Havaintoja e-kansalaisuudesta eräissä EU-maissa, Suomessa ja Suomen Lapissa

Leena Viinamäki, YTT, yliopettaja, sosiaaliala, Lapin ammattikorkeakoulu
Arto Selkälä, YTT, tilastotieteen lehtori, Lapin yliopisto
Asko Suikkanen, YTT, sosiologian emeritusprofessori, Lapin yliopisto

Lataa PDF-tiedosto

Johdanto

Pohdimme artikkelissamme [i] internetperustaisen arjen asioinnin realisoitumista kansalaisten keskuudessa 14 EU:n maassa, Suomessa ja Suomen Lapissa 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla tilastojen, kuntalaiskyselyn ja esimerkinomaisten sanomalehtiartikkelien avulla. Sekä Suomessa että muissa EU-maissa on alettu siirtää 2000-luvulla hyvinvointipalveluja enenevässä määrin internetperustaisiksi ajasta ja paikasta riippumattomana kustannus-tehokkaana palvelumuotona (eEurope 2005; Rantanen 2005; Verdegem & Verleye 2009; OECD/International Telecommunication Union 2011; Hyppönen, Hyry, Valta & Ahlgren 2014; A Digital Single Market … 2015; Endl, Jäschke, Thiel & Wickinghoff 2015).

Artikkelitutkimuksemme painottuu kansainväliseen ja kansalliseen tilastoanalyysiin ja on jatkoa Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä julkaistulle tapaustutkimukselliselle artikkelille ”e-Kansalaisuus syrjäseudulla. Internetin käyttökokemuksia Lapista”, jossa tutkimme, onko internetin käytöllä yhteys kokemukseen julkisten hyvinvointipalveluiden saatavuudesta Lapin maakunnassa tilanteessa, jossa perinteiset asiantuntija- ja viranomaispalvelupisteet harvenevat ja korvautuvat yhteispalvelupisteillä. Julkisia hyvinvointipalveluja tutkimuksessa edustivat TE-toimiston ja Kelan palvelut ja referenssipalveluna toimivat pankkipalvelut. Yhteiskuntapolitiikka -lehdessä julkaistun artikkelimme tutkimustulosten mukaan on tärkeää kehittää monikanavaisia ja erilaisten kansalaisryhmien tarpeet huomioivia hyvinvointipalveluita, koska kansalaisilla on enenevässä määrin oikeuksien lisäksi myös vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Hyvinvointipalveluiden tarjonnan monikanavaisuuden merkitys korostuu Lapin kaltaisilla harvaan asutuilla maaseutualueilla asuvan väestön ikä- ja koulutusrakenteen vuoksi. (Selkälä, Viinamäki, Suikkanen & Vasari 2016, 332–342.) Tämä artikkelitutkimuksemme toimii myös pienimuotoisena taustaselvityksenä maa- ja metsätalousministeriön rahoittamalle kolmen maakunnan alueelle paikantuvalle Digitaalisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla -hankkeelle (2016–2017), jossa tutkitaan verkkoasioinnin käyttöä edistäviä ja hidastavia tekijöitä kansalaisryhmittäisen ja alueellisen tasavertaisuuden näkökulmista Lapin, Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan maakunnissa. (Digikansalaisuus haastaa julkisten … 2016.)

Hyvinvointipalveluiden digitalisaatiokehityksestä voidaan ensinnäkin erottaa retoriikka- ja tavoitemaailmaa edustava päätöksentekopolitiikka- ja tuottajanäkökulma. Toiseksi hyvinvointipalveluiden digitalisaatiokehityksestä voidaan erottaa reaali- ja toteumamaailmaa edustava kansalais- ja käyttäjänäkökulma. Kahdessa viimeisimmässä hallitusohjelmassa korostuu digitaalisten hyvinvointipalveluiden tuottamisen lisääminen. Hyvinvointipalveluiden digitalisoimisessa korostui Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa tasa-arvonäkökulma ja Juha Sipilän hallitusohjelmassa korostuu kustannus-tehokkuus. (Pääministeri Jyrki Kataisen … 2011, 50, 78; Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle … 2015,18, 24.) Myös erilaisia kehittämishankkeita on resursoitu vauhdittamaan digitalisoitumiskehitystä. Liikenne- ja viestintäministeriön tukemassa Kohti esteetöntä tietoyhteiskuntaa Toimenpideohjelmassa 2011–2015 on pyritty tunnistamaan niitä epäkohtia, jotka toimivat esteenä kansalaisten tasa-arvoiselle ja yhdenvertaiselle osallistumiselle tietoyhteiskunnassa (Kohti esteetöntä tietoyhteiskuntaa … 2011, 7‒9). Julkisen hallinnon ICT:n hyödyntämisen strategian 2012–2020 tavoitetilaksi on määritelty, että vuonna 2020 käyttäjien tarpeista lähtevät palvelut ja tiedot ovat helposti ja turvallisesti saatavilla ja käytettävissä eri tavoilla ja välineillä. Tavoitetilassa on jokaiselle käyttäjälle olemassa esteetön tapa saada tarvitsemansa palvelut ja tiedot käyttöön. (Palvelut ja tiedot käytössä 2013, 1, 6.) Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmassa 2009‒2015 (SADe-ohjelma) on tavoiteltu kustannus-tehokkuutta, säästöjä ja laajaa hyötyjäjoukkoa (ml. kansalaiset, yritykset, yhteisöt, kunnat ja valtion viranomaiset). Ohjelman seitsemässä hankkeessa on kehitetty sähköisiä palveluja vuorovaikutuksessa palvelujen käyttäjien kanssa huomioiden käytön helppous. Ohjelman vaikuttavuus vaihtelee palveluittain ja kokonaisuuksittain. (Sähköisen asioinnin ja … 2009‒2015; SADe-ohjelma … 2016.) Alueellista käyttäjänäkökulmaa edustaa DigimpiLappi -projekti, jossa on mukana erilaisia alan toimijoita yhteisellä visiolla digitaalisemmasta Lapista. Projektissa vapaaehtoiset lappilaiset digilähettiläät auttavat ja kannustavat digikokemusosaamisensa pohjalta muitakin lappilaisia käyttämään olemassa olevaa teknologiaa arjen asioinnissaan. Projektissa edistettäviä sähköisiä palveluja ovat Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien näköislehdet, OP-mobiili, Pivo, verkkoneuvottelu sekä palveluportaalit www.virtu.fi ja www.kanta.fi. (DigimpiLappi n.d.; Digilähettiläät n.d.)

