Ikääntyneiden suun terveyteen tulee kiinnittää huomiota, koska väestö ikääntyy Suomessa ja maailmanlaajuisesti nopeasti (Tuuliainen 2023, 25). Suun terveys on tärkeä osa yleisterveyttä ja ikääntyneelle hyvä suun terveys on myös hyvän elämän edellytys. Useat yleissairaudet sekä lääkitykset vaikuttavat suun terveyteen. Erityisesti ikääntyvillä terve suu parantaa elämänlaatua. On elintärkeää, että ateriointi sujuu ja suu on oireeton. (Honkala, Heikka, Heikkinen, Helenius-Hietala & Sirviö 2022b, 8.) Terve suu helpottaa sosiaalista kanssakäymistä, sillä syömisen lisäksi kieli ja hampaat ovat tärkeässä osassa äänteiden ja puheen muodostamisessa. Puheentuotto voi häiriintyä esimerkiksi kuivan suun tai hammaspuutoksien seurauksena. Oireilevassa suussa myös irtoproteesien käyttäminen voi muuttua haastavaksi. (Honkala ym. 2022b, 8; Honkala ym. 2022a, 36.) Suun terveys koetaan myös ulkonäköön vaikuttavaksi asiaksi, jolloin suun terveyden laiminlyönti voi vaikuttaa ikääntyvän sosiaaliseen toimintakykyyn heikentävästi (Honkala ym. 2022b, 8).
Valtakunnallisesti on viime aikoina havahduttu ikääntyvien heikkoon suun terveyteen. Suomessa on tehty tuoreita tutkimuksia (Aro 2022, Tuuliainen 2023) muun muassa kotihoitajien näkemyksistä ja tietämyksestä liittyen ikääntyvien suun terveyteen. Lisäksi on tutkittu 75 vuotta täyttäneiden kotihoidon asiakkaiden suun ja suuhygienian terveydentilaa. Kotihoidon asiakkaiden suun terveys osoittautui heikoksi, sillä sekä omia hampaita omaavien että hampaattomien suissa todettiin olevan runsaasti likaa tai korjaavan hoidon tarvetta. Hyvällä toimintakyvyllä todettiin olevan positiivisia vaikutuksia myös suun omahoidon toteutumiseen. Toimintakyvyn heikentyessä hoitohenkilökunnalta saatu tuki koettiin ensiarvoisen tärkeäksi. (Tuuliainen 2023, 103.)
Ikääntyneiden palvelujärjestelmässä tarvitaan monialaista yhteistyötä, jotta saamme ikäihmisten suun terveyttä kohennettua ja näin ollen vaikutettua laaja-alaisesti ikääntyvien terveyden edistämiseen ja ylläpitoon. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda esiin keskeisiä asioita ikääntyvän suun terveydestä sekä päivittäin toteutettavasta omahoidosta ja suuhygienian ylläpidosta.
Suun terveys osana elämänlaatua
Terveellä suulla tarkoitetaan toimivaa purentaelimistöä, oireettomia hampaita ja tukikudoksia sekä suun limakalvoja. Suun sairaudet lisäävät tai edesauttavat monien yleissairauksien ilmenemistä ja pahenemista. Usein myös sairaudet ja niiden lääkehoito vähentävät syljen eritystä, joka heikentää suun terveyttä. (Heikka 2022, 8, 10.) Suussa tapahtuu muutoksia koko elämänkaaremme ajan aina ensimmäisen hampaan puhkeamisesta viimeisiin elinpäiviin saakka. Helenius-Hietala (2022) on listannut Terve suu -oppaassa suussa ilmeneviä biologisia vanhenemismuutoksia. Yleisimmät niistä ovat suun limakalvojen kuivuminen ja oheneminen, hampaiden kiinnityskudosten säikeiden jäykistyminen ja purentavoiman heikkeneminen. Lisäksi ulkopuolisia syitä suun muutoksiin voivat olla esimerkiksi hammaspuutokset ja hampaisiin tehty korjaava- tai proteettinen hoito. (Helenius-Hietala 2022b, 176–177.)
Suu tarvitsee hoitoa päivittäin. Erityisen tärkeää on huolehtia riittävästä suuhygieniasta, sillä se on tehokkain keino suusairauksien ennaltaehkäisyyn kaikissa elämänvaiheissa. Huomioitavaa on, että iäkkäiden toimintakyky vaihtelee, eivätkä kaikki kykene puhdistamaan suutaan omatoimisesti riittävän huolellisesti. (Helenius-Hietala 2022a, 180.) Äijö ja Sirviö (2022) tuovat artikkelissaan esille suun terveyden ja toimintakyvyn eri ulottuvuuksien yhteyden. Suun hoidon toimenpiteiden tulisi parantaa ja tukea ikääntyvän ihmisen aktiivisuutta, osallisuutta sekä ehkäistä toimintakyvyn rajoitteiden kehittymistä. Suun terveyttä edistämällä voidaan vaikuttaa hyvään elämänlaatuun, itsemääräämisoikeuteen ja toimivaan arkeen. Toimintakyvyn eri ulottuvuudet heijastuvat erityisesti kykyyn huolehtia suun omahoidosta ja suuhygienian ylläpidosta. Huono suun terveys voi puolestaan heijastua yksilön toimintoihin ja alkaa rajoittaa hänen toimintakykyään pidemmällä aikavälillä. (Äijö & Sirviö 2022, 185.)
Toimintakyvyn neljän eri ulottuvuuden ja suun terveydenhoidon yhteys on erittäin tärkeä, mutta liian vähälle huomiolle jäänyt asia. Terve suu -oppaassa on tuotu konkreettisesti esimerkein esille, miten toimintakyvyn eri osa-alueet näkyvät suun hoidossa. Fyysiseen toimintakykyyn kuuluu arjen perustoiminnoista, kuten syömisestä, pukeutumisesta ja peseytymisestä suoriutuminen. Siihen sisältyy myös kyky toteuttaa suun omahoitoa itsenäisesti eli kykyä harjata hampaat sekä puhdistaa hammasvälit ja kieli. Omahoidon onnistumiseen vaikuttaa silmä-käsi-koordinaatio ja käden puristusvoima. Lisäksi aistien toimintakyvyllä on vaikutusta omahoidon toteutukseen. Heikentynyt näkökyky voi vaikuttaa puhdistustulokseen ja kuuloaistinheikkoudet luovat haasteita puhuttujen ohjeiden ymmärtämiseen. Liikuntarajoitteet ja apuvälineiden käyttö voivat myös vaikuttaa siihen, miten ikääntyvä pääsee saniteettitiloihin toteuttamaan suun omahoitoa. (Äijö & Sirviö 2022, 186–187.)
Psyykkisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen elämänhallintaa, tyytyväisyyttä omaan elämään ja voimavarojen riittävyyttä elämän haasteissa. Suun terveyden näkökulmasta hyvä psyykkinen toimintakyky ilmenee itsensä ja suun terveyden arvostamisena, mitä tulee vaalia myös ikääntyessä. Kognitiivinen toimintakyky koostuu ajattelusta, havainnoinnista, ongelmien ratkaisuista, päätöksien teoista ja itsensä ilmaisemisesta. Ikääntymisen myötä sekä psyykkisessä että kognitiivisessa toimintakyvyssä tapahtuvat muutokset heijastuvat kykyyn ymmärtää ja toteuttaa säännöllistä suun omahoitoa. (Äijö & Sirviö 2022, 187.)
Sosiaaliseen toimintakykyyn sisältyy erinäiset sosiaaliset suhteet ja niiden vaaliminen sekä sosiaalisissa tilanteissa toimiminen. Sosiaalista toimintakykyä voi heikentää ulkonäölliset seikat, joihin myös suun terveys voi liittyä hyvinkin vahvasti. Myös erilaiset suusairaudet voivat aiheuttaa suussa muutoksia, jotka tekevät sosiaalisesta kanssakäymisestä epämiellyttävää. Näitä voivat olla muun muassa halitoosi eli pahanhajuinen hengitys, karies ja parodontiitti. (Äijö & Sirviö 2022, 187–188.) Karies, tutummin hampaiden reikiintyminen, on maailmanlaajuisesti yksi yleisimpiä sairauksia ja Suomessa kariesta esiintyy eniten yli 75-vuotiailla henkilöillä (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonia ry:n asettama työryhmä 2023). Myös parodontiitti eli hampaan kiinnityskudosten sairaus on merkittävä kansantauti, jonka tärkein hoitomuoto on tehokas päivittäinen suun omahoito (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonia ry:n asettama työryhmä 2019).
Suun terveyden huomioiminen ikääntyvien arjessa
Toteutin Lapin ammattikorkeakoulun geronomiopintoihin liittyvän toisenlaisen opinnäytetyön luennoimalla suun terveydenhuollon asiantuntijana Vireyttä Seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositukset käytäntöönkoulutuksessa. Seminaari oli suunnattu ikääntyneiden parissa työskenteleville ammattilaisille ja muille toimijoille. Tilaisuus järjestettiin Rovaniemellä Lapin Sairaanhoitopiirin toimesta, johon oli mahdollista osallistua sekä paikan päällä että etäyhteydellä. Luentoni aiheena oli ikääntyneen suun terveys, suun terveyden ja yleissairauksien yhteys sekä suun omahoito. Luentoni jälkeen puheterapeutti piti oman osuutensa nielemisvaikeuksista ja suun motoriikasta. Suun terveys ja nielemisvaikeudet olivat odotettuja aiheita, ja seminaarin jälkeen luentomme sai erityiskiitosta osallistujilta. Aiemmalta koulutukseltani olen suuhygienisti ja olen toiminut suun terveydenhuollon ammattilaisena 15 vuoden ajan erilaisissa organisaatiossa sekä työtehtävissä. Nyt geronomiopintojen aikana olen havainnut, että ikääntyneiden päivittäisessä omahoidossa on paljon parantamisen varaa. Opintojen aikana on huomannut, että suun terveydestä huolehtimista on aliarvioitu ja se on liian huonosti hoidettu asiakokonaisuus iäkkäiden palvelujärjestelmässä. Toivon, että tämä blogikirjoitus muistuttaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia suun terveyden laaja-alaisesta merkityksestä ikääntyvän hyvinvointiin ja elämänlaatuun.
Meille jokaiselle opetetaan lapsesta lähtien harjaus- ja ravintosuositukset, jotka edesauttavat suun terveyden ylläpitoa. Uskon, että perusteet suun omahoidon toteuttamiselle ovat olemassa, mutta käytännön toteutus ontuu työarjen kiireiden keskellä osana jokapäiväistä hoitotyötä. Väitöskirjatutkija Aron (2022) kotihoitajille tekemän tutkimuksen mukaan hoitohenkilökunta tiedostaa suun terveyden tärkeyden, mutta heidän minäpystyvyydessä ja suuhygienian toteuttamisen käytännön taidoissa on parantamisen varaa. Henkilökunta tarvitsee tukea, kannustusta ja koulutusta suunhoitoon liittyvissä asioissa. (Aro 2022, 67.) Samankaltaisia havaintoja on tehty Lapin hyvinvointialueella, jossa loppuvuodesta 2023 järjestettiin autettavan asiakkaan suunhoidon valmennuskokonaisuuksia kotihoidon työntekijöille. Kokonaisuuteen kuului sekä webinaareja että osallistavia työpajoja, joissa suun hoidon taitoja sai konkreettisesti harjoitella. Palautteiden mukaan hoitohenkilökunta koki käytännön oppien ja autettavan asiakkaan suun puhdistuksen -harjoittelun erittäin tärkeäksi. Myös informaatio nykyaikaisista suunhoitotuotteista ja -välineistä koettiin tarpeelliseksi. (Peteri 2023; Peteri 2024.) Vastaavia työpajoja olisi hyvä järjestää jatkossa säännöllisesti, jotta aihe ei jäisi kurssiluontoiseksi asiakokonaisuudeksi vaan toteutuisi rutiininomaisesti ihan jokaisena päivänä muun hoitotyön ohella.
Ikääntyvän suun omahoidon erityinen painotus tulee asettaa päivittäiselle suun, hampaiden ja proteesien puhtaudelle. Seuraavaksi esitetään tärkeät perusasiat, jotka on hyvä ottaa huomioon ikääntyvän suun hoidossa. Ohjeistukset sopivat myös avustettavan asiakkaan suun hoitoon ikään katsomatta. Suun terveyden huollon ammattilaiset auttavat mielellään, aina kun yksityiskohtaisiin ohjeistuksiin on tarvetta. Kannustan siis olemaan yhteydessä oman alueen hammashoitoloihin moniammatillisen yhteistyön saavuttamiseksi.
