Lapin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Ennakoi-hankkeessa (Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa 1.5.2023-30.4.2026) on tarkoituksena kehittää ikäihmisten kotona asumista tukevia ennakoivia toimintamalleja hyödyntäen erilaisia digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja.
Hankkeen pilottialueena on ollut Lapin hyvinvointialueen Lounaisen Lapin palvelualue ja pilottikuntina Kemi, Tervola ja Tornio. Pilotoitavia ja edelleen kehitettäviä ennakoivan toiminnan malleja ovat olleet HEKO (Hyvinvointia edistävät kotikäynnit), IkäTerve- ja Kunto65- tarkastukset sekä Tornion Etsivän seniorityön malli. Hanke on puolivälissä ja pilotoinnit ennakoivan toimintamallin kehittämiseksi on toteutettu. Hanketta rahoittaa Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahasta.
Pilottien toteutukseen on osallistunut useita Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoita geronomi-, fysioterapian ja hoitotyön koulutuksista. Seuraavassa kaksi opiskelijaa kertoo kokemuksistaan hankkeessa toimimisesta.
Roosa, fysioterapeuttiopiskelija:
Olen tällä hetkellä kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja aloitin Ennakoi-hankkeen parissa 2. opiskeluvuoden keväällä 2024. Suoritin hankkeessa geriatrisen fysioterapian harjoittelun ja olin myöhemmin myös lyhyessä työsuhteessa hankkeessa. Tällöin pääsin monipuolisesti tutustumaan hanketyöhön. Olen osallistunut HEKO-käynneille Kemissä ja Tervolassa, Kunto65-pilottiin Kemissä sekä Tornion pilotin teemapäiviin, jotka toteutettiin yhteistyössä kuntoutuspalveluja tarjoavan Saarenvireen kanssa. Lisäksi olen tutustunut erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin ja jonkin verran tehnyt myös hallinnollisia töitä. Hankkeessa työskentely on vaatinut tiimityöskentelytaitoja, sillä hankkeessa on työskennellyt useita asiantuntijoita sosiaali- ja terveys-, sekä tekniikan alalta. Oman työn itsenäistä johtamista ja ajanhallintaa se on vaatinut myös.
Ennakoi-hankkeessa olen saanut todella paljon osaamista liittyen ikääntyneen tasapainon hallintaan ja sen arviointiin. Olen oppinut, että seisoma-asennon säilyttäminen vaatii useiden erilaisten strategioiden ja kehon osien toimintaa, joista tärkeimmät ovat näkökyky, sisäkorvan tasapainoelin ja tasapainoreseptorit joka puolella kehoamme. Näiden kaikkien huomioiminen vaatii monipuolista tasapainoharjoittelua. Myös lihasvoimalla on merkittävä osuus tasapainon hallinnassa. Seuraavassa tarkastelen hankkeessa saamaani kokemusta ja osaamista fysioterapeutin ydinosaamisten näkökulmasta.
Tutkimis- ja arviointiosaaminen: Olen oppinut arvioimaan tasapainoa erilaisten testien, kuten SPPB (Short Physical Performance Battery), avulla ja myös silmämääräisesti sekä erilaisten teknologisten ratkaisujen avulla. SPPB-testissä arvioidaan tasapainoa kolmessa eri asennossa, kävelynopeutta ja tuolista seisomaannousua. Se ei ole niin tarkka menetelmä kuin teknologiset ratkaisut, mutta hyvä ja luotettavaksi todettu sekä aina mukana kulkeva tapa arvioida toimintakykyä.
Teknologiaosaaminen: Hankkeessa käytettävät tasapainonmittauslaitteet ovat tulleet tutuiksi ja olen oppinut niitä hyödyntämään asiakkaiden toimintakyvyn arvioinnissa. Ennakoi-hankkeen kotikäynneillä mukana kulkenut kolikon kokoinen AinoneBalance-sensori on laite, joka kiinnitetään asiakkaan rintakehälle sykevyöllä. Se mittaa sitä, kuinka suuria korjausliikkeitä tapahtuu tasapainoa ylläpitäessä erilaisissa asennoissa ja tilanteissa. Sensori on yhdistetty tabletissa olevaan sovellukseen, josta tuloksia voidaan tarkastella.
