Kulttuurinen osaaminen ikääntyneen hoitotyössä

“Minä muistan sen aina, kun jouduin sairaalaan, hoitajat tulivat ja ottivat huivini pois! Tuosta noin vain, eivät kysyneet, eivät kertoneet miksi. Voi, minä itkin niin paljon! Minulla hävetti, tuntui pahalta, itku ei millään meinannut loppua.”

Kulttuurin huomioiminen on osa ikääntyneen hoitoa, ja kulttuurinen osaaminen on keskeinen työkalu onnistuneen vanhustyön työkalupakissa. Tarvitsemme sitä päivittäisissä kohtaamisissa, useimmiten sen käyttö on luontevaa ja lähes huomaamatonta, silloin kun toinen kulttuuri on tuttu. Kun kohtaamme meille vieraampia kulttuureja, tämän työkalun tärkeys kasvaa, mutta käyttö voikin unohtua. Jännittää, kun ei tiedäkään, ei ole ihan varma. Kulttuurisen osaamisen merkitys ja rooli kuitenkin korostuu tulevaisuudessa entisestään, sillä maahanmuuttajien määrä Suomessa kasvaa koko ajan. Vuonna 2020 Suomessa oli ulkomaalaistaustaisia henkilöitä yli 444 000, ja vaikka ikärakenne onkin selkeästi nuorempi, myös maahanmuuttajat ikääntyvät. Kulttuurinen osaaminen ei koske pelkästään maahanmuuttajien kanssa tehtävää työtä, vaan kaikkien kulttuuritaustojen kunnioittamista; suomenruotsalaisten, saamelaisten, eri uskontojen, romanien, meidän oman kulttuurimme, ja niin edelleen. Kulttuurisen osaamisen puute voi olla este onnistuneelle vanhustyölle.

Useissa kulttuureissa elää vahvana perhekeskeisyys; ikääntynyt pyritään ensisijaisesti hoitamaan kotona omaisten toimesta. Tämä on yksi syy siihen, että ikääntyneitä maahanmuuttajia kohdataan nykyisellään harvemmin palvelujärjestelmässä, ja kohtaaminen voi jännittää ammattilaistakin, etenkin jos yhteistä kieltä ei löydy. Saatetaan puhua ikääntyneen ohi tulkin tai omaisten välityksellä, ei ehkä keskustella riittävän avoimesti yhteisen kielen puuttuessa, voidaan ohittaa keskeisiä ikääntyneen hoitoon vaikuttavia tekijöitä, ja jopa vältetään haastavalta tuntuvaa kohtaamista. Näiden tekijöiden tiedetään olevan osasyy siihen, että palvelujärjestelmä ei nykyisellään tavoita riittävästi maahanmuuttajia. Kohtaamisella voi olla siis ratkaiseva merkitys ikääntyneen hyvinvoinnille.

Kulttuurisensitiivinen hoitotyö ja kohtaaminen eivät kuitenkaan vaadi vuosien kokemusta, tiukkaa erityisosaamista ja eri kulttuurien ulkoa opettelua, vaan ohjenuoraksi voi ottaa neljä k:ta;

kunnioita, kysy, kuuntele ja kerro.

Kunnioita toista ihmistä ja hänen kulttuuriansa, kunnioita itseäsi ja omaa kulttuuriasi. Kuuntele korvilla, silmillä, sydämellä ja vaistoilla, kysy ja kerro; ”minä koen tämän asian näin, entä sinä”. Kohtaa ikääntynyt yksilönä, ei pelkästään kulttuurinsa edustajana. Ole terveen utelias, etsi tietoa, kiinnostu uudesta kulttuurista, ikääntyneestä ja hänen tärkeiksi kokemistaan asioista.

Kulttuurisensitiivisen kohtaamisen kautta tiedät, miksi muslimirouva reagoi alussa kerrotulla tavalla huivin pois ottoon. Tiedostat, miksi jonkin kulttuurin ikääntynyt voi vaikuttaa vanhemmalta kuin vuodet kertovat. Osaat huomioida mahdolliset eroavaisuudet terveys- ja sairauskäsityksissä, ja antaa oikeaa tietoa. Huomaat, että ehkä syy ikääntyneen huonoon ruokahaluun onkin erot kotimaan ja suomalaisen ruoan ja ateriarytmin välillä. Annat tilaa rukoukselle, kunnioitat toivetta hoitavan henkilön sukupuolesta. Otat tulkkauksen avuksi aina kun mahdollista, lain edellyttämällä tavalla, sekä käytät arjessa kuvakortteja, ilmeitä, eleitä ja kosketusta kommunikoinnin tukena. Tuot ikääntyneen arkeen pilkahduksia kotimaasta videoiden tai musiikin välityksellä. Peilaat omaa kulttuuriasi ja sen merkitystä. Toteutat onnistunutta, kulttuurisensitiivistä vanhustyötä.

Mari Taivaloja
sairaanhoitaja, TtM-opiskelija
Oulun yliopisto