Leena Viinamäki, YTT, yliopettaja, sosiaaliala, Lapin ammattikorkeakoulu
Ville Kivivirta, HTT, yliopistonlehtori, hallintotiede, Lapin yliopisto
Arto Selkälä, YTT, dos. taloussosiologia, Turun yliopisto; kvantitatiivisen tutkimuksen yliopistonlehtori, Lapin yliopisto
Asko Suikkanen, YTT, professori emeritus, sosiologia, Lapin yliopisto
Antti Syväjärvi, FT, HTT, professori, Lapin yliopisto
Johdanto
Yhteiskuntamme riippuvuus tieto- ja viestintäteknologiasta on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja EU-maissa kansalaiset asioivat ja käyttävät palveluita enenevässä määrin verkossa sekä tekevät etätöitä, viranomaiset ovat monin paikoin lakkauttaneet käyntiasiointipisteensä ja liiketoiminta on yhä enemmän digitaalisista järjestelmistä riippuvainen (Asiakaspalvelu 2014; Mattila 2019; Randall & Berlina 2019; Digital Economy and … 2020; Vasilescu ym. 2020). Elämämme siirryttyä verkkoon on myös digiasiointiin liittyvistä digikvalifikaatioista ja kyberturvallisuudesta tullut entistä tärkeämpää.
Kuvaamme tässä artikkelissa digitalisaation muodostamia reunaehtoja Lapin maakunnassa asuvien kansalaisten asioinnille. Artikkelimme pohjautuu maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportissa käytettyihin aineistoihin (Viinamäki ym. 2017; Kivivirta ym. 2020). Artikkelin aluksi esittelemme esimerkinomaisesti digitalisaation, kyberturvallisuuden ja digikuilun kansainvälisiä määritelmiä sekä sanahakutuloksia ministeriöittäin. Digiasioinnin mahdollistavaa verkkotarjontaa kuvaava kartasto kontekstoi kansalais- ja viranomaiskyselymme tuloksia sekä johtopäätelmiä.
Mitä on kyberturvallisuus?
Kyberturvallisuus näyttäytyy usein omasta arjesta etäisenä ja teknisenä asiana. Mieleen saattaa tulla etäisiä mielikuvia verkko- ja ohjelmistoinsinööreistä, turvallisuudesta vastaavista viranomaisista, internetin hämäristä toimijoista ja kryptografeista S-käyriä analysoimassa. Toiminta on salaista, päätelaitteet turvattuja ja yhteydet suojattuja. Järjestelmien käyttäjät ymmärtävät tietoturvariskit täydellisesti, eivätkä tee virheitä. Nämä ennakko-oletukset eivät kuitenkaan vastanneet sitä kuvaa, mikä meille näyttäytyi tutkiessamme kybertuvallisuutta eurooppalaisittain pohjoisessa suomalaisessa digiyhteiskunnassa Lapin, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnissa (Kivivirta ym. 2020). Aikaisimmin kyberturvallisuutta on lähinnä tutkittu tekniseltä kannalta, vaikka pitäisi huomioida myös eri toimijoiden roolit ja mahdollisuudet kyberturvallisuuskysymyksessä (Limnéll 2014; Lehto ym. 2018; Suomen kyberturvallisuusstrategia 2019; Mattila ym. 2020).
Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla -hankkeessa lähdimme selvittämään, mitkä viranomaiset vastaavat kyberturvallisuudesta ja mistä näkökulmasta. Lisäksi toteutimme kansalaiskyselyn, missä selvitimme kansalaisten käsityksiä arjen kyberturvallisuudesta. Tutkimusaineistot muodostuvat Lapin, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnissa toteutetuista kansalais- ja viranomaiskyselyistä työpaja- ja tilastodatan lisäksi. Emme määritelleet kyberturvallisuutta etukäteen, vaan päädyimme testaamaan yleisiä kyberturvallisuuden määritelmiä empiirisessä analyysissämme. Aineistoa kerätessämme lähestyimme kyberturvallisuutta seuraavista näkökulmista: 1) saavutettavuus (sähköisten palvelujen hyväksyttävyys ja tekninen luotettavuus), 2) tasa-arvo (sähköisten palveluiden saavutettavuusalueet ja väestöryhmät), 3) infrastruktuuri (verkkoinfrastruktuuri ja henkilökohtaiset laitteet) ja 4) osaaminen (kyky käyttää erilaisia sovelluksia, portaaleja ja tietokantoja) (Viinamäki ym. 2017, 21−26, 51−75).
Digitalisaatiokehityksen myötä sähköistä asiointia kuvaava sanasto laajenee jatkuvasti. Nykyisin näytetään käytettävän termejä digiasiointi, digitaalinen itsepalvelu, eAsiointi, sähköinen asiointi, verkkoasiointi jne. (esim. Sote-palvelujen digitalisointi … 2021; Varhaiskasvatuksen eAsiointi 2021; Sähköinen asiointi s.a.; Verkkoasiointi organisaatioasiakkaille s.a.). Tässä artikkelissa käytämme digiasiointi -termiä sekä Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla -hankkeen kansalais- ja viranomaiskyselyissä käytettyjä termejä (Viinamäki ym. 2017, 174−195). Terminologinen muutos osaltaan kuvaa digitalisaatiokehityksen nopeutta ja moniulotteisuutta niin teknisten mahdollisuuksien kuin asiakasryhmienkin saavutettavuuden näkökulmista. Taulukossa 1. esittelemme 1) Techopedia. Technology Dictionaryn, 2) EU:n ja 3) Gabler Wirtschaftslexikon Online|Das Wissen der Expertenin määritelmiä digitalisaatiosta, kyberturvallisuudesta ja digikuilusta.