IBalance laitetta olen käyttänyt Kunto65-pilotin yhteydessä Kemin kampuksen Hyvinvointipysäkillä. Se perustuu hyvin samoihin asioihin kuin AinoneBalance, mutta on suurempi kooltaan. Kehon huojuntaa eli korjausliikkeitä mitataan voimalevyn avulla. Tuloksista olen oppinut tulkitsemaan muun muassa sitä, kuinka suurta on huojunnan pituus ja kuinka se korreloi kaatumisriskin kanssa. Myös näkökyvyn merkitys seisoma-asennon ylläpitämiseen on huomattava ja sekin on tuloksista tulkittavissa.
Ohjaus- ja neuvontaosaaminen: Asiakkaan ohjaamiseen on tullut paljon varmuutta. Olen oppinut ohjaamaan muun muassa harjoitteluohjeita paljon selkeämmin kuin ennen hankkeessa harjoittelua ja työskentelyä. Olen oppinut, että eri ihmiset tarvitsevat erilaista ohjausta ja toiset enemmän tsemppausta ja rohkaisua kuin toiset. Myös erilaisten testien ja mittauksien yhteydessä tuntuu siltä, että ohjeistukseni tulevat helpommin ymmärretyksi. Olen oppinut perustelemaan asiakkaille, miksi erilaisiamittauksia tehdään ja miksi harjoittelua tarvitaan, vaikka mitään ongelmaa tasapainon suhteen asiakas ei kokisikaan. Moni oli silti lopettanut esimerkiksi pyöräilyn tai metsässä kulkemisen, kun se on alkanut tuntua epävarmalta. Kyse on nimenomaan ennaltaehkäisystä ja siitä, että jokainen voisi mahdollisimman pitkään pysyä aktiivisena ja omatoimisena.
Terapiaosaaminen: Asiakkaat saivat tasapainon mittauksien jälkeen ohjeita siihen, miten tasapainoa voisi parantaa. Osalla harjoittelutaustaa oli paljon ja osalla taas ei ollenkaan. Moni heistä, joka koki tasapainonsa olevan “tosi hyvä”, kohtasikin haasteita tasapainon mittauksessa. Lihaskunto- ja tasapainoharjoitteilla tasapainon huononemista ja siten kaatumista pystyy kuitenkin ennaltaehkäisemään. Tasapaino on myös kiitollinen harjoitettava, sillä se paranee harjoittelemalla melko nopeastikin.
Eettinen osaaminen: Hankkeen toiminnassa ja etenkin kotikäyntien yhteydessä on entisestään korostunut se, että ihminen todellakin on biopsykososiaalinen kokonaisuus. Asiakkaan voimavarat on otettava huomioon jo käyntien suunnittelussa ja usein lennostakin pitää uskaltaa tehdä erilaisia ratkaisuja, jos vaikuttaa siltä, että asiakkaan tilanne sitä vaatii. Jokainen asiakas on saanut osallistua hankkeeseen ja tutkimukseen omien voimavarojensa mukaan. Välillä on tullut vastaan raskaitakin elämäntilanteita, kuten vakava sairastuminen, mielenterveyden haasteet tai vaikea kotitilanne. Tällöin asiakkaan kokonaiskuormitus saattaa olla liian suuri esimerkiksi tutkimuksen vaatimalle harjoittelumäärälle tai ylipäätään elämässä on silloin liikaa asioita. Yhdessä asiakkaiden kanssa on näissä tapauksissa sovittu sopiva osallistumistapa. Pääsääntöisesti jokainen on kuitenkin halunnut osallistua jollakin tavalla, mikä on tietysti hyvä juttu!
Hankkeen käynnit toteutettiin niille 75-vuotiaille, jotka eivät vielä ole minkään palvelun, kuten kotihoidon piirissä. Useampi sellainen tapaus tuli esille, että tukea arkeen todellakin kaivattiin, mutta sitä ei oltu osattu tai uskallettu hakea. Myös huolta esimerkiksi omasta muistista tai läheisen terveydestä esiintyi. Tällöin oli hienoa, että käyntejä tuli yhteensä kolme ja näihin asioihin pystyi paremmin tarttumaan asiakkaan tullessa tutummaksi. Kun työparinani oli geronomiopiskelija Karoliina, saimme vielä tukea toinen toisiltamme ja pystyimme yhdessä ohjaamaan asiakasta paremmin. Tervolassa sai tarvittaessa nopeasti yhteyden myös palveluntarpeenarviointiin ja sitä kautta apua asiakkaalle.