Suunhoitotuotteita käytettäessä on huomioitava ikääntyvän nielemis-, purskuttelu- ja sylkemiskyky, mahdolliset nielemisvaikeudet sekä aspiraatioon eli henkeen vetämiseen liittyvät vaarat. Lähtökohtaisesti hampaat tulee harjata kaksi kertaa päivässä fluorihammastahnalla käyttäen ikäihmiselle sopivaa hammasharjaa ja -tahnaa. Mikäli harjaaminen ei onnistu, suuta voi tilapäisesti purskutella fluoripitoisella suuvedellä tai vastaavasti puhdistaa sideharsotaitoksella, joka on kostutettu vedellä, keittosuolalla, klooriheksidiinipitoisella suuvedellä tai fluoriliuoksella. Ikääntyneen suu ja limakalvot ovat usein kuivat ja arat. Huulet olisikin hyvä rasvata aina ennen suun puhdistusta. Lisäksi kuiva suu kannattaa kostuttaa pienellä määrällä ruokaöljyä 2–3 kertaa päivässä. Kuivan suun hoitoon tarkoitetut tuotteet voivat lievittää suussa ilmeneviä oireita. (Komulainen 2020; Komulainen & Löppönen 2023.)
Suun terveydellä ja ikääntyvän ravitsemuksen toteutumisella on usein syy-seuraussuhde. Terveellä suulla voi syödä monipuolisesti, kun taas suun ongelmat ja sairaudet haittaavat ateriointia. Purentavaikeuksien myötä esimerkiksi kasvisten ja hedelmien syönti usein vähenee ja tilalle tulee sokeripitoisia ruokia kuten mehuja tai mehukeittoja. Myös kuitupitoisten ruoka-aineiden nauttiminen vähenee. Heikko suun terveys ja pureskeluteho voivat vaikuttaa merkittävästi vajaaravitsemuksen kehittymiseen. Suun terveyden ylläpitämiseksi sokerin käyttöä tulisi rajoittaa, joka tulee ottaa huomioon erityisesti silloin, kun hoidetaan iäkkäiden vajaaravitsemusta. Ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion ja ateriarytmin noudattamisella on siis kokonaisvaltainen vaikutus ikääntyvän terveyteen. (THL 2020, 119–120.)
Lopuksi
Ensiarvoisen tärkeää on tuoda nykyistä enemmän esiin terveen suun merkitystä ikääntyvien arjessa, ja myös hoksauttaa alalla työskenteleviä ammattilaisia heidän työpanoksensa merkityksestä ikääntyvien suun terveyden edistämisessä. Suun omahoidossa on tärkeintä päivittäinen suun huolellinen puhdistus. Suun omahoitoa on myös avustavien henkilöiden, kuten omaishoitajien tai hoitohenkilöstön tekemä hoito. On myös muistettava, että päivittäistä suun puhdistusta tarvitaan, vaikka omat hampaat olisi menetetty. Tällöin on tärkeää puhdistaa limakalvot, poskien poimut, kieli ja suulaki unohtamatta mahdollisesti käytössä olevia hammasproteeseja.
Suun terveydenhuollon kokeneena ammattilaisena ja tulevana ikääntymisen asiantuntija toivoisin, että ikääntyvän suun terveyteen ja siitä huolehtimiseen alettaisiin kiinnittämään yhä enemmän huomiota heidän arjessaan. Hoitohenkilöstön ja muiden vanhustyön ammattilaisten tulisi panostaa iäkkäiden suun terveydestä huolehtimiseen, joka vaikuttaa laaja-alaisesti hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Moniammatillista yhteistyötä hyödyntäen pystytään tulevaisuudessa vaikuttamaan isoon osaan suomalaista väestöä, joka vanhenee – toivottavasti hyvinvoivana ja laadukasta elämää eläen. Terveellä suulla on helppo hymyillä!
”Hymy on kaarre, joka oikaisee kaiken suoraan!”
Phyllis Diller
Hanne Ilvonen
geronomiopiskelija
Lapin ammattikorkeakoulu
Sari Arolaakso, opettaja ja opinnäytetyön ohjaaja
Lapin ammattikorkeakoulu
Lähteet
Aro, T. 2022. Oral health care views among Finnish geriatric home care nurses. Knowledge, beliefs, perceptions and challenges. Oulu: University of Oulu. Viitattu 11.2.2024 http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526234472.pdf.
Heikka, H. 2022. Terveen suun merkitys. Teoksessa Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. Terve suu. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 7–14.
Helenius-Hietala, J. 2022a. Ikääntyneiden suuhygienia. Teoksessa Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. Terve suu. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 180–182.
Helenius-Hietala, J. 2022b. Iän vaikutus suun terveyteen ja siitä huolehtimiseen. Teoksessa Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. Terve suu. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 175–184.
Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. 2022a. Suun rakenne, hampaiden kehittyminen ja toiminta. Teoksessa Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. Terve suu. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 36–61.
Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. 2022b. Terveen suun merkitys. Teoksessa Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. Terve suu. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 8–14.
Komulainen, K. 2020. Karieksen hallinta iäkkäillä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 29.1.2024 https://www.kaypahoito.fi/nix02829.
Komulainen, K. & Löppönen, M. 2023. Kun henkilö vastustelee suun puhdistusta – vinkkejä haastaviin tilanteisiin. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 29.1.2024 https://www.kaypahoito.fi/nix02827.
Peteri, S. 2024. Ikäihmisten / autettavan potilaan suunhoidosta. Yksityinen sähköpostiviesti 30.1.2024. Viestin saaja: Hanne Ilvonen.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonia ry:n asettama työryhmä 2019. Parodontiitti. Käypä hoito –suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkärisuora Duodecim. Viitattu 16.1.2024 https://www.kaypahoito.fi/hoi50086.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonia ry:n asettama työryhmä 2023. Karies (hallinta). Käypä hoito –suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkärisuora Duodecim. Viitattu 16.1.2024 https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#K1.
Tuuliainen, E. 2023. Oral health, hygiene and oral health-related behaviour among old home care clients, effectiveness of individually tailored interventions. Kuopio: University of Eastern Finland. Viitattu 11.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4801-4.
Äijö, M. & Sirviö, K. 2022. Iäkkään ihmisen toimintakyvyn tarkastelu suun terveyden edistämisen näkökulmasta. Teoksessa Honkala, S., Heikka, H., Heikkinen, A., Helenius-Hietala, J. & Sirviö, K. Terve suu. 5. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 185–189.
” Kun me lakkaamme liikkumasta, se ei johdu siitä, että vanhenemme, vaan me vanhenemme sen takia, että lakkaamme liikkumasta” – Lauri ”Tahko” Pihkala
Taustaa
Liikuntaa vai liikkumista. Liikuntasuosituksia vai liikkumisen suosituksia. Sanoissa on pieni ero, mutta niissä on hieman eri painoarvo. Liikunta herättää mielikuvan hikijumpasta, kun taas liikkuminen on mitä tahansa toimintaa, johon liittyy liikettä. Suomessa on alettu viime aikoina puhua enemmän liikkumisen suosituksista. Esimerkkinä Liikkumisen suositus yli 65-vuotiaille, jossa korostuu ajatus siitä, että kaikki liikkuminen on merkityksellistä, kevytkin, riippumatta liikkumisen kestosta tai voimakkuudesta (UKK-instituutti). Suositukset pyrkivät ohjaamaan ihmisiä fyysiseen aktiivisuuteen ja tekemään liikkumattomuuden sijaan terveyttä- ja hyvinvointia edistäviä valintoja päivittäin. Tällaisia fyysistä aktiivisuutta, liikettä ja liikkumista lisääviä valintoja voivat olla esimerkiksi portaiden käyttäminen hissin sijaan, lyhyiden välimatkojen kulkeminen kävellen ja päivän aikaisen istumisen tauottaminen liikkeillä ja liikuskelulla. Jokainen askel kotiaskareiden lomassa, ulkoillen, kauppareissulla tai muun puuhailun yhteydessä on merkityksellinen ja hyödyllistä.
UKK-instituutin Ikäihmisten liikunta ja liikkuminen (IKLI) -tutkimuksen mukaan 16 % yli 70 vuotiaista suomalaisista liikkuu ikäihmisten liikkumisen suosituksen mukaisesti sekä kestävyysliikunnan että lihaskunto- ja liikehallintaliikunnan osalta riittävästi. Tämä tarkoittaa vähintään 2 tuntia ja 30 minuuttia reipasta liikkumista tai vähintään 1 tunnin 15 minuuttia rasittavalla tasolla toteutuvaa liikkumista viikossa. Tieto perustuu itsearviointiin. Itsearvioitua tietoa on syytä tarkastella hieman syvemmin ja tehdä mahdollisesti lisäkysymyksiä tai selvityksiä. (Husu ym 2022.) Ihmisillä on luontainen tapa kuvitella liikkuvamme enemmän tai ajatella olevamme paremmassa kunnossa kuin todellisuudessa olemmekaan. Lisäksi ihminen tottuu liikkumisessa ja fyysisessä suorituskyvyssä tapahtuviin muutoksiin ja liikkumisongelmat pääsevät syntymään salakavalasti, huomaamatta. Ihminen alkaa tiedostamattaan muuttaa tapaansa liikkua ja vähentää esimerkiksi liikkumista vaativammissa maastoissa tasapainon heikentyessä tai alkaa tehdä valintoja, jotka ovat omalle suorituskyvylle paremmin sopivia. Liikutaan niin sanotusti mukavuusalueella ja oman suorituskyvyn äärirajoilla tulee liikuttua harvemmin, jos ollenkaan. Meillä on myös tapana suojella itseämme tai läheisiä ikäihmisiä ajatuksella ”ettei nyt vain sattuis mitään”.
Liikkumisen ja liikkumisongelmien arviointi
Itsearvioidun liikkumisen ja fyysisen suorituskyvyn lisäksi tulee tehdä toimintakyky mittauksia ja arviointeja (Cavanaugh ym 2018). Arvioinneilla saadaan selville liikkumisen ja fyysisen kunnon todellinen tilanne sekä ne salakavalasti kehittyneet liikkumisongelmat, joita emme itse edes tiedosta. IKLI-tutkimuksessa (Husu ym 2022) liikkumis- ja suorituskykyä arvioitiin kyselyn lisäksi testaamalla tasapainoa, tuolista ylösnousua, kävelynopeutta, käden puristusvoimaa ja kuuden minuutin kävelynopeutta. Tutkimukseen osallistujille toteutettiin lyhyen fyysisen suorituskyvyn testistö (SPPB), josta osallistujat saivat keskimäärin 9,6 /12 pistettä. Pistemäärän ollessa alle 10, henkilön alaraajojen suorituskyky on jo alkanut heikentyä ja siihen on syytä kiinnittää huomiota (THL, TOIMIA-tietokanta). SPPB-testi on helppo ja nopea toteuttaa ja olisi hyvä keino herätellä henkilöä itsenään tarkkailemaan liikkumistaan ja fyysistä suorituskykyään.
Kotona, ei palveluiden piirissä olevien ikääntyneiden kohdalla liikkumisen ja fyysisen suorituskyvyn testien toteuttaminen on haasteellista, koska meillä ei ole vakiintuneita käytäntöjä ja paikkaa arviointien tekemiseen. Lapset ja nuoret tavoitetaan ja heidän liikkumistaan ja kuntoaan arvioidaan neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Työikäisten työ- ja toimintakykyä arvioidaan säännöllisesti työterveyshuollon toimesta. Joskin on hyvä pohtia, että tehdäänkö työterveydessäkään liikkumisen ja fyysisen suorituskyvyn testejä. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen mahdollisuudet oman terveyden ja hyvinvoinnin arviointiin vähentyvät ja mahdollisesti loppuvat kokonaan. Seuraava ”tsekkaus” voikin sitten olla palvelutarpeen arviointi, jolloin yleensä on jo tapahtunut niin isoja muutoksia esimerkiksi liikkumisessa, että tarvitaan ulkopuolista apua. Työterveyden tapaamisten päättymisen ja palvelutarpeen arvioinnin väliin tulee kehittää ikäihmisten kohtaamispaikkoja, toimintamalleja, joissa ikäihmisten liikkumista ja fyysistä suorituskykyä voidaan arvioida. Arviointi tulee toteutua riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta mahdollisiin liikkumisongelmiin pystytään puuttumaan ja siirtämään mahdollisten palveluiden tarvetta.
Toimintamalleja ikääntyneiden liikkumisongelmien tunnistamiseen ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen Lapin hyvinvointialueella
Lapin hyvinvointialueen kunnissa on jo olemassa olevia hyviä toimintamalleja ikääntyneiden liikkumisongelmien tunnistamiseen ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen kuten Ikäneuvola, Etsivä seniorityö, Ennakoivat kotikäynnit, IkäTerve-tarkastukset ja Hyvinvointirehvit. Kehittämistyötä tarvitaan kuitenkin edelleen, jotta toiminnalla pystytään vaikuttamaan liikkumattomuuden vähentymiseen ja liikkumisen lisäämiseen. Yhtenä näkökulmana kehittämistyössä tulee olla teknologian hyödyntäminen arvioinnissa ja liikkeen ja liikkumisen lisäämisessä. Lapin ammattikorkeakoulun koordinoima Ennakoi, Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa -hanke (2023-2026) pyrkii löytämään ratkaisuja edellä kuvattuihin haasteisiin. Hanketta rahoittaa Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahasta.