e-Kansalaisen internetperustaisen asioinnin reunaehtoja

Verkkopohjaisten palveluiden yleistyttyä sekä Suomessa että muissa EU-maissa 2000-luvulla on alettu puhua digitaalisesta kuilusta ja digitaalisesta syrjäytymisestä, joilla kuvataan yhteiskunnan eri väestöryhmien marginalisoitumista internetperustaisesta yhteiskunnasta (Van Dijk 2008; Roivas 2009; A Digital Agenda … 2010; ks. myös Closing Europe’s digital divide 2008). Digikuilu paikantuu EU-maissa väestöryhmien lisäksi myös alueittain kaupunki–maaseutu -ulottuvuudelle (Informationsgesellschaft 2010; Informationsgesellschaftsstatistiken auf regionaler … 2014; Privatpersoners användning av … 2012; Väestön tieto- ja viestintätekniikan … 2014; ks. myös IKT-Einsatz in Haushalten 2012; (N)ONLINER Atlas 2012; Findahl 2013). Internetperustaiset arjen asiointimahdollisuudet kuvaavat e-kansalaisuutta ja sen muodostumisen reunaehtoja eri kansalaisryhmien ja erilaisilla asuinalueilla asuvien kansalaisten keskuudessa (SADe-hankkeen loppuraportti 2009; A Digital Single Market … 2015, Kuvio 1.).

Digitalisaation mahdollisuuksia, kustannus-tehokuutta sekä yksilöllisyyttä korostavana aikakautena julkishallinnon kyky hyödyntää digitalisaatiota rakenteistaa julkisen sektorin toimintamahdollisuuksia ja siten myös asiakkaiden asiointikanavavalikoimia erityyppisten kohderyhmäspesifien palveluprosessien priorisointien kautta. (User expectations … 2010, 37‒38; Valtioneuvoston tiedonanto … 2015, 24‒25.) e-Kansalaisen internetperustaista asiointia määrittää internetESTEETTÖMYYS (ml. e-palveluiden saatavuus ja saavutettavuus sekä e-palveluiden tekninen toimintavarmuus), internetKVALIFIKAATIOT (ml. e-asiointiosaaminen erilaisissa asiointiportaaleissa), internetINFRASTRUKTUURI (ml. käytettävissä olevat internetperustaisen asioinnin mahdollistavat laitteet ja verkkoyhteydet) sekä internetTASA-ARVO (ml. e-palveluiden saavutettavuus alueittain ja väestöryhmittäin) (ks. myös Kohti esteetöntä tietoyhteiskuntaa 2011).

e-Hyvinvointipalvelutarjonnan monipuolistumista määrittää palveluiden tarjonnan näkökulmasta (palveluiden e-saatavuus) käyttäjälähtöisyyden huomioiminen asiointiprosessissa, joista keskeisiä ovat perinteisten paperilomakkeiden muokkaaminen verkkoasiointiin soveltuviksi, käyttöturvallisuuteen olennaisesti liittyvät sähköisen tunnistamisen ja tunnistautumisen kysymykset sekä ITtukipalveluiden saatavuuden haasteet (Proposal for a REGULATION … 2012; Lindgren & Jansson 2013; Kaikki eivät saa … 2015). e-Hyvinvointipalveluiden käytön yleistymistä rakenteistaa palveluiden kysynnän näkökulmasta (palveluiden e-saatavuus ja e-saavutettavuus) erityisesti harvaan asutulla maaseudulla internetyhteyksien kustannukset ja internetyhteyksien toimintavarmuus kansalaisten hallitsemien internetkvalifikaatioiden lisäksi (Tuottava ja uudistuva Suomi 2010; PTS bredbandskartläggning 2013; Mahdollisuuksien maaseutu. Maaseutupoliittinen … 2014, 33–34). Sekä EU-maittaista että suomalaista palveluiden digitalisoitumisdiskurssia luonnehtii toisaalta toive- ja luottamus digitalisaation mukanaan tuomien ajasta ja paikasta riippumattomien asiointimahdollisuuksien yleistymiseen ja arkipäiväistymiseen 24/7 -periaatteella. Toisaalta digidiskurssia luonnehtii polarisoitumis- ja osattomuuspelko siitä, että se eriyttää uudella tavalla eri väestöryhmien asiointi- ja elämisen mahdollisuuksia asiointi- ja informaatioportaalien yleistymisen myötä. Pohdimme artikkelissa myös, millaisia institutionaalisia ja yksilöllisiä ehtoja käytävä digitalisoitumisdiskurssi asettaa e-asiointipalveluja tuottaville toimijoille ja niitä käyttäville kansalaisille.

Tutkimusasetelma

Artikkelitutkimuksemme aineistot muodostuvat Eurostatin ja Tilastokeskuksen tilastoista vuosilta 2010–2013 sekä ESR-rahoitteisen LUC-konsernin toteuttaman Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen (1.9.2011–31.12.2013) hyvinvointibarometriosion tammikuussa 2012 toteutetusta kuntalaiskyselyn internetin käyttöä koskevasta datasta sekä 16 esimerkinomaisesta lappilaisesta sanomalehtiartikkelista vuosilta 2013–2016. Kokoomataulukkotyyppinen tilastotarkastelu kontekstoi hyvinvointibarometrin kuntalaiskyselyn analyysiä, minkä vuoksi tilastotarkastelu ajoittuu 2010-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Lisäksi Suomessa tilastointikäytännöt ovat osittain muuttuneet suomalaisväestön tieto- ja viestintätekniikan käyttöä kuvaavassa Tilastokeskuksen tilastoinnissa vuonna 2014 (Melkas 2015). Eurostatin tilastot kuvaavat esimerkinomaisesti EU-maittaista e-kansalaisuutta arjen e-asioinnissa. Tilastokeskuksen kansallinen tilastotarkastelu mahdollistaa suomalaisen e-kansalaisen profiilin pääpiirteittäisen luonnehtimisen viiden eri tarkastelu-ulottuvuuden kautta. 14 lappilaiskuntaan paikantuvan hyvinvointibarometrin kuntalaiskyselyn analyysin kautta piirtyy kuudella tarkastelu-ulottuvuudella kuva lappilaisen e-kansalaisen profiilista (Selkälä, Viinamäki & Suikkanen 2014a, 32‒48.). Sanomalehtiartikkelit kuvaavat esimerkinomaisesti käytyä julkista keskustelua lappilaisten digipalveluiden tuottajien ja käyttäjien näkökulmista.

