Elisa Maljamäki, TaM, tuntiopettaja, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Suomi on tilastojen valossa turvallisempi paikka, kuin koskaan aikaisemmin (TUOVI [2021]). Samaan aikaan erilaisten turvallisuusjärjestelmien ja -laitteiden myynti kasvaa ja mainostajat tarjoavat meille mitä erinäisempiä pelon aiheita. Turvallisuus myy ja se kiinnostaa. Turvallisuuteen liitetään monia eri teemoja ja käsitteitä, kuten terveysturvallisuus, taloudellinen- ja sosiaalinen turvallisuus, sisäinen turvallisuus ja ulkoinen turvallisuus. Tässä artikkelissa turvallisuus ymmärretään laajasti, mutta keskiöön nostetaan turvallisuuden kokija eli käyttäjä. Artikkeli pohtii, miten turvallisuudesta viestitään ja miten turvallisuutta voidaan edistää käyttäjäkeskeisesti. Käyttäjäkeskeisyys on eri muotoilun aloilla, kuten palvelumuotoilussa, suunnittelua ohjaava tekijä. Jotta muotoilutyön lopputulos olisi käyttäjän kannalta mahdollisimman toimiva, pyritään käyttäjiä osallistamaan jo suunnitteluprosessiin. Näin he saavat äänensä kuuluviin ja suunnittelijat oppivat tarkastelemaan työnsä kohdetta monista eri näkökulmista. (Tuulaniemi 2011, 71-73) Turvallisuuden alalla käyttäjiä ja heidän toiveitaan ei aina voida huomioida, mutta turvallisuuden viestinnässä käyttäjät tulisi huomioida sitäkin paremmin.
Hädän hetkellä turvallisuuteen liittyvien välineiden ja prosessien tulee näyttää, kuulostaa, haista ja tuntua turvallisuudelta. Turvallisuuden tulee pyrkiä viestimään itsestään käyttäjälähtöisesti. Tämä tarkoittaa, että käyttäjien, meidän kaikkien, tulisi mahdollisimman helposti ja nopeasti ymmärtää, miten meidän toivotaan käyttäytyvän tilanteessa, jossa turvallisuutemme on uhattuna tai vahinko jo tapahtunut. Esimerkiksi tulipalon sattuessa toimintaympäristön tulisi visuaalisten viestien, eli kuvien ja tekstien, avulla osoittaa meille reitti ulos. Samaan aikaan äänimaiseman tulisi kertoa, että jotakin poikkeuksellista on kyseessä ja että tämä poikkeus vaatii meitä poistumaan paikalta. Palohälyttimen tulee siis kuulostaa tunnistettavasti palohälyttimeltä. Prosessin näkökulmasta tilassa olevien ihmisten tulisi turvallisuusharjoittelun pohjalta ja opasteiden ja äänimerkkien avulla tietää, miten heidän tulisi toimia. Jotta käyttäjälähtöisyyden ajatus toteutuu, tulee prosessien ja erilaisten viestien pyrkiä ymmärtämään ja tukemaan käyttäjien loogista ajattelua ja tottumuksia aina, kun se on mahdollista ja turvallisuuden kannalta perusteltua. (Koponen, Hilden & Vapaasalo 2016, 15-20) Jos lomahuoneistoihin valitaan sammutuspeitteet, joiden suojakuoret eivät noudata tuttua, turvallisuuteen liitettyä väri- ja symbolikoodistoa, voidaan tahtomatta estää näiden välineiden käyttöä. Tulipalon alkaessa aikaa ensisammutukseen on vähän. Oudossa ympäristössä, hätääntyneessä tilassa ihminen ei toimi rauhallisesti ja analyyttisesti. Jopa käden ulottuvilla oleva sammutuspeite voi jäädä tällaisessa tilanteessa helposti löytämättä, jos etsijän mielikuva esineestä ja sen todellinen ulkomuoto eivät osu yksiin. Etenkin julkisissa tiloissa täytyy usein mennä ihmisten käytös edellä, visuaalisen miellyttävyyden jäädessä toiseksi.
