(tunnusmusiikkia)

Timo Metsäjoki: Moikka! Mä oon Metsäjoen Timo ja mä oon yrittäjyyden jäljillä. Tässä podcastissa meikäläinen kohtaa mielenkiintoisia yrittäjiä, joiden kanssa sukelletaan pintaa syvemmälle. Mä otan selvää, kuinka heistä tuli yrittäjiä ja miten he haluaisivat rohkaista työelämään siirtyviä nuoria (taustalla soi podcast –sarjan tunnusmusiikki)

Timo Metsäjoki: Tuuli tuivertaa korvissa ja vapauden huuma valtaa koko kehon – aaa, että. Tällä kertaa nimittäin mennään eteenpäin niin, että lumi ja sora sen kun vaan pöllyävät. Pois alta siis risut ja männynkävyt, kun studiovieraaksi on pyörähtänyt RollOutdoorssin toimitusjohtaja Johannes Perkkiö Perkkiö. Moikka ja tervetuloa!

Johannes Perkkiö: Moikka ja kiitos kutsusta.

Timo Metsäjoki: Onko se Johannes Perkkiö niin, että pakki vaan puuttuu?

Johannes Perkkiö: Kyllä se pakkikin löytyy, se vaatii vaan vähän treenaamista, mutta kyllä se likimain noin silti menee.

Timo Metsäjoki: No pakkia tai ei niin mennään suoraan asiaan. Johannes Perkkiö, mikä on RollOutdoors ja miten yritys sai alkunsa?

Johannes Perkkiö: No jos aloitan siitä, että miten se sai alkunsa, ihan lyhyt taustatarina. Pikkupoikana, lapsena tuolla ukin kans Inarilla, mulla oli sellainen vahva visio, että musta tulee isona poromies. Se ei menny ihan läpi, mulle annettiin, että keksi vähän parempi ammatti, sellainen mistä saa rahaa. Seuraava hyvä idea oli liikunnanopettaja, isä ja äiti kehotti, että mieti nyt oikeesti vielä kaks kertaa (naurua). Lopulta minusta tuli muotoilija, tein kymmenisen vuotta muotoilun, markkinoinnin ja vähän kaiken muunki tämmösen parissa töitä, mut mulla koko ajan kaihersi se, että mä haluaisin itse asiassa palata sinne niinku liikkumisen rakkaitten harrastusten lumilautailun, skeittailun, maastopyöräilyn pariin ja tossa niin ku sattu vaan tapahtumaan asioita. Avasin ehkä suuta, tai itse asiassa se tais olla chatti facebookin messengerissä, missä vaan sanoin kahdella sanalla jotakin aiheesta, kaveri sano että ”hei, soita Heikille”. Soitin Stöckellin Heikille ja se puhelu ei jäänyt yhteen eikä kahteen eikä viiteen puheluun, sen jälkeen vaihdettiin viestejä ja puhelin lauloi aika pitkäänkin. Me ruvettiin miettimään, että miten me saatais tuo meiän hieno Ounasvaara tossa jalostettua parempaan käyttöön eli miten me päästäis viemään ihmisiä pyöräilemään sinne ja näyttämään, miten upee luonto meillä on tässä ihan kaupungin ytimessä. RollOutdoors lähti liikkeelle hirveestä intohimosta pyöräilyyn, oli semmonen voimakas tarve päästä pyöräilemään huomattavasti enemmän ja sitten me todettiin Heikin kans, että eihän siinä oo muuta tietä kuin että meidän pitää alkaa tekemään sitä tosissaan. Tänä päivänä tosiaan vuokrataan fillareita ja järjestetään opastettuja eri näköisiä maastopyörälenkkejä sekä kotimaisille, että pääasiassa ne opastetetut lenkit ulkomaisille asiakkaille ja toimitaan Rovaniemen lisäksi kolmella muulla paikkakunnalla, Kiilopäällä, Helsingissä ja Fiskarsissa tuolla Etelä-Suomessa. Me työllistetään ympärivuotisesti semmonen reilu kymmenen henkee.

Timo Metsäjoki: Eli lapsuudesta asti selkänahassa tai selkärangassa on ollu ajatus siitä, että liikunnan parissa minä haluan töitä tehdä, niin lopulta johti tähän?

Johannes Perkkiö: No niin siinä on käyny, että kaikki ulkona se touhuaminen ja luonnossa liikkuminen ja muu tämmönen niin kyllä se on ollu ihan valtavan tärkeetä ihan lapsesta asti. Jotenkin tavallaan se viesti, mikä on ehkä ollu yhteiskunnasta, että pitää opiskella kunnon ammatti, ja sitten sitä ihminen miettii että mikäs se on kunnon ammatti ja sitten yrittää kaikkee jännää ja mikä kiinnostais ehkä vähäsen ja ei sillä, muotoilu- ja markkinointihommat on ollu ihan valtavan mielenkiintoisia ja siellä on oppinut ihan hirveen paljon, mutta tuota, en valita tästäkään hetkestä.

Timo Metsäjoki: Teillähän on tilanne nyt ylipäätään se, että liikuntamatkailu on ollu jo hyvin tovin nouseva trendi.

Johannes Perkkiö: Kyllä.

Timo Metsäjoki: Niin mikä ihmisiä sit vetää liikuntamatkailuun ja miksi juuri pyöräily on nyt todella suosittua?

Johannes Perkkiö: Tuo on tosi iso ja vaikea vastata, että miks se pyöräily ja miks liikuntamatkailu oikeesti on niinku niin isoa, mutta yks mihin se liittyy, on ympäristöarvoihin, ihmiset ymmärtää ja ajattelee luontoa paljon enemmän ja se kasvattaa tarvetta myös luontoyhteyteen. Samaan aikaan myös se oma hyvinvointi –teema on ollut tosi voimakkaassa kasvussa, sitä kautta se tulee varmasti. Miks se pyöräily nyt on tullu niin siihen ei voi sanoo myöskään niinku kauheen lyhyesti, mutta se liittyy mun mielestä siihen, että fillari on mielettömän hyvä harrasteväline silleen et se toimii myös liikkumisvälineenä. Siitä on oikeesti hyötyä. Se on oikeesti liikkumisväline, sä pääset sillä paikasta A paikkaan B ja sä pystyt harrastamaan sen liikkumisajan. Ainakin mulle se kiteytyy siihen tosi paljon, että mä avaan oven, hyppään fillarin selkään, pääsen sinne vapauteen mitä se polkupyörä antaa ja se kuulostaa siltä, että aika monelle se on se sama juttu.

Timo Metsäjoki: No miten tarkkaan te ootte miettiny tai valinnu sen, et kenelle juuri te tuotatte palvelua, eli kuinka tarkaan te ootte miettiny sen teidän oman asiakassegmenttinne, että juuri näille me tehdään?

Johannes Perkkiö: Kyllä me aika tarkkaan sitä alkuun mietittiin, ehkä me mietittiin jopa varmaan liian tarkkaan. Me lähdettiin määrittelemään tosi tiukasti, että tän ja tän tyyppiset Rovaniemelle tulevat ulkomaiset matkailijat, jotka harrastaa kotipuolessa maastopyöräilyä tai ja niinku ikää ja muuta. Se oli hyvää työtä, mutta sitten loppujen lopuksi me todettiin aika nopeesti että se on paljon laajempi se meidän asiakasryhmä kuin me ajateltiin. Meillä oli sellaisia asiakkaita, jotka nippanappa osas edes fillaroida, et ne ei meinannu pysyä pyörän selässä, joitain aasialaisia, joitten kans meillä oli silti niinku tosi hauskaa tekemistä. Ei me päästy siihen tavotteeseen, mikä meillä itellä oli, mut päästiin siihen tavoitteeseen, että se asiakas sai aivan valtavan hienon elämyksen, kun pyöräili talven keskellä ulkona. Se oli oikeestaan tosi iso oivallus että me ehkä määriteltiin liikaa itsemme kautta sitä, eikä sitten sen asiakkaan kautta, et mitä se asiakas ihan oikeasti tulee hakemaan täältä näin. Ja se oli se elämys, mitä me ei tajuttu ihan niinku kunnolla että me haluttiin tarjota maastopyöräilyelämystä, mutta meidän asiakkaat saikin jotain pikkusen muuta.

