Ennakkoasenteet saattavat estää ikääntyneitä ilmaisemaan itseään, mutta opinnäytetyöni päämääränä oli todistaa toisin. Luovuus ei katoa ikääntymisen myötä ja runous kuuluu kaikille ikään ja taitotasoon katsomatta. Innostava ohjaaminen yhdistettynä yhdessä tekemiseen saa aikaan hymyjä ja hyvää mieltä: ”Minä osasin.”. Hyppää mukaan matkalle, runolinnun siiville!
Kulttuurinälkä -rohkeutta kulttuurin hyödyntämiseen
Kulttuurinen vanhustyö on toimintatapa, jossa taide, taidetoiminta, luovuus ja kulttuuri tuodaan osaksi vanhustyötä ja sen kehittämistä. Sitä voivat toteuttaa vanhustyön ammattilaiset, taiteen ja kulttuurin ammattilaiset, mutta myös vapaaehtoiset. Kulttuurinen vanhustyö tunnustaa ikäihmisten kulttuuriset oikeudet osaksi laadukasta ja omannäköistä elämää. (Huhtinen-Hilden & Puustelli-Pitkänen & Strandman & Ala-Nikkola 2017.) Taiteen ja kulttuurin asemaa vahvistetaan sosiaali- ja terveyspalveluissa (Mäkinen 2020; Huhtinen-Hilden ym. 2017). 2000-luvulla kansainvälisenä tutkimuksenalana vahvistunut kulttuurigerontologia tutkii ikääntymistä kulttuurisista näkökulmista (Aholainen 2019, 174). Kulttuurin hyödyntäminen näkyy myös laissa, sillä laki kuntien kulttuuritoiminnasta ja perustuslaki painottaa kulttuurisia oikeuksia (Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 166/2019 2§; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018, 6).
Kulttuuriin osallistuminen tuottaa kulttuurihyvinvointia, mikä on moniulotteinen käsite. Kulttuurihyvinvointi on ihmisen oma kokemus siitä, millainen vaikutus taiteella ja kulttuurilla on hänen terveyteensä ja hyvinvointiin. Samanaikaisesti se on ilmiö, jossa kulttuurilla ja taiteella on tutkitusti yhteys terveyteen ja hyvinvointiin. (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2021, 17.) Kulttuurihyvinvointi on myös uuden oppimista, yhteyden luomista, nähdyksi ja kuulluksi tulemista, omien vahvuuksien löytämistä, mielekästä arkea ja ihmisenä kohtaamista (Taikusydän 2018). Opinnäytetyössäni kulttuurihyvinvointi ja omaishoitajat ovat avaintekijöitä. Omaishoitaja on henkilö, joka huolehtii läheisestään, jos hän sairauden, vamman tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei omatoimisesti selviydy arjestaan (Suomen omaishoidon verkosto, 2022).
Runouden hyödyntäminen ikääntyneiden parissa
Runoutta on hyödynnetty vanhustyössä kansallisesti aiemminkin. Ikäihmiset ovat saaneet lausua runoja, heille on lausuttu runoja ja niiden herättämistä tunteista on keskusteltu. Mieli-Ikä-runopiiri ryhmätoimintamallia hyödynnetään mielenterveyden edistämisessä (Kulttuurihyvinvointipooli, 2021). Runoterapia on yksi kirjallisuusterapian muoto, jota voidaan hyödyntää kaikenikäisten kanssa (Suomen kirjallisuusterapiayhdistys ry). Seniorisanataiteessa puolestaan yhdistyy luova kirjoittaminen ja muistitieto sekä runon, yhteisöllisen tarinan tai muun luovan tuotoksen tekeminen, ollen muutakin kuin muistelua (Lähteenlahti 2019, 72). Korvaruno on Turun sanataideyhdistyksen kehittämä menetelmä, jossa kuulija pysähtyy ikääntyneen puheen äärelle kirjaten sen runoksi. Runoilijan rooli on tärkeä, sillä hän johdattelee keskustelua ennalta annettuun suuntaan tai aiheeseen. Runot ovat siis ikääntyneen puhetta, uudelleen ryhmiteltynä ja koottuna uudella tavalla. Korvaruno on syntynyt osoittamaan ikääntyneen puhutun kielen upeutta ja osoittamaan, miten arvokasta se voi olla. (Harju 2019.)
Kunnissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategioissa kulttuuri on vahvemmin esillä kuin aiemmin, mikä käy ilmi THL:n, Kuntaliiton ja Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämästä selvityksestä (THL 2021). Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen kulttuurihyvinvointi kuuluu osana kokonaisvaltaista hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden edistämistä(Taikusydän 2022). Mielestäni kulttuurihyvinvointi on nosteessa ja syystäkin. Sen terveyttä ja hyvinvointia edistävät vaikutukset osataan tunnistaa paremmin ja tulos on pitkäjänteisen työn tulosta. Meriläinen (2021) toteaa samoin kulttuuriosallistumisen hyödyistä.
Runotyöpajan toteutus
Opinnäytetyöni oli toiminnallinen. Työni toimeksiantaja, Oulun seudun omaishoitajat ry, auttoi tavoittamaan runotyöpajani kohderyhmän, omaishoitajat. Tarkoituksenani oli tarkastella omaishoitajien kokemuksia kulttuurihyvinvoinnista. Halusin korostaa ikääntyneiden omaa osallisuutta. Tavoitteenani oli omaishoitajien oman mielen hyvinvoinnin lisääminen runouden keinoin sekä tarjota omaishoitajille voimaannuttava kokemus hyödyntäen kulttuurihyvinvointia. Luovuus ei katoa ikääntymisen myötä, se vain saattaa muuttaa muotoaan ja merkitystään (Väänänen 2007, 60). Sama ajatus ohjaa minuakin. Yhdessä voimme löytää itsestämme puolia, jotka ovat voineet jäädä elämän jalkoihin. Lopputuloksen oikeellisuus ei ole tärkeää, vaan se, mitä prosessi on antanut ihmiselle itselleen.
Aluksi tiedustelin, oliko osallistujilla aiempaa kokemusta runoudesta ja mikä oli saanut heidät osallistumaan runotyöpajaan. Muutamalla oli aiempaa kokemusta ja he kertoivat tulleensa hakemaan lisäoppia. Muutoin osallistujat olivat mukana uteliaisuudesta ja houkuttelun myötä, vaikka kokivatkin, etteivät osaa runoutta. Aloitimme ryhmärunolla, johon jokaisella oli mahdollisuus osallistua halunsa mukaisesti. Yhdessä valitsimme aiheeksi luonnon, mikä inspiroi kaikkia alkuun. Kirjasin ajatuksia ja lopuksi luin syntyneen runon ääneen. Osallistujat hymyilivät hämmästyneinä, olivatko he todella saaneet aikaiseksi runon. Eläydyin lausuntaan, mikä sai osallistujilta kiitosta, sillä he kokivat runon heränneen eloon. Seuraavaksi harjoittelimme kirjoituslukkojen poistamista. Osallistujat saivat valita kahdesta vaihtoehdosta: runon aloitus lauseella ”Jos minä olisin” tai sisällyttää hassu lause runoon. Korostin osallistujille, että muotovaatimuksia ei ole eikä runoja arvostella. Harjoitteelle oli viiden minuutin aikaraja.
Olin suunnitellut lisää kirjoittamista, mutta osallistujilta nousi toive saada lukea ääneen mukaansa ottamat runot. Olin antanut mahdollisuuden ottaa mukaan itselle merkityksellisen runon. Runo oli mukana suurimmalla osalla osallistujista. Osallistujien toiveiden huomiointi oli itselleni tärkeää, joten etenimme toiveiden mukaisesti. Ääneen luetut runot herättivät keskustelua ja yhteinen aikamme oli melkein lopussa. Ennen lopetusta päädyimme ryhmärunon kirjoittamiseen omaishoitajuudesta, koska sen kaikki kokivat merkitykselliseksi. Toimin kirjurina ja valmiin runon lausuin jälleen ääneen. Suurin osa osallistujista oli sitä mieltä, että runo olisi parempi, jos sen muokkaisi loogisempaan järjestykseen. Lupauduin viimeistelemään runon ja toimittamaan sen osallistujille. Voitte lukea syntyneen runon blogin lopusta.
Runotyöpaja päättyi palautteen antamiseen, minkä olin suunnitellut toiminnalliseksi. Osallistujien toiveesta he antoivat palautteen istualtaan. Ajatuksena oli hymynaamojen avulla kertoa tuntemuksista runotyöpajan jälkeen. Lisäksi he saivat täyttää lyhyen rasti ruutuun palautelomakkeen, jossa oli erilaisia väittämiä koskien runotyöpajaa.