Tutkimustulokset

Vertailemme e-kansalaisuutta arjen asioinnissa tilastojen avulla kansainvälisesti EU-maittain 14 maan osalta ja kansallisesti koko maan osalta neljän yleisen internetperustaisen asiointimuodon kautta. Lapin maakunnasta tarkastelemme internetin käyttöä hyvinvointibarometrin kysymyksen ”Hyödynnättekö internettiä arjen asioinnissa (esim. sähköistä ajanvarausmahdollisuutta, pankkipalveluja laskujen maksamisessa tai viranomaisasioinnissa)” avulla alueellisesti keskisen ja itäisen Lapin sekä pohjoisen Lapin kunnissa, mikä kuvastaa Suomen pohjoisinta e-kansalaisuutta seutukunnittain ja saamelaisvastaajien keskuudessa. Suomen ja Lapin e-kansalaisuusanalyysi perustuu demografisiin ja asuinaluetta kuvaaviin tietoihin. Yhteensä 16 esimerkinomaista sanomalehtiartikkelia on poimittu Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat ja meän Tornionlaakso -sanomalehdistä. Sanomalehtiartikkelit tarjoavat informaatiota lukijakunnalleen lappilaisen digitalisaatiokehityksen viimeisimmistä vaiheista. Tutkimusaineistoilla luomme e-kansalaisuuden perusprofiilia keskeisten e-asiointimuotojen kautta 2010-luvun ensimmäiseltä puoliskolta.

Taulukossa 1. kuvaamme internetin käyttöä arjen asioinnissa (hakenut tietoja viranomaisten internetsivuilta; hakenut internetistä virallisia lomakkeita täyttämistä varten; lähettänyt täytettyjä lomakkeita viranomaisille internetin kautta; käyttänyt internetiä pankkiasioiden hoitamiseen) 14 EU-maassa 16‒74 -vuotiaiden keskuudessa (%) vuosina 2010‒2013.

 

Vuonna 2012, jolloin toteutimme Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen hyvinvointibarometriosion kuntalaiskyselyn, Italiassa ainoastaan 63 %:lla kotitalouksista ja islantilaisilla peräti 95 %:lla kotitalouksista oli kotona internetyhteys, kun suomalaisilla se oli 87 %:lla kotitalouksista. Internetin käytön yleisyys arjen asioinnissa eriytyy asiointitavan mukaan EU-maissa. Tarkasteluajanjaksolla 2010‒2013 oli pankkiasioiden hoitaminen yleisintä, toiseksi yleisintä oli tietojen hakeminen viranomaisten internetsivustoilta, kolmanneksi yleisintä oli virallisten lomakkeiden hakeminen täyttämistä varten ja neljänneksi yleisintä oli täytettyjen lomakkeiden lähettäminen viranomaisille internetin kautta. Pankkiasiointi on yleistynyt suhteellisesti eniten jokaisessa tarkastelemassamme EU-maassa vuodesta 2010 vuoteen 2013 tultaessa. Internetperustainen asiointi yleistyy osittain myös ”vapaaehtoisen asiointipakon” vuoksi, koska perinteisten asiointikanavien (käynti- ja puhelinasiointi) toimintaa vähennetään muun muassa lyhentämällä asiointipisteiden päivittäisiä ja viikoittaisia aukioloaikoja. E-asiakasvolyymien kehitys heijastuu kumulatiivisesti e-asiointimahdollisuuksien kehittämiseen. Ts. mitä enemmän kansalaiset käyttävät e-palveluja, sitä systemaattisemmin niitä kehitetään, jolloin puolestaan käytettävyys ja käyttäjävolyymit myös lisääntyvät.

EU-maittaisessa vertailussamme Pohjoismaat ovat edelläkävijämaita sekä Italia ja Espanja ”aloittelijamaita” tarkasteltaessa suhteellista osuutta 16–74 -vuotiaiden keskuudessa tietojen hakemisessa viranomaisten internetsivustoilta, virallisten lomakkeiden hakemisessa viranomaisten internetsivustoilta sekä viranomaisille täytettyjen lomakkeiden lähettämisessä pankkiasioinnin lisäksi vuosina 2010–2013. Italiassa ja Espanjassa internetperustainen asiointi on tarkastelemistamme EU-maista suhteellisesti vähäisintä. e-Kansalaisuus näyttää EU-tilastojen valossa eriytyvän hyvinvointivaltiomalliajattelun mukaan etelä-eurooppalaiseen matalan intensiteetin ja pohjoismaiseen korkean intensiteetin internetperustaiseen arjen asiointiin ja asiointimahdollisuuksiin. Pohjoismaiseen hyvinvointivaltiomalliin verrattuna etelä-eurooppalaisessa hyvinvointivaltiomallissa puuttuu julkisesti määritelty sosiaaliturvan minimi sekä määritelty oikeus hyvinvointiin perheen merkityksen korostuessa sosiaaliturvan lähteenä. Pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia luonnehtii solidaarisuus ja suhteellisen runsaiden etuuksien universaalisuus korkean dekommodifikaatioasteen[vii] lisäksi. (ks. Tanninen 2008, 2–9.) Internetperustainen asiointi edellyttää kansalaisilta riittävää internetinfrastruktuuria ja -kvalifikaatioita sekä internetperustaisten palvelujen tuottajilta internettasa-arvoon ja esteettömyyteen liittyvien tekijöiden huomioimista. Sekä internetperustaisia palveluja käyttäville kansalaisille että niiden tuottamisesta vastuussa oleville tahoille aiheutuu verkkoasioinnin mahdollistavia välineiden hankkimis- ja ylläpitokustannuksia, mikä selittää hyvinvointivaltiomallin soveltumista myös e-kansalaisuusanalyysiin (ks. myös DESI 2015).

Pohjoismaissa internetperustainen asiointi eriytyy maittain varsin selväpiirteisesti. Vuonna 2013 viranomaisten tietojen hakeminen internetsivuilta oli tanskalaisten keskuudessa yleisintä (83 %) vastaavan osuuden ollessa Suomessa 61 %. Vuonna 2013 islantilaiset hakivat pohjoismaalaisista suhteellisesti useimmin virallisia lomakkeita internetistä täyttämistä varten (57 %, Suomessa vastaava osuus oli 51 %) ja lähettivät täytettyjä lomakkeita viranomaisille internetin kautta (70 %, Suomessa vastaava osuus oli 45 %). Vuonna 2013 pankkiasiointi oli islantilaisten ja norjalaisten keskuudessa yleisintä 16–74 -vuotiaista 87 %:n käyttäessä internetiä pankkiasioiden hoitamiseen vastaavan osuuden ollessa Suomessa 84 %. Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (Digital Economy and Society Index, DESI-indeksi) on yhdistelmäindeksi, jolla arvioidaan EU-maiden kehitystä kohti digitaalitaloutta ja -yhteiskuntaa. DESI-indeksi kuvaa siirtoyhteyksiä, inhimillistä pääomaa, internetin käyttöä, digitaaliteknologian integraatiota ja julkishallinnon digitaalisia palveluja. (Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan … 2015.) Vuonna 2015 Tanska, Suomi, Alankomaat ja Ruotsi kuuluivat korkeimman DESI-indeksin EU-maihin (ks. esim. DESI 2015).

