Erilaisilla ympäristötekijöillä on keskeinen merkitys tuettaessa hoivakodeissa asuvien toimintakykyä ja hyvinvointia. On olennaista aika ajoin pysähtyä tarkastelemaan kriittisesti oman hoivakodin ympäristöä, ja onko siellä asioita, joita yhdessä voidaan muuttaa. Uudet työntekijät tunnetusti huomaavat muita helpommin niitä kohteita, joita kannattaa lähteä kehittämään. Toisaalta on tärkeää tunnistaa, että ajan saatossa jokaisen meistä silmä tottuu erinäisiin epäkohtiin. Yksinkertaisimmillaan oman hoivayksikön ympäristöä voi pysähtyä eri tiloissa katselemaan ja kuuntelemaan. Ajattelen, että huomion kiinnittäminen ympäristöön on meidän hoitoalan ammattilaisten velvollisuus etenkin ikääntyneiden hoitotyössä, jossa ikääntyneet eivät enää pysty asuinympäristöönsä olennaisesti itse vaikuttamaan. Ympäristö muovaa siellä asuvien käyttäytymistä ja se on keskeinen elementti tuettaessa turvallisuuden tunnetta.
Tästä syystä myös TYÖHYVE-hankkeessa haluttiin pysäyttää henkilökunta tarkastelemaan ja arvioimaan omaa hoivakodin ympäristöä. Henkilökunnalla oli myös mahdollisuus tuoda esille kehittämiskohteita, joihin hoivakodissa pitäisi vielä enemmän kiinnittää huomiota.
Miten ja mitä arvioitiin?
TYÖHYVE-hankkeen alkukartoituskyselyssä tarkasteltiin henkilökunnan arvioita hoivakodin fyysisestä ympäristöstä ja piha-alueesta viidellä kysymyksellä. Niistä yhden vastausvaihtoehto oli viisiportainen Likert-asteikko ja muiden 0-10 arvosanallinen asteikko. Lisäksi mukana oli avoin kysymys, jossa tiedusteltiin, miten hoivayksikön ympäristöä tulisi kehittää. Alkukartoituskyselyyn vastasi 115 hoitajaa ja heistä 59 toi esille erilaisia kehittämiskohteita avoimessa kysymyksessä. Avoimen kysymyksen vastaukset jaettiin teemoihin ja laskettiin mainintojen määrä (f) kussakin teemassa. Tulosten havainnollistamisessa on käytetty NPS-suosittelua, jossa vastaajat jaetaan kolmeen eri ryhmään. NPS-kysymyksiä on käytetty paljon kuvaamaan vastaajan suositteluhalukkuutta ja tyytyväisyyttä. Siinä vastaus annetaan asteikolla 0-10, jossa 1 tarkoittaa erittäin epätodennäköistä suosittelua ja 10 erittäin todennäköistä suosittelua. Arvion perusteella vastaajat jaetaan kolmeen luokkaan: 9-10 = suosittelijat, 7-8 = passiiviset / neutraalit ja 0-6 = arvostelijat.
Fyysinen ympäristö muistisairaan itsenäistä toimintaa tukemassa
Valtaosa vastaajista (43,9 %) vastaajista arvioi oman hoivayksikön fyysisen ympäristön tukevan muistisairaan henkilön itsenäistä toimintaa kohtalaisesti (Kuvio 1 alla). Kehitettävää näyttäisi tulosten mukaan olevan noin viidesosan mukaan, jotka arvioivat ympäristön tukevan itsenäistä toimintaa huonosti tai erittäin huonosti.
Kuvio 1. Kuinka hyvin fyysinen ympäristö tukee muistisairaan henkilön itsenäistä toimintaa?
Ympäristön viihtyisyys
Hoivakodin viihtyisyyttä arvioitiin erikseen sisä- ja ulkotilojen osalta. Sisätilojen viihtyisyyden keskiarvo oli suhteellisen hyvä 7.8 (SD 2,04) mediaanin ollessa 8. Sen sijaan ulkotilojen viihtyisyyden osalta hoivakodin ulkotilat saivat matalamman keskiarvon 6.2 (SD 2,57 ja MD 6). Alla oleva kuvio 2 havainnollistaa vastausten jakautumista NPS-mallin mukaisesti suositteluasteikolla. NPS tarkastelussa huomattava osa (67,7 %) työntekijöistä arvioi hoivakotien piha-alueiden viihtyisyydessä olevan kehitettävää.
Kuvio 2. Hoivakodin ulkotilojen viihtyisyyden arviot (0-10) luokiteltuna NPS mukaisesti.
Ympäristön turvallisuus
Ympäristön turvallisuus arvioitiin myös sisä- ja ulkotilojen osalta erikseen. Hoivakodin sisäalueet ovat tulosten mukaan hyvin turvalliset keskiarvon ollessa 8,6 ja mediaanin 9. Tässä oli myös pienin vaihteluväli vastausten keskuudessa (SD 1,57). Samalla tavalla kuin viihtyisyyden kohdalla, sai myös piha-alueen turvallisuus suhteellisen matalan keskiarvon 6.3 (SD 2,66 ja MD 6). Kuvio 3 osoittaa, että NPS tulos noudattelee piha-alueen viihtyisyyttä koskevan kysymyksen kehittämistarpeita.
Kuvio 4. Hoivakodin ulkotilojen turvallisuuden arviot (0-10) luokiteltuna NPS mukaisesti.
