Marko Latvanen, FM, johtava asiantuntija, Digi- ja väestötietovirasto
Kun OpenAI julkaisi marraskuussa 2022 ChatGPT:n eli GPT3-kielimallin käyttöliittymäsovelluksen vapaasti käytettäväksi, monesta tuntui siltä, että nyt viimeinkin alkoi tekoälyn aikakausi, jota on luvattu jo pitkään. Tässä on nyt jokin ei-ihminen, joka osaa ottaa vastaan kysymyksiä, vastata niihin ja keskustella asioista ihan tavallisella kielellä, jopa suomeksi. Ja toiset sovellukset tuottavat kuvaa ja jopa sävellyksiä. Onko kone siis saanut nyt ihmisen kaltaisen älykkyyden, ja ehkä peräti jonkinlaisen tietoisuuden?
Voiko olla jopa niin, että supertekoäly ottaa vallan ja lopulta hävittää ihmisen sivilisaation?
Yksinkertainen vastaus: ei, ei ja ei.
Tekoälymenetelmiä käyttävien sovellusten muuttuminen toiminnaltaan ihmismäisemmiksi on omiaan hämäämään tavan kansalaista. On vaikea ottaa asioita asioina ja tietokonetta tietokoneena, kun sovellus tuntuu keskustelevan kanssasi sujuvammin ja johdonmukaisemmin kuin useimmat kaverisi.
Meillä, jotka emme ole datatieteen tutkijoita tai tietojärjestelmien suunnittelijoita, olisi paremmat edellytykset suhtautua järkevästi tekoälymenetelmiin ja niihin perustuviin sovelluksiin, jos meitä olisi informoitu aiheesta ajoissa selkeäkielisesti, havainnollisesti, johdonmukaisesti ja laajasti eri kanavilla: verkkosivustoilla, sanomalehdissä, televisiossa, peruskoulussa, lukiossa, aikuis- ja kansalaisopistoissa.
Suomessa on kyllä tuotettu hyviä tietokokonaisuuksia tekoälyn perusteiden ymmärtämiseen. Esimerkiksi professori Hannu Toivosen tuore Mitä tekoäly on? -kirja on mainio, helposti sulava ja tiivis valaistus aiheen perusasioihin. Helsingin yliopiston maksuttomat, kaikille avoimet Tekoälyn perusteet ja Tekoälyn etiikka -verkkokurssit ovat saaneet englannin- ja suomenkielisinä versioina varsin paljon käyttäjiä. Mutta kuinka paljon on tarpeeksi koko kansalaisyhteiskunnan evästämiseen siten, että meillä olisi yhteisesti jaettu, faktapohjainen ymmärrys tästä aiheesta? Millainen prosentti suomalaisista on suorittanut nuo kurssit ja/tai lukenut Toivosen kirjan tapaisia hyviä yleisesityksiä?
Kun vuonna 2006 analoginen televisiotoiminta vaihtui nykyiseen digitelevisioon, kansalaisia informoitiin monin tavoin usean kuukauden julkisin varoin rahoitetulla kampanjalla monissa mediakanavissa. Nyt, kun olemme siirtymässä algoritmisten järjestelmien aikaan, jossa ”älykäs” (hipsut tahallisia) tietotekniikka käsittelee meihin jokaiseen liittyvää tietoa ja ottaa aiempaa selvästi suuremman roolin niin hallinnossa, työelämässä kuin sotessa, mitään yhtä laajaa ymmärryttämisen kampanjaa ei näy eikä kuulu.
Pidän tätä erikoisena tilanteessa, jossa maailman kriisit ja konfliktit osuvat samaan ajankohtaan, jossa ihmisen toimintaa uskottavan tuntuisesti jäljittelevät, kovalla hypellä markkinoitavat algoritmiset sovellukset ovat nousseet tutkimus- ja kehitysympäristöistä helposti käytettäväksi kaikille, myös niille, jotka pyrkivät aiheuttamaan tietoisesti haittaa, vahinkoa ja hämmennystä.
Tekoälyä on ollut upotettuna älylaitteisiin ja vaikkapa autoihin jo pitkään. Me emme vain ole nähneet sitä, eikä meillä siten ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa sen kehittämiseen, vaikka älylaitteet vaikuttavat meihin keräämällä meistä jatkuvasti tietoja ja käyttämällä sitä tavoilla, jotka ovat meille yhtä näkymättömissä kuin laitteiden tekoälyelementit itse.