Eurooppalaisen tarkastelun rinnalla olemme tutkineet suomalaista ja lappilaista internetperustaista asiointia. Väestöryhmien lisäksi maan eri alueilla asuvien keskuudessa internetperustainen asiointi eriytyy. Taulukossa 2. kuvaamme suomalaisten internetin käyttöä (%-osuus väestöstä) viranomais- ja pankkiasioinnissa iän, sukupuolen, työmarkkinastatuksen, koulutustason ja asuinalueen kaupunki–maaseutu -ulottuvuudella vuosina 2010‒2013.

Vuonna 2012 Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen hyvinvointibarometriosion kuntalaiskyselyjen toteuttamisen aikaan Suomessa oli internetin kautta pankkiasioiden hoitaminen yleisintä, toiseksi yleisintä oli tietojen hakeminen viranomaisten internetsivustoilta, kolmanneksi yleisintä oli virallisten lomakkeiden hakeminen täyttämistä varten ja neljänneksi yleisintä oli täytettyjen lomakkeiden lähettäminen viranomaisille internetin kautta iän, sukupuolen, työmarkkinastatuksen, koulutustason ja asuinalueen kaupunkimaisuuden mukaan tarkasteluna.

Kansallisessa vertailussamme erityisesti seniorikansalaisten, naisten ja perusasteen tutkinnon suorittaneiden internetasiointi on lisääntynyt suhteellisesti eniten myönteiseen suuntaan tarkasteltaessa muutoksen suhteellista osuutta vuodesta 2010 vuoteen 2013 tultaessa. Suhteellisesti suurimmat nousut ovat tapahtuneet pankkiasioiden hoitamisessa, 65‒74 -vuotiaiden, eläkeläisten, perusasteen tutkinnon suorittaneiden, pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien ulkopuolella asuvien keskuudessa sekä täytettyjen lomakkeiden lähettämisessä viranomaisille 35‒44 -vuotiaiden keskuudessa. Eri väestöryhmien välisten käyttöerojen pienentymisestä huolimatta keski-ikäiset, työlliset, korkea-asteen tutkinnon suorittaneet sekä (pää)kaupunkiseudulla asuvat ovat käyttäneet internetiä arjen asiointiin muita väestöryhmiä suhteellisesti useimmin em. tarkasteluajanjaksona.

Kaiken kaikkiaan digitalisaatio polarisoi internetin käyttämisen osalta kansalaisia sekä Suomessa että muissa EU-maissa. Internetin hyödyntämättömyyden taustalla on heikko sosioekonominen asema, seniorikansalaisuus sekä maakohtaiset pääosin kaupunki‒maaseutu -ulottuvuudelle asemoituvat alueelliset erot. Toisaalta maaseutukaan ei ole homogeeninen alue – ei edes Suomessa ja Suomen Lapissa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen kuntalaiskyselystä saadut tulokset internetin hyödyntämisestä arjen asioinnissa sekä Viestintäviraston kuntakohtaiset laajakaistakattavuuskuvaukset vuodelta 2015 (Kuva 1.).

ESR-rahoitteisessa Lapin yliopiston, Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulujen toteuttamassa Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeessa (1.9.2011–31.12.2013) hyvinvointibarometriosion kuntalaiskysely lähetettiin keskisen ja itäisen Lapin sekä pohjoisen Lapin kuntien asukkaille (Kemijärvi, Pelkosenniemi, Posio, Salla, Savukoski[ix], Inari, Sodankylä, Utsjoki[x], Ranua, Rovaniemi[xi], Enontekiö, Kittilä, Kolari, Muonio[xii]). Kyselyn sai tammikuussa 2012 viisi prosenttia tutkimuspaikkakuntien kuntien asukkaista eli yhteensä 4 419 henkilöä, joista 2031 vastasi kyselyyn. Kuntalaiskyselyn kunnittainen kokonaisvastausprosentti vaihteli Muonion 39,2:sta Kittilän 56,2:een kuntalaiskyselyn kokonaisvastausprosentin ollessa 46,0. Hyvinvointibarometrikyselyn teemoja olivat kuntalaisten arviot hyvinvointipalveluista ja asuinkunnasta sekä henkilökohtaiset arviot vastaajien sosiaalisesta, terveydellisestä hyvinvoinnista ja elämäntavasta (Selkälä, Viinamäki & Suikkanen 2014a, 32‒48.)

Taulukossa 3. kuvaamme internetin hyödyntämistä arjen asioinnissa neljään seutukuntaan paikantuvassa 14 lappilaiskunnassa sekä saamea äidinkielenään puhuvien keskuudessa (Taulukko 3.)

Lappilaisten internetin kautta tapahtuva arjen asiointi ei juurikaan poikkea seutukunnittain tarkasteltuna maan keskimääräisestä internetasioinnin kansalaisprofiilista. Seutukunnittain tarkasteltuna Rovaniemen seutukunnassa asuvat asioivat muiden seutukuntien asukkaisiin verrattuna suhteellisesti hieman useammin internetin kautta. Rovaniemen seutukunnassa on muita seutukuntia korkeampi koulutustaso, väestö on iältään nuorempaa, Rovaniemelle on keskittynyt lappilainen korkea-asteen koulutustarjonta ja myös seutukunnan elinkeinorakenne ammatteineen ja työtehtävineen edesauttaa internetin kautta asioimista verrattuna Itä-Lapin, Pohjois-Lapin ja Tunturi-Lapin seutukuntien vastaaviin elämisen arjen ja internetperustaisen asioinnin reunaehtoihin. (Suikkanen, Viinamäki & Selkälä 2014a, 261–278.)

Saamelaisvastaajen internetin kautta arjen asiointi ei olennaisesti poikkea lappilaisvastaajien keskimääräisestä internetasioinnin profiilista. Vaikka saamelaisvastaajia oli vähän, saatua tulosta voidaan kuitenkin tulkita ns. heikkona singaalina ja vinkkinä saamelaisväestön internetin kautta asioimisen edistämiselle ja saamenkielisten (ml. inarinsaame, koltansaame ja pohjoissaame) asiointiportaalien kehittämiselle, koska saamelaiset arvostavat viranomaisten kasvokkaista kohtaamista ja henkilökohtaista tuntemista. Palveluiden etääntyessä asuinalueesta hyvin toteutettuna ja saamelaisten kokemusasiantuntijuutta hyödyntäen internetperustaisista palveluista voi onnistuneimmillaan muodostua aito vaihtoehto muille palvelukanaville (Heikkilä, Laiti-Hedemäki & Pohjola 2013, 140–141).

