Sisko Häikiö, FM, lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
Lapin AMKin restonomikoulutuksessa päätettiin vajaat kymmenen vuotta sitten kokeilla posteriesityksiä AMK-opinnäytetyön vaihtoehtoisena esitysmuotona. Aluksi vaihtoehtoon tarttui muutama opiskelija, joka esitteli posteriaan Viirinkankaan kampuksen ruokalan nurkassa sen jälkeen, kun muut opiskelijat olivat esittäneet perinteiset seminaariesityksensä luentosalissa. Joku saattoi epäillä, mitähän tästäkin kokeilusta tulee. Opiskelijoiden kokemus ja yleisön palaute posteriesityksistä olivat kuitenkin niin rohkaisevia, että pian perinteinen seminaari päätettiin korvata kokonaan posterinäyttelyllä.
Opinnäytetöiden esittämismuodon uudelleen ajattelu oli osa laajempaa opinnäytetyöprosessin kehittämistyötä, joka restonomikoulutuksessa käynnistettiin vuonna 2014. Kehittämisen taustalla oli ajatus siitä, että restonomin työ- ja toimintaympäristöissä tarvitaan ensisijaisesti käytännönläheistä kehittämistyötä. (Angeria & Liimatta 2017.) Tuolloin sai alkunsa “kehittävä opinnäytetyö”, joita suurin osa meiltä valmistuvista restonomeista edelleen tekee. Restonomin kehittävä opinnäytetyö täyttää siis tänä keväänä kymmenen vuotta!
Opinnäytetyöprosessin kehittämisen avain oli ja on ohjaajien yhteinen ymmärrys opinnäytetyön luonteesta ja tavoitteista (Angeria & Häikiö 2019). Tärkeä tavoite oli opinnäytetyöprosessin selkiyttäminen, mikä tarkoitti sekä omien vakiintuneiden toimintatapojen että kaikenkirjavien sääntöjen merkityksen kriittistä tarkastelua. (Angeria, Häikiö & Liimatta 2016). Näin jälkikäteen kehittämistyömme kaikkia tuloksia on vaikea hahmottaa, kun monista kokeiluista on tullut pysyviä käytäntöjä. Toisaalta, “pysyvä” ei kuvaa toimintaamme, koska kehittämistyö tuntuu yhä jatkuvan ja jotain halutaan parantaa joka kierroksella. Tuloksista voisi kuitenkin mainita ainakin seuraavat: prosessinohjaus, useampi prosessi vuodessa, aikataulutettu ja teemoitettu ryhmänohjaus, integroitu kielenohjaus, ohjaajatiimin tiivis yhteistyö, opiskelijan oma vastuu, vahva työelämäyhteistyö sekä Pop up Opari.
Pop up Opari on posterinäyttely, jossa tulevat amk-restonomit esittelevät postereilla valmiita opinnäytetöitään. Alun perin Pop up Opari järjestettiin paikan päällä kampuksella. Esillä oli yleensä 10–20 posteria, joita opinnäytetyön tekijät esittelivät non-stop sovitun aikataulun mukaisesti. Yleisönä olivat toisten esittäjien ja ohjaajien lisäksi opinnäytetyön suunnitteluvaihetta tekevät opiskelijat sekä koulutuksen henkilökuntaa ja toimeksiantajia. Kuhina ja puheensorina täyttivät tuolloin kampuksen käytävät, ja opinnäytetyöt saivat näkyvyyttä.
Vuorovaikutus vilkastuu ja vahvistuu
Restonomien opinnäytetyöprosessin kehittämisessä haluttiin myös vahvistaa vuorovaikutusta, koska avoimen ilmapiirin ja keskustelun, toisten kokemusten hyödyntämisen sekä opiskelijoiden keskinäisen verkostoitumisen katsottiin tukevan oppimista ja ammatillista kasvua (Angeria, Häikiö & Liimatta 2016). Opiskelijoiden omat viestintäkanavat ja ryhmänohjauskeskustelut vastaavat tähän tarpeeseen, mutta myös posterinäyttely on luonteeltaan vuorovaikutteinen ja osoittautunut toimivaksi tavaksi verkostoitua.
”Opinnäytetyöesitysten siirto luentosalista posterinäyttelyyn osallisti ja aktivoi yhä useampia tahoja kehittämistöistä käytävään keskusteluun. Välitön tunnelma posterin äärellä rohkaisi keskusteluun tuloksista ja vei yhteiskehittämistä vielä askelen pitemmälle.”
