Yhteiskunnallista kehitystä määrittää enenevässä määrin ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan haasteet ja vaihtoehtoiset tavat vastata niihin. Tervetuloa lukijaksi!
In English

Yhteiskunnallista kehitystä määrittää enenevässä määrin ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan haasteet ja vaihtoehtoiset tavat vastata niihin. Tervetuloa lukijaksi!
In English
Miten ekososiaalisesti pieni ja suuri sosiaalipolitiikka voivat toteutua 2020-luvulla mielenterveyskuntoutujien keskuudessa? Henki ja elämä -hankkeessa on kokeiltu uusia toimintaympäristöjä mielenterveyskuntoutujille suunnatulla luonto- ja taideperustaisella kuntouttavalla työllä.
Yhä useampi yritys ja organisaatio sisällyttää toimintaansa kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyviä tavoitteita. Ympäristön ja kulttuurinkin näkökulmasta kestävyyttä on totuttu jo tarkastelemaan. Viime aikoina on keskusteluun noussut myös sosiaalinen kestävyys. Yksi merkittävä tekijä kaikenlaisen vastuullisuuden edistämisessä julkisella sektorilla ovat hankinnat.
Kestävä yhteiskunta tarkoittaa hyvinvoinnin takaamista kaikille ihmisille. Huono-osaisuus ja siihen liittyvät ilmiöt periytyvät sukupolvelta toiselle. Kestävän kehityksen kannalta onkin oleellista saada muutos tähän. OPPIVE-hanke pyrkii puuttumaan ja vaikuttamaan nuorten hyvinvointiin ja ehkäisemään syrjäytymistä.
MOOC on kirjainlyhenne, joka tulee sanoista Massive Open Online Course, siis verkkopohjainen opintojakso, joka tavoittelee suuria oppijamassoja. Vahvuusosaaja-MOOC tehtiin henkilöstön osaamisen kehittämistä varten.
LovelyLife® in Lapland -hyvinvointivalmennus on tarkoitettu matkailu- ja palvelualan esihenkilönä tai yrittäjänä työskenteleville. Valmennukseen sisältyy myös kaikille avoin väli- ja loppuseminaari.
LUC-korkeakoulukonsernin Study+ -kehittämistyön tavoitteena on vahvistaa opetusta ja oppimista erilaisissa oppimisen ympäristöissä hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukien. Digitaidot+ -hankkeessa ovat kohderyhmänä kaikki korkeakouluopiskelijat, mutta erityisesti he, jotka kokevat tarvitsevansa tukea digiympäristöissä toimiseen.
Rovaniemen elävä kaupunkikeskusta ry. kehittää kaupunkikeskustaa aktiivisesti yhdessä yrittäjien, asukkaiden, tapahtuma- ja kulttuurituottajien sekä kaupungin ja sen konserniyhtiöiden kanssa. Kehittämistyön yhteisenä päämääränä on keskusta-alueen viihtyisyyden kehittäminen.
Living Lab Pruntsi -hankeessa laaditaan älykkään asumisen kehittämis- ja oppimisympäristön toimintamalli Kemin kaupungin ikäystävälliselle asuinalueelle, Pruntsin kortteliin.
Henki ja elämä -hanke käynnistyi koronakriisin keskellä tammikuussa 2021. Hankeresilienssissä on löydettävissä samankaltaisia piirteitä kuin yhteisöresilienssissä.
Poronhoito on vanhin edelleen elinvoimaisista pohjoisen elinkeinoista. Poronhoitotyön osaamiseen kuuluu paljon hiljaista tietoa, jota opitaan, kun lapset kasvavat poronhoitotöissä ja vanhimmat osallistuvat töihin niin kauan kuin toimintakykyä riittää. Poronhoitajankin kohdalla kyse on kuitenkin ammatista, ja ammattitaitovaatimukset muuttuvat.
International students often do not seem to be given the chance to actually get acquainted with local Finnish people, as they instead opt to interact and experience local sights with other non-native students in the end. The Culture Bump initiative is to make planners and participants from different countries and cultures interact with one another.
