Eija Jumisko, FT, TtM, kehittämispäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
Anu Pruikkonen, HT, KM, kehittämispäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
Jatkuva oppiminen tarkoittaa koko elämänkaaren aikana tapahtuvaa osaamisen kehittymistä ja kehittämistä. Tästä osa on tavoitteellista ja organisoitua ja osa arkipäivän tekemisessä tapahtuvaa (Osaaminen turvaa tulevaisuuden. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset 2020).
Työelämän jatkuvat muutokset edellyttävät osaamisen kehittymistä yksilöiltä, organisaatioilta ja yhteiskunnalta. Oppimisen tuloksena syntyvä uusi osaaminen on yksi elämän peruspilareista.
Kyky jatkuvaan oppimiseen on tulevaisuuden kärkiosaamista. Esimerkiksi kolme neljästä teknologiateollisuuden yrityksestä pitää yksilön kykyä ja motivaatiota jatkuvaan oppimiseen eniten merkitystä kasvattavana yleisenä taitona. (Osaamispulssi Teknologiateollisuus 2021.) Kyse on sekä erilaisista oppimisen taidoista kuten opiskelutekniikoista ja -strategioista sekä vuorovaikutustaidoista että avoimesta ja uteliaasta suhtautumisesta uuden oppimiseen. Hyvä uutinen on se, että oppimisen taitoja voi harjoitella. Oppimisen taitojen kehittäminen on tarpeen, sillä tulevaisuudessa oppiminen voi edellyttää esimerkiksi algoritmista lukutaitoa (ks. esim. Rusanen 2021).
Oppimista tapahtuu kaikkialla, myös huomaamatta ja sattumanvaraisesti. Tästä puhutaan usein informaalina oppimisena. Yksilöltä ja organisaatioilta edellytetään kykyä arvioida ja tehdä näkyväksi eri tavoin hankittua osaamista. Korkeakouluilta tämä edellyttää osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen toimintatapojen kehittämistä sekä työkaluja osaamisen kehittämistarpeiden tunnistamiseen. Samanaikaisesti syntyy tarpeita uudenlaisille ohjauspalveluille, esimerkiksi urasuunnittelun tueksi.
Työelämän jatkuvasta muutoksesta on tullut uusi normaali, mikä johtaa siihen, että yhä useammin osaamisen kehittäminen tapahtuu osana työtä. Työstä kumpuaa oppimistarpeita kiihtyvällä tahdilla. Ongelmanratkaisu yksin ja yhdessä sekä jatkuva tiedon hankkiminen on välttämätöntä. Youtube, erilaiset verkkoyhteisöt, Spotify jne. ovat oivallisia tiedonlähteitä, kun pitää ratkaista jokin askarruttava asia tai perehtyä vaikkapa uuden ohjelmiston käyttöön. Tämä haastaa korkeakoulut kehittämään joustavia oppimisen mahdollisuuksia kuten mikro-oppimiskokonaisuuksia. Osaamisen kehittäminen voi tapahtua myös osallistumalla yhteiskehittämiseen ja kehittämistoimintaan. Tällöin tutkimus- ja kehittämistoiminta näyttäytyy työelämän ja korkeakoulun yhteisenä oppimisympäristönä.
Lapin jatkuvan oppimisen strategian visio 2025 on “Osaava, osallistava ja hyvinvoiva -mahdollisuuksien Lappi”. Keskeisiä arvoja ovat asiakaslähtöisyys ja -läheisyys, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus, kansainvälisyys, vastuullisuus ja avoimuus sekä rakkaus oppimiseen, oppimisen ilo ja lappilaisuus. Lappilaisuus kuvaa työteliästä, sitoutunutta ja luovaa ”tehemä pois” meininkiä monikulttuurisessa maakunnassa ja kolmen rajanaapurin läheisyydessä. Strategiassa painotetaan työssä olevan työikäisen väestön osaamisen uudistamista ja kehittämistä maakunnan osaamistarpeisiin vastaamiseksi. (Pitkospuilta revontulille – Lapin jatkuvan oppimisen strategia vuosille 2021–2025).
Tässä Lumen-lehden numerossa kuvataan ja pohditaan jatkuvaa oppimista sekä sen mahdollistumista työuran eri vaiheissa ja konteksteissa.