Kuva 1: Uhkaavassa tilanteessa ihminen toimii opitun kaavan mukaisesti. Vieraassa paikassa alamme etsiä turvallisuuteen liittyviä välineitä, jotka vastaavat olevassa oleviin mielikuviimme: sammutuspeitteet ja ensisammuttimet ovat punaisia. Sen sijaan omassa kodissa sisustukseen sopiva ulkonäkö voi kannustaa ensisammuttimen laittamiseen näkyvälle paikalle, johon ”standardisammutinta” ei välttämättä haluta laittaa. (Kuva: Elisa Maljamäki)
Turvallisuuden viestintää
Turvallisuutta edistetään tehokkaimmin ennaltaehkäisyn kautta (Roihu 2021; Euroopan unioni 2016, 10-12). Ohjaamalla ihmisiä toimimaan niin, että turhia vahinkoja ja tapaturmia ei sattuisi, voidaan säästyä sekä inhimilliseltä kärsimykseltä että rahallisilta tappioilta. Vältettävissä olevia vahinkoja ja tapaturmia ovat esimerkiksi huolettomasta tulenkäytöstä alkaneet maastopalot tai suojavarusteiden käyttämättä jättämisestä aiheutuneet tapaturmat. Molempia pyritään ehkäisemään erilaisin kampanjoin ja visuaalisin ohjein.
Kuva 2. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK ry) tiedotti metsäpalovaarasta vuonna 2018 viestipalvelu Twitterissä.
Kuva 3. Moottorikelkan varoituskilvessä ohjeistetaan kuulosuojainten käyttöön ja selvinpäin ajamiseen. (Kuva: Elisa Maljamäki)
Tällä hetkellä merkittävän, globaalin uhan terveysturvallisuudelle aihetta covid-19 -viruksen aiheuttama pandemia. Korona-nimellä tunnettu tauti on jo aiheuttanut suuria taloudellisia tappioita monella alalla ja monessa yrityksessä. Taloudellinen epävarmuus ja tappiot voivat aiheuttaa sosiaalisen turvallisuuden heikkenemistä. Koronan suurin ja välitön uhka liittyy kuitenkin ihmishenkien ja terveyden menetyksiin. Jos taudin leviämistä ei onnistuta tehokkaasti ennaltaehkäisemään, voidaan pahimmillaan menettää satoja, jopa tuhansia ihmiselämiä. Jokainen ihmishengen menetys tai pitkäaikainen sairastuminen on myös taloudellinen menetys, niin yksilöille ja heidän lähipiirilleen kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Talouskasvun ja nykyisen kaltaisen kulutuksen ylläpitämiseksi ollaan yleensä valmiita tekemään rajat ylittävää yhteistyötä ja kansainvälisiä sopimuksia. Silti, globaali pandemia on asia, jota virologit osasivat odottaa, mutta viestiä ei haluttu kuulla (WHO 2007). Kun tilanne konkretisoitui, ei valmiita, rajat ylittäviä toimintamalleja ollut saatavilla. Tämä on näkynyt paljon myös viestinnässä. Suomessa hallitus, ministeriöt ja eri viranhaltijat sekä virastot ovat saaneet arvostelua osakseen huonosti hoidetusta viestinnästä (esimerkiksi MTV uutiset 2021). Uuden ja oudon tilanteen kohdalla korostuu tarve selkokieliselle, monikanavaiselle viestinnälle. Eri kohderyhmät tulee huomioida käyttäjäkeskeisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että puhutaan ja kuvitetaan tilannetta monin eri tavoin, kulloisellekin ryhmälle parhaiten sopivin välinein. On tärkeää huomioida kieli, jota käytämme. Tässä on onnistuneesti toiminut esimerkiksi Yle, joka on tuottanut tietoa koronasta mm. arabian, somalin, kurdin ja persian kielillä (Yle.fi 2021). Oikea kieli ei kuitenkaan yksinään ole riittävä ratkaisu. Pitää huomioida myös viestin sisältö. Kuinka moni meistä osaa toisten parissa liikkuessaan arvioida, kuinka pitkä matka on 2 metriä? Kohderyhmästä ja käyttäjistä riippuen asiaa voidaan havainnoida ja konkretisoida eri tavoin. Korona-ajan turvaväli voi ruokakaupassa olla ostoskärryjen mitta ja asiaa voidaan jonoissa konkretisoida lattiaan teipattujen merkkien avulla. Tai kuten hiihtokeskukset Lapissa asian ilmaisevat, turvaväli voi olla suksen mitan verran. Miten selkeämpää ja konkreettisempaa viestinä on, sitä helpompaa ohjeita on noudattaa.
