Lapinliiton rahoittama ikääntyneiden hyvinvointiteknologiaan liittyvä oppimis- ja kehittämisympäristön suunnitteluhanke Living Lab Pruntsi järjesti Kemissä Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa -teemapäivän 10.5.2023. Päivän ohjelmassa (kuva 1.) oli asiantuntijapuheenvuoroja, yritysesittelyitä, paneelikeskustelu, Kemin teatterin improvisaatioesitys sekä hankkeen tuloksista kertova posterinäyttely. Osaamisalajohtaja Hannele Keräsen tervetulosanoja seurasi Tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelon ikäpositiivinen puheenvuoro.  

Kuva 1. Teemapäivän ohjelma

Ikäpositiivinen tulevaisuus? 

Minna Koskelon esitys johdatteli tulevaisuuden ikäpositiiviseen näkökulmaan. Vanheneminen koskettaa meitä kaikkia. Vanhenemme itse, läheisemme vanhenevat ja osalle meistä vanheneminen monine ulottuvuuksineen on tuttua työmme kautta. Ikäpositiivinen tulevaisuus kuulostaa hyvältä tavoitteelta tässä ajassa, kun keskustellaan esimerkiksi siitä, onko 50-vuotias liian vanha valittavaksi avoimeen työpaikkaan. Olisiko paikallaan ottaa askelia kohti ikäpositiivisempaa tulevaisuutta ja miten se voitaisiin tehdä? 

Vaikka osa ihmisistä ei ikääntyessään koe oppivansa uusia asioita, puhuu aiheesta ikään liittyvillä stereotypioilla tai ei puhu lainkaan tulevaisuudesta on silti muutosta kohti ikäpositiivisuutta nähtävissä. Koskelo toi esille futuristi Rosa Alegrian ajatuksen, että tulevaisuudessa iän merkitys identiteetin vahvistajana vähenee ja identiteetti määräytyy yksilöllisistä mielenkiinnon kohteista käsin. Eläkeläisten osaamista ja asiantuntemusta tullaan arvostamaan työelämässä yhä enemmän.

Hyvinvointiteknologian oppiminen – helppo nakki? 

Lapin yliopiston professori Päivi Rasi-Heikkinen korosti elinikäisen oppimisen teemojen tärkeyttä läpi ihmisen elinkaaren. Yhä useammat soteasiantuntijat saavat tulevaisuudessa tehdä digitaitojen ohjaustyötä ikääntyvien parissa. Suomen harvaanasutuilla alueilla e-health ja digipalvelut nähdään tulevaisuudessa ikääntyvien hoidossa tärkeinä ja kasvavina elementteinä. 

• Oppivatko ikääntyvät hyvinvointiteknologiaa? Kyllä – kunhan ilmapiiri on ystävällinen ja kunnioittava, tarjolla on muistin tueksi ikäihmisille sopivaksi jäsennettyjä materiaaleja sekä mahdollisuus toistoihin.

Rasi-Heikkinen toi esille suuria odotuksia digitaalisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin, joihin Suomessa tällä hetkellä panostetaan. Digitalisoinnin ajatellaan mahdollistavan aktiivisen ikääntymisen, yhdenvertaisuuden sekä kotona asumisen ja arjen helpottumisen, erityisesti harvaanasutuilla alueilla.  Suuret odotukset herättävät kysymyksen, mitä ikääntyvän tulisi osata ja oppia, jotta he käyttäisivät digitaalisia sotepalveluita? Ikääntyvän tulisi mm. osata etsiä ja arvioida digitaalista terveyttä koskevaa tietoa, viestiä digivälineiden avulla eri toimijoiden kanssa, tuottaa ja jakaa omaa terveyttä koskevaa tietoa, osata suojata omia laitteita ja omaa yksityisyyttä, ratkaista teknologian käytössä ilmeneviä ongelmia ja myös tunnistaa osaamistarpeitaan.   

Kuva 2. Digitaidoiltaan erilaiset ikääntyvät (Kuva: A. Tohmola)

Tämän kaiken oppiminen ei ole kaikille ”helppo nakki”. Ikääntyvät ovat digitaidoiltaan keskenään erilaisia johtuen mm. iästä, koulutustasosta, terveydentilasta, sosiaalisesta eristäytyneisyydestä, maahanmuuttajuudesta, kokemuksen puutteesta ja asuinpaikasta (kuva 2.). Lisäksi oppiminen ei ole kertaluontoinen tapahtuma vaan sitä tapahtuu jatkuvasti läpi koko eliniän, myös vanhimpana iäkkäänä.  Rasi-Heikkinen puhui elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista ja määritteli elinikäisen oppimisen kokonaisvaltaiseksi muuttumiseksi koko elinajan. Tutkimustietoa aihepiiristä on jo runsaasti; mm. oppimisen neurobiologisista lähtökohdista sekä aivojen muovautuvuudesta, joka säilyy ihmisellä koko eliniän, elleivät sairaudet sitä heikennä. Ikääntyessäkin oppimista tapahtuu koko ajan, kunhan ikääntyvän lähiympäristön ihmiset kotona tai hoivakodissa kohtaavat hänet kunnioittavasti, käyttävät ymmärrettäviä käsitteitä, hyvin jäsenneltyjä materiaaleja, toistoja ja muistamisen tukia. 

Digiopastus seniorien digitaitojen ja osallisuuden tukena 

Vanhustyön keskusliitto ry:n koordinaattori Emmaleena Niemi (kuva 3.) esitteli SeniorSurf-hankkeen digiopastustoimintaa.  Digi- ja teknologiataitoja voi vahvistaa ja saada opastusta esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton valtakunnallisen SeniorSurf digiopastustoiminnan vertaisopastajilta, jota Emmaleena Niemi kuvasi puheenvuorossaan. Opastajina toimivat vapaaehtoiset vertaisopastajat ja opastaminen tapahtuu puhelimitse tai tietokoneella, tarvittavia ohjelmia käyttäen. Opastaminen on maksutonta ja tapahtuu aina opastettavan tahdissa. Opastus voi olla esimerkiksi uusien taitojen opettelua mutta myös rohkaisua tai neuvontaa digiasioihin. SeniorSurf -etäopastusta käyttäneet ovat pääosin naisia (74%) ja opastettavien keski-ikä 72 vuotta.   

Kuva 3. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus (Kuva: A. Tohmola)

Niemi toi esille puheenvuorossaan asioita, joiden vuoksi ikääntyvät tarvitsevat digitukea.  Jatkuvasti kehittyvä ja muuttuva tekniikka hämmentää ja luo epävarmuutta. Uuden oppiminen ei ole välttämättä helppoa ja uuden oppimiseen tarvitaan ohjeistusta ja apua. Lisäksi ikääntyvät haluavat pystyä hoitamaan asiansa ja asiointinsa itse ja osa digitaalisista palveluista ovat käytettävyydeltään hankalia. Millaisiin teknologisiin taitoihin ikääntyvät tarvitsevat eniten tukea – kysyy Niemi:

• Ikääntyvät tarvitsevat eniten tukea älypuhelinten peruskäyttöön sekä niiden asetuksiin ja päivityksiin liittyviin asioihin.
• Lisäksi apua tarvitaan muun muassa sähköiseen asiointiin sekä sähköpostin käyttöön liittyvissä asioissa.

Emmaleena Niemi toi esille myös asioita, jotka vaikuttavat tietotekniikasta kieltäytymiseen. Osalla kieltäytymisen syynä voivat olla fyysiset syyt, kuten käsien voimakas vapina. Toisilla taas syynä voivat olla digitaitojen tai motivaation puute teknologisten laitteiden käyttöön. Kieltäytymisen syynä voi olla myös varallisuuteen liittyvät seikat – laitteet voivat olla liian kalliita hankittaviksi.  

Kuva 4. Ikääntyvien digiosallisuus (Kuva: A. Tohmola)

Emmaleena Niemi kuvasi myös asioita, joiden avulla ikääntyvien digiosallisuutta voidaan vahvistaa (kuva 4.). Digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttö tulisi olla mahdollisimman helppoa ja niiden käytöstä tulisi syntyä onnistumisen kokemuksia. Positiiviset kokemukset lisäävät osallisuuden kokemuksia ja niiltä osin vahvistavat motivaatiota laitteiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan digiosallisuus on osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa, ja tukee osaltaan hyvää ja arvokasta vanhenemista. 

Hyvinvointia ja energiaa arkeen ympäri vuoden 

Hyvinvointialan yrittäjä ja työhyvinvointivalmentaja Joni Jaakkolan puheenvuorossa pohdittiin hyvinvoinnin ja liikkumisen kulmakiviä. Liikunnallinen elämä ei ole kaikille helppoa ja sen määrittelemiseksi voi pohtia kahta isoa kysymystä: 

• Miksi liikkuisin ja miten käyttäisin teknologiaa osana sitä? 

Kuva 5. Joni Jaakkola kehottaa jokaisen miettimään itselleen oman Miksi-kysymyksen (Kuva: A. Tohmola)

Joni Jaakkola kannusti miettimään, miten itse kunkin kohdalla teknologia voisi tuoda energiaa ja hyvinvointia omaan arkeen (kuva 5.). Olisi tärkeää löytää motivaatio, jotta hyvinvointia tukeva elämäntapa on jatkuvaa. Teknologiasta voi löytää matalan kynnyksen liikuntaohjeita, se voi auttaa kannustamaan sekä sen avulla liikuntasuorituksen voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Teknologia on objektiivinen kaveri, joka kertoo mitä on tehty ja mitä on mahdollisesti vielä tekemättä. Esimerkiksi päivän askeltavoite ja toteutuneet askeleet näkyvät urheilukellosta tai älylaitteesta. Esityksessä tuli esille myös tekoälyn käyttö teknologisen apuna. Esityksessä tuotiin esille kaksi esimerkkiä tekoäly ChatGPT:lle tehtyihin kysymyksiin. Lihaskuntoharjoittelusta kysyttäessä voi vastaukseksi saada melko käyttökelpoisen perusohjeen harjoittelun aloittamiseksi. Uusiakin asioita voi kokeilla, mutta harjoitteluun olisi hyvä löytää säännöllisyys ja oma motivaatio. Kaiken kaikkiaan on tärkeää löytää tasapaino teknologian kanssa – se on hyvä renki mutta huono isäntä. 

Paneelikeskustelu 

Iltapäivän paneelikeskustelussa oli mukana Lapin hyvinvointialueen kotona asumista tukevien palvelujen palvelupäällikkö, Lapin Hyvinvointialueen (Lapha) kehityspäällikkö, Lounaisen alueen teknologiavastaava, vanhusneuvoston puheenjohtaja ja ikääntyneen omainen. Keskustelua Lapin hyvinvointialueen käynnistymisestä, odotuksista ja haasteista panelistien erilaisista näkökulmista käytiin juontaja Ari Hurstin johdolla. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna hoitajapula on tulevaisuudessa yhä suurempi haaste yhteiskunnalle. Laphan edustaja totesi, ettei voida taata hoitajien lukumäärän kattavan lisääntyvää hoidon ja huolenpidon tarvetta. Tähän nähdään yhtenä ratkaisuna digipalvelut, robotiikka ja hyvinvointiteknologiset ratkaisut.   

Kuva 6. Panelistit Riitta Nahkiaisoja, Rea Karanta, Arja Ketola, Katja Vahtola ja Arja Meinilä keskustelivat juontaja Ari Hurstin johdolla (Kuva: A. Tohmola)

Digioppiminen ei välttämättä ole helppoa ikääntyviille, mutta ei aina myöskään henkilöstölle. Hyvinvointeknologian oppiminen on jatkuva prosessi ihmisen elämänkaaressa. Yhteiskunnan lisääntyvät tarpeet hyvinvointiteknologiselle osaamiselle haastavat koulutuksenjärjestäjät mahdollistamaan opiskelijoille opinnoissa digitaitojen kehittymisen.  Opettajien ja kouluttajien hyvinvointiteknologinen osaaminen on tulevaisuuden osaamistaitoja, sillä työelämä odottaa ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien olevan yhä itsenäisempiä ja valmiimpia omaksumaan ja oppimaan uutta myös digitaitojen ja osaamisen saralla. Kaiken teknologisen kehityksen keskellä inhimillinen kohtaaminen nähtiin tärkeänä osana hoitotyötä ja sen mahdollistumisen eteen tulee tehdä työtä.  

