sekä HEKO -käyntejä 75 vuotiaille kuntalaisille. Uutena toimintamallina on muutama vuosi sitten aloitettu Kunto65, joka on 65 vuotta täyttäville kuntalasille suunnattu matalan kynnyksen tapaaminen. Näissä kaikissa toimintamalleissa toteutuu hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn arviointi sekä neuvonta ja ohjaus omaehtoiseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Lisäksi tapaamisessa jaetaan tietoa alueen palveluista, hyvinvointia ja terveyttä edistävistä toimista sekä tapahtumista. Etsivän seniorityön malli on kehitetty aiemmin Torniossa toteutuneessa HopeaKirstu -hankkeessa (2016-2019) ja sitä toteuttavat yhteistyössä Lapha, Tornion seurakunta ja Torniotupa. Tavoitteena mallissa on eri toimijoiden tunnettuuden lisääminen ja yhteistyön vahvistaminen, jotta alueen asukkaita voidaan neuvoa ja ohjata oikeiden palveluiden äärelle.  Ennakoi-hankkeessa näitä toimintamalleja kehitetään edelleen hyödyntäen digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja.

Kemin ja Tervolan HEKO-piloteissa on tarjottu HEKO-käynti 75-vuotta täyttäville kuntalaisille, jotka eivät kuulu vielä säännöllisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Pilotissa on kokeiltu tasapainon mittaamiseen AinoneBalance -sovellusta ( https://ainone.eu/fi/balance/ ) sekä aktiivisuuden lisäämiseen YetiMini -pelisovellusta. YetiMini on sisällöltään monipuolinen Android -tabletti, joka sisältää erilaisia pelillisiä ratkaisuja muun muassa tasapainon harjoittamiseen (https://www.bernermedical.fi/tuote/yeticare-ja-yetitablet/ ).

IkäTerve -pilotissa 70-vuotta täyttäville, ei säännöllisten sote-palveluiden piirissä oleville, tarjotaan mahdollisuutta osallistua Lapin AMKin Hyvinvointipysäkillä toteutuviin tapaamisiin. Pilotissa on kokeiltu tasapainon mittaamiseen soveltuvaa iBalance-laitetta (http://www.hurlabs.fi/ibalance-smart-combo ). Kunto65 –pilotissa 65 vuotta täyttäville, ei palveluiden piirissä olevilla, on myös tarjottu mahdollisuutta osallistua Lapin AMKin Hyvinvointipysäkillä toteutuviin tapaamisiin. Tapaamiset sisälsivät tarkemman tasapainon mittaamisen (iBalance) ja lisäksi osallistujat saivat halutessaan koekäyttöön Polarin aktiivisuusrannekkeen.  Tapaamiset sisälsivät lisäksi fysioterapiaopiskelijan toteuttamana liikuntaneuvontaa sekä kaksi teemallista ryhmätapaamista.

Tornion etsivän seniorityön -pilotissa edelleen vahvistetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja uutena toimintana tarjottiin mahdollisuutta osallistua toimintakyvyn arviointia ja liikuntaneuvontaan sisältäviin teemapäiviin. Teemapäivät toteutettiin yhteistyössä Saarenvireen Eväitä aktiiviseen ikääntymiseen- hankkeen kanssa. Teemapäivät toteutuivat Saarenvireen tiloissa Torniossa sekä Kemissä Lapin AMKin Hyvinvointipysäkin tiloissa syksyllä 2024. Yhtenä teemana oli teknologia ja päivässä oli mukana Vallin Konstikoppa -kiertäväteknologia näyttely ( Konstikoppa | Kiertävä teknologianäyttely | Valli.fi ).

Lopuksi

Hankkeen piloteissa osallistujia on tähän mennessä lähemmäs 400. Palaute on ollut positiivista. Yleisesti osallistujat ovat olleet tyytyväisiä, että heistä ollaan kiinnostuneita ja heille tarjotaan matalankynnyksen tapaamisia. Neuvonta ja ohjaus omaehtoiseen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen sekä alueen palveluista tiedottaminen koetaan erityisen tärkeänä. Digitaidot ja niiden ohjaus näyttäytyy oleellisena ennakoivana kotona asumista tukevana toimena ja on erityisesti näkynyt Tornion etsivän seniorityön pilotissa ja siihen osallistuneiden palautteissa. Ei riitä, että digipalveluiden ja mobiililaitteiden käyttöön saa ohjausta vain kerran, vaan neuvonnan ja ohjauksen tulee olla jatkuvaa ja tuki saatavilla helposti ja nopeasti. Sähköiset palvelut uudistuvat nopeaan tahtiin, mikä voi hämmentää käyttäjää ja lisäksi ohjeet voivat helposti unohtua, mikäli digipalveluiden käyttö ole päivittäistä. 

