Kun Living Lab -toimintaa esittelee korkeakoulujen väelle, kuulee kerta toisensa jälkeen samoja vastalauseita: juu tätähän me tehdään jo nyt ja meillä on tehty tätä jo kauan aikaa. Kun toimintaa määritellään neljän perusperiaatteen kautta, niin äkkiseltään homma kuulostaa varsin tutulta. Kuunnellaan käyttäjiä (no siis asiakkaita), tehdään yhteistyötä yritysten ja yhdistysten kanssa (koko ajan), opiskelijat toteuttaa aitoja toimeksiantoja ja vieläpä aidoissa elämisen ympäristöissä. Suunta on varmasti jo oikea, mutta pienellä tarkastelulla huomaa eroja nykyisessä tilanteessa ja Living Lab -tyyppisessä toiminnassa.
Sekä korkeakoulujen TKI-toiminta (tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta) että Living Lab -toiminta perustuvat toki yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa. Korkeakoulut henkilökunnan ja opiskelijoiden voimin toteuttavat yrityksia ja yhdistyksiä palvelevia toimeksiantoja erilaisina projekteina. Tyypillisesti opiskelijat tuottavat tuote- ja palveluratkaisuja yrityksille, kun taas Living Lab -toiminnassa asiantuntijuutta tulisi soveltaa enemmän käyttäjien tarpeiden tulkintaan ja tarjota käyttäjille työkaluja kehittää tuotteita ja palveluita. Substanssiosaamisen sijaan korostuu asiantuntijuus vuorovaikutuksen luomiseen.
Käyttäjälähtöisyys herättää myös “tätähän me tehdään” -tunteita. Monilla aloilla on helppo ajatella, että kun toimitaan tiivisti käyttäjien ja asiakkaiden lähellä, toimitaan ihmisläheisesti ja sitä kautta myös käyttäjälähtöisesti. Palvelualoilla käyttäjät ovat aina läsnä ja antavat palautetta. Hoitoalalla asiakkaat osallistuvat oman hoitonsa suunnitteluun. Ovatko käyttäjät kuitenkaan aidosti mukana palveluprosessien kehittämisessä? Satunnaisen palautteen antamisen sijaan käyttäjälähtöisessä kehittämisessä ja Living Lab –toiminnassa pyritään tietoiseen ja systemaattiseen käyttäjien osallistamiseen. Asiakkaiden aktivointi ei tarkoita heidän aktivoimista oman elämän suhteen vaan osallistumista palveluprosessien kehittämiseen (Toikko 2006).
Kun verkostomaiseen yhteistyöhön ja käyttäjien osallistamiseen lisätään vielä pyrkimys tosielämän ympäristöön, puhutaan jo aivan erilaisesta kehittämistyöstä. Luokkahuone ja labrat ovat toki myös aitoja elämisen ympäristöjä joillekkin, mutta tässä tapauksessa tosielämän ympäristöllä tarkoitetaan kehitteillä olevien tuotteiden ja palveluiden aitoja käyttöympäristöjä ja -tilanteita. Viedään siis kehittäminen sinne, missä aidot käyttäjät käyttävät tuotteita ja palveluita. Sovelletaan asiantuntijoiden osaamista käyttäjien kokemusperäisen tiedon hyödyntämiseen ja tuotetaan yhteistyön ja yhteiskehittämisen kautta uusia ratkaisuja elinkeinoelämän tarpeisiin.
Rajalla Living Labin kehittäjä Marjo Jussila