Minulla oli mahdollisuus päästä hetkeksi kärpäseksi kattoon Open Knowledge Festivalissa Helsingissä viime viikolla. Koko viikon kestäneessä festivaalissa keskityttiin tarkastelemaan avoimen tiedon hyötyjä sekä sitä, mitä vaikutusta tiedon avoimuudella on yhteiskunnassa. Tapahtumia oli järjestetty useissa Aalto-yliopiston toimipaikoissa ja minä pääsin seuraamaan torstaina iltapäivällä Aalto Pro-tiloissa järjestettyjä PechaKucha-esityksiä ja Kalamaljakeskustelua.
PechaKucha on konseptina mielenkiintoinen ja helppo seurata, kun esitys pysyy mitaltaan kohtuullisena ja vauhdikkaana eikä katsoja väsähdä kesken kaiken. Omassa PechaKucha-esityksessään “Open Education Is Already Here” Vesa Linja-aho kertoi esimerkin avoimuudesta: hän aikoo tehdä matematiikan oppikirjan verkkoon kaikkien käytettäväksi yhdessä muutaman kollegan kanssa, viikonlopun aikana lokakuussa.

Elias Aarnio painotti omassa esityksessään että pelkkä avoin saatavuus (“free”) ei ole vielä riittävää vaan vapaa muokattavuus vasta tekee asioista oikeasti avoimia. PechaKucha-esityksiä seuranneessa kalamalja-keskustelussa (mikä sekin oli mielenkiintoinen vertaiskeskustelukonsepti) kuului myös hiukan kritiiikkiä täysin avoimeen muokattavuuteen: jos teen verkkoon omalla nimelläni täysin vapaan materiaalin, ja joku käy muokkaamassa tai lisäämässä virheellisestä tietoa, virheet tulevat minun piikkiini. No, jos kävijöistä jää jälki, niin niinhän ei käy? Tarkoittaako täysin avoin myös anonyymia, ei kai?
Kalamaljassa keskusteltiin myös suurten online-kurssien (MOOC = Massive Open On-line Courses) hyvistä ja huonoista puolista. MIT-yliopisto Massachusettissa USA:ssa on järjestänyt jo kauan kaikille avoimia verkkokursseja, joissa saattaa olla jopa 10 000 osallistujaa. “Unlocking Knowledge, Empowering Minds” – väljällä käännöksellä järjen vahvistamista tiedon avaamisella. Osallistujien arviointi oli yksi teema, joka puhututti osallistujia, samoin opiskelun sosiaalisuuden mahdollinen väheneminen, puhumattakaan siitä, että hyväksytäänkö nämä suoritukset muualla. Mutta ajatelkaapa sitä tiedon ja kehittymisen määrää, mikä olisi mahdollista saada sekä yksilönä että yhteisönä, kun kaikkien olisi mahdollista opiskella kaikkea haluamaansa maantieteestä ja aikatauluista välittämättä, huh huh 🙂