Matalan kynnyksen kohtaamispaikat ja hyvät käytännöt tulee säilyttää ja tarjota alueen asukkaille mahdollisuuksia oman hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn arviointiin ja edistämiseen. Ennakoi-hankkeessa selvitetään näiden toimien vaikutuksia muun muassa opinnäytetöiden avulla sekä järjestämällä pilotteihin osallistuneille ja pilottien toimijoille palautetyöpajoja. Näistä tuloksia julkaistaan myöhemmissä blogi-kirjoituksissa.

Sari Arolaakso, lehtori, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteitä

Ikäihmisten olohuone 2024. Viitattu 28.11.2024 https://ikaihmistenolohuone.elakkeensaajat.fi/

Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. Viittaus 28.11.2024 Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027 – Valto

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980. Viittaus 28.11.2024 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn… 980/2012 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ®

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021. Viitattu 28.11.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612

THL 2024. Viiattu 28.11.2024 Iäkkäiden terveyttä ja hyvinvointia edistävissä rakenteissa puutteita kunnissa ja hyvinvointialueilla – THL

Torniotupa 2024. Viitattu 28.11.2024  www.karunginpalvelukotiry.fi/torniotupa

Johdanto

Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana ikääntyneiden henkilöiden määrä sekä osuus väestöstä tulee kasvamaan voimakkaasti. Iäkkään väestön määrän kasvun oletetaan näkyvän myös heille suunnattujen palveluiden asiakasmäärien kasvuna.  Palveluiden tarpeeseen vaikuttaa ikääntyneiden määrän lisäksi myös väestön toimintakyky ja terveyden kehitys. Väestön terveys ja elintapojen myönteinen suuntaus nostaa elinajanennustetta ja lisää terveiden sekä toimintakykyisten elinvuosien määrää. (Kauppinen, Forsius & Kainiemi 2023, 16.)

Palveluiden tarpeen kasvaessa myös palvelutarpeen arvioinnin merkitys korostuu. Ikääntyneen henkilön kohtaaminen missä tahansa palvelupolun kohdalla vaatii ammattihenkilöltä osaamista toimintakyvyn arviointiin. Koska ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja usein monet toimintakyvyn osa-alueet limittyvät toisiinsa, on tärkeää tunnistaa yksittäisiä haasteita, joihin vaikuttamalla voidaan saada vaikuttavuutta iäkkään arkeen ja yhteiskunnallisesti löytää ratkaisuja ikääntyneiden avuksi.

Kuva 1. Gerastenian riskiä kasvattaa muun muassa vähäinen liikunta. Kuva: Pexels.

Gerastenian tunnistaminen

Gerastenia on toiminnanvajeita aiheuttava oireyhtymä, jossa normaali ikääntyminen on kiihtynyt ja henkilön stressinsietokyky on alentunut. Vaikka gerastenia ei ole sairaus, uhkaa se ikääntyneen terveyttä monen eri osatekijän aiheuttamana. Kun ikääntynyt kärsii gerasteniasta, jo pienikin kuormittava tekijä voi heikentää toimintakykyä, altistaa toistuville sairaalahoidoille sekä lisätä kuoleman riskiä. (Strandberg 2013, 332; Strandberg, Cederholm, Saksela & Goebeler 2015.)  