Taulukko 1.
Avaa taulukko 1. uuteen näkymään.
Kuten taulukosta 2. nähdään, kyberturvallisuuden määritelmät vaihtelevat määrittelijän kontekstin mukaan. Monet yleisesti käytetyt kyberturvallisuuden määritelmät ovat laajoja korostaen teknisiä ulottuvuuksia ja niillä on useita lähikäsitteitä (Limnéll 2014; Pelkonen ym. 2016).
Suomen Kyberturvallisuusstrategia julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2013, jonka yleisiin periaatteisiin myös vuoden 2019 Suomen kyberturvallisuusstrategia nojautuu (Lehto ym. 2018; Suomen kyberturvallisuusstrategia 2013; Suomen kyberturvallisuusstrategia 2019). Vuoden 2013 Kyberturvallisuusstrategiaan verrattuna vuoden 2019 kyberturvallisuusstrategiassa dokumentoituu vahvemmin kansalaisten aktiivinen ja tiedostava rooli (Emt., 8):
”Kansallinen kyberturvallisuus rakennetaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä, ja jokainen voi osaltaan vaikuttaa yhteiseen kyberturvallisuuteemme.”
Kyberturvallisuuden sanasto -julkaisussa (2018, 22) eritellään tietoturvaa ja kyberturvallisuutta sekä niiden välisiä eroja:
”Siinä missä tietoturvalla tarkoitetaan tiedon saatavuutta, eheyttä ja luottamuksellisuutta, kyberturvallisuus tarkoittaa digitaalisen ja verkottuneen yhteiskunnan tai organisaation turvallisuutta ja sen vaikutusta niiden toimintoihin.”
Tutkimuksellisemmat kyberturvallisuuden määritelmät korostavat ihmisen turvallisuuden ulottuvuuksia ja paikallisen yhteisön kontekstia (ks. Salminen & Hossain 2018; Zojer 2019).
Taulukko 2.
Kuka vastaa kyberturvallisuudesta?
Teimme 23.3.2021 sanahaut sanoilla digitalisaatio, digikuilu, digipalvelut, digisyrjäytyminen, digitaidot, kyberturvallisuus, sähköinen asiointi Sanna Marinin hallituksen ministeriöistä hahmottaaksemme digitalisaation roolia eri ministeriöissä (Valtioneuvoston toiminta s.a.; Taulukko 2.). Sanavalinnassa hyödynsimme Digi arkeen -neuvottelukunnan laatimassa julkaisussa sekä digitalisaatiota tarkastelleissa tutkimuksissa käytettyä terminologiaa (van Dijk 2009; Digitaalinen Suomi – Yhdenvertainen … 2019; Mattila 2019; Salminen ym. 2020).
Ministeriöiden yleisin ilmaisu oli digitalisaatio, jota löytyi jokaisesta ministeriöstä. Myös toiseksi yleisintä ilmaisua sähköimen asiointi löytyi jokaisesta ministeriöstä. Kyberturvallisuus -sana paikantui ympäristöministeriötä lukuun ottamatta jokaiseen muuhun ministeriöön. Digitalisaatiokehitykseen osallisuutta kuvaavat digikuilu ja digisyrjäytyminen -ilmaisuja paikantui Valtioneuvoston kansliaan, liikenne- ja viestintäministeriöön, maa- ja metsätalousministeriöön, opetus- ja kulttuuriministeriöön, sosiaali- ja terveysministeriöön sekä valtiovarainministeriöön. Digiasiointia kuvaava digitaidot -ilmaisu paikantui Valtioneuvoston kanslian lisäksi liikenne- ja viestintäministeriöön, oikeusministeriöön, opetus- ja kulttuuriministeriöön, sosiaali- ja terveysministeriöön, työ- ja elinkeinoministeriöön sekä valtiovarainministeriöön. Käytännössä yksiselitteisen selkeää kyberturvallisuuden ministeriövastuutahoa ei näytä Suomessa olevan. Ylikansallisella tasolla Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategissa tavoitteeksi on kirjattu kansalaisten luottamuksen lisääminen digitaalisiin välineisiin ja palveluihin erityisesti vahvistamalla kyberuhkien sietokykyä (The EU’s Cybersecurity Strategy… 2020).
