Tulevat viestinnän ammattilaiset Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta analysoivat Elävä Lappi-hankkeen verkkoviestintää ja toimintaan valittuja välineitä. Ideointia voimme seurata osiossa ´Ideoi ja kehitä´ ja odotan mielenkiinnolla parannusehdotuksia ja vinkkejä, joita voimme hyödyntää tulevissakin kohteissa.
Kun haemme kehittämiskohteita, on hyvä yrittää löytää parannusehdotuksille tärkeysjärjestys; koko maailmaahan emme voi muuttaa kerralla. Opiskelijoiden antaman palautteen voisi mielestäni jakaa kahteen ryhmään: viestinnälliset kehittämiskohteet eli itse sanoma ja toisaalta ulkoasulliset asiat eli se, millaiseen pakettiin sanoma pakataan. Kumpi sitten on tärkeämpi, riippuu henkilöstä, osaamisesta ja myös iästä. Vanhemmalle kaartille riittää usein vähemmän koukuttava ulkoasua mutta viestinnän suurkuluttajat katsovat aineistoa kriittisemmin silmin.
Suuri ongelma verkkoyhteisöissä on tiedon suuri määrä ja oleellisen tiedon löytyminen. Voisiko tietyille ryhmille olla oma osionsa ja tieto räätälöitäisiin kohteen mukaan?
Nykyiset verkkotyökalut mahdollistavat osallistumisen mutta ihmisten saaminen mukaan on vaikeaa. Osallistumiskynnys on tehty alhaiseksi; riittää, että haluaa vaikuttaa. Ellei halua osallistua työpajaan, voi osallistua verkon välityksellä.
Millaisen työvälinein sitten porukka saadaan mukaan? Usein viestintä ja suunnittelu ulkoistetaan ulkopuolisille asiantuntijoille mutta hyvä viestintä vaatisi yhteistoimintaa ja avointa kehittämiskulttuuria. Verkkohan ei muuta meitä yhtään avoimemmaksi tai yhteistoiminnalliseksi. Käytännön tulokset osoittavat, että käyttäjät eivät toimi verkkossakaan suunnitellulla tavalla. Sosiaalisen median tikkaiden avulla on havainnollistettu osallistujien käyttäytymistä ja tulokset osoittavat, että juhlapuheista huolimatta suurin osa ei tuota sisältöä lainkaan.
Viestinnällisesti mielestäni hyvä verkkoyhteisö on selkeä ja suppea ja mukana on tekstiä, ääntä ja kuvaa. Sisällön voisi testauttaa alaa täysin ymmärtämättömällä käyttäjällä, tälloin turha ammattikieli karsiutuu. -Seija