Timo Metsäjoki: No mut tavallaan tuohan on hyvä asia, te ootte vastanneet siihen, mitä asiakas haluu?

Johannes Perkkiö: Joo kyllä, kyllä, niin siinä sitten pääsi käymään (naurahdus)

(tunnusmusiikkia)

Timo Metsäjoki: Nyt kun me puhutaan hyvinvointi- ja liikuntamatkailusta, niin ehditkö sä itse pitämään itsestäs huolta ja miten kenen tahansa meistä pitäs vaan pitää itsestään huolta, mitään vinkkejä tai tipsejä?

Johannes Perkkiö: No mulla on ollu tässä semmonen hyvä koelaboratorio itellä että mä oikeestaan burn outin partaalta lähin ite yrittäjäksi ja siinä oli muutenkin pikkusen alkuhaasteita, niinku Rovaniemelle muutto ja muitten haasteiden kanssa ja tuota, siitä huolimatta paiskin oikeesti pitkää päivää ja se on välillä päässy unohtumaan se itsestä huolehtiminen, et on yrittänyt huolehtia kaikesta muusta, mutta unohtunut se oma napa. Ja kyllä se jossakin vaiheessa, oikeestaan aika nopeesti alkaa niinku kostamaan et oikeesti niinku elämä alkaa maistuun tosi huonolta ja kurjalta, jos ei oikeesti pidä huolta. Kyllä se niinku säännöllinen, mä oon yrittäny pitää sellasta kalenteria itelle et mä oon laittanu ihan etukäteen jo kalenteriin sitä aikaa että, tossa mä meen urheileen ja ei se aina pidä, mutta se kuitenkin muistuttaa ja sitten mä meen jonakin toisena hetkenä. Kyllä se jaksamiseen vaikuttaa, liikkuminen, lepo ja ravinto niin ei niistä turhaan puhuta. Kyllä sen heti näkee, jos evästys menee pieleen, et unohtaa sen syömisen kaiken innon keskellä niin se on ihan samalla lailla kuin lepokin, kyllä jos ne puuttuu, niin kyllä miehestä alkaa sitten vauhti loppumaan ihan totaalisesti. Kyllä se tasapainoilua on.

Timo Metsäjoki: Mitkä sä näet mitkä on yrittäjänä just sun vahvuudet tai että miksi sä olet hyvä yrittäjä?

Johannes Perkkiö: Tää on vaikee mulle. Mulla on itellä tuotekehitys tausta missä mä oon tehny aika paljon niinku myös ollu mukana jollakin lailla yrityksiä kehittämässä ja yrityskulttuuria kehittämässä. Aikaisempi työhistoria on ollut semmonen, että mä oon nähnyt aika monenlaista yrityskulttuuria, niinku ihan kaivostyöntekijästä rakennuksille ja sitten tuota, ns. hienompiin hommiin. Ja se tausta on ollu yks varmaan minkä mä koen. Mä oon lapsesta asti oppinu tekemään töitä, sitten mulla on tosi monennäköistä työkokemusta ja kun ne kaikki laittaa yhteen, niin mä luulen, että ne ja se intohimo tähän tekemiseen on varmaan se avain siinä, että mikä on tehny mun yrittämisestä sen yrittämisen arvoista.

(tunnusmusiikkia)

Timo Metsäjoki: Miten te pidätte huolta siitä, että teidän toimintanne on mm. täällä arktisella kestävää eikä se kuormita luontoa?

Johannes Perkkiö: Tää on sellanen asia, mitä me keskustellaan tänä päivänä ihan valtavasti. Justiinsa tän päivän puheenaihe oli biohajoavat pesuaineet, että pyörät vaatii pesua paljon ja siellä et niinku mitä aineita siellä käytetään ja muuta ja tuli tuossa uusia pesuaineita ja heti ensimmäinen kysyjä oli että ”onhan nää biohajoavia”, et on nämä ja totta kai tämän tyyppiset asiat liittyy siihen, mutta kyllä se isoin kysymys on siinä, että kun me pyöräillään, liikutaan maastossa ja pyritään lisäämään sitä liikennettä, totta kai meidän tavoite on että me saadaan enemmän ja enemmän ihmisiä innostumaan siitä maastossa liikkumisesta oli se pyörä tai mikä tahansa väline, mutta se luonnon löytäminen on yks iso missio niin siihen liittyy aika paljon tommonen niinku reitistön ja reitillä liikkumisen kulttuuri, se etiketti että miten maastossa liikutaan ja miten sitä luontoa käytetään, miten sitä roskataan tai ei roskata ja kaikki tämmönen näin. Sitä työtähän me tehdään koko ajan ja ollaan tälläkin hetkellä reittisuunnittelu –asioissa tosi paljon mukana. Et pyritään rakentamaan sitä reitistöä meidän ympärille ja ohjaamaan ihmisiä käyttämään tiettyjä reittejä et se ei se valtava käyttäjämäärä ei hajoa tonne ympäri metsiä. Tuo on varmasti se meidän isoin semmonen, että me ei tuota meidän herkkää luontoa kulutettais ja oltais sitä ruokkimassa sitä kuluttavaa luonnon käyttöä. Se on semmonen asia, mistä mä oon ite ollu eniten huolissaan ja jonka eteen me koko ajan ihan valtavasti töitä.

(tunnusmusiikkia, opiskelijan kysymys)

Opiskelija: Ulkomaalaisten matkailijoiden odotukset voivat olla kirjavat, onko heille kierrosten kohokohdat matka, päämäärä vai tunne-elämys. Mihin näistä olette panostaneet?

Johannes Perkkiö: Kyllä me ollaan panostettu noihin kaikkiin. Jos mä näen matkana, sen itse pyöräilyn niin se on tärkeässä roolissa, mutta ihan valtavan tärkeenä on se, että aika monen asiakkaan kanssa tavoitellaan sitä, että päästään Tottorakalle. Se kuulostaa, että se on tossa ihan vieressä, mutta se talviolosuhteissa on vähemmän pyöräilleelle itse asiassa aika kova saavutus, että pääsee pyörällä sinne Tottorakalle. Sitten kun sinne pääsee niin ne maisemat, jotka sieltä avautuu, niin ne on aika monelle paikalliselle ja itellekin oli jossain vaiheessa että tajus yhtäkkiä että ei vitsi tää on parhaimmillaan jotain ihan mielettömän hienoa, oot siellä auringonnousun tai laskun aikaan tai muuta niin se on todella hienoa ja tavallaan se palkinto siellä reissun päätteenä. Ja kyllä siihen sisältyy tosi paljon sitten, et me tehdään pienryhmille sitä hommaa ja se on tosi henkilökohtaista, se on niin kuin kaverisuhde vaikka se ei ois kauheen pitkäkestoinen, sitä tehdään yhdessä ja siinä autetaan toinen toisiamme, se semmonen inhimillinen ihmisten kanssa tekeminen on siellä niinku tosi isossa roolissa. Mitä me ei aluksi edes tajuttu, mutta se sattu vaan olemaan että meillä luonteet ja se tilanne meni siihen että tajuttiin että ei vitsi tää on yks isoimpia juttuja, että me tehdään tosi pienellä porukalla, ne on tosi hienoja kohtaamisia, ne on meille hienoja asiakaskohtaamisia ja me nähdään ihmisiä ympäri maapalloa erilaisista kolkista ja että se on myös niille tosi huippua että hei nää paikalliset jäbät täällä vie meidät, et meitä oli vaan kolme ihmistä siellä tai viis tai jotakin ja sitten me käytiin niitten kanssa ajamassa tuolla nuin et, ne on niinku tosi isoja juttuja.

