Vähemmästä enemmän – kiertotalous käytäntöön poroteurastuksessa

Lataa PDF-tiedosto

Niina Mattila, Agrologi (YAMK), asiantuntija, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu

Tämä artikkeli edustaa SDG-tavoitta 8. Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua

YK:n kestävän kehityksen yhtenä tavoitteena on parantaa maailmanlaajuista resurssitehokkuutta. Suomessa kestävyys, kiertotalous ja ruokahävikin vähentäminen on nostettu myös eri ohjelmien tavoitteisiin. Esimerkiksi valtakunnallisen jätesuunnitelman (Ympäristöministeriö 2022) tavoitteena on saada puolitettua ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä sekä lisätä kierrätyslannoitevalmisteiden käyttöä korvaamaan neitseellisistä raaka-aineista valmistettuja lannoitteita.

Kiertotalouden strategisessa ohjelmassa (Ympäristöministeriö 2021) puolestaan linjataan, että luonnonvarojen käytön tulee olla kestävää, ja materiaalien tulee pysyä kierrossa pidempään. Tavoitteena on kaksinkertaistaa resurssien tuottavuus ja materiaalien kiertotalousaste vuoteen 2035 mennessä. Kansallisen ruokahävikkitiekartan (Riipi ym. 2021) tavoitteena on puolestaan vähentää ruokahävikkiä elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa.

Lapin ammattikorkeakoulun strategian mukaan TKI-toiminta tukee vastuullisuuden ja kestävän kehityksen toteutumista. Globaali arktinen vastuu ja kestävä ruuantuotanto on merkittävässä roolissa Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmän toimintaa, jossa yksi merkittävä TKI-toiminnan kohde on porotalouden kehittäminen. Lapin ammattikorkeakoulu on ainoa ammattikorkeakoulutasoista porotalouden opetusta tarjoava taho Suomessa. Paitsi koulutuksen, myös kehittämistoiminnan osalta Lapin ammattikorkeakoulu on merkittävä toimija poroelinkeinossa.

Porotalous kestävänä elinkeinona

Suomen poronhoitoalue koostuu 54 paliskunnasta, joissa on osakkaina satoja poronomistajia. Niin sanottuun normaaliin yritystoimintaan verrattuna poroelinkeinon toimijakunta on varsin laaja. Poroelinkeino mielletään usein kestäväksi ja ympäristöystävälliseksi elinkeinoksi.

Erityisesti sosiaalinen kestävyys korostuu isältä pojalle siirtyvässä elinkeinossa, johon synnytään vauvana, ja jossa ollaan mukana vanhuuteen saakka. Pääosa poronhoitotöistä tehdään muista elinkeinoista poiketen alkutuotannosta lihanjalostukseen asti poronomistajien yhteistyönä.

Porotalous on voimakkaasti säädelty elinkeino, jossa poromäärät määritetään asetuksilla, ja lihantuotantoa ohjaa vahvasti lainsäädäntö. On todettu, että vastuullisuus alkaa siitä, mihin lainsäädäntö loppuu. Valkjärven ym. (2023) mukaan vastuullisuudessa on erilaisia näkökulmia. Se voidaan jakaa ekologiseen vastuullisuuteen, sosiaaliseen vastuullisuuteen sekä taloudelliseen vastuullisuuteen, eli pelkistetysti ajatellaan maapalloa, ihmistä ja rahaa.

Konkreettisena esimerkkinä näiden kolmen vastuullisuuden osa-alueen toteutumisesta on poronveri. Idea paikallisen poronveren hyödyntämisestä vaati veren talteenottolaitteiston kehittämisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Poronveren talteenottotoiminnan vakiintuessa, veren käyttö lisääntyi paikallisissa ravintoissa sekä Pohjois-Lapin ruokapalveluissa. Veren hyödyntämisestä saadaan myös taloudellista hyötyä poroteurastamolle.