Tuloksia
Annetun palautteen perusteella kaikki osallistujat (5) tunsivat olonsa hyväksi runotyöpajan päätyttyä ja suurin osa heistä ottaisi osaa toisenkin kerran, jos samanlainen järjestettäisiin. Olin teemoitellut lyhyen palautelomakkeen runotyöpajan hyödyllisyyteen, kuulluksi tulemisen kokemukseen ja tuntemuksiin, joiden sisältöä avaan alempana. Runotyöpajan hyödylliseksi kokivat kaikki, mutta vastaukset jakautuivat hyödyllisen ja erittäin hyödyllisen välillä.
Kuuleminen ja kuulluksi tuleminen sisälsivät kohdat, oliko osallistujalla riittävä mahdollisuus kertoa omat ajatukset käsiteltyyn aiheeseen liittyen, oliko osallistujalla riittävä mahdollisuus kuulla muiden ajatukset, koitko, että ajatuksesi otettiin riittävästi huomioon. Kaikki osallistujat olivat yksimielisiä vastaten erittäin samaa mieltä. Tuntemuksissa oli väitteet: runoudella on voimaannuttava vaikutus, runojen kirjoittaminen piristi päivääni, suhtautuminen runouteen muuttui ja voisitko hyödyntää runoutta myöhemmin. Voimaannuttavaan vaikutukseen uskoi suurin osa osallistujista. Yhdellä osallistujalla oli jäänyt vastaamatta kyseiseen väittämään. Yksi osallistuja valitsi vaihtoehdon ei samaa eikä eri mieltä.
Väite runojen kirjoittamisen piristävästä vaikutuksesta jakoi mielipiteitä, mutta en yllättynyt asiasta. Yksi osallistuja ei kokenut väitteen pitävän kohdallaan paikkansa, suurimman osan mielestä väite osui erittäin hyvin tai hyvin kohdalleen. Ihmiset ovat yksilöllisiä ja työskentelyn vaikutus ei näyttäydy kaikille samoin. Kirjoittaminen on prosessi ja onnistumisen kokemukseen vaikuttaa, miten hyvin kirjoittaminen sujuu. Kenenkään paperi ei jäänyt tyhjäksi, mutta haasteita kirjoittamisessa oli muutamalla osanottajalla. Halusin uskoa, ettei aiemmalla kokemuksella ole merkitystä, mutta aloittamisen helppouteen sillä oli vaikutusta. Jälkeenpäin pohdin, olisivatko osallistujat, joilla oli vaikeuksia keksiä kirjoittamisen aihe, halunneet minun auttavan heitä henkilökohtaisesti. Kannustus ja vinkin antaminen olisivat voineet siivittää kirjoittamista. Lopussa kaikki saivat aplodit ja kiitokset.
Osallistujien suhtautuminen runouteen muuttui suurimman osan mielestä erittäin paljon tai paljon. Seuraavalla kerralla haluaisin tietää, miltä osin, joten palautelomakkeeseen pitänee lisätä täsmentävä kysymys. Palautteen perusteella arvelisin, että runoutta ei koeta enää niin vieraana. Runouden myöhempään hyödyntämiseen elämässä uskoi osallistujista suurin osa. Yksi osallistuja vastasi ei samaa eikä eri mieltä.
Palautetta ohjaamisestani sain avoimilla kysymyksillä, joiden perusteella runotyöpaja koettiin mukavaksi kokemukseksi ja ohjaamiseni innostavaksi. Toimeksiantaja ei antanut palautetta, koska ei ollut mukana runotyöpajassa. He halusivat antaa meille työskentelyrauhan. Palautetta pyytäessäni heille riitti se, että osallistujat poistuivat paikalta hyväntuulisina.
Lopuksi
Opinnäytetyöni aiheen valitsin omaan intohimooni pohjautuen. Halusin hyödyntää runoutta ikäihmisten kanssa toimiessa, sillä runous ei ole yleisesti käytetty vaihtoehto kulttuurin hyödyntämisessä vanhustyössä. Koen, että kehittämällä runotyöpajan ideaa, saan siitä itselleni työkalun tulevaisuutta ajatellen. Ajatus ikääntyneistä aktiivisessa roolissa kulttuurin tuottamisessa, kohteena olemisen sijaan oli inspiroiva.