Lopuksi 

Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa -teemapäivän puheenvuoroista mieleen jäi erityisesti aktiivisuus ja elinikäisen oppimisen näkökulma. Ikääntyvien joukko on suuri ja heterogeeninen, kattaen 65- yli 100 vuotiaat, joten tiedottaminen, ohjaaminen ja tukeminen on moninaista. Meidän onkin syytä pysähtyä pohtimaan, miten ikääntyminen olisi aktiivista ja ikääntyvät oppisivat käyttämään erilaisia teknologioita? Mitä digitaitojen opettelu ja oppiminen vaatii ikääntyviltä, mutta myös kaikilta heiltä, jotka ovat osallisia ikääntyvien arjessa ammattilaisina tai läheisinä?  Terveys- ja hyvinvointiteknologian huima kehitys on tuonut heidän elämäänsä uusia mahdollisuuksia ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia mahdollisimman pitkään. Kehityksen avulla voimme myös huomioida ennaltaehkäisevät toimet sekä toimintakyvyn tukemiseen liittyvät kokonaisuudet ja vahvistaa niiltä osin myös kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä.

• Tulevaisuus ei vain tule eteemme, vaan teemme yhdessä oman tulevaisuutemme ja olemme vaikuttamassa siihen.  (Minna Koskelo)

Kirjoittajat:

Kaisa Tarkiainen, sh, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Arja Meinilä, th, TtM, hankeasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Päivi Jauhola, sh, TtM, tuntiopettaja, Ammattiopisto Lappia

Tanja Marjanen-Korkala, Geronomi (YAMK), tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Anniina Tohmola, sh, TtT, lehtori, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu

Linkki teemapäivän koostevideoon: https://youtu.be/VoYZDod4PUU

Tausta

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia, joka koostuu meille itsellemme ja yhteisöllemme merkityksellistä asioista. Hyvinvointiin sisältyy kokemukset arjestamme, minkälaiset ovat sosiaaliset suhteemme, millaisessa ympäristössä ja asuinolosuhteissa elämme, mikä on toimeentulomme ja niistä kaikista arjen asioista, jotka ylipäänsä ovat onnellisuutemme ja arjen mielekkyytemme perustana. Hyvinvoinnin kokemuksiin liittyy tiiviisti yksilöllisyys ja hyvinvointi koostuukin meille jokaiselle itsellemme mielekkäistä, tärkeistä ja merkityksellisistä asioista. Hyvinvoinnin kokemukset luovat pohjan arjen mielekkyydelle ja tukevat niiltä osin toimijuuttamme sekä elämänlaatuamme. (THL 2023.)

Hyvinvoinnin edistämiseen liittyy toimia, joilla pyritään lisäämään väestön kokonaisvaltaista hyvinvointia, mutta myös kaventamaan väestöryhmien välisiä eroja. Se vaatii eri toimijoiden välistä yhteistyötä mutta myös toimien suunnittelua ja koordinointia. (Aluehallintovirasto 2023.) Hyvinvointiin ja sen edistämiseen liittyvät myös osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset, jotka luovat pohjan mutta antavat myös eväitä hyvinvoinnin kokonaisuudelle. Digitalisaation ja teknologian avulla voidaan lisätä niin osallisuuden kuin yhteisöllisyyden kokemuksia ja ne tarjoavat uusia, erilaisia mahdollisuuksia näiden lisäämiseksi. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyy myös digitaalinen hyvinvointi, joka syntyykin osallisuuden kokemusten kautta. Digitaalista osallisuutta voidaan tukea ja mahdollistaa erilaisten digitaalisten kohtaamisten avulla, jossa saman asian äärellä ovat, niin itse käyttäjät kuin myös palveluiden tarjoajat. (DigiIn 2020.)

Hyvinvointiteknologialla tarkoitetaan kaikkea teknologiaa, joka parantaa tavalla tai toisella sitä tarvitsevien arkea ja elämää. Teknologian kehitys on nopeaa ja etenkin ikääntyneille voi olla haasteellista pysyä mukana teknologian kehityksessä. Useiden tutkimusten mukaan ikääntyneet toivovat teknologian käytöltä yksinkertaisuutta ja helppokäyttöisyyttä. (Vapaavuori 2021.) Jotta teknologiasta hyödyttäisiin parhaalla mahdollisella tavalla, tulisi panostaa riittävästi sen käyttöönottoon, mutta myös teknologian käytön tukeen ja koulutukseen.  Hyvinvointiteknologiassa ja erilaisten teknisten laitteiden käytössä on tärkeää selvittää käyttäjien tarpeet, jotta käyttöön tulevasta laitteesta saadaan paras mahdollinen hyöty. Hyvinvointiteknologialla onkin merkittävä rooli ihmisten arjessa ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi ikääntyneiden turvallisuuden, toimintakyvyn, osallisuuden tai itsenäisyyden säilyttämiseen ja parantamiseen. (Turvallisesti Kotona 2023.)

Yhdessä etänä- pilotti

Active Arctic hanke toteutti Yhdessä etänä -pilotin, minkä avulla koottiin yhteen ihmiset, yhteiseen tapaamiseen ympäri Lappia. Yhdessä etänä- pilotin tavoitteena oli lisätä heidän sosiaalista kanssakäymistä sekä hyvinvointia ja niiltä osin parantaa heidän elämänlaatuaan. Pilotti sisälsi erilaisia hyvinvointia tukevia toimintoja, joita suunniteltiin yhteisesti osallistujien toiveiden mukaisesti ensimmäisen tapaamisen yhteydessä. Tapaamiset toteutettiin hyödyntäen Teams-yhteyksiä ja yhteisiä kokoontumisia toteutettiin kaiken kaikkiaan seitsemän. Ensimmäisellä tapaamisella kartoitettiin osallistujien toiveita sisällöistä ja kevään tapaamisten sisällöt rakennettiinkin pilottiin osallistujien toiveiden mukaisesti (kuva 1).

Kuva 1. Yhdessä etänä-pilotin aikataulu ja tapaamisten sisältö.

Yhteisiin tapaamisiin sisältyi erilaisia toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tapaamiset sisälsivät niin toimintakykyä tukevia toimia kuin myös tietoutta ja kulttuuria. Ensimmäisessä tapaamisessa jumppailtiin yhdessä etänä. Toiseen tapaamiseen sisältyi tietovisailu sekä toivekonsertti harmonikan siivittämänä (kuva 2). Kolmannessa tapaamisessa perehdyttiin digiosallisuus teemaan ja osallistujat saivat neuvontaa ja ohjeistusta digiturvallisuus asioihin (kuva 3). Neljännessä tapaamisessa päästiin tutustumaan erityisryhmille suunnattuun etäjumppaan. Viidennessä tapaamisessa saatiin tietoa erilaisista digitaalisista ratkaisuista, joita hyödynnetään sosiaali- ja terveyspalveluissa ja kuudennessa tapaamisessa kokoonnuttiin yhteisen kahvittelun ja jutustelun merkeissä. Jokaiseen tapaamiseen sisältyi myös yhteiset päiväkahvit ja kuulumisten vaihdot.

Kuva 2. Yhdessä etänä-pilotin tapaaminen. (Kuva: T. Marjanen-Korkala)

Kuva 3. Yhdessä etänä-tapaamisen tietoisku. (Kuva: T. Marjanen-Korkala)

Osallistujien kokemukset pilotista

Yhdessä etänä- pilottiin osallistujilta kerättiin palautetta jokaisen tapaamisen jälkeen. Osallistujat kertoivat palautetta tapaamisten sisällöistä sekä kokemuksistaan. Käyttäjälähtöinen suunnittelu koettiin merkitykselliseksi ja se lisäsi mielenkiintoa osallistua yhteisiin tuokioihin. Kokemukset etätapaamisista olivat pelkästään positiivisia ja osallistujat kokivat saaneensa omaan arkeensa sisältöä ja tietoutta itselleen merkityksellisistä asioista. Lisäksi he kokivat saaneensa lisäosaamista omiin teknologisiin taitoihinsa ja niiltä osin vahvistivat omaa osaamistaan sekä elinikäistä oppimistaan. Osallistujat kertoivat myös jatkossa mielellään osallistuvansa samankaltaisiin tapaamisiin, mikäli sellaiseen tarjoutuu mahdollisuus ja suunnittelussa muistetaan käyttäjälähtöisyys. Osallistujat eivät antaneet yhteisistä tapaamisista mitään negatiivista palautetta, osallistuminen koettiin ainoastaan positiivisena kokemuksena.

Lopuksi

Oli erittäin mielenkiintoista ja antoisaa olla suunnittelemassa ja työstämässä Lapin hyvinvointialueelle ikääntyvien ja eri toimijoiden kanssa yhteisiä tapaamisia. Tapaamisten sisällöt koostuivat Etänä yhdessä -pilottiin osallistujien toiveista ja ideoista, joita sitten toteutettiin yhteisesti eri toimijoiden kanssa. Koemme, että sisältö koostui käyttäjälähtöisesti ja tuli lähelle osallistujia, mikä tuki heidän arkeaan ja toi siihen mielekkyyttä. Lisäksi on ollut hienoa huomata, miten ennakkoluulottomasti pilottiin osallistujat ovat ottaneet teknologian osaksi arkeaan. He kertoivat harjoitelleensa sinnikkäästi teknologian käyttöä haasteista huolimatta. Saimme myös itsellemme arvokasta kokemusta sekä lisäosaamista teknologian hyödyntämisestä. Voimme käyttää saamaamme tietoa opetustyössä, mutta myös ikääntyvien digiosallisuuden ja hyvinvoinnin kehittämisen työvälineenä ja tukena.

Mira Oinas-Mäenalanen

Terveydenhoitaja (YAMK), Lehtori

Lapin ammattikorkeakoulu, Tulevaisuuden terveyspalvelut

Tanja Marjanen-Korkala

Geronomi (YAMK), Tuntiopettaja

Lapin ammattikorkeakoulu, Osallisuus ja toimintakyky

Lähteet:

Aluehallintovirasto. 2023. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. https://avi.fi/asioi/henkiloasiakas/ohjaus-ja-neuvonta/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistaminen

DigiIn. 2020. Digitalisaation vaikutuksista osallisuuteen ja hyvinvointiin tarvitaan hyvä tilannekuva ja säännöllistä seurantaa. https://digiin.fi/yleinen/digitalisaation-vaikutuksista-osallisuuteen-ja-hyvinvointiin-tarvitaan-hyva-tilannekuva-ja-saannollista-seurantaa/

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2023. Hyvinvointi. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi

Turvallisesti Kotona 2023. Vanhusten asuminen kotona. https://turvallisestikotona.fi/s/artikkelit/vanhusten-asuminen-kotona-MCPGIUNSADL5BZHE5GO34DRYIT2A

Vapaavuori J. 2021. Teknologiasta tukea hyvinvointiin- teknologia yli 55- vuotiaiden stressin- ja palautumisenhallinnan tukena. Turun ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala. Opinnäytetyö (YAMK). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/502200/Vapaavuori_Janica.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Tausta

Väestörakenteen muutos ja iäkkäiden määrän lisääntyminen aiheuttavat haasteita yhteiskunnalle, taloudelle ja sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamiselle. Vanhuspolitiikassa ja palveluiden järjestämisessä on jo pitkään korostettu kotona asumisen tukemista siinäkin tilanteessa, kun ikäihminen tarvitsee säännöllistä tukea ja palveluita. Tarvitaan ennaltaehkäiseviä ja toimintakykyä tukevia toimia, kuntoutusta sekä uudenlaisia kotona asumista tukevia toimintamalleja. Iäkkäitä tulee kannustaa omaehtoiseen omaa toimintakykyä ja terveyttä vahvistavaan toimintaa ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvää neuvontaa ja ohjausta tulee lisätä. Digitalisaatiosta ja teknologiasta etsitään ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamisen haasteisiin. (STM 2020.)

Teknologia mahdollistaa hyvinvoinnin tukemisen sekä ikäihmisten itsenäisen ja turvallisen kotona asumisen (Valli ry 2021). Sähköinen asiointi ja sähköiset palvelut ovatkin osa arkipäivää ja monia asioita pyritään tekemään jo pelkästään sähköisesti. Digitalisaation avulla on myös mahdollista lisätä ja monipuolistaa etäpalveluja, jotka voivat lievittää iäkkäidenkin vakavaa ongelmaa eli yksinäisyyttä. (STM 2017.)

