Ikääntyneet yllättivät tutkijat  – virtuaalitodellisuuden rantautuminen palvelukodin arkeen oli positiivinen kokemus

Tiedät varmaan tunteen, kun h-hetki lähestyy. Kaikki on suunniteltu huolella valmiiksi ja pidät tutkimusideaa loistokkaana. Olet onnistunut saamaan tutkimushankkeelle rahoituksen, suunnitellut käytännön toteutuksen viimeistä piirtoa myöten, tutkittavien rekrytointi on tehty ja intervention aloitus lähestyy. Ajatuksiin hiipii kuitenkin pelko ja epäilys; entä jos idea ei sittenkään toimi eivätkä tutkittavat ole tyytyväisiä. Entä jos idea ei sittenkään käytännössä toimi. Näitä ajatuksia tulvi mieleemme tutkimusinterventiota käynnistäessämme, sinä ensimmäisenä päivänä, kun olimme luoneet palvelukodin asiakkaille omien toiveiden mukaisia sisältöjä virtuaalitodellisuus (VR, virtual reality) -laseihin ja seisoimme ikääntyneen oven takana valmiina aloittamaan VR-kokeilut.

Virtuaalitodellisuus merkityksellisyyden ja aktiivisena vanhenemisen mahdollistajana ikääntyneiden arjessa (ViReä) -hankkeen tarkoituksena oli selvittää, voisiko VR-lasien avulla tuoda mielekkyyttä ja aktiivisuutta palvelukodissa asuvien ikääntyneiden arkeen. Halusimme mahdollistaa asukkaille elämyksiä ja kokemuksia, mitkä ei mahdollistu enää palvelukotiympäristössä.

 

Tuumasta toimeen

Selvitimme haastattelemalle kullekin tutkimukseen osallistujalle merkityksellisiä tekijöitä elämässä, joista oli joutunut luopumaan iän myötä ja palvelukodissa asuessaan. Näitä sisältöjä toimme VR laseihin ja annoimme ikäihmisille mahdollisuuden katsoa niitä useamman kerran viikossa. Osalle tutkittavista löytyi avoimesti käytettävissä olevaa sisältöä YouTubesta 360-videoina. Kuvasimme myös muutamia videoita Insta360 One X-kameran avulla ja jaoimme videot YouTube tilin kautta VR-laseihin. Ikääntyneillä oli hyvin vahvasti omasta elämästään kumpuavia toiveita. Yksi halusi palata lempisaarelleen Välimeren syleilyyn, toinen taas kokea vielä kerran vauhdin hurmaa suksien päällä Alpeilla. Monella toiveet liittyivät luontokokemukseen.

Näiden sisältöjen kanssa seisoimme siis oven takana valmiina tarjoamaan palvelukodin asukkaille elämyksiä. Syteen tai saveen, oli intervention aloituksen aika. Jännittyneinä avustimme lasit ensimmäiselle tutkittavalle hänen omassa asuintilassaan ja odotimme hengitystä pidätellen, minkälaisia tuntemuksia katselu saisi aikaan.

 

Iloa ja elämyksiä

Saimme onneksemme huokaista helpotuksesta välittömästä sen jälkeen, kun ikääntynyt sai lasit päähänsä. Hän ihasteli haltioituneena VR lasien kautta avautuvaa sisältöä sohvallaan. VR-interventioon osallistuneet ikääntyneet kokivat virtuaalilasien tarjonneen yllättävän monipuolista sisältöä ja mukavaa vaihtelua arkeen. Ikääntyneet toivat esiin, että VR-lasien käyttö oli kuin olisi käynyt pienellä matkalla tai päässyt ihan oikeasti kävelylle metsään. Sisällöt olivat tarjonneet joitain yllätyksiä, mutta paljon tuttuja kasveja ja maisemia esimerkiksi aiemmin tehdyiltä matkoilta.

“… semmonen ohjelmanumero jokapäiväiseen elämään, että tota kyllä se oli ihan kun olisi käynyt pienellä matkalla.”

Osassa ikääntyneistä sisällöt herättivät lapsuusmuistoja ja saattoivat tuoda myös haikeutta. Toisaalta koettiin myös iloa, kun pääsi näkemään ja kokemaan uusia paikkoja ja maisemia.

“En mä oo ennen pitkospuilla kulkenu ja nyt ne oli kauheen leveitä.”

“… metsään johonkin katsomaan ihan oikeesti. Että vähän semmoinen kaipaus.”

Ikääntyneet kokivat VR-lasien sopineen hyvin heidän arkeensa ja tuoneen siihen tervetullutta vaihtelua.Olimme sittenkin onnistuneet tuottamaan iloa ja elämyksiä!

 

Hoitohenkilöstön ajatuksia

Saimme kuulla hoitohenkilöstöltä, että VR-interventio oli vaikuttanut heidän kokemuksensa mukaan positiivisesti mukana olleiden ikääntyneiden mielialaan ja aktiivisuuteen. Osa koki, että VR-lasien käyttö toi myös helpotusta omaan työnkuvaan, kun ikääntynyt oli tyytyväinen. Toivottiin jopa, että VR-lasien käyttömahdollisuus tulisi kiinteäksi osaksi viikkorytmiä.

Hoitohenkilöstöä oli kuitenkin haastava saada itse avustamaan ikääntyneitä lasien käytössä. Koettiin, että lasien käyttämiselle ei oikein ollut aikaa hoitotyön arjessa. Hoitohenkilöstön näkökulmasta ainoaksi varsinaiseksi esteeksi VR-lasien käytölle nousikin arjen kiireisyys.

