Kalle Santala, metsätalousinsinööri (YAMK), projektisuunnittelija, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu
Reeta Sipola, agrologi (YAMK), projektipäällikkö, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu
Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan valtion, kuntien, kuntayhtymien ja muiden julkisen sektorin toimijoiden julkisilla varoilla oman organisaation ulkopuolelta tekemiä hankintoja. Julkisten hankintojen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on noin viidennes, eli arviolta 35 miljardia euroa vuodessa. Kuntien tekemien hankintojen kohdentumisella on merkittävä asema alueellisessa elinkeinotoiminnassa ja työllisyydessä.
Julkisia hankintoja säännellään tarkasti kansallisen menettelysääntelyn kautta, joka puolestaan perustuu pääosin EU-sääntelyn sisältöihin. Sääntelyllä määrätään, kuinka julkisten hankintojen täytyy tapahtua. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa julkisten hankintojen sääntelystä Suomessa. Pääperiaatteet julkisten hankintojen toteutuksessa ovat avoimuus, syrjimättömyys ja tasapuolisuus. Tarkasta sääntelystä huolimatta ammattitaitoinen ostaja kykenee hankintamenettelyä toteuttaessaan huomioimaan hankinnan yhteiskunnalliset ja aluetaloudelliset vaikutukset.
Julkista sektoria vuoroin moititaan vapaaseen markkinakehitykseen puuttumisesta ja ajoittain taas huudetaan apuun kehittämään ja edistämään alueellista kasvua. Useat Suomen vertailumaat ovat Suomea edellä siinä, että julkisella sektorilla on aktiivisempi asema strategisten valintojen tekemisessä ja elinkeinotoimintaan vaikuttavissa päätöksissä. Talouden järkevä organisointi ja tapauskohtaisesti parhaiden vaihtoehtojen valinta edellyttää, että poliittisilla päättäjillä on riittävästi tietoa eri vaihtoehtojen kokonaisvaikutuksista ja tahtotila nähdä vaivaa aluetaloudellisesti viisaiden päätösten tekemiselle.
Kohti uutta normaalia
Talous on riippuvainen luonnonvarojen käytöstä. Biologiset ja mineraaliset luonnonvarat sekä energianlähteet luovat ympäristöraamit, joiden sisällä taloudellinen toiminta tapahtuu. Trendinä on, että uusiutumattomat luonnonvarat ehtyvät samalla kun niiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa. Luonnonvarojen hyödyntämisestä johtuvat päästöt aiheuttavat paikallisia ja maailmanlaajuisia muutoksia ympäristön tilassa ja koko ihmiskuntaa uhkaavia ongelmia, kuten ilmastonmuutos ja vesien pilaantuminen.
Vihreällä taloudella tarkoitetaan taloudellisen hyvinvoinnin turvaamista samalla, kun taloudellisen toiminnan aiheuttamaa ympäristökuormitusta vähennetään. Suomen talouskasvusta huolimatta ympäristön kuormittaminen on viime vuosina osin jopa vähentynyt. Suomessa on osattu tehdä oikean suuntaisia valintoja, vaikka useilla mittareilla mitattuna ympäristöasioissa onkin vielä reilusti tehtävää.
Vihreässä taloudessa tavoitteena on systeeminen muutos, jossa koko yhteiskunta siirtyy hyvinvoinnin lisääntymiseen maapallon kantokyvyn rajoissa. Talouden toiminnan tulee perustua vähähiilisyyteen, luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen, energiatehokkuuteen ja sen tulee olla vastuullista ja oikeudenmukaista. Julkisen talouden ohjauskeinot ovat merkittävässä asemassa sekä tuotannon että kulutuksen kannustamisessa kohti kestävämpää yhteiskuntaa.
Vihreä talous aluetalouden edistäjänä
Julkisten hankintojen aluetaloudellisesta merkityksestä on Suomessakin tehty selvityksiä ja niillä on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia alueiden taloudelliseen toimeliaisuuteen ja työllisyyteen. Hankintojen kerrannaisvaikutuksia tulisi tuoda nykyistä konkreettisemmin esiin ja huomioida vastuullisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi Lapin elintarvikeohjelmassa esitetyn laskelman mukaan Lapin omavaraisuusasteen nostaminen 30 prosenttiin ohjelmassa mainittujen elintarvikkeiden osalta vuoteen 2025 mennessä tulee tuottamaan elintarvikealalle maakuntaan 132 miljoonan euron lisätulot ja 1300 suoraa työpaikkaa.
