TUVA – tutkintokoulutukseen valmentava koulutus

Opettaja: Minkälaiset muistikuvat sulla on ysiluokasta? Minkälaiset fiilikset sulla oli kun sä tiesit, että esimerkiksi yhteishaku lähestyy ja jotain pitäisi tehdä? Mitä muistat siitä?
Suvi: Yhteishaku ei ollut hirveän ahdistava asia. Mulla ehkä enemmän jännitti se, että sitten tulee taas muutos, koska ne oli hirveän vaikeita. Mut mä olin jo seiskalla päättänyt, että mä haen TUVAan.

Opettaja: Joo.
Suvi: Niin mä tiesin, että mä menen sinne.

Opettaja: Elikkä se oli sulla tosi selkeä päätös ollut pitkään. Miten se oli niin selkeä? Miten sä ajattelet?
Suvi: Mulla oli koulusta niin paljon stressiä seiskaluokalla. Mä pelkäsin koko ajan, että mä epäonnistun, mulla tulee huono todistus, miten mä pärjään ja mitä, jos mä en saa hyvää keskiarvoa. Äiti oli kai sanonut mulle, että kyllä sä voit hakea TUVAan.

Opettaja: Joo. Mietitkö sä edes muuta vaihtoehtoa?
Suvi: En oikein.

Opettaja: Oliko siinä vaiheessa tiedossa, mihin sä tuut TUVAn jälkeen menemään? Oliko sulla ajatusta siitä?
Suvi: Ei oikein. Mä en ajatellut, että mä tuun pääsee elämässä ollenkaan eteenpäin.

Opettaja: Miltä se sitten syksyllä tuntui lähteä TUVAlle?
Suvi: Mä ajattelin, että kaikki muut oppilaat on paljon parempia kuin mä. Sitten me mentiin piiriin ja se oli ihan hirveää.

Opettaja: Oliko siinä joku piirileikki? Muistaks sä?
Suvi: Jonkinlaista tutustumista ainakin. Se oli hirveän jännittävää ja epämukavaa, mutta se oli varmaan ihan hyvä juttu kumminkin, että ihmisiin tutustuu.

Opettaja: Mitä sitten tapahtui? Miten se syksy lähti liikkeelle?
Suvi: Aluksi ahdistus helpotti ja sen jälkeen se nousi ihan hirveästi. Oli koko ajan hirveän vaikeata. Mua alkoi pelottamaan, että se lähtee samalla tavalla kuin ysiluokalla; mä en saa ollenkaan kavereita ja kaikki vihaa mua. Se onneksi helpotti sitten siitä. Luokan ilmapiiri oli rento. Oli hyvä ryhmähenki ja, koska kukaan ei tuntenut toisiaan, ei päässyt muodostumaan saman tien ryhmiä.

Opettaja: Joo ja se oli tosi hyvä. Sä koit, että sulla oli aika rento olla loppujen lopuksi aika nopeasti, jos sä mietit siitä alku piiristä eteenpäin. Jos mä tästä täydennän vähän, niin sinä aika nopeasti myöskin uskalsit kertoa omista asioista ryhmässä. Mitä sä siitä ajattelet? Olisitko sä uskonut, että se menee niin?
Suvi: En.

Opettaja: Se oli aika uusi kokemus sulle, että hei mä voinkin tulla tähän näin ja ehkä pystyy vähän hengittämään vapaammin.
Suvi: Joo.

Opettaja: Sitten tuli vähän lisähaasteita, ryhmä muuttui. Mitä silloin tapahtu? Miten sä reagoit siihen?
Suvi: Vetäydyin kaikista muista ihmisistä, mutta sitten kun huomasi, että ei siinä oikeasti oo se tilanne samanlainen, niin sitten se alkoi taas mennä paremmin.

Opettaja: Oli hyvä alkuvaihe, jossa sä itse asiassa pääsit tosi paljon erilaiseen toimintatapaan mitä aikaisemmin. Aika pieni ryhmä, missä sää uskalsit olla vapaasti. Sitten tuli vähän lisähaastetta, joka aluksi vähän säikäytti, mutta itse asiassa saattoi olla aika merkittävä asia, että sä pääset myöskin siitä yli ja sitten toisaalta sä pääsit näkemään itteä myös vähän eri ympäristössä. Menit työharjoitteluun. Mitä sä muistat työharjoittelusta? Mitä sä teit koulun ulkopuolella muuta?
Suvi: Mä olin kai kirjastossa. Se oli oikeastaan aika kiva. Se antoi suuntaa vähän siihen, mitä voisi olla hauska tehdä aikuisena.