Ennakoi-hankkeen piloteissa kokeillaan erilaisia tasapainon ja lihasvoiman testaamiseen kehitettyjä teknologisia ratkaisuja, joilla tunnistetaan herkemmin liikkumisongelmia ennustavia tekijöitä. Lisäksi piloteissa kokeillaan pelillisiä harjoitteita fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Harjoitteiden ideana on pelata erilaisissa tasapainoa harjoittavissa asennoissa YetiHome-laitteella erilaisia ongelmaratkaisu- ja muistipelejä. Pelillisiä harjoitteita on testattu erilaisissa tilaisuuksissa sekä yksittäisillä henkilöillä heidän kotonaan. Tulokset ovat olleet lupaavia ja näillä pelillisellä ratkaisulla ei näyttäisi olevan vaikutusta pelkästään fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen vaan myös mielialaan ja yleiseen vireystilaan. Hankkeen pilotoinnit toteutuvat vuoden 2024 aikana, minkä jälkeen saadaan tarkempaa tietoa kokeilujen vaikutuksia.
Lopuksi
Meitä on joskus hyvä tuupata, ohjata lempeästi tekemään päivittäin omaa terveyttä- ja hyvinvointia tukevia valintoja. Liikkumisen ja fyysisen kunnon arviointi on yksi tapa herätellä, että missä mennään. ”Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä” Urho Kekkonen.
Kirjoittaja on Ennakoi-hankkeen projektipäällikkö, Sari Arolaakso, TtM, väitöskirjatutkija Yhteystiedot sari.arolaakso@lapinamk.fi
Lähteitä:
Cavanaugh EJ., Richardson J., McCallum CA. &Wilhelm M. 2018. The predictive validity of physical performance measures in determining markers of preclinical disability in community-dwelling middle-aged and older adults: a systematic review. Phys Ther. 2018;98:1010–1021.
Husu P, Tokola K, Vähä-Ypyä H & Vasankari T. 2022. Liikuntaraportti: Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-808-3.
OKM 2022. Liikuntaraportti, Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018-2022. Liikunta, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2022:33.
Vapaavuori, J. & Paajanen, M. 2023. Pysy liikkeellä, aktiivisempi arki, kestävämpi yhteiskunta.
Weiss, C.O., Wolff, J.L., Egleston, B., Seplaki, C.L. & Fried, L.P. 2012. Incident Preclinical Mobility Disability Increases Future Risk of New Difficulty Walking and Reduction in Walking Activity. Arch Gerontol Geriatr. 2012 May ; 54(3): e329–e333.
Itsenäinen selviytyminen omassa kodissa mahdollisimman pitkään on useimman ikääntyneen toive. Itsenäistä kotona asumista tuetaan kannustamalla ikääntyneitä omaehtoiseen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn vahvistamiseen. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee lisätä neuvontaa ja ohjausta toimintakyvyn parantamiseksi, liikunnan lisäämiseksi, mielenterveyden edistämiseksi sekä osallisuuden vahvistamiseksi. Lisäksi tulee vahvistaa tunnistettuihin riskiryhmiin kuuluvien ikäihmisten etsintää ja ohjata heitä hyvinvointia ja toimintakykyä vahvistavan toiminnan pariin. (STM 2020, Ikäohjelma 2030.)
Uusi laatusuositus Aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024-2027 on parhaillaan lausuntokierroksella. Suosituksessa nousevat vahvasti esille Kansallisen Ikäohjelman kaksi vaikuttavuustavoitetta; Iäkkäät ovat toimintakykyisempiä pidempään ja Digitalisaatio ja uudet teknologiat ovat lisänneet hyvinvointia. Näihin tavoitteisiin päästään tehostamalla ennakoivia ja toimintakykyä parantavia toimia, jotka kohdistuvat hyvinvoinnin, terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseen, mahdollistetaan aktiivisten elinvuosien määrä ja kotona asuminen. Uudessa laatusuosituksessa nostetaan vahvasti esille myös ennakointi ja ennaltaehkäisevät palvelut. Niiden kehittäminen edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, minkä merkitys korostuu myös Ikäohjelmassa.
Liikkumisongelmat ovat yleisin syy avuntarpeen lisääntymiseen ja ne voivat heikentää ikääntyneen selviytymistä päivittäisistä toiminnoista sekä muodostua riskitekijäksi itsenäiselle kotona asumiselle. Usein liikkumisongelmat kuitenkin huomataan ja niihin puututaan vasta, kun henkilöllä on jo kaatumishistoriaa tai hän itse kertoo liikkumisongelmistaan. Prekliinisiä liikkumisongelmia, jotka ennakoivat varsinaisia liikkumisongelmia, on usein vaikea ikääntyneen itsensä huomata. Ne voivat näyttäytyä liikkumiseen ja liikkeisiin käytetyn ajan lisääntymisenä, liikkumisen ja liikkeiden epävarmuutena ja hitautena sekä lisääntyneenä väsymisenä. (Beauchamp 2020, Rantanen 2013, Weiss ym. 2012, Mänty 2010.) Tästä syystä ennakoivia tekijöitä on tärkeä tunnistaa ajoissa ja niiden tunnistamiseksi tulee käyttää riittävän herkkiä mittareita (Beauchamp 2020, Cohen ym. 2014).
Uusien teknologioiden käyttöönotto nousee esille Ikäohjelmassa sekä uudessa laatusuosituksessa. Teknologia luo uudenlaisia mahdollisuuksia ikääntyneiden kotona asumisen tukemiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä palveluiden tuottamiseen. (STM 2020.) Nämä mahdollisuudet tulee hyödyntää ja riittävän ajoissa tiedottaa ikääntyneitä teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. Tiedottaminen ja tarvittava ohjaus tulee kohdistaa proaktiiviseen vaiheeseen eli aikaan ennen henkilön siirtymistä sosiaali- ja terveys -palveluiden piiriin. KATI-ohjelma nostaa esille kotona asumista tukevina sovelluksina mm puettavan teknologian ja pelilliset ratkaisut. (Lähteenmäki ym 2020.) Tarvitaan uusia innovatiivisia tapoja toteuttaa ennakoivaa toimintaa, olemassa olevien teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä ja jatkokehittämistä sekä uusien teknologisten mahdollisuuksien löytämistä. Keväällä 2023 käynnistyneessä Ennakoi, Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa -hankkeessapyritään etsimään ratkaisuja ennakoivan toiminnan kehittämiseen yhdessä eri toimijoiden kanssa.
Ennakoi-hanke
Ennakoi –hankkeen (2023-2026) päätoteuttajana toimii Lapin ammattikorkeakoulu yhteistyössä Lapin hyvinvointialueen (Lapha) kanssa. Hankkeen kohderyhmänä ovat julkiset ja yksityiset sosiaali- ja terveysalan toimijat, järjestöt sekä liikunta- ja kulttuuritoimi. Hanke toteutetaan Laphan lounaisella palvelualueella ja pilottikuntia ovat Kemi, Tervola ja Tornio.
Hankkeen tarkoituksena on edistää ennaltaehkäisevien palveluiden tuottamista hyödyntämällä digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja ikäihmisten kotona asumisen tukemiseksi pitkien etäisyyksien alueella. Hankkeen tavoitteena on:
Yhteiskehittää ja pilotoida ennakoivan toiminnan malli.
Lisätä eri toimijoiden tietoisuutta ja kykyä neuvoa ja ohjata ikäihmisiä hyödyntämään digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja.
Vahvistaa ja jatkokehittää olemassa olevien digitaalisten ja teknologisten sovellusten hyödyntämistä.
Selvittää ja selkeyttää eri toimijoiden rooleja ikäihmisten ennaltaehkäisevien palveluiden toteuttamisessa ja liiketoimintamahdollisuuksien löytämisessä.
Hankkeen tuloksena syntyy ennakoivan toiminnan malli, jolla tuetaan ikäihmisten toimintakykyä ja kotona selviytymistä hyödyntäen digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja. Pitkän aikavälin tuloksena lappilaiset ikäihmiset asuvat kotona pidempään ennakoivien toimien ja digitaalisten ja teknologisten ratkaisujen tuella. Hankkeessa kehitettyä toimintamallia on tarkoitus hyödyntää koko Lapin hyvinvointialueella.
Hankkeessa tapahtuu
Hankkeen aloitusseminaarissa 31.10.2023 kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja ikääntymiseen ja sen ennakointiin liittyen sekä esimerkkejä hankkeen pilottikuntien olemassa olevista ennakoivista toimintamalleista. Seminaarissa tutustuttiin myös erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin ikäihmisten kotona asumisen tukemiseksi. Aloitusseminaarin tallenne on kuunneltavissa hankkeen verkkosivuilla ja siellä voi tutustua myös puheenvuorojen esitysmateriaaleihin.
Vuoden 2024 alussa työnsä aloittaa kehittäjätyötyöryhmä, joka työpajatyöskentelyn avulla lähtee kehittämään ennakoivan toiminnan malleja. Työpajoihin on tarkoitus kutsua toimijoita laajasti eri sektoreilta. Yhteiskehittämisen kautta valmistellaan muun muassa ennakoivan tiedonkeruun menetelmiä ja toimintakykyä tukevia ratkaisuja, joissa hyödynnetään digitalisaatiota ja teknologiaa. Yhteiskehitettyjä toimintamalleja pilotoidaan vuoden 2024 aikana hankekuntien kanssa.
Hankkeen kolmantena vuonna kaikilla Laphan palvelualueilla toteutetaan työpajat, joiden tavoitteena on jakaa hankkeessa tuotettuja hyviä käytäntöjä ja yhtenäistää ennakoivan toiminnan käytäntöjä alueella. Palvelualueilla toteutettaviin työpajoihin toivotetaan tervetulleeksi kaikki ikäihmisten ennaltaehkäiseviin palveluihin osallistuvat toimijat ja asiasta kiinnostuneet.
Lopuksi
Hanke on herättänyt laajasti kiinnostusta yli toimialarajojen niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Verkostoitumista ja keskustelua on käyty usean eri toimijan kanssa ja mm teknologiayritykset ovat olleet kiinnostuneita hankkeessa tapahtuvasta kehittämistyötä.
Hankkeen etenemistä ja sen tapahtumia voi seurata verkkosivuillamme. Sivuilla on mahdollisuus myös kysyä ja kommentoida sekä ideoida ennakoivien toimien kehittämistä. Ennakoi -hankkeen sivu
Sari Arolaakso TtM, lehtori, Ennakoi-hankkeen projektipäällikkö Geronomikoulutus, Lapin ammattikorkeakoulu
Anne Rautio
KM, lehtori Fysioterapiakoulutus, Lapin ammattikorkeakoulu
Lähteet
Beauchamp, M.K. 2020. Screening for Preclinical Balance Limitations in Younger Older Adults: Time for a Paradigm Shift? Physical Therapy (2020) Volume 100 Number 4.
Cohen, H.S., Mulavara, A.P., Peters, B.T., Sangi-Haghpeykar, H. & Bloomberg, J.J. 2014. Standing balance tests for screening people with vestibular impairments. Laryngoscope. 2014 February; 124(2): 545–550. doi:10.1002/lary.24314.
Lähteenmäki, J., Niemelä, M., Hammar, T., Alastalo, H., Noro, A., Pylsy, A., Arajärvi, M., Forsius, p., Pulli, K. ja Anttila, H. 2020. Kotona asumista tukeva teknologia – kansallinen toimintamalli ja tietojärjestelmät (KATI-malli). VTT TECHNOLOGY 373.
Mänty, M. (2010). Early Signs of Mobility Decline and Physical Activity Counseling as a Preventive Intervention in Older People. University of Jyväskylä.
Rantanen, T. 2013. Promoting mobility in older people. J Prev Med Public Health 46(Suppl 1):S50–S54.
STM 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030 Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Weiss, C.O., Wolff, J.L., Egleston, B., Seplaki, C.L. & Fried, L.P. 2012. Incident Preclinical Mobility Disability Increases Future Risk of New Difficulty Walking and Reduction in Walking Activity. Arch Gerontol Geriatr. 2012 May ; 54(3): e329–e333.
Lapinliiton rahoittama ikääntyneiden hyvinvointiteknologiaan liittyvä oppimis- ja kehittämisympäristön suunnitteluhanke Living Lab Pruntsi järjesti Kemissä Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa -teemapäivän 10.5.2023. Päivän ohjelmassa (kuva 1.) oli asiantuntijapuheenvuoroja, yritysesittelyitä, paneelikeskustelu, Kemin teatterin improvisaatioesitys sekä hankkeen tuloksista kertova posterinäyttely. Osaamisalajohtaja Hannele Keräsen tervetulosanoja seurasi Tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelon ikäpositiivinen puheenvuoro.
Kuva 1. Teemapäivän ohjelma
Ikäpositiivinen tulevaisuus?
