TYÖHYVE -hankkeeseen osallistuvien hoivayksiköiden työhyvinvoinnin kehittämisprosessit käynnistyivät yksikkökohtaisilla työpajoilla. Kokonaisuudessaan kehittämisprosessiin kuuluu kolme työpajaa, kaikkien yksiköiden yhteinen väliseminaari sekä yksikkökohtaisia sparrauksia ja koulutuksia kunkin yksikön kehittämistarpeisiin liittyen. Yksikkökohtainen kehittämisprosessi pohjautuu toimintatapojen ja työhyvinvoinnin kartoitukseen, joka toteutettiin vuoden 2020 lopulla sähköisellä kyselyllä ja ristiinhavainnoinneilla. Kyselyn ja havainnointien toteutuksesta ja tuloksista on erilliset kirjoitukset tässä blogissa.
Alkukartoituksessa selvitettiin hankkeeseen osallistuvien työntekijöiden kokemuksia työn henkisestä ja fyysisestä kuormittavuudesta, työskentely- ja toimintatavoista sekä työn organisointiin ja johtamiseen sekä työympäristöönliittyvistä tekijöistä. Lisäksi selvitettiin asiakkaan kohtaamiseen ja tasavertaiseen kohteluun liittyviä asioita. Työntekijöiden osaamista kartoitettiin mm. työergonomian, työn eettisten periaatteiden, asiakkaan kohtaamisen, monialaisen toimintakyvyn arvioinnin ja kuntoutumista tukevan työotteen toteuttamisessa sekä teknologiaan liittyvissä asioissa. Lisäksi kartoitettiin työntekijöiden kokemuksia työviihtyvyydestä sekä ajatuksia liittyen alalla ja nykyisessä työssä pysymiseen (veto- ja pitovoima).
Ensimmäiset työpajat ovat nyt toteutuneet kaikissa hankkeessa mukana olevissa yksiköissä ja kehittämisprosessit ovat käynnistyneet. Työpajassa valittiin yksikkökohtaiset kehittämiskohteet, tavoitteet ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi sekä määritettiin resurssit ja vastuut. Kehittämistavoitteet nousivat toteutettujen kyselyiden ja havainnointien yhteenvedoista, joita tarkasteltiin yksiköittäin. Yhteenvedon pohjalta osallistujat tarkastelivat yksikkökohtaisesti omaa työtoimintaansa, siihen liittyviä toimintatapoja, välineitä, työn organisointia ja muita esille nousseita asioita. Työpajan alussa työntekijöitä pyydettiin asettumaan kuvitellulle 0-10 asteikon janalle. Nolla kuvaa vähintä mahdollista innostusta käynnistyvää kehittämistyötä kohtaan ja kymppi puolestaan suurinta mahdollista innostusta. Osalla innostus oli kova, osa taas vielä hieman empi, mitä on tulossa.
Työpajoissa kehittämistavoitteiksi nousi muun muassa työvuorosuunnittelun tasapuolistuminen, omahoitajuuden vahvistuminen, työilmapiirin ja vuorovaikutuksen parantuminen, kuntouttavan työotteen vahvistuminen sekä ympäristön kehittäminen. Ympäristön kehittämisen tavoitteet liittyivät niin asukkaiden kuin työntekijöiden viihtyisyyden lisäämiseen sekä asukkaiden toimintakyvyn tukemiseen. Lisäksi nousi esille työstä palautuminen sekä työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus.
Työpajan lopussa osallistujia pyydettiin asettumaan “arviointijanalle” uudelleen. Nähtävissä oli innostuksen lisääntyminen kehittämistyötä kohtaan työpajan aikana. Alussa osallistujat aika usein ovat kuvanneet, että onhan näitä koulutuksia ja kehittämishommia ollut, mutta niiden tulokset ovat jääneet vähäiseksi. Työpajan lopussa innostusta on erityisesti kuvattu lisänneen työpajan osallistava ote ja mahdollisuus tuoda esille itseä askarruttavia asioita. Työpajan lopussa kerättiin vielä jokaiselta työpajan välitön palaute. Palautteessa arviointiasteikko oli viisi portainen (1-5, 1=täysin hyödytön, 5=erittäin hyödyllinen). Palautteen teemoja olivat; Kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, Oppiminen, Menetelmät, Uuden toimintamallin syntyminen, Fiilis ja vapaa palaute. Osallistujat arvioivat työpajan hyödyllisyyden keskimäärin hyödylliseksi arvosanalla 4. Yleisesti työpajatyöskentely koettiin innostavana ja osallistujia aktivoivana. Osallistujat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että he ovat kokeneet tulleensa kuulluksi ja kokevat näin pääsevänsä vaikuttamaan asioihin. Yhdessä asioiden tarkastelu ja sopiminen sitouttaa olemaan mukana kehittämistyössä. Näitä tilaisuuksia toivotaan lisää.
“Hyödyllinen ja kiva kun tuli kuulluksi.”
“Hienoa nähdä kiinnostuksen kasvu kehittämiseen.”
“Hyvin aktivois osallistujia keskustelemaan.”
“Työpajatyöskentely lisää kykyä yhteistyöhön ja auttaa näkökulmien hakemisessa.”
Työpajoissa toteutuu yhteistoiminnallinen kehittäminen, mikä antaa mahdollisuuden ääneen tarkastella sekä omia että koko työyhteisön toimintatapoja. Toimintatapojen tarkastelu ja pohtiminen yhdessä saa aikaan positiivisia muutoksia niin omissa kuin koko työyhteisön toimintatavoissa sekä asenteissa. Yhdessä kehittäminen lisää myös työn yhteistä suunnittelua.
Sari Arolaakso
TtM, TtT-opiskelija, projektipäällikkö
Lapin ammattikorkeakoulu
Anne Rautio
ft, KM, lehtori
Lapin ammattikorkeakoulu
Recent Comments