Näin hyvinvointiteknologia tekee arjestasi parempaa: Kiehtovat näkökulmat ikääntyneiden hyvinvointiin

Lapinliiton rahoittama ikääntyneiden hyvinvointiteknologiaan liittyvä oppimis- ja kehittämisympäristön suunnitteluhanke Living Lab Pruntsi järjesti Kemissä Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa -teemapäivän 10.5.2023. Päivän ohjelmassa (kuva 1.) oli asiantuntijapuheenvuoroja, yritysesittelyitä, paneelikeskustelu, Kemin teatterin improvisaatioesitys sekä hankkeen tuloksista kertova posterinäyttely. Osaamisalajohtaja Hannele Keräsen tervetulosanoja seurasi Tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelon ikäpositiivinen puheenvuoro.  

Kuva 1. Teemapäivän ohjelma

Ikäpositiivinen tulevaisuus? 

Minna Koskelon esitys johdatteli tulevaisuuden ikäpositiiviseen näkökulmaan. Vanheneminen koskettaa meitä kaikkia. Vanhenemme itse, läheisemme vanhenevat ja osalle meistä vanheneminen monine ulottuvuuksineen on tuttua työmme kautta. Ikäpositiivinen tulevaisuus kuulostaa hyvältä tavoitteelta tässä ajassa, kun keskustellaan esimerkiksi siitä, onko 50-vuotias liian vanha valittavaksi avoimeen työpaikkaan. Olisiko paikallaan ottaa askelia kohti ikäpositiivisempaa tulevaisuutta ja miten se voitaisiin tehdä? 

Vaikka osa ihmisistä ei ikääntyessään koe oppivansa uusia asioita, puhuu aiheesta ikään liittyvillä stereotypioilla tai ei puhu lainkaan tulevaisuudesta on silti muutosta kohti ikäpositiivisuutta nähtävissä. Koskelo toi esille futuristi Rosa Alegrian ajatuksen, että tulevaisuudessa iän merkitys identiteetin vahvistajana vähenee ja identiteetti määräytyy yksilöllisistä mielenkiinnon kohteista käsin. Eläkeläisten osaamista ja asiantuntemusta tullaan arvostamaan työelämässä yhä enemmän.

Hyvinvointiteknologian oppiminen – helppo nakki? 

Lapin yliopiston professori Päivi Rasi-Heikkinen korosti elinikäisen oppimisen teemojen tärkeyttä läpi ihmisen elinkaaren. Yhä useammat soteasiantuntijat saavat tulevaisuudessa tehdä digitaitojen ohjaustyötä ikääntyvien parissa. Suomen harvaanasutuilla alueilla e-health ja digipalvelut nähdään tulevaisuudessa ikääntyvien hoidossa tärkeinä ja kasvavina elementteinä. 

  • Oppivatko ikääntyvät hyvinvointiteknologiaa? Kyllä – kunhan ilmapiiri on ystävällinen ja kunnioittava, tarjolla on muistin tueksi ikäihmisille sopivaksi jäsennettyjä materiaaleja sekä mahdollisuus toistoihin.

Rasi-Heikkinen toi esille suuria odotuksia digitaalisiin terveys- ja hyvinvointipalveluihin, joihin Suomessa tällä hetkellä panostetaan. Digitalisoinnin ajatellaan mahdollistavan aktiivisen ikääntymisen, yhdenvertaisuuden sekä kotona asumisen ja arjen helpottumisen, erityisesti harvaanasutuilla alueilla.  Suuret odotukset herättävät kysymyksen, mitä ikääntyvän tulisi osata ja oppia, jotta he käyttäisivät digitaalisia sotepalveluita? Ikääntyvän tulisi mm. osata etsiä ja arvioida digitaalista terveyttä koskevaa tietoa, viestiä digivälineiden avulla eri toimijoiden kanssa, tuottaa ja jakaa omaa terveyttä koskevaa tietoa, osata suojata omia laitteita ja omaa yksityisyyttä, ratkaista teknologian käytössä ilmeneviä ongelmia ja myös tunnistaa osaamistarpeitaan.   

Kuva 2. Digitaidoiltaan erilaiset ikääntyvät (Kuva: A. Tohmola)

Tämän kaiken oppiminen ei ole kaikille ”helppo nakki”. Ikääntyvät ovat digitaidoiltaan keskenään erilaisia johtuen mm. iästä, koulutustasosta, terveydentilasta, sosiaalisesta eristäytyneisyydestä, maahanmuuttajuudesta, kokemuksen puutteesta ja asuinpaikasta (kuva 2.). Lisäksi oppiminen ei ole kertaluontoinen tapahtuma vaan sitä tapahtuu jatkuvasti läpi koko eliniän, myös vanhimpana iäkkäänä.  Rasi-Heikkinen puhui elinikäisen oppimisen mahdollisuuksista ja määritteli elinikäisen oppimisen kokonaisvaltaiseksi muuttumiseksi koko elinajan. Tutkimustietoa aihepiiristä on jo runsaasti; mm. oppimisen neurobiologisista lähtökohdista sekä aivojen muovautuvuudesta, joka säilyy ihmisellä koko eliniän, elleivät sairaudet sitä heikennä. Ikääntyessäkin oppimista tapahtuu koko ajan, kunhan ikääntyvän lähiympäristön ihmiset kotona tai hoivakodissa kohtaavat hänet kunnioittavasti, käyttävät ymmärrettäviä käsitteitä, hyvin jäsenneltyjä materiaaleja, toistoja ja muistamisen tukia. 