Opettaja: Joo. Ajattelitko sä silloin, että kirjastotyöskentely voisi olla yksi ihan mukava vaihtoehto? Mitä sä ajattelet siitä nyt?
Suvi: Se vaikuttaa edelleen hirveen mukavalta.

Opettaja: Niinpä. Itse asiassa sieltä tietynlainen unelma on jäänyt elämään. Kävitkö sä silloin syksyllä jo kurkkaamassa lukioon?
Suvi: Ai niin joo.

Opettaja: Miten se meni?
Suvi: Me kai käytiin ensin lukiolla ja se oli kai keväällä, että käytiin toisen kerran. Me käytiin Lyseonpuiston lukiolla ja Oukulla kans katsomassa, millaista siellä on.

Opettaja: Sä kuljit tunneilla mukana, mut sulla ei ollut ajatus, että sä tekisit opintoja varsinaisesti. Sä seurasit vaan, että minkälaista siellä on. Mitä sä muistat siitä, minkälainen kokemus oli kun sä olit yhtäkkiä lukiossa?
Suvi: Se oli tosi ahdistavaa. Se paikka oli hirveän pieni. Siellä oli ihan hirveästi ääniä. Siellä oli paljon ihmisiä. Musta tuntu, että kaikki katsoo mua alaspäin ja ajattelee, että mä oon huonompi kun ne.

Opettaja: Sulla meni viikko siinä ja se oli aika raju kokemus sillä tavalla. Mitä sä ajattelit silloin lukiosta sen viikon jälkeen?
Suvi: Mää en varmaan mene ikinä lukioon. Lukujärjestykset mun mielestä oli aika…niissä ei kai ollut ihan hirveästi tunteja. Niissä kumminkin oli pidempiä päiviä ja ne asiat, mitä siellä höpötettiin, meni ihan yli hilseen. Mä ajattelin, että tää ei oo kyllä varmaan semmoinen paikka, mihin mun kannattaa tulla.

Opettaja: Harjoittelujakson jälkeen, mitä sitten tapahtu?
Suvi: Mä olin selvinnyt siitä TETistä, niin oli semmoinen… Ne omat rajat oli vähän levinnyt tai ei ollut enää niin… Ei tarvinnut olla niin suurta kontrollia siihen ympäristöön.

Opettaja: Pystyit oleen vapaampi. Olit saanut ehkä varmuutta myöskin harjoittelun kautta?
Suvi: Joo.

Opettaja: Mitä me sitten tehtiin koulussa? Mitä sä muistat minkälaista toiminta oli? Auttoko se siinä, että sä pääsitkin yli niistä ehkä hankalista tunteista?
Suvi: Kirjastolta tuli se tyyppi vetämään niitä jotain… Mikäköhän juttu se oli?

Opettaja: Sanataidetta.
Suvi: Joo ja kun huomasi, että pärjää kokeissa ihan kivasti. Oikeasti pärjää siinä ryhmässä ja oikeasti on taitoja opiskella ja, että ei oo niin tyhmä kun kuvittelee olevansa. Sitten se helpotti.

Opettaja: Sai varmuutta. Uskalsit olla esillä myöskin enempi.
Suvi: Joo.

Opettaja: Joo. Uskalsit olla oma ittes. Aika monenlaista harjoitetta tehtiin, missä sä harjoittelit myöskin vähän väistämättä sitä ryhmän toimintaa, miten siinä ollaan. Mutta ei ollut aina helppoa?
Suvi: Ei ollut aina helppoa.

Opettaja: Mut sä teit silti. Joskus aika… Miten sanoisi, ehkä vähän vihaisenaki teit juttuja.
Suvi: Joo.

Opettaja: Se ei tuntunut hirveän hyvältä, että sun pitää muiden kanssa hoitaa juttuja. Eikö vaan?
Suvi: Joo oli aika raivostuttavia juttuja aina silloin tällön.

Opettaja: Joo, mutta sä teit ne silti.
Suvi: Joo.

