Älykkäät ratkaisut luomukeruualueiden hyödyntämisessä

Lataa PDF-tiedosto

Reeta Sipola, agrologi (ylempi AMK), projektisuunnittelija, Teollisuuden ja luonnonvarojen osaamisala, Lapin AMK

Suomessa luonnonvaraisten raaka-aineiden kuten marjojen, kasvien ja sienten keruuta luomukeruuseen sertifioiduilta alueilta on potentiaalia kehittää nykyistä selvästi laajemmaksi toiminnaksi. Nykyisin tätä olemassa olevaa resurssia ei vielä hyödynnetä täydessä laajuudessa, vaikka edellytyksiä toiminnan kehittämiseen on.

Suomi luomukeruun kärkimaana

Paikallisella tasolla metsien luomusertifiointi voi monien mielestä tuntua turhalta, sillä luonnon puhtaus on suomalaisille kuluttajille itsestäänselvyys. Myöskään maatilat eivät vielä osaa nähdä luomualueiden hyödyntämistä yhtenä mahdollisena tuotantosuuntana. Maailmanmarkkinoilla tilanne on kuitenkin toinen. Luomumarkkinoiden vähittäiskaupan arvo on lähes 83 miljardia euroa ja markkinat ovat edelleen kasvussa.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi on luomukeruun globaali suurvalta, mikä on erityisesti Lapin, Koillismaan ja Kainuun laajojen sertifioitujen luomukeruualueiden ansiota. Suomen 11,6 miljoonaa hehtaaria on maailman suurin tilastoitu luomukeruualue, joka käsittää lähes kolmanneksen koko maailman luomukeruualueista Seuraavassa kuviossa (kuvio 1) on esitetty Suomen osuus maailman luomukeruualueista.

Kuvio 1 Sipola

Kuvio 1. Suomen ja muun maailman luomukeruualueet. (FiBL & IFOAM 2015, Marsi 2015)

Kuluttajille tutumpaan viljelyluomuun verrattuna luomukeruualueiden perustaminen vaatii huomattavasti vähemmän panostusta. Esimerkiksi peltoviljelyssä luomuun siirtyminen voi tarkoittaa totuttujen toimintatapojen muuttamista, nykyisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön lopettamista, korvaavien aineiden etsimistä, uusien käytäntöjen opettelemista sekä mahdollisesti laitehankintoja.

Luomukeruualueeksi hyväksymiseen vaaditaan, että alueella ei torjuta juurikääpää urealla, tehdä kemiallista heinäntorjuntaa glyfosaatilla, eikä lannoiteta metsiä muilla kuin luomuhyväksytyillä lannoitteilla. Näillä kriteereillä luomukeruualueeksi Suomen metsä-, kitu- ja joutomaista soveltuu jo valmiiksi noin 99 % ilman, että tarvitsee luopua mistään nykyisistä toimintatavoista tai tehdä kalliita investointeja. Suomella on siten käytössään merkittävä resurssi jonka hyödyntämistä on mahdollista lisätä huomattavasti nykyisestä, sillä luomuun on sertifioitu vasta noin 30 % siihen kelvollisista alueista. Kynnyksenä luomukeruun laajemmalle hyödyntämiselle on joustavan ja käyttäjiä palvelevan sertifiointimenetelmän kehittäminen.

Luomukeruun sertifiointimenetelmän kehitys merkittävässä roolissa

Luomukeruun valvontakäytännöt on kehitetty 2000 –luvun alussa silloisen toimintaympäristön antamilla edellytyksillä ja pohjautuen viljelyluomun malleihin. Nykyisin valmiudet luomuvalvonnassa tarvittavan tiedon sähköiseen keruuseen ja siirtämiseen sekä käsittelyyn ovat merkittävästi kehittyneet.

Sertifiointijärjestelmän kehittämiseksi Lapissa on hanketoiminnan tuella pilotoitu vuosina 2013 – 2014 uutta, selvitystyötä rationalisoivaa toimintamallia joka perustuu maanomistajien oman aktiivisuuden sijaan kolmannen osapuolen toteuttamaan riskinarviointimenettelyyn. Uusittu selvitysmalli mahdollistaa sen, että luomualueiden ulkopuolelle jäävät vain ne alueet, jotka aidosti ovat luomuun kelpaamattomia.