Kulttuurihyvinvoinnin vaikutuksen näkisi selvemmin pidemmässä prosessissa, mutta osallistujien oman kokemuksen perusteella, kulttuurihyvinvointi näkyi mielialan kohentumisena. Voimaantuminen omasta osallisuudesta ja onnistumisesta näkyi myös lopuksi annetusta palautteesta. Vastaavia tuloksia on saatu tutkimuksissa (Fancourt & Finn 2019; Stickley ym. 2021). Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten toisen itsenäisen tekstin tuottaminen olisi sujunut. Olin varautunut erilaisilla voimakorteilla ja inspiroivilla kuvilla, sillä olin tietoinen aloittamisen vaikeudesta. Olisin voinut hyödyntää niitä jo ensimmäisessä harjoitteessa, mutta uskoin vahvasti ensimmäisen harjoitteen inspiroivan riittävästi. Toisaalta yksi osallistujista halusi kirjoittaa pidempään, joten inspiraation syttyminen on yksilöllistä. Hän jopa aikoi jatkaa runon työstämistä kotonaan.
Tulosten osalta olin tyytyväinen, että jakaumaa vastauksiin tuli, sillä en olettanut kaikkien automaattisesti pitävän runoudesta. Ryhmän mukana kokeileminen on turvallista, mutta runoihin rakastuminen vaatii vähän enemmän. Suomalainen mentaliteetti itsensä vähättelystä tuli esille ennakko-odotukseni mukaisesti, mutta halusin erityisesti saada mukaan heidät, jotka eniten osaamistaan epäilivät. Taiteilijatkin kokevat työniloa huomatessaan työnsä vaikutuksen ihmisiin (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2021, 8). Oppimiskokemuksena tämä on ollut antoisa. Itseni likoon laittamalla, innostavalla asenteella ja positiivisella otteella sain kaikki mukaan työskentelyyn. Parasta oli palautteeseen kirjattu lausahdus:” En kadu, että osallistuin!”
Olen lähettänyt kaikille osallistujille viimeistellyn runon. Viestittelyn yhteydessä sain vielä kiitosta mukavasta päivästä, joka oli jäänyt muistoihin. Pääsen hyödyntämään runoutta keväällä 2022 omaiskahvilan yhteydessä, mikä järjestetään Oulun seudun omaishoitajien tiloissa. Idea on sama, osallistujien osallisuus ja voimaannuttaminen. Olen innoissani mahdollisuudesta ja koen, että opinnäytetyötäni arvostetaan.
Jatkokehittämisen ideaksi ehdottaisin pidempikestoista työskentelyä ja sen analysointia. Kohderyhmää voisi laajentaa kaikkiin ikääntyneisiin. Asumispalveluyksiköissäkin ideaa voisi kokeilla, mutta pysyykö kynä yhä kädessä, on yksilöllistä. Itse haluaisin, että rakkauteni runoihin mahdollistuisi myös ikääntyneenä. Jos olet koko ikäsi pitänyt jostain, olisi outoa luopua siitä vain siksi, että olet vanha. Vanhana luovuus voi saada uuden ulottuvuuden siitä, ettei tarvitse enää ajatella, mitä toiset minusta ajattelevat.
Runotyöpajaan osallistuminen oli vapaaehtoista. Jokaisen mielipidettä kunnioitettiin eikä kukaan kokenut haittaa toteutuksesta. Syntyneiden runojen hyödyntämiseen on kysytty lupa tekijöiltä, sillä tekijänoikeudet säilyvät aina kirjoittajalla. Kannustan teitä kaikkia suhtautumaan runouteen avoimin mielin. Nykyrunous tarjoaa paljon vaihtoehtoja, jos riimit eivät tunnu omalta tavalta kirjoittaa. Suhtaudutaan itseemme myötätuntoisesti eikä uskota mahdollisesti ensimmäisenä mieleen tulevaa ajatusta: ” Minusta ei ole siihen.”
Merja Ylipukki
geronomiopiskelija
Lapin ammattikorkeakoulu
Sari Arolaakso, opettaja/opinnäytetyön ohjaaja
Lapin ammattikorkeakoulu
Runo omaishoitajuudesta
Toinen toistamme autamme
toisiamme tukien
on opittu elämään.
Kun sairaus alkoi,
jokapäiväisessä elämässä alkoi tulla haasteita.
– mutta sanomisesta tuli nokkapokkaa.