Elintarvikkeiden ohella energiaomavaraisuudessa on kehittämispotentiaalia, jolla voi tulevaisuudessa olla merkittävä vaikutus aluetalouteen. Lapin hajautetun uusituvan energian ohjelmassa tätä potentiaalia on havainnollistettu hyötylaskelmilla, joissa energiaomavaraisten kylien pääoma ei poistu alueelta vaan jää paikallistasolle. Haja-asutusalueiden oma energiantuotanto aiemmin hyödyntämättömistä energiavaroista on hyvä esimerkki vihreän talouden toimintamallista, joka vähentää ympäristön kuormittumista, luoden samalla alueelle elinkeinotoimintaa ja työllisyyttä. Taloudellisten etujen lisäksi uusiutuvaan energiaan perustuvat hajautetut ratkaisut hyödyttävät ympäristöä ja parantavat huoltovarmuutta. Vihreän talouden periaatteiden soveltaminen aluetaloudessa vaatii alueellisten erityispiirteiden tunnistamista ja hyödyntämistä ja siksi kuntatason päättäjät ovat merkittävässä asemassa vihreän talouden edistämisessä.
Vastuullisuuskysymysten huomioimisessa monet yritykset ovat tehneet välttämättömyydestä hyveen. Tiedostavat kuluttajat vaativat yrityksiltä läpinäkyvyyttä ja vastuullisuuden osoittamista. Maailmanlaajuinen kuluttajaboikotti voi uhata eettisesti kestämätöntä toimintaa. Tällä hetkellä vastuullisuusraportointiin velvoitetaan yli 500 työntekijän yrityksiä, joiden liikevaihto on yli neljä miljoonaa euroa. Läpinäkyvyyden vaatimus on kuitenkin megatrendi, joka ulottuu yhteiskunnassamme yhä uusille alueille. On oletettavaa, että raportointivaatimus asetetaan jatkossa myös julkisen sektorin toiminnalle, joka kokoluokaltaan monissa kunnissa yltää suuren yrityksen mittaluokkaan.
Lapin kunnat ovat kiinnostuneita vihreän talouden tuomista mahdollisuuksista elinvoimaisuuden turvaajana. (Kuva: Pirjo Santala)
Tietoa päätöksenteon tueksi
Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on huomattu vihreän talouden mahdollisuudet maiden pohjoisosien elinvoimaisuuden turvaamisessa. Pohjoiskalotin harva asutus, yritysten vähyys, maantieteelliset rajoitteet ja esimerkkien puute vihreän talouden hyödyistä hidastavat vihreän talouden leviämistä kaikissa alueen maissa. Haluttomuus investointeihin ja innovatiivisiin yrityskokeiluihin voi johtua luottamuksen puutteesta maaseudun kehittymismahdollisuuksiin. Pohjoismaiden vahvuuksia vihreän talouden edistämisessä ovat laajat uusiutuvat luonnonvarat ja monipuolinen osaaminen niiden hyödyntämiseksi. Vahvuuksien tehokkaampi hyödyntäminen mahdollistaa siirtymisen kestävämpään, vähähiiliseen, resurssitehokkaaseen ja kilpailukykyiseen vihreään talouteen ja uusien arvoketjujen rakentamiseen.
Julkisen sektorin virkamiehet ja heidän toimintaansa ohjaavat poliittiset päättäjät tarvitsevat enemmän ja objektiivisempaa tietoa ja osaamista vihreän talouden mahdollisuuksista. Tieto resurssitehokkuudesta, ympäristöystävällisyydestä ja kiertotalouden eri osa-alueista tukee vastuullista päätöksentekoa. Green Rural Economy GRUDE -hankkeen tavoitteena on tiedonvälityksen keinoin parantaa vihreän talouden toimintaedellytyksiä harvaan asutuilla alueilla sekä luoda vihreästä kasvusta vakiintunut toimintamalli. Hankkeen toimenpiteitä ovat muun muassa alueellinen tiedottaminen, työpajat, viherinnovaatioleirien järjestäminen ja kansainvälisen verkostoyhteistyön kehittäminen.
Viime vuoden lopulla käynnistyneen Interreg Nord -ohjelmasta rahoitettavan hankkeen päätoteuttaja on Lapin ammattikorkeakoulu. Osatoteuttajina ovat Luonnonvarakeskus Suomesta, alueellinen kehittämisyhtiö Strukturum i Jokkmokk Ruotsista ja tutkimus- ja kehittämisinstituutti SINTEF Nord Norjasta. Tiedonvälityshankkeen kohderyhmänä ovat erityisesti hankealueen julkisen sektorin edustajat, yritykset ja oppilaitokset mutta myös kolmannen sektorin toimijat ja kansalaiset.
