Tulevaisuustaajuus: utopian ja dystopian piirteet
“Toisaalta dystopioihin kuuluu usein myös häivähdys toivoa – – dystopia sisältää siis myös utopian siemenen.” (Anni Hyypiö)
Utopia ja dystopia ovat toisaalta vastakohtia toisilleen, toisaalta joskus lähellä toisiaan. Utopioita on kirjoitettu 1500-luvulta asti, ja ensimmäiset visiot tulevasta kultakaudesta kirjoitettiin jo antiikissa. Dystopia on paljon nuorempi laji. Sitä on kirjoitettu 1890-luvulta alkaen. Nykyään dystopiat ovat suosittuja, mikä heijastaa nykymaailman tilaa.
Jo Raamattu tarinoineen tarjoaa myyttisiä esimerkkejä utopioista ja dystopioista: Vanhan Testamentin Paratiisi on menetetty utopia. Tarina vedenpaisumuksesta ja Nooan arkista taas sisältää paitsi luonnonkatastrofiin ja Jumalan rangaistukseen perustuvan dystopian myös utopian siitä, että ihminen aloittaa alusta, synnittömänä.
Jo antiikissa tunnettiin myytti Atlantiksen saarivaltiosta, jossa vallitsi onni ja yltäkylläisyys. Atlantiksen ajatellaan uponneen, ja siitä onkin tullut loputtomien etsintöjen kohde. Eteläamerikkalaisessa kulttuurissa vastaava kadonnut paratiisimainen paikka on kultainen kaupunki Eldorado.
Dystopia genrenä
– Dystopiagenreä edustavat teokset osoittavat, mihin tämän päivän ongelmat tai kehitys voivat pahimmillaan johtaa. Ne kuvaavat tulevaisuutta, jossa nykyiset kehityslinjat ovat kärjistyneet.
– Dystopiat ovat usein satiirisia, kriittisiä teoksia: iva ja kritiikki voi kohdistua esimerkiksi yhteiskuntaan ja vallan jakautumiseen.
– Viime vuosisadalla kirjoitettiin paljon sittemmin klassikoiksi muodostuneita dystopioita. Ne ilmensivät esimerkiksi II maailmansodan tuottamaa käsitystä maailmasta ja ihmisestä. Klassikkodystopiat puhuttelevat ihmisiä ajasta toiseen.
– Nykydystopioissa uhat liittyvät esimerkiksi ihmisen ja luonnon suhteeseen, viruksiin, kilpailuyhteiskuntaan, totalitarismiin, teknologiaan ja geenitutkimukseen.
Dystopialle tyypillisiä piirteitä:
– Tunteisiin vetoavuus: epäoikeudenmukaiset asetelmat tai tuhokuvat voivat herättää lukijassa esimerkiksi myötätuntoa, vihaa tai ahdistusta.
– Miljöön korostuminen: Tapahtuma-aika on tulevaisuudessa, usein täsmentymättömässä. Eletään perustavanlaatuisen muutoksen jälkeistä aikaa. Yhteiskuntaa sellaisena kuin sen tunnemme, ei enää ole. Yksityiskohdat kuvaavat muutoksia esimerkiksi luonnossa, ihmisissä, elintavoissa ja arvoissa.
– Päähenkilönä sankarityyppi, selviytyjä, kapinallinen: Protagonistin harteilla on usein yhteisön pelastaminen. Päähenkilöt tai -henkilöt eivät välttämättä ole psykologisesti kovin syvällisesti kuvattuja. Nykydystopiassa päähenkilö on usein lapsi tai nuori, mikä voi heijastella myös nuoreen sukupolveen ladattuja toiveita maailman pelastamisesta.
– Tyypillistä vastakkainasettelut ja vihollisasetelmat: hyvä ja paha ovat vastakkain, usein mustavalkoisesti.
– Keskeistä on maailmassa tapahtunut muutos, sen aiheuttama usein vaikea, ristiriitainen tai epäoikeudenmukainen tilanne. Mistä muutos johtuu, ja mihin se on johtanut?
– Dramaattiset elementit ja juonen rakentuminen draaman kaaren avulla ovat tyypillisiä piirteitä.
– Konflikti ja sen aiheuttamat jännitteet näkyvät vahvasti.
– Vapaus on usein tärkeä teema.
– Usein selviytymistarina tai sankaritarina.
– Tarinan lopetuksella on erityisen suuri paino, koska se voi ennustaa tulevaisuutta. Lopetus voi olla synkkä tai jättää lukijalle toivoa.
– Kantaaottavuus: teokset nostavat usein esille jonkin maailmaan, yhteiskuntaan tai ihmiseen liittyvän ongelman.
Utopia genrenä
– Utopia luo haavekuvan, mahdottoman päämäärän, unelman ihanneyhteiskunnasta.
– Utopia ei kuitenkaan välttämättä edusta täydellisyyttä, vaan radikaaleja vaihtoehtoja.
– Utopian avulla voi kyseenalaistaa vallitsevat olosuhteet ja suhtautua kriittisesti yhteiskuntaan. Siten utopian voi nähdä yhteiskuntaa eteenpäin vievänä voimana.
Utopialle tyypillisiä piirteitä:
– Miljöö korostuu myös utopiassa. Eletään tulevaisuudessa tai menneisyydessä, jossakin tietyssä paikassa. Maailma on jollakin tavalla parempi kuin nykyisin.
– Utopiat ovat staattisia ja pysyviä: haaveelliseen ja harmoniseen olotilaan ei liity suurta dramatiikkaa tai konflikteja.
– Päähenkilö usein eksynyt matkalainen, joka löytää utopistisen yhteisön tai yhteiskunnan.
“Lisäksi utopian avulla on mahdollista luoda vastakäytänteitä, joiden avulla on tarkoitus kääntää yhteiskunnalliset käytänteet ja logiikka eri asentoon tai suuntaan – – esimerkki nykyajan vastakäytänteistä ovat ekokylät, joiden asukkaat ovat vetäytyneet pois kapitalistisesta modernistisesta yhteiskunnasta.” (Helena Mäntyniemi)