Mielekkyyttä ja toimintaa hoivakotien asukkaiden arkeen
Tänä vuonna päättymässä olevan Työhyvinvoinnin edistäminen hoivakodeissa -hankkeen (2020 – 2022) yksi keskeinen teema on ollut hoivakodin asukkaiden aktiivista elämää tukevien erilaisten keinojen lisääminen niin ympäristöön kohdistuvien menetelmien kuin henkilöstön oman toiminnan osalta. Aktiivisuutta ei hankkeessa ole tarkasteltu pelkästään toimintamahdollisuuksien tukemisena vaan myös osallisuuden ja osallistumisen mahdollistumisena. Taustalla on laajempi ymmärrys siitä, että ikääntyneiden olemassa olevia voimavaroja, toimijuutta ja päätöksentekokykyä tulisi hyödyntää hoivakodin arjessa. Ikääntyneen omista lähtökohdista ja mielenkiinnon pohjalta tehtävät valinnat ovat tärkeitä elämänlaadun vahvistajia ja niiden tulisi näkyä arjessa (Räsänen 2018). Elämänhistorian pitkäaikaiset ja merkitykselliset toiminnot tuottavat usein mielihyvää ja ylläpitävät rutiineja sekä olemassa olevia taitoja. Arjen mielekkyys syntyy usein vaihtelevista ja kokemuksellisista tapahtumista, mukana olosta sekä mielenkiitoisilta tuntuvien tehtävien tai toimintojen tekemisestä. (Kivelä, Pahlman, Pajunen & Koivunen 2019.)
Jotta arjen mielekkyyteen päästään, tarvitaan ammattitaitoinen hoitohenkilöstö, joka omalla työotteellaan tukee ja edistää ikääntyneen asiakkaan liikkumis- ja toimintakykyä, omatoimisuutta, elämänhallintaa ja mahdollisimman itsenäisestä selviytymistä arjessa (Suvikas, Laurell & Nordman 2013). Esimerkiksi ulkoilulla on tunnetusti monia hyvinvointia ylläpitäviä vaikutuksia laaja-alaisen toimintakyvyn näkökulmasta. Erilaiset fyysisen ympäristön tarjoamat toimintamahdollisuudet mahdollistavat hyvän arjen ja edistävät hyvinvointia (Elo ym. 2013). Yksi olennainen osa tätä työotetta on kuntoutumista edistävä hoitotyö. Sen tulee toteutua tukemalla ja edistämällä ikääntyneen liikuntakykyä ja omatoimisuutta hoitotilanteissa. Kuntouttavassa hoitotyössä keskiössä ovat kaiken tasoinen omatoimisuuteen kannustaminen ja tavoitteellinen fyysiseen aktiivisuuteen ohjaaminen sekä se, ettei asioita tehdä asiakkaan puolesta. Kuntouttavaan hoitotyöhön tulisi liittyä pysähtyminen myös mielen tasolla: hoitotilanteissa tulisi oikeasti kuunnella asiakasta ja kohdata hänet ilman kiirettä ainutkertaisena yksilönä. (Siira, Lotvonen, Saarela & Kyngäs 2021.)
TYÖHYVE-hankkeen käynnistyessä vuonna 2020 toteutettiin mukana olevien hoivakotien hoitohenkilökunnalle (N=220) alkukartoituskysely, jossa kartoitettiin heidän arvioitaan hoivakotien asukkaiden aktiivisuus- ja toimintamahdollisuuksista sekä toimintakyvystä. Tästä aineistosta toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun ylempään tutkintoon kuuluva opinnäytetyö (Järvistö 2022), ja keskeiset tulokset kuvataan tässä blogitekstissä. Kyselyyn vastasi 115 henkilöä. Kysely sisälsi pääosin valmiita vastausvaihtoehtoja, mutta jokaisessa teemassa oli mahdollisuus tarkentaa omia vastauksia avoimen kysymyksen muodossa. Kokonaisuudessaan alkukartoituskysely sisälsi neljä teema-aluetta: asiakaslähtöisyys ja eettisyys, aktiivisuus ja toimintamahdollisuudet, ympäristö ja työhyvinvointi.