Opettaja: Mitä sä aattelet nyt niistä?
Suvi: Ne oli hirveitä, mutta ne oli oikeasti aika tärkeitä. Oppii ilmaisemaan sitä omaa tunnetta ja kumminkin, että selvisi siitä asiasta.

Opettaja: Muistatko sä jotain asioita, mitkä tuntui tosi haastavilta, jotka sä teit silti?
Suvi: Ruotsi.

Opettaja: Joo, ruotsin opiskelu?
Suvi: Se oli tuskasta. Sitten oli kai ruoanlaittoa, se oli semmoinen juttu. Sitten tässä studiossa tehtiin filmin pätkä. Siitä mä oon kyllä edelleen vähän kiukkuinen. Se oli kumminkin varmaan ihan hyvä. Että selviää siitä.

Opettaja: Niin, jopa tommoisia juttuja voit tehdä. Vaikka ehkä ei kaikki ole mennyt ihan putkeen, niin aika hieno huomata, että sekin oli itse asiassa aika kasvattava kokemus sitten kuitenkin.
Suvi: Se oli epämukavaa, kun oli jotain toiminnallista. Mä en luottanut siihen omaan tekemiseen ja mä ajattelin, että kaikki tuomitsee sen, miten mä teen asioita. Siinäkin oli ihan kiva huomata, että se ei oikeasti pidä paikkaansa.
Opettaja: Sä onnistuit niissä jutuissa ja sait kivaa palautetta muilta myöskin.

Opettaja: TUVA-vuoden aikana lähestytään kuitenkin jo yhteishakua niin, mihin sä sitten päädyit? Mitä sä mietit silloin yhteishausta?
Suvi: Se, että huomasi, että mua kuunnellaan siinä ryhmässä ja ihmiset ei ajattele, että mä oon ihan täysin nolla, auttoi siihen, että oli enemmän varmuutta itsestään ja omasta toiminnasta. Olin huomannut, että oikeasti on kykyä opiskella ja oppia niitä asioita. Ei ollut kiinni yläasteella ne mun huonot numerot siitä, että mä olisin ollut huono vaan se ympäristö oli huono. Mulla on oikeasti mahdollisuuksia lukioon, niin sai siitä oppimisesta iloa. Onkin mielenkiintoista opiskella, niin se loi varmuutta siihen, että uskalsi hakea lukioon.

Opettaja: Miten sä sait sitten käännettyä sen, että se oliski ihan ok se lukio? Sä koit, että sä pystytkin opiskelemaan, sä pystyt pärjäämään hyvin oppiaineissa? Kävitkö sä vielä uudestaan hakeen varmuutta siihen lukioon?
Suvi: Joo, kun meillä oli se toinen TET-jakso siinä keväällä.

Opettaja: Ennen yhteishakua vielä?
Suvi: Niin, se vaikutti siihen. Sitten se, että opo oli siinä mukana. Sinne ei jätetty vaan yksin ja sanottu, että pärjää vaan siinä oli opo, joka tuli aina silloin tällön kysyyn, että miten menee. Siihen paikkaan tutustuttiin ja se opo ensin kertoi niistä asioista siellä lukiossa. Ei ahdistanut niin paljon. Tunneilla pysty keskittyy vähän paremmin siihen, mitä siellä puhutaan. Niin se alkoi tuntua järkevältä.

Opettaja: Se toinen lukiokäynti vähän eri fiiliksellä varmastikin sen, että kyllä tää ehkä onkin ihan ok ja sitten yhteishaussa hait lukioon?
Suvi: Joo. Ja pääsin.

Opettaja: Miten sä aattelet, mikä sulla oli fiilis lähteä keväällä TUVAlta ja mennä eteenpäin?
Suvi: Mua pelotti se muutos, mutta vähemmän. Se oli ehkä haikeutta, kun oli ollut niin hyvä vuosi. Harmitti, että se loppuu ja ärsytti, että yläaste oli mennyt niin vaikka se olisi voinut olla ihan erilainen.