Timo Metsäjoki: Mikä yrittäjyydessä on Johannes Perkkiö sun mielestä parasta ja vastaavasti, mikä on haastavinta?

Johannes Perkkiö: Mulle haastavinta on aivan ehdottomasti se kurinalainen asioiden organisoiminen, talouden ja hallinnon ylläpitäminen. Mä oon vähän tämmönen taiteilijasielu ja se on ollu tosi iso haaste mulle. Totta kai kirjanpitäjän palkkaaminen on ollu ihan pakollinen, mut mitä mä ootan niin sitä päivää että saan tosta hallinnollisesta vastuusta antaa taloushallinnon jollekin muulle, kaiken sen vastuun siitä (naurahtaa) ja sen pyörittämisen varsinkin. Ylivoimaisesti siistein juttu on mulle ainakin alusta asti ollu se, että saan tietenki tehä sen alan parissa, sen intohimon parissa, mutta se itse asiassa oli aika yllättävää itellekin että saa tehdä, a) mä oon saanu ite olla valitsemassa tätä joukkoo, kenen kanssa me tehdään, vaikka mä en oo kaikkia ottanut ite töihin, mutta saanu olla rakentamassa sitä joukkuetta, ihan oikeita tyyppejä ympärillä ja ihan mielettömän hienoja asiakkaita, et ne ihmiset joiden kanssa me tehdään mukavaa asiaa tuolla nuin ulkona, ne ihmiskohtaamiset on itse asiassa paljon sitä ite pyöräilyä arvokkaampia. Se on todella iso voimavara ollut tässä hommassa.

Timo Metsäjoki: Mitä terveisiä sä haluaisit lähettää nuorille, jotka on valmistautumassa työelämään tai siirtymässä muihin jatko-opintoihin.

Johannes Perkkiö: No semmosia terveisiä varmaan, että ehkä ite tajus asian vasta aikuisiällä, mä luulin, että mun pitää ensin kasvaa aikuiseksi ja mennä oikeisiin töihin ja tavallaan kuuntelin ja kuvittelin ulkopuolelta että mitä ne oikeat työt on. Mä en tajunnu, että mä voin tehdä sen oman oikean duunin itse itselleni ja tehdä just sitä, mitä kaikista eniten itse haluan ja mennä oikeesti sen perässä et ihan sama, mitä muut sanoo, että kannattaa opiskella lääkäriksi tai poliisiksi tai mitä se ikinä on, niin jos sulla on joku asia, joka kiinnostaa niin tee sitä vaikka se tuntuis että se ei oo kovin järkevää, mutta jos se oikeasti kiinnostaa. Jos se on skeittaus tai jos se on pitsinnypläys tai ihan mitä vaan, niin tee sitä, panosta siihen ihan sikana. Se antaa voimavaroja ihan kaikki tommonen mitä sä teet intohimolla niin se opettaa paljon, sieltä saa isoja kokemuksia, jotka vie eteenpäin, et ei sen tarvi olla tulevaisuuden ammatti mitä sä teet ja mihin sä panostat. Mutta kun sä vedät oikeesti meet syvään päätyyn niitten juttujen kans, niin sieltä oppii paljon.

Timo Metsäjoki: Kiitos Johannes Perkkiö, että pääsit vieraaksi Yrittäjyyden jäljillä –podcastiin.

Johannes Perkkiö: Kiitos oli mukava käydä täällä.

Toimittaja: Timo Metsäjoki

Tuotanto: Timo Metsäjoki, Katri Kykyri (LaTu –hanke)

Valentijn Beets: But at the same time they have this hard core dedication to get the job done, to just run and run and run and run some more and you wouldn’t think that this small, scrawny kind of animal would be able to do these amazing things but they just do it over and over and over again and they make it look easy.

Timo Metsäjoki: Hi! My name is Timo Metsäjoki, and you are listening to the footsteps of an entrepreneur. In this podcast I meet interesting entrepreneurs as they share their stories. I’m going to find out, how they became entrepreneurs in the first place and what they would like to say to encourage young people in transition from school to work.

Timo Metsäjoki: Todays guest has a wide perspective when it comes to huskies and ecological tourism. Responsibility for nature and sustainability is a matter of heart to this company. So welcome to the studio Valentijn Beets from Bearhill Husky!

Valentijn Beets: Thank you for having me!

Timo Metsäjoki: I suppose you didn’t come here with any dogs?

Valentijn Beets: No, it’s too warm for that at the moment, so I just drove here.

Timo Metsäjoki: What is Bearhill Husky and when it was founded?

Valentijn Beets: Bearhill Husky is a sled dog kennel that I founded in 2003 together with my wife Veronika and we started it way back in a place called Lieksa, which is in south-east Finland. If you thought Lapland was far away, go to Lieksa, you will find out how far it really is. So we started together there, living on a little farm in the middle of nowhere with small bunch of dogs and we decided to offer our guests a real experience, a very small, intimate experience. We usually took only about four customers, went out for a five day -tour, travelled around, these people lived with us in our house, experienced this kind of thing. This was really nice, it was a really nice way to earn some money but it wasn’t a nice way of earning a living, because we were not getting enough money to make living out of it and eventually when my daughter was born and living in the middle of nowhere and facilities and schools, these kind of things we decided or we got an opportunity to come to Rovaniemi, to work here. At first it was seasonal work we would be here a month in December, then it got slightly longer and longer ‘til we were here for the whole season and then we moved up here with the family, because it suited us better, for our family situation. The business changed from making very long, intimate and original tours to something which is a bit more suitable in Rovaniemi, which is of course a bit more masstourism with shorter tours, bigger group numbers, mainly day trips, no overnight tours anymore, this kind of thing.

Timo Metsäjoki: I’m eager to ask how did you become an entrepreneur and how did you end up in Finland in the first place? What brought you here, since you weren’t born here?

Valentijn Beets: I came to do a “eräopaskurssi” (wilderness guide program) in Kurun Metsäoppilaitos. I finished high school but I never, started on some university stuff or whatever but never finished that because I got distracted by this “eräopaskurssi” and came up to Finland, enjoyed it, decided to specialize in dogs, met my wife and kinf of started to work for some other kennels and eventually, pretty soon, figured out that I want to do my own thing I want to do it my own way. I’m not a very good employee because I will tell my boss pretty soon how to do his job even if he does actually know what he’s doing, I still try to tell him what to do. This is not really appreciated very often. Eventually we decided together with my wife I said “Hey let’s do this crazy thing let’s go living in a forest and do something original and live an interesting life. And I didn’t want to do a nine to five –job, little did I know that I would enp up doing a five to nine –job for a while because that’s what’s being an “yrittäjä” (entrepreneur) is, five to nine. So we ended up in Lieksa doing it that way. It was just a way to live our own life and to stand on our own two feet and not work for the man. That was also, I didn’t want to do nine to five and I didn’t want to work for the man. I don’t like working for a boss so this was an interesting way of doing it. In the meantime, we got good at it, enjoyed doing it so if you find something you are good at and you enjoy doing, best to stick with it.