Aktiivisuus- ja toimintamahdollisuudet toimintakyvyn ylläpitämisen tukena
Aktiivisuus- ja toimintamahdollisuuksien kartoittaminen oli yksi alkukartoituskyselyn neljästä teema-alueesta. Kysymyksillä pyydettiin hoitohenkilökuntaa arvioimaan asukkaiden mahdollisuuksia osallistua erilaiseen laaja-alaista toimintakykyä ylläpitävään toimintaan: arkiaskareihin osallistuminen, kulttuuri- ja harrastetoiminta, ohjatut lihas- ja tasapainoharjoitukset sekä ulkoilu. Arkiaskareisiin osallistuminen sisälsi muun muassa leipomiseen, pöydän kattamiseen, viherkasvien kasteluun, perunoiden kuorimiseen tai roskien viemisen. Arkiaskareisiin osallistumattomuus on selvästi yleisempää kuin niihin osallistuminen (Kuvio 1). Hoitohenkilöstöstä yli puolet arvioi asiakkaiden osallistuvan hoivakodin arkiaskareisiin muutamia kertoja vuodessa tai ei lainkaan. Avoimessa kysymyksessä pyydettiin vastaajia kuvaamaan, millaisia asiakkaiden spontaaniin toimintaan ja tekemiseen innostavia arjen virikkeitä hoivayksikössä on käytössä. Näistä vahvimmin esille tulivat lehdet, kirjat, musiikin tai radion kuunteleminen, television katseleminen, värityskirjat, palapelit ja käsityöt.
Kyselyssä pyydettiin hoitohenkilöstöä arvioimaan, kuinka usein asiakkaille järjestetään talon omaa kulttuuri- ja/tai harrastustoimintaa. Tässä ilmenee eroja hoivakotien välillä. Vaikka vastauksista iso osa (36%) sijoittui vaihtoehtoon harvemmin kuin kerran kuukaudessa, voidaan todeta, että kyseistä toimintaa järjestetään kuitenkin miltei puolessa hoivakoteja (39%) viikoittain. Vastauksia tarkastellessa huomio kiinnittyy siihen, että kaikki hoitajat eivät osanneet (11%) arvioida asiakkaiden osallistumismahdollisuuksia kulttuuri- ja harrastustoimintaa.
Erilasten fyysisten harjoitteiden säännöllisyys on olennainen osa esimerkiksi tasapainon ylläpitämäistä tai kaatumisten ehkäisemistä. Reilusti yli puolessa hoivakodeista järjestetään ohjattuja fyysisiä harjoitteita, kuten esimerkiksi lihasharjoituksia, tasapainoharjoituksia tai tuolijumppaa, mutta vain alle kolmasosassa vähintään viikoittain (kuvio 2). Tässä yhteydessä avoimesta kysymyksestä nousi esille myös hoitohenkilöstön halukkuus asiakkaiden liikuntatuokioiden järjestämiseen useammin, mutta ajanpuutteen vuoksi se ei ole onnistunut. Lisäksi tulokset toivat esille henkilökunnan halukkuuden kehittää toimintaa niin, että se mahdollistaisi paremmin myös asiakkaiden riittävän liikunnan.
Noin puolet hoitohenkilöstöstä arvioi asiakkaiden ulkoilevan harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Noin kolmasosa pääsee ulkoilemaan vähintään kerran kuukaudessa (Kuvio 3).
Kuntoutumista edistävä toiminta
Tarkasteltaessa liikunnan mahdollistamista ja liikkumattomuuden vähentämistä nousi avoimessa kysymyksessä esille tarve kuntoutumista edistävän työotteen edistämiselle etenkin yhdenmukaisten toimintatapojen osalta, kuten alla olevat esimerkiksi osoittavat:
”Kaikki hoitajat eivät huomioi kuntouttavaa työotetta, osin ajanpuutteen vuoksi.”
”Sitä asiaa täytyy täällä kehittää. Meillä on ajatusta, että tänään ei tarvitse vuoteesta nousta, kun eilen on istunut, puhutaan petipäivistä. Olen sitä mieltä, että meidän täytyy motivoida, kannustaa ja auttaa ihmisiä liikkumaan. Vuoteessa väsyy entisestään.”