(Matti Liimatta, yrittäjä, entinen lehtori ja opinnäytetöiden ohjaaja)
Opiskelijalta Pop up Opari vaatii huolellista valmistautumista. Hän laatii posterin eli julisteen opinnäytetyöstään ja erityisesti sen kehittämistyön tuloksista. Ulkoasu voi noudattaa Lapin AMKin mallia, toimeksiantajan visuaalista ilmettä tai puhtaasti opiskelijan omaa luovuutta. Posterissa ei voi kertoa kaikkea, joten opiskelija joutuu vielä työn viimeistelyvaiheessakin kiteyttämään työnsä keskeistä antia, mikä monesti auttaa entisestään jäsentämään ja havainnollistamaan tuloksia, parhaimmillaan jopa opinnäytetyöraportin tekstiä. Lisäksi opiskelija valmistautuu esittämään posterinsa noin 5 minuutissa, mikä sekin vaatii olennaiseen keskittymistä ja esityksen harjoittelua. Oman vuoronsa aikana opiskelija ehtii esittää posterinsa useampaan kertaan. Lyhyen esityksen jälkeen hän keskustelee yleisönsä kanssa ja vastailee kysymyksiin. Opiskelijat ovat kokeneet esitystavan hieman jännittävänä, mutta rentona ja vuorovaikutukseen kannustavana. Napakka esitys mahdollistaa myös kiireisen toimeksiantajan pääsyn kuulolle.
”Posteriesitys on koettu koulutuksessamme riittäväksi suoritukseksi, jolla voidaan arvioida opinnäytetyön suullinen esitys. Pop up Opariin käytetty aika on tehokasta ja mielekästä sekä opiskelijoille että ohjaajille.”
(Mervi Angeria, lehtori ja restonomikoulutuksen opinnäytetyökoordinaattori)
Kuvio 1. Pop up Opari -tapahtuman jälkeen posterit jäävät talteen virtuaaliseen näyttelyyn
Pop up Opari alkoi kokeiluna ja vakiintui “live”-muotoonsa 2010-luvun loppupuoliskolla. Koronapandemian pakotettua lähes kaikki oppimistilaisuudet verkkoon meinasi Pop up Oparikin jo hiipua. Kokeiltuamme perinteistä “kukin vuorollaan” -esitysjärjestystä Teamsissa, totesimme, että samalla menetimme vuorovaikutuksen lähes kokonaan. Kehitimme posterikävelystä Teams-version, jossa virtuaaliset posterit olivat esillä Padlet-seinällä ja kustakin posterista pääsi linkin kautta kunkin opinnäytetyön esittäjän omaan Teams-tilaan. Näin saimme jälleen yleisön liikeelle eri postereiden välillä ja vuorovaikutusta elvytettyä sen verran kuin se etänä oli mahdollista. Tuolloin kuvittelimme, että kunhan pandemia hellittää, Pop up Opari palaa takaisin kampukselle, ainakin hybridinä.
Paluuta kampukselle ei ole tapahtunut, vaan myös kokeiluna alkanut virtuaalinen posterikävely on vakiintunut käytännöksi. Nykyään Pop up Opari toteutetaan Padletillä ja Zoomilla. Opiskelijat hallitsevat digitaaliset työvälineet hyvin, esittävät postereitaan Zoomissa varmasti ja vakuuttavasti sekä pyrkivät aktivoimaan yleisöään vuorovaikutukseen. Valmiit posterit jäävät tapahtuman jälkeen näyttelyksi Padlet-seinälle (kuvio 1). Aika näyttää, kokeilemmeko seuraavaksi uutta sovellusta, alustaa, konseptia vai jotain muuta, ja vakiintuuko sekin kokeilu käytännöksi.
Lähteet
Angeria, M. & Häikiö, S. 2019. Oivalluksia opinnäytetyön ohjauksesta. Pohjoiset tekijät -blogi 28.5.2019. Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.4.2024 https://www.lapinamk.fi/blogs/-Oivalluksia-opinnaytetyon-ohjauksesta/0q5cunco/7e76932c-d589-492a-8ddd-6d7bf07302bd.
Angeria, M., Häikiö, S. & Liimatta, M. 2016. Kehittävä ja kehittyvä restonomin opinnäytetyö. Lumen, Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2016. Viitattu 8.4.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016092814643. Angeria, M. & Liimatta, M. 2017. Työelämää kehittävät opinnäytetyöt. Teoksessa K. Koivunen (toim.) Olemme talenttia. Tarinoita matkailuosaamisen kehittämisestä työelämän ja koulutuksen kohtaamispisteessä. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja D. Muut julkaisut 1/2017. Viitattu 8.4.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-166-5
Asiasanat: opinnäytteet, posterit, viestintä, vuorovaikutustaidot, esitystapa