TULEVAISUUSTAAJUUS OPINTO-OHJAUKSEN TUKENA 

Tulevaisuustaajuus –työpaja toteutetaan opinto-ohjauksessa oppituntien aikana. Tässä toteutuksessa tarkastellaan toivottavaa tulevaisuutta oman työuran kannalta.

 

INTRO

Katsokaa Intro -video Sitran sivuilla (7:14)

Tehtävä 1: Keksikää jokainen yksi tai useampi Mitä jos…? -kysymys alla oleviin teemoihin liittyen:

a) työelämä, esim. Mitä jos tulevaisuuden työelämässä työtä tehtäisiin vain kahtena päivänä viikossa?)
b) ammatit/työtehtävät, esim. Mitä jos tulevaisuuden pelastushenkilö ei koskaan käy lähelläkään tulta?)
c) paikat, joissa työskennellään, esim. Mitä jos voisin työskennellä toisella planeetalla?

Tehtävä 2: Jakakaa Mitä jos -kysymyksiä ja niiden herättämiä ajatuksia pienryhmässä keskustellen.

Tehtävä 3: Valitkaa pienryhmässä 3-5 taitoa, joita mielestänne tarvitaan 10 vuoden päästä. Voitte tutustua erilaisiin työelämässä tarvittaviin taitoihin esimerkiksi Työelämätaidot ja osaaminen -listan avulla. Voitte myös miettiä muita, omasta mielestänne tärkeitä taitoja.

HAASTA

Katsokaa Haasta-video Sitran sivuilla (5:54)

b) Kuunnelkaa Tulevaisuuden ammattien aamupäivä -kuunnelma (alla) ja keskustelkaa sen jälkeen ryhmissä: Tunnistatteko tämänkaltaisen oletuksen tulevaisuudesta? Ajatteletteko itse näin?
Haastakaa: millaisiin oletuksiin kuunnelma perustuu?

Lue Ammattien aamupäivä -kuunnelma

Opettaja: “Timo hei, kuva pätkii vähän”

Timo: Aijaa, mikäs..

Opettaja: “Joo ei kyllä… Sulla taitaa olla siellä kaista tukossa, ei näy kyllä yhtään selkeesti.

Timo: Hetkonen… Eiku joo. Mulla menee laskentateho nyt lääketieteen hyväksi. Mä otan sen nyt takaisin omaan käyttöön hetkeksi.

Opettaja: “Noni, nyt on hyvä. Aloita vaan.”

(Timo aloittaa ammattien aamupäivä -esittelyn)

Noni jes, Moikka kaikki. Ja tervetuloa mun omasta puolesta myös tähän ammattien aamupäivään. On oikeastaan aika hienoa päästä näin hologrammi yhteydellä täältä tropiikista puhumaan teille siitä mitä mä nyt teen työkseni.

Mä itse teen siis töitä biologina ja olen tällä hetkellä projektitutkijana. Ja kuten äänestäkin kuuluu niin ihanasti keskellä trooppista metsää täällä Filippiineillä.

Mä pääasiassa työskentelen kosteikkoalueiden hiilinielujen parissa. Tutkien ja pyrkien säilyttämään luonnon monimuotoisuutta. Mun työpäivät on sellaisia neljä tuntisia ja neljänä päivänä viikossa. Vihdosta viimein tosiaan ymmärrettiin, että se pidempi työpäivä ei lisää tehokkuutta, vaan keskiössä on ihminen ja työntekijän hyvinvointi.

No joku varmaan ihmettelee, että miksi mä edes olen täällä, koska nykyisyydessään tätä työtä voisi tehdä myös täysin etänä, mutta mä oon täällä, koska mä haluan olla täällä. Biologina mulla on tärkeää, että mä pääsen haistamaan ja koskemaan luontoa ihan konkreettisesti.

Mun työssäni tekoäly on isossa roolissa. Käytännössä kaikki mittaukset, muistiinpanot ja tietojen keruu tapahtuu sen kautta. Mun tärkein tehtävä on lähinnä enää tarkistaa, että kerätyt tiedot on oikein, koska siihen tekoälykään ei vielä täysin pysty. Sekin kehittyy kyllä aika nopeaa tahtia, että saas nähdä teenkö mä kohta enää tuotakaan.

Mun työ on täysin paikkariippumatonta eli mä voin tehdä töitä melkeinpä mistä vaan. Itse oon todella iloinen, että tutkijat ja keksijät sai luotua nämä päästöttömät lentokoneet, joilla liikkua. Siksi mäkin voin työskennellä nyt täältä käsin, vaikkei Suomessa mitään vikaa olekaan.

Hei jos teillä on kysymyksiä ni kysykää vaan ihan rohkeesti… Joo sieltä…

KUVITTELE

Katsokaa Kuvittele -video Sitran sivuilla (2:00)

Tehtävä 4: Aikajana: Muistele, mitä olet tykännyt lapsena tehdä, miten kiinnostuksen kohteet/harrastukset ovat vaihtuneet ja mistä olet innostunut? Kirjaa aikajanalle:

a) aikaisempia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita aikajärjestyksessä

b) janan loppuun niitä asioita, jotka voisivat kiinnostaa ja mistä voisi tulevaisuudessa tulla vahva kiinnostuksen kohde (tai voit ottaa uusia juttuja Lauri Järvilehdon listauksesta).

Tehtävä 5: Tämä tehtävä tehdään itsenäisesti

a) Valitse kolme sinua kiinnostavaa työtä tai asiaa/ilmiötä, jonka parissa haluat työskennellä (esim. eläinten kuntouttaminen).

b) Visioi paperille itsellesi kaksi tai kolme erilaista TOIVOTTAVAA tulevaisuutta työuran näkökulmasta. Nyt saa irrottautua realismista ja hullutella! Jos kaikki olisi mahdollista, millaiselta/miltä sinun työurasi näyttäisi? Korosta visioissa seuraavia asioita: 

– minkälaisten asioiden parissa työskentelet?
– miten olet kouluttautunut työtäsi varten?
– miltä työpäiväsi näyttää?
– onko työskentelysi säännöllistä vai joustavaa?
– mistä asioista nautit työssäsi?
– millaisia taitoja ja vahvuuksia työssäsi tarvitset?

c) Valitse näistä visioista yksi, joka sinua kiinnostaa tällä hetkellä eniten.

d) Esitelkää visiot pienryhmässä keskustellen.

Tehtävä 6: Tässä tehtävässä opettaja lukee seuraavasti: Sulje silmäsi. Kuvittele itsesi kymmenen vuoden päähän, kun edellä valitsemasi visio on toteutunut. Kuuntele seuraavat kysymykset silmät kiinni, avaa sitten silmäsi ja kirjoita paperille.

– Kuvaile elämääsi yleensä, millaista se on?
– Millaista vapaa-aikaa vietät?
– Missä asut?
– Millaisia ovat sinulle tärkeät ihmissuhteet?
– Mitkä asiat koet tärkeiksi?
– Mitä harrastat?
– Mistä saat kiitosta?
– Mistä iloitset?
– Millaisia uusia vahvuuksia olet kehittänyt?

TOIMI

Tehtävä 7: Kuunnellaan Johannan Keräsen uratarina (kuva: Maiju Kettunen)

 

 

 

 

 

 

Lue Johannan uratarina

Moikka moi, mä olen Keräsen Johanna, vastavalmistunut taiteen maisteri, kevytyrittäjä valokuvaaja sekä itseoppinut tapahtuma- ja teatterituottaja. Mä valmistuin lukiosta vuonna 2014 tosi keskinkertaisin arvosanoin… ja itse asiassa kävin jälkikäteen korottamassakin paria arvosanaa, koska ajattelin että niistä vois mulle myöhemmin olla hyötyä ja olin myös tosi kiinnostunut näistä kahdesta aineesta, jotka kävin korottamassa,ne (aineet) taisi olla historia ja äidinkieli.