Julkinen sektori siirtää hyvinvointipalveluja kustannus-tehokkuuden nimissä enenevässä määrin internetiin, mutta verkkoyhteyksien kehittäminen ja kustannukset perustuvat liiketaloudellisille kannattavuus- ja kysyntälähtöisyysperiaatteille. Tällöin harvaan asutulla maaseudulla internetyhteyksien kehittäminen ja käyttäjille myönteinen internetin käyttämisen kustannuskehitys vaarantuu potentiaalisen asiakaskunnan jatkuvasti vähentyessä mm. muuttoliikkeen ja väestön ”luonnollisen” demografisen kehityksen myötä. Kuvassa 1. realisoituvat kuntakohtaiset tarjontaerot vuonna 2015 tasokkaimpien saatavilla olevien verkkoyhteyksien osalta. Verkkoyhteyksien tasokkuus määrittää internetin optimaalisia hyödyntämismahdollisuuksia elämisen arjessa sekä luo kuntakohtaista julkista imagoa esimerkiksi etäopiskelu-, etätyössäkäynti ja etäyrittäjyysmahdollisuuksille.

Lapissa 100 megan kiinteä laajakaista oli saatavilla Meri-Lapissa, Rovaniemen seutukunnassa ja Utsjoella ja valokuitulaajakaista oli tarjolla ainoastaan Utsjoella vuonna 2015 Viestintäviraston mukaan (Nopean laajakaistan tarjonta … 2016). Erityisesti sellaisessa viranomaisasioinnissa, jossa asiointiin voi liittyä erilaisia liitedokumentteja osana hakemusta, korostuu verkkoyhteyksien nopeus ja toimintavarmuus. Sekä 100 megan kiinteän laajakaistan että valokuitulaajakaistan tarjonta on vielä suhteellisen sirpalemaista tarkasteltaessa tilannetta koko maassa. Maakuntatasolla Lapissa valokuitulaajakaistan tarjonta on vähäisempää kuin muualla maassa. Eniten sitä oli tarjolla Utsjoella vuonna 2015. Myös Itä- ja Keski-Suomessa on laajoja heikon tarjonnan laajakaista-alueita suhteellisen paljon.

Käydyn julkisen sanomalehtikeskustelun perusteella lappilaiset ovat tiedostaneet internetperustaisen asioinnin rajat ja mahdollisuudet varsin realistisesti – niin internetperustaisten palveluiden tuottajat kuin niiden käyttäjätkin (Taulukko 4.).

Periaatteessa Lapissa on toimiva ja tasokas laajakaistaverkko, mutta ennakoimattomia yllätyksiä on ilmestynyt verkkorakentamisessa muun muassa verkkohäiriöinä ja laajakaistaverkon rakentamis- ja liittymiskustannusten kytkeytymisestä verkkoliittymämääriin. Toisaalta internetperustainen asiointimahdollisuus arkipäiväistyy myös lappialaisten keskuudessa epäröivistä puheenvuoroista huolimatta. Tällöin on kuitenkin huomattava, että internetperustainen asiointi voi olla aidosti ainoastaan yksi valinnainen asiointikanava muiden asiointikanavien joukossa.

Erityisesti tasokkaimpien verkkoyhteyksien kehittäminen myötäilee varsin pitkälle myös Lapissa kuntien maksukykyisten kotitalouksien nykyistä ja ennakoitua volyymikehitystä kunnan elinkeino- ja väestörakenteen lisäksi, mikä pahimmillaan vaikeuttaa esimerkiksi etätyöpaikkojen perustamista sekä etätyöntekijöiden muuttamista harvaan asutulle maaseudulle. Digitalisaatio (ml. resurssit ja niiden käyttö) ja e-asiointi etenevät ja toteutuvat omien logiikkojensa myötä usein eri tahtisesti ja osin hallitsemattomasti. Digitalisaatio ei muodosta suunnitelmallisesti etenevää prosessia, vaan sen kehitykseen liittyy yhteiskunnan eriytymisestä aiheutuvia seuraamuksia ja jopa sattumanvaraisuutta (ks. Kuva 1.; Taulukko 4.). Siten yksilö-ja yhteisötasolla voi olla huomattavaa hajontaa ja erilaisuutta niin käyttäjäkokemuksissa kuin e-kansalaisuuden toteutumisasteessakin. Internetperustaisen etäasioinnin keskeisin reunaehto on internetyhteyksien kustannus-tehokas toimintavarmuus poikkeustilanteita lukuun ottamatta. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa kattavista ja toimintavarmoista verkkoyhteyksistä on muodostumassa enenevässä määrin yksi keskeinen kuntien imagoa luonnehtiva vetovoima- ja menestystekijä elinkeinoelämän ja yksittäisen kuntalaisen näkökulmasta arvioituna (ks. myös Wiberg & Lind 2012). Tällainen kehitys onnistuessaan minimoi etäisyyksien merkitystä erityisesti harvaan asutulla maaseudulla, mikä voi kääntää muuttotappion muuttovoitoksi.

Johtopäätökset

Digitalisaatio haastaa elämisen arjessa eri kansalaisryhmien tasa-arvoisen internetperustaisen hyvinvointipalveluiden käyttämismahdollisuuden. Sosioekonomiselta asemaltaan huono-osaisilla, ulkomaalaisilla, ikääntyneillä, vammaisilla ja maksuhäiriöisillä voi olla haasteellista käyttää internetiä arjen asioinnissa, kustantaa tietokoneen ja internetin hankinta- ja käyttökulut sekä saada internetperustaiseen asiointiin tarvittavia verkon tunnistamispalveluja (ks. esim. Kaikki eivät saa … 2015). Kansalaisten tasa-arvon nimissä onkin hyvä pohtia, pitäisikö tietokoneen ja internetin käyttökustannukset huomioida toimeentulolaskelmassa e-hyvinvointipalveluiden yleistymisen myötä myös samoin periaattein kuin huomioidaan sanomalehti- ja puhelinkustannukset? Tietokoneen tai matkapuhelimen hankinnasta aiheutuvat kustannukset voidaan huomioida asiakkaan tilanteesta riippuen toimeentulotukilaskelmassa kuntakohtaisten linjausten mukaisesti, koska ne kuuluvat täydentävän toimeentulotuen menoryhmään. Myös olisi hyvä tarkemmin tutkia kuntakohtaisesti sitä, määrittääkö kunnan vai kuntalaisen taloudellinen tilanne e-kansalaisuudesta aiheutuvien kustannusten huomioimista toimeentulotukilaskelmassa (Toimeentulotuki. Opas toimeentulotukilain … 2013, 121).