(theme music)

Timo Metsäjoki: Let’s open up the important topic, sustainability and responsibility, what do these words mean to you and Bearhill Husky?

Valentijn Beets: Sustainability and responsibility, now sustainability means that we are trying to run a business which is in it for the long term on many levels, it’s not just we want to be financially sustainable, but we want to create something which is permanent, which stays. And to be able to that, you need to think on many levels it has to be of course environmentally sustainable. We can’t just keep on doing what we’re doing without at least thinking about it. When we started out with our business, we worked for quite many different companies either as a subcontractor or as a contracted employee and we did so many jobs which we were not actually comfortable doing. Very often we felt exploited by some of the companies we were working for. We decided that if we would ever do our own business we would not do that. So we wanted to be better than what we had been treated before. So for us that’s part on the responsibility. We want to be a place that builds up long term relationships with our employees, with our subcontractors and the other businesses in the area. Of course we are always going to have some kind of impact on our environment, but we want to make sure that it will be as little as possible and maybe in the future we can even compensate for some of the damage we do, but means that at first we need to be aware of the damage that we do before we can compensate. So, for it’s a way of running our business it’s woven into the DNA of our sled. It’s a funny way to explain it because we are also a dog kennel. We are also a place where our dogs live, work and in some cases die. So this is also a form of, we have a community a little “ecosystem” of dogs that has to be sustainable as well. So we are also responsible for our dogs’ life and our dogs’ welfare.  So that means, to do that we need to have money to feed them, to pay for them, we need to have good employees, who are in it for the long term, who build up relationships with these dogs, who want to stay and work with them and develop these dogs as well. We need to have a steady supply of guests coming to us, because otherwise we can’t afford what we want to give our dogs. So, for us the sustainability it really is a way of thinking about it, it’s not something temporary that we just do, but we are creating something which is in the long term. Bearhill Husky is an OY (Ltd), which is a financial, you know legal construction, but that OY (Ltd) is also the financial and legal home of our dogs, that’s where they live. So, the survival of this OY (Ltd) ans it’s sustainability directly is related to how well our dogs will live. So it all goes together the welfare of the dogs is a part of the responsibility, is a part of sustainability if you wish. And we sometimes run into challenges with specifically sometimes finnish cultural challenges that we have, one of the things is that for a while we have owned some forest where we run our dog teams and where we have our kennel, a “metsäpalsta” (a wood lot) and we would actually like to use the forest on that to compensate the carbon emissions that we create as a business. But if we go to Metsäkeskus* (*state authority responsible for promoting forestry and good care of nation’s forest resources) and we ask them how can we do this literally they don’t really know how to answer it because the finnish forest consultant services are all geared towards cutting and producing, they’re not – you know yet there – how do we not cut the trees, anything you are there to say they’re gonna come back to that you have to cut it. So this is where our idea of sustainability clashes a little bit with what is current in Finland at the moment. And I believe that at the moment this whole forestry certification and things is a bit of a hot topic as well. So we are trying to go forward on this, for us, so it’s really a part of how we run our business, it’s all interconnected.

(theme music)

Timo Metsäjoki: What it is like to work with huskies, what kind of dogs they are. And does their howling still impress you?

Valentijn Beets: Howling huskies, it’s still impressive to me, although it can also be very “ärsyttävää” (irritating) if it’s for the wrong reason. It’s an indication on what the dogs are feeling like, you know they can be howling out of boredom, they can be howling out of team spirit, they can be howling because the females are on heat and the boys just want to have fun. So there’s many different ways of howling. A good kennel is a quiet, calm kennel that howls occasionally for team spirit. If it goes any other way it can be a bit irritating, but it’s a good way of finding out how your dogs are feeling. And of course if you’re a neighbor howling huskies can be a bit of an irritation. But then again, I live in Vennivaara, I don’t actually live in the kennel at the moment I live in Vennivaara, and there’s a bunch of barking dogs in Vennivaara, in some cases, there are even more barking dogs than in my kennel. Huskies don’t, you know the noise they make can be quite impressive, but it’s not out of the ordinary in Finland I believe, barking and howling huskies.

Timo Metsäjoki: But how are huskies to work with?

Valentijn Beets: To work with, let’s put it this way my huskies are amazing dogs to work with they are tough, hard core, loyal dogs, that are so friendly and so funny and playful and cute in many ways. They’re just really characterful animals, but at the same time they have this hard core dedication to get the job done, to just run and run and run and run some more and you wouldn’t think that this small, scrawny kind of animal would be able to do these amazing things but they just do it over and over and over again and they make it look easy. And that is actually what I really enjoy about working with them that they’re really awesome, but they are not the “wild animals” many people make them out to be.

(theme music, students question)

Student: Huskies’ fur is very thick and warm and could be recycled in many ways. When it’s shedding season do you let it all fall off on its own or do you brush it out? What do you do with the fur, if brushed?

Valentijn Beets: That’s actually a very interesting question and I have a very interesting answer. No we don’t let it all come out, it would be very messy and uncomfortable for the dogs, so we try and brush out as much as we can. We save it, then we have it sent off to a place where they turn it into wool. They mix it in two, in fifty-fifty with sheep wool and clean it and wash and this kind of things. Then it comes back to us and we actually have a big bag of it lying around which we will sell on our web shop, when our new website is up so we are actually going to turn that into a little side project. I don’t think it’s going to be a big economical hit but it’s an interesting way of using our wool. I do know of an initiative by another kennel in Lapland that they’re trying to collect the wool from a lot of the kennels and they are going to send that of to some manufacturer who will then include it in some ecological fabric that they’re making. They asked me to participate to this project as well but I said no, we’re going to do this husky wool thing that we have already.

Timo Metsäjoki: So how would you feel wearing a woolen jacket made out of your huskies’ fur?

Valentijn Beets: I think it would be rather itchy and smelly, I would prefer gloves and socks (laughter). Let’s put it this way not a jacket but gloves and socks I would happily wear.

Timo Metsäjoki: What makes you a good entrepreneur? And what is the best about being an entrepreneur and what is the worst?

Valentijn Beets: The worst part is, if you’re doing it well and you’re really into it, you will never have any freetime, because you’re always thinking about your business. It’s like having a kid or a dog or a baby, you know it is always there. Your business becomes your life and this can be very irritating to your friends and family because all you want to talk about is your business. Then after a while you figure out that they don’t understand you, and you will start to make friends with other entrepreneurs because they do. The downside is that it’s all consuming in many ways, it’s going to take a lot of time and effort for you to do it. And if you want to succeed that is what you, I wouldn’t say you have to be like that to succeed but I think that for a lot of people who have succeeded with this that’s how they did it just became something that they were obsessed with. That’s the downside. What I like about it is, I’m doing what I want, I’m not doing something someone else is telling me to do, I am making may own life, my own money, I’m walking through this path of life, my own path, not one that someone else has laid out for me. I’m not working for the man. So this is the good part you are your own boss literally. If you don’t want to work you don’t have to but it might come back and bite you in the ass, but the biggest thing is you can do what you want to do yourself you’re not working to fulfil someone else’s dream, you are working to fulfil your own.

Timo Metsäjoki: What would you like to say to encourage young people who are finishing their studies or are in transition from school to work?