Tiedon välittämisen lisäksi sähköisten palveluiden avulla voidaan tarjota kehoa ja mieltä virkistäviä aktivoivia sisältöjä. Henkilökohtainen kontakti puheen ja kuvan avulla lisäävät myös yksin asuvan iäkkään turvallisuuden tunnetta. Digitaaliset palvelut ovatkin hyvä lisä koteihin tuotaviin palveluihin erityisesti vähentämään yksinäisyyttä ja tuomaan arkeen lisää sisältöä ja kontakteja. (STM 2017) Etäohjaus ikääntyneille on siis hyvä keino vähentää esimerkiksi syrjäytymistä ja yksinäisyyttä sekä lisätä turvallisuuden tunnetta kotona asumiseen.

TKI-toiminta digiaikaan hankkeen etäohjauspilotti

Vuoden 2022 loppupuolella pääsin mukaan Lapin ammattikorkeakoulun TKI-toiminta digiaikaan –hankkeeseen, jossa pilotoitiin etäohjausta ikääntyneille. Yhdessä geronomiopiskelijan kanssa tehtävänämme oli järjestää hankkeessa etätapaamisia ja ohjauksia marras- ja joulukuussa 2022 pilottiryhmälle, johon kuului neljä ikääntynyttä henkilöä. Ohjauksia järjestettiin kaksi kertaa viikossa asiakkaiden aikataulujen mukaan. Ohjaukset toteutettiin yhteistyössä Arctic Connectin kanssa. Pilottiryhmään osallistuneet saivat käyttöönsä AC päätelaitteet pilotin ajaksi.

Arctic Connect Oy on vuonna 2006 aloittanut suomalainen etäyhteyksien asiantuntijapalvelu ja videoneuvotteluammattilainen, joka on erikoistunut toteuttamaan asiakkaille viestintäratkaisuja. (Arctic Connect 2023). Toteutimme ohjaukset pääosin omista kodeistamme käyttäen omia tietokoneita. Ohjauksissa hyödynsimme selainpohjaista Arctic Connectin Trueconnector Hoiva -ohjelmaa. Trueconnectorin tarkoitus on yhdistää ja mahdollistaa kommunikaatio minkä tahansa ympäristön tai laitteen kanssa. Se on yhteensopiva monien tunnettujen videoneuvotteluympäristön kanssa, sekä mahdollistaa selainpohjaiset neuvottelut alustasta riippumatta. Sitä voidaan myös hyödyntää sosiaali- ja terveysalalla, esimerkiksi tukemalla terveydenhuoltoa tai kotona asumista. (Arctic Connect 2023.)

Ohjelman käyttö oli yksinkertaista meille ja asiakkaille. Meidän täytyi vain kirjautua palveluun tietokoneen selaimella. Sisäänkirjautumisen jälkeen lisättiin kalenteriin tapaamisaika, joka tuli näkyviin pienellä viiveellä asiakkaille. Kun tapaamisen aika koitti, laite muistutti asiakasta liittymään videopuheluun, minkä lisäksi ylläpitäjä pystyi soittamaan asiakkaan laitteeseen.

Tapaamisten sisältöjä suunnittelimme hyvissä ajoin ennen tapaamista. Kaikki suunnittelemamme tapaamiset ja ohjaukset kestivät yhden tunnin. Näihin kuului erilaisia PowerPoint esityksiä, jotka käsittelivät ajankohtaisia teemoja, kuten itsenäisyys- ja paloturvallisuuspäiviä, tai muuten tärkeitä asioita liittyen esimerkiksi terveyteen, hyvinvointiin ja liikkumiseen. Tämän lisäksi ohjaukset sisälsivät tehtäviä ja harjoituksia sekä aivojumppaa ja fyysistä jumppaa. Aivojumpissa tehtävinä oli esimerkiksi suorittaa erilaisia aivopähkinöitä, arvoituksia sekä kuvasta erovaisuuksien etsintätehtäviä. Fyysistä jumppaa olivat taas tuolijumpat ja taukojumpat, joita pidettiin joko ohjausten alussa tai lopussa. Tuolijumpat sisälsivät koko vartaloa vahvistavia liikkeitä ja liikkuvuusharjoituksia. Asiakkaat pitivät eri teemoista ja keskusteluista sekä jumpista.

Kokemuksia pilotoinnista

Oli mielenkiintoista lähteä mukaan tähän pilottihankkeeseen, koska en ollut aiemmin osallistunut mihinkään pilottitoimintaan. Myös etäohjaaminen oli itselle täysin uutta, lukuun ottamatta koulussa Teams:in välityksellä esitettyjä ryhmätöitä. Alkuun hieman mietitytti, miten etäohjaaminen käytännössä onnistuu esimerkiksi tuolijumppien osalta. Tämäkin osoittautui kuitenkin helpoksi ja yksinkertaiseksi, kunhan vain tila on riittävän tilava, rauhallinen sekä laitteisto kameran ja mikrofonin osalta riittävän hyvät. Käytin kamerana pääosin Macbook:in sisäänrakennettua kameraa sekä iPhone 11 Pro:n takakameraa ja mikrofonina AirPods Pro -kuulokkeita. Arctic Connectilta sain käyttööni myös Jabra:n tilakaiuttimen, joka toimi hyvin ja oli helppo yhdistää omaan tietokoneeseen.

Lopuksi

Vaikka neljän henkilön pilottiryhmä oli melko pieni, saimme kuitenkin hyvin testattua ohjelmaa ja laitteita. Pilottiryhmä otti meidät hyvin vastaan ja olivat innolla mukana järjestämissämme tapaamisissa. Kyselimme heiltä myös sisältöehdotuksia, mutta päätarkoitus kuitenkin oli testata mahdollisimman laajasti Trueconnector-järjestelmän ominaisuuksia ja sitä, mikä kaikki on mahdollista etäohjauksien puitteessa. Fysioterapiaa ajatellen laite pitäisi olla sijoitettu niin, että käyttö onnistuu omatoimisesti sekä tilaa pitäisi olla sen verran, että liikkuminen laitteen edessä onnistuu. Palautekyselyn mukaan asiakkaat olivat todella tyytyväisiä ohjauskertoihin ja toivoivat ohjausten jatkuvan myös seuraavana vuonna.

Itse opin pilotissa etäohjaustaitoja sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan sisältöä. Kun teknologiasta on kyse, niin ei kaikki tietenkään suju ongelmitta. Mekin jouduimme välillä hieman improvisoimaan suunniteltujen sisältöjen kanssa. Jatkoa ajatellen tämä on hyvä ottaa huomioon. Jos joku muu on samanlaisissa tehtävissä tai vastaavissa piloteissa, niin kannattaa aina olla myös varasuunnitelma sen varalle, jos jokin asia ei toimikaan.

Teemu Alatalo
Fysioterapeuttiopiskelija, hanketyöntekijä
Lapin ammattikorkeakoulu

Sari Arolaakso
TtM, lehtori
Lapin ammattikorkeakoulu

Ikääntyneen väestön määrä on kasvanut huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana ja tämän vuoksi on tärkeää kehittää ympäristöjä, joiden avulla ikääntyneet pystyvät asumaan kotona mahdollisimman pitkään. Ikääntyneiden hyvinvointia voidaan ylläpitää ja parantaa muokkaamalla heidän asuinympäristöjään, mutta pelkän fyysisen ympäristön tarkastelulla ei saada lisättyä ikääntyneiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ympäristöjen tarkastelussa keskeistä on nähdä ikääntyneiden fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen (Elo 2006, Elo ym. 2013) ja sosiaalisesti kestävään hyvinvointiin yhteydessä olevat tekijät. Sosiaalisen kestävyyden tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen, terveyden ja hyvinvoinnin vahvistaminen sekä köyhyyden poistaminen. (Vesa ym. 2020).

Useissa kunnissa on viime vuosien aikana kiinnitetty huomiota ikäystävällisyyteen. Tällä pyritään tukemaan kotona asumista, mutta myös ennakoimaan tulevaisuuden asumistarpeita (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020). Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan kaupunkien ja yhteisöjen ikäystävällisyydellä tarkoitetaan aktiivisena ikääntymisen edistämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että ikäystävällinen ympäristö ottaa huomioon ikääntyneiden tarpeet ja voimavarat ja tukee aktiivisuutta esimerkiksi esteettömyyden, viihtyisyyden ja ympäristön hahmotettavuuden avulla (Rappe, Kotilainen, Rajaniemi & Topo 2018).

Tässä blogitekstissä kuvataan Lapin ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2022 valmistuneen YAMK-opinnäytetyön keskeiset tulokset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla kuvata ikäystävällisen ympäristön ominaispiirteitä ja niiden yhteyttä ikääntyneiden hyvinvointiin. Artikkelit valittiin tutkimuskysymysten ja määritettyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaan. Hakuprosessissa lopulliseen tutkimukseen artikkeleita valikoitui yhdeksän (n=9).  Tavoitteena oli hyödyntää tiivistettyä tutkittua tietoa ikääntyneiden ympäristöön liittyvästä hyvinvoinnista. Opinnäytetyö kiinnittyy myös Kemin kaupungin jo päättyneeseen Ikävihreä Pruntsi -hankkeeseen, jossa suunniteltiin ikäystävällistä asuinaluetta Pruntsin alueelle. Opinnäytetyössä saatua tietoa voidaan hyödyntää alueen kehittämisessä.

Ikäystävälliset ympäristöt ja niiden hyvinvointivaikutukset

Katsauksen perusteella ikäystävällisen ympäristöjen ominaispiirteitä ovat:

• tilojen monimuotoisuus
• palveluiden saatavuus sisältäen kulttuuripalvelut
• sosiaalisen toiminnan mahdollistuminen
• turvallisuus, esteettömyys ja turvallisen ulkoilun mahdollisuus
• penkit ja levähdyspaikat viher- ja vesiympäristöineen
• hyvät liikenne yhteydet ja julkinen liikenne

Tilojen monimuotoisuudella tarkoitetaan osallisuutta tukevaa ympäristöä, jossa on mahdollisuus osallistua omassa asuin- ja elinympäristössä erilaiseen toimintaan. Yhdeksi merkittäväksi ominaispiirteeksi muodostui myös palveluiden saatavuuden näkökulmaan liittyvä kulttuuripalveluiden esteetön käyttö. Sosiaalisen toiminnan mahdollistava ympäristö puolestaan tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa. Toiminta voi olla ohjattua tai ympäristö itsessään voi tukea sosiaalista kanssakäymistä esimerkiksi viihtyisäksi koetun piha-alueen avulla. Turvallisuus ja esteettömyys niin sisä- kuin ulkotiloissa on yksi keskeisimmistä ikäystävällisen ympäristön ominaispiirteistä. Ulkoilureittien tulee olla esteettömiä, ja penkkejä sekä levähdyspaikkoja tulee olla riittävästi. Kotona asuvien ikääntyneiden näkökulmasta tarkasteltuna yksi tärkeä aktiivista elämää tukeva tekijä on hyvät ja turvalliset liikenneyhteydet sekä kulkureitit.

Ikäystävällinen ympäristö oli tutkimusten mukaan yhteydessä fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jotka kokonaisuudessaan näkyvät alla olevassa kuviossa. Fyysiseen hyvinvointiin yhteydessä olevia ympäristötekijöitä olivat esimerkiksi turvallinen, aktiivisuutta tukeva ympäristö, jossa on mahdollisuus esteettömään ulkoiluun luonnonympäristössä. Sosiaalista hyvinvointia voidaan parantaa asumisen laadulla, erilaisten sosiaalisten toimintojen, vuorovaikutuksen ja liikkumisen mahdollistamisella sekä tuella, jota ympäristössä tarjotaan. Psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttivat kulttuuripalveluiden saatavuus, turvallisuus ja mahdollisuus sosiaaliseen toimintaan.

Kuvio: Hyvinvointiin yhteydessä olevat ympäristötekijät.

Sosiaalisesti kestävä hyvinvointi on ollut esillä viimeaikaisessa keskustelussa ja tutkimuksissa. Se nousi yhtenä teemana esille myös ikäystävälliseen ympäristöön liittyvissä tutkimuksissa. Kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta on keskeistä tunnistaa se, että tulotaso ja asumisen laatu, liikenteen ikäystävällisyys sekä terveys ja terveyden tasa-arvo ovat vaikuttamassa siihen, kuinka yksilö kokee ympäristönsä ja ympäristöhyvinvointinsa.