Minna Koskelon esitys johdatteli tulevaisuuden ikäpositiiviseen näkökulmaan. Vanheneminen koskettaa meitä kaikkia. Vanhenemme itse, läheisemme vanhenevat ja osalle meistä vanheneminen monine ulottuvuuksineen on tuttua työmme kautta. Ikäpositiivinen tulevaisuus kuulostaa hyvältä tavoitteelta tässä ajassa, kun keskustellaan esimerkiksi siitä, onko 50-vuotias liian vanha valittavaksi avoimeen työpaikkaan. Olisiko paikallaan ottaa askelia kohti ikäpositiivisempaa tulevaisuutta ja miten se voitaisiin tehdä?
Vaikka osa ihmisistä ei ikääntyessään koe oppivansa uusia asioita, puhuu aiheesta ikään liittyvillä stereotypioilla tai ei puhu lainkaan tulevaisuudesta on silti muutosta kohti ikäpositiivisuutta nähtävissä. Koskelo toi esille futuristi Rosa Alegrian ajatuksen, että tulevaisuudessa iän merkitys identiteetin vahvistajana vähenee ja identiteetti määräytyy yksilöllisistä mielenkiinnon kohteista käsin. Eläkeläisten osaamista ja asiantuntemusta tullaan arvostamaan työelämässä yhä enemmän.
Hyvinvointiteknologian oppiminen – helppo nakki?
Lapin yliopiston professori Päivi Rasi-Heikkinen korosti elinikäisen oppimisen teemojen tärkeyttä läpi ihmisen elinkaaren. Yhä useammat soteasiantuntijat saavat tulevaisuudessa tehdä digitaitojen ohjaustyötä ikääntyvien parissa. Suomen harvaanasutuilla alueilla e-health ja digipalvelut nähdään tulevaisuudessa ikääntyvien hoidossa tärkeinä ja kasvavina elementteinä.
Oppivatko ikääntyvät hyvinvointiteknologiaa? Kyllä – kunhan ilmapiiri on ystävällinen ja kunnioittava, tarjolla on muistin tueksi ikäihmisille sopivaksi jäsennettyjä materiaaleja sekä mahdollisuus toistoihin.
Rasi-Heikkinen toi esille suuria odotuksia digitaalisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin, joihin Suomessa tällä hetkellä panostetaan. Digitalisoinnin ajatellaan mahdollistavan aktiivisen ikääntymisen, yhdenvertaisuuden sekä kotona asumisen ja arjen helpottumisen, erityisesti harvaanasutuilla alueilla. Suuret odotukset herättävät kysymyksen, mitä ikääntyvän tulisi osata ja oppia, jotta he käyttäisivät digitaalisia sotepalveluita? Ikääntyvän tulisi mm. osata etsiä ja arvioida digitaalista terveyttä koskevaa tietoa, viestiä digivälineiden avulla eri toimijoiden kanssa, tuottaa ja jakaa omaa terveyttä koskevaa tietoa, osata suojata omia laitteita ja omaa yksityisyyttä, ratkaista teknologian käytössä ilmeneviä ongelmia ja myös tunnistaa osaamistarpeitaan.
Kuva 2. Digitaidoiltaan erilaiset ikääntyvät (Kuva: A. Tohmola)
Tämän kaiken oppiminen ei ole kaikille ”helppo nakki”. Ikääntyvät ovat digitaidoiltaan keskenään erilaisia johtuen mm. iästä, koulutustasosta, terveydentilasta, sosiaalisesta eristäytyneisyydestä, maahanmuuttajuudesta, kokemuksen puutteesta ja asuinpaikasta (kuva 2.). Lisäksi oppiminen ei ole kertaluontoinen tapahtuma vaan sitä tapahtuu jatkuvasti läpi koko eliniän, myös vanhimpana iäkkäänä. Rasi-Heikkinen puhui elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista ja määritteli elinikäisen oppimisen kokonaisvaltaiseksi muuttumiseksi koko elinajan. Tutkimustietoa aihepiiristä on jo runsaasti; mm. oppimisen neurobiologisista lähtökohdista sekä aivojen muovautuvuudesta, joka säilyy ihmisellä koko eliniän, elleivät sairaudet sitä heikennä. Ikääntyessäkin oppimista tapahtuu koko ajan, kunhan ikääntyvän lähiympäristön ihmiset kotona tai hoivakodissa kohtaavat hänet kunnioittavasti, käyttävät ymmärrettäviä käsitteitä, hyvin jäsenneltyjä materiaaleja, toistoja ja muistamisen tukia.
Digiopastus seniorien digitaitojen ja osallisuuden tukena
Vanhustyön keskusliitto ry:n koordinaattori Emmaleena Niemi (kuva 3.) esitteli SeniorSurf-hankkeen digiopastustoimintaa. Digi- ja teknologiataitoja voi vahvistaa ja saada opastusta esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton valtakunnallisen SeniorSurf digiopastustoiminnan vertaisopastajilta, jota Emmaleena Niemi kuvasi puheenvuorossaan. Opastajina toimivat vapaaehtoiset vertaisopastajat ja opastaminen tapahtuu puhelimitse tai tietokoneella, tarvittavia ohjelmia käyttäen. Opastaminen on maksutonta ja tapahtuu aina opastettavan tahdissa. Opastus voi olla esimerkiksi uusien taitojen opettelua mutta myös rohkaisua tai neuvontaa digiasioihin. SeniorSurf -etäopastusta käyttäneet ovat pääosin naisia (74%) ja opastettavien keski-ikä 72 vuotta.
Kuva 3. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus (Kuva: A. Tohmola)
Niemi toi esille puheenvuorossaan asioita, joiden vuoksi ikääntyvät tarvitsevat digitukea. Jatkuvasti kehittyvä ja muuttuva tekniikka hämmentää ja luo epävarmuutta. Uuden oppiminen ei ole välttämättä helppoa ja uuden oppimiseen tarvitaan ohjeistusta ja apua. Lisäksi ikääntyvät haluavat pystyä hoitamaan asiansa ja asiointinsa itse ja osa digitaalisista palveluista ovat käytettävyydeltään hankalia. Millaisiin teknologisiin taitoihin ikääntyvät tarvitsevat enitentukea – kysyy Niemi:
Ikääntyvät tarvitsevat eniten tukea älypuhelinten peruskäyttöön sekä niiden asetuksiin ja päivityksiin liittyviin asioihin.
Lisäksi apua tarvitaan muun muassa sähköiseen asiointiin sekä sähköpostin käyttöön liittyvissä asioissa.
Emmaleena Niemi toi esille myös asioita, jotka vaikuttavat tietotekniikasta kieltäytymiseen. Osalla kieltäytymisen syynä voivat olla fyysiset syyt, kuten käsien voimakas vapina. Toisilla taas syynä voivat olla digitaitojen tai motivaation puute teknologisten laitteiden käyttöön. Kieltäytymisen syynä voi olla myös varallisuuteen liittyvät seikat – laitteet voivat olla liian kalliita hankittaviksi.
Kuva 4. Ikääntyvien digiosallisuus (Kuva: A. Tohmola)
Emmaleena Niemi kuvasi myös asioita, joiden avulla ikääntyvien digiosallisuutta voidaan vahvistaa (kuva 4.). Digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttö tulisi olla mahdollisimman helppoa ja niiden käytöstä tulisi syntyä onnistumisen kokemuksia. Positiiviset kokemukset lisäävät osallisuuden kokemuksia ja niiltä osin vahvistavat motivaatiota laitteiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan digiosallisuus on osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa, ja tukee osaltaan hyvää ja arvokasta vanhenemista.
Hyvinvointia ja energiaa arkeen ympäri vuoden
Hyvinvointialan yrittäjä ja työhyvinvointivalmentaja Joni Jaakkolan puheenvuorossa pohdittiin hyvinvoinnin ja liikkumisen kulmakiviä. Liikunnallinen elämä ei ole kaikille helppoa ja sen määrittelemiseksi voi pohtia kahta isoa kysymystä:
Miksi liikkuisin ja miten käyttäisin teknologiaa osana sitä?
Kuva 5. Joni Jaakkola kehottaa jokaisen miettimään itselleen oman Miksi-kysymyksen (Kuva: A. Tohmola)
Joni Jaakkola kannusti miettimään, miten itse kunkin kohdalla teknologia voisi tuoda energiaa ja hyvinvointia omaan arkeen (kuva 5.). Olisi tärkeää löytää motivaatio, jotta hyvinvointia tukeva elämäntapa on jatkuvaa. Teknologiasta voi löytää matalan kynnyksen liikuntaohjeita, se voi auttaa kannustamaan sekä sen avulla liikuntasuorituksen voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Teknologia on objektiivinen kaveri, joka kertoo mitä on tehty ja mitä on mahdollisesti vielä tekemättä. Esimerkiksi päivän askeltavoite ja toteutuneet askeleet näkyvät urheilukellosta tai älylaitteesta. Esityksessä tuli esille myös tekoälyn käyttö teknologisen apuna. Esityksessä tuotiin esille kaksi esimerkkiä tekoäly ChatGPT:lle tehtyihin kysymyksiin. Lihaskuntoharjoittelusta kysyttäessä voi vastaukseksi saada melko käyttökelpoisen perusohjeen harjoittelun aloittamiseksi. Uusiakin asioita voi kokeilla, mutta harjoitteluun olisi hyvä löytää säännöllisyys ja oma motivaatio. Kaiken kaikkiaan on tärkeää löytää tasapaino teknologian kanssa – se on hyvä renki mutta huono isäntä.
Paneelikeskustelu
Iltapäivän paneelikeskustelussa oli mukana Lapin hyvinvointialueen kotona asumista tukevien palvelujen palvelupäällikkö, Lapin Hyvinvointialueen (Lapha) kehityspäällikkö, Lounaisen alueen teknologiavastaava, vanhusneuvoston puheenjohtaja ja ikääntyneen omainen. Keskustelua Lapin hyvinvointialueen käynnistymisestä, odotuksista ja haasteista panelistien erilaisista näkökulmista käytiin juontaja Ari Hurstin johdolla. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna hoitajapula on tulevaisuudessa yhä suurempi haaste yhteiskunnalle. Laphan edustaja totesi, ettei voida taata hoitajien lukumäärän kattavan lisääntyvää hoidon ja huolenpidon tarvetta. Tähän nähdään yhtenä ratkaisuna digipalvelut, robotiikka ja hyvinvointiteknologiset ratkaisut.
Kuva 6. Panelistit Riitta Nahkiaisoja, Rea Karanta, Arja Ketola, Katja Vahtola ja Arja Meinilä keskustelivat juontaja Ari Hurstin johdolla (Kuva: A. Tohmola)
Digioppiminen ei välttämättä ole helppoa ikääntyviille, mutta ei aina myöskään henkilöstölle. Hyvinvointeknologian oppiminen on jatkuva prosessi ihmisen elämänkaaressa. Yhteiskunnan lisääntyvät tarpeet hyvinvointiteknologiselle osaamiselle haastavat koulutuksenjärjestäjät mahdollistamaan opiskelijoille opinnoissa digitaitojen kehittymisen. Opettajien ja kouluttajien hyvinvointiteknologinen osaaminen on tulevaisuuden osaamistaitoja, sillä työelämä odottaa ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien olevan yhä itsenäisempiä ja valmiimpia omaksumaan ja oppimaan uutta myös digitaitojen ja osaamisen saralla. Kaiken teknologisen kehityksen keskellä inhimillinen kohtaaminen nähtiin tärkeänä osana hoitotyötä ja sen mahdollistumisen eteen tulee tehdä työtä.
Lopuksi
Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa -teemapäivän puheenvuoroista mieleen jäi erityisesti aktiivisuus ja elinikäisen oppimisen näkökulma. Ikääntyvien joukko on suuri ja heterogeeninen, kattaen 65- yli 100 vuotiaat, joten tiedottaminen, ohjaaminen ja tukeminen on moninaista. Meidän onkin syytä pysähtyä pohtimaan, miten ikääntyminen olisi aktiivista ja ikääntyvät oppisivat käyttämään erilaisia teknologioita? Mitä digitaitojen opettelu ja oppiminen vaatii ikääntyviltä, mutta myös kaikilta heiltä, jotka ovat osallisia ikääntyvien arjessa ammattilaisina tai läheisinä? Terveys- ja hyvinvointiteknologian huima kehitys on tuonut heidän elämäänsä uusia mahdollisuuksia ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia mahdollisimman pitkään. Kehityksen avulla voimme myös huomioida ennaltaehkäisevät toimet sekä toimintakyvyn tukemiseen liittyvät kokonaisuudet ja vahvistaa niiltä osin myös kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä.
Tulevaisuus ei vain tule eteemme, vaan teemme yhdessä oman tulevaisuutemme ja olemme vaikuttamassa siihen. (Minna Koskelo)
Kirjoittajat:
Kaisa Tarkiainen, sh, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Arja Meinilä, th, TtM, hankeasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu
Kokonaisvaltainen hyvinvointi on yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia, joka koostuu meille itsellemme ja yhteisöllemme merkityksellistä asioista. Hyvinvointiin sisältyy kokemukset arjestamme, minkälaiset ovat sosiaaliset suhteemme, millaisessa ympäristössä ja asuinolosuhteissa elämme, mikä on toimeentulomme ja niistä kaikista arjen asioista, jotka ylipäänsä ovat onnellisuutemme ja arjen mielekkyytemme perustana. Hyvinvoinnin kokemuksiin liittyy tiiviisti yksilöllisyys ja hyvinvointi koostuukin meille jokaiselle itsellemme mielekkäistä, tärkeistä ja merkityksellisistä asioista. Hyvinvoinnin kokemukset luovat pohjan arjen mielekkyydelle ja tukevat niiltä osin toimijuuttamme sekä elämänlaatuamme. (THL 2023.)