Havaintoja pohjoisen kyberturvallisesta digiasioinnista
Palveluiden ja asioinnin siirtyessä verkkoon ovat kansalaisten digiasiointiosaamisvaatimukset lisääntyneet. Digipalveluiden yleistyessä sekä Suomessa että muissa EU-maissa 2000-luvulla on alettu puhua digitaalisesta kuilusta ja digitaalisesta syrjäytymisestä, joilla kuvataan yhteiskunnan eri väestöryhmien (etniset vähemmistöt, sosioekonomisesti huono-osaiset, näkövammaiset jne.) marginalisoitumista internetperustaisesta yhteiskunnasta. Digikuilu realisoituu väestöryhmien lisäksi myös alueittain kaupunki–maaseutu-ulottuvuudella sekä Suomessa että muualla (Van Dijk 2009; Farrington ym. 2015; Bridging the rural … 2018; Ragnedda & Kreitem 2018; Eurostat regional yearbook 2020; Väestön tieto- ja viestintätekniikan … 2020.) Internetin hyödyntäminen asiointikanavana on Suomessa ja muualla vähäisintä myönteisestä kehityssuunnasta huolimatta eläkeläisillä, perusasteen suorittaneilla sekä maaseudulla asuvien kansalaisten keskuudessa (Digital Economy and … 2020; Väestön tieto- ja viestintätekniikan … 2020).
100 Mbit/s kiinteä laajakaista ja valokuitupohjainen laajakaistaverkosto mahdollistavat laajojen liitetiedostojen lähettämistä edellyttävän verkkoasioinnin (ks. esim. Selkälä ym. 2016). Kuitenkin digitaalisia verkkoyhteyksiä tuottavat markkinatoimijat eivät juurikaan investoi harvaan asuttujen alueiden verkkoyhteyksiin (ks. esim. Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI), 2020). Lapissa on edelleen katvealueita sekä kiinteän laajakaistatarjonnan että mobiiliverkon kattavuuden osalta. Digiasiointimahdollisuudet eivät aina voi toteutua Lapin maakunnassa optimaalisesti kotimaan rajojen sisällä tai valtakunnan rajat ylittäen (ks. esim. 4G-yhteydet ovat … 2020; Kela siirtää asiointia … 2021; Lappi uhkaa jäädä … 2021; Kartasto 1.).
Kartasto 1. Verkkoasioinnin mahdollistavaa verkkotarjontaa alueittain vuosina 2019 ja 2020.
Lapin maakunnassa digiasiointi on realistinen vaihtoehto käyntiasioinnille pitkien asiointimatkojen ja käyntiasiointipisteiden harventumisen vuoksi. Osa lappilaisista myös työskentelee tai opiskelee Ruotsissa tai Norjassa, mikä haastaa valtakunnan rajat ylittävän digiasioinnin mahdollistumisen. (Lappi 2018; Viinamäki ym. 2019; Ruotsalainen 2020; Korkein aika lunastaa … 2021.) Huolimatta kansalaisten jatkuvasti yksilöllistyvistä palvelutarpeista verkkoasioinnin kehittämistä näyttää ohjaavan yksityisen ja julkisen sektorin sisäiset intressit ja teknologiset mahdollisuudet (esim. Verdegem & Verleye 2009; Clarke 2020). Digipalveluiden käyttäjien ja -tuottajien välinen yhteiskehittäminen näyttää vähitellen yleistyvän (esim. Jalonen 2019).
Tiedustelimme Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla -hankkeessa kuiluanalyysiä soveltaen (esim. Moteleb & Woodman 2007; Gap Analysis.” Encyclopedia… 2009) kansalaisilta ja viranomaisilta kokemuksia internetperustaisesta asioinnista sekä avo- että väittämäkysymyksillä (Viinamäki ym. 2017). Kysyimme kansalaisilta internetperustaisen asioinnin vaikeuksista väittämäperusteisella kysymyskokonaisuudella “Mitä mieltä olette seuraavista internetperustaista asiointia kuvaavista väittämistä? ja viranomaisilta kysyimme internetperustaisen asioinnin vaikeuksia kysymyksellä “Mitä mieltä olette seuraavista väittämistä?”
Taulukko 3.
Avaa taulukko 3. uuteen näkymään.
Tulostemme mukaan kansalaiset ovat yleensä kriittisempiä kuin viranomaiset heidän vastatessaan sähköisten palvelujen ominaisuuksia ja vaikutuksia koskeviin kysymyksiin. 35,1 % kansalaisvastaajista oli vahvasti samaa mieltä siitä, että sähköinen asiointimahdollisuus on helpottanut viranomaisasiointia heidän kotikunnassaan ja 50 % viranomaisvastaajista oli vahvasti samaa mieltä siitä, että sähköinen asiointimahdollisuus on helpottanut kansalaisten viranomaisasiointia. 57,1 % kansalaisvastaajista oli vahvasti samaa mieltä siitä, että kyberturvallisuus on tärkeä tekijä valittaessa palvelumuotoa (sähköinen palvelu vs. henkilökohtainen käynti palvelun toimipisteessä) ja 70,8 % viranomaisvastaajista oli vahvasti sitä mieltä, että kyberturvallisuus on tärkeä tekijä kansalaisten valitessa sähköisen palvelun ja käyntiasioinnin välillä. 77 % kansalaisvastaajista oli vahvasti samaa mieltä siitä, että sähköisiä asiointimahdollisuuksia tarjottaessa on tärkeää huomioida niiden helppokäyttöisyys myös toimintarajoitteisille kansalaisille (esim. näkövammaiset, liikuntaesteiset) ja 81,3 % viranomaisvastaajista oli vahvasti sitä mieltä, että on tärkeää kiinnittää huomiota sähköisiä asiointimahdollisuuksia tarjottaessa niiden helppokäyttöisyyteen myös toimintarajoitteisille kansalaisille (esim. näkövammaiset, liikuntaesteiset). 35,9 % kansalaisvastaajista oli vahvasti samaa mieltä siitä, että sähköiset asiointimahdollisuudet ovat helpottaneet heidän elämää kotikunnassaan ja 50 % viranomaisvastaajista oli vahvasti sitä, että sähköiset asiointimahdollisuudet ovat helpottaneet kansalaisten elämää.