Opettaja: Miten sä itse sanottasit, mitä sä TUVA-vuodelta sait?
Suvi: Varmuutta itseensä ja toimintaan ja opiskeluun. Huomasi eri tavalla kuin peruskoulussa, että oppiminen voi olla ihan mielenkiintosta. Kaikki ihmiset ei oikeasti ole mua vastaan vaan ne on oikeasti ihan kivoja. Mun jutut voi olla ihan hauskoja ja ihmiset saattaa ihan oikeasti haluta olla mun kanssa tekemisissä. Äiti on puhunut siitä koko ajan, että se mukavuusalue, sitä pitää saada laajennettua. Jutut, mitä siellä teki, niin varmaan aika paljon laajensi sitä mun mukavuusaluetta, että kestää paremmin niitä asioita.

Opettaja: Aattelekko sä niin, että sä uskalsit olla enempi oma itsesi?
Suvi: Joo.

Opettaja: Sait myös korotettua peruskoulun arvosanoja. Itse asiassa aika paljon, eikö vaan? Sulla oli myöskin sitä kautta varma pohja, että kyllä sä pärjäät myöskin lukiossa?
Suvi: Joo.

Opettaja: Miten se lukio on lähtenyt liikkeelle?
Suvi: Se on lähtenyt hyvin. Se on ollut alussa vähän sekavaa, mää en vieläkään ymmärrä, miten lukujärjestykset tehään. Mää varmaan tuun tulevaisuudessaki aina meneen opon luokse.

Opettaja: Sitä varten ne opot on myöskin.
Suvi: On saanut oikeasti hyödyllistä tietoa, mitä voi käyttää tulevaisuudessa ja sitten ne kurssit on ollut helpompia kuin mä oon kuvitellut. Pystyy alkaa luottaa siihen, että mä pystyn oikeasti sisäistää sitä tietoa.

Opettaja: Mikä on se juttu, mitä sä oot saanut TUVAlta matkaan, jonka avulla sä pärjäät lukiossa noin hyvin?
Suvi: Varmaan taitoja opiskeluun. Siellä sai vähän kokeilla, mitkä opiskelutavat on. On pystynyt olla rennommin ja sitä energiaa ei ole mennyt niin paljon siihen, että pitää koko ajan jännittää sitä omaa olemista. Varmaan TUVAlla sai sen kokemuksen, että aikuisetkin ei vaan ole siellä töissä ja halua, että tekee vaan ne opinnot. Aikuiset välittää oikeasti.

Opettaja: Miten sä kuvailisit sitä, mitä se tarkoitti käytännössä?
Suvi: No siis, asioista keskusteltiin. Oikeasti oli ratkaisuja niihin asioihin. Aikuisilta sai oikeasti tukea. Eikä se ollut vaan jotain puhetta, että saat lähteä koulusta, jos ahdistaa, mutta jos lähdet, saat merkinnän sinne ja tänne ja tonne ja joudut puhutteluun. Se oli enemmän sitä, että oikeasti välitettiin siitä olosta. Yritettiin oikeasti tehä siitä ihan mukavaa.

Opettaja: Aatteletko sä, että uskallettiin myöskin kohdata niitä aika ikäviä asioita?
Suvi: Joo.

Opettaja: Sä sait itse asiassa aika monessa suhteessa korjaavan kokemuksen myöskin suhteessa aikuisiin, suhteessa oman ikäisiin. Ja hoksasit, että niinpä, maailma onki ehkä ihan mukava paikka olla. Ja nyt hymyilyttää.
Suvi: Joo.

Opettaja: Mitä tästä eteenpäin? Mitä sää ajattelet?
Suvi: En tiiä vielä, mutta kyllä se varmaan selkeytyy. Ainaki pystyy luottaa siihen, että ne selkiytyy.

Opettaja: Mitä sä sanoisit, jos sun pitäisi sanoa jotain terveisiä yhdeksäsluokkalaisille tai jollekin muulle, joka miettii, voisko TUVA olla vaihtoehto?
Suvi: Se voi antaa varmuutta ja pääomaa tulevaisuuteen. Antaa perspektiiviä asioihin. Kannattaa käydä pyytään apua, jos tarvii. Lukiossakin oli helpompaa saada apua kuin mä kuvittelin. Kyllä niillä aikuisilla on aikaa siihen.

Opettaja: Osaatko vetää siitä linkin siihen, että saatettiin TUVAlla aika paljon treenata sitä? Se on ehkä luontevampaa nyt?
Suvi: Joo.