Gerastenian tunnistaminen on tärkeää erityisesti niiden iäkkäiden kohdalla, jotka ovat kohtalaisen hauraita tai haavoittuvia. Hauras ja haavoittuvainen ikääntynyt kohdataan usein ikääntyneiden palveluissa, minkä lisäksi arjen sujuvoittamiseksi voi olla myös tukipalveluita käytössä. Heidän kohdalla monialaisella ja yksilöllisellä kuntoutuksella voidaan parantaa arjen sujumista ja lisätä hyvinvointia sekä viivästyttää laitoshoitoon joutumista. Ennaltaehkäisevät toimet sellaisen ikääntyneen kohdalla, jolla toimintakyky on hieman alentunut ilman näkyviä merkkejä, hyöty voi olla merkittävämpi kuin oletetaan. Usein gerastenia havaitaan vasta, kun siitä on jo aiheutunut iäkkäälle haittaa ja hoito on pitkittynyt. (Jämsen, Laine, Varinen & Turunen 2023).

Kuva 2. Liikunnasta on hyötyä gerastenian ehkäisyssä. Kuva: Pexels

Tunnistamisen vaikutukset yksilöön ja yhteiskuntaan

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettiin opinnäytetyö, jossa selvitettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla gerastenian tunnistamisen tärkeyttä sekä sen vaikutuksia yksilön ja yhteiskunnan tasoilla. Tuloksista kävi ilmi, että gerastenia vaikuttaa epäsuotuisasti sekä ikääntyneeseen yksilönä että yhteiskuntaan. Yksilötasolla vaikutukset näkyivät monella eri alueella ja sen tunnistamisella on suuri merkitys yksilöllisen hoito- ja kuntoutumissuunnitelman sekä jatkointervention kannalta. Yhteiskunnassa vaikutukset näkyivät resursseissa ja taloudessa.

Gerastenian huomioiminen terveydenhuollon kontakteissa vaikuttaa sairauksien hoidon linjauksiin ja edesauttaa päätöksen teossa yksilöllisesti hyötyjä ja haittoja punnittaessa. Opinnäytetyön tuloksissa nousi esille, että palliatiivinen hoito voi olla ikääntyneelle parempi vaihtoehto kuin raskaat ja toimintakykyä laskevat hoidot. (Alakare & Strandberg 2020, 1 371–1 372.) Näin voidaan huomioida, että elämänlaatu säilyy elämän loppumetreillä laadukkaampana ja terveydenhuollon resurssit kohdentuvat oikein. Toimintakyvyn säilyminen mahdollistaa myös kotona asumisen pidempään. Näillä toimilla on vaikutuksia paitsi yksilön myös yhteiskunnan kannalta. Gerastenian tunnistaminen on tärkeää kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon kontakteissa ja niin hoitotyön kuin lääketieteen ammattilaisenkin kohdalla.

Hoitotieteellistä näkökulmasta tarkasteltuna opinnäytetyön tulokset vahvistavat näyttöön perustuvan hoitotyön tärkeyttä ja aiempaa tutkittua tietoa, jota muun muassa Santy-Tomlinson ym. (2024, 12) tarkastelee. Komplikaatioiden ehkäisy, sairauksien hallinta ja hoito sekä kuntoutumisen mahdollisuudet sairaalahoidon aikana ovat tärkeitä, ja niillä on suuri merkitys gerasteniasta kärsivän hoidon jälkeiseen aikaan ja jopa kuolemanriskiin (Koivukangas, Strandberg, Leskinen, Keinänen-Kiukaanniemi & Antikainen 2017, 428). Opinnäytetyön tulosten mukaan gerastenian tunnistamisella saattoi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Gerastenian tunnistaminen voi johtaa ikääntyneen leimautumiseen ammattilaisten osalta siihen liitettävän ennakkoluulon vuoksi.  Tämä voi aiheuttaa rasitetta ikääntyneelle, joka kärsii oireyhtymästä. (Dent ym. 2019, 1 382–1 383.)

Pohdinta

Viime vuosina ikääntyneiden hoidossa valtakunnallisesti on median mukaan keskitytty hoidon resursseihin, vaikka paljon työtä tehdään ennaltaehkäisevän työn saralla. Lapin hyvinvointialueella ikääntyneiden palveluohjausta on keskitetty ja kehitetty viime vuosina. Yhtenä kehittämisen painopisteenä on ollut varhaiset toimenpiteet ja ennaltaehkäisy, joilla vaikutetaan väestön tunnistettuihin tarpeisiin ja hyvinvointi- ja terveyseroihin. Strategian lähtökohtana tunnistetaan palvelutarpeiden muutos ennen kaikkea Lapin ikääntyvän väestön osalta. (Lapin hyvinvointialue 2023.) Gerastenian tunnistamisella palvelutarpeen arvioinnissa on vaikuttavuutta. Tunnistamisella voidaan vaikuttaa yksilön terveyteen ja hyvinvointiin sekä yhteiskunnan talouteen ja terveydenhuollon resursseihin.