Lopuksi

Kirjallisuuskatsauksen avulla oli mahdollista tarkastella viimeaikaista tutkimustietoa ikäystävällisen ympäristön ominaispiirteistä ja verrata sitä aikaisempaan ymmärrykseen. Katsauksessa käytetyt lähteet löydät opinnäytetyöstä. Ikäyställisen ympäristön käsite vaikuttaa olevan samansuuntainen kuin Elon (2006) kehittämä teoria kotona asuvien ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä, jossa hyvinvointia tukevia ympäristön ulottuvuuksia tarkastellaan fyysisen, sosiaalisen ja symbolisen ympäristön ominaisuuksien kautta. Ikääntyvän väestön ympäristöön liittyvät perustarpeet eivät ole juurikaan muuttuneet, mutta ikäystävällisen suunnittelun myötä asuinympäristöihin on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää ikäystävällisten alueiden kehittämisessä. Tärkeää on myös viedä tutkittua tietoa päättäjille, korostamalla sitä, kuinka laaja-alaisesti ympäristö vaikuttaa ikääntyneiden hyvinvointiin.

Maria Hepola
Sairaanhoitaja (YAMK)

Satu Elo
TtT, dosentti, yliopettaja
Lapin ammattikorkeakoulu, Tulevaisuuden terveyspalvelut

Lähteet

Elo S. 2006. Teoria kotona asuvien pohjoissuomalaisten ikääntyneiden hyvinvointia tukevasta ympäristöstä. Acta Universitas Ouluensis D 889. Oulun yliopistopaino.

Elo S, Kääriäinen M, Isola A, Kyngäs H. 2013. Developing and testing a middle-range theory of the well-being supportive physical environment of home-dwelling elderly. The Scientific World Journal. doi:10.1155/2013/945635.

Hepola, M. 2022. Kirjallisuuskatsaus ikäystävällisen asuinympäristön yhteydestä ikääntyneiden hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Lapin ammattikorkeakoulun  YAMK-opinnäytetyö.

Rappe, E., Kotilainen, H., Rajaniemi, J. & Topo, P. 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöministeriö.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaa-miseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön

Vesa, S., Santalahti, V., Nieminen, V., Nikunlaakso, R., Reuna, K., Niemi, M., Ketonen, E.-L., Kouvonen, A., Lintula, L., Salo, P., Luukkainen, K., Salenius, M. & Oksanen, T. 2020. Sosiaalinen hyvinvointi ja sen tiedolla johtaminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja.

TYÖHYVE, Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hankkeen (2020-2022) päätavoitteena on ollut edistää sosiaali- ja terveysalalla toimivan henkilöstön ja työyhteisöjen työhyvinvointia ja tuottavuutta. Hankkeessa pyrittiin kehittämään työn organisointia ja sujuvuutta kehittämällä olemassa olevia ja ottamalla käyttöön myös uusia tarkoituksenmukaisia toimintatapoja, menetelmiä ja työvälineitä. Lisäksi pyrittiin lisäämään työn mielekkyyttä sekä vähentämään työn fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta. Hanke päättyy vuoden vaihteessa ja on aika tarkastella hankkeen toteutumista ja tuloksia. Hankkeen yhtenä innoituksena syntyi myös tämä blogi, joka vuosien varrella on vakiintunut Lapin ammattikokorkeakouluun yhdeksi kanavaksi levittää uutta tietoa ja hyviä käytänteitä. Blogi on ja pysyy jatkossakin!

Johdanto

Vanhustyön yksikössä on tällä hetkellä haasteena saada riittävä määrä työntekijöitä toiminnan toteuttamiseen. Haasteena työntekijöiden riittävyydelle on yleinen työvoimapula. Vanhuspalveluissa haasteita lisää työntekijöiden siirtyminen ennenaikaiselle eläkkeelle työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syynä on usein työn fyysisestä kuormittavuudesta johtuvat tuki- ja liikuntaelinten ongelmat sekä työn psyykkinen kuormittavuus. Työn kuormittavuus johtaa usein myös työntekijöiden hakeutumiseen muille aloille. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottamisen muutos ja esimerkiksi teknologian käytön lisääntyminen ja siihen liittyvä osaamisvaade lisäävät myös osaltaan työn kuormittavuutta.  Henkilöstöllä ei aina ole riittävää osaamista teknologisten ratkaisujen käyttöön.

Työhyvinvoinvoinnin edistäminen ja työurien pidentäminen edellyttää työn mielekkyyden lisääntymistä. Työn mielekkääksi kokeminen lisää myös työn laatua ja tuottavuutta. Työhyvinvoinnin kehittäminen tulee nähdä koko työyhteisön tehtävänä ja se edellyttää asiantuntijoiden ja työyhteisön yhteistyötä. Työntekijöiden osaaminen tulee tunnistaa, tunnustaa ja hyödyntää työyhteisön toimintakäytänteiden ja työn organisoinnin kehittämisessä. Työn fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta vähennetään vahvistamalla osaamista kuntouttavista työskentelytavoista. Niiden toteuttaminen edellyttää koko työyhteisön sitoutumista yhteisten toimintakäytänteiden toteuttamiseksi. Myös työympäristöllä ja sen viihtyvyydellä on merkitystä sekä työntekijöiden että asukkaiden hyvinvointiin.                   

TYÖHYVE -hanke pyrki vastaamaan näihin työhyvinvoinnin kehittämistarpeisiin vanhuspalveluita tuottavissa hoivayksiköissä.  Hankkeessa hyödynnettiin osallistavaa ja yhteistoiminnallista kehittämisen mallia yksikkökohtaisissa kehittämisprosesseissa.  Koko työyhteisön osallistuminen työn kehittämiseen on todettu parantavan työhyvinvoinnin lisäksi sitoutumista muutoksiin ja yhdessä sovittuihin toimintatapoihin. Osallisuuden kokemuksen on todettu olevan työhyvinvoinnin kannalta jopa merkittävämpää kuin muut työn tekemiseen liittyvät rakenteet tai piirteet. (Jääskeläinen 2013.) Tavoitteena oli ajattelu- ja toimintatapojen muutos.

Osallistava yhteistoiminnallinen kehittäminen

Hankkeessa toteutettiin yksikkökohtaiset kehittämisprosessit, joissa hyödynnettiin osallistavan yhteistoiminnallisen kehittämisen mallia. Tavoitteena oli auttaa yksiköitä ja niiden työntekijöitä itse löytämään yksikkönsä kehittämistyölle tavoitteet sekä menetelmät niiden saavuttamiseksi. Hankkeen asiantuntijat toimivat kehittämisprosesseissa fasilitaattoreina.

Jokaisen yksikön kehittämisprosessi kesti noin vuoden ja sisälsi alkukartoituksen, työpajat, koulutukset ja sparrauksia sekä kaikille yhteisiä seminaareja. Kehittämisprosessin lopuksi agenteille ja esihenkilöille järjestettiin yhteinen palvelumuotoilun työpaja, jossa yksiköt saivat työkaluja edelleen kehittää työhyvinvointia hankkeen päättymisen jälkeen. Yksikkökohtaisen kehittämisprosessin eteneminen on esitetty alla olevassa kuviossa 1.

Yksikkökohtaisten kehittämisprosessien tuloksena kehitettiin esimerkiksi työvuorosuunnittelua, omahoitajuutta, työyhteisön pelisääntöjä, toimintaohjeita, huoneentauluja ja ympäristön viihtyisyyttä. Työkuormituksen vähentämiseksi kiinnitettiin huomiota palautumiseen ja omiin toimintatapoihin arjessa. Lisäksi vahvistettiin siirtoergonomiaosaamista. Yksiköille järjestettiin myös mahdollisuus tutustua erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin ja kokeilla niitä myös käytännössä.

Jokaisen yksikön kehittämisprosessista, sen tuloksista ja hyödyistä, tuotettiin posteri yhteistyössä yksikön ja hankkeen asiantuntijoiden kanssa. Posterit olivat esillä hankkeen loppuseminaarissa, jonka jälkeen jokainen yksikkö sai posterin omaan yksikköönsä muistuttamaan tehdystä kehittämistyöstä ja sen tuloksista. 

Kokemuksia osallistavasta yhteistoiminnallisesta kehittämisestä

Hankkeesta saadun kokemuksen mukaan osallistava yhteistoiminnallinen kehittäminen on ollut hyvä malli kehittää työhyvinvointia yksiköiden työntekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyönä. Työn kehittämisen tulee tapahtua siellä, missä työtä tehdään ja niiden toimesta, jotka työtä tekevät. Kokemuksia ja palautetta hankkeessa toteutetusta yhteistoiminnallisesta menetelmästä kerättiin työpajoissa sekä väli- ja loppuarvioinnissa.

Osallistujat ovat kokeneet hankkeessa toteutetun kehittämismallin toimivana. Osallistava ote koettiin innostavana ja osallistujia aktivoivana. Oman yksikön työhyvinvointiin liittyvien asioiden ja tekijöiden yhteinen tarkastelu koettiin sitouttavan kehittämistyöhön. Osallistujat kokivat tulleensa kuulluksi ja pääsevänsä vaikuttamaan oman työn kehittämiseen sekä oman yksikön toimintaan. Vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää.

• Ideointi oli mukavaa ja helppoa sekä tavoitteellista.
• Uskon, että asiat jotka nousivat työpajasta tuovat positiivista nostetta työyhteisöömme niiden toteutuessa.
• Tärkeitä asioita työhyvinvoinnin edistämiseksi.
• Osallistujilla sopivasti tilaisuuksia saada äänensä kuuluviin.
• Aktivoi hyvin osallistujia keskustelemaan asioista.
• Työpajatyöskentely lisää kykyä yhteistyöhön ja auttaa näkökulmien hakemisessa.
• Toteutus hyvä, pystyi olemaan aktiivisesti mukana.
• Herätti ajatuksia omasta toiminnasta. Kiitos!
• Mielenkiintoinen, positiivinen yllätys!
• Yhdessä kehittämällä päästään eteenpäin.
• Hyvä, että esiin tulleet asiat purettiin osiin.

Esihenkilöt kokivat, että hankkeen asiantuntijat (fasilitaattorit) ohjasivat, tukivat ja kannustivat työyhteisön yhdessä tekemistä, suhtautumista työhön ja työssä jaksamiseen.  Hankkeen koettiin mahdollistavan työn ja omien asenteiden muuttumisen.

”Työhyve-hankkeessa olemme turvallisesti jokainen tulleet kuulluksi, osallistuneet, päässeet kehittämään työtämme ja työyhteisöämme.”

Lopuksi

Hanke osoitti, että vanhustyön yksiköissä on aitoa intoa ja halua kehittää työtä sekä uudistaa työskentelytapoja. Hankkeessa tuotettuja hyviä käytäntöjä on jaettu yksiköiden kesken jo hankkeen aikana. Hyvät käytännöt kootaan myös hankkeen loppujulkaisuun kaikkien asiasta kiinnostuneiden ja vastaavien yksiköiden hyödynnettäväksi. Loppujulkaisuun on liitetty lisäksi hankkeessa olleiden yksiköiden kehittämistyötä ja sen tuloksia kuvaavat posterit. Julkaisu ilmestyy vuoden 2023 alussa sähköisenä ja on luettavissa hankkeen sivulta osoitteessa TYÖHYVE – Lapin AMK   Linkki loppujulkaisuun löytyy myöhemmin myös tästä blogista.  

Sari Arolaakso, TtM, tohtorikoulutettava, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu
Anne Rautio, KM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet

Jääskeläinen, A. 2013. Työyhteisön hyvinvoinnin kehittäminen osallistavilla menetelmillä, Toimintatutkimus työhyvinvoinnin kehittämisprosesseista vanhus- ja vammaispalveluja tuottavissa työyhteisöissä Sallassa. Acta Universitatis Lapponiensis 252. Väitöskirja: Lapin yliopisto.

Parhaillaan käynnissä olevassa Living Lab Pruntsi –hankkeessa suunnitellaan ikääntyneiden kemiläisten ja heidän läheisten, sotehenkilöstön, Lappian ja Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja opettajien käyttöön sopivaa ympäristöä, jossa ikääntyneille sopivaan hyvinvointiteknologiaan voisi tutustua ja teknologian käyttöön saisi ohjausta. Eri toimijoiden tarpeita ja toiveita aiheeseen liittyen selvitettiin osana hankkeen esiselvitystyötä. Lisäksi kartoitettiin henkilökunnan soteosaamista, jota kuvataan tässä blogikirjoituksessa.