Kaiken kaikkiaan harjoittelu ja työskentely Ennakoi-hankkeen parissa on ollut todella antoisaa ja ikääntyneiden kanssa työskentelystäkin tuli aiempaa monipuolisempi kuva. Ammatti-identiteetti on vahvistunut opintojen ja hankkeessa työskentelyn aikana ja on ollut mukavaa osallistua oman työn suunnitteluun sekä itsenäisesti, että työparini Karoliinan sekä tietysti hankkeen työntekijöiden kanssa. Huomasin miettiväni Tervolan HEKO-käyntien aikana kotiin ajaessani, että olisipa huomenna taas Tervola-päivä. Vaikka tällaisessa hankkeessa työskentely ei olekaan sitä perinteistä fysioterapeutin työtä, pääsin silti harjoittamaan ammatillista osaamistani monella eri osa-alueella ja tämäkin vahvisti sitä, että todellakin olen valinnut oikean ammatin. Ehdottomasti suosittelen muillekin opiskelijoille hyppäämistä mukaan hanketoimintaan, jos sellainen mahdollisuus tulee!
Karoliina, geronomiopiskelija:
Olen toisen vuoden geronomi -opiskelija. Aloitin hankkeen parissa ensimmäisen vuoden opintojeni aikana. Hankkeessa olen saanut kerättyä itselleni opintopisteitä vapaavalintaisiin opintoihini.
Olen päässyt toteuttamaan Ennakoi -hankkeen kotikäyntejä 75-vuotiaitten kotona yhdessä fysioterapeuttiopiskelijan kanssa Kemissä sekä Tervolassa. Käyntejä teimme yhdestä kolmeen per asiakas.
Yhteiskunta- ja verkosto-osaaminen: Hankkeen aikana olen saanut paljon kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä ja siitä, mikä merkitys sillä on työntekijälle ja myös asiakkaalle. Moniammatillisessa yhteistyössä oppii paljon toiselta ammattilaiselta ja tietää, että voi turvautua myös toisen osaamiseen, eikä kaikkea tarvitse osata itse.
Ohjausosaaminen: Ensimmäisellä ja kolmannella käynnillä tehtiin asiakkaalle haastattelu, jossa kartoitettiin tämänhetkistä elämäntilannetta, sosiaalista verkostoa ja koettua terveyttä. Haastattelun aikana pääsin sisälle ikääntyneen arkeen ja siinä tapahtuneisiin merkittäviin asioihin. Haastattelussa esiin nousseisiin, mieltä painaviin asioihin yritettiin löytää ratkaisukeinoja esimerkiksi silloin, kun asiakas kertoi kokevansa yksinäisyyttä tai meille nousi hänestä sellainen huoli. Keskustelun avulla yritettiin löytää asiakkaan elämässä jo olevista ihmissuhteista sellaisia, joita hän voisi vahvistaa. Pohdittiin myös yhdessä, löytyisikö jostain sellaista harrastusta tai kerhoa, missä asiakas voisi mahdollisesti käydä ja löytää sieltä seuraa. Huoli saattoi nousta myös liikkumisen vähyydestä tai ruokailutottumuksista ja silloin yhdessä mietittiin, mistä puutteet johtuvat ja miten niitä voisi korjata. Keskustelut ikääntyneiden kanssa antoivat paljon arvokasta tietoa asiakkaan ohjaamiseen pohjaksi. Ohjausosaamisen näkökulmasta hankkeessa toimiminen antoi osaamista siihen, kuinka toimia ennakoivasti ja ennaltaehkäisevästi vanhustyön periaatteiden mukaisesti sekä edistää toiminnassaan ikäihmisen terveyttä ja hyvinvointia itsemääräämisoikeutta kunnioittaen.