Palveluiden kehittämiseen tarvitsemme uusia näkökulmia ja uudenlaista ajattelua, joilla luodaan uudenlaisia palveluita ja kohtaamisalueita ikääntyneille. Ikääntyneiden palveluiden kehittämiseen tarvitaan monialaista osaamista, jolla voidaan varmistaa monipuolinen ja ihmislähtöinen näkökulma. Sote-palveluissa pitäisi myös tiiviimmin rakentaa yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon välillä. Ikääntyneiden hoito harvoin tapahtuu vain yhdellä sektorilla. Ikääntynyt asiakas tarvitsee kattavan joukon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, jotta saadaan yksilöllinen palvelutarpeen arviointi ja jatkointerventio. Hoitotyön ammattilaisten tulisi mahdollistaa hyvä ikääntyminen sekä laadukkaat ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville iäkkäille henkilöille sekä luoda pohjaa ikäystävälliselle yhteiskunnalle, kuten laatusuosituksessa suositellaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024).

Kirjoittajat:

Sinikka Junno, sh-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu

Anniina Tohmola, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alakare, J. & Strangerg, T. 2020. Gerastenia – kuinka tunnistaa ja miksi. Lääkärilehti vol 75 nro 22. Viitattu 28.4.2024 http://hdl.handle.net/10138/319949.

Dent, E., Martin, F., Bergman, H., Woo, J., Romero-Ortuno, R. & Walston, J. 2019. Management of frailty: opportunities, challenges, and future directions, The Lancet. Volume 394, Issue 10206. Viitattu 13.3.2024 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31609229/.

Jämsen, E., Laine, J., Varinen, A. & Turunen, H. 2023. Gerastenian tunnistaminen. Duodecim oppiportti. Verkkokurssit. Viitattu 16.11.2023. https://www.oppiportti.fi/op/dvk00236.

Kauppinen, S., Forsius, P. & Kainiemi P. 2023. Iäkkäiden palveluiden järjestämisen tila hyvinvointialueiden aloittaessa: Vanhuspalvelujen tila -seurannan järjestäjäkyselyn tuloksia 2014–2022. Helsinki. THL. Viitattu 28.5.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-043-9.

Koivukangas, M., Strandberg, T., Leskinen, R., Keinänen-Kiukaanniemi, S. & Antikainen, R. 2017. Vanhuksen gerastenia – tunnista riskipotilas. Suomen lääkärilehti. Vol 72 nro 7. Viitattu 15.2.2024 https://www.laakarilehti.fi/haku/?keywords=gerastenia&author=koivukangas&titl e=&year_min=1992&year_max=2024&magazine_issue=&page_number=&limit =10&advanced=1&q=&sort=new_first.

Lapin hyvinvointialue 2023. Lapin hyvinvointialueen tavoite: Lapissa eletään hyvää ja turvallista elämää. viitattu 9.4.2024 https://lapha.fi/fi/w/lapinhyvinvointialueen-strateginen-tavoite-lapissa-elet%C3%A4%C3%A4nhyv%C3%A4%C3%A4-ja-turvallista-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4- %C2%A0?p_l_back_url=%2Fhaku%3Fq%3Dtavoitteet.

Santy-Tomlinson, J., Hertz, K., Meehan, A.J., Hommel, A., Marques, A., Peng, L. & Speerin, R. 2024. Fragility fracture and orthogeriatric nursing. Holistic care and management of the fraglity fracture and orthogeraiatric patient. Orthogeriatric and fragility fracture nursing: An introduction. Springer nature Switzerland AG. Swizerland. viitattu 9.4.2024 https://doi.org/10.1007/978-3-031-33484-9

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024-2027. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Strandberg, T. 2013. Hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO) iäkkäässä väestössä. Teoksessa Heikkinen, E., Jyrkämä, J. & Rantanen, T. (toim.) Gerontologia. 3.uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 332–338.

Strandberg, T., Cederholm, T. Saksela, E. & Goebeler, S. 2015. HRO:sta gerasteniaan. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2015; 131 (11): 1103-4. https://www.duodecimlehti.fi/duo12298

Pelilliset harjoitteet ovat yksi keino lisätä iäkkäiden henkilöiden fyysistä aktiivisuutta ja näin ehkäistä liikkumisongelmien syntymistä. Interventioiden, jotka sisältävät pelillisiä harjoitteita on todettu motivoivan ja lisäävän sitoutumista kuntoutukseen, parantavan iäkkäiden liikkumiskykyä, tasapainoa, päivittäisistä toiminnoista suoriutumista ja itsenäisyyttä. Ennakoi-hankkeessa pyritään löytämään hyviä käytäntöjä ikäihmisten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi teknologisia ratkaisuja hyödyntäen.  

Johdanto

Fyysinen aktiivisuus on tärkein tekijä päivittäisistä toiminnoista selviytymiselle ja omatoimisuudelle (McPhee ym 2016). Fyysinen aktiivisuus määritellään lihasten tuottamiksi kehon liikkeiksi, jotka kuluttavat energiaa ja siihen katsotaan sisältyvän liikunta, urheilu sekä aktiivisuus päivittäisten toimintojen yhteydessä (Langhammer, Bergland & Rydwik 2018). UKK-instituutin yli 65-vuotiaiden liikkumisen suosituksissa kaikenlainen liikkuminen ja liikuskelu nähdään merkityksellisenä, kevytkin liikkuminen, riippumatta kestosta tai voimakkuudesta. Suositukset ohjaavat ihmisiä fyysiseen aktiivisuuteen ja tekemään liikkumattomuuden sijaan terveyttä- ja hyvinvointia edistäviä valintoja päivittäin.  (UKK-instituutti 2024.) Säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on todettu vähentävän merkittävästi riskiä sairastua kroonisiin sairauksiin, ehkäisevän kaatumisia ja lihasvoiman heikentymistä sekä muistiongelmia (McPhee ym 2016). Merkityksellistä näyttäisi olevan yleisen fyysisen aktiivisuustason lisääntyminen, ei niinkään harjoittelukerroilla ja kestolla (Chen ym. 2020).

Pelilliset harjoitteet ovat yksi keino lisätä ikäihmisen fyysistä aktiivisuutta (Arolaakso-Ahola & Könni 2015).  Pelillisten harjoitteiden mahdollisuuksista ja vaikuttavuudesta ikäihmisten liikkumiskykyyn on tehty vielä verrattain vähän tutkimusta (Moreira ym 2021). Interventioiden, jotka sisältävät pelillisiä harjoitteita, on todettu motivoivan ja lisäävän sitoutumista kuntoutukseen (Oesch ym. 2017), parantavan iäkkäiden liikkumiskykyä, tasapainoa (Pacheco ym. 2020), päivittäisistä toiminnoista suoriutumista ja itsenäisyyttä (Neumann ym. 2018). Hasselmann ym. (2015) tutkimus osoitti pellillisten harjoitteiden motivoivan iäkkäitä liikkumaan sekä lisäsi tietoutta liikuntapelien hyödyistä. Vaikuttavia näyttävät olevan sellaiset interventiot, jotka ovat sisältäneet sekä perinteisiä tasapaino- ja voimaharjoitteita että pelillisiä harjoitteita (Sadeghi ym 2021).

Pacheco ym (2020) tekemän katsauksen mukaan pelillisillä harjoitteilla on voitu parantaa iäkkäiden liikkumiskykyä ja tasapainoa. Wang ym. (2020) tekemään katsaukseen hyväksyttiin 67 tutkimusta vuodesta 2013 vuoteen 2018. Interventioiden kesto tutkimuksissa vaihteli, mutta useimmiten sen raportoitiin kestäneen alle vuoden. Myös pelikertojen määrä vaihteli päivittäisestä pelaamisesta yhteen kertaan koko intervention aikana. Katsaus osoitti, että liikuntapelit soveltuvat iäkkäiden henkilöiden fyysisen suorituskyvyn ja mielialan lisäämiseen. Pelillisillä harjoitteilla todettiin olevan positiivisia vaikutuksia motorisiin ja kognitiivisiin taitoihin. Useimmissa katsaukseen valituissa tutkimuksissa pelillisten harjoitteiden positiivinen vaikutus näkyi motoristen taitojen parantumisessa.

Lapin ammattikorkeakoulussa on aiemmin toteutettu ikäihmisille suunnattuihin pelillisiin ratkaisuihin liittyvä hanke, Etäpeliä ikääntyville – EPI –esiselvityshanke. Hankkeessa (2013) selvitettiin, miten ikäihmisille suunnatuilla pelinomaisilla liikuntapalveluilla pystytään ylläpitämään ja edistämään ikäihmisten toimintakykyä sekä lisäämään aktiivisuutta. Hankkeessa toteutetussa selvityksessä kartoitettiin ikäihmisten kokemuksia ja näkemyksiä digitaalisten pelien pelaamisesta sekä millaisista peleistä ikäihmiset ovat kiinnostuneita. Lisäksi selvitettiin, miten ikäihmiset itse kokevat pelien vaikuttavan itsenäiseen kotona selviytymiseen ja aktiivisuuteen. Selvityksen mukaan ikäihmisiä kiinnostaa eniten pulma- ja älypelit, liikuntapelit sekä musiikkipelit. Osa vastanneista ei ollut lainkaan kiinnostunut pelaamisesta. Vastanneista suurin osa oli sitä mieltä, että digitaaliset pelit tuovat iloa ikäihmisen arkeen ja lähes jokainen vastanneista koki, että liikuntapelit voivat edistää ikäihmisen itsenäistä kotona selviytymistä. (Arolaakso-Ahola, Hirvonen & Könni 2014.) Hankkeen kokemuksia ja tuloksia hyödynnetään pelikokeiluissa.

Lapin ammattikorkeakoulun toteuttaman Ennakoi, Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa -hankkeen (2023-2026) yhtenä tavoitteena on lisätä sote-alalla toimivien tietoisuutta ja kykyä neuvoa ja ohjata ikäihmisiä hyödyntämään digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Ikäihmisiä tulee motivoida entistä tehokkaammin omaehtoiseen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Hankkeen piloteissa on tarkoitus kokeilla pelillisiä harjoitteita iäkkäiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Ennakoi-hankkeesta voit lukea lisää hankkeen verkkosivuilta. Ennakoi-hankkeen sivu | (eoppimispalvelut.fi)

Ennakoi-hankkeessa toteutuneet pelikokeilut

Hankkeen piloteissa tullaan hyödyntämään YetiCaren kehittämää hyvinvointiteknologiaa, joka on suunniteltu fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen kuntoutuksen tueksi. Ratkaisu soveltuu muun muassa hoiva-alalle, varhaiskasvatukseen, erityisopetukseen ja kuntoutuslaitoksiin käytettäväksi. YetiCare-ratkaisuun kuuluu suurikokoinen Android-pohjainen Yetitablet ja selkeä, itsenäiseen käyttöön soveltuva käyttöliittymä. Valittavana on paljon erilaisia kuntoutukseen ja virkistystoimintaan liittyviä sovelluksia. YetiHome on yksilökäyttöön kehitetty ratkaisu, jonka avulla ikäihmisen on mahdollista saada älyteknologia ja sen tarjoamat mahdollisuudet kotiinsa. YetiHome –laitteella pelaamiseen aikana on mahdollista tehdälisäksi tasapainoharjoituksia niin, ettäseisoma-asentoa vaihdellaan (jalat vierekkäin, semitandem- ja tandemseisonta).

Pelillisiä ratkaisuja testattiin ennen hankkeen varsinaisia pilotteja. Aluksi YetiHome oli koekäytössä hankkeen asiantuntijoiden perhepiirissä. Ensimmäinen testikäyttäjä oli 74-vuotias nainen, joka käyttää tietokonetta päivittäin. Testikäyttäjää ohjattiin vapaasti kokeilemaan häntä itseään kiinnostavia pelejä ja vaihtelemaan seisoma-asentoa pelaamisen aikana. Ensimmäisen testauksen jälkeen sovellusta kehitettiin niin, että kehotus asennon vaihtamiseen tuli laitteelta. Toinen testikäyttäjä oli 83-vuotias mies, jolla ei ollut kokemusta teknologian käytöstä.