Lukion jälkeen mä en itse asiassa päässyt yhteenkään niistä kouluista, joihin olin hakenut. Mä olin hakenut silloin neljään eri yliopistoon ja ammattikorkeaan ja niistä ensimmäisenä olin hakenut Lapin Yliopistoon kuvataidekasvatuslinjalle, mutta sitten tosiaan kävi niin, että mihinkään näistä en päässyt. Mä olin silloin kesätöissä hotelli-ravintolassa ja totesin, että en mä halua siellä nyt vuotta olla välivuotta olla viettämässä, niin sitten mä lähdin au pairiksi Italiaan siksi syksyksi. Se oli tosi ihana kokemus ja oli semmonen hyvä irtiotto lukion jälkeen kun piti miettiä, että mitähän sitä sit seuraavaksi. Mä tulin sieltä pois vähän ennen joulua ja joulun jälkeen mä aloitin Limingan taidekoulussa valokuvalinja opinnot.

Mä olin kiinnostunut valokuvaamisesta jo lukioaikana tosi paljon ja se Limingan valokuvalinja sitten lisäsi mun varmuutta toimia valokuvauksen saralla ja sit siitä rupes pikkuhiljaa kehkeytymään ihan ammattimaista toimintaa. Osittain tän valokuvauksen inspiroimana ja muutenkin tälleen media-alasta suunnattomasti kiinnostuneena niin sit mä ponkaisin seuraavana vuonna yhteishaussa jälleen eteenpäin. Jälleen mulla oli Lapin Yliopisto ykkösenä, mutta silloinkaan ei vielä tärpännyt ja mä päädyin mun kakkosvaihtoehtoon eli Karelian ammattikorkeaan medianomilinjalle. Siellä oli tosi paljon semmoista, mistä mä tykkäsin niinku alan puolesta, mutta mä koin, että ne opinnot ja se, minkälaiseksi medianomiksi mä olisin niistä opinnoista valmistumassa ei ollut yhtään mun juttu.

Sitten mä hain jälleen yhteishaussa ja jälleen kerran Lapin Yliopisto oli mulla ykkösenä ja tällä kertaa tärppäsi. Mä olin jo heittänyt kirveen kaivoon niin sanotusti koko hankkeen suhteen ja kolmannet samat pääsykokeet tuntui aivan epätoivoiselta, mutta sit sieltä nasahtikin melkein täydet pisteet. Se oli upea tunne, siihen liittyi itkua ja epätoivoa ja sitten kaiken sen kolmen vuoden hakemisen jälkeen myös suunnatonta riemua!

Ja sit mä jätin mun ammattikorkeakouluopinnot kesken ja suuntasin Lappiin. Täällä mä ajattelin aluksi, että no kyllähän mä saan nopeesti – mä olin jo kerennyt rakentaa mun elämää jo tuonne etelämmäs, ajattelin että mä valmistun sairaan nopeesti ja teen kaikki alle tavoiteajan ja valmistun neljässä ja puolessa vuodessa maisteriksi, mutta sitten elämäntilanteet muuttui ja opintohommat rupesi kiinnostamaan aivan uudella tavalla, mä rupesin saamaan harrastuksia opintojen ohelle – rupesin harrastamaan mun toisena yliopistovuonna teatteria ja sen myötä heitin sitten tämän ensimmäisen opintosuunnitelmani eli HOPS :n roskiin ja suunnittelin kaiken aivan uudestaan, annoin mennä vähän omalla painollaan ja katoin, että mihinkäs tästä sitten päästään.

Kandiksi valmistuin siinä tavoiteajassa eli kolmessa vuodessa, mutta maisteriin käytin sitten kolme vuotta ja kaksi kuukautta, kunnes syksyllä 2022 lopulta valmistuin. Kuvataidekasvatus oli mulle osittain sellainen varma valinta sen puolesta, että siinä mä pystyn tekemään sekä taidetta että töitä opettajana. Ajattelin että näinhän saan enemmän työmahdollisuuksia auki. Lopulta kun mä aloitin nämä opinnot, niin mä löysin paljon enemmän työmahdollisuksia kuin olin alun perin edes kuvitellut ja nyt opiskeluiden jälkeen mä oonkin löytänyt työpaikan, pääsen heti sijaistamaan välittömästi mun opintojen päätyttyä. En poikkeuksellisesti koulussa vaan museossa amanuenssin työssä, mikä on aivan uusi ja yllättävä kiinnostuksen kohde, jonka mä löysin näiden opintojen myötä.