Yksi keskeinen osa kuntoutumista edistävässä hoitotyössä on toimintakyvyn arvioiminen. Hoitohenkilökuntaa pyydettiin avoimessa kysymyksessä kuvaamaan menetelmät, joita he käyttävät toimintakyvyn arvioimisessa. Arviointimenetelmän käyttöä kuvaavista vastauksista esille tuli eniten käytettynä menetelmänä RAVA-toimintakykymittari (35,5%). Myös muita arviointimenetelmiä tuotiin esille, mutta niiden käyttäminen oli huomattavasti vähäisempää: RAI-toimintakykymittari, MMSE ja CERAD kognitiivisen toimintakyvyn mittareina sekä elämänkulku- ja voimavarojen arvioiminen päivittäisessä elämässä. Joka viides (22,6%) hoitajista perusti toimintakyvyn arvioimisen omalle arviolleen ja havainnolleen:
”Minä käytän omaa kokemusta, koska asukkaiden tilanne vaihtuu usein.”
”Hoitajan oma mielipide, koska on mukana koko ajan.”
Lopuksi
Tuloksia tarkasteltaessa on luonnollisesti huomioitava, että hankkeeseen osallistuvissa hoivakodeissa on asiakkaina eri tasoisesti tukea tarvitsevia henkilöitä niin toimintakyvyltään kuin liikuntakyvyltään. Tämä voi osaltaan vaikuttaa hoivahenkilöstön antamiin arvioihin asiakkaiden ulkoilemisen määrästä, kulttuuri- ja harrastetoimintaan osallistumisesta, arkiaskareissa mukana olosta sekä hoivakodin ulkopuolelle suuntautuvien toimintojen määrästä. Jäljellä olevasta toimintakyvystä huolimatta on arjen säilyttävä mielekkäänä myös elämän loppuvaiheessa ja toimintakyvyn hiipuessa. Keinot mielekkään arjen ylläpitämiseen ovat tällöin pitkälti turvallisen ja miellyttäväksi koetun hoivaympäristön ylläpitämistä, ja siihen on olemassa niin perinteisiä kuin uusia digitaalisia ratkaisuja. Esimerkiksi virtuaaliluontokokemukset, tuoksut ja musiikki omalta osaltaan ovat keinoja mahdollistaa mielekäs arki toimintakyvyn ollessa huomattavasti heikentynyt.
Tarvitaan luovuutta ja intoa ideoida yhdessä oman hoivakodin ympäristöjä entistä asiakaslähtöisemmäksi. TYÖHYVE-Hankkeen ollessa näin loppusuoralla voidaan iloksemme todeta, että erityisesti ympäristöön liittyvät kehittämistoimenpiteet ovat eri yksiköissä lähteneet liikkeelle erittäin hyvin. Hankkeen päätösseminaarissa myös nämä ovat esillä.
Anna-Leena Järvistö
fysioterapeutti (YAMK)
Satu Elo
TtT, dosentti, TKI-yliopettaja
Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Lähteet
Elo S., Saarnio R. & Isola A. 2013. Hoitajien näkemyksiä muistisairaan fyysisestä hoitoympäristöstä. Tutkiva hoitotyö 11(3): 17-25.
Kivelä S-L., Pahlman, I., Pajunen T., Koivunen A. 2019. Vanhuusko arvokasta? Hyvinkää: T-Print.
Järvistö A-L. 2022. Hoivakotien henkilöstön arviot asiakkaiden aktiivisuudesta- ja toimintamahdollisuuksista sekä toimintakyvystä. YAMK opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu.
Räsänen R. 2018. Hyvää elämänlaatua ikääntyneille, käytännönläheistä tietoa vanhusten hoito- ja palvelutyöhön. Keuruu: Printek.
Siira H., Lotvonen S., Saarela K., Kyngäs H. 2021. Kuntouttava työote 2.0 – Terapeuttilähtöisyydestä hoitajakeskeiseen kuntoutumista edistävään hoitotyöhön. Gerontologia 1: 76 – 81.
Suvikas A. Laurell L., Nordman P. 2013. Kuntouttava lähihoito. 7. uudistettu painos. Helsinki: Edita.
Recent Comments