Digiopastus seniorien digitaitojen ja osallisuuden tukena 

Vanhustyön keskusliitto ry:n koordinaattori Emmaleena Niemi (kuva 3.) esitteli SeniorSurf-hankkeen digiopastustoimintaa.  Digi- ja teknologiataitoja voi vahvistaa ja saada opastusta esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton valtakunnallisen SeniorSurf digiopastustoiminnan vertaisopastajilta, jota Emmaleena Niemi kuvasi puheenvuorossaan. Opastajina toimivat vapaaehtoiset vertaisopastajat ja opastaminen tapahtuu puhelimitse tai tietokoneella, tarvittavia ohjelmia käyttäen. Opastaminen on maksutonta ja tapahtuu aina opastettavan tahdissa. Opastus voi olla esimerkiksi uusien taitojen opettelua mutta myös rohkaisua tai neuvontaa digiasioihin. SeniorSurf -etäopastusta käyttäneet ovat pääosin naisia (74%) ja opastettavien keski-ikä 72 vuotta.   

Kuva 3. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus (Kuva: A. Tohmola)

Niemi toi esille puheenvuorossaan asioita, joiden vuoksi ikääntyvät tarvitsevat digitukea.  Jatkuvasti kehittyvä ja muuttuva tekniikka hämmentää ja luo epävarmuutta. Uuden oppiminen ei ole välttämättä helppoa ja uuden oppimiseen tarvitaan ohjeistusta ja apua. Lisäksi ikääntyvät haluavat pystyä hoitamaan asiansa ja asiointinsa itse ja osa digitaalisista palveluista ovat käytettävyydeltään hankalia. Millaisiin teknologisiin taitoihin ikääntyvät tarvitsevat eniten tukea – kysyy Niemi:

  • Ikääntyvät tarvitsevat eniten tukea älypuhelinten peruskäyttöön sekä niiden asetuksiin ja päivityksiin liittyviin asioihin.
  • Lisäksi apua tarvitaan muun muassa sähköiseen asiointiin sekä sähköpostin käyttöön liittyvissä asioissa.

Emmaleena Niemi toi esille myös asioita, jotka vaikuttavat tietotekniikasta kieltäytymiseen. Osalla kieltäytymisen syynä voivat olla fyysiset syyt, kuten käsien voimakas vapina. Toisilla taas syynä voivat olla digitaitojen tai motivaation puute teknologisten laitteiden käyttöön. Kieltäytymisen syynä voi olla myös varallisuuteen liittyvät seikat – laitteet voivat olla liian kalliita hankittaviksi.  

Kuva 4. Ikääntyvien digiosallisuus (Kuva: A. Tohmola)

Emmaleena Niemi kuvasi myös asioita, joiden avulla ikääntyvien digiosallisuutta voidaan vahvistaa (kuva 4.). Digitaalisten laitteiden ja palveluiden käyttö tulisi olla mahdollisimman helppoa ja niiden käytöstä tulisi syntyä onnistumisen kokemuksia. Positiiviset kokemukset lisäävät osallisuuden kokemuksia ja niiltä osin vahvistavat motivaatiota laitteiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan digiosallisuus on osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa, ja tukee osaltaan hyvää ja arvokasta vanhenemista. 

Hyvinvointia ja energiaa arkeen ympäri vuoden 

Hyvinvointialan yrittäjä ja työhyvinvointivalmentaja Joni Jaakkolan puheenvuorossa pohdittiin hyvinvoinnin ja liikkumisen kulmakiviä. Liikunnallinen elämä ei ole kaikille helppoa ja sen määrittelemiseksi voi pohtia kahta isoa kysymystä: 

  • Miksi liikkuisin ja miten käyttäisin teknologiaa osana sitä

Kuva 5. Joni Jaakkola kehottaa jokaisen miettimään itselleen oman Miksi-kysymyksen (Kuva: A. Tohmola)