Jos meillä ei ole näkyvyyttä eikä riittävää ymmärrystä näihin teknologioihin ja niihin liittyvään tietojemme keräämiseen ja käyttöön, emme myöskään kykene yhteiskuntina vaatimaan tekoälyn kehittämistä tosiasiallisesti hallitsevilta digijäteiltä ja valtioilta vastuullisuutta, reiluutta ja yhdenvertaisuutta. Jotta voimme vaatia ja äänestää lompakoillamme ja tavoilla, joilla käytämme älylaitteita ja palveluja, tarvitsemme perusymmärryksen tekoälyn todellisesta luonteesta.
Niin sanotun tekoälyn perusperiaate on jopa aika yksinkertainen: tilastomatematiikan ja teknologian suomin suurin laskentatehoin tekoälysovellukset laskevat todennäköisyyksiä – ei totuuksia tai täsmällisiä tuloksia – niille annetuista tietoaineistoista. Kaikki, mitä kukin tekoälysovellus ”tietää”, on täysin siihen käytetyn opetusaineiston varassa. Shakkia pelaava tai uutta lääkettä kehittävä sovellus ei osaa mitään muuta. ChatGPT:n takana on kielimalli, joka ei osaa mitään muuta kuin tilastomatemaattisesti arvata lauseessa olevaa sanaa seuraavan sanan; itse asioista se ei ymmärrä tuon taivaallista. Se, että se näyttää ajattelevan ja keskustelevan, on pelkkä illuusio, joka on luotu massiivisella opetusaineistolla ja mutkikkaalla matemaattisella algoritmilla. Mitään inhimillistä älyä siinä ei ole.
Tästä syystä meidän tulisi tarkoin harkita, mihin käytämme tekoälysovelluksia. Meillä tulla ymmärrys siitä, mitä algoritmisilla järjestelmillä voi ja ei voi tehdä. Ne voivat auttaa haastavien ilmiöiden kuten ilmastonmuutoksen tai vaikeiden sairauksien tutkimisessa, ja ne voivat suorittaa puolestamme sellaisia laskentatöitä, joihin emme itse pysty ajan ja resurssien puuttuessa. Ne voivat vaikkapa ehdottaa erilaisia malleja paremmin toimiviksi tulevaisuuden kaupungeiksi ja sujuvammaksi, puhtaammaksi liikenteeksi.
Mutta meidän ihmisten omiin asioihin ne eivät pysty, koska ne eivät ymmärrä meitä, etenkin kun jokaisella meistä on omat taustamme, olosuhteemme, luonteemme, rajoitteemme ja tavoitteemme. Eivät silloinkaan, kun Replikan kaltainen ”tekoäly-ystävä” väittää ”ymmärtäväsi” sinua ja olevan ”aina puolellasi”. Se ei ole superälyä, se on markkinointia.
Tietokone ei ymmärrä meitä lainkaan. Tekoälysovellus on tietokonesovellus, joka tekee vain sitä, mitä sen kehittäjät haluavat sen tekevän, ja kehittäjillä on omat motiivinsa, jotka eivät ole aina selvästi tiedossa. Jos tekoäly on jonkinlainen uhka ihmiskunnalle, se ei johdu tekoälyteknologiasta vaan ihmisistä, jotka sitä kehittävät ja niistä tavoista, joilla he järjestelmiään käyttävät. Tästä syystä me tarvitsemme lisää yleistajuista tietoa ja ymmärrystä, jotta voimme itse käyttää näitä välineitä hyödyllisesti, vastuullisesti ja kestävästi.
Koska vastuu siitä, mitä tekoälysovellukset tekevät ja miten niitä käytetään, ei ole noilla sovelluksilla.
Se on meillä kaikilla, nyt ja aina.
”On tärkeää huomata, että ihmisillä ei tarvitse olla teknistä ymmärrystä voidakseen osallistua keskusteluihin siitä, miten järjestelmiä suunnitellaan, miten niitä kehitetään, missä yhteyksissä niitä käytetään tai mihin tarkoituksiin niitä käytetään … Tekoälystä puhuttaessa on todella tärkeää puhua siitä inhimillisenä pyrkimyksenä. Se on jotain, jonka ihmiset luovat ja jota muokkaavat organisaatioiden ja ihmisten päätökset.” – Mhairi Aitken, ethics fellow at the The Alan Turing Institute, 29.8.2023