Valentijn Beets: Get up early, go to work. Work hard and always give your best. It doesn’t matter if you want to continue studying or if you want to continue working, basically be proud of the work you deliver, stand behind your work and remember that every job you do, everything you do is something that you have created, it is something that you are doing. And even if it is for a boss of something stand behind your work, be proud of it and do it well. If you don’t want to become an entrepreneur at least the employers will value that you have given everything that you had to that job and that quality. And if you’re going to be an entrepreneur, that is something that you have to succeed with, because no one is going to want to work for or buy something from someone who did it with fifty percent effort or interest you know. The difference is passion, the effort you put into it and the pride you put into it. And that is something that I would say is that, whatever you do, go out and do it well and do it with passion.

Timo Metsäjoki: Thanks Valentijn Beets for visiting us today.

Valentijn Beets: My pleasure, thank you for having me!

Toimittaja: Timo Metsäjoki

Tuotanto: Timo Metsäjoki, Katri Kykyri (LaTu –hanke)

Juho Uutela: Joskus ne hullutkin ideat pitää katsoa maaliin asti ja niistä voi ihan oikeasti syntyä jotain siistiä, uutta toimintaa.

(tunnusmusiikki)

Timo Metsäjoki: Moikka! Mä oon Metsäjoen Timo ja mä oon yrittäjyyden jäljillä. Tässä podcastissa meikäläinen kohtaa mielenkiintoisia yrittäjiä, joiden kanssa sukelletaan pintaa syvemmälle. Mä otan selvää, kuinka heistä tuli yrittäjiä ja miten he haluaisivat rohkaista työelämään siirtyviä nuoria (taustalla soi podcast –sarjan tunnusmusiikki)

Timo Metsäjoki: Tällä kertaa liikutaan valokuvamatkailun maailmassa, mutta sivutaan hieman myös vuokrattavaa elokuva- ja pelitila –puolta, kun mulla on vieraana Beyond Arcticin ja Kuru Loungen yrittäjä Juho Uutela, moikka moi.

Juho Uutela: No niin, terve vaan.

Timo Metsäjoki: Lähdetään Juho liikkeelle ihan siitä, että mikä on Beyond Arctic?

Juho Uutela: Beyond Arctic on tosiaan rovaniemeläinen ohjelmapalveluyritys ja perustin sen vuonna 2016. Alusta alkaen meidän kärkenä oli ruveta järjestämään valokuvausretkiä ja –matkoja täällä Rovaniemen alueella ja Lapissa. Tänä päivänä meillä on aika isokin valikoima erilaisia valokuvausretkiä täällä Rovaniemellä, niitä tehdään monipuolisesti lähiluontoon ja joitain vähän kauemmaksikin. Talvisesongin aikana meillä on noin 12-14 henkilöä meidän tiimissä vetämässä tätä toimintaa.

Timo Metsäjoki: Eli siinä, missä Beyond Arctic on valokuvamatkailua, niin Kuru Lounge on jotain aivan muuta?

Juho Uutela: Joo, me rakennettiin se viime vuonna, kun korona oli iskenyt pahiten matkailualaan ja aika lailla kaikki toiminta vedettiin seis siinä vaiheessa. Meillä oli meidän toimistolla tällainen teatteritila, missä on sohvat ja tykit ynnä muut äänentoistot, se oli valmiina ja meillä oli siinä tuotteistettuna Revontuli –työpaja kansainvälisille matkailijoille. Sitä konseptia ruvettiin muokkaamaan vauhdikkaasti uuteen muotoon ja siitä syntyi sitten Kuru Lounge. Se on paikallisille tarjottava oma, yksityinen elokuvateatteri- ja pelitila, syntymäpäivä tila ja yrityksille erilaisten webinaarien pitämiseen ja… Haluttiin tehdä tila, joka palvelee monipuolisesti eri palveluissa.

Timo Metsäjoki: Sukelletaan innovointiin ja uuden keksimiseen kohta vähän lisää, mutta mun täytyy kysyä sun koulutustaustasta. Mä tiedän, että sä oot ollu Tansaniassa hakemassa myös tähän matkailuun vähän uutta vauhtia, mutta millä pohjilla mies menee?

Juho Uutela: Matkailuala on ollut mukana omissa työkuvioissa reippaasti yli kymmenen vuotta. Tampereelta lähtöisenä on tullut tehtyä siellä ravintola- ja hotellipuolen hommia ja kuten totesit, niin Tansaniassakin on tullut käytyä hakemassa vähän vauhtia erityisesti safarituotteisiin ja matkatoimistotoimintaan. Sieltä sitten tulin alun perin tänne Rovaniemelle opintojen perässä avopuolison kanssa ja siinä sitten pikkuhiljaa alkoi idea omasta yrityksestä kehittymään. Pari vuotta makusteltiin ideaa ja sitten 2016 todettiin että oltiin sellaisessa pisteessä, että laitetaan tämä toiminta pystyyn ja ruvetaan vetämään valokuvausmatkailua täällä Rovaniemellä.

Timo Metsäjoki: Kun mietitään yksittäistä matkailijaa, joka tulee valokuvausretkelle, niin mitä tämä matkailija sieltä hakee?

Juho Uutela: Meillä on alusta asti ollut revontulet tärkeässä osassa, me ruvettiin jahtaamaan niitä täällä Rovaniemen seudulla jo heti alussa ja valokuva revontulten alla on ollut sellainen juttu, jonka matkailija haluaa muistoksi täältä Lapin lomaltaan. Yhtä lailla sitten kaikkeen muuhun tuotteistamiseen, oli sitten kyseessä arktinen luonto, porot, huskyt, joulupukki, niin halutaan muisto siitä, että on ollut täällä (Lapissa) ja me pystytään tarjoamaan se kuva ammattilaisten ottamana, se muisto on todella arvokas, kun palataan kotiin.

(lyhyt pätkä tunnusmusiikkia)

Timo Metsäjoki: Mitkä on teidän yrityksen vahvuudet tai vastaavasti yrittäjänä sun omat vahvuudet, miksi sä olet hyvä yrittäjä?

Juho Uutela: Sanoisin että uuden luominen on ollut alusta asti eteenpäin vievä asia. Mä haluan ajatella ja tehdä asioita eri tavalla, kuin ne on tehty tähän asti. Sama on koskenut ohjelmapalveluita ja kaikkia konsepteja, joita on lähdetty vetämään. Se, että tehdään jotain uutta ja tarjotaan jotain uutta, on ollut ainakin itselle yrittäjänä tosi inspiroivaa. Ja sitten parhaan palautteen saa, kun tajuaa että okei, tämä oma ideahan oli siisti juttu myös asiakkaalle, se on ehdottomasti parasta tässä yrittäjyydessä.

Timo Metsäjoki: Sä puhut siitä, että täytyy ajatella vähän uudella tavalla asioita, niin onko sulla antaa jotain konkreettista esimerkkiä tämmöisestä ajatteluprosessista, että miten se on päätynyt yrityksessä ihan käyttöön asti?

Juho Uutela: Hyvä kysymys! (Nauraa). Odotas nyt, tätä mun täytyy hetki kyllä miettiä.

Timo Metsäjoki: Joo, tää on aika vaikea, kun puhutaan että ajatellaan eri tavalla, mutta mitä tarkoittaa ajatella eri tavalla?