Joni Jaakkola kannusti miettimään, miten itse kunkin kohdalla teknologia voisi tuoda energiaa ja hyvinvointia omaan arkeen (kuva 5.). Olisi tärkeää löytää motivaatio, jotta hyvinvointia tukeva elämäntapa on jatkuvaa. Teknologiasta voi löytää matalan kynnyksen liikuntaohjeita, se voi auttaa kannustamaan sekä sen avulla liikuntasuorituksen voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Teknologia on objektiivinen kaveri, joka kertoo mitä on tehty ja mitä on mahdollisesti vielä tekemättä. Esimerkiksi päivän askeltavoite ja toteutuneet askeleet näkyvät urheilukellosta tai älylaitteesta. Esityksessä tuli esille myös tekoälyn käyttö teknologisen apuna. Esityksessä tuotiin esille kaksi esimerkkiä tekoäly ChatGPT:lle tehtyihin kysymyksiin. Lihaskuntoharjoittelusta kysyttäessä voi vastaukseksi saada melko käyttökelpoisen perusohjeen harjoittelun aloittamiseksi. Uusiakin asioita voi kokeilla, mutta harjoitteluun olisi hyvä löytää säännöllisyys ja oma motivaatio. Kaiken kaikkiaan on tärkeää löytää tasapaino teknologian kanssa – se on hyvä renki mutta huono isäntä. 

Paneelikeskustelu 

Iltapäivän paneelikeskustelussa oli mukana Lapin hyvinvointialueen kotona asumista tukevien palvelujen palvelupäällikkö, Lapin Hyvinvointialueen (Lapha) kehityspäällikkö, Lounaisen alueen teknologiavastaava, vanhusneuvoston puheenjohtaja ja ikääntyneen omainen. Keskustelua Lapin hyvinvointialueen käynnistymisestä, odotuksista ja haasteista panelistien erilaisista näkökulmista käytiin juontaja Ari Hurstin johdolla. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna hoitajapula on tulevaisuudessa yhä suurempi haaste yhteiskunnalle. Laphan edustaja totesi, ettei voida taata hoitajien lukumäärän kattavan lisääntyvää hoidon ja huolenpidon tarvetta. Tähän nähdään yhtenä ratkaisuna digipalvelut, robotiikka ja hyvinvointiteknologiset ratkaisut.   

Kuva 6. Panelistit Riitta Nahkiaisoja, Rea Karanta, Arja Ketola, Katja Vahtola ja Arja Meinilä keskustelivat juontaja Ari Hurstin johdolla (Kuva: A. Tohmola)

Digioppiminen ei välttämättä ole helppoa ikääntyviille, mutta ei aina myöskään henkilöstölle. Hyvinvointeknologian oppiminen on jatkuva prosessi ihmisen elämänkaaressa. Yhteiskunnan lisääntyvät tarpeet hyvinvointiteknologiselle osaamiselle haastavat koulutuksenjärjestäjät mahdollistamaan opiskelijoille opinnoissa digitaitojen kehittymisen.  Opettajien ja kouluttajien hyvinvointiteknologinen osaaminen on tulevaisuuden osaamistaitoja, sillä työelämä odottaa ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien olevan yhä itsenäisempiä ja valmiimpia omaksumaan ja oppimaan uutta myös digitaitojen ja osaamisen saralla. Kaiken teknologisen kehityksen keskellä inhimillinen kohtaaminen nähtiin tärkeänä osana hoitotyötä ja sen mahdollistumisen eteen tulee tehdä työtä.  

Lopuksi 

Hyvinvointiteknologia ikääntyvien arjessa -teemapäivän puheenvuoroista mieleen jäi erityisesti aktiivisuus ja elinikäisen oppimisen näkökulma. Ikääntyvien joukko on suuri ja heterogeeninen, kattaen 65- yli 100 vuotiaat, joten tiedottaminen, ohjaaminen ja tukeminen on moninaista. Meidän onkin syytä pysähtyä pohtimaan, miten ikääntyminen olisi aktiivista ja ikääntyvät oppisivat käyttämään erilaisia teknologioita? Mitä digitaitojen opettelu ja oppiminen vaatii ikääntyviltä, mutta myös kaikilta heiltä, jotka ovat osallisia ikääntyvien arjessa ammattilaisina tai läheisinä?  Terveys- ja hyvinvointiteknologian huima kehitys on tuonut heidän elämäänsä uusia mahdollisuuksia ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia mahdollisimman pitkään. Kehityksen avulla voimme myös huomioida ennaltaehkäisevät toimet sekä toimintakyvyn tukemiseen liittyvät kokonaisuudet ja vahvistaa niiltä osin myös kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä.

  • Tulevaisuus ei vain tule eteemme, vaan teemme yhdessä oman tulevaisuutemme ja olemme vaikuttamassa siihen.  (Minna Koskelo)

Kirjoittajat:

Kaisa Tarkiainen, sh, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Arja Meinilä, th, TtM, hankeasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Päivi Jauhola, sh, TtM, tuntiopettaja, Ammattiopisto Lappia

Tanja Marjanen-Korkala, Geronomi (YAMK), tuntiopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Anniina Tohmola, sh, TtT, lehtori, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu

Linkki teemapäivän koostevideoon: https://youtu.be/VoYZDod4PUU