Termiä “kyberturvallisuus” ei selitetty kyselyn osallistujille, joten emme tiedä, miten vastaajat hahmottivat turvallisuuden. Viranomaiset suhtautuvat myönteisemmin sähköisten palvelujen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kansalaisten ja viranomaisten näkemyserot olivat pienimmät väittämässä “on tärkeää kiinnittää huomiota vammaisten käyttäjien käyttäjäystävällisyyteen” ja suurimmat koskien turvallisen digiasioinnin vaikutusta kotikunnan valintaan, sillä kansalaiset eivät pitäneet asiaa merkittävänä. Yksi merkittävistä edellytyksistä sähköisten palveluiden käytössä on tunnistautuminen. Kansalaiset ja viranomaiset katsovat tunnistautumista eri näkökulmista. Kansalaisilla saattaa olla henkilökohtaista kiinnostusta ja he käyttävät henkilökohtaista tietokonettaan digiasioinnissaan ja tunnistautumisessaan, kun taas viranomaiset käyttävät ”virkatietokonetta” tunnistautumisessaan (ks. myös Lindgren & Jansson 2013; Antikainen ym. 2017; Tuorila 2017).
Vastausvaihtoehtokysymysten lisäksi tiedustelimme avokysymyksellä kansalaisilta ja viranomaisilta internetperustaisen asioinnin vaikeudesta. Kansalaisilta internetperustaisen asioinnin vaikeutta tiedusteltiin kysymyksellä: “Mikä internetperustaisessa asioinnissa on mielestänne vaikeinta?” ja viranomaisilta asiaa tiedusteltiin kysymyksellä “Mikä internetperustaisessa asioinnissa on mielestänne vaikeinta palvelun tuottajan näkökulmasta?” Taulukkoon 4. olemme poimineet keskeisimmät vastaustyypit kyberturvallisesta digiasioinnista kansalaisten ja viranomaisten kertomana.
Taulukko 4. Kansalaisten ja viranomaisten kuvauksia internetperustaisen asioinnin vaikeudesta.
Sekä kansalaiset että viranomaiset painottavat turvallisuuskysymyksiä käyttäessään erilaisia digitaalisia asiointiportaaleja. Lisäksi he mainitsevat internetin saatavuuteen, infrastruktuuriin ja digiosaamiseen liittyvät kysymykset suurimpina vaikeuksina sähköisissä palveluissa. Kansalaiset mainitsivat myös sähköisten palvelujen käytön kaupunki−maaseutu-ulottuvuuden ja totesivat, että maaseudulla on vähemmän digipalveluiden tarjoajia kuin kaupunkialueilla väestötiheyden ja markkinamekanismien vuoksi. Viranomaiset mainitsivat erilaisten valtion tietojärjestelmien yhteensopivuusongelmat. Viranomaiset ilmaisevat ainakin virallisesti luottamuksensa siihen, että sähköiset palvelut tuovat kustannussäästöjä toimintaan. Lapin maakunnassa asuvilla kansalaisilla näyttää kuitenkin olevan viranomaisia hieman enemmän epäilyksiä turvallisuuskysymyksistä käyttäessään sähköisiä palveluja, etenkin tietoturvan näkökulmasta (ks. myös DIVSI Entscheider-Studie zu Vertrauen… 2013; Buess ym. 2017; eGovernment MONITOR 2017). Edellä kuvaamamme empiiriset tulokset kuvaavat tutkimusjoukkoon kuuluneiden suhtautumista kyberturvallisuuteen.
Johtopäätökset: Arjen kyberturvallisuutta pohjoisessa
Kyberturvallisuudesta ei vastaa vain yksi toimija tai hallinnonala enempää Suomessa kuin muuallakaan (Lehto ym. 2018). Hallinnon tutkimuksessa puhutaan monitasohallinnasta kuvattaessa erilaisten ylikansallisten, valtiollisten, alueellisten, paikallisten, yksityisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden muodostamaa verkostomaista kokonaisuutta (Pierre 2019). Eri toimijoiden roolit ovat usein varsin sekavat ja verkostojen perinteinen johtaminen vaikeaa (Sicilia ym. 2016). Usein kriisitilanteissa valtioiden rooli korostuu tai niiden ainakin oletetaan ottavan vastuuta niiden alueita vaarantavista turvallisuusuhkatekijöistä. Usein kuitenkin unohtuu, että valtiot ovat hajauttaneet digiasioiden vastuita monitasohallinnan periaatteiden mukaisesti eri hallinnon tasoille valtiotason ylä- ja alapuolelle. Viranomaisten näkökulmasta Suomen erityispiirteenä on myös voimakkaasti siilautunut valtionhallinto eri ministeriöineen, mistä esimerkkinä tekemämme digiasiointia kuvaavien sanojen hakusaldo ministeriöittäin. Pohjoisessa kyberturvallisuus tarkoittaa viranomaisille toimintaa yhteistyössä alueen kansalaisten, yritysten, järjestöjen sekä eri hallinnon tasolla olevien julkisten toimijoiden kanssa. Kansalaisten ja alueella toimivien organisaatioiden on voitava luottaa viranomaisiin kyberturvallisuusasioissa.