Sertifiointimenetelmien ero on selvästi havaittavissa seuraavista esimerkkikartoista. Kuviossa (kuvio 2.) on esitetty aikaisempi luomukeruualueiden selvitysmenetelmä, jossa maanomistajan (tai hänen edustajansa) antamia tietoja puuttuu. Luomukeruualueen ulkopuolelle jäävät alueet on merkitty karttaan punaisella, ja niistä suuri osa olisi valvontakriteerien perusteella luomukelpoista. Kuvioissa käytettävät luomukeruualueiden karttaotteet ovat Lapin 4H-piiri / Suomen 4H-liiton selvityksen pohjalta editoitu Maanmittauslaitoksen karttapohja aineiston päälle.

Kuvio 2 Sipola

Kuvio 2. Luomukeruualueen karttaote Posiolta, aikaisempi selvitystapa. (Peltola & Vuorela 2014)

Seuraavassa kuviossa (kuvio 3.) saman alueen luomukeruualuetietojen selvitys on tehty uudella menetelmällä, jossa viranomaistahojen välinen tietojenvaihto on kattavampaa. Luomukeruualueen ulkopuolelle jäävät ainoastaan ne alueet, jotka aidosti eivät kuulu luomuun. Kehitystyöstä huolimatta uudetkin luomualueiden kartat ovat saatavissa edelleen vain paperiversioina tai sähköisesti pdf-muodossa.

Kuvio 3 Sipola

Kuvio 3. Luomukeruualueen karttaote Posiolta, uusi selvitystapa (Peltola & Vuorela 2014)

Luomukeruu nykyaikaistuu teknologialla ja yhteistyöllä

Teknologian kehitys ja paikkatietoaineistojen saatavuuden helpottuminen luovat mahdollisuuksia uusiin ratkaisuihin myös luomukeruualueiden selvittämisessä ja luonnon eri käyttömuotojen yhteensovittamisessa. Julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteensopivuuden kehittäminen luo edellytyksiä sähköisten luomukeruukarttojen laatimiselle, kunhan yhteistyötä eri viranomaistahojen kanssa saadaan edelleen kehitettyä.

Tieto yksityismetsissä toteutetuista, valtion tukemista luomusertifiointiin vaikuttavista lannoituksista on saatavissa Metsäkeskuksen kautta. Metsäkeskuksella on kuitenkin rajoituksia siihen, missä muodossa ja kenelle se voi tietoja eteenpäin luovuttaa. Sähköinen tiedonsiirto ei ole toistaiseksi ollut mahdollista luomukeruualueiden selvittämistä varten, ja tämä on merkittävästi vaikeuttanut luomukeruualueiden laajenemista. Sähköinen tiedonsiirto on käytössä joidenkin metsänomistajatahojen kanssa tehtävässä tiedonsiirrossa, mutta suuri osa tiedoista siirretään vielä tällä hetkellä manuaalisesti mikä vaikeuttaa luomukeruualueiden laajentamista.

Lakia Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä ollaan päivittämässä. Päivittämisessä pyritään metsävaratiedon aikaisempaa vapaampaan jakamiseen, ja tämä voi avata mahdollisuuksia myös alueiden luomukelpoisuuden määrittelyssä tarvittavan tiedon aikaisempaa helpompaan saatavuuteen. Luomukeruun kehittämisen kannalta tämä on erittäin tärkeä ja ajankohtainen kysymys joka tulee huomioida lain päivittämisessä.

Sähköinen tieto luomustatuksesta yhdistettynä paikkatietoon avaa täysin uusia mahdollisuuksia esimerkiksi marja-alan toiminnan kehittämiselle. Käytännössä kehitys voi tarkoittaa esimerkiksi luomukeruun mobiilisovelluksen luomista. Alueittain kerättävien satomäärien seurantatietojen kerryttäminen luo mahdollisuuksia toiminnanohjausjärjestelmälle, jonka avulla yritykset voivat nykyistä tehokkaammin seurata ja kehittää prosessejaan. Myös poimijoiden näkökulmasta reaaliaikainen tiedonsaanti tehostaa työskentelyä ja siten parantaa ansaintamahdollisuuksia.

Reaaliaikaisten sijaintitietojen käytön myötä maastossa toimimisen turvallisuuden lisääntyminen on marja-alan yritysten näkemyksen mukaan merkittävä mobiilin teknologian tuoma hyöty. Marja-alan lisäksi kiinnostusta luomukeruualueiden mobiilin tiedon hyödyntämiseen on myös luontoon pohjautuvia palveluja tuottavilla matkailuyrityksillä, jotka näkevät luomutiedon tarjoamisen asiakkaitaan kiinnostavana tietona.

