Categories
eOppimiskeskus eOppimispalvelut pedagoginen tekninen

Online-tuulia -EdMedia 2014

Parin viime päivän ajan olen saanut jakaa kokemuksia ja oppia uusia asioita verkko-opetuksesta kansainvälisessä seurassa. Tampereella järjestetyssä EdMedia-konferenssissa oli osallistujia yli 60 maasta. Kaikesta kuullusta, nähdystä ja opitusta muutamia poimintoja tässä. 

Learning analytics on ollut pinnalla muutamia vuosia ja mitä kaikkea se (voi) tarkoittaa alkaa pikku hiljaa hahmottua, ainakin itselleni.  Aiheesta puhui Simon Buckingham Shum otsikolla Learning analytics, future assessment. Jos lyhyesti yrittää sanoa, niin learning analytics on sitä, että kerätään, hyödynnetään ja visualisoidaan sähköisten järjestelmien, esimerkiksi opiskelijoiden käyttämien verkkovälineiden, tuottamaa dataa eri tarkoituksiin. Tällä tavoin voi esimerkiksi kurssilla ennustaa ne opiskelijat aika tarkasti, jotka tarvitsevat erityistä tukea, visualisoida opiskelijoiden etemistä ja osallistumista jne. kertoi Buckingham esimerkkeinä. Mutta, kertovatko nämä mitään oppimisesta, kysyi (myös) luennoitsija.

On olemassa jo työkaluja siihen, että voidaan automaattisesti analysoida online-luennon aikana käydyn chättikeskustelun sisältö sisällön analyysimenetelmillä, jolloin siinä on laadullinen näkökulma mukana. On myös jo kokeiluja ja tuloksia siitä, että koneen tekemä analyysi ja kokeneen asiantuntija tekemä analyysi vastaavat hyvin lähelle toisiaan. Näiden tekniikoiden yleistyessä voidaan varmasti puhua jo oppimisen analysoinnista. Sovelluskohteita löytyy runsaasti verkko-opetuksen saralla ja hienoa on se, että tällä tavoin voidaan tuottaa nimenomaan tietoa prosessinaikaisesta tekemisestä ja oppimisesta arvioinnin pohjaksi.

Muutama twiitti grasshoppereihin liittyen.
Muutama twiitti grasshoppereihin liittyen.
Mobiilien käyttö opetuksessa ja oppimisessa oli arvatenkin myös yksi esillä ollut teema. Jos haluatte nähdä esimerkin siitä, kuinka mobiileja voi käyttää äärimmäisen monipuolisesti hyödyksi kansainvälisessä tiimityöskentelyssä/-opettajuudessa ja opiskelussa, niin katsokaa tämä kooste käytetyistä työkaluista ja toteutuksesta,  (joka on myös esimerkki siitä, että Evernotea voi käyttää myös tiedon koostamiseen ja jakamiseen). Keissin esitteli Thomas Chochrane Uudesta Seelannista.

Kotimaisena keynote-puhujana oli akatemiaprofessori Erno Lehtinen, joka puhui diginatiiveista, joiden joukossa on grasshoppereita. Negatiivisen tulkinnan mukaan Grasshopperit hyppivät netissä pintapuolisesti lähteestä toiseen, positiivisen  tulkinnan mukaan on olemassa myös ihmisiä, jotka kykenevät ilman laajaa aikaisempaa tietoa hyppäämään asiasta tai ilmiöstä toiseen. Pääpointtina tässä kai se, että pinnallinen google-hakujen varassa oleva tiedon käsittely ei riitä. Pohdinnan arvoinen asia, kun ohjaamme opiskelijoita verkko-opinnoissa ja muutenkin etsimään ja käsittelemään tietoa. Twiittasin aiheesta myös. Ja olihan mukana myös kotimaista design ja oppimisen tutkimuksen osaamista Aalto yliopistosta. Alla oikealla olevassa kuvassa Aallon tutkimusryhmän kehittelemä yhteisöllisen työskentelyn mahdollistava ohjelmisto. Pakkohan näitä oli käydä näpelöimässä, kun esille laittamisessa oli hyvä design.

