Perinteinen luokkahuoneessa tapahtuva opettajavetoinen opetus on saanut rinnalleen vaihtoehtoja ja uusia muotoja digitaalisista välineistä, joiden myötä opetusta on saatavilla osittain sekä täysin digitaalisesti verkossa. Verkko-opetus ja digipedagogiikka mahdollistavat mutta osittain myös haastavat – ainakin opettajia uuden tekniikan tiimoilta. Yrittäjäksi Lappiin MOOC -projektissa tuotettu MOOC on verkossa täysin ilman opettajaa opiskeltava oppimiskokonaisuus, jossa opiskelijalle on erilaisia elementtejä – on luettavaa, kuunneltavaa, katsottavaa, tiedon etsintää, tenttejä ja pohtimista.
Opettajille MOOCin teossa oli uutena tarkkaa käsikirjoittamista sekä prompteri ja ligthboard-valotaulu. Opettajalle videon teko on yleensä luonnollista kerrontaa loogisesti edeten, mutta ei kuitenkaan sanasta sanaan etukäteen käsikirjoitettuna, vaan opetuksen sisällön etenemistä määrittää aiherunko. Yrittäjäksi Lappiin -MOOCissa opettajat tekivät videoita kahdella tavalla. Ensinnäkin opettaja teki itse opetustuokiovideoita, jotka etenivät opettajan kerronnan mukaan. Lisäksi tehtiin oppituntien juontovideot hiotun käsikirjoituksen mukaan prompteria ja lightboardia hyödyntäen yhdessä kuvausammattilaisten kanssa.
Opetustuokiovideot opettajan ilmentymänä
Yrittäjäksi Lappiin -MOOCissa opetustuokiovideot ovat opettajan yksin tekemiä opetusvideoita. Koko MOOCin sisällön, myös opettajien itse tekemien opetusvideoiden, tulee olla saavutettavia, eli kaikkien ihmisten tulee pystyä käyttämään digitaalisia alustoja, eikä digitaalinen maailma saa olla esteenä niiden käyttämiseen. Kun digitaaliset alustat ja palvelut ovat saavutettavia, pystyvät ihmiset, joilla on ongelmia esimerkiksi kuulossa, näkemisessä tai kognitiivisissa taidoissa, käyttämään palveluita toiminnan rajoitteista riippumatta.
Saavutettavuus huomioitiin siis myös opetustuokiovideoissa. MOOCin yhteisen ilmeen ja saavutettavuuden elementtien vuoksi opetustuokiovideoihin oli olemassa valmis PowerPoint-pohja, jonka alkudioissa oli tietyt toistuvat elementit kuten rahoittajan logot. Diojen tekstit kirjoitettiin suomeksi ja englanniksi. Diojen alareunaan tuli jättää tyhjää tilaa puheen tekstityksiä varten, jotka tehtiin jälkikäteen suomeksi ja englanniksi. Lopullisesta saavutettavuudesta huolehtivat projektin visuaaliset ammattilaiset.
Valmiiksi tallennetuissa videoissa ja täysin opettajattomassa MOOCissa vuorovaikutus opettajan ja opiskelijan välillä on vähäistä, jopa olematonta, jolloin Lawlessin mukaan puhutaan oppijakeskeisestä oppimisesta eli asynkronisesta oppimisesta. Opiskelijoiden tekemisessä ei ole rajoituksia, eikä oppiminen ole sidottuna aikaan tai paikkaan. Koska suoraan vuorovaikutukseen opettajattomassa MOOCissa ei päästä, voi opettaja pelastaa tilannetta tuomalla itsensä näkyviin ja käyttämällä omaa persoonaansa.
Opetustuokiovideoissa vuorovaikutuksen vuoksi opettaja käytti web-kameraa. Web-kameran kuvan puhujasta pystyi sijoittamaan kuvaruudun ylä- tai alareunaan. Osa opettajista onnistui hifistelemään ja zoomaamaan itsestään lähikuvaa ja vaihtamaan välillä pelkän web-kameran näkymän tai pelkän PowerPoint-näkymän tai sekä että -näkymän. Kuvan hyvän laadun vuoksi riittävästä valaistuksesta ja äänenlaadusta oli myös huolehdittava, ja niihin opettaja sai apua projektin ääni- ja kuva-ammattilaisilta.
