2. Tiivistelmä Ylläksen kuukkelitutkimus -blogista
- Ylläksen kuukkelitutkimus
Rovaniemeläinen, enimmäkseen Ylläksellä majaileva Pekka Peltoniemi aloitti vuonna 2006 Ylläksen kuukkelitutkimuksen, jonka aikana hän on rengastanut yli 2500 kuukkelia. Tutkimuksessa rengastetuista kuukkeleista on kertynyt jo yli 15 000 havaintoa vuoteen 2022 mennessä. Kuukkeleilla on värilliset lukurenkaat, joiden koodit ovat helposti luettavissa kiikareilla tai valokuvista.
Pekka on kirjoittanut kuukkelitutkimuksesta ja havainnoistaan Ylläksen kuukkelitutkimus -blogiin vuodesta 2014 lähtien. Peltoniemen lintuharrastus sai alkunsa, kun hän lapsena ihmetteli suopöllön suuresiintymistä Pohjanmaalla 60-luvun lopulla.
- Kuukkelin elinympäristö
Kuukkeli on paikkauskollinen lintu, joka pysyttelee hyvin pienellä alueella suurimman osan elämästään. Nuoret kuukkelit jäävät suurimmalta osin 1–3 kilometrin päähän synnyinreviiristään. Valtaosa Ylläksen kuukkelitutkimuksen kuukkeleista havaittiin kontrolleissa joko alkuperäiseltä rengastuspaikalta tai korkeintaan 3–4 kilometrin päässä siitä.
Kuukkelin monipuolinen ruokavalio mahdollistaa sen pysymisen pienellä alueella, ja kauemmas lähdetäänkin vain etsimään puolisoa tai valtaamaan uutta reviiriä. Mikäli populaatio on tarpeeksi tiheä, löytää kuukkeli puolison yleensä hyvin läheltä. Etelämpänä kuukkelit joutunevat liikkumaan pidempiä matkoja löytääkseen itselleen puolison ja sopivan, vapaan reviiriin.
Kuukkelille sopivia elinympäristöjä löytyy sekä Etelä-Suomesta että Lapista. Etelässä kuukkelimetsät ovat kuusivaltaisia, kun taas pohjoisessa pesiminen tapahtuu pääosin mäntyvaltaisissa sekametsissä ja soisilla alueilla.
Pohjoisessa kuukkelit ovat rohkeampia liikkumaan myös avoimessa maastossa sen vuoksi, että se on välttämätöntä, mutta toisaalta myös petolintujen uhka on pienempi kuin etelässä. Elokuussa kuukkelit saattavat uskaltautua jopa tuntureiden puurajan yläpuolelle herkuttelemaan auringon kypsyttämillä mustikoilla. Kuukkeleita voi tavata avosoiden reunoilla keräilemässä ruokaa ja varastoimassa sitä läheisiin puihin talven varalle.
Kuukkelit keräilevät ruokaa myös hakkuaukeilta, etenkin jos niihin on jätetty siemenpuita tai säästöpuuryhmiä. Jos kuukkelin pesäpaikka eli reviirin ydin hakataan, siirtyvät linnut kokonaan uudelle reviirille. Muuten kuukkelit voivat vierailla hakatulla alueella syömässä kuten ennenkin.
Kuukkelit vierailevat myös asuinalueiden reunamilla niillä seuduilla, jotka rajoittuvat metsään ja joiden puustoa on rakennusvaiheessa säästetty. Tuntureiden mökkikylissä kuukkeli on tuttu vieras myös lintulaudalla.
- Kuukkelin ravinto
Kuten muutkin varislinnut, myös kuukkeli on kaikkiruokainen. Kuukkeli kätkee ruokaa aina kun sitä on tarjolla ylen määrin. Näin kovalla työllä kerätyt kätköt pysyvät muiden lajien ulottumattomissa:
”Kuukkeli liimaa syljellään sopivan kokoiseksi pyörittämänsä palan korkealle puuhun oksan kärkeen. Kiinnitys tapahtuu useimmiten selällään alaspäin roikkuen, jolloin kätkö syntyy oksan alapinnalle. Oksan kärki (männyn tai kuusen) on niin hento ja taipuisa, ettei isommilla linnuilla ole mitään mahdollisuutta tyhjentää varastoa. Lähinnä muut varislinnut ovat ruokakätköistä kiinnostuneita, mutta joutuvat seuraamaan neuvottomina lopputulosta.” (Pekka Peltoniemi, Ylläksen kuukkelitutkimus –blogi.)