Joskus vaahtoa kaivo pukkaa,
ja kodinkoneet sekoaa,
uusi kone ostetaan, näin se ongelma lakkaa.
Omaishoitajuus ei lakkaa,
aina uusia huolia nakkaa.
Muistisairauden myötä on
periaatteessa kolme kuolemaa.
Vaikeinta oli monesti
kun puoliso ei aina tunnistanut.
– piti vieraana henkilönä.
Mutta tunteet mukana edelleen kulkee.
Vähitellen luovuttava on,
asiasta jos toisestakin.
– entisestäkin elämästä. Muistot vain.
Hän kotona tahtoi olla loppuun saakka.
Vaan pelkona mulla, tuleekohan taakka.
Hoito on päättynyt.
Suru. On edelleen päällimmäisenä.
ryhmäruno tehty 11.10.2021
Lähteet
Aholainen, M. 2019. Mitä ikääntyneiden kulttuuripalveluilla tarkoitetaan? Käsitteiden analyysiä. Gerontologia Vol. 33. No 4, 174. Viitattu 5.4.2022 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/66821/80012-Artikkelin%2520teksti-136128-1-10-20191127.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Fancourt, D. & Finn, S. 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. Viitattu 3.2.2022 https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/329834/9789289054553-eng.pdf.
Harju, T. & Vähämaa, V. 2019. Korvarunoja. Helsinki: Ntamo.
Houni, P, Turpeinen, I. & Vuolasto, J. 2021. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Viitattu 4.3.2022 https://www.taike.fi/documents/10921/1332027/Taidetta%21+Kulttuurihyvinvoinnin+k%C3%A4sikirjan+uudistettu+laitos/95970ba6-302c-5e63-f483-8fea9a5ec857.
Huhtinen-Hilden, L., Puustelli-Pitkänen, A. & Strandman, P. & Ala-Nikkola, E. 2017 Kohti luovaa arkea. Kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä. Tutkimusraportti. Viitattu 17.12.2021 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/124164/kohti_luovaa_arkea_tutkimusraportti.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Kulttuurihyvinvointipooli 2021. Kulttuurihyvinvointi on MIELI ry:lle tärkeää. Viitattu 12.3.2022 https://www.kulttuurihyvinvointipooli.fi/kulttuurihyvinvointi-on-mieli-rylle-tarkeaa/.
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta. 8.2.2019/166.
Lähteenlahti, O. 2019. Muisteluni mukaan – Seniorisanataiteen
menetelmiä ja mahdollisuuksia. Teoksessa Ekström, N., Puikkonen, E., Suonniemi, K. (toim.) Sanataidetta on! Työtavat, tekijät ja teoria. Turku: Juvenes Print, 71–83.
Meriläinen, R. 2021. Kulttuurihyvinvoinnilla menee hyvin. Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry. Viitattu 1.4.2022 https://kulttuurijataide.fi/kulttuurihyvinvoinnilla-menee-hyvin/.
Mäkinen, M. 2020. Oppeja ja oivalluksia verkostotyöstä. Aili-verkoston vuosi 2019–2020. Viitattu 17.5.2021 https://ailiverkosto.fi/uploads/1/2/9/8/129847645/aili_2019_raportti.pdf.
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisu. Suositustaiteen ja kulttuurin saatavuuden ja saavutettavuuden parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa– mukaan lukien hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Helsinki 2018.
Suomen kirjallisuusterapiayhdistys ry 2022. Viitattu 12.3.2022 https://kirjallisuusterapia.net/kirjallisuusterapian-historiaa/.
Suomen omaishoidon verkosto 2022. Tietoa verkostosta. Viitattu 27.4.2022 https://omaishoidonverkosto.fi/toiminta/.
Taikusydän 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? Videonauhoite.
Taikusydän 2022. Videoluento kulttuurihyvinvoinnista sote-uudistuksessa. Viitattu 12.3.2022 https://taikusydan.turkuamk.fi/uutiset/videoluento-kulttuurihyvinvoinnista-sote-uudistuksessa/.
THL 2021. Kulttuuri on aiempaa vahvemmin mukana kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä. Viitattu 12.3.2022 https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/tiedote/104. Väänänen, S. 2007. Luovuus kuuluu jokaiselle. Teoksessa Nuutinen, T. (toim.) Elämänilon välähdyksiä. Taiteen ja vanhustyön kohtaamisia
Recent Comments