Opetustuokiovideoita ei käsikirjoitettu perinteistä luokassa tai verkossa tapahtuvaa reaaliaikaista opetusta kummemmin, eli aiherunko riitti. Näin opettaja pystyi käyttämään opetustuokiovideoissa omaa persoonaansa ja omantyylistä kerrontaa. Osa opettajista kuvasi PowerPointin diat yksi kerrallaan, jolloin diojen välillä pystyi miettimään, mitä seuraavaksi sanoisi. Osa opettajista teki tallennuksen kerrasta purkkiin -tyylillä tai lukuisilla eri otoilla, oikeastaan omista haluistaan ja taidoistaan riippuen. Projektin ammattilaiset huolehtivat opetustuokiovideoiden lopullisesta editoinnista.
Pyörivä prompteri ja lasinen lightboard
MOOCin jokaisen oppitunnin alkuun tehtiin käsikirjoitetut ja hiotut juontovideot. Mukana oli uuden uutukaiset prompteri ja lightboard, ennen käyttämättömät, opettajan uudet kaverit. Opettaja käsikirjoitti puheensa, jota ei tarvinnut opetella ulkoa, sillä teksti heijastettiin prompterista luettavaksi. Prompterin tekstin etenemisvauhti vaati totuttelua. Vauhti saattoi tuoda nopealle puhujalle vauhtisokeuden tai vastaavasti flegmaattisen vaihteen hitaammalle puhujalle. Se vaati harjoittelua ja kuvausten lukuisia ottoja. Juontovideot kuvattiin vihreää taustaa vasten, jolloin kuvaruudun näkymän taustalle pystyi myöhemmin lisäämään Lappi-aiheista visuaalisuutta.
Juontovideoissa ja opetustuokiovideoissa pystyi hyödyntämään myös lightboard-valotaulua. Tämä valotaulu on kuin luokkahuoneen seinässä oleva liitutaulu, mutta nyt taulu on lasia eikä opettaja ole selin katsojaan päin. Kameran ja opettajan välissä olevaan lasitauluun kirjoitetaan ja/tai piirretään kalkkitussilla, tai tauluun heijastetaan etukäteen tehtyjä visuaalisia elementtejä.
Lightboard-videot käsikirjoitettiin, ja niiden visuaalista kokonaisuutta oli mietitty etukäteen. Myös osa visuaalisista elementeistä oli tehty etukäteen valmiiksi. Lightboardin käyttö vaati harjoittelua. Tuli lukea prompteria, piirtää ja yrittää hymyilläkin yhtä aikaa, mitkä sinänsä eivät ole vaikeita, mutta tilanne oli uusi ja jännittävä, joskin myös innostavan kutkuttava. Lightboard-videot kuvataan yhdellä otolla, ja jokainen virhe palautti kuvauksen takaisin alkuun. Monta ottoa jälkeenpäin tuli valmista aikaiseksi. Rankka mutta positiivisen kokemuksellinen päivä; kuvaukset tehtiin yhden päivän aikana, ja valmista tuli. Tämän jälkeen kuvattu video siirtyi editoijan käsiin.
Vaikka opettaja pääsi uudenkin kameran eteen uusien välineiden kera, eikä jokaisesta otosta tullut priimaa, saimme monta uutta tietoa ja taitoa, joita halutaan hyödyntää jatkossakin. Ehkä saamme tuotettua seuraavaankin MOOCin. Stay tuned.
Lehtori Katja Kankaanpää (Lapin ammattikorkeakoulu)
Katja.Kankaanpaa@lapinamk.fi, puh. +358 50 310 9227
Lehtori Mika Saloheimo (Lapin ammattikorkeakoulu)
Mika.Saloheimo@lapinamk.fi, puh. +358 40 648 2465