“Mikä muu meillä on käytön este, kun juuri se, että meillä on tota kiirettä.”

Sekä ikääntyneiden että hoitohenkilöstön ajatus oli, että VR-lasit soveltuvat parhaiten henkilöille, joilla ei ole suurempia muistihaasteita. VR-sisältöjen epäiltiin sekoittavan muistisairaita ja tämän vuoksi epäiltiin, että VR-lasit eivät sovellu heille. Hoitohenkilöstö puolestaan näki VR-laseille monia eri käyttökohteita virtuaalijumpista ja vuodelevossa olevien virkistykseksi.

“Ei pysty niin ku tekemään mitään erikoisempaa kuin vain olla sisällä ja miettiä mitä, päivät jää aika pitkäks.”

 

Positiivisin mielin eteenpäin turvallisuus huomioiden

Virtuaalitodellisuusmaailma on haastava, sillä se luo todentuntuisen maailman ympärille lasien avulla.  Tähän toiseen todellisuuteen tai ympäristöön uppoutuminen eli immersio saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia nuoremmillekin henkilöille (Servotte ym. 2020). VR-lasien käyttämisen haittavaikutuksissa mainitaan usein kyberpahoinvointi, mutta sen kokeminen on kuitenkin varsin yksilöllistä. Pahoinvointi on yleistä etenkin, jos ympäröivä maailma liikkuu sisältöä katsoessa, jolloin VR-lasien luoma kuvitteellinen tunne on ristiriidassa tasapaino- ja liikeaistiärsykkeiden kanssa. Tähän tutkimukseen osallistuneista ikääntyneistä pari kertoi kokeneensa silmien väsymistä ja hetkittäistä huimausta tilanteissa, joissa kuvakulma oli korkealla tai videossa oleva liike nopea. Turvallisuuteen onkin tärkeä kiinnittää huomiota VR-laseja käytettäessä. Erityisesti  liikkuminen tilassa aiheuttaa omat riskinsä. VR-lasit päässään henkilö saattaa liikkuessaan törmätä esineisiin tai kaatua, kun maailma lasien sisällä vie mennessään. Nämä seikat piti minimoida, kun olimme tarjoamassa VR lasien käyttömahdollisuutta ikäihmisille, joten interventio toteutettiin istuen. Myös tuntemukset, niin positiiviset kuin negatiiviset johtuen kuvamateriaalin sisällöistä, saattavat yllättää.

Toinen seikka, mikä on hyvä huomioida, on ennakkoasenteet ja tunteet, joilla on lopulta iso merkitys uutta teknologiaa käyttöönotettaessa (Taherdoost 2018, Syed-Abdul ym. 2019). Myös tähän tutkimukseen ikääntyneitä rekrytoitaessa ennakkoasenteet olivat monella hyvinkin epäileväisiä, minkä vuoksi rekrytointi osoittautui aluksi haastavaksi. Ikääntyneillä ja hoitohenkilökunnalla oli mahdollisuus tutustua laitteeseen etukäteen. Sen tuoma ymmärrys siitä, mistä tämän uuden teknologian yhteydessä on kyse, lievensi selkeästi ennakkoluuloja.

Ikääntyneet ovat lopulta hedelmällinen kohderyhmä, kun kyseessä on uudet teknologiset ratkaisut. On seikkoja, jotka pitää ymmärtää ja osata ottaa huomioon, mutta vaivannäkö todennäköisesti lopulta palkitsee sekä tutkijat, hoitohenkilökunnan, laitekehittäjät että itse ikääntyneet ihmiset.

 

Katariina Korniloff
TtT, dos., vanhempi tutkija
Kuntoutusinstituutti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Kaisa Lällä
TtM, FM, kuntoutuksen lehtori
Kuntoutusinstituutti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

Servotte J-C, Goosse M, Campbell SH, Dardenne N, Pilote B, Ivan L. Simoneau IL, Guillaume M, Bragard I, Ghuysen A. Virtual Reality Experience: Immersion, Sense of Presence, and Cybersickness. Clinical Simulation in Nursing, Volume 38, 2020, Pages 35-43, ISSN 1876-1399, doi: 10.1016/j.ecns.2019.09.006.

Taherdoost H. A review of technology acceptance and adoption models and theories. Procedia Manufacturing, Volume 22, 2018, pages 960-967, doi: 10.1016/j.promfg.2018.03.137.

Syed-Abdul S, Malwade S, Nursetyo AA, Sood M, Bhatia M, Barsasella D, Liu MF, Chang CC, Srinivasan K, M R, Li YJ. Virtual reality among the elderly: a usefulness and acceptance study from Taiwan. BMC Geriatr. 2019 Aug 19;19(1):223. doi: 10.1186/s12877-019-1218-8.

ViReä on Miina Sillanpää Säätiön rahoittama tutkimushanke, minkä toteuttajana on Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Tutkimuksen ensimmäiset alkuhaastattelut toteutettiin vuoden 2019 lopulla ja virtuaalilasi-interventio keväällä 2020. Koronapandemian vuoksi osalla tutkittavista interventio keskeytyi, ja osa ehti toteuttaa sen täysimittaisena. Loppuhaastattelut tehtiin etäyhteyksien avulla. Tutkimushanke tuottaa uutta tietoa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista ikääntyneiden toimintakykyisuuden tukemisessa.