Korona-aika nosti etäopetuksen otsikoihin rytinällä. Monilla verkkopohjaisilla oppimisympäristöillä ja paikkaan sitomattomalla opiskelulla on kuitenkin juuret pitkällä koronaa edeltävässä ajassa. Koronan tuottama eristäytyneisyyden aika sysäsi etäopetusta vauhdilla eteenpäin. Yhtenä seurauksena on, että yhä useampi hakeutuu erilaisten verkko-opintojen kuten MOOCien (Massive Open Online Course) pariin. Kun verkon välityksellä tapahtuvan opiskelun kysyntä ja kulutus kasvaa, yhä useampi opettaja päätyy verkko-opintoja toteuttamaan.
Verkkopohjainen opetus vaatii opettajalta erilaisia taitoja ja osaamista kuin lähiopetus. Opettajat pyrkivät rakentamaan verkko-opinnot niin, että opiskelijalle tarjoutuisi mahdollisuus hyvään oppimiskokemukseen. Mutta millainen oppimiskokemus verkko-opintojen, esimerkiksi MOOCin, toteuttaminen on opettajalle? Etenkin ensimmäinen kerta on yleensä haastavaa. Opettajan oppimispolulla tarjolla on ainakin ongelmaperusteista oppimista, vertaisoppimista ja -ohjausta sekä runsasta teorian soveltamista käytäntöön.
Tekniikka luo raamit
Opettaja käyttää työssään helposti kymmeniä eri järjestelmiä ja ohjelmistoja viikoittain. Korkeakouluissa ei lähiopetuksessakaan pärjää ilman Moodlea, Peppiä, Sisua, PowerPointia ja monia muita. Verkko-opetuksen suunnittelu ja toteutus vaatii kuitenkin osaamista myös videoiden kuvaamiseen ja käsittelyyn sekä ymmärrystä verkon viestintäalustoista ja erilaisista tehtävätyypeistä. Esimerkiksi Yrittäjäksi Lappiin -MOOCissa käytössä on WordPress ja LearnDash keskustelualustoineen ja Screencast-O-Matic oppituntien kuvaamiseen.
Ei riitä, että opettaja osaa käyttää erilaista tekniikkaa. Ymmärrys tekniikan suomista mahdollisuuksista ja rajoitteista vaatii perehtymistä ja kiinnostusta. Verkko-opinnoissa tekniset ja pedagogiset ratkaisut kulkevat rinnakkain. Esimerkiksi opiskelijoiden aktivointi toimii eri tavoin kuin luokkatilassa. Usein toisilta opettajilta ja ohjaajilta saa hyviä vinkkejä, miten aktivoida opiskelijoita tai millaiset tehtävät toimivat verkossa. Vertaisoppiminen ja teknisten asiantuntijoiden osaamisen hyödyntäminen on usein paras väylä hyvään lopputulokseen.
Sisällönsuunnittelu ja sitouttaminen oppimiseen
Sisällönsuunnittelu on opettajalle niin sanotusti peruskauraa. Jotta opintojaksoja voi toteuttaa, pitää ne ensin suunnitella. Mutta, jälleen kerran, etenkin aikaan sitomaton verkko-opetus vaatii kovin erilaista lähestymistä kuin lähiopetus. Verkko-opintojen sisällön tulee olla selkeää ja riittävän pieniksi osiksi palasteltua. Lähiopetuksessa opettajan on helppo huomata, jos opiskelija ei pääse kiinni annettuun tehtävään. Verkossa tehtävät tulisi muotoilla äärimmäisen selkeiksi, itsensä selittäviksi.