Juho Uutela: Sanoisin, että se lähtee siitä, että kyseenalaistetaan sitä, miten asioita on tehty tähän asti. Olen sitä mieltä, että kaikkia palveluita ja tuotteita voi aina jollain tavalla parantaa, niin monesti tällainen ajattelu, kyseenalaistaminen, toimii lähtökohtana siinä prosessissa. Omalla kohdallani se pitkälti kiteytyy siihen, että kun on jo vuosia ollut monipuolisesti matkailualan eri hommissa ja ehkä sitä kautta on syntynyt kohtuullisen laaja ymmärrys kentästä. Sen pohjalta sitten lähdettiin miettimään sitä, mitä sieltä puuttuu ja mitä asioita me halutaan tehdä vielä paremmin.

Timo Metsäjoki: Eli tavallaan olet vähän tutkinut, mitä muut tekee ja sitten laittanut ”top of the notch” eli pikkuisen paremmaksi, ja tehnyt omalla tavalla?

Juho Uutela: Kyllä, sanoisin että benchmarkkaus on tänä päivänä yksi niitä lähtökohtia uuden palvelun kehittämiselle. Katsotaan, mitä muut tekevät ja mietitään, miten se oma palvelu voisi olla vielä parempi ja erottua muista.

Timo Metsäjoki: Miten sun kohdalla tai teidän yrityksen kohdalla innovaatioprosessi etenee? Voiko sitä jotenkin purkaa palasiin, meneekö se aina samalla tavalla, vai tuleeko se vaan jostain?

Juho Uutela: Monesti se perustuu myös isompaan kuvaan eli kaikkeen siihen kokemukseen, mikä on johtanut tähän pisteeseen. Sitä kautta sitten joskus tulee se hullu idea, että hei, pitäiskö tehdä tämmöinen, siitä ideasta se lähtee. Heitetään idea ilmoille, eikä missään nimessä lytätä mitään, joskus ne hullut ideat pitää katsoa maaliin asti ja niistä voi oikeasti syntyä jotain siistiä, uutta toimintaa mahdollisesti. Siitä se prosessi oikeastaan lähtee eteenpäin, sitten katsotaan vain, että kuinka paljon resursseja pystytään käyttämään sen uuden idean maaliin viemiseen.

Timo Metsäjoki: Kun puhuit resursseista, niin avaa vähän mitä ja millaisia nämä resurssit voi olla?

Juho Uutela: Resurssit on ehdottomasti olleet meidän oman tiimin resurssit. Ja sitten yhtä lailla ollaan tässä apuna käytetty erinäisiä paikallisia toimijoita, joilta on pystytty sitten ostamaan, vaikka palvelumuotoilua tai brändin ynnä muun kehitystyötä tai apua siihen. Ne on auttanut paljon, kaikkea ei tarvitse itse osata, mutta kun osaa nimenomaan koota sen kokonaisuuden kasaan, niin siihen tarvitaan sitten aika paljon niitä tekijöitä.

(muutaman sekunnin pätkä tunnusmusiikkia)

Timo Metsäjoki: Paljon puhutaan nykyään luovasta osaamisesta, mutta mitä se luova osaaminen oikeastaan on, tai mistä se luova osaaminen rakentuu?

Juho Uutela: Siihen vaikuttaa mun mielestä se, minkälaista kokemusta sulla on, ei väliä sillä miltä alalta se on, vaan yleisesti minkälaista kokemusta sulla on elämästä ja kaikesta. Luovuutta voidaan mun mielestä ruokkia sillä, että tehdään yhdessä työtä ja ideoidaan. Mä haluan aina testata sitä (ideaa) ja kysyä myös muilta siihen mielipiteen, se on ainoa tapa, jolla pystytään saamaan vähän vahvistusta siihen, että voiskohan tää homma toimia.

Timo Metsäjoki: Mikä yrittäjyydessä on sulle Juho parasta?

Juho Uutela: Se vapaus tehdä ja toteuttaa on varmasti niitä parhaita puolia.

Timo Metsäjoki: Mikä vastaavasti on sitten huonoa tai haasteellista?

Juho Uutela: Sanoisin että, kun lähdetään yrittämään, niin siinä monesti on oma pääoma sitten vaarassa. Tavallaan se, että kuinka paljon uskot itseesi, sun tiimiin ja siihen ideaan niin se määrittää aika paljon sitä, kuinka haastava se sun yrittäjän polku tulee olemaan. Muistan sen, että alussa ensimmäinen puoli vuotta oli tosi haastavaa henkisestikin ihan sen takia, että me oltiin tekemässä sellaisia palveluja, joita ei oltu aikaisemmin tehty, niin eihän me tiedetty ostaako se asiakas meitä.

Timo Metsäjoki: Mutta on ostanut.

Juho Uutela: On ostanut, eli oltiin siinä kohtaa oikealla polulla ja tällä polulla on hyvä jatkaa ja sitten tässä matkan varrella kehitellä kaikenlaista uutta toimintaa.

(Tunnusmusiikki: opiskelijan kysymys)

Opiskelija: Miten paljon olette joutuneet tekemään kompromissejä, jos mahdollisuudet eivät ole olleet yks yhteen teidän arvojenne kanssa?

Juho Uutela: Meillä on ollut alusta asti yrityksen arvot keskiössä palveluissa, joita me tuotetaan ja matkailun kestävyyden ajattelussa. Me ollaan pidetty siinä aika tiukka linja suoraan sanoen, me ei olla erityisesti kestävän matkailun suhteen tehty hirveästi kompromisseja, eli me toimitaan sellaisten yritysten ja toimihenkilöiden kanssa, jotka jakaa samat arvot, mitkä meilläkin on. Monesti se arvomaailma saattaa olla niitä tärkeimpiä asioita yrityksessä, mikä näkyy myös asiakkaille. Omista arvoista kiinni pitäminen on tosi tärkeä asia myös yrityksen brändin kannalta.

Timo Metsäjoki: Pystytkö sä sanallistamaan teidän arvoja jollain tavalla?

Juho Uutela: Pääsääntöisesti ne keskittyy paljon henkilökohtaiseen palveluun ja aitouteen, asiakas otetaan huomioon nimenomaan henkilönä, eikä vain sellaisena retken mukana matkassa olevana asiakkaana. Se on sellaista tiimityötä, oli sitten kyseessä asiakas tai oma tiimiläinen niin yhdessä tekemällä päästään pitkälle.

Timo Metsäjoki: Millaisia terveisiä sä haluaisit lähettää nuorille, jotka ovat valmistautumassa työelämään tai siirtymässä mahdollisiin jatko-opintoihin?

Juho Uutela: Voisin sanoa, että pitäkää kaikki vaihtoehdot auki, koskaan ei voi tietää, että mistä se löytyy se huippuidea, mitä voi lähteä mahdollisesti sitten ihan omana yrityksenä viemään eteenpäin. Ikinä ei pidä sanoa ei millekään mahdollisuudelle.

Timo Metsäjoki: Kiitos Juho Uutela, että pääsit vieraaksi Yrittäjyyden jäljillä –podcastiin.

Juho Uutela: Kiitoksia paljon.

Toimittaja: Timo Metsäjoki

Tuotanto: Timo Metsäjoki, Katri Kykyri (LaTu –hanke)

Timo Metsäjoki: Hi, you are listening to some extra material from the footsteps of an entrepreneur. Together me, Timo Metsäjoki and Valentijn Beets are going to discuss a little bit more about the huskies.

(theme music)

Timo Metsäjoki: I have to ask that you have 65 dogs at the moment. Do you know each and every dog by their name or do you sometimes have to take second guesses?

Valentijn Beets:  I sometimes need to second guess but all of them I know by name. What usually happens is I work with a small group of dogs, twenty of them, to me to keep track of all 65, exactly who they are, I know all of the dogs in many cases I gave them names myself. But for instance some of the younger dogs, I might still mix their names up. But once I get to the point that I – that they are in my responsibility area then I will definitely know them. So it’s usually the younger dogs that, when they get into teenage years there might be a couple of black dogs that I have not worked with for some time, I might mix them up but all of the dogs I do know.