Kansalaisten näkökulmasta kyberturvallisuuden merkityksen tiedostaminen arjen digiasioinnissa tarkoittaa tietojärjestelmien turvallista käyttöä (esim. salasanan muotoilun, säilyttämisen ja käyttämisen osalta). Tulostemme perusteella arjen kyberturvallisuus tarkoittaa, että kansalaiset kokevat pystyvänsä hallitsemaan e-pätevyyksiä ja toimimaan arjessaan kyberturvallisuutta edistävillä tavoilla. Tutkimuksemme mukaan kansalaisten kyberturvallista digiasiointia tarkastellessa täytyy huomioida kyberturvallisuuden kontekstuaaliset reunaehdot (ks. Kuvio 1.; vrt. Viinamäki ym. 2016; Viinamäki ym. 2017). Jokainen Kuviossa 1. esitetty reunaehto on välttämätön digipalvelujen edellytys etenkin harvaanasutuilla alueilla. Reunaehdot kytkeytyvät siihen, mitä ylipäätään tarkoittaa elää digiajan kansalaisena pohjoisilla alueilla.
Digi-INFRASTRUKTUURI (käytettävissä olevat verkkoasioinnin mahdollistavat laitteet ja verkkoyhteydet) toimii motivaattorina kansalaisten digiasioinnille. Digi-ESTEETTÖMYYS (verkkopalveluiden saatavuus ja saavutettavuus sekä palveluiden tekninen toimintavarmuus) muodostaa konkreettisen toiminta-alustan digiasioinnille myönteisten käyttökokemusten lisätessä digiasiointi-intensiteettiä. Digi-KVALIFIKAATIOT (digiasiointiosaaminen erilaisissa asiointiportaaleissa) mahdollistavat kustannustehokkaan ja kyberturvallisen digiasioinnin sekä digipalveluiden optimaalisen hyödyntämisen ajasta ja paikasta riippumatta. Digi-TASA-ARVO (digipalveluiden saavutettavuus alueittain ja väestöryhmittäin) mahdollistaa sujuvan digiarjen toteutumisen asuinpaikasta ja kansalaisen sosioekonomisesta asemasta riippumatta. (Emt., 51−80.)
Kuvio 1. Digiesteettömyys, -infrastruktuuri, -kvalifikaatiot ja -tasa-arvo verkkoasioinnin reunaehtoina.
Kyberturvallisuuden näkökulmasta digikansalaisten odotetaan nykyisin ymmärtävän tietoturvaan liittyvät kysymykset ja käyttäytyvän tavalla, joka ei aiheuta kyberturvallisuusongelmia. Kaikilla kansalaisilla ei kuitenkaan välttämättä ole taloudellisia mahdollisuuksia tai osaamista esimerkiksi päivittää omia digilaitteitaan niin usein, kun olisi kyberturvallisuuden näkökulmasta suotavaa. Osa väestöstä saattaa myös asua digi-infrastruktuurin kannalta väärässä paikassa asutuskeskusten ja valtateiden sivussa tai voi toisinaan joutua turvautumaan naapurimaan digi-infrastruktuuriin. Tulostemme mukaan etenkin ammattikoulutuksen puute ja asuinpaikka ovat kyberturvallisuuden näkökulmasta pohjoisessa suurempia ongelmia kuin väestön ikä. Sukupuolella taas on tulostemme mukaan hyvin vähän merkitystä arjen kyberturvallisuuden toteutumiseen pohjoisessa. (Kivivirta ym. 2020.)
Pohjoisessa toimiva digi-infrastruktuuri ei ole itsestäänselvyys, vaikka oletetaan, että verkkopalvelujen tarjoajien tehtävänä on tarjota sekä infrastruktuuri että palvelu, joka tukisi digiajan kansalaisuuden muodostumista. Pohjoisen ihmiset kuitenkin ovat tottuneet omassa arjessaan siihen, että yhteydet eivät aina toimi ja sähkönjakelu saattaa katketa. Verkkopalvelujen tarjoajien näkökulmasta kyberturvallisuuden perusta on tekninen luotettavuus ja palomuuriturva, jotka molemmat luovat perustan kansalaisille käyttäytyä tavalla, joka edistää kyberturvallisuutta ja lisää sähköisten palveluiden luottamusta. Kun syrjäisten alueiden digikansalaiset kohtaavat kyberturvallisuushaasteita, sähköisten palvelujen sosiaalinen hyväksyttävyys ja käyttöintensiteetti voi heikentyä.