Lopuksi voisi sanoa, että MOOC siellä ja MOOC täällä. Yksi selkeästi kuumimmista aiheista olivat siis MOOCit eli avoimet, massoille suunnatut verkkokurssit. Vaikea sanoa niistä mitään lyhyesti. Esitykset käsittelivät niiden tekemisestä saatuja kokemuksia ja olipa mukana tutkimuksia pedagogisista lähestymistavoista myös. Yhdessä tutkimuksessa oli vertailtu 17 erilaista MOOC-kurssia (mm. Courseran ja  Udacityn tarjoamia) pedagogisella arviointikriteeristöllä. Alustavien tutkimustulosten mukaan toteutustavoista löytyi kaksi pedagogista päälinjaa, acquisition ja participation. Näistä ensimmäinen viittaa oppimiseen tiedon hankkimisena oppijan ulkopuolelta ja toinen toinen yhteisölliseen tiedonrakentamiseen. Ilmiö on vielä nuori ja lisää tutkimustietoa tulee koko ajan lisää.

MOOCit ovat osa isompaa kehityskulkua ja murrosta, tässä ajassa muuttuvat useat asiat samanaikaisesti. Sen lisäksi että oppiminen tapahtuu yhä useammin netissä, Curtis J. Bonkin mukaan:
Learning is more video-based,  from wikipedia to videopedia
Learning is more collaborative
learning is more social
learning is more personal
learning is more modifiable
learning is more instantaneous
learning is more global
learning is more massive
jne.

Kyseisen herran hengästyttävä esitys löytyy kokonaisuudessaan täältä. Ja juuri julkaistun kirjan Tec variety, jossa käsitellään mm. motivaation ylläpitämistä online-opetusessa, voit ladata täältä.

Löytyipä maailmana ”kollegoita” meille eOppimispalveluiden väellekin valtameren takaa. Täältä esimerkiksi vasta perustettu online-opetuksen tukiyksikkö ja heidän tekemistää lisää tästä blogista.

Niin, ja olihan allekirjoittaneellakin esitys konferenssissa.

Edmedia_badge

 

Categories
eOppimiskeskus Moodle

The MOO in Moodle

Officially, “MOODLE” stands for Modular Object-Oriented Distributed Learning Environment, but, with a wink to the latest developments in eLearning, the “MOO” could just as well stand for Massive, Open and Online. Moodle’s international user base is massive indeed. Moodle is used in more countries and more languages than any other learning environment. This implies there is a huge international community of Moodle users who have an interest in the maintenance and development of this software. As Moodle is open source, people from all over the world can and do partake in various ways in the development, online via the web site moodle.org. There, all users are welcome to share problems and wishes, fixes and solutions, and learn from each other.  Without exaggeration one can claim that the Using Moodle course at moodle.org has effectively  been a MOOC since before the concept had even been invented!

From an early stage, Moodle has won the support of dedicated companies, Moodle partners, in many countries, which work to support Moodle use in their respective regions, including Finland. Many prestigious institutes of education have adopted Moodle as part of their core services. Prominent among these is one of the largest universities in Europe, the British Open University, with a massive user-base of over 250 000 satisfied online students* dispersed over many countries. (Incidentally, the absolutely largest university in the world, IGNOU in India, with more than 3 million students, also uses Moodle!)  Even in the North of Europe Moodle is widely used in institutes of tertiary education. Let’s have a look at a list of universities in the North and their learning environments (from West to East):

Norway (173 registered Moodle sites)

  • University of Tromsø + HIFM (Fronter)
  • University of Nordland + HIBO (Fronter)
  • Harstad University College (Fronter)
  • Narvik University College (It’s Learning)
  • Nesna University College (Moodle)

Sweden (266 registered Moodle sites)

  • Luleå Technical University (Fronter + Moodle)
  • Mid Sweden University (Moodle)
  • Umeå University (Cambro + Moodle)

Finland (348 registered Moodle sites)

  • Oulu University of Applied Sciences (XXX** + Moodle)
  • Oulu University (XXX** + Moodle)
  • Lapland University (XXX** + Moodle)

Russian Federation (Over 1500 registered Moodle sites)

  • Murmansk State Humanities University (Moodle)
  • Murmansk State Technical University (Correspondence?)
  • Northern (Arctic) Federal University (Moodle)

What can we tell from this list? Well, for one thing it shows that Moodle is the only learning environment that is used in all four Barents countries. In Norway the Norwegian products Fronter and It’s Learning have all but cornered the market, but they are very expensive. Hence, in their projects with us, the Norwegian schools always use our Moodle, because extra seats in their commercial VLEs would cost too much. This is a problem with commercial providers in general. In Sweden the choice of learning environment is more eclectic, but open source is widely used (Cambro, for example, is based on open source Sakai). In northern Finland the commercial product XXX** is in use at all universities, but all these organisations use Moodle on the side, which in itself is already an indicator that XXX** is not an optimal solution. Many institutes of tertiary education in the Russian Federation use Moodle, because of the low cost involved and the fact that Moodle was available in Russian at an early date (and to some extent also, because they became acquainted with Moodle through online projects with Kemi-Tornio UAS).