Lähteet:
Pyykkönen, J. 2016. Vaikuttavuuden hankinta – Käsikirja julkiselle sektorille. Sitran selvityksiä 115. 9 / 2016. https://media.sitra.fi/2017/02/27175254/Selvityksia115-2.pdf
Hämäläinen, T. 2017. Mikä on julkisen sektorin tehtävä? – Suomessa talouskeskustelu laahaa muita maita jäljessä. Talouselämä. https://www.talouselama.fi/uutiset/mika-on-julkisen-sektorin-tehtava-suomessa-talouskeskustelu-laahaa-muita-maita-jaljessa/f0bd3f29-84ea-3e3d-a131-bf4dff2f76ee Viitattu 8.1.2020.
Antikainen, R., Lähtinen, K., Leppänen, M. & Furman, E. 2013. Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41446/YMra1_2013_Vihrea_talous_suomalaisessa_yhteiskunnassa.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Häyrynen, T., Kuha, R. & Asiala, J. 2017. Lapin elintarvikeohjelma – Toimenpiteet ja tavoiteasettelu vuoteen 2025 elintarvikealan kehittämiseksi Lapissa. Lapin liitto. https://issuu.com/lapinliitto/docs/elintarvikeohjelmaa4
Asiala, J., Alakunnas, T. & Häyrynen, T. 2017. Lapin hajautetun uusiutuvan energian ohjelma – Kohti energiaomavaraista maaseutua. Lapin liitto. https://issuu.com/lapinliitto/docs/lapinenergiaohjelma
Berndson, T. 2018. Vastuullisuus nivottava osaksi arkea. Kuntatyönantaja 3/2018. https://www.kuntatyonantajalehti.fi/2018/3/vastuullisuus-nivottava-osaksi-arkea Viitattu 10.1.2020.
Asiasanat: vihreä talous, julkinen sektori, aluetalous, Pohjoiskalotti
Hyvä Kalle!
Toki kaikkia toimialoja tarvitaan. Ajoittain Lapissa on näyttänyt olevan panostus ja usko yhteen tai pariin alaan suhdanteiden mukaan. Peruselinkeinoista alkavaa pitkää ketjua jalostuksen, markkinoinnin ja kaupan kautta on vastaavasti usein aliarvioitu. Tornion ja Kemin tehtaat ovat tuoneet ja tuovat maakuntaan merkittävästi alueen ulkopuolista rahaa. Vallan merkitykseen elinkeino-, luonnonvara- ja ympäristöpolitiikassa kannattaa panostaa. Vallan käytöstä suunnittelu-. ohjaus- ja päätöksöntekoprosesseissa on mahdollista löytää kehitettävää koko Lapin alueen ja sen seutukuntien hyvinvoinnin editämiseen.
Hieno kirjoitus Reetalta ja Kallelta.
Peruselinkeinojen eli maa-, metsä- ja kalatalouden sekä kaivannaiselinkeinon muita suurempia kerrannaisvaikutuksia alue- ja kansantalouteen otetaan vieläkin niukasti huomioon alueita ja elinkeinoja kehitettäessä. Peruselinkeinot peittoavat teollisuuden ja varsinkin palvelualojen (mm. matkailu) kerrannaisvaikutukset selvästi.
Kiitoksia Tapio kommentista! Lapin harvalukuiseen elinkeinokenttään sopii ja tarvitaan kaikki toimialat mukaan. Tarvitsemme ehdottomasti myös elinkeinoja, jotka tuovat alueen ulkopuolista rahaa talouteen. Pelkät sisämarkkinat eivät riitä ylläpitämään talouden kehittymistä ja sitä myötä säilyttämään kuntien elinvoimaisuutta.
Vihreän talouden näkökulmasta yhteisöjen kestävyys rakentuu paikallisten luonnonvarojen hyödyntämisen ja kuten sanoit, hyödyntämisen tuomien kerrannaisvaikutusten varaan. Hajautetun, uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan energiantuotannon ja paikallisen ruuan lisäksi yhteisöjen vihreän talouden mukaista kestävyyttä parantavat muun muassa autoilua vähentävä yhdyskuntarakenne ja kierrätystehokas jätehuolto.