74-vuotiaalla testikäyttäjällä laitteen käytön ja pelaamisen haltuunotto oli helppoa ja hän pelailikin testijaksolla innokkaasti lähes päivittäin. Erityisen innostunut hän oli Sanaruudukko-pelistä, koska sanaristikoiden ratkominen oli ennestäänkin mieluisaa vapaa-ajan toimintaa. Myös tasapainoharjoitusten tekeminen pelaamisen yhteydessä onnistui, vaikkakaan hän ei kokenut tasapainonsa erityisesti parantuneen kokeilujaksolla. Lähipiiri huomioi pelaamisen olleen mahdollisesti alkusykäyksenä testikäyttäjän yleisen aktivaatiotason nousuun, mikä näkyi esimerkiksi osallistumisena liikuntaryhmiin ja yleisenä piristymisenä.

83-vuotias testikäyttäjä tarvitsi muutaman viikon harjoitteluajan laitteen käytön opettelemiseen ja olemassa olevien pelisisältöjen pelaamiseen. Kun pelaaminen alkoi sujua ja mieleinen peli löytyi, voitiin mukaan ottaa myös tasapainoharjoitteita. Niiden tekeminen onnistui hyvin, kun pelaajan ei enää tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota itse pelilaitteen käyttöön. Testikäyttäjä itse ei kokenut kokeilulla olleen vaikutusta hänen tasapainon hallintaansa, mutta iloa tuotti kehittyminen pelaamisessa, joka näkyi pelinopeuden lisääntymisenä ja haastavammista peleistä suoriutumisena.

Otimme YetiHomen mukaamme kokeiltavaksi myös erilaisiin tapahtumiin, joissa Ennakoi-hanke oli esillä. Tällainen oli esimerkiksi Wirkeiden Warttuneiden iltapäivä Kemissä, jossa ikäihmiset pääsivät kokeilemaan pelaamista yhtenä osana erilaisia toimintapisteitä. Rovaniemen Hyvinvointirehveillä sekä Kemin Seniorimessuilla kokeiltavana olivat sekä YetiHome että Yetitablet.  Tapahtumiin osallistuneet kokeilivat rohkeasti laitteita ja erityisesti erilaiset pelit kiinnostivat innostaen osallistujia kisailemaan myös keskenään. Pelaaminen sujui ikääntyneiltä hyvin, mutta vaati välillä suurta keskittymistä. Sen vuoksi tasapainoharjoitusten tekeminen pelien aikana oli osalle ikäihmisistä haastavaa ja he tarvitsivat erillistä muistutusta asennon vaihtamisesta, vaikka pelikin siihen ohjeisti. Eri seisoma-asennoissa pelaaminen koettiin kuitenkin hauskaksi tavaksi harjoittaa tasapainoa.

Ikäihmisistä monet olivat uteliaita kokeilemaan pelaamista laitteilla, mutta osaa piti houkutella kokeiluihin hieman enemmän. Hekin, jotka uskaltautuivat kokeilemaan pienen epäröinnin jälkeen, kyllä innostuivat pelaamisesta ja varsinkin silloin, kun pelivalikoimasta löytyi joku jo ennestään tuttu peli, esimerkiksi muistipeli. Ikääntyneiden joukossa oli myös niitä, jotka ehdottomasti kieltäytyivät kokeilemasta ja osin syyt olivat esim. periaatteellisia, “ruutukulttuuria” vastustavia ja osaa ei vain kiinnostanut. Toisaalta myös ehkä “julkinen kokeilu” saattoi joillekin olla epämiellyttävää. Kokeilusta kieltäytyneitä oli kuitenkin vähän. Enemmistö ikäihmisistä kuitenkin koki pelaamisen innostavana ja erityisesti esimerkiksi pöytätasoksi kallistetulla Yetitabletilla ilmakiekon pelaaminen vastustajan kanssa vei mennessään.

Lopuksi

Lyhyet kokeilut osoittivat, että pelillisten ratkaisujen käyttö ja niiden yhteydessä tapahtuva tasapainoharjoittelu haastoivat monin tavoin ikäihmisen fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä. Saatuja kokemuksia on hyödynnetty Ennakoi-hankkeen pilottien suunnittelussa ja tulemme myöhemmin kertomaan piloteissa saaduista kokemuksista Ennakoi-hankkeen verkkosivuilla ja myös täällä blogissa. Olemme antaneet tähän asti saamamme kokemukset ja palautteet myös YetiCaren hyödynnettäväksi teknologian ja pelillisyyden edelleen kehittämiseksi. Pysykää kuulolla!