Hyvinvoinnin edistämiseen liittyy toimia, joilla pyritään lisäämään väestön kokonaisvaltaista hyvinvointia, mutta myös kaventamaan väestöryhmien välisiä eroja. Se vaatii eri toimijoiden välistä yhteistyötä mutta myös toimien suunnittelua ja koordinointia. (Aluehallintovirasto 2023.) Hyvinvointiin ja sen edistämiseen liittyvät myös osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset, jotka luovat pohjan mutta antavat myös eväitä hyvinvoinnin kokonaisuudelle. Digitalisaation ja teknologian avulla voidaan lisätä niin osallisuuden kuin yhteisöllisyyden kokemuksia ja ne tarjoavat uusia, erilaisia mahdollisuuksia näiden lisäämiseksi. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyy myös digitaalinen hyvinvointi, joka syntyykin osallisuuden kokemusten kautta. Digitaalista osallisuutta voidaan tukea ja mahdollistaa erilaisten digitaalisten kohtaamisten avulla, jossa saman asian äärellä ovat, niin itse käyttäjät kuin myös palveluiden tarjoajat. (DigiIn 2020.)
Hyvinvointiteknologialla tarkoitetaan kaikkea teknologiaa, joka parantaa tavalla tai toisella sitä tarvitsevien arkea ja elämää. Teknologian kehitys on nopeaa ja etenkin ikääntyneille voi olla haasteellista pysyä mukana teknologian kehityksessä. Useiden tutkimusten mukaan ikääntyneet toivovat teknologian käytöltä yksinkertaisuutta ja helppokäyttöisyyttä. (Vapaavuori 2021.) Jotta teknologiasta hyödyttäisiin parhaalla mahdollisella tavalla, tulisi panostaa riittävästi sen käyttöönottoon, mutta myös teknologian käytön tukeen ja koulutukseen. Hyvinvointiteknologiassa ja erilaisten teknisten laitteiden käytössä on tärkeää selvittää käyttäjien tarpeet, jotta käyttöön tulevasta laitteesta saadaan paras mahdollinen hyöty. Hyvinvointiteknologialla onkin merkittävä rooli ihmisten arjessa ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi ikääntyneiden turvallisuuden, toimintakyvyn, osallisuuden tai itsenäisyyden säilyttämiseen ja parantamiseen. (Turvallisesti Kotona 2023.)
Yhdessä etänä- pilotti
Active Arctic hanke toteutti Yhdessä etänä -pilotin, minkä avulla koottiin yhteen ihmiset, yhteiseen tapaamiseen ympäri Lappia. Yhdessä etänä- pilotin tavoitteena oli lisätä heidän sosiaalista kanssakäymistä sekä hyvinvointia ja niiltä osin parantaa heidän elämänlaatuaan. Pilotti sisälsi erilaisia hyvinvointia tukevia toimintoja, joita suunniteltiin yhteisesti osallistujien toiveiden mukaisesti ensimmäisen tapaamisen yhteydessä. Tapaamiset toteutettiin hyödyntäen Teams-yhteyksiä ja yhteisiä kokoontumisia toteutettiin kaiken kaikkiaan seitsemän. Ensimmäisellä tapaamisella kartoitettiin osallistujien toiveita sisällöistä ja kevään tapaamisten sisällöt rakennettiinkin pilottiin osallistujien toiveiden mukaisesti (kuva 1).
Kuva 1. Yhdessä etänä-pilotin aikataulu ja tapaamisten sisältö.
Yhteisiin tapaamisiin sisältyi erilaisia toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tapaamiset sisälsivät niin toimintakykyä tukevia toimia kuin myös tietoutta ja kulttuuria. Ensimmäisessä tapaamisessa jumppailtiin yhdessä etänä. Toiseen tapaamiseen sisältyi tietovisailu sekä toivekonsertti harmonikan siivittämänä (kuva 2). Kolmannessa tapaamisessa perehdyttiin digiosallisuus teemaan ja osallistujat saivat neuvontaa ja ohjeistusta digiturvallisuus asioihin (kuva 3). Neljännessä tapaamisessa päästiin tutustumaan erityisryhmille suunnattuun etäjumppaan. Viidennessä tapaamisessa saatiin tietoa erilaisista digitaalisista ratkaisuista, joita hyödynnetään sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kuudennessa tapaamisessa kokoonnuttiin yhteisen kahvittelun ja jutustelun merkeissä. Jokaiseen tapaamiseen sisältyi myös yhteiset päiväkahvit ja kuulumisten vaihdot.
Kuva 2. Yhdessä etänä-pilotin tapaaminen. (Kuva: T. Marjanen-Korkala)
Kuva 3. Yhdessä etänä-tapaamisen tietoisku. (Kuva: T. Marjanen-Korkala)
Osallistujien kokemukset pilotista
Yhdessä etänä- pilottiin osallistujilta kerättiin palautetta jokaisen tapaamisen jälkeen. Osallistujat kertoivat palautetta tapaamisten sisällöistä sekä kokemuksistaan. Käyttäjälähtöinen suunnittelu koettiin merkitykselliseksi ja se lisäsi mielenkiintoa osallistua yhteisiin tuokioihin. Kokemukset etätapaamisista olivat pelkästään positiivisia ja osallistujat kokivat saaneensa omaan arkeensa sisältöä ja tietoutta itselleen merkityksellisistä asioista. Lisäksi he kokivat saaneensa lisäosaamista omiin teknologisiin taitoihinsa ja niiltä osin vahvistivat omaa osaamistaan sekä elinikäistä oppimistaan. Osallistujat kertoivat myös jatkossa mielellään osallistuvansa samankaltaisiin tapaamisiin, mikäli sellaiseen tarjoutuu mahdollisuus ja suunnittelussa muistetaan käyttäjälähtöisyys. Osallistujat eivät antaneet yhteisistä tapaamisista mitään negatiivista palautetta, osallistuminen koettiin ainoastaan positiivisena kokemuksena.
Lopuksi
Oli erittäin mielenkiintoista ja antoisaa olla suunnittelemassa ja työstämässä Lapin hyvinvointialueelle ikääntyvien ja eri toimijoiden kanssa yhteisiä tapaamisia. Tapaamisten sisällöt koostuivat Etänä yhdessä -pilottiin osallistujien toiveista ja ideoista, joita sitten toteutettiin yhteisesti eri toimijoiden kanssa. Koemme, että sisältö koostui käyttäjälähtöisesti ja tuli lähelle osallistujia, mikä tuki heidän arkeaan ja toi siihen mielekkyyttä. Lisäksi on ollut hienoa huomata, miten ennakkoluulottomasti pilottiin osallistujat ovat ottaneet teknologian osaksi arkeaan. He kertoivat harjoitelleensa sinnikkäästi teknologian käyttöä haasteista huolimatta. Saimme myös itsellemme arvokasta kokemusta sekä lisäosaamista teknologian hyödyntämisestä. Voimme käyttää saamaamme tietoa opetustyössä, mutta myös ikääntyvien digiosallisuuden ja hyvinvoinnin kehittämisen työvälineenä ja tukena.
Mira Oinas-Mäenalanen
Terveydenhoitaja (YAMK), Lehtori
Lapin ammattikorkeakoulu, Tulevaisuuden terveyspalvelut
Tanja Marjanen-Korkala
Geronomi (YAMK), Tuntiopettaja
Lapin ammattikorkeakoulu, Osallisuus ja toimintakyky
Väestörakenteen muutos ja iäkkäiden määrän lisääntyminen aiheuttavat haasteita yhteiskunnalle, taloudelle ja sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamiselle. Vanhuspolitiikassa ja palveluiden järjestämisessä on jo pitkään korostettu kotona asumisen tukemista siinäkin tilanteessa, kun ikäihminen tarvitsee säännöllistä tukea ja palveluita. Tarvitaan ennaltaehkäiseviä ja toimintakykyä tukevia toimia, kuntoutusta sekä uudenlaisia kotona asumista tukevia toimintamalleja. Iäkkäitä tulee kannustaa omaehtoiseen omaa toimintakykyä ja terveyttä vahvistavaan toimintaa ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvää neuvontaa ja ohjausta tulee lisätä. Digitalisaatiosta ja teknologiasta etsitään ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamisen haasteisiin. (STM 2020.)
Teknologia mahdollistaa hyvinvoinnin tukemisen sekä ikäihmisten itsenäisen ja turvallisen kotona asumisen (Valli ry 2021). Sähköinen asiointi ja sähköiset palvelut ovatkin osa arkipäivää ja monia asioita pyritään tekemään jo pelkästään sähköisesti. Digitalisaation avulla on myös mahdollista lisätä ja monipuolistaa etäpalveluja, jotka voivat lievittää iäkkäidenkin vakavaa ongelmaa eli yksinäisyyttä. (STM 2017.)
Tiedon välittämisen lisäksi sähköisten palveluiden avulla voidaan tarjota kehoa ja mieltä virkistäviä aktivoivia sisältöjä. Henkilökohtainen kontakti puheen ja kuvan avulla lisäävät myös yksin asuvan iäkkään turvallisuuden tunnetta. Digitaaliset palvelut ovatkin hyvä lisä koteihin tuotaviin palveluihin erityisesti vähentämään yksinäisyyttä ja tuomaan arkeen lisää sisältöä ja kontakteja. (STM 2017) Etäohjaus ikääntyneille on siis hyvä keino vähentää esimerkiksi syrjäytymistä ja yksinäisyyttä sekä lisätä turvallisuuden tunnetta kotona asumiseen.
TKI-toiminta digiaikaan hankkeen etäohjauspilotti
Vuoden 2022 loppupuolella pääsin mukaan Lapin ammattikorkeakoulun TKI-toiminta digiaikaan –hankkeeseen, jossa pilotoitiin etäohjausta ikääntyneille. Yhdessä geronomiopiskelijan kanssa tehtävänämme oli järjestää hankkeessa etätapaamisia ja ohjauksia marras- ja joulukuussa 2022 pilottiryhmälle, johon kuului neljä ikääntynyttä henkilöä. Ohjauksia järjestettiin kaksi kertaa viikossa asiakkaiden aikataulujen mukaan. Ohjaukset toteutettiin yhteistyössä Arctic Connectin kanssa. Pilottiryhmään osallistuneet saivat käyttöönsä AC päätelaitteet pilotin ajaksi.
Arctic Connect Oy on vuonna 2006 aloittanut suomalainen etäyhteyksien asiantuntijapalvelu ja videoneuvotteluammattilainen, joka on erikoistunut toteuttamaan asiakkaille viestintäratkaisuja. (Arctic Connect 2023). Toteutimme ohjaukset pääosin omista kodeistamme käyttäen omia tietokoneita. Ohjauksissa hyödynsimme selainpohjaista Arctic Connectin Trueconnector Hoiva -ohjelmaa. Trueconnectorin tarkoitus on yhdistää ja mahdollistaa kommunikaatio minkä tahansa ympäristön tai laitteen kanssa. Se on yhteensopiva monien tunnettujen videoneuvotteluympäristön kanssa, sekä mahdollistaa selainpohjaiset neuvottelut alustasta riippumatta. Sitä voidaan myös hyödyntää sosiaali- ja terveysalalla, esimerkiksi tukemalla terveydenhuoltoa tai kotona asumista. (Arctic Connect 2023.)
Ohjelman käyttö oli yksinkertaista meille ja asiakkaille. Meidän täytyi vain kirjautua palveluun tietokoneen selaimella. Sisäänkirjautumisen jälkeen lisättiin kalenteriin tapaamisaika, joka tuli näkyviin pienellä viiveellä asiakkaille. Kun tapaamisen aika koitti, laite muistutti asiakasta liittymään videopuheluun, minkä lisäksi ylläpitäjä pystyi soittamaan asiakkaan laitteeseen.
Tapaamisten sisältöjä suunnittelimme hyvissä ajoin ennen tapaamista. Kaikki suunnittelemamme tapaamiset ja ohjaukset kestivät yhden tunnin. Näihin kuului erilaisia PowerPoint esityksiä, jotka käsittelivät ajankohtaisia teemoja, kuten itsenäisyys- ja paloturvallisuuspäiviä, tai muuten tärkeitä asioita liittyen esimerkiksi terveyteen, hyvinvointiin ja liikkumiseen. Tämän lisäksi ohjaukset sisälsivät tehtäviä ja harjoituksia sekä aivojumppaa ja fyysistä jumppaa. Aivojumpissa tehtävinä oli esimerkiksi suorittaa erilaisia aivopähkinöitä, arvoituksia sekä kuvasta erovaisuuksien etsintätehtäviä. Fyysistä jumppaa olivat taas tuolijumpat ja taukojumpat, joita pidettiin joko ohjausten alussa tai lopussa. Tuolijumpat sisälsivät koko vartaloa vahvistavia liikkeitä ja liikkuvuusharjoituksia. Asiakkaat pitivät eri teemoista ja keskusteluista sekä jumpista.