Kuva 4: Ounasvaaran laskettelukeskuksen alueella marraskuussa 2020 kehotettiin pitämään turvavälit ”suksen mitan avulla”. (Kuva: Niko Niemisalo)
Ilmastonmuutos, kaikkia koskettava turvallisuusuhka
Ilmastonmuutos ei ole vain uhka ympäristön monimuotoisuudelle ja ruoantuotannolle. Ilmastonmuutos ja siitä seuraavat globaalit mullistukset ovat monin tavoin aikamme suurin uhka turvallisuudelle. Kuten Hakala ja Suominen (2018) toteavat: ”Ilmastonmuutos on laaja turvallisuusuhka, joka vaikuttaa konflikteihin ja ihmisten turvallisuuteen muun muassa luonnonkatastrofien, tautien leviämisen, geopolitiikan muutosten ja energiapolitiikan muutosten kautta. Lämpötilojen nousu ja vesitaseiden muutokset vaikeuttavat ruuan tuotantoa monissa paikoissa, mikä lisää nälänhätien riskiä.”. Ilmastonmuutokseen on Suomessa pitkään suhtauduttu väheksyen, ikään kuin jonkun toisen ongelmana. Tavallaan se on ymmärrettävää. Ilmastonmuutos ei viesti itsestään äänimerkillä, opastetauluilla tai vilkkuvin valoin. Ihminen on evoluution kautta ehdollistunut konkreettisiin uhkiin ja että turvallisuutta uhkaavasta asiasta voi tehdä selkeitä havaintoja: savu merkitsee tulta. Ilmastonmuutos on toistaiseksi kovin hajuton ja näkymätön. Silti, sen vaikutukset Suomeenkin tulevat olemaan merkittävät. Esimerkiksi, on arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä globaalisti 200 miljoonaa ihmistä joutuu jättämään kotinsa muuttuvien olosuhteiden vuoksi (Bassetti 2019). Nämä ihmiset tulevat tarvitsemaan uuden paikan, jossa asua ja elää. Kuten vuoden 2015 turvapaikkakriisi osoitti, suurten ihmismäärien liikkeet tulevat näkymään myös Suomessa. Arktiset alueet lämpenevät keskimäärin nopeammin, kuin muut alueet. Tämä näkyy lyhenevinä, ääripäiden talvina. Muuttuvat talvet vuorostaan haastavat esimerkiksi pohjoisen matkailuelinkeinoa ja perinteisiä elinkeinoja, kuten poronhoitoa. Ilmastonmuutoksen välilliset ja välittömät vaikutukset voivat sekä korostaa jo olemassa olevia konflikteja, riskejä ja ongelmia että nostaa esiin aivan uudenlaisia turvallisuushaasteita.
Meillä on koko ajan enemmän tietoa siitä, miten ilmastonmuutos toimii. Mahdollisia kehityskulkuja päivitetään ja uusia ennusteita kyetään luomaan. Miksi silti ilmastonmuutoksen hidastamiseen ei tartuta riuskemmin, kaikkien meidän toimesta? Ilmastonmuutoksen hillintä on isolta osalta myös viestinnän ja viestin muotoilun haaste. Niin sanotun perinteisen turvallisuusuhan, kuten tulipalo, kohdalla meillä on selkeät askelmerkit. Ennakoidaan, eli pyritään suunnittelemaan toimintaympäristöt, prosessit ja esineet niin, että ne ovat mahdollisimman turvallisia käyttäjälleen. Riskitilanteen varalle suunnitellaan prosessi, jolla uhan toteutuessa sen vaikutus minimoidaan. Eli asetetaan ensisammuttimet, hälytysjärjestelmät ja opasteet paikalleen. Lisäksi varmistetaan viestinnän ja harjoitusten avulla, että mahdollisimman moni tietäisi ja ymmärtäisi, myös paniikin vallassa, miten tulee toimia. Lisäksi on tarjolla kriisiapua niille, joiden kohdalla uhka on toteutunut.
Miten voimme viestiä aikamme suurimmasta uhasta niin, että se saa kaikki ymmärtämään, että nyt on tosi kyseessä eikä vain harjoitus? Ja mitä ovat ne turvallisuusharjoitukset, joita ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tulisi järjestää? Lisääntyvien myrskyjen ja poikkeuksellisten sääolosuhteiden myötä ilmastonmuutos pääsee yhä useammin uutisotsikoihin. Eli hälytys on annettu jos sen haluaa kuulla. Se, kuinka ymmärrettävää, eli käyttäjälähtöistä, viestinä on, riippuu usein mediasta ja tilanteesta. Hälytyksen jälkeen tulisi siirtyä toimintaan. Mutta meiltä puuttuu vielä kosolti toimintaohjeita. Harva meistä osannee kertoa, mitkä ovat ne kaikkein kriittisimmät ensimmäiset toimet, mitä meidän tulisi ilmastonmuutoksen edessä tehdä? Tulisi mitata pulssi, hakea sammutuspeite. Mutta missä ja mitä ne ovat? Tarvitsemme lisää konkreettista viestintää ja mielikuvia siitä, mitä meidän tulisi tehdä. Ilmastonmuutoksen edessä uhkana on lamaannuksen aiheuttama toimintakyvyttömyys. Sen lisäksi, että kerromme mitä tulisi tehdä, olisi tärkeää kuvittaa ja viestiä myös tekojemme seurauksia. Millainen on se ihan hyvä tulevaisuus, jossa ilmasto on lämmennyt 2 astetta ja kuljemme lihasvoimalla toimivalla kulkupelillä katsomaan lähiseudun uutta viiniviljelmää? Tarvitsemme motivoivaa, kohderyhmätietoista kriisiviestintää. Kuvastoa, jossa tekojemme seurauksena näyttäytyy myös mahdollisuus hyvään elämään. Matkalla turvalliseen tulevaisuuteen meidän tulee yhdessä eri toimialojen, toimijoiden ja käyttäjien kanssa ratkaista myös se, millaisia ovat ilmastonmuutoksen kestävät ja estävät toimintaympäristöt, prosessit ja esineet. Ennaltaehkäisy on myös ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien kohdalla tehokkain tapa toimia.
