Varsin mielenkiintoinen lukukokemus tämä oppimisen ja koulutuksen urbaaneja myyttejä käsittelevä teos. Myyttien murtaminen tehdään sen valossa, että mitä tutkimustulokset kertovat käsitellyistä teemoista. Mukana on varsin ajankohtaisia teemoja, joista muutama sellainen tässä, joihin törmää aika usein arjessa.
Käytettävä teknologia ei määrittele oppimisen tehokkuutta, vaan se, miten välinettä käytetään ja kuinka laadukasta sillä toteutettava opetus on. Hyvät menetelmät ja ohjaus toimivat tuottavat yhtä hyvän tuloksen niin luokassa kuin verkossakin. Eli oppimisprosessin pedagoginen/didaktinen suunnittelu ja tvt:n käytön suunnittelu osana tätä on tärkeää.
Diginatiiveja, jotka oppisivat eri tavoilla kuin muut sukupolvet, ei ole olemassa. Ei nimittäin ole olemassa näyttöä siitä, että diginatiivit edellyttäisivät muunlaista opetusta ja oppimisen menetelmiä kuin muut sukupolvet. Nyt voi siis lopettaa puheet siitä muuttuneesta opiskelijamateriaalista.
Kirja sisältää myös jonkin verran käytännön vinkkejä/asioita, joita kannattaa huomioida. Nyt kun videot/videoiden käyttö on aivan selkeästi lisääntynyt/lisääntymässä opetuksessa, esimerkiksi käänteisen luokkahuoneopetuksen myötä, kannattaa tutustua osioon, jossa on tähän liittyviä vinkkejä. Tutkimusten mukaan oppimisen näkökulmasta esimerkiksi 20 minuutin videoklippi kannattaa pätkiä neljäksi viiden minuutin pätkäksi ja oppijalla ei pidä olla mahdollisuutta pysäyttää/keskeyttää klip
piä tai pätkimisestä saatu hyöty menetetään.
Kirjan muita teemoja ovat mm. oppimistyylit – oppimistyylien huomioon ottamisella opetuksessa ei ole havaittu olevan merkitystä . Ja tiesitkö, että herra Maslow ei koskaan piirtänyt tarvehierarkia-kuviota, joka on laajasti levinnyt maailmalla hänen tekemänään? Toki hän kuvasi kirjallisesti asian, mutta kuviota, sellaisena kuin sen meistä lähes jokainen tietää, hän ei tehnyt.
Jos kiinnostuit, niin tässäpä kirjan tiedot.
De Bruyckere Pedro, Kirschner Paul A. & Hulshof Casper D.
Urban Myths about Learning and Education. 2015. Elsevier Inc.