Timo Metsäjoki: How do you feed the dogs, raw meat or kibble and how much does it cost per month or per year?

Valentijn Beets:  It costs, varying, let’s put it this way. We feed both raw meat and we feed kibble. So dry food and raw meat and raw fish. Where you get your meat from, this is actually a very interesting conversation and a very deep one in some ways. So, the way we feed our dogs when we use leftover meet, which would be leftover slaughter refuse from the slaughter house, this is considered to be carbon neutral, because the actual carbon cost of this has already been counted in the stake, or the chicken fillet, or the chicken wing, which you as a human are eating. The leftovers, that’s rubbish, it has no carbon footprint it is not counted there. So, when you go out and eat your chicken wing, the carbon footprint of the rubbish is included in the chicken wing. So when I take the actual rubbish and feed it to my dogs it is kind of counted as carbon neutral. If we would use food which would not be, erm, rubbish, leftovers, then we would need to count. We end up having two ethical dilemmas. First of all, if we would take proper meat, something that would still be good for human consumption, now we are ending up taking “good food”, which could feed a starving human here or in Africa you know the classic in Africa they are hungry, but these days you can freeze it, you can dry it, you can ship it. In theory we can take food and we can send it all over the world to feed hungry humans and we would be feeding it to dogs, which is kind of, you know, stupid.

Timo Metsäjoki: In a way, yes.

Valentijn Beets:  So you should not take prime food, prime meat or even any grains or anything and be eating it to dog. A dog is an animal that during its 20-30 thousand years of domestication has been fed with leftovers. It has either been eating scraps from the hunt or the scraps from the table. So a dogs very essence is that of a refuse eater. And it should not in my opinion be fed with anything but refuse. Now these days we have industrial, agricultural and animal husbandry practices, we create thousands of tons of rubbish, which of course being rubbish we can feed it to our dogs. To put it a bit more difficultly, think about it again ethically all the modern dog food or sorry not even dog food but food processing technology, you could almost say that there is no more any real leftover rubbish anymore, we can take that food and those, unsavory bits and turn them into something eatable, for humans. So with dogs, when you are running one dog it’s something you can think about but if you are running sixty or sixty-five or a hundred or even more it’s part of the ethical dilemma that you get, for me I haven’t exactly solved it further than, it’s rubbish, therefore we can feed it. And dry food the same, a lot of dry food is made with leftovers from the bio industry production things. So as long as what you are feeding to your dogs is a leftover, I’m actually pretty happy feeding it and in some cases it is considered to be without carbon emission although that is a bit of a trick (laugh). In a sense that another good way to thinking about this is Neste recently they have this zero emission diesel that they make, and they it’s zero emissions because they use a leftover palm oil product, a rest product. So they say because it’s a rest product it has no carbon emissions.

Timo Metsäjoki: But it has?

Valentijn Beets:  Of course it has! (laughter)

Timo Metsäjoki: It’s diesel!

Valentijn Beets:  It’s diesel but the legal categorization is, it’s just been categorized as waste therefore it has no carbon emission, because the carbon emission is counted in a shampoo they made from the palm oil. But of course when you drive that car it’s still going to bump out that diesel. Same thing goes with this meat it’s not really of course zero or neutral but it’s where they count it so it’s a bureaucratic zero emission, not a real zero emission. This is one of things that when you are feeding your dogs, you’re not going to worry about this when you are standing outside with your bucket feeding your dogs, then you are just going to look at does the dog want to eat it, is it good for the dog and in the end what does it cost. You asked what it does cost to feed a dog, roughly a euro to euro and half (1€ – 1,50€) per dog, per day. You can get by some tricks if you manage to find a fisherman, who has “roskakala” (rough fish), you know the ones they clean from the lakes, you can get fish from them, cook that, that’s a good source of protein and calcium for your dogs. It’s also cheap but you have to actually go out and pick up the fish and cook it and freeze it and all this kind of things, so it requires some manual labor. So there are ways to get this dog food build down, but just like every athlete, if you’re going to have quality performance, you need to have quality food and that needs to be a good protein, good fat and good carbs in there.

Timo Metsäjoki: How much do you share your values with the customers, do they accept them or do they understand them or how they react?

Valentijn Beets:  We haven’t made a big deal out of it just yet. We use green “sähkö”, green electricity, certificates. We haven’t actually been using that a lot in our marketing, what we do a lot is that we show how we are working with the dogs and how we are taking care of them. These certificates are so natural for us to have it’s not something that we need to promote but we will be doing this more in the future because we do believe that we have done this and it differentiates us from our competitors in many ways. So it’s a way for us to differentiate ourselves and to put the word out there: hey guys, this is what we’re doing and come book a tour with us.

Timo Metsäjoki: How about animal welfare, I suppose it’s an important topic as well?

Valentijn Beets:  It goes back to this, how we run the business, part of is that we want to challenge, especially on animal welfare, there was a time when in Finland the huskies were not being treated very well and this is due to some cultural things, a very utilitarian approach to animals here in north here in Lapland. They were people who were in it for the money, not for the love of dogs or the love for running dogs and the level of care in some cases was a bit poor. When we came in and we had this chance to build this new kennel we decided to build a kennel, which would be newer, more fantastic, more animal friendly, in many ways more expensive as well but we were going to make some serious investments in the kennel and the welfare where the dogs actually live, or where the dogs live and their welfare. The idea was to challenge our competitors, to say hey guys, if I, a foreigner with sixty-five to eighty dogs can do this then why can’t you with two hundred dogs do this, I’m going to come in here and I’m going to tell everyone about this fantastic kennel we are going to have and I’m going to take your work and I will take your customers and if you want to stay in this game, get better. It was a challenge, it was literally get better, I’m going to compete hard, I’m going to take your customers and by doing that, we are going to force you to get better, because we are going the move the competitive field to a new level, which is not anymore price or who has the most dogs. We were going towards who has the best kennel, who has the best animal welfare. And by forcing, what we have seen over the last couple of years that people have actually gotten better. Every kennel or every new kennel because kennels get renewed every now and again, they were getting renewed better than they were before up to the better standard. I don’t want to take credit for that myself that we did it but we do see that we have inspired some other kennels to get better. And that is I guess that be forceful, spread it out there, be forceful, go for it and don’t… You know we are strangers me and my wife we don’t have that many contacts so there’s not that many that we can piss off other than strangers, which is in our case pretty good. It does mean that we don’t have a network, which makes it really hard (laughter) in some cases, but it does make it easier to do something that is different from what has been done before. So, be forceful, stand before your principals and go for it.

(theme music)

Toimittaja: Timo Metsäjoki (Mysteeriolennon hahmossa)

Tuotanto: Timo Metsäjoki, Katri Kykyri (LaTu –hanke)

(musiikkia)

Mysteeriolento: Ohjelmasarjassamme Jonkin äärellä tapaamme tänään jälleen jonkinlaisen mukamas ammattilaisen.

(musiikkia)

Mysteeriolento: Kuka olet Timo Metsäjoki ja miten olet päätynyt tuottamaan erilaisia sisältöjä, mm. podcasteja?