Kuva 5: Pyöräliitto edistää kaiken ikäisten mahdollisuutta pyöräilyyn. Ehkä tulevaisuudessa riksapyörät ovat tuttu näky kaikkialla Suomen katukuvassa? Kuva pyöräliito sivulta: https://pyoraliitto.fi/toiminta/pki
——
Kirjoittaja viestii lumesta ja vähähiilisyden edistämisestä Energiatehokas arktinen lumi –hankkeessa. Hanke tutkii ja kehittää lumen energiatehokasta ja taloudellista käyttöä. Hankkeessa vastataan ennakoivasti lumettomiin syksyihin ja talviin sekä tarkastellaan lumen tekemiseen ja säilömiseen liittyviä, vähähiilisyyttä tukevia ratkaisuja. Hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). (Hanke: A75522, Energiatehokas Arktinen Lumi)
Lähteet:
Bassetti, F. 2019. Environmental Migrants: Up to 1 Billion by 2050. Foresight – the CMCC observatory on climate policies and futures 22.5.2019. Viitattu 28.3.2021: https://www.climateforesight.eu/migrations-inequalities/environmental-migrants-up-to-1-billion-by-2050/
Euroopan unioni 2016. Terveyden ja turvallisuuden suojelu työssä kuuluu kaikille. Käytännön ohjeita työnantajille. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 6.4.2021: http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=16893&langId=fi
Hakala, E. & Suominen, R. 2018. Ilmastonmuutos vaatii uutta turvallisuuspolitiikkaa – Puolustusvoimat kiinnostui jo, ja se voi herättää poliitikot. Suomen kuvalehti. Julkaistu 15.8.2018. Viitattu 28.3.2021: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ilmastouhkat-nousevat-turvallisuuden-ytimeen/
Koponen, J. Hilden, J. & Vapaasalo, T. 2016. Tieto näkyväksi. Informaatiomuotoilun perusteet. Helsinki: Aalto-yliopisto.
MTV uutiset 2021. Ministeriön ja virastojen ristiriitaiset koronaohjeet hämmentävät – asiantuntijoilta tiukkaa kritiikkiä: “Vaikuttaa ihan mielettömältä sekoilulta”. Artikkeli julkaistu 05.03.2021. Viitattu 28.3.2021: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ministerion-ja-virastojen-ristiriitaiset-koronaohjeet-hammentavat-asiantuntijoilta-tiukkaa-kritiikkia-vaikuttaa-ihan-mielettomalta-sekoilulta/8082222
Roihu, V. 2021. Kaupungin turvallisuus pohjautuu yhteistyöhön, varautumiseen ja tietoon. Helsingin kaupunki 8.2.2021. Viitattu 6.4.2021: https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupungin-turvallisuus-pohjautuu-yhteistyohon-varautumiseen-tietoon
TUOVI – sisäisen turvallisuuden portaali -verkkosivusto. Sisäisen turvallisuuden tila. Viitattu 5.4.2021: https://sisainenturvallisuus.fi/sisaisen-turvallisuuden-tila
Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.
WHO 2007. The World Health Report 2007: A Safer Future: Global public health security in the 21st century. Viitattu 6.4.2021: https://www.who.int/whr/2007/whr07_en.pdf?ua=1
Yle.fi 2021. Coronavirus info in Arabic, Somali, Kurdish and Persian/Dari. Viitattu 28.3.2021: https://areena.yle.fi/1-50495093
Asiasanat: viestintä, turvallisuus, turvallisuusviestintä, ilmastonmuutokset, käyttäjälähtöisyys