Kirsi Heinivirta, johtaja, Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus
”Aikuiskoulutus yleistyy korkeasti koulutetuilla vaikka hyödyt ovat pienet ja kustannukset suuret”, otsikoi ETLA joulukuussa. Aika säväyttävää. Pitääkö Antti Kauhasen ja Hanna Virtasen tutkimuksen tuloksia tulkita niin, että korkeakoulutettujen jatkuvaan oppimiseen ei kannattaisi panostaa?
Katsotaanpa tutkimuksen tuloksia hiukan tarkemmin. Tutkijat toki ottavat kantaa aikuiskoulutusinvestointien kannattavuuteen, mutta erityisesti resurssien kohdentamisen näkökulmasta. Resurssien kohdentaminen taas on tuttuakin tutumpi aihe aikuiskoulutuskeskustelussa. Esimerkiksi OECD:n tutkijat arvioivat Suomen jatkuvan oppimisen järjestelmää koskevassa selvityksessään äskettäin, että aikuiskoulutuksen resurssien kohdentuminen on yksi järjestelmän päähaasteista.
ETLAn tutkimuksessa todetaan, että aikuisena aloitetut opinnot nostavat ansioita ja työllisyyttä, mutta että vaikutukset riippuvat huomattavasti koulutustaustasta. Perusasteen suorittaneiden osalta vaikutukset ovat huomattavasti suuremmat kuin korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta. Tämä ei yllätä – tiedämme jo hyvin, että työllisyysaste nousee melko dramaattisesti koulutustason noustessa. Tutkimuksen mukaan ihmisen koulutustausta vaikuttaa myös vaihtoehtoiskustannuksiin: mitä korkeampi koulutustaso ihmisellä on, sitä suuremmat ansionmenetykset hänelle koituu koulutuksen aikana. Eikö myös tämä ole loogista?
Alakohtaiset erot ovat isoja. Korkea-asteella työllisyys- ja ansiovaikutusten vaikutusarviot ovat suurimpia sosiaali- ja terveysalalla mutta humanistisilla ja taidealoilla negatiivisia.
Yksilötasolla aikuiskoulutuksen taloudelliset hyödyt eli ansiohyödyt ylittävät tutkimuksen mukaan kustannukset eli opiskelun aikaiset tulomenestykset – lukuun ottamatta heitä, joilla on jo korkea-asteen tutkinto ja jotka aloittavat opintonsa vasta 55-vuotiaana.
Entä miltä tilanne näyttää julkisen talouden näkökulmasta? Julkisen talouden kustannus-hyöty-analyysien karu johtopäätös on, että tyypillisesti aikuiskoulutuksen taloudelliset hyödyt eivät riitä kattamaan sen järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia. Hyödyt ylittävät kustannukset vain silloin kun perusasteen suorittaneet aloittavat toisella asteella riittävän nuorena.
Päättelevätkö Kauhanen ja Virtanen siis, että korkeakoulutettujen aikuiskoulutus ei ole taloudellisesti kannattavaa? Eivät päättele.
Tutkijoiden johtopäätöksenä on, että tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen taloudellisen vaikuttavuuden näkökulmasta olisi olennaista kohdentaa resurssit siten, että hyödyt ylittävät kustannukset. He toteavat, että tutkintoon johtavat koulutuspaikat tulisi kohdentaa työikäisistä niille, jotka nostavat koulutustasoaan, että koulutuspaikat tulisi kohdentaa koulutuksiin, jotka edesauttavat työllistymistä ja että koulutusten tulisi olla sellaisia, että koulutuksen aikaiset tulonmenetykset jäävät mahdollisimman pieniksi, kuten yhdistämällä sujuvammin opintoja ja työskentelyä myös korkea-asteella.
Näistä johtopäätöksistä on vaikea olla eri mieltä.
Tutkimuksessa ei käsitellä muun kuin tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen taloudellisia vaikutuksia. Herää kuitenkin kysymys: Voisiko tulosten perusteella ajatella, että joissain tilanteissa olisi sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta taloudellisesti vaikuttavampaa järjestää aikuiskoulutusta lyhyempinä, suoremmin työelämän muutokseen vastaavina kokonaisuuksina tai moduuleina? Koulutuksia, joita voisi suorittaa työn ohessa tai siihen limitettynä?
Tällaista tarjontaa on jatkuvan oppimisen uudistuksen myötä nimittäin tulossa lisää, OECD:nkin suosittelemana. Koulutusjärjestelmän eri sektoreilla pohditaan jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien parantamisen keinoja. Ammattikorkeakoulut ovat tällaisten jatkuvan oppimisen työelämälähtöisten mallien rakentamisen erikoisosaajia ja edelläkävijöitä. Lisäksi Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus voi rahoittaa osaajapulaan vastaavaa lyhyempikestoista tarjontaa. Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että tämän suuntainen uudistus voisi parantaa investointien kustannus-hyöty-suhdetta.
Uskon vahvasti jatkuvan oppimisen sivistystehtävään ja näen, että aikuiskoulutuksen hyödyt ulottuvat paljon taloudellisia hyötyjä laajemmalle. Tarvitsemme niistä lisää tutkimustietoa. Teemme kuitenkin virheen, jos emme samalla osallistu taloudellisia vaikutuksia koskevaan keskusteluun. Aikuiskoulutukseen investoimisen vaikuttavuudesta nimittäin keskustellaan joka tapauksessa aina kun kaavaillaan säästöjä tai lisäresursseja ja on tavattoman tärkeää, että olemme siinä keskustelussa mukana.
Enää ei toivottavasti tarvitse niinkään keskustella siitä, kannattaako aikuiskoulutus vai ei. Nyt voisimme keskustella siitä, millainen ja miten toteutettuna ja kohdennettuna aikuiskoulutus on taloudellisesti vaikuttavinta.
Kirjoittaja oli vastuussa Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen virkamiesvalmistelun koordinoinnista 8.10.2021 asti.
https://www.etla.fi/julkaisut/kannattavatko-investoinnit-aikuiskoulutukseen/
https://www.oecd.org/finland/continuous-learning-in-working-life-in-finland-2ffcffe6-en.htm