Opettaja: Sä tiedät, että hei kyllä ihmiselle voi vaikka puhua. Se on nyt helpompaa.
Suvi: Joo.
Opettaja: Aika siistiä.

Opettaja: Mitä tapahtu ennen kun sä hait TUVAlle? Minkälainen sulla oli yläaste?

Kasperi: Mietitytti aina, että kun yläaste loppuisi, että mihin mie jatkaisin siitä, koska minulla ei ollut ideaa, että mihin mie menisin tai mitä minä tekisin isona. Se oli vähän vaikea katsoa, mutta onneksi oli opo, joka antoi mulle, että tämä TUVA voisi olla ihan hyvä, koska siellä etitään erilaisia aloja ja tutustutaan ja siellä mahdollisesti voi löytyä jotain hyviä aloja. Kun ei yläasteella niin tarkasti katsottu eri aloja.

Opettaja: Sulla ei ollut itsellä mitään hajua silloin ysiluokan tai yhteishaun aikoihin, että mihin sie olisit hakenu?

Kasperi: No siis ei silleen varsinaisesti ollu. Toki oli yksi, mutta sit mie vaan mietin, että kun en ole päässyt sitä testaamaan itsessään niin paljon, että onkohan se sittenkään kovin hyvä.

Opettaja: Miten sä kuvailisit muuten ysiluokan koulunkäyntiä? Miten sulla sujui koulussa?

Kasperi: Ysiluokalla oli tosi niin sanottu paineikas oppiminen eli mulla oli tosi vaikeaa. Tosi hirveät paineet ja sitten vähän niinku luovutin.

Opettaja: Joo. Ysiluokka oli vähän semmoista, että menit vähän alta riman?

Kasperi: Joo. Kaikki oli semmoista, että joo en minä pääse mihinkään seuraaviin asteisiin. Minä en tiedä, mihin minä menen, niin se on ihan sama ja näin.

Opettaja: Okei. Vähän semmoinen hälläväliä meininki.

Kasperi: Niin vähän semmoinen ja kyllä sitä jäi hieman katumaan. Pikkaisen.

Opettaja: Niin niin. Sitten sä hait TUVAlle ja pääsit sinne. Minkälaisia ajatuksia sulla oli kun sä TUVAlle tulit syksyllä? Millä miettein?

Kasperi: No siis TUVA oli täysin uusi paikka, uusia ihmisiä. Voisin sanoa, että pelkäsin, että saisinkohan sydänkohtauksen kun sydän tykytti niin kovaa rinnassa.

Opettaja: Miten se lähti liikkeelle sitten? Tuliko sydänkohtaus?

Kasperi: Ei tullut sydänkohtausta, että ihan hyvin selvisin.

Opettaja: Miten sä ajattelet muuten sitä TUVA-vuotta? Mitä sä oot tehnyt siinä vuoden aikana?

Kasperi: Meille vähän kerrottiin, että mikä on TUVA ja mitä siellä tehään. Siellä oli myös mahdollisuus korottaa tiettyjä aineita, jos vaikka meni huonosti. Sitten tehtiin semmoinen persoonallinen oppimissuunnitelma ja sitten siinä pääteltiin, että korottaako jotain numeroita vai ei. Sitten niitä YTOja, jotka on nyt hyvä tehdä TUVAn aikana. Jos ei vaikka korota mitään, niin olisi se kyllä ihan hyvä ja niitä on tullut tehtyä.

Opettaja: Mmm.

Kasperi: Toki sen ensimmäisen kuukauden mie tein niitä yhen tyylin. 1/4 yhdestä YTO-jaksosta. Sitten pidin aika ison tauon siinä taas vaihteeksi ja sitten vedin semmoisen ison oppimismäärän. Eli mie rupesin vaan siitä niitä YTOja tekemään ja tekemään ja tekemään.

Opettaja: Joo.

Kasperi: Sit mie oon nyt saanut varmaan kaikki. Mahdollisesti kaikki, paitsi ne jotkut korotusjutut, että kuitenkin hyvin.

Opettaja: YTO-aineita on sulla kertynyt aika paljon. Elikkä ammatillisten opintojen YTO-aineita. Niitä on sulla nyt sitten valmiina aikamoinen nippu jo. Eli sä syksyllä jo niitä vähän aloittelit. Sitten sä oot jonkun verran kerrannu ihan perusasioita eri aineista ja opiskelutaitoja. Minkälaista käytännön tekemistä, minkälaisia juttuja ne on ollut, mitä sä oot TUVAlla päässyt tekemään? Mikä on jääny sulla mieleen?