Kokemuksia pilotoinnista
Oli mielenkiintoista lähteä mukaan tähän pilottihankkeeseen, koska en ollut aiemmin osallistunut mihinkään pilottitoimintaan. Myös etäohjaaminen oli itselle täysin uutta, lukuun ottamatta koulussa Teams:in välityksellä esitettyjä ryhmätöitä. Alkuun hieman mietitytti, miten etäohjaaminen käytännössä onnistuu esimerkiksi tuolijumppien osalta. Tämäkin osoittautui kuitenkin helpoksi ja yksinkertaiseksi, kunhan vain tila on riittävän tilava, rauhallinen sekä laitteisto kameran ja mikrofonin osalta riittävän hyvät. Käytin kamerana pääosin Macbook:in sisäänrakennettua kameraa sekä iPhone 11 Pro:n takakameraa ja mikrofonina AirPods Pro -kuulokkeita. Arctic Connectilta sain käyttööni myös Jabra:n tilakaiuttimen, joka toimi hyvin ja oli helppo yhdistää omaan tietokoneeseen.
Lopuksi
Vaikka neljän henkilön pilottiryhmä oli melko pieni, saimme kuitenkin hyvin testattua ohjelmaa ja laitteita. Pilottiryhmä otti meidät hyvin vastaan ja olivat innolla mukana järjestämissämme tapaamisissa. Kyselimme heiltä myös sisältöehdotuksia, mutta päätarkoitus kuitenkin oli testata mahdollisimman laajasti Trueconnector-järjestelmän ominaisuuksia ja sitä, mikä kaikki on mahdollista etäohjauksien puitteessa. Fysioterapiaa ajatellen laite pitäisi olla sijoitettu niin, että käyttö onnistuu omatoimisesti sekä tilaa pitäisi olla sen verran, että liikkuminen laitteen edessä onnistuu. Palautekyselyn mukaan asiakkaat olivat todella tyytyväisiä ohjauskertoihin ja toivoivat ohjausten jatkuvan myös seuraavana vuonna.
Itse opin pilotissa etäohjaustaitoja sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan sisältöä. Kun teknologiasta on kyse, niin ei kaikki tietenkään suju ongelmitta. Mekin jouduimme välillä hieman improvisoimaan suunniteltujen sisältöjen kanssa. Jatkoa ajatellen tämä on hyvä ottaa huomioon. Jos joku muu on samanlaisissa tehtävissä tai vastaavissa piloteissa, niin kannattaa aina olla myös varasuunnitelma sen varalle, jos jokin asia ei toimikaan.
Teemu Alatalo Fysioterapeuttiopiskelija, hanketyöntekijä Lapin ammattikorkeakoulu
Sari Arolaakso TtM, lehtori Lapin ammattikorkeakoulu
Ikääntyneen väestön määrä on kasvanut huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja tämän vuoksi on tärkeää kehittää ympäristöjä, joiden avulla ikääntyneet pystyvät asumaan kotona mahdollisimman pitkään. Ikääntyneiden hyvinvointia voidaan ylläpitää ja parantaa muokkaamalla heidän asuinympäristöjään, mutta pelkän fyysisen ympäristön tarkastelulla ei saada lisättyä ikääntyneiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ympäristöjen tarkastelussa keskeistä on nähdä ikääntyneiden fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen (Elo 2006, Elo ym. 2013) ja sosiaalisesti kestävään hyvinvointiin yhteydessä olevat tekijät. Sosiaalisen kestävyyden tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen, terveyden ja hyvinvoinnin vahvistaminen sekä köyhyyden poistaminen. (Vesa ym. 2020).
Useissa kunnissa on viime vuosien aikana kiinnitetty huomiota ikäystävällisyyteen. Tällä pyritään tukemaan kotona asumista, mutta myös ennakoimaan tulevaisuuden asumistarpeita (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020). Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan kaupunkien ja yhteisöjen ikäystävällisyydellä tarkoitetaan aktiivisena ikääntymisen edistämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että ikäystävällinen ympäristö ottaa huomioon ikääntyneiden tarpeet ja voimavarat ja tukee aktiivisuutta esimerkiksi esteettömyyden, viihtyisyyden ja ympäristön hahmotettavuuden avulla (Rappe, Kotilainen, Rajaniemi & Topo 2018).
Tässä blogitekstissä kuvataan Lapin ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2022 valmistuneen YAMK-opinnäytetyön keskeiset tulokset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla kuvata ikäystävällisen ympäristön ominaispiirteitä ja niiden yhteyttä ikääntyneiden hyvinvointiin. Artikkelit valittiin tutkimuskysymysten ja määritettyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan. Hakuprosessissa lopulliseen tutkimukseen artikkeleita valikoitui yhdeksän (n=9). Tavoitteena oli hyödyntää tiivistettyä tutkittua tietoa ikääntyneiden ympäristöön liittyvästä hyvinvoinnista. Opinnäytetyö kiinnittyy myös Kemin kaupungin jo päättyneeseen Ikävihreä Pruntsi -hankkeeseen, jossa suunniteltiin ikäystävällistä asuinaluetta Pruntsin alueelle. Opinnäytetyössä saatua tietoa voidaan hyödyntää alueen kehittämisessä.
Ikäystävälliset ympäristöt ja niiden hyvinvointivaikutukset
Katsauksen perusteella ikäystävällisen ympäristöjen ominaispiirteitä ovat:
tilojen monimuotoisuus
palveluiden saatavuus sisältäen kulttuuripalvelut
sosiaalisen toiminnan mahdollistuminen
turvallisuus, esteettömyys ja turvallisen ulkoilun mahdollisuus
penkit ja levähdyspaikat viher- ja vesiympäristöineen
hyvät liikenne yhteydet ja julkinen liikenne
Tilojen monimuotoisuudella tarkoitetaan osallisuutta tukevaa ympäristöä, jossa on mahdollisuus osallistua omassa asuin- ja elinympäristössä erilaiseen toimintaan. Yhdeksi merkittäväksi ominaispiirteeksi muodostui myös palveluiden saatavuuden näkökulmaan liittyvä kulttuuripalveluiden esteetön käyttö. Sosiaalisen toiminnan mahdollistava ympäristö puolestaan tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa. Toiminta voi olla ohjattua tai ympäristö itsessään voi tukea sosiaalista kanssakäymistä esimerkiksi viihtyisäksi koetun piha-alueen avulla. Turvallisuus ja esteettömyys niin sisä- kuin ulkotiloissa on yksi keskeisimmistä ikäystävällisen ympäristön ominaispiirteistä. Ulkoilureittien tulee olla esteettömiä, ja penkkejä sekä levähdyspaikkoja tulee olla riittävästi. Kotona asuvien ikääntyneiden näkökulmasta tarkasteltuna yksi tärkeä aktiivista elämää tukeva tekijä on hyvät ja turvalliset liikenneyhteydet sekä kulkureitit.
Ikäystävällinen ympäristö oli tutkimusten mukaan yhteydessä fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jotka kokonaisuudessaan näkyvät alla olevassa kuviossa. Fyysiseen hyvinvointiin yhteydessä olevia ympäristötekijöitä olivat esimerkiksi turvallinen, aktiivisuutta tukeva ympäristö, jossa on mahdollisuus esteettömään ulkoiluun luonnonympäristössä. Sosiaalista hyvinvointia voidaan parantaa asumisen laadulla, erilaisten sosiaalisten toimintojen, vuorovaikutuksen ja liikkumisen mahdollistamisella sekä tuella, jota ympäristössä tarjotaan. Psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttivat kulttuuripalveluiden saatavuus, turvallisuus ja mahdollisuus sosiaaliseen toimintaan.
Kuvio: Hyvinvointiin yhteydessä olevat ympäristötekijät.
Sosiaalisesti kestävä hyvinvointi on ollut esillä viimeaikaisessa keskustelussa ja tutkimuksissa. Se nousi yhtenä teemana esille myös ikäystävälliseen ympäristöön liittyvissä tutkimuksissa. Kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta on keskeistä tunnistaa se, että tulotaso ja asumisen laatu, liikenteen ikäystävällisyys sekä terveys ja terveyden tasa-arvo ovat vaikuttamassa siihen, kuinka yksilö kokee ympäristönsä ja ympäristöhyvinvointinsa.
Lopuksi
Kirjallisuuskatsauksen avulla oli mahdollista tarkastella viimeaikaista tutkimustietoa ikäystävällisen ympäristön ominaispiirteistä ja verrata sitä aikaisempaan ymmärrykseen. Katsauksessa käytetyt lähteet löydät opinnäytetyöstä. Ikäyställisen ympäristön käsite vaikuttaa olevan samansuuntainen kuin Elon (2006) kehittämä teoria kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä, jossa hyvinvointia tukevia ympäristön ulottuvuuksia tarkastellaan fyysisen, sosiaalisen ja symbolisen ympäristön ominaisuuksien kautta. Ikääntyvän väestön ympäristöön liittyvät perustarpeet eivät ole juurikaan muuttuneet, mutta ikäystävällisen suunnittelun myötä asuinympäristöihin on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää ikäystävällisten alueiden kehittämisessä. Tärkeää on myös viedä tutkittua tietoa päättäjille, korostamalla sitä, kuinka laaja-alaisesti ympäristö vaikuttaa ikääntyneiden hyvinvointiin.
Maria Hepola Sairaanhoitaja (YAMK)
Satu Elo TtT, dosentti, yliopettaja Lapin ammattikorkeakoulu, Tulevaisuuden terveyspalvelut
TYÖHYVE, Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hankkeen (2020-2022) päätavoitteena on ollut edistää sosiaali- ja terveysalalla toimivan henkilöstön ja työyhteisöjen työhyvinvointia ja tuottavuutta. Hankkeessa pyrittiin kehittämään työn organisointia ja sujuvuutta kehittämällä olemassa olevia ja ottamalla käyttöön myös uusia tarkoituksenmukaisia toimintatapoja, menetelmiä ja työvälineitä. Lisäksi pyrittiin lisäämään työn mielekkyyttä sekä vähentämään työn fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta. Hanke päättyy vuoden vaihteessa ja on aika tarkastella hankkeen toteutumista ja tuloksia. Hankkeen yhtenä innoituksena syntyi myös tämä blogi, joka vuosien varrella on vakiintunut Lapin ammattikokorkeakouluun yhdeksi kanavaksi levittää uutta tietoa ja hyviä käytänteitä. Blogi on ja pysyy jatkossakin!
Johdanto
Vanhustyön yksikössä on tällä hetkellä haasteena saada riittävä määrä työntekijöitä toiminnan toteuttamiseen. Haasteena työntekijöiden riittävyydelle on yleinen työvoimapula. Vanhuspalveluissa haasteita lisää työntekijöiden siirtyminen ennenaikaiselle eläkkeelle työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syynä on usein työn fyysisestä kuormittavuudesta johtuvat tuki- ja liikuntaelinten ongelmat sekä työn psyykkinen kuormittavuus. Työn kuormittavuus johtaa usein myös työntekijöiden hakeutumiseen muille aloille. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisen muutos ja esimerkiksi teknologian käytön lisääntyminen ja siihen liittyvä osaamisvaade lisäävät myös osaltaan työn kuormittavuutta. Henkilöstöllä ei aina ole riittävää osaamista teknologisten ratkaisujen käyttöön.
Työhyvinvoinvoinnin edistäminen ja työurien pidentäminen edellyttää työn mielekkyyden lisääntymistä. Työn mielekkääksi kokeminen lisää myös työn laatua ja tuottavuutta. Työhyvinvoinnin kehittäminen tulee nähdä koko työyhteisön tehtävänä ja se edellyttää asiantuntijoiden ja työyhteisön yhteistyötä. Työntekijöiden osaaminen tulee tunnistaa, tunnustaa ja hyödyntää työyhteisön toimintakäytänteiden ja työn organisoinnin kehittämisessä. Työn fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta vähennetään vahvistamalla osaamista kuntouttavista työskentelytavoista. Niiden toteuttaminen edellyttää koko työyhteisön sitoutumista yhteisten toimintakäytänteiden toteuttamiseksi. Myös työympäristöllä ja sen viihtyvyydellä on merkitystä sekä työntekijöiden että asukkaiden hyvinvointiin.
TYÖHYVE -hanke pyrki vastaamaan näihin työhyvinvoinnin kehittämistarpeisiin vanhuspalveluita tuottavissa hoivayksiköissä. Hankkeessa hyödynnettiin osallistavaa ja yhteistoiminnallista kehittämisen mallia yksikkökohtaisissa kehittämisprosesseissa. Koko työyhteisön osallistuminen työn kehittämiseen on todettu parantavan työhyvinvoinnin lisäksi sitoutumista muutoksiin ja yhdessä sovittuihin toimintatapoihin. Osallisuuden kokemuksen on todettu olevan työhyvinvoinnin kannalta jopa merkittävämpää kuin muut työn tekemiseen liittyvät rakenteet tai piirteet. (Jääskeläinen 2013.) Tavoitteena oli ajattelu- ja toimintatapojen muutos.