Viimevuosien energiakriisi on vaikuttanut merkittävästi poroteurastamoiden talouteen ja toimintaan. Kustannusten nousun lisäksi viime vuosien taantuneet porojen teurasmäärät pakottavat toimijoita etsimään säästökohteita tai lisäansaintamahdollisuuksia.  Energiatehokkuuden lisäksi poroteurastamot kaipaavat myös tietoa sivutuotetoiminnan mahdollisuuksista.

Kiertotaloutta poron sivuvirroista

Yksittäisillä poroteurastamoilla on tehty kestävyyttä edistäviä kokeiluita, kuten poronveriesimerkki osoittaa. Porossa on monenlaisia hyödyntämismahdollisuuksia, esimerkiksi elintarvike-, käsityö- tai eläinrehutuotteissa. Vanhakantaisesta, lineaarisesta ajattelutavasta, jossa tuotetaan poronlihaa ja muu on jätettä, ollaan siirtymässä kohti kiertotalouden ajattelutapaa, jossa jäte onkin jonkin raaka-aine (kuva 1).

Kuva 1. Porossa on paljon mahdollisuuksia kiertotaloudessa. (Kuva PoSiHiili-hanke)

Aiemmin mainitun poronveriesimerkin lisäksi hyvänä esimerkkinä resurssitehokkuuden parantamisesta on poron koparan eli jalan hyödyntäminen. Poron koipinahka on Aasiassa arvostettu raaka-aine kenkäteollisuudessa. Muutamia vuosia sitten mongolialainen kenkätehtailija päätyi vierailulle Sallan poroteurastamolle, ja siitä sai alkunsa yhteistyö mongolialaisten kanssa. Talteenottotekniikan kehittyessä ja kysynnän kasvaessa innostettiin mukaan koipinahkatoimintaan myös naapurikunnan Kuusamon poroteurastamo. Toimijoiden keskinäinen yhteistyö onkin tärkeässä roolissa poroteurastamoiden kiertotaloustoiminnan tehostamisessa, sillä yksittäisen toimijan tuottamat raaka-ainemäärät eivät riitä suuren mittakaavan tuotantoon. Yhteistyöllä raaka-ainevolyymia saadaan kasvatettua.

Aina kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla suuren mittakaavan toimintaa. Poron koipinahkojen hyödyntämisen sivuvirtana syntyy puhdistettua kontti- eli sääriluuta sekä sorkkaosan luita ja kynsiä. Poron luusta ja kynnestä valmistetaan uniikkeja koruja, joissa arvoton raaka-aine muutetaan arvotuotteeksi. (Kuva 2)

Kuva 2. Poron luu ja kynsi soveltuu myös korujen raaka-aineeksi. (Kuva PoSiHiili-hanke)

Poronlihan suoramyynti on nykypäivänä poroelinkeinossa hyvin yleistä; poronliha myydään mieluummin valmiiksi käsiteltynä suoraan asiakkaalle sen sijaan, että se myytäisiin suurille lihanostajille ruhona. Vastaavanlainen suoramyyntitoiminta on pikkuhiljaa lisääntymässä myös muiden porotuotteiden osalta. Moneen poroperheeseen korujen tai muiden poronsivuvirtatuotteiden myynti tuo kaivattua lisäansiota. Poron sivuvirtojen hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuksia paikalliseen yritystoimintaan, ja tukee erityisesti porotalousyrittäjien toimeentulomahdollisuuksia.

Poron sivuvirtojen hyödyntäminen lisää taloudellista ja ekologista kestävyyttä, mutta sillä on pohjoisessa suuri merkitys myös sosiaalisen kestävyyden tukemisessa. Porosta saatavat sivuvirrat ovat olleet perinteisiä raaka-aineita, joiden hyödyntäminen tukee mm. paikalliskulttuuria. Perinneruoka- tai käsityökurssit ovat tänä päivänä erityisen suosittuja, ja poroteurastamoilta toimitetaan kurssimateriaaleja toiveiden mukaan.