Categories
eOppimiskeskus Muut

My MOOC Experience

It finally happened! This staff member of the eLearning Centre of Kemi-Tornio UAS completed a MOOC. Well, to be exact, I completed two simultaneously! 🙂 A MOOC is a Massive, Open, On-line Course. The model was developed in the past few years and it had its breakthrough in 2012. The idea behind it is to offer high-level education, for free, to very large student populations worldwide via the Internet. The biggest MOOCs have more than 100 000 enrolled students. This implies that contact between teachers and students must necessarily be very limited and this, in turn, increases demands on the course material to be interactive. There are two main approaches to this. One is crowd-sourcing, in other words the students teach each other with a minimum of online sources provided. These courses rely heavily on on-line discussion and peer-evaluation. The other approach is to create recorded lectures with accompanying interactive study materials.

Categories
eOppimiskeskus

Aaah, avointa tietoa!

Minulla oli mahdollisuus päästä hetkeksi kärpäseksi kattoon Open Knowledge Festivalissa Helsingissä viime viikolla. Koko viikon kestäneessä festivaalissa keskityttiin tarkastelemaan avoimen tiedon hyötyjä sekä sitä, mitä vaikutusta tiedon avoimuudella on yhteiskunnassa. Tapahtumia oli järjestetty useissa Aalto-yliopiston toimipaikoissa ja minä pääsin seuraamaan torstaina iltapäivällä Aalto Pro-tiloissa järjestettyjä PechaKucha-esityksiä ja Kalamaljakeskustelua.

PechaKucha on konseptina mielenkiintoinen ja helppo seurata, kun esitys pysyy mitaltaan kohtuullisena ja vauhdikkaana eikä katsoja väsähdä kesken kaiken. Omassa PechaKucha-esityksessään “Open Education Is Already Here” Vesa Linja-aho kertoi esimerkin avoimuudesta: hän aikoo tehdä matematiikan oppikirjan verkkoon kaikkien käytettäväksi yhdessä muutaman kollegan kanssa, viikonlopun aikana lokakuussa.

Vesa Linja-aho ja avoimet oppimateriaalit
Vesa Linja-aho ja avoimet oppimateriaalit

Elias Aarnio painotti omassa esityksessään että pelkkä avoin saatavuus (“free”) ei ole vielä riittävää vaan vapaa muokattavuus vasta tekee asioista oikeasti avoimia. PechaKucha-esityksiä seuranneessa kalamalja-keskustelussa (mikä sekin oli mielenkiintoinen vertaiskeskustelukonsepti) kuului myös hiukan kritiiikkiä täysin avoimeen muokattavuuteen: jos teen verkkoon omalla nimelläni täysin vapaan materiaalin, ja joku käy muokkaamassa tai lisäämässä virheellisestä tietoa, virheet tulevat minun piikkiini. No, jos kävijöistä jää jälki, niin niinhän ei käy? Tarkoittaako täysin avoin myös anonyymia, ei kai?

Kalamaljassa keskusteltiin myös suurten online-kurssien (MOOC = Massive Open On-line Courses) hyvistä ja huonoista puolista. MIT-yliopisto Massachusettissa USA:ssa on järjestänyt jo kauan kaikille avoimia verkkokursseja, joissa saattaa olla jopa 10 000 osallistujaa. “Unlocking Knowledge, Empowering Minds” – väljällä käännöksellä järjen vahvistamista tiedon avaamisella. Osallistujien arviointi oli yksi teema, joka puhututti osallistujia, samoin opiskelun sosiaalisuuden mahdollinen väheneminen, puhumattakaan siitä, että hyväksytäänkö nämä suoritukset muualla. Mutta ajatelkaapa sitä tiedon ja kehittymisen määrää, mikä olisi mahdollista saada sekä yksilönä että yhteisönä, kun kaikkien olisi mahdollista opiskella kaikkea haluamaansa maantieteestä ja aikatauluista välittämättä, huh huh 🙂