Kasperi: Se on mukava, että lemmikkien / eläinten kanssa ollaan oltu täällä paljon ja käyty kattomassa pieniä koiranpentujaki. Ja sitten on ollut aina maskottikin mukana, semmoinen koira, niin sekin on tuonut aina mukavasti rentoutta ja iloa täällä. Toinenkin mukava projekti oli semmoinen teatteri, jossa näyteltiin.

Opettaja: Sehän oli teidän käsikirjoittama tarina.

Kasperi: Mmm.

Opettaja: Ja koko ryhmän projektina. Joo. Se on jääny mieleen. Minkälaisia reissuja ollaan tehty?

Kasperi: Reissutkin on ollu mukavia kun ysiluokallakaan itse en ole luokkani kanssa kun luokkaretken tehnyt vaan. Paljon enemmän täällä TUVAlla on päässyt kaikkiin retkiin. Ollaan tehty hienoja, mukavia asioita. Kiipeilty, kun oltiin Pikku-Syötteellä Nuotta-valmennuksessa. Siellä me oltiin 3 päivää. Se oli kyllä kieltämättä ihan hauskaa. Sen jälkeen, kun tultiin pois sieltä, käytiin vielä Ranuan eläinpuistossa näkemään niitä ihania eläimiä taas vaihteeksi. Ollaan myös tehty paitoihin itse tehtyjä kuvia eli päästiin semmoista tekemään ja saippuoita myös samalla.

Opettaja: Saippuasta on tainnut viritä yritysideakin.

Kasperi: Kyllä. Tehtiin viimeisellä viikolla idea, että jospa me myytäs Popparin edessä saippuoita.

Opettaja: Meillä oli syksyllä pitempi harjoittelujakso. Mitä sä teit silloin harjoittelujaksolla?

Kasperi: Oliko se 2 viikkoa jossain ja sitten 4 viikkoa jossain? 2 viikkoa siellä tieto- ja viestintätekniikan puolella.

Opettaja: Mmm.

Kasperi: Oli kyllä kiinnostavaa, kun siellä pääsi näkemään vähän sen alan kaikkia osa-alueita. Ja hieman pääs tekemäänkin itse.

Opettaja: Joo.

Kasperi: 4 viikkoa olin sitten ihan vaan työharjoittelussa Rustassa.

Opettaja: Joo eli sä olit kaupan alan hommiin tutustumassa. Elikkä koululla oot tieto- ja viestintätekniikkaan käyny tutustuun. Sitten työpaikalla liiketalouden puolelle elikkä kaupassa. Missä muualla sä oot ollut tutustumassa ja harjoitteluissa?

Kasperi: No siis LVI-puolella kävin tutustumassa eli talotekniikan puolella. Sitten olin raksalla ihan työharjoittelussa.

Opettaja: Elikkä olit työmaalla?

Kasperi: Mmm.

Opettaja: Joo.

Kasperi: Sitten olin tutustumassa nuoriso- ja yhteisöohjaajan alaan.

Opettaja: Sitten sä oot käynyt myöskin harjoittelussa ohjausalan alalla. Missä sä olit nyt viimeksi?

Kasperi: Mä olin Rovaniemen Steinerkoulun eskari / IP-kerhossa.

Opettaja: Joo. No nyt kun kuuntelee tota sun kattausta, että missä kaikissa olet käynyt tutustumassa ja harjoittelussa, niin sä oot aika monenlaista käyny kattomassa. Sää varmaan sait näistä eväitä miettiä, mihin sä hait sitten nyt yhteishaussa. Miten sulla kävi sen haun suhteen sitten? Löytykö nyt jo vaihtoehtoja, mihin hakea TUVAn aikana?

Kasperi: Kyllä niitä on kertynyt neljäkin. Hyvin on löytyny.

Opettaja: Sä oot poiminut niistä sun kokeiluista nää sun hakukohteet. Elikkä sulla oli vähän ajatusta, että ne voisi olla näitä, sä kävit kokeilemassa niitä ja totesit, että hei nää oli hyviä vaihtoehtoja ja sait ne nyt oikeeseen järjestykseen sun omasta mielestä, että mikä tuntuu itelle sopivimmalta.