Teknologiset laitteet työntekijöiden tukena 

Teknologian avulla voi tukea, helpottaa tai korvata työntekijää. Kuormittavia työvaiheita voidaan helpottaa teknologisilla ratkaisuilla, esimerkiksi käyttämällä robotteja asiakkaan nostamisessa, siirtämisessä tai asiakkaan oman liikkumisen tukena. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29, 2020.)  Vanhustyössä käytettävä teknologia on tiivistetysti mobiilia hoivateknologiaa, toimistoteknologiaa ja viihdeteknologiaa (Oinas ym. 2021). Robotiikkaa voidaan käyttää myös välillisen asiakasajan korvaamiseen, kuten laitteiden ja tarvikkeiden siirtelyssä, aterioiden kuljetuksessa sekä osana lääkehoitoa (Kuva 1).

Selvää hyötyä voidaan nähdä esimerkiksi lääkehoidossa, jossa lääkkeiden koneellinen annosjakelu vähentää lääkehoitovirheitä ja lääkkeiden annosjakelu voi vapauttaa hoitajien työaikaa muuhun välittömään asiakastyöhön. Ajallista hyötyä saavutetaan etähoidolla, kun osa kotihoidon käynneistä voidaan toteuttaa etähoitokäynteinä kaksisuuntaisesti joko kuva- ja/tai äänivälitteisinä (Kuva 2). Etähoitoa voi olla erilaiset muistutus- ja valvontatoimet, kuten lääkkeenoton muistutus, ravitsemuksen valvonta, liikkumisen tukeminen ja harjoittelu, tai asiakkaan voinnin seuranta. Etäkäynnit voivat olla tukena ja vähentää kotikäyntien määrää ja siten vähentää hoitajien liikkumiseen kuluvaa aikaa. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29, 2020.) 

Robotiikan ja automatiikan sovelluksilla on mahdollista keventää, korvata tai täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työtehtäviä arviolta ainakin viidenneksellä. Kohdistamalla uudelleen hoitotyöntekijöiden työtä, voidaan parhaimmillaan tehostaa hoitotuloksia sekä parantaa työn taloudellisuutta ja tehokkuutta. Tutkimustiedon valossa on varovasti arvioitu, että roboteilla ja sovelluksilla saataisiin työajan säästöä vanhusten hoidossa työskentelevien lähihoitajien työssä keskimäärin 36% välittömässä hoitotyössä ja välillisessä hoitotyössä jopa lähes 70%. (Kangasniemi & Andersson 2016.)  Robotiikan onnistunut käyttöönotto koostuu oikea-aikaisesta ja riittävästä tuesta ennen käyttöönottoa ja robotin sujuvasta käytettävyydestä päivittäisessä työssä sekä luottamuksesta työn sujumisesta. Hoitotyön ammattilaisilla tulee olla riittävä osaaminen, jotta se vastaa digitalisoituvaan terveydenhuoltoon. (Turjamaa ym. 2022).

Aineiston keruu ja analyysi 

Aineisto koostui sotehenkilöstölle suunnatusta kyselystä (n = 26), työpaja-aineistosta (n = 2) sekä henkilöstön kanssa teknologiaviikolla käydyistä keskusteluista (n =31) ja eri tapahtumissa käytyjen keskustelujen yhteenvedosta (n = 45), ja se kerättiin osana Living Lab Pruntsi-hanketta. Sotehenkilökunnalle suunnattu kysely sisälsi kymmenen tätä tarkoitusta varten laadittua kysymystä, ja aineistonkeruu toteutettiin sähköisesti Google Formsin avulla. Kysymykset laadittiin hankeasiantuntijoiden toimesta ja esitestattiin kolmella asiantuntijalla ennen kyselyn toteuttamista.

Työpaja-aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä esittämällä ja toimintaa havainnoimalla pilottityöpajassa, jossa esiteltiin Living Lab-toimintaa. Havainnointia toteutettiin myös teknologiaviikon aikana toteutetuissa esittelytilaisuuksissa ja tapahtumissa erilaisen ikääntyneiden kotona asumista tukevan teknologian esittelyjen ohessa.  Aineistonkeruun jälkeen kyselyn, työpajan ja havainnoinnin aineisto on koottu yhteen ja se on teemoiteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. 

Tulokset  

Sotehenkilökunnasta 85% (n = 22) kertoi käyttävänsä teknologisia laitteita päivittäin, 8% (n = 2) viikoittain ja 8% (n = 2) harvemmin kuin viikoittain. Puolet vastaajista koki teknologisten laitteiden osaamisensa hyväksi ja puolet keskinkertaiseksi, ja heikkoa osaamista ei arvioitu olevan.  

Hoitajien mukaan tunnetuimpia teknologisia laitteita ovat erilaiset turvallisuutta lisäävät laitteet, kuten turvaranneke, ovivahti, kaatumishälytin ja GPS-paikannin. Hoitajaa auttavina apuvälineinä kuvattiin lääkerobotit, potilastietojärjestelmät, etäyhteydenpitoon auttavat välineet sekä ergonomiaa tukeva teknologia, kuten nosto- ja liukulaitteet ja sähkösängyt. Ikääntynyttä tukevaa teknologiaa tiedettiin/todettiin/kerrottiin olevan aktiivisuusrannekkeet, ruoka-automaatit sekä viihtyvyyttä ja hyvinvointia tukevat ohjelmat.  

Työpaikoilla oli käytössä turvallisuusapuvälineitä, kuten hälytysjärjestelmiä, turvapuhelimia ja GPS-rannekkeita. Käytössä oli myös hoitajan aikaa säästäviä etälaitteita, kuten lääkerobotteja, etähoivalaitteita ja tabletteja. Myös hoitotyötä tukevaa teknologiaa oli ergonomia-apuvälineiden muodossa, kuten sähkösänkyjä ja nostureita. Sähköisiä sovelluksia oli käytössä ikääntyneiden hyvinvointia tukevat Kardemummo Oy:n sisältöpalvelu Hilda, sekä työn tekemisen välineet Effector mobile- ja Mukana-sovellukset. Omassa työssään hoitajat tarvitsisivat hyvinvointiteknologiaa virikkeiden järjestämiseen, turvallisuuden lisäämiseen sekä saavutettavuuden ja tiedon siirron parantamiseen.  

Hoitajat kokivat teknologian tuovan hyötyä työhönsä ajan säästämisenä, potilasturvallisuuden parantajana ja aktiivisuuden seuraajana, tiedonkulun helpottumisena sekä työhyvinvoinnin edistämisenä. Suurin osa vastaajista (85%) käyttäisi teknologisia ratkaisuja työssään nykyistä enemmän, jos siihen olisi mahdollisuus, ja jopa (92%) hyödyntäisi varmasti teknologisia ratkaisuja enemmän, jos käyttöön saisi opastusta. Opastuksen toivottiin olevan henkilökohtaista ja oikea-aikaisesti järjestettävää koulutusta, minkä lisäksi tukihenkilö koettiin tärkeänä.  

Johtopäätökset 

Tämän kartoituksen perusteella voidaan todeta, että henkilöstö käyttää jo tänä päivänä teknologiaa lähes päivittäin työssään ja suhtautuu siihen positiivisesti. Teknologiaa oltaisiin valmiita käyttämään enemmänkin, mikäli siihen olisi mahdollisuus ja saatavilla olisi riittävää opastusta. Tällä hetkellä tunnetuimpia teknologisia ratkaisuja ovat turvallisuuteen, lääkehoitoon ja etäyhteydenpitoon käytettävät välineet ja sovellukset. Tämä voi johtua siitä, että vuoden 2022 aikana Meri-Lapissa on otettu käyttöön Evondos-lääkerobotti ja Videovisit- etäyhteydenpitolaitteet kotihoidon asiakkaille.

Hyvällä markkinoinnilla ja opastuksella teknologiset laitteet sulautuvat työvälineiksi ja suurin osa hoitajista olisi valmiita ottamaan niitä enemmänkin käyttöönsä. Ertner (2019) tuo esille sen, että hyvinvointiteknologian avulla voidaan turvata yhä useammalle apua tarvitsevalle vanhukselle hoidon saanti mutta myös säästää julkisia hoitomenoja. Positiivisten mielikuvien luomisella ja tukemisella voidaan vaikuttaa motivaation lisääntymiseen sekä asenteisiin teknologisten laitteiden käytössä. Teknologisten laitteiden käyttöönotossa tarvitaan näkymätöntä työtä, jolla vaikutetaan asenteisiin, kuvitelmiin ja uskomuksiin teknologian käytössä ja käyttöönotossa. (Ertner 2019). Tämä edistää positiivisen suhtautumisen kehittymistä teknologiaa kohtaan. 

Teknologia tarjoaa lupaavia mahdollisuuksia, mutta hoitoalan ammattilaiset eivät välttämättä pidä robottien soveltuvuutta hoitotyöhön itsestäänselvyytenä. Hoitotyö ja hoivan antaminen ovat luonteeltaan inhimillistä toimintaa, jossa teknologian käyttöä on aina harkittava tarkoin (Van Aerschot ym. 2017). Kunnat (ensi vuodesta lähtien hyvinvointialueet) ja palveluntarjoajat tekevät itsenäisiä päätöksiä, millaista teknologiaa ottavat alueellaan käyttöön ja eri puolilla Suomea käyttöönoton vauhti ja käyttökokemukset ovat eri vaiheessa. Viime vuosina ikäteknologian käyttö on lisääntynyt ja uudemman teknologian, kuten palvelurobotiikan ja kotiin asennettavien sensoreiden hyödyntäminen on vielä vähäistä. Hoitajat käyttävät arjessaan yhä enenevässä määrin teknologiaa, mikä lisää sen tuttuutta ja alentaa käyttöönottokynnystä tulevaisuudessa. Sen vuoksi tulevina vuosina niin ikääntyvä väestö, kun hoitajat, ovat entistä tottuneempi käyttämään teknologiaa, mikä mahdollistaa sekä nykyisten että uusien teknologioiden laajamittaisemman käytön. 

Teknologian käyttöönotto ja hoitohenkilökunnan tukeminen tulisikin olla päämäärätietoista, jotta saavutetulla kehityksellä saataisiin positiivisia ja pysyviä muutoksia. Kehittymisen prosessissa on tärkeää nähdä hoitotyön helpottuminen sekä asiakkaiden toimintakyvyn ja itsenäisyyden lisääntyminen. Esteenä teknologian käytölle ja sen käyttöönoton ehdottamiselle voi olla kiireinen työ ja sen myötä tuleva suoritettavien tehtävien paljous, jolloin uusia teknologisia vaihtoehtoja ei muisteta ehdottaa. Työn tekemisen ohessa ja tehtäviä suorittaessa tulisi olla aikaa pysähtyä miettimään kunkin asiakkaan ja potilaan kohdalle paras hoidon suorittamisen tapa, sekä nähdä kullekin ikääntyneelle sopiva yksilöllinen tapa ottaa teknologiaa käyttöön.

Tohmola Anniina
sh, TtT, lehtori, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu

Marjanen-Korkala Tanja
geronomi (YAMK), tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Vahtola Katja
lh, Kemin kaupunki/Lapin hyvinvointialue

Meinilä Arja
th, TtM, projektiasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet:  

Ertner M. 2019. Enchanting, evoking, and affecting: The invisible work of technology implementation in homecare. Nordic journal of working life studies 9 (S5), 33-47. https://doi.org/10.18291/njwls.v9iS5.112690 

Kangasniemi M. & Andersson C. 2016. Robotit töihin. Enemmän inhimillistä hoivaa. https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/09/Robotitt%C3%B6ihin.pdf 

Oinas T., Karhinen J., Tammelin M., Hirvonen H., Hämäläinen A. & Taipale S. 2021. Teknologisten laitteiden ja sovellusten käyttö vanhustyössä. Työn piirteiden ja yksilötekijöiden vaikutusten tarkastelua. Yhteiskuntapolitiikka 86(2), 166-179. 

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5457-1 

Turjamaa R., Vaismoradi M., Kajander-Unkuri S. & Kangasniemi M. 2022. Home care professionals’ experiences of successful implementation, use and competence needs of robot for medication management in Finland. Nursing Open. 10.1002/nop2.1456.