Ennakoi-hankkeen sivu | (eoppimispalvelut.fi)

Sari Arolaakso, Lapin AMK, Ennakoi-hanke
Anne Rautio, Lapin AMK, Ennakoi-hanke

Lähteet

Arolaakso-Ahola, S., & Hirvonen, J. & Pirjo Könni, P. 2014. Etäpeliä ikääntyville, EPI –esiselvityshanke. LAPIN AMK:N JULKAISUJA Sarja B. Raportit ja selvitykset 24/2014.

Arolaakso-Ahola, S. & Könni, P. 2015. Digitaalisilla peleillä lisää aktiivisuutta ja osallisuutta ikäihmisille. Gerontologia 3 / 2015.

Chen, F-T., Etnier, J.L., Chan, K-H., Chiu, P-K., Hung, T-M. & Chang, Y-K. 2020. Efects of Exercise Training Interventions on Executive Function in Older Adults: A Systematic Review and Meta‑Analysis. Sports Medicine (2020) 50:1451–1467.

Hasselmann, V., Oesch, P., Fernandez-Luque, L. & Bachmann, S. 2015. Are exergames promoting mobility an attractive alternative to conventional selfregulated exercises for elderly people in a rehabilitation setting? Study protocol of a randomized controlled trial. BMC Geriatrics (2015) 15:108.

Langhammer, B., Bergland, A. & Rydwik E. 2018. The Importance of Physical Activity Exercise among Older People. BioMed Research International Volume 2018.

McPhee, J.S., French, D.P., Jackson, D., Nazroo, J., Pendleton, N. & Degens, H. 2016. Physical activity in older age: perspectives for healthy ageing and frailty. Biogerontology (2016) 17:567–580.

Moreira, N., Rodacki, A., Costa, S., Pitta, A. & Bento, P. 2021. Perceptive–Cognitive and Physical Function in Prefrail Older Adults: Exergaming Versus Traditional Multicomponent Training.  REJUVENATION RESEARCH Volume 24, Number 1, 2021.

Neumann, S., Meidert, U., Barbera` -Guillem, D Ricard Barbera` -Guillem, R., Poveda-Puente, R., & Becker, H. 2018. Effects of an Exergame Software for Older Adults on Fitness, Activities of Daily Living Performance, and Quality of Life. GAMES FOR HEALTH JOURNAL: Research, Development, and Clinical Applications Volume 7, Number 5.

Oesch, P., Kool, J., Fernandez-Luque, L., Brox, E., Evertsen, G., Civit, A., Hilfiker, R & Bachmann, S. 2017. Exergames versus self-regulated exercises with instruction leaflets to improve adherence during geriatric rehabilitation: a randomized controlled trial. BMC Geriatrics (2017) 17:77.

Pacheco, T.B.F., Medeiros, C.S.P., Oliveira, V.H.B., Vieira, E.R. & Cavalcanti, F.A.C. 2020. Effectiveness of exergames for improving mobility and balance in older adults: a systematic review and meta-analysis. Systematic Revie.ws (2020) 9:163.

Sadeghi, H., Jehu, D., Daneshjoo, A., Shakoor, E. Razeghi, M. Amani, A.,  Hakim, M. & Yusof, A. 2021. ffects of 8 Weeks of Balance Training, Virtual Reality Training, and Combined Exercise on Lower Limb Muscle Strength, Balance, and Functional Mobility Among Older Men: A Randomized Controlled Trial. SportsHealth. Vol XX, NoX?

UKK-instituutti 2022. Liikkumisen suositus yli 65-vuotiaille. Viitattu 11.4.2022. Liikkumisen suositus yli 65-vuotiaille – UKK-instituutti (ukkinstituutti.fi)

Wang, Y-L., Hou, H-T & Tsai, C-C. 2020. A systematic literature review of the impacts of digital games designed for older adults. Educational gerontology 2020, VOL. 46, NO. 1, 1–17