Ne kyberturvallisuuden määritelmät, jotka korostavat inhimillisen turvallisuuden ulottuvuuksia ja paikallisen yhteisön kontekstia, ovat tutkimustulostemme mukaisia (ks. Salminen & Hossain 2018; Zojer 2019). Väitämme, että kyberturvallisuus olisi määriteltävä uudelleen ihmisten turvallisuuden ulottuvuuksien integroimiseksi tunnistamalla, että ihmisille voi aiheutua uhkia useista lähteistä (Buzan & Hansen 2009). Erityisesti syrjäytymisen riskien lieventämiseksi harvaanasuttujen alueiden kansalaisten kohtaamia kyberturvallisuushaasteita olisi käsiteltävä edelleen. Jatkossakin on tilaa empiiriselle tutkimukselle, jossa kyberturvallisuuden inhimillisen turvallisuuden ulottuvuudet otetaan huomioon. Katsomme myös, että kansalaisten arjen henkilökohtaiset olosuhteet, sosioekonominen tausta, koulutustaso, työtila ja asuinpaikka ovat tärkeitä edellytyksiä yksilötason kyberturvallisuuskäyttäytymisessä. Sen sijaan viranomaisten toiminnan haasteina kyberturvallisuuskysymyksissä pohjoisessa korostuvat usein mainittujen teknisten puutteiden lisäksi erityisesti yhteiskuntapoliittiset reunaehdot sekä vaikeudet johtaa metatasolla verkostomaisia hallintorakenteita.
Lähteet
Antikainen, J., Honkaniemi, T., Jolkkonen, A., Kahila, P., Kotilainen, A., Kurvinen, A., Lemponen, V., Lundström, N., Luoto, I., Niemi, T., Pyykkönen, S.-K., Rehunen, A., Saukkonen, P., Viinamäki, O.-P. & Viinikka, A. 2017. Smart Countryside. Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2017. Viitattu 19.3.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-338-5
Asiakaspalvelu 2014 – Yhdessä palvelut lähelle. Julkisen hallinnon yhteisen asiakaspalvelun jatkovalmistelutyöryhmän loppuraportti 2014. Helsinki: Valtiovarainministeriö, Julkaisuja 20/2014.
Bridging the rural digital divide 2018. OECD digital economy papers. February 2018 No. 265. Viitattu 15.3.2021 https://www.sipotra.it/wp-content/uploads/2018/03/BRIDGING-THE-RURAL-DIGITAL-DIVIDE.pdf
Buess, M., Iselin, M. & Bieri, O. 2017. Nationale E-Government-Studie. E-Government in der Schweiz aus Sicht der Bevölkerung, der Unternehmen und der Verwaltung. Demo SCOPE AG/Interface Politikstudien Forschung Beratung GmbH, Adligenswil/Luzern
Buzan, B. & Hansen, L. 2009. The evolution of international security studies. Cambridge: Cambridge University Press.
Clarke, A. 2020. Digital government units: what are they, and what do they mean for digital era public management renewal? International Public Management Journal, 23:3. Viitattu 20.3.2021 DOI: 10.1080/10967494.2019.1686447, 358−379
Digitaalinen Suomi – Yhdenvertainen kaikille. Digi arkeen -neuvottelukunnan toimintakertomus. Digi arkeen –neuvottelukunta. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:23. Viitattu 23.3.2021 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161486
Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi (DESI) (2020) Maaraportti, Suomi. Viitattu 28.3.2021 https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/scoreboard/finland
Digital Economy and Society Index (DESI) 2020. Thematic chapters. European Commission. Viitattu 28.3.2021 https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/digital-economy-and-society-index-desi
DIVSI Entscheider-Studie zu Vertrauen und Sicherheit im Internet 2013. DIVSI decision-study on trust and security on the Internet.) Viitattu 28.2.2021 https://www.divsi.de/wp-content/uploads/2013/07/DIVSI_Entscheiderstudie-130205-Druckfassung.pdf
eGovernment MONITOR. 2017. Nutzung und Akzeptanz digitaler Verwaltungsangebote- Deutschland, Österreich und Schweiz im Vergleich (Use and acceptance of digital administration offers−Germany, Austria and Switzerland in comparison). Viitattu 13.3.2021 https://www.egovernment.ch/de/dokumentation/controll
Eurostat regional yearbook 2020 edition. Viitattu 11.3.2021 https://ec.europa.eu/eurostat/documents/3217494/11348978/KS-HA-20-001-EN-N.pdf/f1ac43ea-cb38-3ffb-ce1f-f0255876b670?t=1601901088000
Farrington, J., Lorna, P., Cottrill, C., Abbott, P., & Blank, G. & Dutton, W. 2015. Two-Speed Britain: Rural and Urban Internet. University of Aberdeen. Viitattu 10.3.2021 https://ora.ox.ac.uk/objects/uuid:0f7b2c1b-96c7-4b62-87cd-4ae83768570c/download_file?file_format=pdf&safe_filename=15farrington-blank%2B2-speed%2BBritain%2BRural%2BIne.pdf&type_of_work=Report
“Gap Analysis.” Encyclopedia of Management. 2009. Encyclopedia.com. Viitattu 18.3.2021 http://www.encyclopedia.com/doc/1G2-3273100117.html
Jalonen, H. 2019. Julkisten palvelujen yhteiskehittäminen – kaunista puhetta vai suomalaisen julkishallinnon arkea? Hallinnon Tutkimus 38 (4), 305–311.