Teknologian tuomien uusien mahdollisuuksien hyödyntämisen lisäksi älykästä käyttöä on luonnonraaka-aineiden jalostusasteen nostaminen. Kotimainen teollisuus on viime vuosina lisännyt marjojen käyttöä ja markkinoille on saatu uusia tuotteita kuten marjajauheita, kuivattuja marjoja, marjansiemenöljyjä, kosmetiikkatuotteita, glögejä ja liköörejä. Ruotsissa tuotekehitykseen ja markkinointiin on kuitenkin panostettu Suomea enemmän. Jalostamatonta metsämarjaa viedäänkin meiltä yhä enemmän naapurimaahan, jossa sen synnyttää työpaikkoja jalostusketjuun ja raaka-aineen arvo nousee jalostuksen myötä. Tähän kehitykseen vaikuttavat osaltaan myös maiden erilaiset kuljetustuet, mutta Suomessa tulee panostaa nykyistä enemmän tuotekehityksen ja markkinoinnin edistämiseen.

Elinkeinoja tukeva, luonnon eri käyttömuotoja yhteen sovittava ja paikallisten raaka-aineiden hyödyntämiseen älykkäitä ratkaisuja tarjoava osaaminen on kova vaatimus jota ei voida toteuttaa yhdellä reseptillä. Merkittävä kehitys edellyttää eri alojen osaamisen yhdistämistä ja vuoropuhelua. Lapin AMKin osaamisalojen välisellä yhteistyöllä voidaan tukea luonnonvarojen kestävän käytön edistämistä.

 

Lähteet

Elo, J. 2015. Luomuliitto. Elintarvikeasiantuntijan, Kansainvälisen luomujärjestö IFOAMin EU-ryhmän neuvoston Suomen edustajan haastattelu 24.2.2015.

FiBL & IFOAM 2016. The World of Organic Agriculture. Statistics and Emerging Trends 2016. Research Institute of Organic Agriculture (FiBL) Frick, Switzerland & International Federation of Organic Agriculture Movements (IFOAM), Bonn, Germany.

Inspire-sihteeristö, Maanmittauslaitos & Olavi Köngäs (toim.) 2014. Kansallinen paikkatietostrategia 2016 – Paikkatiedon paikka. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2014. Helsinki.

Kaila, A. & Ihalainen, A. 2014. Metsävarat. Teoksessa A. Peltola (toim.) Metsätilastollinen vuosikirja 2014. Metsäntutkimuslaitos. Sastamala: Tammerprint Oy. 33.

Marsi 2015. Luonnonmarjojen ja –sienten kauppaantulomäärät vuonna 2015. Maaseutuviraston julkaisusarja: Raportteja ja selvityksiä. ISBN 978-952-453-925-8 (Verkkojulkaisu) 3/2016. Maaseutuvirasto. Seinäjoki.

MMM 2014. Lisää luomua! Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja luomualan kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020. Maa- ja metsätalousministeriö. Juvenes Print.

Moisio, S. 2015. Kiina on tärkein suomalaisen metsämustikan vientimaa. Arktiset Aromit ry 24.03.2015. Viitattu 13.4.2016 http://www.arktisetaromit.fi/sitenews/view/-/nid/337/ngid/1/language_code/fi/.

Mäkitalo, I. 2015. Pro Agria. Luonnontuotetoimialakehittäjän haastattelu 6.2.2015.

Peltola, R. & Vuorela, E. 2014. Luomukeruualueiden sertifiointi – selvitysprosessin kehitys – riskienhallintasuunnitelma. Loppuraportin liite. Teoksessa E. Vuorela (toim.) Keruuluomun valvontakäytäntöjen ajantasaistamisen selvityshanke Luomu-Lappi, loppuraportti. Lapin 4H-piiri, Suomen 4H –liitto.

Pirkonen, J. 2015. Suomen metsäkeskus. Esittelijän haastattelu 14.4.2015.

Ristioja A. 2015a. Luonnontuotealan toimialapäällikön haastattelu 22.4.2015.

Sahota, A. 2014. The Global Market for Organic Food & Drink. Teoksessa H. Willer & J. Lernoud. (toim.) The World of Organic Agriculture, Statistics and Emerging Trends 2014. FiBL-IFOAM Report. Research Institute of Organic Agriculture (FiBL), Frick, and International Federation of Organic Agriculture Movements (IFOAM). Bonn. 127 – 131.

 

Asiasanat: luomutuotanto, luonnontuotteet, keräilytuotteet, paikkatietojärjestelmät

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *