Ensimmäinen piste

Ohjaamo: Ja täällä ohjaamo, kuuleeko Pirjo? Pirjo? Pirjo, kuittaatko että kuulet. 

Pirjo: Anteeks… Mitä, en minä nukkunu. Ihan vaan tässä silmiä lepuutin. Tärkeä lepuuttaa. Nyt kai ääni kuuluu?  (herää säikähtäen)   

Ohjaamo: Kyllä kuuluu. Ja tervehdys sinä seikkailija, joka olet lähdössä kanssamme matkaan. Pirjo, mä vedän nyt alkujuonnot, niin laita sä kengät jalkaan ja valmistaudu lähtöön.

Pirjo: Selvä. Minäpä haen seikkailuhatun ja pyyhkeen. Aina on hyvä olla pyyhe mukana. Ja termari!

Ohjaamo: Sovitaan näin. Noniin tervehdys seikkailija! Kyllä, juuri sinä. Ja tervetuloa tulevaisuuden polulle, joka vie meidät kohti toivottavia tulevaisuuksia. Minä olen Timo ja toimin tämän simulaation ohjaajana täältä ohjaamosta käsin. Saatat ihmetellä, että mikä homma tämä oikein on, joten nyt seuraa infopläjäys. Tämä on tulevaisuuden polku. Kävelyreitti, joka pohjaa Sitran tulevaisuustaajuus menetelmään. Kierroksen aikana sinä opit tulevaisuuden kuvittelun taitoja ja hahmottelet sellaista tulevaisuutta, jota sinä toivoisit… Eli seikkailija me kehitämme kykyäsi kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja myöskin valmiuksiasi toimia toivotun tulevaisuuden toteutumiseksi. Huoli pois, en ole lähettämässä sinua matkaan yksin, vaan saat kanssakulkijan ja seikkailukaverin, nimittäin Pirjon. Pirjo, jatkahan tästä.

Pirjo: Terve, tai moi.. Niin siis kyllä. Tulevaisuusajattelu ei ole jotain irrallista, vaan tärkeä osa tämän päivän tekemistä. Demokratian ja osallisuuden kannalta ei ole yhdentekevää, kenen ääni kuuluu tulevaisuuskeskustelussa. Tulevaisuuteen vaikuttaminen on taito, jota voi kehittää. Oletko sä Timo nähny mun pyyhettä?

Ohjaamo: En ole… ja takaisin asiaan.

Pirjo: Niin, tässä taustalla on siis sellainen ajatus. Jotta siirtymässä kestävään yhteiskuntaan voidaan onnistua, on suuremmalla määrällä ihmisiä ja organisaatioita oltava kykyä ja halua toimia tuon kestävämmän yhteiskunnan puolesta. 

Ohjaamo: Juuri näin. Tulevaisuuteen vaikuttaminen on taito, jota voi kehittää. Tulevaisuusajattelu ei ole jotain irrallista, vaan tärkeä osa tämän päivän tekemistä. 

Pirjo : Löytyi!

Ohjaamo: Mikä?

Pirjo: No se pyyhe!

Ohjaamo: Eli olet valmis lähtemään matkaan?

Pirjo: Menoksi vaan. Noniin, elikkäs. Pirjo, moi… ja niin… joo.. Nyt sinä pääsetkin meidän kanssa kierrokselle, jossa sinä ja mielikuvituksesi olette avainasemassa. Mistäs aletaan. Hei, aletaan siitä että minä kysyn sinulta muutaman kysymyksen. Eli mieti ja vastaa. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta tulevaisuus? Mitä tulevaisuus sinulle merkitsee?Ajassamme ei ole puutetta uhkakuvista tulevaisuuden suhteen, mutta toiveikkaille tulevaisuuskuville olisi paljon tarvetta.Tiesitkös, että maailmanhistoriassa on runsaasti esimerkkejä siitä, miten pienen ihmisryhmän tekemisestä on lähtenyt vyörymään mullistavia seurauksia – niin hyvässä kuin valitettavasti myös pahassa. Muun muassa väkivallattomien kansanliikkeiden muutosvoimasta tehty tutkimus osoitti, että kun noin 3,5, prosenttia kansalaisista aktivoituu ja osallistuu liikehdintään, niin liikkeet onnistuvat ja saavuttavat merkittäviä poliittisia muutoksia. Tämä esimerkki osoittaa meille, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Noniin, lähdetäänpäs liikkeelle. Onko ohjaamo valmis?

Ohjaamo: Kyllä on. Yhdessä kuljette täältä Koskenrannasta jokea seuraten aina eteenpäin. Siirtykää seuraavalle pisteelle sillan alitse kohti rautatiesiltaa. 

 Ohjaamo: Kohteessa. Edessänne pitäisi olla Kemijoki ja takananne kaupunkia.

Pirjo: Kyllä, näin on. Mietihän seikkailija hetki tätä. Nimittäin, itsestään tämä kaikki ei ole tähän noussut, vaan taustalla on paljon suunnittelua ja työtä. Jotta toivottavaa tulevaisuutta voitaisiin tehdä, on voitava haastaa tulevaisuudesta tekemiämme oletuksia. On uskallettava kuvitella erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia sekä tietysti toimia toivottavan tulevaisuuden saavuttamiseksi. Tulevaisuus ei tapahdu, se tehdään. Siirtymä kestävään yhteiskuntaan vaatii taustalleen ihmisiä ja organisaatioita, joilla on kykyä ja halua toimia. Mutta kuinka saada muutosta aikaan?

Minäpä kerron yhden esimerkin. Norjalaissyntyinen Elise Boulding kysyi toisen maailmansodan jälkeen aseistariisunnan asiantuntijoilta, että miltä maailma ilman aseita näyttäisi ja miten se toimisi? Yllättäin, kukaan asiantuntijoista ei oikein osannut vastata. Tässä Boulding ymmärsi sen, että rauhanliike pyrki edistämään rauhaa ilman että tiesi, miltä rauhanomainen maailma edes näyttäisi. He eivät oikeastaan siis tienneet, mitä tavoittelivat. Tällöin Boulding alkoikin pitämään työpajoja, joissa kuviteltiin maailmaa ilman aseita. Osallistujat matkasivat mielessään 30 vuotta tulevaisuuteen ja pyrkivät kuvailemaan, että millaiselta maailma ilman aseita todella näyttäisi. Yhteisen keskustelun jälkeen osallistujia pyydettiin myös kuvaamaan, että miten tällaiseen aseettomaan maailmaan oli oikeastaan päästy. Me toimimme tässä nyt samoin ja pyrimme tekemään juuri, kuten Elisekin teki tai moni muu muutoksentekijä. Mahdollisesti myös juuri sinä.
Lähdetään nyt siis yhdessä haastamaan oletuksia tulevaisuudesta, kuvittelemaan parempaa huomista ja ryhtymään myös toimeen.

Pirjo: Aloitetaan haastaminen kysymällä: Mitä jos. Nämä mitä jos kysymykset haastavat ajatteluamme ja pakottavat ajattelemaan asioita hieman uudella tavalla. Kun katsot ympärillesi, niin näet Kemijoen, Jätkänkynttiläsillan, autoteitä ja asuinrakennuksia. Mutta mitä, jos ympäristöstä katoaisi kaikki autojen äänet? Kenties lintujen äänet kuuluisivat paremmin, tuuli tuivertaisi korvissa tai jokivesi liplattelisi mukavasti, jos ei nyt sattuisi olemaan puolet vuodesta jäässä.

Ohjaamo: Minä lataan nyt taustamusiikit valmiiksi tässä vaiheessa.

Pirjo: Hyvä ja minä kysyn seikkailija sinulta nyt muutaman kysymyksen, joiden jälkeen saat pienen tovin aikaa miettiä niitä omalta osaltasi, kunnes kysyn seuraavan. Ohjaamo tarjoaa miettimistä tehostavaa musiikkia.

Ohjaamo: Valmiina ollaan!

Pirjo: Sitten mennään. Mitä, jos Kemijoen vesi muuttuisi niin puhtaaksi, että sitä voisi juoda? Mitä, jos ymmärtäisimme eläinten kieltä? Mitä, jos Helsingistä pääsisi tunnin junalla Rovaniemelle?

Pirjo: Kysyn sinulta vielä yhden kysymyksen, jota pohtiessasi voit siirtyä seuraavalle pisteelle Koskipuistoon ja kenties paviljonkiin istuskelemaan. Mitä jos ilmastokriisi ratkaistaisiin, muuttuisiko sun arki jotenkin? Siinäpä pala purtavaksi siirtymämatkallesi.

Ohjaamo: Äh, taustamusiikki jumitti. Bitti vinossa. Kuuntele vaikka kaupungin ääniä.

Pirjo: Minä voin myös laulaa!

Ohjaamo: Jätetään se toiseen kertaan. Mars matkaan. Ja se kysymyshän oli. Mitä jos ilmastokriisi ratkaistaisiin, muuttuisiko sun arki jotenkin?

Ohjaamo: Kohteessa.

Pirjo: Jo vain, täällä ollaan. Kuuleppas parahin seikkailija. Mitäpä sanoisit, jos tuolla vastarannalla olisikin ihastuttava ikuinen kesä, jossa uimavesi olisi aina suloisen lämmintä? Tosin avantouimarit eivät välttämättä siitä ilahtuisi. Noh…
Äsken harjoittelimme tulevaisuusajattelua käytännössä kysymällä “Mitä jos” -kysymyksiä. Tulevaisuusajattelun voi oikeastaan kiteyttää lyhyesti siten, että tulevaisuuksia on monia ja me voimme vaikuttaa tulevaisuuteen. Eli niin sinun, kuin minunkin toimillani on vaikutusta. Vastaavasti meillä kaikilla on vastuu ajatella pidempää aikaväliä.
Mutta miltä se tulevaisuus oikein näyttäisi? Vastarannalla katsomasi kaupunkikuva on muuttunut vuosien saatossa suuresti. Jätkänkynttiläsiltakin avattiin vasta vuonna 1989.

Ohjaamo: Valmistautukaa siirtymään erilaisiin tulevaisuuskuvitelmiin.

Pirjo: Jahas, tämä on hauskaa. Vaikka viimeksi hyttyset söivät minut yhdessä kuvitelmassa lähes täysin. Eihän me mennä nyt sinne?

Ohjaamo: Vaikea sanoa, että mihin tämä masiina kuljettaa. Ehkä sadan tai jopa tuhannenkin vuoden päähän ellei jopa kauemmas. Meillä kaikilla on yleisiä oletuksia tulevaisuudesta, mutta vaikea sanoa mihin kone vie.

Pirjo: Noniin, Seikkailija valmistaudu siis matkustamaan tulevaisuuteen. Pohdi samalla, että mitä oletusta seuraavat simulaatiotulevaisuudet edustavat.

Pirjo: Oho! Mikäs paikka se tämä on.

Ohjaamo: Mitä siellä näkyy?

Pirjo: Oi, onpas täällä vihreää ja vehreää. Hirveän kosteaa kyllä. Lämpötilakin jossain kolmissakymmenissä. Lokaatiolaitteeni näyttää, että tämä on Oikarainen Rovaniemellä. Tässä laskee pieni puro kai kohti jokea. Linnusto on kyllä muuttunut ja näköjään aika moni muukin ympäröivä asia.

Ohjaamo: Kuorsaako siellä joku?

Pirjo: Ilmeisesti. Tässä on joku iso nisäkäs ihan lähellä. Kuorsaus kuuluu. Täällä on liaaneja ja onpas hienoja orkideoja. Ja on täällä hyttysiä ja näköjään aika paljon muitakin hyönteisiä. Todella rikas flora ja fauna eli kasvillisuus ja eläimistö. Ei tätä kyllä pohjoiseksi havumetsäksi enää tunnista. On täällä näköjään kurkiakin. Ei tämä kyllä Rovaniemeltä näytä. Kauheesti hyttysiä. Tämähän on ihan sademetsä.

Ohjaamo: Mitä luulet Pirjo, mille yleiselle oletukselle tämä simulaatio tulevaisuus pohjautuu?

Pirjo: Tässä on selkeästi ilmasto lämmennyt täällä arktisella alueella. Äh… näitä kärpäsiä ja hyttysiä – Timo, matkataan täältä toisaalle. Nämä alkavat käymään jo ihan päälle.

Pirjo: Kiitos.

Ohjaamo: Sori, Ei niistä hyttysistä tunnu oikein pääsevän eroon. Valmistautukaa seuraavaan tulevaisuuteen.

Ohjaamo: Pirjo, minne laite siirsi teidät?

Pirjo: Lokaatio näyttää Rovaniemen juna-asemaa – kai. Nämähän leijuvat ilmassa, siis nämä kulkuneuvot. Tässä on joku portti ja joku skanneri vissiin.

Ohjaamo: Anna sen skannata sun iiris. Siinä täytynee tunnistautua. Mä syötän muut tiedot täältä etää näppäimistöltä.

Pirjo: Portti aukes. Jahas. Kieli on vaihtunut englanniksi, vai onkohan tämä vaan turisteille. On kyllä futuristista, vaikka itse sanonkin. Kauhean siistiä täällä on. Hetkonen, olenko minä jossain aluksessa. Oho tuosta meni äsken kauheeta vauhtia joku lentoalus ohi. Tällainen taustanauha täällä soi. Onko tämä nyt sitä tulevaisuuden musiikkia – tällainen ambient. Onhan tämä kieltämättä aika rauhoittavaa. Teknologia on selkeästi kehittynyt melkoisesti. Vieköhän tämä alus avaruuteen, vai olenko jo siellä. Ihmiskunta on kai tutkinut universumia ja löytänyt ehkä myös elinkelpoisia planeettoja avaruudesta. Vai olemmeko kenties paenneet jotain avaruuteen?

Ohjaamo: Vaikea sanoa. Tämä on niin kaukana tulevaisuudessa, että en itsekään saa kaikkia tietoja. Mutta mitä luulet Pirjo, mille yleiselle oletukselle tämä simulaatio tulevaisuus pohjautuu?

Pirjo: Tässä tulevaisuudessa teknologia on kehittynyt huimasti ja ratkaissut oletettavasti paljon ongelmia.

Ohjaamo: Oletteko valmiit matkaamaan seuraavaan?

Pirjo: Joo, siirrä meidät ensin takaisin.

Pirjo: Olipas se mielenkiintoista. Matkataan vielä kolmanteen kuviteltuun tulevaisuuteen.

Ohjaamo: Pirjo mitä näkyy?

Pirjo: Täällä onkin paljon hiljaisempaa. Tuuli tuivertaa vapaana ja sirkat pitävät hieman ääntä. Tuolla on tuollainen teltta tai jurtta, josta kuuluu rumpujen soitantaa. Lokaatio näyttää Mäntyvaaraa täällä Rovaniemellä. Tässä on jokin ohjekyltti. Mitäs täällä lukee… Hetkonen… Täällä on siirrytty yhteisölliseen elämäntapaan, jossa kierto- ja jakamistalous näyttävät olevan kaikki kaikessa. Onkohan tuolla jurtassa jotkut juhlat?

Ohjaamo: En osaa sanoa kyllä yhtään.

Pirjo: Mutta vaikuttaa mukavalta. Aika kiva tunnelma, vaikka itse sanonkin. Ilmeisesti maapallon luonnonvaroja ei enää kuluteta tarpeettomasti. Mutta aika pimeää täällä on. Nyt on selkeästi ilta taittumassa juuri yöksi.

Ohjaamo: Pirjo, mille yleiselle oletukselle tämä simulaatiotulevaisuus pohjautuu?

Pirjo: Kierto- ja jakamistalous ovat tulleet niin suosituiksi, että on perustettu uudentyyppisiä yhteisöjä, jotka elävät omilla tavoillaan.

Ohjaamo: Siirränkö teidät toisaalle.

Pirjo: Siirrä vain.

Pirjo: Tämä olikin hauskaa. Mihinkäs me nyt päädyttiin?

Ohjaamo: Hetki, selvitän.

Pirjo: No, kuitenkin tässä matkasimme läpi juuri kolmen erilaisen tulevaisuus kuvitelman, jotka perustuvat yleisiin oletuksiin tulevaisuudesta. Oletukset eivät ole ennustuksia, vaan ne esittelevät kärjistetysti niitä oletuksia, joihin törmäämme lähes päivittäin. Tulevaisuutta, emme voi tietää, mutta se on varmaa, että tulevaisuuksia on monia ja voimme vaikuttaa niihin. Pidämme toisia tulevaisuuksia todennäköisempinä kuin toisia. Tietysti osa tulevaisuuksista on myös mahdottomia tai jopa täysin uskomattomia.

Ohjaamo: Pirjo, te olette näköjään jonkun vaatekomerossa Japanissa.