Van Aerschot L., Turja T. & Särkikoski, T. 2017. Roboteista tehokkuutta ja helpotusta hoitotyöhön? Yhteiskuntapolitiikka 82. https://www.julkari.fi/bitstream/ handle/10024/135717/YP1706_VanAerschotym.pdf?sequence=2&isAllowed=y 

Johdanto

Teknologian tehtävänä on helpottaa arkea sekä parantaa ja ylläpitää elämänlaatua. Lisäksi erilaisilla teknologisilla tuotteilla ja palveluilla voidaan lisätä turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta sekä keventää ja mahdollistaa arjen toimintoja ja liikkumista. Teknologialla voidaan myös helpottaa yhteydenpitoa sekä tuoda iloa ja virkistystä arkeen. Kaiken kaikkiaan teknologisten ratkaisujen avulla voidaan mahdollistaa hyvää elämää. Ne mahdollistavat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä lisäävät ja tukevat mukavaa, itsenäistä, turvallista ja toimintakykyistä arkea. Teknologia ja digitalisaatio muuttavat myös tekemisen tapoja. Niiden vaikutukset ulottuvat itse työhön ja työhyvinvointiin. Merkityksellistä on tapa, jolla ne otetaan käyttöön ja miten niitä sovelletaan työn tekemisen tukena. Lisäksi tärkeää on tukea myös työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia sekä toimijuutta.

Yksi teknologinen ratkaisu arjen mielekkyyden lisäämiseksi hoivakodeissa on pelilliset sovellukset, joiden avulla voidaan lisätä asukkaiden aktiivisuutta ja osallisuutta. Pelien on todettu motivoivan ja lisäävän sitoutumista kuntoutukseen, parantavan mielialaa, ikäihmisten liikkumiskykyä ja tasapainoa sekä päivittäisistä toiminnoista suoriutumista. Tutkimuksissa yleisimmin käytettyjä pelillisiä sovelluksia ovat Nintendo, Wii, Xbox ja Playstation ja kaikkein yleisin on Wii. Pelejä voidaan hyödyntää niin yksilötilanteissa kuin ryhmissä. Ryhmissä toteutetut pelituokiot ovat usein sosiaalinen tapahtuma. Kaikki eivät halua pelata, mutta pelaamisen seuraaminen ja kannustaminen lisää osallisuutta, tuottaa iloa ja virkistää mieltä.

Teknologiakokeilut TYÖHYVE-hankkeessa

TYÖHYVE, Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hankkeen yhtenä tavoitteena oli lisätä työntekijöiden teknologiaosaamista ja teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä työhyvinvoinnin lisäämisessä. Teknologiaosaamisen lisäämisen tarve nousi esille myös yksiköiden työntekijöiltä yksikkökohtaisissa työpajoissa. Työntekijät toivoivat saavansa kokeilla erilaisia arjessa hyödynnettävien sovelluksia. Hankkeessa järjestettiin mahdollisuus teknologiakokeiluihin ja ne toteutuivat neljässä hankkeeseen osallistuneessa kunnassa ja 12 eri ikäihmisten palveluasumisen yksiköissä sekä ryhmäkodeissa.

Kokeiluun saatiin Kuori Oy:n YetiCare ohjelmistolla varustetun Yeti-tablet, jonka avulla voidaan lisätä aktiivisuutta ja mielekkyyttä hoivakotien arkeen. Se antaa uusia mahdollisuuksia ryhmätoimintaa sekä yksilölliseen kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen.  Ohjelmistosisällön avulla voidaan harjoitella muun muassa hieno- ja karkeamotorisia sekä kognitiivisia taitoja. Yeti-tablettia oli mahdollisuus kokeilla kuukauden ajan. Tarvittaessa laitteiden käyttöönottoa tuettiin yksiköissä auttamalla ja neuvomalla laitteen kasaamisessa ja käytössä. Yeti- tabletin kokeiluista kerättiin käyttäjäkokemuksia jalkautumalla yksiköihin haastattelemaan henkilöstöä sekä asukkaita. Lisäksi yksiköiden henkilöstölle lähetettiin sähköinen kyselylomake käyttäjäkokemusten keräämiseksi teknologian mahdollisuuksista ja merkityksistä työhyvinvoinnin tukemisessa sekä arjen mielekkyyden lisäämisessä.

Lisäksi kokeilussa oli Kardemummo Oy:n Hilda-sisältöpalvelu, joka on myös hoivakotien arkeen suunniteltu helppo ja monikäyttöinen palvelu. Hilda-palvelua voidaan käyttää aktivoimaan fyysistä toimintakykyä, kohottamaan mielialaa ja parantamaan elämänlaatua, lievittämään käytöshäiriöitä ja tukemaan psyykkistä toimintakykyä. Kardemummo Oy tarjosi Hilda -palvelun yksiköiden käyttöön kolmen kuukauden ajaksi. Yksiköille järjestettiin yhteinen info, jossa tutustuttiin Hilda-palvelun sisältöön ja käyttöön. Lisäksi pidettiin yhteinen palautetilaisuus käyttäjäkokemusten ja mahdollisten kehittämisideoiden keräämiseksi.

Lopputuloksena aktiivisuutta arkeen

Yeti toi aktiivisen arjen. Yksiköiden asukkaat saivat konkreettista tekemistä ja toimintaa. Erään asukkaan kommentti ”Elämä päättyi, kun Yeti lähti”, kuvaa osuvasti Yetin käytän hyötyjä arjen mielekkyyden lisäämisessä. Käytetyimpiä sisältöjä olivat erilaiset pelit, pianon koskettimet ja tietovisat. Asukkaat pääsivät Yetin sisältöpalvelun kautta virtuaalisesti vierailemaan omalla kotikadullaan tai matkakohteessa, joka on jäänyt muistoihin. Nämä olivat sykähdyttäviä hetkiä.

Henkilöstölle suunnattuun sähköiseen kyselyyn saatiin 27 vastausta. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että kokeilussa olleilla teknologisilla ratkaisuilla voidaan tukea työhyvinvointia sekä asukkaiden hyvinvointia ja lisätä mielekkyyttä arkeen.

”Hyviä työvälineitä arkeen, helpottaa suunnittelua ja työn toteutusta, asukkaille aktiviteetteja ja mielenvirkeyttä arkeen.”

”Arkeen mielekästä tekemistä ja ajanvietettä.”

Lopuksi

Hankkeessa saatujen kokemusten perusteella voidaan todeta, että teknologisilla ratkaisuilla voidaan lisätä mielekkyyttä hoivakotien arkeen sekä asukkaille että työntekijöille. Yksiköissä, joissa kokeilussa olleet sovellukset ja teknologiat otettiin aktiivisesti käyttöön, saatiin hyviä kokemuksia ja laitteita hankittiin yksiköihin. Tämän tyyppisiä kokeiluja ja mahdollisuuksia tutustua erilaisiin teknologisiin ratkaisuihin tulee lisätä, jotta teknologian mahdollisuudet ja hyödyt tunnistetaan. Kokeilujen kautta saadaan lisättyä osaamista ja myös kynnys teknologian käyttöön madaltuu ja asenne muuttuu positiivisemmaksi. Teknologian käyttöönottoon ja käyttöön tarvitaan tukea ja ohjausta.

Sari Arolaakso
TtM, tohtori koulutettava, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Tanja Marjanen-Korkala
geronomi (YAMK), tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet
Arolaakso-Ahola, S. & Könni, P. 2015. Digitaalisilla peleillä lisää aktiivisuutta ja osallisuutta ikäihmisille. Gerontologia 3 / 2015.

Pacheco, T.B.F., Medeiros, C.S.P., Oliveira, V.H.B., Vieira, E.R. & Cavalcanti, F.A.C. 2020. Effectiveness of exergames for improving mobility and balance in older adults: a systematic review and meta-analysis. Systematic Revie.ws (2020) 9:163.

Työterveyslaitos. 2022. Teknologia ja hyvinvointi. https://www.ttl.fi/teemat/tyoelaman-muutos/teknologia-ja-hyvinvointi

Valli ry. 2021. Ikäihmiset ja teknologia. https://www.valli.fi/tyomuotomme/ikateknologiakeskus/tietopankki/ikaihmiset-ja-teknologia/

Valli ry. 2021. Kotona asumista tukevat teknologiset ratkaisut. https://www.valli.fi/tyomuotomme/ikateknologiakeskus/tietopankki/kotona-asuminen/

Johdanto

Monen ikääntyvän toive on vanheta kotona sekä pysyä terveenä ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Väistämättä kuitenkin joskus avuntarve lisääntyy, ja moni joutuu ottamaan palveluita vastaan kotona pärjätäkseen. Perinteisen fyysisen kotihoidon rinnalle on tullut etäkotihoito, jolla tarkoitetaan etähoitoa, ohjausta ja tukemista digitalisaatiota ja teknologiaa hyödyntämällä. Etähoidossa asiakas ja hoitaja ovat eri paikoissa, mutta puhe- tai videoyhteys mahdollistaa avun asiakkaalle terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Elon, Törmäsen ja Ketolan (2019) mukaan kotihoito on digitalisoitumassa ja ottanut teknologiaa entistä enemmän käyttöön muun muassa työvoiman riittävyyden ja palveluiden yksilöllisyyden turvaamiseksi. Lisäksi kotona asuvan toimintakykyä turvataan teknologialla siinä määrin kuin asiakas sitä haluaa käyttää sekä sen avulla kannustetaan asiakasta tekemään itse. Tästä syystä etäkotihoidolla on merkittävä ja jatkuvasti kasvata rooli kotona asumisen. Iso osa etähoitoa tarjoavista palveluntuottajista tavoittelee sitä, että etäpalvelut olisivat niin sanottu silta kotihoidon fyysisiin palveluihin.

Tässä blogitekstissä kuvataan joulukuussa 2022 valmistuneen Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyön päätuloksia lyhyesti (ks. tarkemmat tulokset Kantola 2022). Opinnäytetyössä kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella lähdettiin etsimään tietoa aikaisemmista etähoitoon liittyvistä tutkimuksista. Tarkoituksena oli kuvata etäkotihoidon vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia sekä uhkia aikaisempiin tutkimuksiin perustuen eli hyödyntää SWOT-analyysiä aikaisempien tutkimusten tulosten tarkastelussa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa etäkotihoidon nykyhetken tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä, jota voidaan hyödyntää edelleen kehittämisessä.  

Positive vibes only!

Opinnäytetyöhön valikoitui tiedonhaussa yhdeksän tutkimusta, joista kaksi oli kotimaista ja loput kansainvälisiä. Tutkimukset käsittelivät etäkotihoidon, etähoidon, etäyhteyksien, virtuaalikäyntien ja etäsaattohoidon kokemuksia joko asiakkaiden tai ammattilaisten näkökulmasta. Tuloksista nousi esiin vahvuuksina etähoidon tuomat yksilölliset hyödyt, jotka ilmenivät asiakkaiden yksinäisyyden vähenemisenä ja turvallisuuden tunteen lisääntymisenä. Lisäksi asiakkaat olivat saaneet etäyhteyden välityksellä apua lääkehoidon ja terveyden ohjaamisessa sekä arvioinnissa. Etäkotihoidon mahdollisuudet nähtiin niin etähoidon käytännöllisinä kuin taloudellisinakin hyötyinä, jotka liittyivät kustannusten ja ajankäytön vähenemiseen, aikaisempaan teknologian käyttöön ja sen tehokkuuteen työssä. Voidaankin todeta, että etäkotihoidon nykyhetken tilanne aikaisempien tutkimusten valossa näyttää positiiviselta, siksi onkin tärkeää palveluita räätälöidessä korostaa juuri näitä etähoidon vahvuuksia ja sen tuomia mahdollisuuksia, jotta kotiin tarjottava hoito olisi mahdollisimman monipuolista.

Haasteiden ennakointi

Tulokset osoittava myös, että etäkotihoidon palveluita asiakkaille suunnitellessa täytyy olla tietoinen sen tuomista haasteista, jotta niitä osataan ennakoida ja ratkaista. Aikaisemmissa etähoidon tutkimuksissa heikkoudet näyttäytyivät asiakkaiden kokemina yksilöllisinä ja eettisinä haasteina. Nämä vaikeudet liittyivät aikaisempien tutkimusten tuloksissa aikataulujen yhteensovittamiseen, hoitajan ja asiakkaan väliseen luottamussuhteeseen, asiakkaan huonoon itsetuntoon, hoidon vaativuuteen, sovellusten käytön turvallisuuteen sekä sairauden tuomiin haasteisiin. Uhkia etähoidon käytölle olivat sen teknologiset haasteet, jotka liittyivät digitaaliseen eriarvoisuuteen, teknologian saavutettavuuteen, laatuun ja käyttäjäystävällisyyteen, fyysisten tutkimusten puutteellisuuteen sekä koulutuksen ja kehityksen tarpeeseen.