Digitaaliset koulutustuotteet tarjoavat mahdollisuuden organisoituun oppimiseen. Karme ja Elo sekä Partanen ja Hartikainen kirjoittavat verkossa toteutuvien koulutusten suunnittelusta. Kirjoittajat korostavat vuorovaikutteisuuden mahdollistumista myös verkko-opinnoissa. Partanen ja Hartikainen kuvaavat MOOC (Massive Open Online Course) opintokokonaisuuden rakentamista ja pohtivat miten oppimisesta kiinnostunut henkilö löytää itselleen sopivan opinnon laajasta tarjonnasta. Lisäksi he pohtivat tekijänoikeuksia sekä sitä, miten oppijaa on mahdollista aktivoida opintojakson päättymisen jälkeen.
Olennaisen ja laadukkaan tiedon löytäminen ja erottaminen tietomassasta voi olla vaikeaa. Halttunen ja Helavirta käynnistivät oppikirjahankkeen sijaishuollon opetuksen tueksi. Taustalla oli useiden tahojen ilmaisema tarve saada teemasta koottua, tutkittua ja moninäkökulmaista materiaalia. Oppikirjan tekemiseen osallistui laaja asiantuntijoiden joukko. Myös opiskelijat osallistuivat eri tavoin oppikirjan laatimiseen.
Oppimista tapahtuu monenlaisissa oppimisympäristöissä. Simulaatioharjoittelu täydentää tehokkaasti maastossa tapahtuvaa oppimista. Myös tutkimus-ja kehittämishankkeet ovat erinomaisia oppimisympäristöjä. Keränen ja Saarela kertovat Meri-Lapin alueen SERI-hankkeesta, joka antoi hankkeen teemoihin liittyviä asioita AMK-opiskelijoiden toteutettaviksi. Kirjoittajien kuvaus on yksi esimerkki siitä, miten työelämän toimeksiannot tarjoavat mielekkään oppimisympäristön ja vahvistavat kaikkien mukana olleiden osapuolten osaamista. Myös Kestilä ja Herkkola kuvaavat eri osapuolten oppimista kehittämishankkeessa. Tyni puolestaan kuvaa sitä, kuinka päivittäiset työtehtävät ammattikorkeakoulussa tarjoavat monenlaisia oppimismahdollisuuksia, kun asiaa pysähtyy tarkastelemaan, ja kannustaa meitä jokaista jakamaan osaamistaan kollegojen kesken.
Oppimisen yhteisöllisyys ja toinen toiselta oppiminen tulee esille myös muissa artikkeleissa. Saloniemi ja Lehtinen kuvaavat työelämälähtöisten YAMK-opintojen olleen monialaisia ja yhteisöllisiä. Tällöin korostuvat luottamuksen ja yhteisten pelisääntöjen rakentaminen sekä samanaikaisesti myös kyky johtaa itseään, sillä omat toimintatavat vaikuttavat myös yhteisöön, jossa toimitaan. Perälä ja Elo kertovat esimerkin siitä, miten työpaikan henkilöstölle kohdennetussa koulutuksessa huomioitiin kohderyhmän tarpeet, toiveet ja tutkittu tieto. Tavoitteena oli edistää murtumapotilaiden hoidon ja hoitotyön laatua järjestämällä koulutus, jossa yhdistyivät teoreettinen tieto ja kipsauksen harjoittelu työpajassa. Esimerkki kuvaa myös sitä, miten työyhteisö osallistuu yhteisen tiedon rakentamiseen.
Oppija tarvitsee tukea ja ohjausta oppimisprosessin eri vaiheissa. Kangastie ja Vesterinen korostavat oppijoiden omien vahvuuksien tunnistamisen ja niihin perustuvan ohjauksen merkitystä. He kuvaavat vahvuusajattelun hyödyntämistä AMK Master Schoolin opiskelijoidenverkostojohtamisen osaamisen kehittämisessä. Nisula puolestaan kirjoittaa oppimisanalytiikan käytöstä sosiaalialan koulutuksessa. Oppimisanalytiikka edellyttää huolellista pedagogista suunnittelua, jotta analytiikka palvelee oppijoita parhaimmalla mahdollisella tavalla ja opettaja voi kohdistaa ohjausta oikea-aikaisesti ja parhain menetelmin.