Pirjo: Jahas, sitten hys hys. Tule, jatketaan matkaa. Mennään tuonne Konttisen rantaan. Mieti ja kuvittele tässä matkalla, että millainen sinun toivomasi tulevaisuus oikeastaan olisi ja miltä se kuulostaisi?

Äänilähteet: 

CCBY 4.0:

Dementan (Japanese News)
https://freesound.org/people/Dementan/
https://freesound.org/people/Dementan/sounds/185605/

Ohjaamo: Tervetuloa Konttisen rantaan. Olkaa hyvät istukaa vaikka hetkeksi ja valmistautukaa kuvittelemaan. Nyt otetaan suuntima tulevaisuuden sijasta historiaan.

Pirjo: Kuvittelun taito on tärkeä ja se on yhteydessä muistamiseen. Kun muistelemme jotain tiettyä tapahtumaan mieleen voi tulla tuoksuja, ääniä, tunteita… Samoin tulevaisuutta kuvitellessamme pyrimme eläytymään siihen, mitä voisi olla. Miltä sinun toivomasi tulevaisuus tuntuisi, miltä se tuoksuisi ja miten viettäisit aikaasi siellä?

Ohjaamo: Otan teille nyt puhelun historiaan. Ottakaahan mukava asento.

Pirjo: Ai että! Markkinahumua! Suoraan Rovaniemeltä ja kuulostaisi olevan 18. päivä helmikuuta 1960. Onpas väkeä ja meininkiä. Jaha täällähän helppoheikit käyvät kauppaa! Kuunnellaan. Ei kiitos, minä en tarvitse enää uutta ämpäriä. Kenelle kellot soivat, no eivät ainakaan minulle. Minulla on jo hanskat kiitos vaan. Ei kiitos, minä en syö tikkunekkuja. Mutta niin… Voidaksemme ymmärtää tulevaisuutta, on meidän myös ymmärrettävä mennyttä aikaa ja historiaa. Silloiset päätökset ovat johdattaneet meidät tänne. Mutta osasiko kukaan aavistaa, että millaista aikaa me elämme täällä nyt? Pohtiko kukaan Rovaniemen markkinoilla, että vieläkö 2020-luvulla markkinoita vietetään ja menisiköhän nämä minun tuotteeni kaupaksi myös silloin. Osattiinko tällaista nykyisyyttä kuvitellakaan, että täällä joku olisi nyt Koskenrannassa miettimässä tulevaisuutta. Kuvittelun voima on valtaisa ja historian jäljet näkyvät ympärillämme yhä.

Ohjaamo: Ohjaan teidät nyt Konttisen kartanon aikaan.

Pirjo: Tällä hetkellä olemme muuten konkreettisesti Konttisen kartanon mailla, jossa kartanoa ei tosin ole ollut enää hyvään toviin – kuten huomata saattaa. 1800-luvun lopulla norjalainen puutavarajohtaja Terje Olsen rakensi näillä maille kartanon, jossa toimi Kemi-yhtiön metsäkonttori. Kartano tosin ei ehtinyt liian kauan maisemaa koristamaan. 1940-luku oli sotaisaa aikaa kuten tiedetään. Mutta osasiko kukaan ajatella, että kartano lopulta tuhoutuisi sotatoimien seurauksena? Tuskin. Vielä mielenkiintoisempaa on kuitenkin kysyä, että olisiko Terje Olsen joskus voinut ajatella, että tontilla toimisi kesäteatteri? Tai että kartanon mailla olisi nyt leikkipuisto, jota turistitkin tulevat katsomaan ja kuvaamaan? Tuskin osasi tai arvasi tällaisia tulevaisuuksia ajatella juuri kukaan. Tiesitkö, että kartanon alkuperäistä puistomaista puutarhaa inspiroi muuten Ranskan Versailles, joten kyllä silloinkin on jo osattu haaveilla ja mallintaa suuria.

Ohjaamo: Siirrytään historiassa nyt joen äärelle.

