Parin viime päivän ajan olen saanut jakaa kokemuksia ja oppia uusia asioita verkko-opetuksesta kansainvälisessä seurassa. Tampereella järjestetyssä EdMedia-konferenssissa oli osallistujia yli 60 maasta. Kaikesta kuullusta, nähdystä ja opitusta muutamia poimintoja tässä.
On olemassa jo työkaluja siihen, että voidaan automaattisesti analysoida online-luennon aikana käydyn chättikeskustelun sisältö sisällön analyysimenetelmillä, jolloin siinä on laadullinen näkökulma mukana. On myös jo kokeiluja ja tuloksia siitä, että koneen tekemä analyysi ja kokeneen asiantuntija tekemä analyysi vastaavat hyvin lähelle toisiaan. Näiden tekniikoiden yleistyessä voidaan varmasti puhua jo oppimisen analysoinnista. Sovelluskohteita löytyy runsaasti verkko-opetuksen saralla ja hienoa on se, että tällä tavoin voidaan tuottaa nimenomaan tietoa prosessinaikaisesta tekemisestä ja oppimisesta arvioinnin pohjaksi.
Kotimaisena keynote-puhujana oli akatemiaprofessori Erno Lehtinen, joka puhui diginatiiveista, joiden joukossa on grasshoppereita. Negatiivisen tulkinnan mukaan Grasshopperit hyppivät netissä pintapuolisesti lähteestä toiseen, positiivisen tulkinnan mukaan on olemassa myös ihmisiä, jotka kykenevät ilman laajaa aikaisempaa tietoa hyppäämään asiasta tai ilmiöstä toiseen. Pääpointtina tässä kai se, että pinnallinen google-hakujen varassa oleva tiedon käsittely ei riitä. Pohdinnan arvoinen asia, kun ohjaamme opiskelijoita verkko-opinnoissa ja muutenkin etsimään ja käsittelemään tietoa. Twiittasin aiheesta myös. Ja olihan mukana myös kotimaista design ja oppimisen tutkimuksen osaamista Aalto yliopistosta. Alla oikealla olevassa kuvassa Aallon tutkimusryhmän kehittelemä yhteisöllisen työskentelyn mahdollistava ohjelmisto. Pakkohan näitä oli käydä näpelöimässä, kun esille laittamisessa oli hyvä design.
Lopuksi voisi sanoa, että MOOC siellä ja MOOC täällä. Yksi selkeästi kuumimmista aiheista olivat siis MOOCit eli avoimet, massoille suunnatut verkkokurssit. Vaikea sanoa niistä mitään lyhyesti. Esitykset käsittelivät niiden tekemisestä saatuja kokemuksia ja olipa mukana tutkimuksia pedagogisista lähestymistavoista myös. Yhdessä tutkimuksessa oli vertailtu 17 erilaista MOOC-kurssia (mm. Courseran ja Udacityn tarjoamia) pedagogisella arviointikriteeristöllä. Alustavien tutkimustulosten mukaan toteutustavoista löytyi kaksi pedagogista päälinjaa, acquisition ja participation. Näistä ensimmäinen viittaa oppimiseen tiedon hankkimisena oppijan ulkopuolelta ja toinen toinen yhteisölliseen tiedonrakentamiseen. Ilmiö on vielä nuori ja lisää tutkimustietoa tulee koko ajan lisää.
Löytyipä maailmana ”kollegoita” meille eOppimispalveluiden väellekin valtameren takaa. Täältä esimerkiksi vasta perustettu online-opetuksen tukiyksikkö ja heidän tekemistää lisää tästä blogista.
Niin, ja olihan allekirjoittaneellakin esitys konferenssissa.