Sulan maan aikana kuukkelin ravinto on monipuolisempi, ja keväisin lumien sulaessa talven varalle tehdyt kätköt jäävät syömättä. Kuukkeleiden ravinto koostuu muun muassa marjoista, sienistä ja hyönteisistä – syövätpä ne myös hunajaakin, jos sattuvat sitä löytämään.
- Naaras vai koiras – mistä sen tietää?
Kuukkelit näyttävät samalta riippumatta siitä onko kyseessä naaras vai koiras. Sukupuolta voidaankin arvioida siksi vain koon (paino) ja mittaamisen (käsisiiven pituus) perusteella.
- Kuukkelin elinikä ja iän määrittäminen
Kuukkelit elävät useimmiten vain muutaman vuoden, mutta Ylläksen kuukkelitutkimuksessa tavattiin usein myös 4–6 vuotta vanhoja yksilöitä. Vanhimmat havaitut kuukkelit ovat olleet jopa 13–16-vuotiaita, mutta nämä ennätysyksilöt ovat harvinaisia.
Mikäli lukurengastetun kuukkelin ikä kiinnostaa, lintuyksilön historiatiedot ovat saatavilla Rengastustoimistosta lukurenkaan tunnuksia vastaan. Muussa tapauksessa kuukkelin iän määrittäminen tapahtuu tarkastelemalla sen sulkia ja käytöstä.
- Kuukkelin ääntely
Kuukkeli ääntelee kutsuakseen toisia kuukkeleita ja pitääkseen niiden kanssa yhteyttä, koordinoidakseen ryhmän etenemistä, varoittaakseen vaarasta ja ilmoittaakseen löytyneestä ruoasta. Kuukkeli osaa matkia muiden lajien ääniä, esimerkiksi kotkanpoikasen ruoankerjuuääntä tai varpushaukan soidinääniä. Kuukkelin laulua Pekka Peltoniemi kuvaa seuraavasti:
”Laulu koostuu solisevista liverryksistä, värisevistä pulinoista, huilumaisista vihellyksistä, maiskahduksista, naukaisuista ja hiljaisesta rupattelusta. Koiras esittää laulunsa yleensä hyvin näkyvällä paikalla, tavallisesti kuusen latvassa.” (Pekka Peltoniemi, Ylläksen kuukkelitutkimus –blogi.)
Kuukkelit tulevat yleensä paikalle kuullessaan vihellyksiä ”kovaa ja korkealta”. Ne oppivat myös nopeasti tunnistamaan ihmisiä vihellyksen perusteella.
- Kuukkeliryhmät
Kuukkelit eivät parveudu, vaikka useampiakin kuukkeliryhmiä saattaa pohjoisessa kertyä ruokailemaan samalle paikalle. Ryhmät tunnistavat toisensa ulkonäön perusteella jo kaukaa ja reagoivat vain oman ryhmän kutsuääniin.
Kuukkeliryhmät muodostuvat kahdesta tai useammasta, yleensä enintään kuudesta yksilöstä. Kuukkelit ovat yksineläjiä lähinnä silloin, kun ne etsivät itselleen uutta puolisoa. Pesinyt kuukkelipari hylkää aina osan poikasista, jotka sitten saattavat adoptoitua toisiin ryhmiin. Heinäkuun jälkeen kuukkeliparin mukana kulkee enintään kaksi saman vuoden poikasta. Yleisimmin pohjoisessa esiintyy kolmen kuukkelin ryhmiä, joihin kuuluu yleensä vanha koiras ja naaras sekä yksi poikanen – joko oma tai adoptoitu.
- Kuukkelin terveys
Kuukkelit ovat todella terveitä lintuja verrattuna useisiin muihin lajeihin. Niiden kyky selviytyä jopa viidenkymmenen pakkasasteen kausista on huikea, eikä Pekka Peltoniemi ole koskaan tavannut sairauden tai nälän heikentämää yksilöä. Tuhansista Peltoniemen rengastamista kuukkeleista ei ole myöskään löytynyt pintaloisia.