Osallistava yhteistoiminnallinen kehittäminen
Hankkeessa toteutettiin yksikkökohtaiset kehittämisprosessit, joissa hyödynnettiin osallistavan yhteistoiminnallisen kehittämisen mallia. Tavoitteena oli auttaa yksiköitä ja niiden työntekijöitä itse löytämään yksikkönsä kehittämistyölle tavoitteet sekä menetelmät niiden saavuttamiseksi. Hankkeen asiantuntijat toimivat kehittämisprosesseissa fasilitaattoreina.
Jokaisen yksikön kehittämisprosessi kesti noin vuoden ja sisälsi alkukartoituksen, työpajat, koulutukset ja sparrauksia sekä kaikille yhteisiä seminaareja. Kehittämisprosessin lopuksi agenteille ja esihenkilöille järjestettiin yhteinen palvelumuotoilun työpaja, jossa yksiköt saivat työkaluja edelleen kehittää työhyvinvointia hankkeen päättymisen jälkeen. Yksikkökohtaisen kehittämisprosessin eteneminen on esitetty alla olevassa kuviossa 1.
Yksikkökohtaisten kehittämisprosessien tuloksena kehitettiin esimerkiksi työvuorosuunnittelua, omahoitajuutta, työyhteisön pelisääntöjä, toimintaohjeita, huoneentauluja ja ympäristön viihtyisyyttä. Työkuormituksen vähentämiseksi kiinnitettiin huomiota palautumiseen ja omiin toimintatapoihin arjessa. Lisäksi vahvistettiin siirtoergonomiaosaamista. Yksiköille järjestettiin myös mahdollisuus tutustua erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin ja kokeilla niitä myös käytännössä.
Jokaisen yksikön kehittämisprosessista, sen tuloksista ja hyödyistä, tuotettiin posteri yhteistyössä yksikön ja hankkeen asiantuntijoiden kanssa. Posterit olivat esillä hankkeen loppuseminaarissa, jonka jälkeen jokainen yksikkö sai posterin omaan yksikköönsä muistuttamaan tehdystä kehittämistyöstä ja sen tuloksista.
Hankkeesta saadun kokemuksen mukaan osallistava yhteistoiminnallinen kehittäminen on ollut hyvä malli kehittää työhyvinvointia yksiköiden työntekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyönä. Työn kehittämisen tulee tapahtua siellä, missä työtä tehdään ja niiden toimesta, jotka työtä tekevät. Kokemuksia ja palautetta hankkeessa toteutetusta yhteistoiminnallisesta menetelmästä kerättiin työpajoissa sekä väli- ja loppuarvioinnissa.
Osallistujat ovat kokeneet hankkeessa toteutetun kehittämismallin toimivana. Osallistava ote koettiin innostavana ja osallistujia aktivoivana. Oman yksikön työhyvinvointiin liittyvien asioiden ja tekijöiden yhteinen tarkastelu koettiin sitouttavan kehittämistyöhön. Osallistujat kokivat tulleensa kuulluksi ja pääsevänsä vaikuttamaan oman työn kehittämiseen sekä oman yksikön toimintaan. Vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää.
Ideointi oli mukavaa ja helppoa sekä tavoitteellista.
Uskon, että asiat jotka nousivat työpajasta tuovat positiivista nostetta työyhteisöömme niiden toteutuessa.
Tärkeitä asioita työhyvinvoinnin edistämiseksi.
Osallistujilla sopivasti tilaisuuksia saada äänensä kuuluviin.
Aktivoi hyvin osallistujia keskustelemaan asioista.
Työpajatyöskentely lisää kykyä yhteistyöhön ja auttaa näkökulmien hakemisessa.
Toteutus hyvä, pystyi olemaan aktiivisesti mukana.
Herätti ajatuksia omasta toiminnasta. Kiitos!
Mielenkiintoinen, positiivinen yllätys!
Yhdessä kehittämällä päästään eteenpäin.
Hyvä, että esiin tulleet asiat purettiin osiin.
Esihenkilöt kokivat, että hankkeen asiantuntijat (fasilitaattorit) ohjasivat, tukivat ja kannustivat työyhteisön yhdessä tekemistä, suhtautumista työhön ja työssä jaksamiseen. Hankkeen koettiin mahdollistavan työn ja omien asenteiden muuttumisen.
”Työhyve-hankkeessa olemme turvallisesti jokainen tulleet kuulluksi, osallistuneet, päässeet kehittämään työtämme ja työyhteisöämme.”
Lopuksi
Hanke osoitti, että vanhustyön yksiköissä on aitoa intoa ja halua kehittää työtä sekä uudistaa työskentelytapoja. Hankkeessa tuotettuja hyviä käytäntöjä on jaettu yksiköiden kesken jo hankkeen aikana. Hyvät käytännöt kootaan myös hankkeen loppujulkaisuun kaikkien asiasta kiinnostuneiden ja vastaavien yksiköiden hyödynnettäväksi. Loppujulkaisuun on liitetty lisäksi hankkeessa olleiden yksiköiden kehittämistyötä ja sen tuloksia kuvaavat posterit. Julkaisu ilmestyy vuoden 2023 alussa sähköisenä ja on luettavissa hankkeen sivulta osoitteessa TYÖHYVE – Lapin AMK Linkki loppujulkaisuun löytyy myöhemmin myös tästä blogista.
Sari Arolaakso, TtM, tohtorikoulutettava, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu Anne Rautio, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Lähteet
Jääskeläinen, A. 2013. Työyhteisön hyvinvoinnin kehittäminen osallistavilla menetelmillä, Toimintatutkimus työhyvinvoinnin kehittämisprosesseista vanhus- ja vammaispalveluja tuottavissa työyhteisöissä Sallassa. Acta Universitatis Lapponiensis 252. Väitöskirja: Lapin yliopisto.
Parhaillaan käynnissä olevassa Living Lab Pruntsi –hankkeessa suunnitellaan ikääntyneiden kemiläisten ja heidän läheisten, sotehenkilöstön, Lappian ja Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien käyttöön sopivaa ympäristöä, jossa ikääntyneille sopivaan hyvinvointiteknologiaan voisi tutustua ja teknologian käyttöön saisi ohjausta. Eri toimijoiden tarpeita ja toiveita aiheeseen liittyen selvitettiin osana hankkeen esiselvitystyötä. Lisäksi kartoitettiin henkilökunnan soteosaamista, jota kuvataan tässä blogikirjoituksessa.
Teknologiset laitteet työntekijöiden tukena
Teknologian avulla voi tukea, helpottaa tai korvata työntekijää. Kuormittavia työvaiheita voidaan helpottaa teknologisilla ratkaisuilla, esimerkiksi käyttämällä robotteja asiakkaan nostamisessa, siirtämisessä tai asiakkaan oman liikkumisen tukena. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29, 2020.) Vanhustyössä käytettävä teknologia on tiivistetysti mobiilia hoivateknologiaa, toimistoteknologiaa ja viihdeteknologiaa (Oinas ym. 2021). Robotiikkaa voidaan käyttää myös välillisen asiakasajan korvaamiseen, kuten laitteiden ja tarvikkeiden siirtelyssä, aterioiden kuljetuksessa sekä osana lääkehoitoa (Kuva 1).
Kuva 1. Hilda-sovellus ja Evondos-lääkerobotti (kuva: T. Marjanen-Korkala)
Selvää hyötyä voidaan nähdä esimerkiksi lääkehoidossa, jossa lääkkeiden koneellinen annosjakelu vähentää lääkehoitovirheitä ja lääkkeiden annosjakelu voi vapauttaa hoitajien työaikaa muuhun välittömään asiakastyöhön. Ajallista hyötyä saavutetaan etähoidolla, kun osa kotihoidon käynneistä voidaan toteuttaa etähoitokäynteinä kaksisuuntaisesti joko kuva- ja/tai äänivälitteisinä (Kuva 2). Etähoitoa voi olla erilaiset muistutus- ja valvontatoimet, kuten lääkkeenoton muistutus, ravitsemuksen valvonta, liikkumisen tukeminen ja harjoittelu, tai asiakkaan voinnin seuranta. Etäkäynnit voivat olla tukena ja vähentää kotikäyntien määrää ja siten vähentää hoitajien liikkumiseen kuluvaa aikaa. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29, 2020.)
Kuva 2. Suvanto Care Oy:n tabletti etäyhteydenpitoon. (Kuva: K. Vahtola)
Robotiikan ja automatiikan sovelluksilla on mahdollista keventää, korvata tai täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työtehtäviä arviolta ainakin viidenneksellä. Kohdistamalla uudelleen hoitotyöntekijöiden työtä, voidaan parhaimmillaan tehostaa hoitotuloksia sekä parantaa työn taloudellisuutta ja tehokkuutta. Tutkimustiedon valossa on varovasti arvioitu, että roboteilla ja sovelluksilla saataisiin työajan säästöä vanhusten hoidossa työskentelevien lähihoitajien työssä keskimäärin 36% välittömässä hoitotyössä ja välillisessä hoitotyössä jopa lähes 70%. (Kangasniemi & Andersson 2016.) Robotiikan onnistunut käyttöönotto koostuu oikea-aikaisesta ja riittävästä tuesta ennen käyttöönottoa ja robotin sujuvasta käytettävyydestä päivittäisessä työssä sekä luottamuksesta työn sujumisesta. Hoitotyön ammattilaisilla tulee olla riittävä osaaminen, jotta se vastaa digitalisoituvaan terveydenhuoltoon. (Turjamaa ym. 2022).
Aineiston keruu ja analyysi
Aineisto koostui sotehenkilöstölle suunnatusta kyselystä (n = 26), työpaja-aineistosta (n = 2) sekä henkilöstön kanssa teknologiaviikolla käydyistä keskusteluista (n =31) ja eri tapahtumissa käytyjen keskustelujen yhteenvedosta (n = 45), ja se kerättiin osana Living Lab Pruntsi-hanketta. Sotehenkilökunnalle suunnattu kysely sisälsi kymmenen tätä tarkoitusta varten laadittua kysymystä, ja aineistonkeruu toteutettiin sähköisesti Google Formsin avulla. Kysymykset laadittiin hankeasiantuntijoiden toimesta ja esitestattiin kolmella asiantuntijalla ennen kyselyn toteuttamista.
Työpaja-aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä esittämällä ja toimintaa havainnoimalla pilottityöpajassa, jossa esiteltiin Living Lab-toimintaa. Havainnointia toteutettiin myös teknologiaviikon aikana toteutetuissa esittelytilaisuuksissa ja tapahtumissa erilaisen ikääntyneiden kotona asumista tukevan teknologian esittelyjen ohessa. Aineistonkeruun jälkeen kyselyn, työpajan ja havainnoinnin aineisto on koottu yhteen ja se on teemoiteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Tulokset
Sotehenkilökunnasta 85% (n = 22) kertoi käyttävänsä teknologisia laitteita päivittäin, 8% (n = 2) viikoittain ja 8% (n = 2) harvemmin kuin viikoittain. Puolet vastaajista koki teknologisten laitteiden osaamisensa hyväksi ja puolet keskinkertaiseksi, ja heikkoa osaamista ei arvioitu olevan.
Hoitajien mukaan tunnetuimpia teknologisia laitteita ovat erilaiset turvallisuutta lisäävät laitteet, kuten turvaranneke, ovivahti, kaatumishälytin ja GPS-paikannin. Hoitajaa auttavina apuvälineinä kuvattiin lääkerobotit, potilastietojärjestelmät, etäyhteydenpitoon auttavat välineet sekä ergonomiaa tukeva teknologia, kuten nosto- ja liukulaitteet ja sähkösängyt. Ikääntynyttä tukevaa teknologiaa tiedettiin/todettiin/kerrottiin olevan aktiivisuusrannekkeet, ruoka-automaatit sekä viihtyvyyttä ja hyvinvointia tukevat ohjelmat.
Työpaikoilla oli käytössä turvallisuusapuvälineitä, kuten hälytysjärjestelmiä, turvapuhelimia ja GPS-rannekkeita. Käytössä oli myös hoitajan aikaa säästäviä etälaitteita, kuten lääkerobotteja, etähoivalaitteita ja tabletteja. Myös hoitotyötä tukevaa teknologiaa oli ergonomia-apuvälineiden muodossa, kuten sähkösänkyjä ja nostureita. Sähköisiä sovelluksia oli käytössä ikääntyneiden hyvinvointia tukevat Kardemummo Oy:n sisältöpalvelu Hilda, sekä työn tekemisen välineet Effector mobile- ja Mukana-sovellukset. Omassa työssään hoitajat tarvitsisivat hyvinvointiteknologiaa virikkeiden järjestämiseen, turvallisuuden lisäämiseen sekä saavutettavuuden ja tiedon siirron parantamiseen.