Pirjo: Kas näköjään uittavat täällä vielä tukkeja. Näitä tukkilaisia ei olekaan hetkeen tällä joella enää nähny, mutta historiassa pöllipino poikineen on tästä ohitsemme mennyt. Rovaniemen kotisaaressa on ollut vaatimaton uittotukikohtakin. Nykyisin tästä menee lähinnä kesäisin veneitä ja talvisin hiihtäjiä. Millaiset historian tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, millaista sinun elämäsi on juuri nyt? Mietihän hetki. Historian tapahtumat voivat liittyä mihin vain, millä koet olevan vaikutusta tämän päivän elämääsi. Yleisiä asioita, jotka saattavat tulla mieleen ovat valitettavasti sodat, mutta onnekseen myös terveydenhuollon kehittyminen. Toisaalta mahdollinen eilinen huono keli on saattanut myös vaikuttaa elämääsi. Myöhästyitkö aamulla jostain? Heräsitkö kenties myöhään ja tuli kova kiire, jonka takia aamupala jäi syömättä? Historia voi olla pienistäkin asioista kiinni, kuten voi olla myös tulevaisuus. Mutta miltä sinun toivomasi tulevaisuus kuulostaa? Vieläkö jäällä hiihdetään ja kesäisin veneillään? Vai onko kenties joki aivan hiljainen, että vesi vain hiljakseen liplattaa. Minä en voi tietää sinun toivomaasi tulevaisuutta, mutta sinä itse voit.

Ohjaamo: Seikkailija, saat nyt tehtävän. Siirtyessäsi tästä reittimme lopetuspisteelle Kirkonjyrhämän laavulle toivoisin, että visioit sinun toivomasi tulevaisuuden. Kerrohan Pirjo lisää.

Pirjo: On vaikeaa tavoitella sellaista tulevaisuutta, jota ei pysty edes kuvittelemaan, joten toivottavien tulevaisuuksien visiot eli unelmat ovat hyvin tärkeitä. Ne antavat meille käsityksen siitä, mitä haluamme tavoitella. Ja sitä paitsi kuvittelu on täysin ilmaista ja tarpeellista, sillä sinun visiosi voi olla myös meidän muiden visio.

Ohjaamo: Noniin, mars matkaan.

Äänilähteet: 

CCBY 4.0:

Yle Arkisto (puhelinkoppi, tukinuitto)

https://freesound.org/people/YleArkisto/
https://freesound.org/people/YleArkisto/sounds/322620/

https://freesound.org/people/YleArkisto/sounds/322272/

Ohjaamo: Tervetuloa päätepisteelle.

Pirjo: Olet nyt kulkenut tulevaisuuden polun ja palannut nykyaikaan, joka sinun matkalle lähtiessäsi oli vielä tulevaisuudessa. Mikä matkasi aikana muuttui? Välttämättä radikaaleja muutoksia ympäristössäsi ei tapahtunut, mutta ehkä näet maailman hieman erilaisin silmin? Kuvittelitko matkalla toivomaasi tulevaisuutta? Millaista siellä on? Löytyykö sieltä paikka myös minulle? Nyt voitaisiin miettiä hetki niitä pieniä askelia, joilla voisit lähteä kulkemaan toivomaasi tulevaisuutta kohti. Mitä pitäisi tapahtua, että toivomastasi tulevaisuudesta tulisi totta? Pitääkö sinun muuttaa käytöstäsi, uskomuksiasi tai ajatuksiasi? Tarvitaanko muutokseen kenties leveämpiä hartioita? Eli onko muutettava yhteiskunnan rakenteita, kuten lainsäädäntöä tai verotusta? Vai pitäisikö keksiä joku ihan uusi juttu, palvelu tai teknologinen härpäke, joka auttaisi eteenpäin? Toivottava tulevaisuus vetää meitä puoleensa. Mutta meidän on tartuttava imuun ja astuttava kohti muutosta yhdessä.

Ohjaamo: Tällä reitillä olemme raapaisseet tulevaisuuden kuvittelun pintaa haastamalla tulevaisuusoletuksia, kuvittelemalla toivottavaa tulevaisuutta ja miettimällä, miten sitä kohti voisi päästä. Aika mainota, vaikka itse sanonkin.

Pirjo: Rohkeasti siis vain toimeen. Noniin, nyt minä otan termarista kahvia.

Ohjaamo: Odotappas Pirjo siellä. Minä siirrän itseni sinne kupposen ääreen myös! Voisi pohtia siellä tätä seuraavaa reissua tulevaisuuden mahdollisissa maailmoissa.

Pirjo: Tänne vaan, tulevaisuus on meitä varten.