Pienet ja keskisuuret yritykset ovat keskeisiä toimijoita suomalaisessa elinkeinoelämässä. Ne muodostavat yli 90 % yrityksistä ja työllistävät merkittävän osan työvoimasta. Siksi niiden roolia vihreässä siirtymässä ei voi aliarvioida. Siirtymä energiatehokkaampiin toimintatapoihin ja uusiutuvan energian käyttöön ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys – pk-yritysten resurssit, osaaminen ja kyky reagoida muutoksiin vaihtelevat huomattavasti.
Lapin AMKissa kiertotalous ei ole erillinen projekti eikä yksittäinen toimenpide. Kiertotalous on osa organisaation strategiaa sekä päivittäisiä toimenpiteitä, koska teema on valittu yhdeksi poikkileikkaavaksi vahvuudeksi. Tämän valinnan vuoksi kiertotalouden periaatteet eivät rajoitu vain yhden osaamisryhmän tai tiimin sisälle, vaan kiertotalous läpi leikkaa kaikkia toimintoja – oli kyseessä sitten opetus, tutkimus, palveluliiketoiminta tai hallinto.
Tieteen ja teknologian tulisi kai palvella inhimillistä hyvinvointia. Palveleeko se, jos se alkaa ahdistaa? Työelämässä ahdistusta saattaa aiheuttaa myös pelko oman työpaikan menetyksestä. Jos tuleekin jokin ihmistä fiksumpi tekoäly, joka tekee työn halvemmin, nopeammin, tehokkaammin ja virheittä, eikä ainakaan sairastu.
Sille emme voi mitään, että tulevaisuus on jo käsillä, mutta omiin asenteisiimme ja ajatteluumme voimme toki vaikuttaa.
On merkittävä ero, puhutaanko hyvinvointivaltiosta vai hyvinvointiyhteiskunnasta. Vahvaan hyvinvointivaltioon kuuluisi vahva sivistyseetos. Hyvinvointivaltion pelastamiseksi tarvittaisiin merkittävää sivistysloikkaa eli eetoksen muutosta kohti ihmiskeskeisempää, välittävämpää, kestävämpää yhteiskuntapolitiikkaa. Tämä edellyttää mm. talousajattelun monipuolistamista lisäämällä hyvinvointitaloudellista ajattelua.
Yrittäjyyskasvattajana tehtäväni on tukea opiskelijoita rohkeissa kokeiluissa ja itseluottamuksen kehittämisessä. Yrittäjyys ei ole vain liiketoiminnan harjoittamista, vaan myös ajattelutapa. Yrittäjänä toimiminen ei ole pelkästään taloudellista menestystä vaan myös kykyä toimia asiantuntijana kestävästi ja yhteiskunnallisesti vastuullisesti.
Maahanmuuttokeskustelua leimaa usein vastakkainasettelu: puhutaan meistä (kantaväestö) ja heistä (maahanmuuttajat). Vastakkainasettelua ylläpitävät mielikuvat, ennakkoluulot, yhteiskunnan rakenteet ja syrjintä eivät välttämättä ole suoranaista rasismia, vaan niiden takana voi myös olla muukalaispelkoa, ksenofobiaa.
Saataisiinko kokemuksien jakamisella hälvennettyä ennakkoluuloja?
Maailma ja Lappi tarvitsevat ammattilaisia, jotka osaavat soveltaa kestävän kehityksen periaatteita työssään ja johtaa muutosta. Tarvitsemme myös innovatiivisia uusia ratkaisuja kestävyyshaasteiden voittamiseksi.
Kukaan meistä ei tee muutosta yksin. Onneksi yhteistyö on Lapissa vahvuutemme, olemme tottuneet tekemään asiat yhdessä.
Valmistuttuaan opiskelijan voidaan olettaa olevan kaikin puolin valmis työelämään ja sen vaatimuksiin. Entä jos näin ei kuitenkaan ole? Entä jos opiskeluaika on niin kuormittavaa, että yhä useampi valmistuu mielenterveyden ongelmien ja jaksamisen haasteiden kanssa?