Arviointiosaaminen: Ensimmäisellä ja kolmannella käynnillä asiakkaan kotona toteutimme heille SPPB testin, joka on fyysisen suorituskyvyn testi. Lisäksi mittasimme Ainone Balance laitteella asiakkaiden asentohuojuntaa. Mittauksessa täytyi olla tietyissä asennoissa silmät kiinni 10 sekuntia. Silmät kiinni- mittaus oli melkein kaikille haastavampaa ja huojumista tuli tällöin yleensä huomattavasti enemmän kuin silmät auki mittauksessa.
Toisella asiakaskäynnillä osa asiakkaista sai kahden kuukauden ajaksi käyttöönsä YetiHome laitteen. Laitteella harjoitetaan tasapainoa pelillisten ratkaisujen avulla. Ohjeistimme asiakasta laitteen käytössä. YetiHome on samantyylinen älylaite kuin tabletti, mutta suurempi kooltaan ja seisoo omalla jalustimella. Hankkeen aikana olen huomannut, että vaikka ikääntynyt osaisi jo käyttää älylaitteita, he usein silti tarvitsevat uuden oppimiseen enemmän toistoja. Asiakkaat, jotka saivat kokeiluun YetiHome laitteen, olisivat hyötyneet todennäköisesti neljännestäkin käynnistä, jolloin laitteen käyttöä olisi voinut vielä tarvittaessa kerrata.
Ensimmäisellä ja kolmannella käynnillä käytimme teknologisena ratkaisuna myös haastattelun yhteydessä haastattelulomakkeen mobiiliversiota. Mobiiliversion käyttäminen oli mutkatonta, mutta sen käyttö oli haastavaa yhtä aikaa paperisen lomakkeen kanssa. Asiakkaan kanssa keskustelu oli sujuvampaa ja helpompaa kun käytti vain toista haastattelulomaketta. Mobiiliversion käyttämisessä oli plussaa se, että siinä oli sekuntikello SBBP- testiä varten ja tulokset tallentuivat versioon suoraan.
Osana geronomin arviointiosaamista on apuvälineiden tarpeen arviointi ja käytön ohjaaminen. Keskustelimme asiakkaiden kanssa turvallisuudesta ja alkavan talven liukkaudesta. Monilla oli jo käytössä sauvat ulkona liikkumisen tukena liukkaalla, mutta keskustelimme myös kenkänastojen käytöstä. Yövalojen käyttö pimeän aikaan nousi myös keskusteluun Ainone Balancen mittauksien yhteydessä, sillä silmät kiinni mittauksen aikana moni huomasi, kuinka paljon näkeminen vaikuttaa tasapainon ylläpitämiseen.
Hankkeeseen osallistuminen on lisännyt ymmärrystäni ennakoivan toiminnan merkityksestä ikääntyneen toimintakyvyn tukena. Hankkeeseen osallistuneet 75-vuotiaat olivat toimintakyvyltään hyvin erilaisia. Ihmisen fyysinen aktiivisuus arjessa korostui mielestäni hankkeeseen osallistuneiden keskuudessa. Fyysisesti aktiiviset olivat monista sairauksistakin huolimatta “paremmassa” kunnossa kun ei aktiiviset. Myös sosiaalisten suhteiden merkitys näkyy mielestäni hankkeeseen osallistuneiden keskuudessa. Vähemmän aktiiviset kokevat yksinäisyyttä ja kaipaavat sosiaalisia suhteita.
Gerontologinen johtamis- ja kehittämisosaaminen: Osana geronomin kyseistä kompetenssia on vanhuspalveluiden kehittäminen. Palveluiden kehittämisen tärkeys korostuu, kun viettää aikaa ja kuuntelee ikääntyneitä. En palveluita itse osaa kyllä vielä kehittää, mutta kehittämisen lähtökohdille ja tarpeelle hanke on luonut ymmärrystä.
Hankkeeseen osallistuminen on ollut kaiken kaikkiaan minulle varsinkin näin alanvaihtajana opettavainen kokemus. Suositellen lämpimästi muillekin opiskelijoille hankkeisiin osallistumista, jos semmoiseen on mahdollisuus.
Roosa Rytky, fysioterapiopiskelija, Lapin AMK
Karoliina Nikula, geronomiopiskelija Lapin AMK
Anne Rautio, fysioterapian lehtori, Lapin AMK
Recent Comments