Sit kaiken lisäksi mä olen löytänyt paljon töitä myös mun harrastuksen kautta ja teatteriharrastus on tuonut mulle runsaasti töitä ja nykyään mä toimin aktiivisesti tapahtuma- ja teatterituotannon kentällä ihan ammatikseni vaikka mulla ei niistä vielä virallista koulutusta olekaan.

Kun mä tulin yliopistoon, niin mä lähdin liikenteeseen siitä, että kaikesta pitää suoriutua aivan täysillä ja täytyy tehdä pelkästään vaan hyviä numeroita. Mä olin aina ollut kova suorittamaan opintoja ja sit siinä kävi niin, että mä panostin niihin niin paljon, että mä burn outtasin (paloin loppuun). Siihen vaikutti toki moni muukin asia mun elämässä – elämäntilanteiden muutokset ja muut. Burn outin myötä mulle kehittyi toisen vuoden jälkeen ahdistus, mä olin pitkään ahdistunut ja tämän ahdistuksen ja burn outin myötä myös ADT eli YTHS :n mukaan itseaiheutettu keskittymisvaikeus.

Se oli mulle tosi vaikea pala, koska mä en ollut koskaan aiemmin kokenut vaikeuksia lukemisen tai keskittymisen suhteen ja nyt se oli aivan todella hankalaa. Mutta onneksi siihenkin löytyi sitten todella paljon apuja, kun mä lähdin kertomaan näistä mun vaikeuksista ja esim. kirjastohenkilökunta onnistui tarjoamaan paljon hyviä työkaluja näitten keskittymisvaikeuksien kanssa pärjäämiseen.

Nyt jos joku siellä miettii ja ehkä vähän ahdistaa se, että mitähän nyt ja onko musta tähän ja oonks mä nyt menossa oikealle alalle, niin huoli pois! Kyllä asioilla on tapana järjestyä – tosi kliseinen asia sanoa – mutta niillä on! Ja tosi paljon kannattaa luottaa intuitioon. Mun intuitio oli se, että mä haluan taidealalle ja sitten kun seuraa sitä intuitiota niin sit se loksahtaa. Sieltä omalta alalta löytyy… se mikä tuntuu omalta, niin sieltä löytyy jotain, minkä kautta saa töitä, minkä kautta pärjää.

Ja sit jos huomaakin kesken kaiken, että no tämähän ei mennyt yhtään niin kuin mä ajattelin ja tämä ei ookkaan yhtään se kutsumus tai kiinnostuksen kohteet muuttuu aivan toiseksi, niin koskaan ei oo myöhäistä opiskella uudestaan – koskaan ei oo liian myöhäistä lopettaa kesken. Voi todeta että ei vitsi, ei tää akateeminen homma ollutkaan yhtään mulle ja vaihtaa linjaa tai vähän niinku mulle kävi että mulle se akateeminen homma oli just se juttu – ja sitten mä vaihdoin yliopiston puolelle. Aina on tsäänssi (mahdollisuus) muuttaa suunnitelmia ja… niin. Muuta suunnitelmia, kun siltä tuntuu ja luota intuitioon!

Tehtävä 8: Ota itsellesi puhdas paperi. Toteuta Oma Polku visioimaasi tulevaisuuteen 10 vuoden päähän tästä päivästä. Kuvaa polku paperille kirjoittamalla tai piirtämällä. Polun alkupiste on tämä päivä. Sijoita polkusi varrelle kaksi yllättävää mutkaa/käännettä, jolloin kaikki ei mennyt kuten suunnittelit – miten pääsit eteenpäin? Lopputuotos jää opinto-ohjaajalle ja sitä käydään läpi tulevaisuuskeskustelussa. Opiskelija voi ottaa lopputuotoksesta valokuvan.

 

Lapin ammattikorkeakoulu -logo