Yhteiskunnalle ei voi olla kannattavaa kouluttaa opiskelijoita valmistumaan sairaslomalle burnoutin vuoksi. Pahoinvoinnin hintalappu oli jo ennen koronapandemiaa valtava, 11 miljardia euroa vuodessa.
Etenkin ammattikorkeakoulujen kohdalla paine vastata työelämän nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin on kova. Esimerkiksi tekoälyn ymmärtäminen ja kyky hyödyntää eri alojen uusia työvälineitä ovat opiskelijan kannalta tärkeitä tavoitteita. Niiden rinnalla pitää kehittää sivistykseen kuuluvia perustaitoja, kuten erilaiset lukutaidot ja ajattelun taidot.
Sairaanhoitajan työ on vastuullista, hän on vastuussa työstä itselleen, kollegoilleen, potilaalle, hänen läheisilleen sekä koko yhteiskunnalle.
Vahva ammattieettinen osaaminen luo pohjaa vastuulliselle hoitotyölle ja sairaanhoitajan eettiset ohjeet ovat tärkein perusta siihen.
Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia kehittämään ympäristön ja yhteisöjen kannalta kestävää yritystoimintaa. Siitäkin syystä naisten motivaatiot yrittäjyydelle ansaitsevat rohkaisua ja kannustusta, sillä vastuullisuudesta huolta kantavat yritykset edistävät alueellaan kestävyyttä monin tavoin.
Tieto mahdollisuuksista ja ajatusten vaihto muiden vastuullisuutta ja yrittäjyyttä pohtivien kanssa voi madaltaa kynnystä tarttua itse tuumasta toimeen yrittäjyyteen liittyvien ajatuksien kanssa.
Lapin ammattikorkeakoulu on panostanut paljon viime vuosina kiertotalouden ja vastuullisuuden osa-alueisiin. Teemat ovat mukana strategiassa, toimintasuunnitelmissa, raportoinnissa, vastuullisuusohjelmassa, poikkileikkaavissa teemoissa, osaamiskärjissä sekä päivittäisessä arjessa.
Kokemukseni kiertotalouden kehitystyöstä sekä vastuullisuustyön koordinoinnista kertovat samaa tarinaa.
Pyysin ihan kokeilumielessä ChatGPT:tä kirjoittamaan artikkelin kokeilukulttuurista.
Tekoälyn käyttö kokeilukulttuurissa todennäköisesti nopeuttaa ja monipuolistaa monien asioiden kehittelyjä, antanee uusia ideoita ja osannee yhdistellä epätodennäköisiäkin asioita keskenään. Kuinka tätä osataan hyödyntää parhain päin, jäänee nähtäväksi.
Saimme mahdollisuuden kehittää englanninkielisen restonomikoulutuksen opintojaksoa Collaborative Experience Design tiimissä, johon kuului opettaja, suunnittelija ja opiskelija. Opintojakso toteutettiin tänä vuonna yhdessä kahden kansainvälisen partnerin kanssa.
Kerromme tässä kirjoituksessa yhteiskehittämisen kokemuksia kukin omasta näkökulmastamme.
Työkulttuurin uudistaminen vaatii aikaa, sitoutumista ja avointa keskustelua koko henkilöstön kesken. Jatkuvaa palautetta kannattaa käyttää muutosten seurannassa hyödyksi.
Tyytyväisyyden kulttuurin luominen on jatkuva prosessi, joka vaatii sitoutumista ja johdonmukaista työtä kaikilta organisaation/ työpaikan/ tiimin jäseniltä.
Oletko valmis tekemään muutoksia ja rakentamaan yhdessä positiivista työympäristöä?
Lapin ammattikorkeakoulu on sitoutunut kunnioittamaan korkeakouluyhteisömme monimuotoisuutta. Eettisissä ohjeissa mainitaan, että “Meille jokainen on tervetullut ja arvokas sellaisena kuin on”.
Miten tämä näkyy organisaation arjessa erityisesti monikulttuurisuuden näkökulmasta?