Hoitajat kokivat teknologian tuovan hyötyä työhönsä ajan säästämisenä, potilasturvallisuuden parantajana ja aktiivisuuden seuraajana, tiedonkulun helpottumisena sekä työhyvinvoinnin edistämisenä. Suurin osa vastaajista (85%) käyttäisi teknologisia ratkaisuja työssään nykyistä enemmän, jos siihen olisi mahdollisuus, ja jopa (92%) hyödyntäisi varmasti teknologisia ratkaisuja enemmän, jos käyttöön saisi opastusta. Opastuksen toivottiin olevan henkilökohtaista ja oikea-aikaisesti järjestettävää koulutusta, minkä lisäksi tukihenkilö koettiin tärkeänä.
Johtopäätökset
Tämän kartoituksen perusteella voidaan todeta, että henkilöstö käyttää jo tänä päivänä teknologiaa lähes päivittäin työssään ja suhtautuu siihen positiivisesti. Teknologiaa oltaisiin valmiita käyttämään enemmänkin, mikäli siihen olisi mahdollisuus ja saatavilla olisi riittävää opastusta. Tällä hetkellä tunnetuimpia teknologisia ratkaisuja ovat turvallisuuteen, lääkehoitoon ja etäyhteydenpitoon käytettävät välineet ja sovellukset. Tämä voi johtua siitä, että vuoden 2022 aikana Meri-Lapissa on otettu käyttöön Evondos-lääkerobotti ja Videovisit- etäyhteydenpitolaitteet kotihoidon asiakkaille.
Hyvällä markkinoinnilla ja opastuksella teknologiset laitteet sulautuvat työvälineiksi ja suurin osa hoitajista olisi valmiita ottamaan niitä enemmänkin käyttöönsä. Ertner (2019) tuo esille sen, että hyvinvointiteknologian avulla voidaan turvata yhä useammalle apua tarvitsevalle vanhukselle hoidon saanti mutta myös säästää julkisia hoitomenoja. Positiivisten mielikuvien luomisella ja tukemisella voidaan vaikuttaa motivaation lisääntymiseen sekä asenteisiin teknologisten laitteiden käytössä. Teknologisten laitteiden käyttöönotossa tarvitaan näkymätöntä työtä, jolla vaikutetaan asenteisiin, kuvitelmiin ja uskomuksiin teknologian käytössä ja käyttöönotossa. (Ertner 2019). Tämä edistää positiivisen suhtautumisen kehittymistä teknologiaa kohtaan.
Teknologia tarjoaa lupaavia mahdollisuuksia, mutta hoitoalan ammattilaiset eivät välttämättä pidä robottien soveltuvuutta hoitotyöhön itsestäänselvyytenä. Hoitotyö ja hoivan antaminen ovat luonteeltaan inhimillistä toimintaa, jossa teknologian käyttöä on aina harkittava tarkoin (Van Aerschot ym. 2017). Kunnat (ensi vuodesta lähtien hyvinvointialueet) ja palveluntarjoajat tekevät itsenäisiä päätöksiä, millaista teknologiaa ottavat alueellaan käyttöön ja eri puolilla Suomea käyttöönoton vauhti ja käyttökokemukset ovat eri vaiheessa. Viime vuosina ikäteknologian käyttö on lisääntynyt ja uudemman teknologian, kuten palvelurobotiikan ja kotiin asennettavien sensoreiden hyödyntäminen on vielä vähäistä. Hoitajat käyttävät arjessaan yhä enenevässä määrin teknologiaa, mikä lisää sen tuttuutta ja alentaa käyttöönottokynnystä tulevaisuudessa. Sen vuoksi tulevina vuosina niin ikääntyvä väestö, kun hoitajat, ovat entistä tottuneempi käyttämään teknologiaa, mikä mahdollistaa sekä nykyisten että uusien teknologioiden laajamittaisemman käytön.
Teknologian käyttöönotto ja hoitohenkilökunnan tukeminen tulisikin olla päämäärätietoista, jotta saavutetulla kehityksellä saataisiin positiivisia ja pysyviä muutoksia. Kehittymisen prosessissa on tärkeää nähdä hoitotyön helpottuminen sekä asiakkaiden toimintakyvyn ja itsenäisyyden lisääntyminen. Esteenä teknologian käytölle ja sen käyttöönoton ehdottamiselle voi olla kiireinen työ ja sen myötä tuleva suoritettavien tehtävien paljous, jolloin uusia teknologisia vaihtoehtoja ei muisteta ehdottaa. Työn tekemisen ohessa ja tehtäviä suorittaessa tulisi olla aikaa pysähtyä miettimään kunkin asiakkaan ja potilaan kohdalle paras hoidon suorittamisen tapa, sekä nähdä kullekin ikääntyneelle sopiva yksilöllinen tapa ottaa teknologiaa käyttöön.
Tohmola Anniina sh, TtT, lehtori, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
Marjanen-Korkala Tanja geronomi (YAMK), tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Vahtola Katja lh, Kemin kaupunki/Lapin hyvinvointialue
Meinilä Arja th, TtM, projektiasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Ertner M. 2019. Enchanting, evoking, and affecting: The invisible work of technology implementation in homecare. Nordic journal of working life studies 9 (S5), 33-47.https://doi.org/10.18291/njwls.v9iS5.112690
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5457-1
Turjamaa R., Vaismoradi M., Kajander-Unkuri S. & Kangasniemi M. 2022. Home care professionals’ experiences of successful implementation, use and competence needs of robot for medication management in Finland. Nursing Open. 10.1002/nop2.1456.
Teknologian tehtävänä on helpottaa arkea sekä parantaa ja ylläpitää elämänlaatua. Lisäksi erilaisilla teknologisilla tuotteilla ja palveluilla voidaan lisätä turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta sekä keventää ja mahdollistaa arjen toimintoja ja liikkumista. Teknologialla voidaan myös helpottaa yhteydenpitoa sekä tuoda iloa ja virkistystä arkeen. Kaiken kaikkiaan teknologisten ratkaisujen avulla voidaan mahdollistaa hyvää elämää. Ne mahdollistavat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä lisäävät ja tukevat mukavaa, itsenäistä, turvallista ja toimintakykyistä arkea. Teknologia ja digitalisaatio muuttavat myös tekemisen tapoja. Niiden vaikutukset ulottuvat itse työhön ja työhyvinvointiin. Merkityksellistä on tapa, jolla ne otetaan käyttöön ja miten niitä sovelletaan työn tekemisen tukena. Lisäksi tärkeää on tukea myös työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia sekä toimijuutta.
Yksi teknologinen ratkaisu arjen mielekkyyden lisäämiseksi hoivakodeissa on pelilliset sovellukset, joiden avulla voidaan lisätä asukkaiden aktiivisuutta ja osallisuutta. Pelien on todettu motivoivan ja lisäävän sitoutumista kuntoutukseen, parantavan mielialaa, ikäihmisten liikkumiskykyä ja tasapainoa sekä päivittäisistä toiminnoista suoriutumista. Tutkimuksissa yleisimmin käytettyjä pelillisiä sovelluksia ovat Nintendo, Wii, Xbox ja Playstation ja kaikkein yleisin on Wii. Pelejä voidaan hyödyntää niin yksilötilanteissa kuin ryhmissä. Ryhmissä toteutetut pelituokiot ovat usein sosiaalinen tapahtuma. Kaikki eivät halua pelata, mutta pelaamisen seuraaminen ja kannustaminen lisää osallisuutta, tuottaa iloa ja virkistää mieltä.
Teknologiakokeilut TYÖHYVE-hankkeessa
TYÖHYVE, Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hankkeen yhtenä tavoitteena oli lisätä työntekijöiden teknologiaosaamista ja teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä työhyvinvoinnin lisäämisessä. Teknologiaosaamisen lisäämisen tarve nousi esille myös yksiköiden työntekijöiltä yksikkökohtaisissa työpajoissa. Työntekijät toivoivat saavansa kokeilla erilaisia arjessa hyödynnettävien sovelluksia. Hankkeessa järjestettiin mahdollisuus teknologiakokeiluihin ja ne toteutuivat neljässä hankkeeseen osallistuneessa kunnassa ja 12 eri ikäihmisten palveluasumisen yksiköissä sekä ryhmäkodeissa.
Kokeiluun saatiin Kuori Oy:n YetiCare ohjelmistolla varustetun Yeti-tablet, jonka avulla voidaan lisätä aktiivisuutta ja mielekkyyttä hoivakotien arkeen. Se antaa uusia mahdollisuuksia ryhmätoimintaa sekä yksilölliseen kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen. Ohjelmistosisällön avulla voidaan harjoitella muun muassa hieno- ja karkeamotorisia sekä kognitiivisia taitoja. Yeti-tablettia oli mahdollisuus kokeilla kuukauden ajan. Tarvittaessa laitteiden käyttöönottoa tuettiin yksiköissä auttamalla ja neuvomalla laitteen kasaamisessa ja käytössä. Yeti- tabletin kokeiluista kerättiin käyttäjäkokemuksia jalkautumalla yksiköihin haastattelemaan henkilöstöä sekä asukkaita. Lisäksi yksiköiden henkilöstölle lähetettiin sähköinen kyselylomake käyttäjäkokemusten keräämiseksi teknologian mahdollisuuksista ja merkityksistä työhyvinvoinnin tukemisessa sekä arjen mielekkyyden lisäämisessä.
Lisäksi kokeilussa oli Kardemummo Oy:n Hilda-sisältöpalvelu, joka on myös hoivakotien arkeen suunniteltu helppo ja monikäyttöinen palvelu. Hilda-palvelua voidaan käyttää aktivoimaan fyysistä toimintakykyä, kohottamaan mielialaa ja parantamaan elämänlaatua, lievittämään käytöshäiriöitä ja tukemaan psyykkistä toimintakykyä. Kardemummo Oy tarjosi Hilda -palvelun yksiköiden käyttöön kolmen kuukauden ajaksi. Yksiköille järjestettiin yhteinen info, jossa tutustuttiin Hilda-palvelun sisältöön ja käyttöön. Lisäksi pidettiin yhteinen palautetilaisuus käyttäjäkokemusten ja mahdollisten kehittämisideoiden keräämiseksi.
Lopputuloksena aktiivisuutta arkeen
Yeti toi aktiivisen arjen. Yksiköiden asukkaat saivat konkreettista tekemistä ja toimintaa. Erään asukkaan kommentti ”Elämä päättyi, kun Yeti lähti”, kuvaa osuvasti Yetin käytän hyötyjä arjen mielekkyyden lisäämisessä. Käytetyimpiä sisältöjä olivat erilaiset pelit, pianon koskettimet ja tietovisat. Asukkaat pääsivät Yetin sisältöpalvelun kautta virtuaalisesti vierailemaan omalla kotikadullaan tai matkakohteessa, joka on jäänyt muistoihin. Nämä olivat sykähdyttäviä hetkiä.
Henkilöstölle suunnattuun sähköiseen kyselyyn saatiin 27 vastausta. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että kokeilussa olleilla teknologisilla ratkaisuilla voidaan tukea työhyvinvointia sekä asukkaiden hyvinvointia ja lisätä mielekkyyttä arkeen.
”Hyviä työvälineitä arkeen, helpottaa suunnittelua ja työn toteutusta, asukkaille aktiviteetteja ja mielenvirkeyttä arkeen.”
”Arkeen mielekästä tekemistä ja ajanvietettä.”
Kuva 1. Yeti tabletti hyvinvointia ja toimintakykyä tukemassa (Kuva: Jenni Kuusiniemi)
Lopuksi
Hankkeessa saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että teknologisilla ratkaisuilla voidaan lisätä mielekkyyttä hoivakotien arkeen sekä asukkaille että työntekijöille. Yksiköissä, joissa kokeilussa olleet sovellukset ja teknologiat otettiin aktiivisesti käyttöön, saatiin hyviä kokemuksia ja laitteita hankittiin yksiköihin. Tämän tyyppisiä kokeiluja ja mahdollisuuksia tutustua erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin tulee lisätä, jotta teknologian mahdollisuudet ja hyödyt tunnistetaan. Kokeilujen kautta saadaan lisättyä osaamista ja myös kynnys teknologian käyttöön madaltuu ja asenne muuttuu positiivisemmaksi. Teknologian käyttöönottoon ja käyttöön tarvitaan tukea ja ohjausta.
Sari Arolaakso TtM, tohtori koulutettava, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Tanja Marjanen-Korkala geronomi (YAMK), tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Lähteet Arolaakso-Ahola, S. & Könni, P. 2015. Digitaalisilla peleillä lisää aktiivisuutta ja osallisuutta ikäihmisille. Gerontologia 3 / 2015.
Pacheco, T.B.F., Medeiros, C.S.P., Oliveira, V.H.B., Vieira, E.R. & Cavalcanti, F.A.C. 2020. Effectiveness of exergames for improving mobility and balance in older adults: a systematic review and meta-analysis. Systematic Revie.ws (2020) 9:163.
Recent Comments