On myös hyvä pohtia e-lomakkeiden käyttäjälähtöisyyttä ja täyttäjäystävällisyyttä nykyistä moniulotteisemmin, jotta kansalaisen sosioekonominen asema ja tutkintotaso eivät muodostuisi esteeksi e-asioinnille. Toisin sanoen internetpohjaisten lomakkeiden pitäisi olla verraten nopeita ja yksiselitteisiä täyttää (ks. tark. Verdegem & Verleye, 2009; Selkälä ym. 2016). Lomakkeiden täyttämisessä olisi hyvä olla esimerkiksi välitallennusmahdollisuus ennen lomakkeiden lopullista lähettämistä ao. viranomaiselle, mikä korostuu erityisesti Lapin kaltaisella harvaan asutulla alueella, jossa on internetin toimintavarmuudessa katvealueita satunnaisten toimintahäiriöiden lisäksi (Svento 2015). Välitallennusominaisuus mahdollistaa lomakkeen vaiheittaisen täyttämisen ja sen varmistamisen, että jo täytetty lomakeosa säilyy huolimatta teknisistä verkkohäiriöistä sekä puhelimitse epävarmojen lomakekohtien varmistamisen ennen lomakkeen lopullista lähettämistä viranomaisprosessiin. On myös perusteltua kysyä, missä määrin ja millaisissa olosuhteissa internetillä on tosiasiallista hyötyä ja merkitystä hyvinvointipalveluiden saavutettavuudessa? Niin ikään on hyvä arvioida, onko riittävästi huomioitu e-asiointiportaaleja kehitettäessä saamelaisten ym. muiden etnisten vähemmistöjen kaksikielisyyden kysymys (äidinkielen ja arkikielen käytön eri yhteydet) internetperustaisessa asioinnissa? Lisäksi olisi hyvä tarkemmin tutkia, missä määrin eri kansalaisryhmät kokevat, että internetperustainen asiointi tosiasiallisesti kompensoi perinteisen henkilökohtaisen asiointipalvelun?

Tutkimustulostemme mukaan digitalisaatio internetperustaisine vaihtoehtoisine palvelumuotoineen (käyntiasiointi ja puhelinasiointi vs. internet- ja mobiiliperustainen verkkoasiointi) onnistuneimmillaan mahdollistaa myös harvaan asutulla maaseudulla eri kansalaisryhmien elämisen mahdollisuudet riippumatta asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta sekä väestöryhmittäisen että alueellisen tasa-arvon näkökulmista arvioituna (ks. myös Selkälä ym. 2016). Internetperustaiset palvelut tuovat ajasta ja paikasta riippumattoman vaihtoehdon aikaan ja paikkaan sidotulle perinteiselle kasvokkaiselle palvelutilanteelle lisäten kansalaisten valinnanmahdollisuuksia viranomaisasioinnissa ja muussakin asioinnissa. Digitalisaatio voi parhaimmillaan toimia uudentyyppisenä primus motorina ylisukupolvittaiselle sosiaaliseen pääomaan perustuvan yhteisöllisyyden muotoutumiselle tarjoten elämisen mahdollisuuksia perheellistymisiässä olevista nuorista aikuista eläkkeellä oleviin ikäihmisiin myös harvaan asutulla maaseudulla (Hyyppä 2013; Suikkanen, Viinamäki & Selkälä 2014b, 321–330). Tällöin yhteisöllinen ulkopuolisuus kääntyy ylisukupolvittaiseksi yhteisölliseksi osallisuudeksi nuorten kylästellessä ja opastaessa seniorikansalaisia hyödyntämään internetiä elämisen arjessa.

Kirjallisuus

A Digital Agenda for Europe 2010. COM(2010)245 final. EU, 2010. Viitattu 5.6.2016 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2010:0245:FIN:EN:PDF.

A Digital Single Market Strategy for Europe. COM(2015) 192 final. EU, 2015. Viitattu 30.5.2016 http://ec.europa.eu/priorities/digital-single-market/docs/dsm-communication_en.pdf.

Closing Europe’s digital divide 2008. A report from the Economist Intelligence Unit. Economist Intelligence Unit. Viitattu 8.3.2016 http://graphics.eiu.com/upload/Intel_Digital_Divide.pdf.

DESI 2015. EU, 2015. Viitattu 30.5.2016 http://ec.europa.eu/digital-agenda/en/digital-economy-and-society-index-desi.

Digikansalaisuus haastaa julkisten palveluiden tuotannon 17.5.2016. Viitattu 26.11.2016 http://www.ulapland.fi/news/Digikansalaisuus-haastaa-julkisten-palveluiden-tuotannon-/ui4m1i13/8ac13b25-8c9f-44bc-8d7f-ea743a97f657.

Digilähettiläät n.d. Viitattu 27.11.2016 http://www.digimpilappi.com/digilaehettilaeaet.

DigimpiLappi n.d. Viitattu 27.11.2016 http://www.digimpilappi.com/.

Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI) 2015. Maaprofiili. Suomi. EU, 2015. Viitattu 28.5.2015 https://ec.europa.eu/digital-agenda/en/scoreboard/finland.

e-Europe 2005. 2002. An information society for all. An Action Plan to be presented in view of the Sevilla European Council, 21/22 June 2002. COM(2002) 263 final. EU. Viitattu 5.5.2016 http://www.sustainable-design.ie/sustain/e-Europe2005.pdf.

Endl, R., Jäschke, T., Thiel, C. & Wickinghoff, D. V. 2015. mHealth im Kontext des elektronischen Patientendossiers. Eine Studie im Auftrag von eHealth Suisse. FHS Hochschule für Angewandte Wissenschaften St.Gallen. Viitattu 5.5.2016 http://www.e-health-suisse.ch/umsetzung/00135/00218/00278/index.html?lang=de.

Findahl, O. 2013. Svenskarna och intenet 2013. SE (Stiftelsen för internetinfrastruktur), 2013. Viitattu 22.7.2016 https://www.iis.se/docs/SOI2013.pdf.

Heikkilä, L., Laiti-Hedemäki, E. & Pohjola, A. 2013. Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipalvelut = Sámiid buorre eallin ja buresveadjinbálvalusat = Sämmilij šiev eellim já pyereestvaijeempalvâlusah = Saa ́mišiõǥǥ jie ́llem da pue ́rrjie ́llemkääzzkõõzz. Viitattu 15.8.2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-660-8.