Kehittämishanke toimijoiden vastuullisuustyön tukena

Poroteurastuksen kestävyysasioiden kehittämisessä ovat esiin nousseet poron kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen pyrkiminen, poronlihan hiilivaikutusten laskennan tarpeellisuus sekä kiertotaloustiekartan laatiminen, joka auttaisi suunnitelmalliseen kiertotalouden kehittämistyöhön.

Lapin ammattikorkeakoulussa on käynnistynyt Maaseuturahastosta rahoitettu Sarvesta saparoon -kiertotalous käytäntöön poroteurastuksessa -hanke, jonka tavoitteena on tukea porotalouden taloudellista ja ympäristöllistä kestävyyttä. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa sekä lisätä tietoisuutta poronsivuvirroista ja kiertotalouden mahdollisuuksista sekä hiilijalanjälkilaskennasta. Selvitettävänä asiana on esimerkiksi poronsivuvirtojen mahdollisuudet kompostointiin ja maanparannusaineeksi peltoviljelyyn, jolloin ravinteita pystyttäisiin kierrättämään paikallisesti.

Suunnitelmallisen kiertotalouden kehittämistyön tavoitteena tulisi olla mahdollisimman suljettu, paikallinen kiertotalous, jossa jätettä ei synny ollenkaan. Poroteurastamoilla olisi mahdollista päästä tilanteeseen, jossa haudattavaa jätettä ei enää tulisi. Hyödyntämällä tulevaisuudessa nykyiset haudattavat porojätteet esimerkiksi biokaasussa, kompostissa tai maanparannusaineena, saataisiin elinkeinon imagovaikutuksen lisäksi peltoviljelyyn hyödynnettäväksi ravinteita, joita ostetaan tällä hetkellä tuontitavarana. 

Poron sivuvirtojen hyödyntäminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Sivutuotteiden talteenotto, käsittely ja varastointi vaativat resursseja, eikä kaikkialla ole ylimääräisiä käsipareja käytettävissä. Pelkkä ekologisen hyödyn saaminen ei riitä, vaan toiminnasta on saatava niin suuri taloudellinen hyöty, että se kannattaa tehdä. Haasteita aiheuttaa myös sivuvirtatoimintaan kohdistuva byrokratia ja poroteurastuksen osavuotiseen toimintaan nähden kohtuuttomat vaatimukset säädösten osalta. Haasteena on myös se, että poroteurastamoilla ja paliskunnissa toimitaan yhdessä muiden poronomistajien kanssa, jolloin kaikkien tulisi olla myötämielisiä uusille asioille. Jos paliskunnilta ja niiden osakkailta löytyy halua puhaltaa yhteen hiileen, voidaan poroteurastamosta kehittää raaka-aineita tarjoava toimija, jonka ympärille on mahdollista luoda eri raaka-aineita hyödyntävää yritystoimintaa. Erityisen tärkeää ansaintamahdollisuuksien lisääntyminen on tilanteessa, jossa tuotettavat poronlihamäärät jäävät alhaisiksi. Tarkemmin hyödyntämällä vähemmistä poroista on mahdollista saada enemmän.

Lähteet

Riipi, Inkeri; Hartikainen, Hanna; Silvennoinen, Kirsi; Joensuu, Katri; Vahvaselkä, Marjatta; Kuisma, Miia & Katajajuuri, Juha-Matti. 2021. Elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmän rakentaminen ja ruokahävikkitiekartta.Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 49/2021.

Sipola, Reeta. (toim.) 2023. Koko poro kiertoon. PoSiHiili-hankkeen loppujulkaisu. Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 25/2023.

Valkjärvi, M., Hallbäck, J., Lindroos, L., Peltoniemi, J., Tölli, H. & Viiliäinen-Tyni, K. 2023. Edelläkävijöiden viestintää! Opas vastuulliseen viestintään. SustainChange -hanke.

Ympäristöministeriö. 2021. Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta.

Ympäristöministeriö. 2022. Kierrätyksestä kiertotalouteen: Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2027. Viitattu 1.10.2024. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-266-2

Asiasanat: poro, poronliha, kiertotalous