Mitä pitäisi kehittää?
Avoimen kysymyksen osalta kehittämiskohteet liittyivät seitsemään teemaan, jotka olivat:
- Värien hyödyntäminen (f=12)
- Valaistuksen ja äänimaailman parantaminen (f=3)
- Seniorikalusteet (f=4)
- Toimintamahdollisuudet (f=14)
- Ulkotilat (f=15)
- Kodinomaisuus ja viihtyisyys (f=23)
- Tila- ja säilytysratkaisut (f=9)
Värien osalta tuotiin esille niiden entistä parempi hyödyntäminen joko viihtyisyyden tai hahmottamisen tukemiseen.
” Maalaisin seinässä olevat tukikaiteet ja vaihtaisin WC-istuinten kannet värillisiin.”
”Pöytiin punaiset vahakankaat, jotta astiat erottuisivat paremmin. ”
Valaistuksen (f=2) ja äänimaailman (f=1) toivottiin olevan parempia vain muutamassa vastauksessa, jonka mukaisesti näihin ollaan yksiköissä suhteellisen tyytyväisiä eikä isompia ongelmia ole. Seniorikalusteiden hankinta tuli esille neljässä vastauksessa, joissa tarkoitettiin kalusteiden soveltuvuutta ikääntyneille ja helppoa puhdistettavuutta. Yksi iso kehittämisen osa-alue liittyi sisätilojen toimintamahdollisuuksiin (f=14). Lisäksi toivottiin erillistä toimintatilaa, jossa olisi virikkeitä, mutta myös käytäville ja oleskelutiloihin aktivoimaan asukkaita. Arjen tueksi toivottiin enemmän virikkeitä, kauneus- ja hemmottelupistettä, aistihuonetta, toimintapajaa, harrastehuonetta sekä erilaisia välineitä, joiden kanssa voi itsenäisesti viihtyä. Erityisenä huomiona kehittämishaasteissa nousi esille muistisairaille henkilöille soveltuvien toimintamahdollisuuksien tarjoaminen.
”Tavaroita, joita muistisairaatkin voivat käsitellä, kantaa… Tavaroita olisi lupa siirrellä, eikä haittaisi vaikka ne olisivat välillä hukassa.”
”Harrastehuone, jonne voisi tuoda asukkaita harrastamaan, eri teemoilla osallistujien mieltymysten mukaan suunniteltu.
”Paremmin muistisairaita palvelevaa ympäristöä esim. jotakin hypisteltävää ja viriketoimintaa olisi myös hyvä olla.”
Ulkotiloihin liittyvät maininnat (f=15) liittyivät erilaisiin oleskelu- ja istuskelupaikkoihin, turvalliseen aidattuun piha-alueeseen sekä hyötypuutarhaan. Näillä ratkaisuilla hoitajat haluaisivat lisätä mielekästä tekemistä pihalla sekä itsenäisyyttä.
”Marjapensaat ja istutukset, aitaus jotta voi turvallisesti istua ulkona ja nauttia kasvillisuudesta.”
”Piha pitäisi aidata, että asukkaat voisivat olla ulkona ilman valvontaa”
”Kasvihuone asiakkaat saa kukkia hoitaa”
Sisätilojen kodinomaisuuden ja viihtyisyyden lisääminen tuotiin esille lähes puolessa vastauksia (f=23). Viihtyisyyteen toivottiin kiinnitettävän huomiota lisäämällä kauniita seinävaatteita ja tauluja, verhoja, kauniita valaisimia, viherkasveja ja huonekaluja.
”Maalata räsymattoja lattialle, iloisia värejä”
”Viherkasveja silkkisenä (allergiavapaa, eikä mullasta mahdollisia homeitiöitä pääse tulemaan) luomaan kodikkuutta”
Edellä mainitut ehdotukset ovat sellaisia, joita suhteellisen helposti voidaan lähteä toteuttamaan. Osa ehdotuksista oli tärkeitä tila- ja säilytysratkaisuihin (f=9) liittyviä, jotka vaativat enemmän rakenteellisia muutoksia. Toivottiin enemmän varastotilaa, ylimääräisten tavaroiden karsimista pois, tilojen eriyttämistä, pitkien käytävien vähentämistä sekä muistisairaille pieniä yksiköitä.
Lopuksi
Edellä mainitut ehdotukset ovat sellaisia, joita suhteellisen helposti voidaan lähteä toteuttamaan. Huomionarvoista on, että henkilökunta on monipuolisesti tarkastellut hoivayksikön kehittämistarpeita. Tämä tukee ajatusta siitä, että henkilökunnalla on osaamista erilaisten hyvinvointia tukevien ympäristötekijöiden tunnistamiseen. Osa ehdotuksista oli tilaratkaisuihin liittyviä, jotka vaativat enemmän muutoksia fyysisiin rakenteisiin. Suurin osa näistä ehdotuksista on hyvin nopeastikin tehtävissä. Hankkeen edetessä osa hoivakodeista on jo lähtenyt kehittämään ympäristöä entistä ikä- ja muistiystävällisemmäksi, ja hienoja avauksia on toteutettu. Tässä vaiheessa hyvänä vinkkauksena Ylitornion aistihuone, josta löytyy tästä blogista erillinen kirjoitus.
Satu Elo
TtT, dosentti, yliopettaja
Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Recent Comments