Kasperi: Sitten kun tulee se ilmoitus, että mihin pääsen, niin se ei haittaa, mihin niistä neljästä pääsen, kunhan johonkin. Siitä voi sitten katsoa eteenpäin kun opiskelee, että minkälaista se sitten on.

Opettaja: Aika mahtavaa. Sulla ei oo painetta, että sun pitäisi päästä välttämättä ykköstoiveeseen, koska sulla on hyviä vaihtoehtoja monta siinä nytten.

Kasperi: Niin. Monestihan olen itekkin kuullut niitä kaikkia tarinoita ihmisiltä, että joo ne opiskelee tähän alaan ja yhtäkkiä ne on aivan jossain eri alassa, mihin on ennen opiskellut. Se on vähän kun juna, joka vaan kulkee ja kulkee ja välillä pysähtyy johonkin ja välillä tonne ja sinne.

Opettaja: Mmm, aika mahtava. Välittyy tuo sun elämänasenne, että kaikki on kiinnostavaa. Avoimesti suhtautuu niihin mahdollisuuksiin mitä on ja ottaa kaiken irti siitä.

Kasperi: Kyllä. Asennekkin on muuttunut aika paljon ysiluokalta. On ollut ilmeisesti varmaan itellä burnout silloin, niin ei oo jaksanu opiskella. Nyt sitä voi sitten kun on uusi mielenkuva asioista.

Opettaja: Miten sä kuvailisit sitä asenteen muuttumista? Miten se on muuttunu?

Kasperi: Se on muuttunu negatiivisesta positiiviseen justiinsa. Ennen minä vaan totesin, että joo ei nää asiat tästä muutu vaikka mitä tekee. Nyt mie oon silleen, että ne voi muuttua ne asiat, jos niitä vaan tarpeeksi kovaa yrittää ja tekee. Kaikki on mahdollista niin kauan kun itse pyrkii tekemään kaikkensa, että voi saavuttaa sen mitä haluaa.

Opettaja: Aika mahtavasti sanottu kyllä. Tuonko sä oot TUVAlla oivaltanu?

Kasperi: Juu.

Opettaja: Se kyllä välitty sun tekemisestä myöskin tänä vuonna, että ihan sama mikä juttu, mihin on koitettu haastaa, niin sä oot aina lähtenyt tekemään sen. Mitä sä aattelet siitä?

Kasperi: No se on ihan hyvä haastaa itseään välillä tekemään asioita, joista ei välttämättä pidä.

Opettaja: Mitä sä sanoisit ihmisten kohtaamisista tän vuoden aikana? Sä oot varmaan aika monenlaista ihmistä kohdannut ja jututtanu ja vähän haastatellukin, että minkälaista elämää kukakin on eläny. Mitä sä sanoisit siitä ihmisten kohtaamisesta?

Kasperi: Huomaa tosi paljon kun on kohdannut eri ihmisiä ja niitten tarinoita, että me ihmiset olemme todellakin aika erityisiä yksilöitä. Kaikkien tarina ei ole suoraa viivaa vaan siinä menee alas ylös koko ajan. Ei sinne mitään suoraa linjaa ole. Se on sinänsä ihan hyväkin, koska on se varmaan aika tylsää, jos elämän vetää vain suoraan viivaa koko ajan.

Opettaja: Mitkä ois sun terveiset ysiluokkalaiselle, joka pohtii, mihin hakeutus ja ehkä miettii jo TUVAakin vaihtoehtona tai jotain muuta? Mitä sä sanoisit ysiluokkalaiselle tai jollekin muulle, joka miettii tämmöistä asiaa?

Kasperi: Jos sulla on idea, mihin sie haet tai vaikka ei oo ideaa, niin TUVA on aina se backup. Jos se sun ideakaan ei toiminu, sie voit mennä TUVAlle ja pohtia sun idean uuestaan, että mihin sie sitten meet siitä. Ja, jos sulla ei oo ideaa, niin TUVA on hyvä vaihtoehto kun siinä sie pääset näkemään kaikkia näitä aloja. Älä luovu unelmistasi vaan seuraa niitä ja tavoittele mahdollisia.