Timo Metsäjoki: Kiitos kysymästä sinä mystinen olio, olento, mikä oletkaan. Kaikki saadaan olla sellaisia, kun ollaan ja sie olet semmonen, se on hyvä näin. Mä oon päättynyt tuottamaan näitä silkasta mielenkiinnosta tätä alaa kohtaan. Mä oon lapsena kuunnellut jo aika paljon pääasiassa sellaisia kuvakirjoja, Miina ja Manu, Rölli, ne tulee nopeesti mieleen. Etenkin Rölli ja Allu Tuppuraisen tuotannolla on ollut itselleni suuri vaikutus omaan tuotantoon. Sitä kautta on mielenkiinto erilaiseen äänikikkailuun lähtenyt ja on tullu jo lapsena nauhoiteltua c-kasetille ties mitä, kaikenlaista sisältöä, että näköjään koira ei sitte karvoistaan mihinkään pääse, että tässä mennään ja näin se nyt sitten on.

Mysteeriolento: Mistä matkasi kuunnelmien ja haastattelujen toimittajaksi tai tuottajaksi alkoi?

Timo Metsäjoki: Mun opinto- ja työpolku on aika moninainen ja hyvin sekava. Mä oon tehny uraa niin nuorisotyössä, osittain vähän myöskin näyttelijänä, kulttuurituottajana, puolustusvoimillakin olin pienen hetken töissä tuossa viestiasemalla ja kouluttamassa sopimussotilaana. Ja e-urheilu puolella olen jossain määrin tunnettu kasvo myöskin, 100k esportsissa toimin edelleen yhä ja monenlaista on tullut tehtyä. Opintopolkuni on seuraavanlainen: Eurajoen yläasteen jälkeen menin Eurajoen lukioon, joka on draama- ja ilmaisutaito painotteinen, tai ainakin oli. Sieltä matkani jatkui sitten opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun matkailua, jossa silloin oli painotuksena ohjelma- ja tapahtumapalvelut. Siihen aikaan meikäläinen tuotti ennen kaikkea itse hyvin paljon myöskin festivaaleja tuolla Satakunnan ja Rauman suunnalla, pääasiassa Eurajoella ja tuli oltua mukana ties missä niin se oli järkevä valinta siinä suhteessa tuo ohjelma- ja tapahtumapalvelupuoli. Sieltä aikoinani valmistuin ja maailmalla tuli pyörittyä Uudessa-Seelannissa ja Tansaniassakin, oon ollu humanitaarisen työn tekijänä ja opettanut nuorille kajakointia ja muita ulkoilmajuttuja. Siinä sitten jossain vaiheessa ollessani Mannerheimin Lastensuojeluliitolla, totesin että vitsi sentään, että vois jotain muutakin ehkä vielä opiskella tän elämän aikana, että täähän on mukavaa touhua tää opiskelu. Elikkä opiskelu ja työt on mennyt mulla aika rinta rinnan, en suosittele ellei oo ihan pakko, välillä tosi raskasta, kai se on sitten antoisaakin, mutta itseään kannattaa kuunnella ja omaa jaksamistaan ennen kaikkea. Sitten päädyin opiskelemaan kasvatustieteitä tänne Lappiin ja siitä sitten aikoinani vaihdoin audiovisuaalisen mediakulttuurin puolelle, elikkä mun pitkä sivuaine on kasvatustiede ja muuten audiovisuaalisen mediakulttuuria olen tahkonnut, näin.

Mysteeriolento: Valmistut pian taiteiden maisteriksi, millaisiin tehtäviin koulutus antaa pätevyyden tai minne taiteiden maisterit yleensä päätyvät?

Timo Metsäjoki: Nehän päätyy mitä moninaisimpiin tehtäviin. Mun koulutusohjelmani on audiovisuaalinen mediakulttuuri ja tätä kauttahan on nyt sitten voinut päätyä, toki taiteilijaksi, taiteen puolelle, museoihin, tv-, radio-, elokuvapuoli. Tää koulutus on vähän semmonen, että sulle annetaan käytännössä pulla eteen, mistä sä poimit rusinat päältä, elikkä sä valkkaat ite, mihin sä haluat syventyä. Verrattain siihen esimerkiksi Aalto yliopisto, joka on toinen taideyliopisto meillä Suomessa niin kouluttaa pääasiassa sitten taas, että sun täytyy jo ennen kun sä meet sinne kouluun valita se sun rusina, että mitä sä haluat tehdä. Haluatko tehdä ääntä, kuvaa, jotain muuta, ohjata, se pitää valita ennakkoon, mutta täällä Lapissa ei tarvinnut valita ennakkoon ja mä oon siitä tosi ylpee ja ilonen, koska mä oon päässyt tekemään tosi monialaisesti kaikkee, mutta taiteiden maisterit päätyy yleensä asiantuntijatehtäviin. No mikä on asiantuntija. No se voi olla sit melkeen mitä vaan.

Mysteeriolento: Mikä on parasta työssäsi? Miksi haluat tuottaa kuunnelmia tai haastatteluja?

Timo Metsäjoki: Parasta mun työssäni on kohdata ihmisiä ja välittää niiden tarinat ja niiden kertomukset muille. Mä oon dokumentaristi ennen kaikkea ja kaks mun dokkaria on myöskin pyöriny maailmalla. Lyhytdokkareita, viimeisin oli just Intiassa elokuvafestivaaleilla ja niin, mun mielestä se parasta on se ihmisten tarinoiden välittäminen. Siks mä tätä teen, että mä voin kertoo tätä asiaa ja sitä asiaa, mikä toisella on se toinen ei välttämättä saa sitä kerrottua, mutta mä voin kertoa sen maailmalle, koska mulla ilmeisesti on joku taito sitten näitä asioita (nauraa) maailmalle kertoa. En mä tiedä onks se taitoo, opittuu, tuuria, osaltaan varmaan sitäkin, opin ja erehdyksen kautta, mut se on parasta – ihmisten kohtaaminen.

Mysteeriolento: Sinut on palkittu useaan otteeseen radiofestivaaleilla, mitkä ovat vahvuutesi tuottajana ja mistä intohimo tekemistä kohtaan syntyy?

Timo Metsäjoki: Joo, mut on tosiaan palkittu, mä oon kuunnelma –sarjan voittanut 2018 ja 2019 ja tänä vuonna voitin, eli 2021 voitin podcast- ja dokkarisarjan. Ja tota, mistä intohimo syntyy… Voi että, se syntyy…sisältä käsin, se on mussa sisällä. Mä haluan tehdä, tää on mulle samalla sekä harrastus että työ. Se, että mä pääsen välittämään jotain tärkeetä asiaa, huumoria, tunnetilaa, vihaa, turhautumista, mikä se sillä hetkellä siinä kyseisessä työssä onkin, niin se tekee sen intohimon. Näin mä sen itse koen. Et intohimo ei oo opittua, intohimo, se vaan on ja se mystisesti ehkä tulee jostain.

Mysteeriolento: Millaisia terveisiä kertoisit media-alasta, tai taide-alasta haaveilevalle nuorelle?

Timo metsäjoki: No mä voisin sanoa, että seuraa sitä, mitä sä haluat tehdä ja vaikka sä joskus valitsisit ehkä väärin, niin sä voit valita useimmiten myös uudelleen. Mun käsitykseni mukaan me ollaan kaikki täällä ilmeisesti vaan kerran, niin sillon se aika, mikä me ollaan saatu kannattaa käyttää just niinku sen haluu käyttää. Seuraa sun unelmia, tavoittele niitä, päiviä on ehkä rajallinen määrä, ni mieti, miten sä haluat ne käyttää. Ole ystävällinen muita kohtaan ja hymyillään kun tavataan.

Mysteeriolento: Sinä olet Timo hieno mies!

Timo Metsäjoki: Jaa, no, kiitos!