Kalle Nieminen, johtaja, Yhteiskunnallinen ennakointi ja koulutus, Sitra
Opetellessamme kävelemään, emme vain yhtenä päivänä nouse jaloillemme ja ala kävellä vanhempiemme hämmästykseksi. Sen sijaan kolistelemme päätämme pöydänreunaan, etsimme tukea huonekaluista ja tömähtelemme pyllyllemme. Omaksumme uuden asian kokeilujen kautta.
Olen kuullut tämän kliseisen esimerkin kokeilemisesta lukuisia kertoja ja naureskellen miettinyt, että toivottavasti kohta tulee joku parempi. Mutta viime aikoina olen kääntänyt kelkkani – esimerkki on loistava, kunhan muistamme sen tärkeimmän opin.
Olen seurannut yhteiskunnallista kokeilukulttuuria läheltä pian 15 vuotta. Suomalaisen yhteiskunnan uudistamisessa sillä on ollut merkittävä rooli. Kun Sipilän hallitusohjelmassa 10 vuotta sitten linjattiin kokeilukulttuurin käyttöönotosta Suomessa, eivät kokeilemisen moninaiset lähestymistavat ja menetelmät tulleet saman tien laajamittaiseen käyttöön. Mutta silloin alkoi kokeilemisenkulttuuri juurtua osaksi yhteiskunnallista kehittämistä.
On tärkeää, että puhumme nimenomaan kokeilukulttuurista,emmekä esimerkiksi kokeilevasta kehittämisestä. Vaikka kokeilumetodeille ovat omat asiantuntijansa, tulee julkisen sektorin laajasti ymmärtää kokeilemisen logiikkaa, sen tuottamaa tietoa ja tunnistaa kokeilujen paikkoja. Joskaan kokeilut eivät yksin riitä yhteiskunnalliseen muutokseen. Kokeilujen tehtävä on olla se vaihe, jossa saa vähän kolauttaa päätä pöydän kulmaan, ottaa tukea ja kompastella.
Esimerkiksi yrityksissä kokeilut ovat olennainen osa innovaatioprosessia.
Kun yritys haluaa uudistua ja vastata tavoitteisiinsa kasvusta ja kilpailukyvystä, se panostaa tki-toimintaan. Halutaan erottautua kertomalla, kuinka suuri prosentti liikevaihdosta ohjataan uuden kehittämiseen eli innovaatioihin. Kokeilut ovat keskeinen osa tätä. Vielä keskeneräiselle tuotteelle saatetaan tehdä verkkosivu, jonka avulla kokeillaan, löytyykö tuotteesta kiinnostuneita ostajia. Uusi digitaalinen tuote lanseerataan rajatulle joukolle ja kerätään käyttäjäpalautetta.
Kokeilemisen lisäksi yritys kuitenkin hyödyntää muita innovaatioihin tähtääviä kehittämisen menetelmiä, kuten vaikkapa käyttäjäymmärryksen kerryttämistä, palvelumuotoilua, innovaatiosprinttejä tai hackathoneja. Nämä kaikki, ja monet muut, ovat työkalu, joilla yritys pyrkii parantamaan innovaatioprosessiaan. Kokeilusta on moneksi ja hyvä kokeilija muotoilee kokeilun aina suhteessa tavoitteeseen ja kontekstiin. Yhtä tapaa kokeilla ei ole.
Sanapari yhteiskunnalliset innovaatiot on viime vuodet ollut erinomaisuudestaan huolimatta alikäytöllä. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnallisiin haasteisiin ratkaisuja tarjoavia innovaatioita.
Paine julkisen sektorin tuottavuuden kohentamiselle on vaikeassa taloustilanteessa ilmeinen. Kaipaamme uudistumista ja kykyä ratkoa hyvinvointiin, koulutukseen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Yhteiskunnalliset innovaatiot vastaavat parhaimmillaan myös tähän tarpeeseen. Siksi juuri tällaisessa haastavassa yhteiskunnallisessa tilanteessa, tulisi panostaa yhteiskunnallisiin innovaatioihin ja niiden vaatimiin kyvykkyyksiin.
Yhteiskunnallinen innovaatiotoiminta antaa kokeilukulttuurille uuden kontekstin ja liittää sen osaksi yhteiskunnan kykyä toimia muutoksessa. Kuten yrityksille, tulee kokeilemisen myös julkiselle sektorille olla yksi työkaluista.
Kokeillaan samalla, kun vahvistetaan kykyä tulevaisuusajatteluun ja ennakointitiedon hyödyntämiseen päätöksenteossa. Kokeillaan samalla, kun tuetaan demokratiaa ottamalla käyttöön monipuolisia osallisuuden työkaluja, joilla kansalaiset pääsevät mukaan uusien palvelujen muotoiluun. Kokeillaan samalla, kun hyödynnetään uutta teknologiaa ja otetaan tekoäly ja data-analytiikka tai data-analytiikka osaksi yhteiskunnallisten innovaatioiden työkalupakkia.
Kokeilukulttuurin tulee olla keskeinen osa yhteiskunnallista kehittämistä, mutta se tarvitsee ympärilleen muun muassa edellä mainittuja työkaluja. Samoin kuin kävelemään opetteleva lapsi tarvitsee kehitystä tukevia virikkeitä ja ympärilleen ihmisiä, jotka kannustavat kaatumisenkin uhalla.
Niin tosiaan, nyt palaamme alun kokeilevaan lapseen.
Olen oppinut sietämään tätä vertausta tajuttuani, että se kertoo jotain oleellista kokeilemisen pahimmasta sudenkuopasta.
Oletko kuullut sanottavan, että koska kokeilemisessa epäonnistuminen on oppi, ei kokeilu voi epäonnistua?
Ensimmäinen osa on totta, kokeilu on aina oppimisen väline. Jälkimmäinen osa on epätosi, sillä kokeilu voi hyvinkin epäonnistua. Kokeilu on mennyt vikaan aina, jos sen tuottamaa oppia ei hyödynnetä ja sen pohjalta muuteta toimintaa. Tämä tarkoittaa pahimmallaan sitä, että kokeilusta tulee mahdollisuus lakaista asioita maton alle: kokeiltiin jo, ei toimi.
Kokeilemisessa kaikkein tärkeintä on hyödyntää kerättyä tietoa, joko onnistumisista tai epäonnistumisista. Taaperokin nousee aina uudelleen.