- Kuukkeli ja pedot
Pohjoisessa kuukkelin vihollinen numero yksi on hiiripöllö. Yleensä lajien kohdatessa kuukkelit pyrkivät yhteisvoimin hätistelemään pedon pois rääkymällä ja syöksymällä aivan pöllön pään vierestä. Kuukkelit eivät ala ruokailla ennen kuin pöllö on saatu turvallisen matkan päähän. Kuukkelikanta harvenee usein paikoilla, jonne hiiripöllö asettuu pesimään. Myös varpuspöllö on pienestä koostaan huolimatta yllättävän tehokas saalistamaan kuukkeleita talvisin.
Muilta petolinnuilta kuukkeli on suhteellisen turvassa: Kotkalle se on liian pieni ja vaikeasti napattava kohde. Kanahaukalle kuukkeli kelpaisi makupalaksi, mutta kanahaukkakannat ovat romahtaneet ainakin Ylläksen alueella. Varpushaukka taas on luontaisesti harvinainen Lapissa.
- Lajien välinen kilpailu
Varislintujen väliset suhteet ovat useimmiten hyvin neutraaleja. Pihapiiristä tutut harakka ja varis eivät ole toistensa kilpailijoita, vaikka samasta suupalasta saattaakin tulla nahinaa. Myöskään närhi ja kuukkeli eivät ole ekologisesti toistensa kilpailijoita, vaikka näin usein väitetäänkin. Närhet näyttävät jossain määrin seuraavan kuukkeleita, sillä nämä ovat taitavia löytämään ruokapaikkoja. Närhet kätkevät ruokaa puiden alaosiin, kun taas kuukkelit yläoksille. Kuukkelia kaksi kertaa painavampi närhi ei pääse hyödyntämään kuukkelin tekemiä ruokakätköjä, sillä hentoiset oksankärjet eivät kannattele sitä.
- Kuukkelin vuosi
Helpoimmin kuukkeleihin voi törmätä syksyisillä päiväretkillä, kun kuukkelit ovat keräämässä ahkerasti ruokavarastoja talven varalle. Kuukkelit saattavat vielä käydä tutuilla ruokapaikoilla loka- ja marraskuussa, mutta ne eivät enää etsiä uusia paikkoja. Joulu- ja tammikuussa kuukkeli pysyttelee paikallaan ja ruokailee ainoastaan läheisillä ruokakätköillään. Kovilla pakkasilla kuukkeli voi pysytellä samassa puussa jopa kaksi kuukautta pitämässä kylmää muutaman ruokakätkön turvin. Helmikuussa kuukkelit alkavat virkistyä ja nousevat usein puiden latvoihin, joita aurinko jo lämmittää.
Maaliskuussa kuukkelit ovat soitimella, ja maalis- ja huhtikuussa nälkäiset kuukkelit saattavat etsiä ruokaa hieman kauempaakin. Huhti- ja toukokuussa kuukkelit aloittavat pesinnän ja katoavat näköpiiristä – joskin koiraan voi nähdä vilaukselta ruoanhakureissulla. Touko- ja kesäkuussa kuukkelinpoikaset ovat maastossa ja ne vaativat äänekkäästi ruokaa vanhempien ollessa lähettyvillä. Heinäkuussa kuukkelit liikkuvat enimmäkseen yöllä ja aamuyöstä, mutta elokuussa rytmi muuttuu ja kuukkelit liikkuvat vain päivällä.
- Rengastaminen
Ensimmäinen kuukkeli rengastettiin Suomessa verrattain myöhään vasta vuonna 1954. Syyskuuhun 2021 mennessä kuukkeleita on rengastettu kaikkiaan 7800*. Ylläksen lisäksi rengastus on painottunut Kuusamon ja Suupohjan alueille. Lähettämällä kuukkelin renkaan tiedot rengastustoimistoon saa tiedot kyseisen linnun historiasta ja aikaisemmista havainnoista. (*lähde: Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto)
Lisätietoja Pekka Peltoniemen Ylläksen kuukkelitutkimus –blogista, alla oikopolkuja blogiteksteihin kohdennetusti:
Tutkimuksen alku ja kulku 20.12.2014
Kuukkeli, paikkalintu 8.1.2016
Kuukkelin elinympäristö, 23.12.2014
Kuukkelin koko ja sukupuoli 18.2.2015
Kuukkelin iänmääritys 10.3.2015
Kuukkeliryhmien kokoonpano 5.2.2015
Kuukkeli ja hiiripöllö 11.1.2015 Syksyn 2019 vanhimmat kuukkelit
Närhi ei ole kuukkelin kilpailija 15.1.2015