Orientaatio tulevaisuuteen sekä omien vahvuuksien ja osaamisen tunnistaminen luovat pohjaa osaamisen kehittämiselle. Saari ja Repo kuvaavat artikkelissaan korkea-asteella toteutettua uraohjauksen kehittämistyötä, paneutuen erityisesti vahvuuslähtöiseen urasuunnitteluun ja sen merkitykseen. Lopuksi he esittävät kehittämänsä Vahvuutta urasuunnitteluun –opintojakson ja sen toteutusmallin. Urasuunnittelu kytkeytyy osaltaan myös alumnitoimintaan, myös alumnit ovat jatkuvia oppijoita. Kemi ja Vinblad toteavat artikkelissaan alumnitoiminnan tukevan jatkuvaa osaamisen kehittämistä sekä pohtivat alumneille suunnatun jatkuvan oppimisen tarjonnan muotoja sekä niihin liittyviä kehittämistarpeita. Kehittämistyö alumnien osaamisen vahvistamisen eteen jatkuu ja tähän työhön kaivataan kaikkia korkeakouluyhteisön jäseniä.
Jatkuvaa oppimista parhaiten tukevien ratkaisujen ja palveluiden kehittäminen edellyttää vahvaa ja rohkeaa yhdessä toimimista sekä ajattelun ja toimintojen yhteentörmäystä ja sovittamista. Yhteisen tilannekuvan ja tulevaisuudenkuvan rakentaminen edistää luottamusta ja sitoutumista pitkäjänteiseen oppijoita ja alueita palvelevaan kehittämistyöhön. Valvimo ja Polak kertovat JATKUMO – Korkeakoulut yritysten jatkuvan oppimisen tukena –hankkeesta, jossa kymmenen ammattikorkeakoulua muotoilee yhteistä yritysten ja organisaatioiden jatkuvan oppimisen tarpeisiin vastaavaa palvelumallia. Löf ja Riihiniemi kirjoittavat Lapin ammattikorkeakoulun ja toisen asteen oppilaitosten yhteistyön muodoista ja tiivistämisestä jatkuvan oppimisen sekä alueen veto- ja pitovoiman vahvistamiseksi. Juntti ja Riihiniemi painottavat oppilaitosten, elinkeinoelämän sekä työelämäpalvelujen tiivistä yhteistyötä osaamistarpeisiin vastaamisessa ja ohjauspalveluissa.
Osaamisen kehittyminen ja uuden oppiminen on yhteydessä yksilön hyvinvointiin ja kansantalouteen. Majuri, Ronkainen ja Väärälä kuvaavat artikkeleissaan Lapin alueen poronhoitajien osaamisen tarpeita elinkeinon muuttuessa. Uusi osaaminen voi parantaa elinkeinon kannattavuutta, edistää kestävää kehitystä ja vahvistaa ammatissa toimivien työhyvinvointia. Lapin korkeakoulukonsernista Elo, Rivinen, Vuojärvi, Ahokumpu, Jokelainen ja Rasi kirjoittavat työstään Lapin yliopiston johtamassa OdigO-hankkeessa. Hankkeessa parannetaan aikuisten ja ikääntyvien parissa toimivien lappilaisten digitaitoja sekä vahvistetaan heidän tietoisuuttaan siitä, miten aikuisten ja ikääntyvien digitaitoja voidaan tukea.
Lämmin kiitos kaikille kirjoittajille ja erityisesti vierailevalle kolumnistille Kirsi Heinivirralle.
Lumen-lehtemme kirjoittajien teksteistä heijastuu myös kirjoittajien yhdessä tekemisen ja oman oppimisen ilo. Sinä, minä, me kaikki, olemme jatkuvia oppijoita.
Lähteet
Osaaminen turvaa tulevaisuuden. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38. Haettu 19.1.2022. Osaaminen turvaa tulevaisuuden. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset (valtioneuvosto.fi).
Osaamispulssin tulosesitys. Teknologiateollisuus. Haettu 19.1.2022 https://osaamispulssi.fi/wp-content/uploads/Osaamispulssin-lyhyt-tulosesitys.pptx
Kangastie, H., Koski A., Kuisma L. (2021.) Pitkospuilta revontulille – Lapin jatkuvan oppimisen strategia vuosille 2021-2025. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 4/2021. Haettu 19.1.2022 Pitkospuilta revontulille – Lapin jatkuvan oppimisen strategia vuosille 2021–2025)
Rusanen, A-M. (2021.) Algoritmien aakkoset. Teoksessa ”Älykäs huominen –Miten tekoäly ja digitalisaatio muuttavat maailmaa”, Gaudeamus (s.33-39). Haettu 19.1.2022. https://www.researchgate.net/publication/355007655