Myös oppimisympäristön itsessään tulee ohjata opiskelijaa oikeaan suuntaan. Jos turhautuminen opintoihin iskee sen takia, että opiskelija ei ymmärrä, mitä tai miten hänen pitäisi tehdä, on tilannetta vaikea paikata. Sitoutuminen opintoihin vaatii, että sisältö on ymmärrettävää ja kiinnostavaa ja että opiskelija osaa käyttää alustaa. Omat materiaalit ja tehtävät kannattaakin mahdollisuuksien mukaan altistaa ulkopuolisen arvioinnille, ennen kuin toteaa niiden olevan valmiita. Usein opettajalle itselleen täysin selkeä asia ei avaudukaan toisille. Ulkopuolinen palaute voi kirpaista, mutta on sitäkin hyödyllisempää.
Monipuolinen arviointi kannustaa
Sitä saamme, mitä mittaamme. Miten verkossa voidaan mitata oppimista ja asioiden syvällistä ymmärtämistä? Verkkoalustat mahdollistavat erilaisten välitöntä palautetta antavien tehtävien käyttämisen. Opiskelijoita voi aktivoida nopeilla tietovisoilla, joista onnistumisensa näkee heti tehtävän tehtyään. Pelkät monivalintatehtävät ja välitön oikein/väärin-palaute kannustavat pidemmän päälle opiskelijoita pinnalliseen oppimiseen.
Etenkin MOOCeissa opiskelijoita voi olla yhdellä toteutuksella jopa satoja. Se ei silti yleensä tarkoita, että opiskelijoiden arviointiin olisi käytössä kovin suurta resurssia. Verkko-opinnot voivat olla myös ajallisesti pitkään tarjolla, ja opiskelijoilla voi olla täysi vapaus suorittaa ne haluamanaan ajankohtana. Miten verkko-opintoihin sitten saa mukaan tehtäviä, joista opiskelijat voivat saada merkityksellistä palautetta?
Osa ratkaisua on itsensä tarpeettomaksi tekeminen. Vertaispalaute, asioista keskustelu ja näkökulmien jakaminen toisten opiskelijoiden kanssa auttaa reflektoimaan omaa oppimista ja laajentamaan ymmärrystä opittavista asioista. Vallan antaminen omista käsistä opiskelijoille voi joskus tuntua pelottavalta, mutta hyvin toteutettuna se kannustaa jatkamaan samalla tavalla. (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 115–146.)
Summa summarum
Ajassa, jossa tarjolla on tietoa ja viihdykettä lähes rajattomasti, kannattaa verkossa tarjolla oleviin sisältöihin panostaa huolella. Oppijoilla on mahdollisuus valita itseään kiinnostavia sisältöjä maantieteellisistä rajoista välittämättä. Vaikka oppijan motiivina olisi oman osaamisen laajentaminen ja uuden oppiminen, ei pelkkä ”parhaan tiedon” jakaminen riitä. Lehtinen ym. (2016) toteavat, että ”ihminen pyrkii lähestymään mielihyvää tuottavia asioita ja välttämään negatiivisia kokemuksia”. Jos opiskelusta ja uuden oppimisesta onnistuu tekemään mielekkään kokemuksen, todennäköisyys opintojen läpäisyyn ja niihin sitoutumiseen kasvaa.
Verkko on oppimisen ja opettamisen ympäristönä kuitenkin suhteellisen tuore. Lisäksi se kehittyy ja muuttuu vauhdilla. Monen verkko-opettajan oma kokemus opiskelusta koostuu pääosin ns. perinteisestä lähiopetuksesta. Siirtyminen verkko-opetuksen ja verkko-oppimisympäristöjen pariin on askel uuteen. Opettajan kohdalla jatkuva oppiminen sisältää yhä useammin verkossa toimimiseen liittyvää osaamista. Toivottaa on, että myös opettajan oma oppimiskokemus on johdonmukainen, vuorovaikutteinen ja kokeilemaan kannustava. Parhaassa tapauksessa askellus verkkoympäristöihin ja -opetukseen herättää opettajassa kiinnostuksen oppia lisää ja harpata eteenpäin.
Lehtori Elisa Maljamäki (Lapin ammattikorkeakoulu)
Elisa.Maljamaki@lapinamk.fi, puh. +358 40 710 6426
Lähde
Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M. 2016. Kasvatuspsykologia. 3., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.