Arki muuttuu koko ajan ja turvallisuuden tilannekuva sen mukana. Muutostekijät nousevat paikallisista, alueellisista ja kansainvälisistä kehityskuluista. Artikkelissa esitellään Arjen turvallisuuden tiekartta − aktivoiva osallisuus syrjäytymisen ehkäisyssä -kehittämishanketta varten hankittujen tutkimusaineistojen alustavia tuloksia.
Psykologisesti turvalliset organisaatiot ovat vähemmistössä, vaikka sen yhteys tiimien ja organisaation menestykseen tunnetaan. Erityisesti kriisiaikoina psykologista turvallisuutta tarvitaan, jotta työyhteisö kykenee yhdessä selviytymään vaikeista ajoista. Ilman psykologisesti turvallista kulttuuria emme uskalla kertoa huolistamme.
Kotona voi ylirasittua, kun töitä tehdään ”vahingossa” työajan ulkopuolella työ- ja vapaa-aikojen rajojen hämärtyessä: ”Pikaisesti vain vastaan tähän. Ja tähän. Ja vielä tämän hoidan alta pois tässä samalla kun vahdin kattilaa.” Epävarmuus riittävästä tehokkuudesta voi teettää ylen määrin töitä.
Lappilaista luksusta ovat turvallisen elämyksen tarjoavat, luonnosta kumpuavat palvelut ja tuotteet. Mutta kenen vastuulla on hyvinvointipalveluiden ja -tuotteiden turvallisuus? Kuka niitä valvoo? Voiko kuka tahansa tarjota hyvinvointipalveluja kuten kasvohoitoja tai valmistaa vaikkapa luonnonkosmetiikkaa?
Pakotetut kohtaamiset eivät rakenna yhteisöä. Jos vain suoritamme kokouksesta toiseen, työyhteisöillemme käy pian samoin kuin filosofi Martha Nussbaumin huolessa tehokkuuteen panostavasta koulutuksesta, joka unohtaa humanistiset aineet ja luovuuden: meistä tulee tehokkaita koneenosia, joilta katoaa sielu – ja yhteinen nauru.
In English
Poronhoitajat ovat tottuneet elämään luonnon ehdoilla ja mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin. Työntekotavat muuttuvat, mutta tiivis työyhteisö on edelleen olennainen osa poronhoitoa ja ilman sitä elinkeinon harjoittaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Poronhoitajat ovat motivoituneita etsimään uusia toimintatapoja yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi ja sen vahvistamiseksi.
Yksinyrittäjille verkostoituminen kumppaneiden kanssa on tärkeä keino kasvattaa liiketoimintaa. Myös jaksamisongelmiin haetaan usein apua yrittäjäkollegoilta.
Korona-ajan verkkopalavereissa ei ole aikaa virittäytymiseen, esittäytymisiin ja jutusteluun. Yhteisiin verkkotapaamiseen varattu aika on tarkoin rajattu ja kohtaamisissa on asiapitoinen sävy. Sopiikin kysyä, että mistä saa virtaa ja energiaa tähän ”uuteen normaaliin” etätyö-moodiin ja kuinka siinä voi yleensä toimia yhteisöllisesti?
Kun puhumme yksinäisyydestä, kyse on sekä yksilön että suomalaisen yhteiskunnan kannalta merkittävästä terveyden ja hyvinvoinnin heikentäjästä, vieläpä hyvin yleisestä sellaisesta. Lapin ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutuksissa yksinäisyyttä on lähdetty haastamaan yhteistyössä järjestötoimijoiden kanssa.
Nuorella on tarve kuulua johonkin yhteisöön. Harrastukset rytmittävät nuorten arkea ja tuovat siihen mielekästä sisältöä. Nuoret kokivat ensimmäisenä koronakeväänä ahdistusta harrastusten loppumisesta, ja tämä näkyi heidän elämässään sosiaalisten suhteiden kaventumisena, jopa yksinäisyyden kokemuksena.
Muuttaessaan sijaishuoltoyksikköön lapsi muuttaa perheestään hetkeksi uuteen yhteisöön. Lähtötilanteesta riippumatta irtautuminen kotoa on suuri muutos ja se sisältää kriisin elementtejä. Kuka minä olen -menetelmäpaketti on koottu ja kehitetty tukemaan nuoren kiinnittymisestä laitosyhteisöönsä.