Kela siirtää asiointia palvelupisteistä puhelimeen ja nettiin Lapissa. 10.12.2020, Vesa-Pekka Hiltunen. Viitattu 24.3.2021 https://www.lapinkansa.fi/kela-siirtaa-asiointia-palvelupisteista-puhelimeen/3178676
Kivivirta, V., Viinamäki, L. & Selkälä, A. 2020. Cybersecurity of Digital Citizens in the Remote Areas of the European High North. Teoksessa Salminen M., Zojer G. & Hossain K. (toim.) Digitalisation and Human Security. New Security Challenges. Palgrave Macmillan, Cham, 231−265.
Korkein aika lunastaa digilupaus. 20.3.2021, Markus Lyyra. Viitattu 24.3.2021 https://www.lapinkansa.fi/korkein-aika-lunastaa-digi-lupaus/3454278
Kyberturvallisuuden sanasto 2018. Sanastokeskus TSK ry. Viitattu 18.3.2021 https://www.tsk.fi/tiedostot/pdf/Kyberturvallisuuden_sanasto.pdf
Lappi uhkaa jäädä ilman EU:n elvytyspaketin laajakaistarahoja: perusteissa ei huomioida Lapin etäisyyksiä. 25.3, Jarno Tiihonen. Viitattu 28.3.2021 https://yle.fi/uutiset/3-11855467
Lappi, H. 2018. E-hyvinvointipalveluiden nykytila ja tulevaisuus Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa ”…ne antaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia…”. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 22/2018. Viitattu 25.3.2021 https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=677146e3-7347-477e-911b-495126991923
Lehto, M., Limnéll, J., Kokkomäki, T., Pöyhönen, J. & Salminen, M. 2018. Kyberturvallisuuden strateginen johtaminen Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 28/2018. Viitattu 16.3.2021 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-532-7
Limnéll, J. 2014. Kyber rantautui Suomeen. Aalto-yliopiston julkaisusarja. TIEDE + TEKNOLOGIA 12/2014. Viitattu 12.3.2021 https://www.researchgate.net/publication/288183450_Kyber_ rantautui_Suomeen/link/567f0e4708ae051f9ae66ff0/download
Lindgren, I. & Jansson, G. 2013. Electronic services in the public sector: A conceptual framework. Government Information Quarterly, 30(2), 163–172.
Mattila, H. 2019. Kelan suljetut palvelupisteet. Miten asiakkaat jatkavat asiointiaan palvelupisteen sulkemisen jälkeen? Kela, Työpapereita 147|2019. Viitattu 14.3.2021 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019040110624
Mattila, J., Mäkäräinen, K., Pajarinen, M., Seppälä, T., Ali-Yrkkö, J. & Tervo, E. 2020. Digibarometri 2020: Kyberturvan tilannekuva Suomessa. Helsinki: Taloustieto Oy. Viitattu 16.3.2021 https://www.etla.fi/julkaisut/digibarometri-2020-kyberturvan-tilannekuva-suomessa/
Monitori. Traficom. Liikenne- ja viestintävirasto. Viitattu 15.3.2021 https://eservices.traficom.fi/monitori/area
Moteleb, A. & Woodman, M. 2007. “Notions of Knowledge Management Systems: a Gap Analysis” The Electronic Journal of Knowledge Management Volume 5 Issue 1. Viitattu 25.2.2021 https://www.researchgate.net/publication/228344264_Notions_of_knowledge_management_systems_A_gap_analysis
4G-yhteydet ovat hitaampia kuin muutama vuosi sitten ja paikalliset erot ovat valtavia – Katso, kuinka nopea nettiyhteys on kotikunnassasi (27.1.2020). Viitattu 19.3.2021 https://yle.fi/uutiset/3-11174191
Pelkonen, A., Ahlqvist, T., Leinonen, A., Nieminen, M., Salonen, J., Savola, R., Savolainen, P., Suominen, A., Toivanen, H., Kyheröinen, J. & Remes, J. 2016. Kyberosaaminen Suomessa – Nykytila ja tiekartta tulevaisuuteen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2015. Viitattu 24.3.2021 https://vnk.fi/documents/10616/2009122/9_Kyberosaaminen +Suomessa.pdf/29c8f675-0790-4c2f-91c2-69187b34b37e?version=1.0
Pierre, J. 2019. Multilevel governance as a strategy to build capacity in cities: evidence from Sweden. Journal of Urban Affairs, 41(1), 103–116.
Ragnedda, M. & Kreitem, H. 2018. The Three Levels of Digital Divide in East EU Countries. Viitattu 11.3.2021 DOI: 10.30547/worldofmedia.4.2018.1
Randall, L. & Berlina, A. 2019. Governing the digital transition in nordic regions: The human element. NORDREGIO REPORT 2019:4. Viitattu 14.3.2021 https://mittnorden.org/wp-content/uploads/2019/05/Governing-the-digital-transition-in-nordic-regions.pdf
Salminen, M. & Hossain, K. 2018. Digitalisation and human security dimensions in cybersecurity: An appraisal for the European High North. Polar Record, 54(2), 108–118.