Digitaalinen eriarvoisuus nousi esiin aikaisemmissa tutkimuksissa ja se liittyi usein asiakkaiden ikään tai sosioekonomiseen asemaan Nuoremmille ja koulutetuille henkilöille teknologian käyttö on tuttua, joten heillä sen käyttö oli ollut jouhevampaa, koska se oli ennestään tuttu. Tämän vuoksi tutkimuksissa tähdennettiin koulutuksen tarvetta, jotta teknologia tulee tutummaksi ja etäkotihoitoakaan ei koettaisi enää niin outona. Yhteenvetona voidaan todeta, että etäkotihoidon tunnettavuuden lisääminen korreloi sen käytön lisääntymistä tulevaisuudessa.

© Johanna Kantola, #wonderapp-sovellus

Lopuksi

Etäkotihoidosta voidaan puhua synonyymina niin etähoitona, virtuaalikäyntinä tai jopa etäsaattohoitona. Viime vuosina on myös käsitteen ”kotihoidon etäpalvelut” käyttö yleistynyt, joka osaltaan tuo paremmin näkyviin etäkotihoidon ja sen palveluiden moniulotteisuuden. Väestön ikääntyessä etäkotihoidon palveluiden käyttöönotto tulee olemaan väistämätöntä suurimmassa osassa Suomea palveluiden turvaamiseksi ja hoidon laadun ylläpitämiseksi. Etähoito koettiin tutkimuksissa tehokkaana tapana tuottaa palveluita nyt ja tulevaisuudessa.

Asiakkaat ja heidän läheisensä tarvitsevat kannustusta ja näyttöön perustuvaa tietoa etäkotihoidon toteuttamiseen liittyen. Kotihoitoon ja etäkotihoitoon siirrytään asiakkaaksi palvelutarpeen arvioimisen kautta. Tässä arviointivaiheessa myös henkilökunnalla tulee olla hyvää osaamista erilaista mahdollisuuksista ja palveluista kotona asumisen tueksi. Tämä opinnäytetyö omalta osaltaan voi toimia myös palveluntarpeenarvioinnin tukena; on tärkeää moniammatillisesti selvittää etäkotihoidon käyttömahdollisuuksia asiakkaan etua ajatellen ja tuoda esiin aikaisempiin tutkimuksiin perustuen tietoa etäkotihoidon vahvuuksista ja mahdollisuuksista.

Johanna Kantola
Geronomi (YAMK)

Satu Elo
TtT, dosentti, yliopettaja

Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet

Elo, S., Törmänen, M. & Ketola, I. 2019. Tulevaisuuden teknologiaorientoitunut kotihoito. Lumen 2/2019 Teema-artikkeli. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019103020392

Kantola, J. Etäkotihoidon ulottuvuuksia: kirjallisuuskatsaus vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin pohjautuen. YAMK-opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu. Saatavilla osoitteesta: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022113025164

Mielekkyyttä ja toimintaa hoivakotien asukkaiden arkeen

Tänä vuonna päättymässä olevan Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hankkeen (2020 – 2022) yksi keskeinen teema on ollut hoivakodin asukkaiden aktiivista elämää tukevien erilaisten keinojen lisääminen niin ympäristöön kohdistuvien menetelmien kuin henkilöstön oman toiminnan osalta. Aktiivisuutta ei hankkeessa ole tarkasteltu pelkästään toimintamahdollisuuksien tukemisena vaan myös osallisuuden ja osallistumisen mahdollistumisena. Taustalla on laajempi ymmärrys siitä, että ikääntyneiden olemassa olevia voimavaroja, toimijuutta ja päätöksentekokykyä tulisi hyödyntää hoivakodin arjessa. Ikääntyneen omista lähtökohdista ja mielenkiinnon pohjalta tehtävät valinnat ovat tärkeitä elämänlaadun vahvistajia ja niiden tulisi näkyä arjessa (Räsänen 2018). Elämänhistorian pitkäaikaiset ja merkitykselliset toiminnot tuottavat usein mielihyvää ja ylläpitävät rutiineja sekä olemassa olevia taitoja. Arjen mielekkyys syntyy usein vaihtelevista ja kokemuksellisista tapahtumista, mukana olosta sekä mielenkiitoisilta tuntuvien tehtävien tai toimintojen tekemisestä. (Kivelä, Pahlman, Pajunen & Koivunen 2019.)

Jotta arjen mielekkyyteen päästään, tarvitaan ammattitaitoinen hoitohenkilöstö, joka omalla työotteellaan tukee ja edistää ikääntyneen asiakkaan liikkumis- ja toimintakykyä, omatoimisuutta, elämänhallintaa ja mahdollisimman itsenäisestä selviytymistä arjessa (Suvikas, Laurell & Nordman 2013). Esimerkiksi ulkoilulla on tunnetusti monia hyvinvointia ylläpitäviä vaikutuksia laaja-alaisen toimintakyvyn näkökulmasta. Erilaiset fyysisen ympäristön tarjoamat toimintamahdollisuudet mahdollistavat hyvän arjen ja edistävät hyvinvointia (Elo ym. 2013). Yksi olennainen osa tätä työotetta on kuntoutumista edistävä hoitotyö. Sen tulee toteutua tukemalla ja edistämällä ikääntyneen liikuntakykyä ja omatoimisuutta hoitotilanteissa. Kuntouttavassa hoitotyössä keskiössä ovat kaiken tasoinen omatoimisuuteen kannustaminen ja tavoitteellinen fyysiseen aktiivisuuteen ohjaaminen sekä se, ettei asioita tehdä asiakkaan puolesta. Kuntouttavaan hoitotyöhön tulisi liittyä pysähtyminen myös mielen tasolla: hoitotilanteissa tulisi oikeasti kuunnella asiakasta ja kohdata hänet ilman kiirettä ainutkertaisena yksilönä. (Siira, Lotvonen, Saarela & Kyngäs 2021.)

TYÖHYVE-hankkeen käynnistyessä vuonna 2020 toteutettiin mukana olevien hoivakotien hoitohenkilökunnalle (N=220) alkukartoituskysely, jossa kartoitettiin heidän arvioitaan hoivakotien asukkaiden aktiivisuus- ja toimintamahdollisuuksista sekä toimintakyvystä. Tästä aineistosta toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun ylempään tutkintoon kuuluva opinnäytetyö (Järvistö 2022), ja keskeiset tulokset kuvataan tässä blogitekstissä. Kyselyyn vastasi 115 henkilöä.  Kysely sisälsi pääosin valmiita vastausvaihtoehtoja, mutta jokaisessa teemassa oli mahdollisuus tarkentaa omia vastauksia avoimen kysymyksen muodossa. Kokonaisuudessaan alkukartoituskysely sisälsi neljä teema-aluetta: asiakaslähtöisyys ja eettisyys, aktiivisuus ja toimintamahdollisuudet, ympäristö ja työhyvinvointi.

Aktiivisuus- ja toimintamahdollisuudet toimintakyvyn ylläpitämisen tukena

Aktiivisuus- ja toimintamahdollisuuksien kartoittaminen oli yksi alkukartoituskyselyn neljästä teema-alueesta. Kysymyksillä pyydettiin hoitohenkilökuntaa arvioimaan asukkaiden mahdollisuuksia osallistua erilaiseen laaja-alaista toimintakykyä ylläpitävään toimintaan: arkiaskareihin osallistuminen, kulttuuri- ja harrastetoiminta, ohjatut lihas- ja tasapainoharjoitukset sekä ulkoilu.  Arkiaskareisiin osallistuminen sisälsi muun muassa leipomiseen, pöydän kattamiseen, viherkasvien kasteluun, perunoiden kuorimiseen tai roskien viemisen. Arkiaskareisiin osallistumattomuus on selvästi yleisempää kuin niihin osallistuminen (Kuvio 1). Hoitohenkilöstöstä yli puolet arvioi asiakkaiden osallistuvan hoivakodin arkiaskareisiin muutamia kertoja vuodessa tai ei lainkaan. Avoimessa kysymyksessä pyydettiin vastaajia kuvaamaan, millaisia asiakkaiden spontaaniin toimintaan ja tekemiseen innostavia arjen virikkeitä hoivayksikössä on käytössä. Näistä vahvimmin esille tulivat lehdet, kirjat, musiikin tai radion kuunteleminen, television katseleminen, värityskirjat, palapelit ja käsityöt.

Kyselyssä pyydettiin hoitohenkilöstöä arvioimaan, kuinka usein asiakkaille järjestetään talon omaa kulttuuri- ja/tai harrastustoimintaa. Tässä ilmenee eroja hoivakotien välillä.  Vaikka vastauksista iso osa (36%) sijoittui vaihtoehtoon harvemmin kuin kerran kuukaudessa, voidaan todeta, että kyseistä toimintaa järjestetään kuitenkin miltei puolessa hoivakoteja (39%) viikoittain. Vastauksia tarkastellessa huomio kiinnittyy siihen, että kaikki hoitajat eivät osanneet (11%) arvioida asiakkaiden osallistumismahdollisuuksia kulttuuri- ja harrastustoimintaa.

Erilasten fyysisten harjoitteiden säännöllisyys on olennainen osa esimerkiksi tasapainon ylläpitämäistä tai kaatumisten ehkäisemistä. Reilusti yli puolessa hoivakodeista järjestetään ohjattuja fyysisiä harjoitteita, kuten esimerkiksi lihasharjoituksia, tasapainoharjoituksia tai tuolijumppaa, mutta vain alle kolmasosassa vähintään viikoittain (kuvio 2). Tässä yhteydessä avoimesta kysymyksestä nousi esille myös hoitohenkilöstön halukkuus asiakkaiden liikuntatuokioiden järjestämiseen useammin, mutta ajanpuutteen vuoksi se ei ole onnistunut. Lisäksi tulokset toivat esille henkilökunnan halukkuuden kehittää toimintaa niin, että se mahdollistaisi paremmin myös asiakkaiden riittävän liikunnan.

Noin puolet hoitohenkilöstöstä arvioi asiakkaiden ulkoilevan harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Noin kolmasosa pääsee ulkoilemaan vähintään kerran kuukaudessa (Kuvio 3).

Kuntoutumista edistävä toiminta

Tarkasteltaessa liikunnan mahdollistamista ja liikkumattomuuden vähentämistä nousi avoimessa kysymyksessä esille tarve kuntoutumista edistävän työotteen edistämiselle etenkin yhdenmukaisten toimintatapojen osalta, kuten alla olevat esimerkiksi osoittavat:

”Kaikki hoitajat eivät huomioi kuntouttavaa työotetta, osin ajanpuutteen vuoksi.”

”Sitä asiaa täytyy täällä kehittää. Meillä on ajatusta, että tänään ei tarvitse vuoteesta nousta, kun eilen on istunut, puhutaan petipäivistä. Olen sitä mieltä, että meidän täytyy motivoida, kannustaa ja auttaa ihmisiä liikkumaan. Vuoteessa väsyy entisestään.”

Yksi keskeinen osa kuntoutumista edistävässä hoitotyössä on toimintakyvyn arvioiminen.  Hoitohenkilökuntaa pyydettiin avoimessa kysymyksessä kuvaamaan menetelmät, joita he käyttävät toimintakyvyn arvioimisessa. Arviointimenetelmän käyttöä kuvaavista vastauksista esille tuli eniten käytettynä menetelmänä RAVA-toimintakykymittari (35,5%). Myös muita arviointimenetelmiä tuotiin esille, mutta niiden käyttäminen oli huomattavasti vähäisempää: RAI-toimintakykymittari, MMSE ja CERAD kognitiivisen toimintakyvyn mittareina sekä elämänkulku- ja voimavarojen arvioiminen päivittäisessä elämässä. Joka viides (22,6%) hoitajista perusti toimintakyvyn arvioimisen omalle arviolleen ja havainnolleen:

”Minä käytän omaa kokemusta, koska asukkaiden tilanne vaihtuu usein.”

”Hoitajan oma mielipide, koska on mukana koko ajan.”