Hyppönen, H., Hyry, J., Valta, K. & Ahlgren, S. 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi. Kansalaisten kokemukset ja tarpeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 33/2014. Viitattu 5.2.2016 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125597/URN_ISBN_978-952-302-410-6.pdf?sequence=1.

Hyyppä, M.T. 2013. KULTTUURI PIDENTÄÄ IKÄÄ. Helsinki: PerSona. Duodecim.

IKT-Einsatz in Haushalten 2012. Einsatz von Informations- und Kommunikationstechnologien in Haushalten 2012. Herausgegeben von STATISTIK AUSTRIA. Viitattu 2.2.2016 http://www.e-government.steiermark.at/cms/dokumente/10103295_34808287/8f9aabca/IKT-Einsatz_in_Haushalten_2012.pdf.

Informationsgesellschaft 2010. Eurostat Jahrbuch der Regionen 2010. EU. Viitattu 17.8.2016 http://ec.europa.eu/eurostat/documents/3217494/5727349/KS-HA-10-001-DE.PDF/8e20d449-c6f7-49b1-945b-8cf735573d24.

Informationsgesellschaftsstatistiken auf regionaler Ebene 2014. Eurostat Jahrbuch der Regionen. EU. Viitattu 15.4.2016 http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Information_society_statistics_at_regional_level/de.

Kaikki eivät saa viranomaisten verkkopalveluja – pankki päättää, kenelle tunnukset antaa. Helsingin Sanomat, Kotimaa. Viitattu 11.11.2016 10.2.2015. http://www.hs.fi/kotimaa/a1423460415556.

Kohti esteetöntä tietoyhteiskuntaa: Toimenpideohjelma 2011‒2015. Liikenne- ja viestintäministeriö, Ohjelmia ja strategioita 1/2011. Viitattu 5.5.2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-200-1.

Lindgren, I. & Jansson, G. 2013. Electronic services in the public sector: A conceptual framework. Government Information Quarterly 30, (2013): 2, 163‒172. Viitattu 23.3.2016 http://dx.doi.org/10.1016/j.giq.2012.10.005.

(N)ONLINER Atlas 2012. Eine Topographie des digitalen Grabens durch Deutschland. Nutzung und Nichtnutzung des Internets, Strukturen und regionale Verteilung. Eine Studie der Initiative D21, TNS Infratest. Viitattu 16.3.2016 http://www.initiatived21.de/wp-content/uploads/2012/06/NONLINER-Atlas-2012-Basiszahlen-f%C3%BCr-Deutschland.pdf.

Mahdollisuuksien maaseutu. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014–2020. 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Alueiden kehittäminen 9/2014. Viitattu 18.11.2016 http://www.tem.fi/files/38800/Mahdollisuuksien_maaseutu_Maaseutupoliittinen_kokonaisohjelma_2014-2020.pdf.

Melkas, P. 2015. VS: Tiedustelu Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2014 -julkaisun tietojen saamisesta myös vuosilta 2010-2013. Tilastokeskus. Tietoyhteiskunta.info@stat.fi. Tulostettu 18.5.2015.

Nopean laajakaistan tarjonta Suomessa 2016. Viestintävirasto. Viitattu 11.11.2016 https://www.viestintavirasto.fi/tilastotjatutkimukset/tilastot/2013/nopeidenyhteyksiensaatavuus.html.

OECD/International Telecommunication Union: M-Government 2011. Mobile Technologies for Responsive Governments and Connected Societies. OECD Publishing. Viitattu 5.5.2016 http://dx.doi.org/10.1787/9789264118706-en.

Palvelut ja tiedot käytössä 2013. Julkisen hallinnon ICT:n hyödyntämisen strategia 2012–2020. Viitattu 10.10.2016 http://vm.fi/documents/10623/360816/Julkisen+hallinnon+ICT-strategia/4148ad4f-157e-4aa6-aa44-aaf395b63532.

Privatpersoners användning av datorer och internet 2012. Stockholm, Statistiska centralbyrån, 2013. Viitattu 1.15.2016 http://www.scb.se/statistik/_publikationer/LE0108_2012A01_BR_IT01BR1301.pdf.

Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on electronic identification and trust services for electronic transactions in the internal market. COM(2012) 238 final. 2012/0146 (COD). EU. Viitattu 9.6.2016 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2012:0238:FIN:en:PDF.

PTS bredbandskartläggning 2013. En geografisk översikt av bredbandstillgången i Sverige. Post- och telestyrelsen: PTS-ER-2014:12. Viitattu 15.4.2016 http://www.statistik.pts.se/bredband/pdf/bredbandskartläggning_2013.pdf.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma: Valtioneuvoston kanslia, 2011. Viitattu 12.1.2015 http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf.

Rantanen, H. 2005. Nettikioskeja ja laajakaistaa. Kansalaisten tietoyhteiskuntaa rakentamassa. Sitran raportteja 49. Viitattu 11.2.2016 http://www.sitra.fi/julkaisut/Raportti49.pdf.

Roivas, S. 2009. Tietoyhteiskunnan lupaus. Tieto- ja kommunikaatioteknologioiden sosiaalisesta soveltamisesta. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 830. Viitattu 5.5.2016 http://www.tsr.fi/tsarchive/files/TietokantaTutkittu/2005/105412Loppuraportti.pdf.

SADe-hankkeen loppuraportti 2009. Julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen sähköisen asioinnin kehittämislinjaukset ja toimenpidesuunnitelma 2009‒2012. Valtiovarainministeriön julkaisuja 6/2009. Viitattu 5.5.2016 http://www.2014.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/04_hallinnon_kehittaminen/20090323SADeha/Sade_NETTI%2b_KANNET.pdf.

SADe-ohjelma (Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma). Loppuraportti. Valtiovarainministeriön julkaisu 21/2016. Viitattu 11.11.2016 http://vm.fi/documents/10623/1464506/SADe-ohjelman+loppuraportti/1efdcfd5-8e24-4985-bb43-a82d3f621974.

Selkälä, A., Viinamäki, L. & Suikkanen, A. 2014. Pohjoisen hyvinvointibarometrien ja hyvinvointiselontekojen käytännön toteuttaminen. Teoksessa Viinamäki, L. (toim.): Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 1/2014. Viitattu 28.10.2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-009-5, , 32‒48.

Selkälä, A., Viinamäki, L., Suikkanen, A. & Vasari, P. 2016. e-Kansalaisuus syrjäseudulla. Internetin käyttökokemuksia Lapista. Yhteiskuntapolitiikka 81 2016:3, 332–342.