Salminen, M., Zojer, G. & Hossain, K. (eds.) 2020. Digitalisation and Human Security: A Multi-Disciplinary Approach to Cybersecurity in the European High North. Palgrave Macmillan.
Sicilia, M., Guarini, E., Sancino, A., Andreani, M. & Ruffini, R. 2016. Public services management and co-production in multi-level governance settings. International Review of Administrative Sciences, 82(1), 8–27.
Selkälä, A., Viinamäki, L., Suikkanen, A. & Vasari, P. 2016. e-Kansalaisuus syrjäseudulla. Internetin käyttökokemuksia Lapista. Yhteiskuntapolitiikka, Vol. 81, No. 3, 332–342.
Sote-palvelujen digitalisointi työntää ihmisiä kyseenalaiseen kanssa- ja puolesta-asiointiin 2021. DigiIN-hanke. Viitattu 28.3.202 https://www.digiin.fi/blogikirjoitukset/sote-palvelujen-digitalisointi-tyontaa-ihmisia-kyseenalaiseen-kanssa-ja-puolesta-asiointiin/
Suomen kyberturvallisuusstrategia 2013. Valtioneuvoston periaatepäätös 24.1.2013. Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean sihteeristö. Viitattu 19.3.2021 https://docplayer.fi/108005-Suomen-kyberturvallisuusstrategia.html
Suomen kyberturvallisuusstrategia 2019. Valtioneuvoston periaatepäätös 3.10.2019. Turvallisuuskomitean sihteeristö. Viitattu 19.3.2021 https://turvallisuuskomitea.fi/wp-content/uploads/2019/10/Kyberturvallisuusstrategia_A4_SUOMI_WEB_300919.pdf
Sähköinen asiointi s.a. Helsingin kaupunki. Viitattu 28.3.2021 https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/hallinto/palvelut/Verkkoasiointi/
Ruotsalainen, K. 2020. Yli 50 000 pohjoismaalaista työskentelee toisessa Pohjoismaassa – suomalaisista pendelöijistä viidennes rajakuntien asukkaita. Viitattu 25.3.2021 http://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2020/yli-50-000-pohjoismaalaista-tyoskentelee-toisessa-pohjoismaassa-suomalaisista-pendeloijista-viidennes-rajakuntien-asukkaita/
The EU’s Cybersecurity Strategy for the Digital Decade 2020. Viitattu 3.3.2021 https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/eus-cybersecurity-strategy-digital-decade
Tuorila, H. 2017. ”Sähköisten tunnistamisvälineiden saavutettavuuden vaikutus palveluyhteiskunnan digitalisaatioon.” Yhteiskuntapolitiikka 82(1), 106–111.
Valtioneuvoston toiminta s.a. Viitattu 28.3.2021 https://valtioneuvosto.fi/tietoa/toiminta
van Dijk, J. 2009. The Digital Divide in Europe. Teoksessa Chadwick, A. & Howard, P.N. (Eds.) The handbook of internet politics Lontoo: Routledge, 288–304.
Varhaiskasvatuksen eAsiointi 2021. Keuruu. Viitattu 28.3.2021 https://www.keuruu.fi/lapset-ja-nuoret/varhaiskasvatus-ja-esiopetus/varhaiskasvatuksen-easiointi
Vasilescu, MD., Serban, AC., Dimian, GC., Aceleanu, MI. & Picatoste, X. 2020. Digital divide, skills and perceptions on digitalisation in the European Union − Towards a smart labour market. PLoS ONE 15(4): e0232032. Viitattu 28.3.2021 https://doi.org/ 10.1371/journal.pone.0232032
Verkkoasiointi organisaatioasiakkaille s.a. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 28.3.2021 https://dvv.fi/verkkoasiointi
Viinamäki, L., Selkälä, A. & Suikkanen, A. 2016. Havaintoja e-kansalaisuudesta eräissä EUmaissa, Suomessa ja Suomen Lapissa. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 3/2016. Viitattu 22.2.2021 http://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=25cbf626-1638-4815-9b4b-4613343e3f80
Viinamäki, L., Kivivirta, V., Selkälä, A., Voutilainen, O., Syväjärvi, A. & Suikkanen, A. 2017. … ajasta ja paikasta riippumatta … Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeen loppuraportti. LAPIN AMKIN JULKAISUJA. Sarja A. Referee-tutkimukset 1/2017. Viitattu 21.3.2021 http://www.theseus.fi/handle/10024/137218
Viinamäki, L., Silvenius, R. & Raasakka, E. 2019. Turvallisuus osana kehittyviä hyvinvointipalveluja. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2019. Viitattu 14.3.2021 https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=a6b21928-6c75-490c-a297-641d40ce0b9b
Verdegem, P. & Verleye, G. 2009. User-centered E-Government in practice: A comprehensive model formeasuring user satisfaction. Government Information Quarterly 26, 487‒497.
Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020. Tilastokeskus. Viitattu 28.3.2021 https://www.stat.fi/til/sutivi/2020/sutivi_2020_2020-11-10_tie_001_fi.html
Zojer, G. 2019. The interconnectedness of digitalisation and human security in the European High North: Cybersecurity conceptualised through the human security lens. The Year Book of Polar Law, 10, 297–320.
Asiasanat: digiasiointi, kyberturvallisuus