Lopuksi

Tuloksia tarkasteltaessa on luonnollisesti huomioitava, että hankkeeseen osallistuvissa hoivakodeissa on asiakkaina eri tasoisesti tukea tarvitsevia henkilöitä niin toimintakyvyltään kuin liikuntakyvyltään. Tämä voi osaltaan vaikuttaa hoivahenkilöstön antamiin arvioihin asiakkaiden ulkoilemisen määrästä, kulttuuri- ja harrastetoimintaan osallistumisesta, arkiaskareissa mukana olosta sekä hoivakodin ulkopuolelle suuntautuvien toimintojen määrästä. Jäljellä olevasta toimintakyvystä huolimatta on arjen säilyttävä mielekkäänä myös elämän loppuvaiheessa ja toimintakyvyn hiipuessa. Keinot mielekkään arjen ylläpitämiseen ovat tällöin pitkälti turvallisen ja miellyttäväksi koetun hoivaympäristön ylläpitämistä, ja siihen on olemassa niin perinteisiä kuin uusia digitaalisia ratkaisuja. Esimerkiksi virtuaaliluontokokemukset, tuoksut ja musiikki omalta osaltaan ovat keinoja mahdollistaa mielekäs arki toimintakyvyn ollessa huomattavasti heikentynyt.

Tarvitaan luovuutta ja intoa ideoida yhdessä oman hoivakodin ympäristöjä entistä asiakaslähtöisemmäksi. TYÖHYVE-Hankkeen ollessa näin loppusuoralla voidaan iloksemme todeta, että erityisesti ympäristöön liittyvät kehittämistoimenpiteet ovat eri yksiköissä lähteneet liikkeelle erittäin hyvin. Hankkeen päätösseminaarissa myös nämä ovat esillä.

Anna-Leena Järvistö
fysioterapeutti (YAMK)

Satu Elo
TtT, dosentti, TKI-yliopettaja
Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet

Elo S., Saarnio R. & Isola A. 2013. Hoitajien näkemyksiä muistisairaan fyysisestä hoitoympäristöstä. Tutkiva hoitotyö 11(3): 17-25.

Kivelä S-L., Pahlman, I., Pajunen T., Koivunen A. 2019. Vanhuusko arvokasta? Hyvinkää: T-Print.

Järvistö A-L. 2022. Hoivakotien henkilöstön arviot asiakkaiden aktiivisuudesta- ja toimintamahdollisuuksista sekä toimintakyvystä. YAMK opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu.

Räsänen R. 2018. Hyvää elämänlaatua ikääntyneille, käytännönläheistä tietoa vanhusten hoito- ja palvelutyöhön. Keuruu: Printek.

Siira H., Lotvonen S., Saarela K., Kyngäs H. 2021. Kuntouttava työote 2.0 – Terapeuttilähtöisyydestä hoitajakeskeiseen kuntoutumista edistävään hoitotyöhön. Gerontologia 1: 76 – 81.

Suvikas A. Laurell L., Nordman P. 2013. Kuntouttava lähihoito. 7. uudistettu painos. Helsinki: Edita.

Rovaniemen kaupungin kuntoutuksen apuvälinepalveluissa kehitettiin etäohjauksen toimintamalli apuvälinearviointiin

Lääkinnällinen kuntoutus on osa sosiaali- ja terveyspalveluja ja siten osa asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineistä ohjeistaa, että asiakkaan apuvälineen tarve on arvioitava aina käyttäjälähtöisesti, yksilölliset tarpeet huomioiden ja oikea-aikaisesti. Ulkoiset tekijät kuten aikataulujen sovittaminen, etäisyydet ja asiakkaan toimintakyky vaikuttavat siihen, miten apuvälineprosessi saadaan liikkeelle ja kuinka nopeasti.  Omalta osaltaan CODID-19 pandemian rajoitukset haastoivat myös apuvälinepalvelut etsimään ratkaisua siihen, siihen, miten arviointi voidaan tehdä poikkeustilanteessa käyttäjälähtöisesti, yksilölliset tarpeet huomioiden ja oikea-aikaisesti.

Apuvälinepalvelut on useimmiten niin sanottua kiireetöntä hoitoa. Joissakin tilanteissa oikea-aikaisuus on kuitenkin hyvin merkittävä tekijä asiakkaan kuntoutumisen edistämiseksi. Rovaniemen kaupungin apuvälinepalveluissa on kolme työntekijää, joilla on joko toimintaterapeutti- tai fysioterapeuttikoulutus. Yksilöllisiä apuvälineratkaisuja, erityisesti pyörätuoleja, on jouduttu arvioimaan asiakkaille puhelimen välityksellä osaston terapeutin ja arvioinnista vastaavan apuvälinepalveluiden työntekijän toimesta. Pyörätuoli on usein asiakkaan ainoa itsenäisen liikkumisen apuväline ja sen käyttötarve on pitkäaikainen. Pyörätuolin soveltuvuutta on haasteellista arvioida näkemättä asiakasta tai ilman vuorovaikutusta. Tästä syystä etäohjauksen toimivuutta asiakkaalle soveltuvan pyörätuolin hankkimiseksi oli tarpeellista kehittää ja arvioida. 

Riipin (2021) Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä toteutettu tutkimus lähti liikkeelle edellä kuvatusta työelämän kehittämistarpeesta, jossa tavoitteena oli luoda apuvälinepalveluihin uusi etäohjauksen toimintamalli vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin ja saavutettavuuteen. Yhdessä toimien apuvälinepalveluiden ja kuntoutusvuodeosastojen terapeutit kehittivät etäohjauksella toteutettavan toimintamallin, jolla edellä kuvattuihin haasteisiin pyrittiin vastaamaan. Kokemuksia mallin toimivuudesta arvioitiin haastattelemalla apuvälinepalveluiden ja kuntoutusvuodeosaston työntekijöitä (n=6) sekä etäohjaukseen perustuvalla arviolla pyörätuolin saaneita asiakkaita (n=4).

Etäohjaus osana apuvälineprosessia  

Kehitetyssä etäohjauksen toimintamallissa taustalla on yleisesti käytössä oleva apuvälineprosessi, joka etenee yhdeksän vaiheen mukaisesti: 1. apuvälinetarpeen havaitseminen ja hakeutuminen apuvälinepalveluun, 2. apuvälinetarpeen arviointi, 3. apuvälineen valinta, 4. apuvälinepäätös, 5. hankinta ja lainaus, 6. luovutus ja käytön opastus, 7. käytön seuranta, 8. huolto ja korjaus sekä 9. palautus. Toimintamallia suunniteltaessa sovittiin ja määriteltiin potentiaalinen asiakaskunta, käytänteet toimintamallissa ja varmistettiin tekniset valmiudet. Etäohjaus otettiin käyttöön ensimmäisenä pyörätuoliasiakkaille ja se kohdentuu apuvälineprosessin vaiheeseen 2.

Ensimmäisessä vaiheessa terapeutti eli tässä tapauksessa kuntoutusvuodeosaston työntekijä arvioi, onko pyörätuolin tarpeessa oleva asiakas etäohjaukseen soveltuva asiakas. Terapeutti on tämän jälkeen yhteydessä apuvälinepalveluihin ja siellä sovitaan yhdessä etäohjaus, johon osallistuu asiakas, terapeutti ja apuvälinepalvelun työntekijä. Arviota tehtäessä on terapeutti on asiakkaan luona ja arvion tekevä apuvälinepalveluiden työntekijä etäyhteyden päässä. Asiakas itse ei tarvitse etäyhteyttä tai siihen tarvittavia välineitä. Etäohjauksessa on asiakkaan kotona oltava riittävästi tilaa ympärillä, jotta asiakas voi tarvittaessa näyttää liikkumistaan ja istuma-asentoa sen hetkisellä pyörätuolilla. Etäohjauksessa edetään kasvokkain tapahtuvan apuvälinearvion mukaisesti tarvittavia mittoja ja pituuksia arvioiden. Terapeutti avustaa asiakasta mittaamisessa apuvälinepalvelun työntekijän ohjeiden mukaisesti. Mittaamisen kannalta olennaista on istuinleveys, istuinsyvyys, jalkatukien pituus, selkäosan korkeus, sivutuet/laidat, ja selkäosan leveys ja kaltevuus.

Etäohjauksella toteutettavassa arvioimisessa käydään lisäksi läpi asiakkaan toiveita ja tavoitteita pyörätuolille ja kuntoutumiselle, arvioidaan asumisympäristöä sekä muita pyörätuolin käyttöön liittyviä ympäristöjä, joissa asiakas tulee liikkumaan. Arvioinnin aikana käydään läpi prosessin eteneminen ja asiointikanavat mahdollisia jatkokysymyksiä varten. Pyörätuoliarvion jälkeen apuvälinepalvelun asiantuntija selvittää asiakkaalle soveltuvan pyörätuolin hankinnan tai varastotilanteen ja siihen tehdään tarvittavat muutostyöt. Tämän jälkeen pyörätuoli luovutetaan asiakkaalle, ja samalla ohjeistetaan pyörätuolin käyttö luovuttavan tahon toimesta. Luovutuksen jälkeen pyörätuoliprosessi jatkuu apuvälineprosessin mukaisesti.

Etäohjaus soveltuu asiakaslähtöiseen pyörätuoliarvioon ja toi mukanaan konsultatiivisen ulottuvuuden

Haastatteluiden tulokset osoittavat etäohjauksen soveltuvan hyvin pyörätuolin arviointimenetelmäksi. Etäohjauksella toteutettavan pyörätuoliarvion ei koettu eroavan merkittävästi niin sanotusti kasvokkain, fyysisesti samassa tilassa tapahtuvan pyörätuoliarvion kanssa. Puhelimitse tapahtuvaan, ilman näköyhteyttä toteutettuun pyörätuoliarvioon verrattuna etäohjauksen koettiin olevan tarkempi ja toistettavuudeltaan parempi. Myös asiakkaat kokivat saaneensa heille soveltuvan apuvälineen käyttöönsä, ja asiakkaiden näkökulmasta virheellisiä arvioita ei tehty.

Verrattuna perinteiseen tapaan, apuvälinekeskuksen työntekijät havaitsivat tekevänsä arviossa enemmän tarkentavia kysymyksiä asiakkaalle. Nämä omalta osaltaan tukevat oikean arvion tekemistä. Huomionarvoista on myös, että konsultatiivisen otteen myötä uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen niin pyörätuoliarvioprosessista, kuin etäyhteyden teknisestä toteuttamisesta tulivat työntekijöiden vastauksissa esiin. Apuvälinekeskuksen työntekijät kokivat voineensa hyödyntää asiantuntijuuttaan aikaisempaa paremmin ja hoitavat terapeutit puolestaan oppineensa etäyhteystilanteissa itsekin pyörätuoliarvioista apuvälinekeskuksen työntekijältä.

Tulokset osoittavat myös, että etäohjaus mahdollisti asiakkaalle entistä enemmän tietoa apuvälinemahdollisuuksista ja -ratkaisuista. Työntekijät toivat esille, että etäohjausta ja sen myötä tapahtuvaa konsultointia voitaisiin hyödyntää myös muissa haastavissa apuvälineratkaisuissa ja arvioissa. Pyörätuoliarvion oikea-aikaisuuden koettiin tuoneen sujuvuutta ja ennakoitavuutta ratkaisun löytämiseksi. Lisäksi koettiin, että työajan päivittäinen säästö muodostui ennen kaikkea siirtymisten vähentymisenä ja kirjauksien vähentymisenä, joka ilmeni työresurssin tehokkuutena. Kehittämiskohteeksi muodostuikin etäohjauksen laajentaminen myös muihin yksilöllisiin apuvälineratkaisuihin.

Digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen ja digitekniikan laajeneminen ja kehittyminen voi tulevaisuudessa mahdollistaa entistä paremman apuvälinearvion myös asiakkaan kotiympäristössä. Lapin maakunnassa etäarvion käyttämistä puoltavat myös pitkät etäisyydet ja välimatkat. Etänä toteutettu arvioi säästää erityisesti aikaa, mutta myös liikkumisesta aiheutuvia kustannuksia sekä on kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ilmastoystävällisempi ratkaisu. Lisäksi etäohjauksen toimivuus mahdollistaa Rovaniemen kaupungin apuvälinepalveluissa nopeamman palvelutarpeen arvioinnin ja näin pystytään vastaamaan paremmin oikea-aikaisuuden tarpeeseen.

Maria Riipi
fysioterapeutti (YAMK)
Rovaniemen kaupunki, kuntoutuspalvelut

Satu Elo
TtT, dosentti, yliopettaja
Lapin ammattikorkeakoulu, Tulevaisuuden terveyspalvelut