Suikkanen, A., Viinamäki, L. & Selkälä, A. 2014a. Tutkijoiden tilannearvio Rovaniemen seutukuntalaisten hyvinvoinnista. Teoksessa Viinamäki, L. (toim.): Rovaniemen seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 3/2014. Viitattu 28.10.2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-011-8. 261–278.

Suikkanen, A., Viinamäki, L. & Selkälä, A. 2014b. Hyvinvointibarometrien ja –selontekojen tuloksia hyvinvointipoliittisesta näkökulmasta. Teoksessa Viinamäki, L. (toim.): Rovaniemen seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 1/2014. Viitattu 23.11.2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-009-5. 321–330.

Svento, R. 2015. Laajakaistan yleispalveluvelvoitteen nostoesitys haastava. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry, 2015. Viitattu 19.11.2016 http://www.ficom.fi/ajankohtaista/index_1.html?Id=1426591286.html.

Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma (SADe-ohjelma) 14.04.2009‒31.12.2015. Valtiovarainministeriö. Viitattu 31.5.2016 http://vm.fi/sade.

User expectations of a life events approach for designing e-Government services. Final Report 2010. EU. Viitattu 15.5.2016 http://ec.europa.eu/digital-agenda/sites/digital-agenda/files/smart2009-0075.pdf.

Tanninen, H. 2008. Hyvinvointivaltiomallit ja talouden toiminta. Palkansaajien tutkimuslaitos. Työpapereita 240. Viitattu 20.11.2016 http://www.labour.fi/?wpfb_dl=1282.

Toimeentulotuki. opas toimeentulotukilain soveltajalle 2013. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:4. Viitattu 31.5.2016 http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511564&name=DLFE-25836.pdf.

Tuottava ja uudistuva Suomi 2010. Digitaalinen agenda vuosille 2011–2020. Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta, Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 7.7.2016 http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1551286&name=DLFE-11771.pdf&title=Tuottava%20ja%20uudistuva%20Suomi.%20Digitaalinen%20agenda%202011-2020.

Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle 29.5.2015 nimitetyn pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 31.5.2016 http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1433371/Tiedonanto_Sipil%C3%A4_29052015_final.pdf/6de03651-4770-492a-907f-89452141d0d5.

Van Dijk, J. 2008. “The Digital Divide in Europe.” In The Handbook of Internet Politics. Routledge, London. Accessed August 18, 2011. Viitattu 15.5.2015 http://www.utwente.nl/gw/mco/bestanden/digitaldivide.pdf.

Verdegem, P. & Verleye, G. 2009. User-centered E-Government in practice: A comprehensive model formeasuring user satisfaction. Government Information Quarterly 26 (2009): 487‒497.

Viinamäki, L. (toim.) 2014. Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 1/2014. Viitattu 28.10.2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-009-5.

Viinamäki, L. (toim.) 2014. Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 2/2014. Viitattu 28.10.2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-010-1.

Viinamäki, L. (toim.) 2014. Rovaniemen seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 3/2014. Viitattu 28.10.2016  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-011-8.

Viinamäki, L. (toim.) 2014. Tunturi-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013. Lapin ammattikorkeakoulu, Sarja A. Tutkimukset 4/2014. Viitattu 28.10.2016  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-012-5.

Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2014. Tilastokeskus, 2014. Viitattu 31.5.2015 http://www.tilastokeskus.fi/til/sutivi/2014/sutivi_2014_2014-11-06_fi.pdf.

Wiberg, U. & Lind, T. 2012. Uppfattningar om att leva och bo i norr. Teoksessa Lidström. A. (toim.) Ett delat Norrland – på väg mot regioner? Forskningsrapporter i statsvetenskap vid Umeå universitet, 2012:1. Viitattu 22.11.2016 http://www.pol.umu.se/digitalAssets/92/92722_regionboken2012.pdf, 161–173.

[i] Kiitämme Lapin yliopistossa toteutettavan SÁRA -hankkeen tutkija Elsa Laiti-Hedemäkeä sekä Digitaalisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla -hankkeen tutkimusassistentti Jaana Ilmastia artikkelimme käsikirjoituksen kommentoinnista.

[ii] Lähde: Households – level of internet access. Percentage of households. Eurostat. Viitattu 27.11.2016 http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=isoc_ci_in_h&lang=en.

[iii] Lähde: E-government activities of individuals via websites. Internet use: downloading official forms (last 12 months). Eurostat. Viitattu 27.11.2016 http://ec.europa.eu/eurostat/data/database.

[iv] Lähde: E-government activities of individuals via websites. Internet use: downloading official forms (last 12 months). Eurostat. Viitattu 27.11.2016 http://ec.europa.eu/eurostat/data/database.

[v] Lähde: E-government activities of individuals via websites. Internet use: submitting completed form (last 12 months). Eurostat. Viitattu 27.11.2016 http://ec.europa.eu/eurostat/data/database.

[vi] Lähde: Individuals using the internet for internet banking – % of individuals aged 16 to 74. Eurostat. Viitattu 27.11.2016 http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tin00099&plugin=1.

[vii] Dekommodifikaation asteella tarkoitetaan sitä, miten laajalti sosiaalipalvelut ymmärretään yksilön oikeuksiksi ja riippumattomiksi markkinamekanismista.

[viii] Lähde: Melkas, P. VS: Tiedustelu Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2014 -julkaisun tietojen saamisesta myös vuosilta 2010-2013. Tilastokeskus, 2015.

[ix] Viinamäki, L. (toim.) 2014. Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013.

[x] Viinamäki, L. (toim.) 2014. Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013.

[xi] Viinamäki, L. (toim.) 2014. Rovaniemen seutukunnan hyvinvointibarometri 2013.

[xii] Viinamäki, L. (toim.) 2014. Tunturi-Lapin seutukunnan hyvinvointibarometri 2013.

[xiii] Koltansaame, inarinsaame tai pohjoissaame. Pohjois-Lapin seutukunnasta jokainen kunta (Inari, Sodankylä, Utsjoki) sekä Tunturi-Lapin seutukunnasta Enontekiö on mukana tarkastelussa.

HUOM: n & % -luvut ovat myös mukana taulukon seutukunnittaisissa tarkasteluissa, joista saamea äidinkielenään puhuvat on eroteltu viimeiseen osataulukkoon ”Saame äidinkielenä”. Prosentit on laskettu ottamatta huomioon ei vastanneita. Soluihin, joissa n liian pieni, on merkitty viiva. Jos solu on tyhjä, se tarkoittaa, ettei siihen kategoriaan ole tullut lainkaan vastauksia.

 

Asiasanat: digitalisaatio, e-kansalainen, hyvinvointipalvelut, internet