Yhden osallistujan vallan subjektiivinen jälkipala
Kävin ITK:ssa viimeksi toissa vuonna ja ilmiselvin ero edelliskertaan oli, että lähes kaikki osallistujat – aina kun tilanne mahdollisti – kaivoivat nyt hiukan piiloylpeinä tablettinsa syliin tai pöydälle komeilemaan, riippumatta siitä tuliko sitä siinä käytettyä vai ei. Minä myös. Toissavuonna niitä ei vielä juuri näkynyt.
Suurimman hypetyksen kohteena olikin ehkä eniten juuri tablettien käyttö opetuksessa. Muutakin mobiiliutta oli, mutta vähemmän. Tablettien käyttökin on hiukan ristiriitaista: rahaa puuttuu hommata kaikille oppijoille omat laitteet, joten soveltaen niitä kokeiltiin ryhmätöissä ja pistetyöskentelyssä. Tablettien yksi pääominaisuus, vehkeen personoiminen yhdelle käyttäjälle, jää silloin pois.
Hyödyllisin tilaisuus itselleni oli Suomessa rutkasti painoarvoa omaavien ammattilaisten esitys avoimista oppimisratkaisuista ja niiden toivottavasta tulevaisuudesta. HAMK:in Leena Vainion mainion alustuksen jälkeen äänessä kyseisessä teemaseminaarissa olivat Jouni Kangasniemi Opetusministeriöstä, Anne Rongas Suomen eOppimiskeskuksesta ja AVO-hankkeesta sekä Tarmo Toikkanen Aalto-yliopistosta.
Leena Vainio (HAMK) alusti avoimiin oppimisratkaisuihin täyteen tuupatussa seminaaritilassa
Jouni Kangasniemi totesi valtioneuvoston tehneen viime vuonna periaatepäätöksen avoimesta datasta. Uuden ja avoimen opetussuunnitelmatyön perusajatuksena on miettiä mitä koulusta valmistuvan pitäisi osata v. 2025. Suunnitelmatyöhön saisi osallistua kaikki opettajat: mitä opiskelijan osaaminen on tulevaisuudessa, mitä se vaatii opettajalta ja mitä tarkoittaa se opettajankoulutuksessa. Myös opettajien osaamistasot, ope.fi, on syytä päivittää.
Anne Rongas mainitsi opettajankin olevan koulussa yksi oppija muiden joukossa. Hän toivoi koulut nähtävän osaamiskeskittyminä ennemmin kuin erilaisia asioita osaavien opettajayksilöiden työpaikkana, kouluissahan on töissä muitakin henkilöitä kuin opettajia. Rongaksella oli myös mainio perustelu datan avoimuuteen: miten koko ihmiskuntakaan muuten kehittyy, kuin ratkomalla yhdessä ongelmia. Jos kaikki nyhräävät omissa nurkissaan tai omissa pienissä nuotiopiireissään, ei edistymistä paljoa tapahdu?
Tarmo Toikkanen totesi avoimuudesta puhuessaan, että netissä julkisesti oleva materiaali ei vielä ole avointa. Materiaali pitäisi vielä muistaa merkitä vaikka CC-lisensseillä, jotta se avoimuuskin syntyisi. Toikkanen mainitsi esimerkkinä MIT-yliopiston USA:ssa, jossa on jo 10 vuoden ajan ollut kaikki oppimateriaali vapaasti kaikkien saatavilla verkossa.
Eikö olisikin ihanaa ja väheneviä resursseja tehokkaasti käyttävää ajattelua, ettei kaikkien tarvitsisi keksiä sitä kuuluisaa pyörää itse uudestaan ja uudestaan myös täällä koto-Suomessa?
(Edit: esiintyjien järjestys saattoi olla myös toinen, nimim: muistiinpanot sekaisin;))